18.10.2017

J: Kolme kovaa opiskelun tukena

Lokakuun puoliväli, keskiviikko - J:n vuoro. Viimeksi hän kirjoitti syyskuun lukukuulumisista. Tänään hän esittelee kolme opiskelua tukevaa asiaa. Nämä ovat hyvää muistutusta pääsykokeisiin valmistautuvien lisäksi myös jo opiskeleville. Tsemppiä edelleen ihan kaikille opiskelijoille! Teksti ja kuvat: J.


Tarkoituksena oli kirjoittaa konkreettisesti hakemisesta ja siihen liittyvistä uudistuksista, mutta tiedot ensi kevättä varten eivät ole vielä päivittyneet Opintopolkuun. Helsingin yliopisto, Turun yliopisto ja Tampereen yliopisto lupaavat päivittää tiedot ensi kuun alkuun mennessä. Oulun yliopisto lupaa päivittää tiedot jo 18.10. ja heidän sivuilta, löysin tiedon, että lääketieteen valintakoe on 16.5.2018. Itä-Suomen yliopiston sivuilta en löytänyt vielä mitään mainintaa ensi kevään hauista.

Nyt tämän postauksen aiheeseen! Tällä kertaa haluan jakaa kolme tärkeintä asiaa, jotka ovat minua tukeneet aina yläkoulusta yliopistoon asti. Uskon niiden tukevan minua myös pääsykoeopinnoissa ja toivon, että niistä voisi olla sinullekin apua.




Sosiaalisuus

Sosiaalisuudessa on (ainakin) kaksi opiskelua tukevaa näkökulmaa. Ensinnäkin sosiaalisen kanssakäymisen avulla voit unohtaa hetkeksi opiskelut ja tämä auttaa aivoja palautumaan. Esimerkiksi illanvietto ystävien kanssa auttaa stressin purkuun. Toinen sosiaalisuuden tärkeä piirre on opiskeluista puhuminen. Se auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja etenkin silloin, kun kohtaat jonkin haasteen. Oli ongelma sitten aikataulutuksessa tai jonkin ilmiön ymmärtämisessä, se kannattaa sanoa ääneen jollekin (myös kirjoittaminen on toimiva tapa) ja pohtia, mikä siitä asiasta tekee ongelman ja miten ongelman voi poistaa. Mielestäni opiskelusta puhuminen tai tulevien opintojen esittely toiselle ihmiselle on loistava tapa lisätä omaa motivaatioita pääsykoeopiskeluun! Perheeni on varmaankin jo nyt kyllästynyt kuulemaan ”Arvaa, mitä olen oppinut tänään!” –lausahduksiini, mutta urheasti he ainakin vaikuttavat kiinnostuneilta.

Aktiivisuus

Omalla kohdallani aktiivisuus tarkoittaa ulkoilua ja urheilua. Kuitenkin uskon, että se voi olla mitä tahansa, missä poistutaan opiskelumateriaalien äärestä ja oma mieli kirkastuu. Jokainen ihminen on erilainen, joten suosittelen panostamaan siihen, että löydät edes yhden sellaisen aktiviteetin, joka takuuvarmasti saa sinut ja etenkin ajatuksesi irti pääsykoemateriaaleista tai muista opiskeluista. Ulkoilmaa suosittelen kaikelle ja itse koitan imeä kaikki mahdolliset syksyn auringonsäteet itseeni! Kirjastossa, kahviloissa, kulttuuriharrastuksissa, kaupoissa ja harrastusryhmissä käyminen tai vaikkapa illanvietot, pelien pelaaminen tai käsityöt voivat olla hyviä tapoja nollata aivojaan. Olen huomannut, että työni on yksi ”aktiviteetti”, joka auttaa opiskeluun, sillä vaikka töissä pitää ajatella paljonkin työpaikka on erilainen ympäristö ja töissä ajatellaan hyvin erilaisia asioita.




Positiivisuus

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että positiivisen vireen ja toiveikkuuden ylläpitäminen on elämässä ja opiskelussa yksi tärkeimmistä menestymiseen vievistä tekijöistä. Se on kuitenkin huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty. Uuden oppimisessa turhautumista ei voi välttää, mutta omaa suhtautumista turhautumiseen voi muuttaa, vaikka se haasteelliselta tuntuukin. Itse pyrin aina miettimään, miksi opiskelen ja miksi se on minulle niin tärkeää. Lisäksi olen oivaltanut, että teen parhaani ja se riittää. Aina. Suosittelen siis kaikille pysähtymään hetkeksi ja pohtimaan omaa arkeaan ja sitä, mitkä asiat siinä ovat tärkeitä ja millaista arjen haluaisi olevan. Pohdinnan jälkeen kannattaa asettaa itselleen sekä pieniä että suurempia tavoitteita, sillä niiden toteutumisesta saa energiaa ja positiivisuutta toteuttaa uusia tavoitteita!


Vaikka opiskelu tuntuu ajoittain todella haastavalta, lopputulos useimmiten palkitsee. Tsemppiä kaikille opiskeluun ja syksyn pimeyteen!

17.10.2017

Vuorovaikutus ammatissa ja huippuhetki

Moneen otteeseen olen lupaillut postausta vuorovaikutuksesta, joten tässäpä tulee! Varhainen vuorovaikutus, empatia ja aktiivinen kuuntelu ovat vuorovaikutukseen liittyviä termejä, joista varmaan kaikki ovat kuulleet. Muiden muassa näitä termejä käsittelimme myös VPL-kurssilla (Vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa) tänä syksynä. Näen hyvät ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot hyvin olennaisena osana sekä olemassaolevaa että tulevaa ammattiani. Totta kai tärkeitä ovat tiedot ja taidot, mutta vuorovaikutus toimii työvälineenä niin potilaiden kuin kollegoiden kanssa työskennellessä.




Ihan jo omien kokemusteni perusteella on paljon helpompaa luottaa lääkärin ammattitaitoon ja hänen valintoihinsa, kun kokee potilaana tulleensa kuulluksi eikä ohitetuksi.  Aiemman työhistoriani myötä olen oppinut, että vuorovaikutuksella voi avata paljon ovia - tai sulkea ne. Toinen ihminen aistii kyllä, suhtaudutaanko häneen arvostavasti ja kunnioittavasti. Empatia on vaikea laji. Itseni kohdalla tunnistan sekä riskin "yliempaattisuuteen" että toisaalta kyynistymiseen. Pohdinkin näitä teemoja jo aiemmin tänä vuonna.




VPL-kurssiin liittyen saimme harjoitella potilaan kohtaamista "ihan oikean" potilaan kanssa. Potilaana toimi siis näyttelijä. Minä sain kohdalleni kohtalaisen haastavan potilaan - kaikkihan ne olivat haastavia omalla tavallaan -, mutta voi vitsit, mikä fiilis tuosta harkasta jäi! Sen vartin aikana unohdin olevani oppimistilanteessa ja "esittäväni roolia". Heittäydyin ihan täysillä mukaan ja oikeasti olin se lääkäri (joskin melkoisen tietotaidoton lääkäri, mutta se ei ollut tässä se pointti). Se tilanne ja vuorovaikutuskupla, jonka saimme potilaan kanssa aikaan, oli jotain niin hienoa.




Siihen varttituntiin kiteytyi se, miksi minä opiskelen nyt. Haluan lisää tuollaisia hetkiä, oikeita potilaskohtaamisia, omien vuorovaikutus- ja muiden taitojen kehittämistä, ihan kaikkea. Kyseinen lyhyt harkka antoi toivoa siitä, että lääkärin työssä voin hyödyntää aiempaa ammatillista osaamistani sekä pääsen tekemään niitä asioita, joista sairaanhoitajan työssä eniten pidän. Kohtaamiset ja vuorovaikutuksen voima - ne ovat ihan parasta. Vaikka välillä tuntuu, että minulle paras paikka olisi jokin tutkijankoppi, en usko, että pystyn luopumaan potilastyöstä. Mutta nyt mennään jo ihan eri asiaan, joten jatkan tulevista urahaaveista joskus toiste ;)


Kokemusrikasta viikon jatkoa!

16.10.2017

Nelivuotiaan supersynttärit

Vihdoin lähes kuukautta myöhässä saimme aikaiseksi juhlia kunnolla reipasta nelivuotiasta. Hän toivoi supersankarikakkua, joten sellaisen hän myös sai. Muovailin pastaväreillä värjätystä kaulintamassasta kissan ja sen päälle asiaankuuluvat vermeet. Tämä syksy on vaatinut veronsa, joten tällä kertaa en jaksanut tehdä itse vaahtokarkkimassaa. Kakun päälle päätyi siis levy samaa valmista kaulintamassaa, josta tein koristeetkin. Valitettavasti massa ei riittänyt koko kakun päälle, joten reunus koristeltiin kermalla.


synttärit, syntymäpäivä, kakku, 4-vuotias, kaulintamassa, täytekakku

juhlapöytä, koristelu, kakku, kakunkoriste, kaulintamassa, synttärikakku


Supersankarikissa herätti hilpeyttä, mutta niin kai oli tarkoituskin :D Joka tapauksessa oli kivaa päästä taas tekemään kakkua, vaikka joka ikinen kerta tuskailen noiden massojen ja ideoideni kanssa. Koristelu on lasten lempipuuhaa, joten ilmapalloja piti puhaltaa toosi monta ihan vain kuullakseen seuraavassa hetkessä sen poksahduksen... 


koristelu, värikäs, juhlat, synttärit, 4-vuotias, ilmapallot, lyhdyt

juhlapöytä, kakku, tarjoilut, muffinit, suolainen piirakka, synttärit


Kutsuvieraita juhlissa oli synttärisankarin toiveesta vain yksi, mutta hyvin pärjättiin pienelläkin juhlaporukalla. Sen vaan huomasin valmistellessa, että on näköjään aivan sama, onko vieraita yksi vai kymmenen - stressaan juhlista joka tapauksessa. Kaverisynttäreitä kauhulla odotellen... 


juhlapöytä, vaahtokarkit, teemaväri, tarjoilut

synttärit, tarjoilut, suolainen, makea, koristeet, kynttilät, vaaleanpunainen

synttärit, lahja, synttärisankari, 4-vuotias, lahjatoive


Sellaiset pienimuotoiset pirskeet oli tällä kertaa. Nyt on 3/5 tämän vuoden synttäreistä juhlittu. Me kuopuksen kanssa juhlimme sitten joulukuussa. Mutta sitä ennen tehdään kaikenlaista kivaa, kuten käydään tulevana viikonloppuna I love me -messuilla!


Pirteää viikkoa jokaiselle :) Meillä piti ottaa kirkasvalolamppu taas käyttöön, sen verran väsyttävät jo nuo pimeät aamut. Loppusyksy on vuoden pahinta aikaa, ainakin minulle. Yritetään jaksaa - tsemppiä siis meille kaikille!

13.10.2017

I love me -messuliput arvottu!

Ihanaa perjantaita, vaikkakin epäonnista sellaista! Kuopiossa ja täten myös meidän taloudessamme on eilisestä asti oltu vailla puhdasta juomakelpoista hanavettä, joten siinäpä epäonnea tälle perjantai 13. päivälle. Värjäytynyt hanavesi sisälsi ainakin rautaa ja mangaania, joka on THL:n mukaan varsinkin lapsille terveysriski. Että sikäli ihan kiva tälleen pikkulapsiperheessä. Tämän episodin jälkeen muistaa taas hetken ajan olla kiitollinen puhtaasta ja raikkaasta hanavedestä :)




No mutta se epäonnesta, nyt mukavampaan aiheeseen. I love me -messulippujen arvonta on nyt suoritettu. Kiitokset kaikille osallistuneille! Kivaa nähdä, että teitä messuista kiinnostuneita oli noin monta. Voittajiksi tällä kertaa julistetaan seuraavat kommentoijat:







Onnea voittajille! Ihan just kohta teille lähtee sähköpostiliput, joilla pääsette yhden kerran sisään messuille. Nähdäänpä siellä viikon päästä ;)

Tämä viikko on taas ollut yksi niistä huonommista viikoista. Tuntuu, ettei viikonloppuakaan ansaitsisi, mutta näköjään se tulee ansaitsemattakin. Nyt viikonloppuna meillä vietetään (vihdoin) neiti nelivuotiaan synttärijuhlia, joihin hän halusi kutsua yhden vieraan. Sentään äiti, isi ja sisarukset pääsevät mukaan juhliin :) Ja taas kerran olen haasteen edessä, kun pitäisi osata toteuttaa lapsen mieltymykset synttärikakusta. Ei mikään helpoin homma, varsinkaan kun mielipide vaihtuu joka kolmas sekunti...


Superkivaa viikonloppua just sulle!

12.10.2017

Miksi minä bloggaan?

Otsikon kysymystä tulee tässä arjen tiimellyksessä mietittyä. Miksi ihmeessä käytän suurehkon osan vapaa-ajastani blogin parissa postauksia kirjoitellen, kommentteihin vastaten ja valokuvaten? En hyödy bloggaamisesta taloudellisesti, joten raha ei voi olla syy. Joten: miksi minä bloggaan?


blogi, bloggaaminen, miksi, blogin, aloittaminen, perustaminen,


Välillä tekee mieli kyseenalaistaa, miksi juuri minä pidän blogia. Ketä tämä tylsä elämäni edes kiinnostaa? Aina vaan samoja horinoita kiireisestä arjesta ja kivoista viikonlopuista. Opiskeluni lääkiksessä ei tosiaankaan suju aina niin kuin elokuvissa. Olen kaukana superihmisestä, jollainen toki mielelläni olisin ;) En shoppaile saati esittele uusia ihanuuksia täällä blogissa. Kuvatkin ovat just sellaisia "tältä näytti viikonloppuna". Enkä edes tarjoa kovin suurta vastinetta tirkistelynhalulle, koska pidän melko tiukasti kiinni omasta ja lasteni yksityisyydestä. Niin, tällaisena kyynisenä hetkenä koko blogi tuntuu todella surkealta.


bloggaaja, vaikeus, haaste, ongelma, blogi, yksityisyys, raja, anonyymi


Mutta kun unohdetaan tuo (lähinnä väsyneinä hetkinä esiin puskeva) kyynisyys, sen alta paljastuvat ne positiiviset puolet. Minusta on ensinnäkin kivaa kirjoittaa. Toisekseen on ihanaa, että höpinöitäni lukeekin joku tai jotkut. Parasta ovat kuitenkin kommentit ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa. Valokuvaus unohdettuna ja uudelleen löydettynä intohimonani on mainittu jo monesti. Siis mä niin rakastan sitä, kun kerrankin valo on kohdillaan ja jopa mun kuvaustaidoilla saa otettua kerrassaan upean otoksen. Haaveilen makro-objektiivista, joten jospas saisin joskus sellaisen (huhuu, kuuleeko Joulupukki?).


blogi, ilo, ajatuksia, tavoite, päämäärä, lukijat, postaustahti


Aiemmin olen bloggaamista käsitellyt puolen vuoden sekä vuoden etapin kohdalla. Hyvin samoissa mietteissä mennään edelleen. Suurin yksittäinen syy blogille on seuraava: minä bloggaan, koska haluan ja voin. Blogi muistuttaa olemassaolollaan minua siitä, että onnen avaimet ovat omissa käsissäni. Samalla se muistuttaa siitä, että kaikki on mahdollista - ei helppoa eikä vaivatonta, mutta mahdollista. En tiedä, mihin tie tästä vielä vie, mutta olen pikku blogini kanssa onnellinen juuri nyt. Teen tätä suurella sydämellä myös teitä lukijoita ajatellen, joten toivon, että omistautumiseni välittyy ruudun toiselle puolelle ♥


Tällaisia torstaimietteitä tänään. Tsempit loppuviikkoon!