Kaupunkilomamme

Kotona ollaan, ihanaa! Ensimmäinen ulkomaanmatka kahdestaan lastensaannin jälkeen on nyt koettu. En tosin vieläkään ole päässyt selvyyteen, kuormittaako vai virkistääkö matkustaminen minua enemmän. Kun raahasimme painavia matkalaukkujamme pitkin pääkaupunkiseutua maanantain vastaisena yönä yhden jälkeen, ei ollut kovin hohdokas olo. Toisaalta reissaan niin harvoin, että odotan tulevaa matkaa etukäteen aina hurjan paljon - ja ehkä myös pienesti kuvittelen matkustustauon aikana muuttuneeni joksikin maailmanmatkaajaksi :D

Lomassa parasta oli...

• kun sai nukkua keskeytyksettä niin pitkään kuin halusi
• vaahtokylpy!
• uusien (ja tuttujen) paikkojen kiertely
• rauhassa syöty aamupala x 3
• matkustamisen helppous ja huolettomuus (aiheutti suorastaan hämmennystä, kun ei tarvinutkaan huolehtia kuin itsestään)
• kun sai olla puolison kanssa ihan vain kahdestaan <3

Oli selvää, että suuntaamme lomallamme Saksaan, mutta minne siellä, oli kinkkisempi kysymys. Minun vaatimuksiini kuuluivat ehdottomasti hyvät joulumarkkinat. Mies puolestaan toivoi kohteelta hyviä (vaate)shoppailumahdollisuuksia. Ei, hän ei ole mitenkään innokas shoppailija enkä ole muuten minäkään, mutta ulkomailta jostain syystä löytyy paremmin kivoja vaatteita - tai ainakin parempia Outlet-liikkeitä!  Itse haaveilin ensin matkasta Bremeniin, jonne pala sydäntäni jäi viimevuotisella Saksan-matkallamme. Päädyimme kuitenkin lopulta Stuttgartiin, koska sieltä löytyi vielä monipuolisemmin toivomiamme asioita.

Olen viimeksi käynyt Stuttgartissa reilut 10 vuotta sitten teininä, kun olimme kaverini kanssa kolme viikkoa "vaihdossa". En todellakaan olettanut, että siltä ajalta olisi jäänyt mitään muistikuvia, mutta niin vain keskustassa kulkiessani tokaisin, että hei, olen ollut täällä ennenkin! Lähialueiden karttoja katsellessa tuli vastaan vielä tutumpia paikkoja. Harmikseni emme ajan vähyyden vuoksi ehtineet käydä esimerkiksi Tübingenissä tai Reutlingenissa, joissa myös vierailin silloin 10 vuotta sitten. Olisi ollut hauskaa käväistä myös siellä, mutta pitäähän sitä jotain jättää seuraavallekin kerralle!

Kahden kokonaisen päivän aikana ehdimme kuitenkin tutustua joulumarkkinoihin, kierrellä keskustassa, käydä Metzingenin Outlet Cityssä sekä pakollisena museovierailuna Mercedes-Benz-museossa. Joulumarkkinoista, Outlet Citystä ja Mercedes-Benz-museosta on (tulossa) jokaisesta oma postauksensa kuvien kera - jospa teistä joku muukin innostuisi matkustamaan Baden-Württembergiin ;)

Oli muuten hauska sattuma, kun lentomatkalla Helsingistä Kööpenhaminaan (suorista lennoista saimme vain haaveilla) viereemme sattui istumaan Stuttgartissa kaksi vuotta asunut nainen. Lentomatka sujui joutuin siinä jutellessa, ja saimmekin häneltä kivoja vinkkejä ja suosituksia paikoista, joissa kannattaa käydä. Mitä tästä opimme? Aina kannattaa kysyä, minne vieruskaveri on matkalla!

Miten voi parisuhde?

Tällä viikolla vietetään parisuhdeviikkoa. Käsi ylös ne, jotka eivät ole tällaisesta teemaviikosta koskaan kuulleetkaan! Itse kuulin koko parisuhdeviikosta ensimmäisen kerran tämän viikon maanantaina, kun kolmostietä ajellessamme kuulimme radiosta aihetta käsittelevää ohjelmaa. Tässä linkki kuuntelemaamme lyhyeen parisuhdeohjelmaan - kannattaa katsoa!

Kun kerran parisuhdeviikkoa vietetään, on hyvä aika pysähtyä hetkeksi oman parisuhteen äärelle. Miten parisuhde voi pikkulapsiperhe- ja opiskeluarjessa? Miten nk. ruuhkavuosista selviää? Ja ehkä tärkeimpänä: miten pitää parisuhteesta huolta hektisen arjen keskellä? Puolisolta kysäisin, mitä hän toivoisi parisuhteemme osalta. Vastaukset olivat hyvin samansuuntaisia kuin itse pohtimani: enemmän parisuhdeaikaa ja lisää yhdessä tekemistä.

Kuuntelemamme ohjelma antoi paljon ajateltavaa oman parisuhteemme osalta. Hyviä pointteja olivat esimerkiksi se, etteivät yleispätevät ohjeet toimi läheskään kaikilla ja se, ettei parisuhteen hoitamiseen tarvitse jokaviikkoisia treffi-iltoja, vaan aito kohtaaminen arjessa voi riittää hyvin. Kolmas hyvä pointti ohjelmassa oli se, että kumppania voi myös kiittää siitä, että tämä on ollut ”hankala” kumppani. Jos kaikki on ihanaa ja helppoa koko ajan, henkiselle kasvulle ei ole tarvetta. Jos taas kaikki omat piirteet ja toimintamallit eivät olekaan kumppanin mieleen, tulee väkisinkin peiliin katsomisen paikka. Omien virheiden toteaminen ja myöntäminen ei ole kivaa eikä niistä eroon pääseminen helppoa. Mutta jos molemmilla on tahto kehittää itseään ja parisuhdetta, muutokseen suhtautuminen on helpompaa. 

Meidän parisuhteemme on jatkuvassa muutoksen tilassa - ja hyvä niin. Meillä on käytössä viikkopalaverisysteemi, jossa (lähes) joka viikko käymme läpi plussat ja miinukset omasta ja puolison toiminnasta sekä mietimme, miten toimia seuraavalla viikolla paremmin. Vaikka palaveri sanana kuulostaakin jotenkin kliiniseltä ja ehkä kylmältäkin, meillä tämä käytäntö on tuonut suhteeseen lisää aitoa kohtaamista, empatiaa ja lämpöä. Kun molemmat saavat rauhassa kirjoittaa tarpeelliset asiat paperille ja ongelmatkin käydään yhdessä hyvässä hengessä läpi, tulos on ainakin omalla kohdallamme paljon hedelmällisempi kuin ”sä et koskaan”-tyyppinen riitely - jota sitäkin harrastamme toisinaan, ikävä kyllä. Kirjaamalla asiat systemaattisesti ylös myös puolison itsereflektio tulee esiin hienosti, ja kirjoittamamme asiat ovat usein hyvin synkassa toistensa kanssa. Arjessa ainakin itseltäni jää valitettavan usein näkemättä se, että puoliso monessa tilanteessa tiedostaa omat puutteensa ja huonot toimintamallinsa yhtä kipeästi kuin minä itse omani.

Parisuhdekaan ei säily hyvänä itsestään. Meillä tärkeimpiä keinoja hoitaa parisuhdetta ovat pienet arjen teot: keitetään toiselle kahvit, annetaan toisen nukkua aamulla pidempään ja huolehditaan siitä, että toinen saa välillä aikaa ihan vain itselleen. Kaikista tärkeintä on osata sanoa sanat anteeksi ja kiitos. Varsinkin väsyneenä tulee helposti sanottua asioita, joita katuu myöhemmin. Silloin anteeksipyyntö on ainoa keino korjata tilanne. Yksi pieni sana saa kuitenkin paljon aikaan. Kiitoksella on myös mahtava voima: kun puoliso huomioi tehdyn työn ja arvostaa sitä, arjen pyöritystä  - omalla kohdallani opiskelua - jaksaa ihan eri tavalla. Kiitos vahvistaa me-henkeä ja saa tuntemaan, että samassa veneessä ollaan. Se saa ihan mahdottomankin päivän jälkeen ajattelemaan, että hyvinhän tässä vedetään. Ei täydellisesti, mutta ihan riittävän hyvin.

Hyvää parisuhdeviikon jatkoa!