13.10.2019

Viimeisiä viikkoja viedään

Tämän syksyn opiskelut - vuosikurssin mukaiset siis - on nyt minun puolestani taputeltu. Olipa raskas perjantai seminaareineen ja iltapäivän tentteineen! Mutta se kaikki on ohi nyt, enkä voisi olla  enää ylpeämpi itsestäni. I did it! Syksyn suunnitelmat toteutuivat siis kokonaisuudessaan, vaikka kieltämättä matkan varrelle mahtui monia epätoivon hetkiä ja stressiä siitä, miten tässä lopulta käy. Raskausviikkoja oli  perjantaina 36+5 enkä ole missään muussa raskaudessa ollut näin myöhäisessä vaiheessa mitenkään aktiivisesti ihmisten ilmoilla saati esimerkiksi opiskellut (viime kerralla toki luin pääsykokeeseen, mutta tiukasti neljän seinän sisällä :D).




Kyllä, tämä syksy on välillä tuntunut kohtuuttoman raskaalta. Kun jatkuvasti heräilee yöllä ja valvoo pahimmillaan tuntikausia, jossain vaiheessa tuntuu, että lähtee järki. Hepatoosiin liittyvä kutina on ollut ihan hirveää tällä kerralla, ja olen joutunut turvautumaan vahvoihin väsyttäviin antihistamiineihin. Ehkä jotain kutinasta kertoo se, kun tekisi mieli raastaa jalkoja ja käsiä juuriharjalla. Puhumattakaan 1-2 kertaa viikossa toistuvista paastolabroista, kun paastoaminen ja ravinnotta labraan raahautuminen tuntuu kerta kerralta pahemmalta. Siihen vielä päälle stressi vauvan voinnista ("muista laskea liikkeitä!" kommentoidaan joka kerta polilla) ja jatkuvat kivut liikkuessa ja levossakin. Kirsikkana kakun päälle nyt jo parisen viikkoa säännöllisen epäsäännöllisesti jatkuneet semikipeät supistukset niin ah, kylläpä elämä on nautinnollista!

Loppuraskaudet (ensimmäistä raskautta lukuun ottamatta) ovat olleet tähänastisen elämäni raskaimpia aikoja, eikä tämä raskaus tehnyt siihen poikkeusta. Etenkin viimeiset viikot ovat menneet aika lailla sumussa, ja tenttiin luku on ollut jotakin aivan naurettavaa, kun puolen tunnin "lukemisen" jälkeen on jo ajatus niin solmussa, ettei mistään tule mitään. Kuitenkin esimerkiksi viime raskauteen verrattuna on ollut tosi hyvä pitää kiinni normaaleista rutiineista, opiskelusta ja muusta, niin tiukasti kuin vain on kyennyt. Jotenkin opiskellessa ja muutenkin on ollut vielä kohtalaisen helppoa ja mukavaa, mutta kotona illat olen usein viettänyt vaakatasossa muksut kainalossa. Lasten huolehtimisesta hoitoon ja kouluun on mies vastannut aika lailla 100 % ja kotihommistakin varmaan 80 %, mistä älyttömän iso peukku hänelle. Onkin ollut huvittavaa saada välillä kommentteja siitä, miten jaksankin olla näin "pirteä" esim. opiskelujen suhteen. Tuolloin olen ajatellut, että voi kunpa vain tietäisit... :D Mieli on kuitenkin pysynyt kohtalaisen hyvänä, millä onkin ollut varmasti suurin merkitys jaksamiselleni.

Täällä blogin puolella enkä kovin paljoa livenäkään ole tuonut esille, miten raskaita erityisesti viimeiset pari kuukautta ovat olleet. Ehkä olen vältellyt asian myöntämistä itsellenikään, yrittänyt vain sinnitellä päivästä toiseen - mikä toki jälkikäteen ajatellen osoittautui juuri oikeaksi toimintatavaksi. Nytkin kirjoitin tämän kaiken ylös lähinnä siksi, että voin palata näihin tunnelmiin, kun aika taas kerran kultaa muistot ;) Tällä hetkellä maltan tuskin odottaa, että saan kroppani takaisin itselleni ja pääsen pikku hiljaa toipumaan tästä yhdeksän kuukauden koettelemuksesta.




Nyt ollaan raskauden suhteen jo niin vahvasti voiton puolella (vauva on tänään täysiaikainen, jee!), että loppuaika mennee vaikka päällään seisten. Vauva saisi jo saapua, mutta nähtäväksi jää, milloin ja miten. On aika jännittävää odotella, onko oikeasti kyse päivistä vai viikoista, mutta enää ei ole stressiä siitä, milloin synnytys käynnistyy. Tosin tavoilleni uskollisena sairastuin heti loman alettua flunssaan, joten toivottavasti ehdin parantua ennen h-hetkeä...

Kaikki on tällä hetkellä (ja toivottavasti jatkossakin) hyvin, joten nyt vain odotellaan, koska alkaa tapahtua! Sitä ennen nautitaan ansaitusta lomasta ♥

Lomaileville ihanaa lomaa ja kaikille muille tsemppiä arkeen!

4.10.2019

Viikko syyslomaan!

Viikot ja päivät ovat vierineet aika uskomatonta vauhtia, ja nyt ekan syklin päätökseen, tenttiin ja - mikä tärkeintä! - syyslomaan on enää viikko aikaa! Ihmeellistä kyllä, tähän asti on päästy, vaikka etukäteen sitä epäilinkin. Ei toki nuolaista ennen kuin tipahtaa, koska jäljellä on vielä yksi potilastentti, seminaari esityksineen sekä tietysti fysiatrian ja ortopedian loppukuulustelut. Kaikki ryhmäopetukset on kuitenkin suoritettu, potilaan tutkimisestakin selvisin ihan hyvin ja raportti on nyt tarkastuksessa, joten eivätköhän nuo loputkin hoidu tavalla tai toisella.




Syksyn suurimpana saavutuksena komeilevat kuitenkin täysin valmiit syvärini, joiden valmistumisesta en voisi olla enää onnellisempi! Pitkät ja välillä ah niin raskaat kaksi vuotta ja neljä  kuukautta (kuukausien mittaisine taukoineen...) sain kyseiseen projektiin uppoamaan, joten nyt on kieltämättä todella kevyt olo :) Aiempia fiiliksiäni syventävien opintojen opinnäyteurakasta löytyy alkuvaiheesta, aineiston keruusta ja viimeisimpänä analyysivaiheesta. Kuten aiemmista postauksista voi päätellä, aikataulusuunnitelmani pettivät milloin mistäkin syystä lukemattomia kertoja. Niissä tilanteissa otti tosi pahasti päähän, mutta näin jälkikäteen vain huvittaa :D

Muutama sananen vielä nykyisistä opinnoista. Jotenkin vasta parin viime viikon aikana olen innostunut meneillään olevan jakson asioista. Vaikka anatomian opiskelusta todella paljon pidinkin, fysiatria, ortopedia ja lisäksi traumatologia tuntui pitkään vaikeasti käsitettävältä kokonaisuudelta. Ehkä osaltaan sotkee se, kun eri aloilla on kuitenkin tavallaan erilaiset näkökulmat, vaikka periaatteessa käsitelläänkin samoja asioita. Jännä nähdä, millaiset tentit kummastakin kurssista on. Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, että juuri nämä kurssit sattuivat itselleni tähän alkuun. Jakso on ollut kohtuullisen kevyt, joskin itseopiskelua olisi pitänyt harjoittaa hyyyvin paljon enemmän kuin olen jaksanut. No, jaksamiseni on muutenkin ollut koetuksella jatkuvan tutkimuksissa ja seurantakäynneillä kulkemisen ja muiden raskausvaivojen vuoksi, joten kovin suurilla odotuksilla en tentteihin lähde. Parhaani toki teen, mikä ei totta puhuen tässä tilanteessa ole kovin paljon :D




Sellaiset pikaopiskelukuulumiset täältä. Nyt valmistaudutaan viikonlopun viettoon, vieraita tulossa ja muuta mukavaa! Ihanaa lokakuista viikonloppua sinne ruutujen toisellekin puolelle! :)

27.9.2019

40 päivää laskettuun aikaan

Koko raskauden ajan on tuntunut, että ollaan "vasta" tässä vaiheessa. Mutta nytpä ajatus on kääntynyt liki päinvastaiseen: apua, raskausviikkoja on JO 34+! Se tarkoittaa sitä, että laskettuun aikaan on enää 40 päivää, ja on siis enemmän kuin todennäköistä, että ennen noiden päivien täyttymistä meillä on vauva. (Rehellisyyden nimissä on sanottava, että päiviä on enää alle 40, koska en taaskaan saanut postausta valmiiksi ajallaan.)

Nyt, kun raskausviikkoja on yli 34, jäljellä on enää suurin piirtein neljä viikkoa raskautta, mikäli tämäkin syntyy viimeistään silloin kuin edelliset. Neljä viikkoa kuulostaa kuluneisiin 34 viikkoon verrattuna naurettavan vähältä. Apua, enää noin vähän aikaa, ja kaikki on vielä kesken! Samalla tuntuu, että nuokin viikot ovat liikaa. Unettomuutta on jatkunut jo viikkokausia (kiitos kutinat ja yölliset wc-käynnit), ajatus ei kulje, maha painaa eikä liikuntakyvyssäkään ole enää kehumista. Toisin sanoen olisin valmis luopumaan näistä raskausajan vaivoista vaikka heti! Ihan ristiriitaista, kun samaan aikaan tuntuu, ettei todellakaan ole valmis synnyttämään tai vauva-arkeen, mutta silti toivoo, että raskaus päättyisi onnellisesti ja kohtuullisen pian.




Voihan elämä toki yllättää, hepatogestoosi pysyä hienosti kurissa ja raskaus edetä vaikka laskettuun aikaan (jos olen oikein ymmärtänyt, sen pidemmälle ei omani kaltaista riskiraskautta päästetä). En tosin pidä laskettuun aikaan pääsemistä kovin todennäköisenä, eikä pitänyt lääkärikään viimeisimmällä äitipolikäynnillä. Vaikka tiedän, etteivät todennäköisyydet ole puolellani, elättelen silti toivoa siitä, että vauva saisi itse päättää syntymäpäivänsä. Olisi ihanaa päästä kokemaan spontaanisti käynnistynyt synnytys käynnistetyn sijaan, vaikka jostain kumman syystä sekin tuntuu tällä kertaa utopistiselta. Synnytyssuunnitelmakin on tehty lähinnä käynnistettyä synnytystä silmällä pitäen. Joka tapauksessa arvot ovat nyt olleet alun heittelyn jälkeen ihan ok, joskin ovat lähteneet pikku hiljaa kiipimään ylöspäin.  Viikot kuitenkin alkavat olla hyvät, joten paljon toiveikkaampana tässä eletään kuin vaikkapa kuukausi sitten.

Pientä lisästressiä saatiin - jälleen kerran - viime viikolla ultrassa, kun vauvan mitat heittivät aika reilusti edelliskerrasta. Toivoisin kovasti, että kyse olisi vain monesta eri mittaajasta johtuvasta vaihtelusta, mutta saapa nähdä. Seuraavan kerran kasvuja kontrolloidaan taas ensi viikolla - siihen asti yritän olla liiemmin pohtimatta tätä(kin) asiaa. Tuntuu, että tässä raskaudessa ei ole juuri muuta ollutkaan kuin huolta, stressiä ja vaivaa toisensa perään, vaikka tokihan moni asia on mennyt hyvinkin.




Vauvalle siis kuuluu oikein hyvää, hän on vilkas tapaus eikä käyrillä tai ultrissa (ennen viime kertaa) ole tullut mitään ihmeempää huolen aihetta. Vaikka raskausviikkoja on vasta 34+, hän on jo viikkotolkulla pötkötellyt raivotarjonnassa ja viimeisten viikkojen aikana laskeutunut tosi alas. Viime neuvolassa viikko sitten SF-mitta oli selvästi taittanut, ja maha on jo kohtuu alhaalla. Hengittäminen on onneksi helpottunut laskeutumisen myötä, mutta sitäkin tukalampaa on istua etenkin etukenossa! Nähtäväksi jää, miten kauan vauva aikoo tuolla hengailla :)

Mutta kuten tähänkin asti, elämässä ja tässä raskaudessa, mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Onneksi pitää keskittyä opiskeluun ja perhe-elämään, ettei ehdi liikaa stressata tulevaa. Jännittäviä aikoja eletään!

(Kuvat Preglife-sovelluksesta. Etenkin noiden sydämien "täyttymistä" seuratessa ymmärtää, miten loppusuoralla jo ollaan ♥)

19.9.2019

Alkusyksyn opiskelukuulumiset

Heippa pitkästä aikaa! Neljättä lääkisvuotta on takana kohta seitsemän viikkoa, ja toistaiseksi mukana roikutaan edelleen. Ensimmäinen neljästä syklistä käynnistyi yli kaksi viikkoa sitten, ja omalla ryhmälläni tosiaan vuorossa ovat ortopedia ja fysiatria (plus traumatologia ja käsikirurgia). Syklit kestävät viisi viikkoa, mutta välissä saattaa olla viikkoja, jolloin syklin mukaisia opintoja ei ole, joten esimerkiksi tämä syksyn eka sykli onkin todelliselta kestoltaan kuusi viikkoa.




Ensimmäiset neljä viikkoa olivat melko lailla luentojen täyteiset. Elokuun lopulla oli kaksi kirurgian ryhmäopetusta, joista ensimmäisessä opeteltiin leikkaussaliaseptiikkaa eli -hygieniaa (lähinnä teoriassa) ja puettiin steriilit käsineet. Toinen harkka oli yksi parhaista tähän mennessä, kun harjoittelimme haavojen ompelua eli suturaatiota. On joka kerta yhtä hauskaa, kun harkkaan mennessä ei osaa juuri mitään, mutta sieltä poistuu ainakin omasta mielestään melko lailla taitavampana :) Ennen ekan syklin alkua oli vielä kirurgian tasokuulustelu, joka piti läpäistä päästäkseen kirurgian kurssille. No, kirurgian osalta ajankohtaista itselleni on vain ortopedia, joka on siis yhdistetty fysiatriaan, mutta onpahan tasokuulustelukin nyt hoidettu pois alta.

Fysiatrian ja ortopedian jakso on alkanut melko rauhallisesti, ja samalla tahdilla jatketaan loppuun saakka. Tähän jaksoon meillä kuuluu yhteensä yhdeksän ryhmäopetusta (fysiatriassa neljä, ortopediassa viisi), kaksi potilaan tutkimista (yksi fysiatriasta, yksi ortopediasta) sekä yksi potilastentti (fysiatriasta). Lopussa, reilun kolmen viikon päästä tentitään kaikki viiden viikon aikana opittu. Tähän mennessä olemme harjoitelleet potilaan tutkimista (toisillamme) niin fysiatrian kuin ortopediankin osalta. Lisäksi olen jo päässyt tutkimaan fysiatrisen potilaan ennen opetusvastaanottoa ja harjoittelemaan ranteen kipsausta ortopedian puolella. Mitä harkkojen määrään tulee, ollaan jo reippaasti voiton puolella. Toistaiseksi ei ole vaikuttanut pahalta, mutta opiskeltavaa riittää vielä ennen tenttiä. Anatomiaa on kyllä saanut kertailla (lue: opiskella uudelleen, kun aika moni asia on fuksivuoden jälkeen unohtunut!) tämän jakson aikana kiitettävästi.




Ekan syklin opintojen lisäksi koko vuosikurssilla on tällä hetkellä menossa YLE-kurssi (Johdatus yleislääketieteeseen), johon kuuluu mm. paljon todistus- ja lausuntoharjoituksia sekä kolme seminaaria, sekä reseptioppi, jonka sisältönä on kolme ryhmäopetusta ja ensi viikolla tentti. Ryhmäopetuksissa on opiskeltu resepteihin liittyviä asioita, lainsäädäntöä ym. ja harjoiteltu reseptien kirjoittamista. Itse otin syksyn iloksi vielä vapaavalintaisen Potilasturvallisuus-kurssin, joka suoritetaan pääosin Moodlessa erilaisina kirjallisina tehtävinä. Kurssin aihe on aina kiinnostanut minua, ja esseiden kirjoittamista olikin jo vähän ikävä ;) 

Näillä mennään siis syyslomaan asti. Jaksamiseni aaltoilee jo melko pahasti, joten nähtäväksi jää, miten suoriudun seuraavista viikoista - toivotaan parasta edelleen!

1.9.2019

Raskaushepatoosi

Ja näin päästiin loppuraskauden vaivojen/ongelmien kanssa taas uudelle tasolle, kun aiemmista raskauksista tuttu hepatoosi todettiin pari viikkoa sitten. Hepatogestoosi eli raskaushepatoosi eli raskauskolestaasi on tilanne, jossa loppuraskaudessa odottavan äidin maksa- ja sappihappoarvot nousevat. Oireena on kutina etenkin kämmenissä ja jalkapohjissa. Lisää raskaushepatoosista voitte lukea vaikka Terveyskirjaston sivuilta. Hepatoosi on äidille vaaraton joskin ikävä (kutina pahenee usein öisin), mutta korkeisiin sappihappoarvoihin liittyy kohonnut sikiökuoleman riski, minkä vuoksi raskautta, sikiön vointia ja laboratorioarvoja seurataan tarkasti äitiyspoliklinikalla. Jos siis raskauden loppupuolella (yleensä rv 30 jälkeen) alkaa ilmaantua voimakasta kutinaa esim. vatsalla (tämä on ollut minulla joka kerta ensimmäinen oire), kannattaa mainita asiasta neuvolassa!




Minulla siis hepatoosi on todettu jokaisessa raskaudessa, joten osasin odottaa sitä tälläkin kerralla. Silti oli ikävää, kun molemmissa arvoissa havaittiin nousu jo 29. raskausviikoilla. Aikaisin alkanut vaiva vaatii tiuhaa seurantaa, ja jos arvot eivät lääkitykselläkään pysy kurissa, voi olla, että synnytys joudutaan käynnistämään ennen kuin raskaus ehtii täysiaikaiseksi. Aiemmat lapset ovat syntyneet  raskausviikoilla 37+1 - 38+2 ja kaksi kolmesta synnytyksestä on käynnistetty, joten tällä kertaa toivoisin, että päästäisiin edes suunnilleen täysiaikaiseksi asti.

Tällä kerralla on ollut jo pari kertaa uhka joutua osastoseurantaan, kun sappihapot ovat olleet niin korkeat. Onneksi molemmilla kerroilla kontrolloituna arvot ovat olleet laskusuuntaiset, joten toistaiseksi vapaalla jalalla mennään! Peukut ja varpaat pystyssä, että lääkitys tehoaa eikä osastoseurantaa tälläkään kertaa tarvittaisi. Tajusinpa tuon osastollejoutumisuhan myötä, että ehkä olisi hyvä jo laitella vähän vauvatavaraa valmiiksi... Kokemuksesta tiedän, että arvot voivat pomppia vähän miten sattuu, joten on hyvä varautua etukäteen vähän kaikkeen. (Joka kerralla käynnistyskin on tullut ihan puskista normi kontrollikäynnillä!)




Toisen kolmanneksen fiiliksiin verrattuna olo on todella uupunut ja sanalla sanoen raskas, yöunet ovat jo kovin katkonaisia eikä ajatus kulje enää yhtään niin hyvin kuin toivoisi. Muuten raskauden osalta näyttää ihan hyvältä, ultrissa ja käyrillä vauvalla on tähän asti ollut kaikki hyvin, ja muutenkin hän on alusta asti todella vilkasliikkeinen. Labroissa ja äitipolilla saa juosta kyllästymiseen asti, mutta aina parempi, että seurataan tarkkaan.  Tuntuu heti turvallisemmalta, kun raskausviikot alkavat kolmosella, mutta todellakin toivotaan, että menee vielä monta pitkää viikkoa ennen vauvan syntymää ♥