2.3.2017

Kiiltokuvaelämää?

Aina välillä tulee netin syövereissä vastaan kommentteja, joissa arvostellaan blogien epäaitoutta ja siloiteltua pintaa. Koen itsekin "syyllistyväni" samaan ainakin jossain määrin. Kukapa haluaisi esitellä itseään blogissa tai muutenkaan aivan täsmälleen sellaisena kuin on; kirjoittaa joka ikisen negatiivisen ajatuksen, yhteentörmäykset ja riidat julkiseen päivitykseen tai päivittää kaikki koetut vaikeudet, sairaudet, menetykset ja muut kaikkien ihmisten luettavaksi? No, nykymaailmassa kaikki on mahdollista ja "kohujulkkiksillekin" on tilauksensa, mutta draamaa kaipaavat joutuvat minun blogini kohdalla pettymään.




Olen blogissani melko avoin, mutta täyteen avoimuuteen en edes halua lähteä. Vaikka olenkin "anonyymi" ainakin toistaiseksi, lukijoista löytyy niitä, jotka tuntevat minut tosielämässä. Toivon, ettei blogistani saatu kuva poikkea kovin paljoa siitä, millainen olen oikeasti. Joka tapauksessa on paljonkin asioita, jotka pidän ihan vain itselläni. Voin jakaa omia pohdintojani, ajatuksiani ja mietteitäni koskien monia eri asioita. Näytän pieniä palasia arjestani, jaan pieniä kohtia kodistani. Silti minun näppäimistöni takana on se, kuinka paljon kirjoitan perheestäni, puolisostani ja lapsistani. En julkaise lapsistani tunnistettavia kuvia, koska en halua niiden päätyvän Internetiin. Haluan, että lapseni saavat itse vanhempana määritellä sen, kuinka laajan näkyvyyden somessa haluavat. Samoin vältän kertomasta liian tarkkaan omista, puolison ja lasten henkilökohtaisista asioista, sairaushistorioista ja muista. Tavallisen tylsät aiheet ovat niitä, joista mieluiten kirjoitan.

Minulla, niin kuin useimmilla meistä, on takanani niin helppoja kuin vaikeitakin aikoja. Omalla kohdallani koen, että vaikeita aikoja on ollut paljon helpompia enemmän. Tällä hetkellä elän tähänastisen elämäni parasta aikaa monestakin syystä. Osa vaikeista asioista on jo pysyvästi takana, mutta osa seuraa mukanani läpi elämän, ja niiden kanssa on vain opittava elämään. Varmasti vastoinkäymisiä tulee jatkossakin, suurempia ja pienempiä, enkä todennäköisesti tule niitäkään jakamaan blogin puolella.




Tästä huolimatta haluan, että teillä lukijoilla on minusta mahdollisimman realistinen kuva. Jokainen tietysti tulkitsee tekstejäkin omalla tavallaan enkä minä voi täysin vaikuttaa siihen, miltä vaikutan lukijoiden silmissä. Toivon, että blogistani välittyy kuva tavallisesta ihmisestä tavallisessa elämässään tavallisine ongelmineen. Elämäni ei ole unelmaa ihan koko aikaa, vaikka suurimman osan ajasta mukavaa onkin. Jokaisella on välillä huonoja hetkiä ja fiiliksiä. Se, ettei jaa niitä blogiin, ei tarkoita, etteikö niitä olisi.

Somessa moni haluaa näyttää kauniilta/komealta ja menestyvältä. Useimmat haluavat olla positiivisia ja onnellisia -  ja näyttää sen myös muille. Se ei kuitenkaan ole ihan koko totuus. Kun isosta kokonaisuudesta poimii paloja sieltä täältä, minkä tahansa asian saa näyttämään kauniilta. Harva julkaisee mieluummin kuvan sotkuisesta lapsiperheen kodista kuin kauniista yksityiskohdasta. Minäkin valitsisin sen kauniin yksityiskohdan. Toivon, että blogini voi tarjota hengähdystauon lukijan omasta hektisestä arjesta - kohtuullisen kauniita kuvia ja riittävän laadukasta sisältöä. Silti omastakin kokemuksesta tiedän, miten lähellä on ajatus siitä, että bloggaajalla on kaikki jotenkin paremmin. Niin voi olla, tai sitten ei.




Oma blogini on hyvin kotikutoinen ja uskonkin, että minulla olisi vielä suurempi kiusaus siloitella ja kiillottaa julkisuuskuvaani, jos pitäisin suositumpaa blogia. Olen äärettömän onnellinen jokaisesta lukijasta, joka päätyy blogini pariin - jatkoi sitten matkaansa tai jäi hetkeksi lukemaan -, mutta rehellisesti sanottuna en edes toivo blogilleni kovin suurta suosiota. Nyt(kin) on hyvä.

Mitä ajatuksia heräsi? Tunnistatko ilmiön? Millainen kuva sinulle on minusta jäänyt?

8 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa! Minulle, jolle olet täysin tuntematon ihminen, välittyy sellainen suhteellisen realistisen tuntuinen lapsiperheen meininki. Kirjoitusten perusteella vaikutat tosi tasapainoiselta, positiiviselta ja lämpimältä ihmiseltä :) Sellainen kiilloiteltu kuva minulle ei kuitenkaan tule, koska voisin kuvitella itse jakavani omaa elämääni samassa laajuudessa jos minulla olisi blogi. Tietysti tuo on aina välillä hyvä tuoda esille että sinne ruudun taakse mahtuu paljon muutakin. Itse blogeja kuitenkin seuraan lähinnä juuri niiden positiivisuuden takia, sellaiset jutut antavat hyvää fiilistä itsellekin! Toki kaiken sorttiset pohdiskelut ovat kanssa aina mielenkiintoisia, varsinkin kun ne saattavat antaa uuden näkökulman tuttuun asiaan. Huomaan että minua viehättävät enemmän juuri sellaiset kotikutoiset, "pienemmät" blogit kuin vaikka ne kaikista suosituimmat. Luulen että se johtuu siitä, että kirjoittaja tuntuu silloin samaistuttavammalta kuin vaikkapa kuuluisat bloggaajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla :) On tosi kivaa saada tietää, miltä vaikutan ruutujen toiselle puolelle, kun itse sitä ei osaa arvioida. Kommenttisi perusteella voisin todeta, että jes, juuri tuota tavoittelen: tavallista elämää suhteellisen realistisesti kuvattuna, mutta kuitenkin positiivisella pohjavireellä :D Näen siis itsekin blogini ennemmin pienesti rosoisena kuin äärimmilleen kiillotettuna, ja sellaisena saa omasta puolestani pysyäkin!

      Itselläkin seurannassa on lähinnä pienempiä blogeja, kaiketi juuri tuon samaistuttavuuden vuoksi. Parasta blogiantia omastakin mielestä ovat ne positiiviset asiat, jotka saavat itsellekin hyvän mielen :)

      Poista
  2. Kaikki saavat jakaa itsestään juuri sen verran kuin haluavat, ei ole muiden asia arvostella jakaako liikaa vai liian vähän. Pidän tyylistäsi kirjoittaa, sävy on positiivinen mutta aito. Välillä kyllä käynyt itsellänikin mielessä, että millaistakohan sinun elämäsi noin niinkun oikeasti on, vaikuttaa melko täydelliseltä :) on unelma koulupaikka auttavainen mies ja rakkaat lapset. Kaiken tämän lisäksi aktiivista elämää pienine projekteineen! Välillä mietin miltäköhän mahdat näyttää, kuka on tuo ihanan oloinen ihminen kenestä mielestäni kuka vain voisi ottaa mallia. Jatka ehdottomasti samaan malliin. Tulee itsekkin hyvälle tuulelle, kun lukee positiivisista asioista, mutta myös mahdollisuus samaistumiseen ja tietty inhimillisyys vetoavat ainakin minuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, se sai minut hymyilemään :) Totta, jokainen saa kertoa asioitaan niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Toisaalta ihailen heitä, jotka julkisesti kertovat vaikkapa sairauksistaan - heistä saa moni vertaistukea.

      Elämäni on tällä hetkellä tosi mukavaa, vaikka tietysti blogiin asiat päätyvät pienen filtteröinnin seurauksena. Oman elämän saa kyllä helposti näyttämään vähän paremmalta kuin se onkaan, kun jättää negatiiviset asiat vähemmälle ;) Mutta todellakin ennemmin kirjoittelen positiivisia juttuja - jos siis ne luontevasti syntyvät - joista jää lukijallekin hyvä mieli :)

      Saa nähdä, uskaltaudunko joskus ihan omalla naamallani bloggailemaan... Korkea on kynnys, mutta ehkäpä vielä joskus!

      Poista
  3. Vaikka tunnetaankin tosi pintapuolisesti, niin vaikutat mielestäni tosi elämässä hyvinkin samanlaiselta, luin blogin perusteella voisi kuvitella!

    Mutta itseäkin aina mietityttää, mitä kaikkea itsestään jakaa nettiin, vaikka en olekaan saanut negatiivisia kommentteja, niin ajattelemån, että blogissani kirjoitan/kerron vain sellaisia asioita, jotka voisin kertoa hyvän päivän tutuille.

    Kuvien kanssa tulee oltua myös kriittinen! Vähänkään huonona päivänä ei tule julkaistua omia kuvia ja hyviä sommitteluja miettii joskus melkein puoli tuntia. Toisaalta bloggaus on mun luova harrastus, jossa jakaa elämänsä parhaimmat puolet muille :) kaiken eikuitenkaan tarvitse olla julkista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina välillä vähän huvittaa, kun hiihtelee yliopistolla aneemisen oloisena, että on kyllä blogi- ja tosiminä kaukana toisistaan :D Mutta kiva kuulla, että suurin piirtein samanlaisen kuvan olet minusta saanut :)

      Tuo on kyllä hyvä periaate rajanvetoon, että kertoo sen, mitä hyvänpäiväntutuille kertoisi :) Ja juuri tuo, että blogissa on ihan ok jakaa parhaat hetket ja jättää ne huonommat vähemmälle. Negatiiviset kommentit kyllä pelottivat hurjasti alkuun, vaikkei niitä olekaan tähän mennessä näkynyt.

      Haha, voin vain kuvitella, millaista minulla olisi, jos ihan omien kuvien kera bloggaisin... Itse kun on aivan ylikriittinen omien kuviensa suhteen! Mutta sinä kyllä näytät kauniilta niin livenä kuin blogissakin :)

      Poista
  4. Ihania ajatuksia olet kirjannut ylös. <3
    Tässä maailmassa on ihan tarpeeksi negatiivisuutta mediassa ja elävässä elämässä.
    Blogimaailmasta ihmiset hakevat ja löytävät onneksi kirjoituksia tavallisesta elämästä, siitä ,että pärjätään ja on hyvä näin. Ja se ei tarkoita kuitenkaan etteikö blogin pitäjällä arkea olisi. Varmaan on, mutta on taito löytää sieltä ne helmet, jotka kannattelevat elämää ja tekevät siitä ihanan matkan.
    Luin muutamia kirjoituksiasi. Kiinnostuin. Palaan vielä.
    Itsekin opiskelin aikanani pienen pojan kanssa. Hänen kanssaan koulutyö sujui hyvin. Se aika mikä oli, tuli käytettyä tehokkaasti.

    Lämmin ajatus. Olet blogissasi oikealla tiellä. Elämä on arkea, juhlaa ja ennen kaikkea arjen juhlaa, pieniä hassuja hetkiä, jotka voimaannuttavat, <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, todella mieltä lämmittävä kommentti <3 Lämpimästi tervetuloa lukijaksi! Näin olen asian itsekin ajatellut, että ennemmin jakaa ympärilleen positiivisuutta. Negatiivisia asioita kun tässä maailmassa on aivan riittämiin.

      Tosi kiva kuulla, että opiskelut sujuivat lapsen kanssa. Itselläni on täysin sama kokemus: se vähä aika, jonka voi opiskeluun käyttää, tulee myös käytettyä. Elämä on juuri tuota mitä kirjoitit <3

      Poista

Kiva kun kommentoit ♥