11.8.2019

Nelosvuoden alku

Viikko on eletty neljättä lääkisvuotta, ja päivät ovat täyttyneet lähinnä luennoista ja parista infosta. Onpa yksi oppimistehtäväkin jo tälle vuotta tehty, ja seuraavat tulossa heti ensi viikolla. Joka päivä luentoja on ollut 8-16 (15), joten mitenkään pehmeä lasku ei tämän(kään) vuoden alku ollut. Toisaalta nytkin vain harva luennoista on pakollista opetusta, mutta ihan jo alkuinnostuksen vuoksi olen kyllä pääosin ollut reippaasti paikalla.




Syksyn ensimmäiset viikot mennään siis hyvin luentopainotteisesti, mikä toki minulle sopii. Kirurgia on kiinnostavaa, vaikka epäilenkin, ettei minusta kirurgia leivota. Ensi viikolla alkavat myös fysiatrian ja psykiatrian luennot. Erityisesti keskityn luennoista fysiatrian ja ortopedian opiskeluun, koska ne ovat reseptiopin ja yleislääketieteen 1-kurssin lisäksi ainoat kurssit, jotka syksyn aikana käyn. Kirjat ovat hienossa rivissä työpöydällä, mutta tässä mainittakoon, etten ole niitä vielä edes avannut.





Vaikka etukäteen ajattelin, että tuntuisi raskaalta aloittaa heti (okei, neljän lomapäivän jälkeen) amanuenssuurin perään uusi lukuvuosi, ei se lopulta mennytkään niin. Oli oikeasti mukava palata taas tuttuihin rutiineihin ja nähdä kaikki kaverit, eikä se luennoilla istuminenkaan ikävää ole. Tänä vuonna opiskelujen alkua ei sitä paitsi tarvinnut jännittää edes sen vertaa kuin viimeksi. Varsinkin, kun tietää, ettei opiskelusyksyni ole kovin pitkä, tuntuu, että opiskeluintoa olisi - ainakin vielä - vaikka muille jakaa. Jos verrataan esimerkiksi parin vuoden takaiseen fiilikseen, tämänhetkiset tunnelmat ovat aika lailla päinvastaiset. On todella paljon helpompaa ja mukavampaa, kun ei ole lukuvuoden alkaessa jo valmiiksi väsynyt.




























Ensi viikko on paljon edellistä jännittävämpi, kun perheessämme onkin yhtäkkiä yksi uusi koululainen esikoisen aloittaessa ekaluokan. Kovasti on viime aikoina mietitty, millaista koulussa oikein onkaan ja harjoiteltu ekaluokkalaisen tärkeitä taitoja. Iso pieni esikoiseni ♥ Isoja elämänmuutoksia ja sopeutumista uusiin kuvioihin on siis ihan kulman takana, mutta toivotaan, että kaikki menee hienosti.

Samalla, kun hankittiin tulevalle koululaiselle tarvikkeita, pakkohan minunkin oli päivittää opiskelutarvikevarastoni. Nuo pastellisävyiset yliviivaustussit ♥ Samoin sain vihdoin hankittua uudet kynät muistitauluani varten! Puitteet ovat siis kunnossa alkanutta ja alkavaa opiskeluvuotta varten, enää pitäisi vain jaksaa opiskella... (En mitenkään laske, mutta yhdeksän viikkoa syyslomaan!)

Tsempit alkavaan viikkoon!

3.8.2019

Syksyn suunnitelmat

No niin, heinäkuu vaihtui elokuuksi, ja uusi lukuvuosihan käynnistyy taas ihan (liian?) pian. Vauvauutisten myötä montaa teistä varmaan kiinnostaa, mitä aion lähitulevaisuudessa tehdä lähinnä opintojen suhteen. Hyvin nöyrin mielin tässä mennään, kun mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, mutta tarkoituksena on tosiaan ainakin aloittaa LT4 yhtä aikaa kurssikavereideni kanssa.

Vuosi alkaa siis maanantaina koko vuosikurssin yhteisillä opintojaksoilla, joita ovat ainakin reseptioppi sekä kirurgian, psykiatrian ja fysiatrian sekä yleislääketieteen luennot. Heti elokuun lopulla on jo kirurgian tasokuulustelu. Syyskuun alussa käynnistyy ensimmäinen sykli, joka minulla sisältää fysiatriaa ja ortopediaa, käsikirurgiaa ja traumatologiaa (viimeisimmät ovat osa kirurgian kurssia). Muut kolme sykliä ovat kirurgia, neurologia/neurokirurgia ja psykiatria, ja eri ryhmät siis käyvät nämä neljä sykliä eri järjestyksessä. Omassa ryhmässäni käydään syksyllä fysiatrian ja ortopedian yms lisäksi kirurgia, keväällä sitten neurologia/neurokirurgia ja psykiatria. Ensimmäinen sykli päättyy syyslomaan, joka tuttuun tapaan on viikolla 42.




Ja sitten siihen epävarmaan osuuteen... Jos kaikki menee kuten toivoisin, voin ja jaksan käydä kaikki opinnot ensimmäisen syklin loppuun saakka. Syklin päättyessä tenttiin raskausviikkoja on liki 37, joten  tiukille menee varmasti niin jaksamisen kuin kaiken muunkin kanssa - parhaassa tapauksessa nyytti on tuossa vaiheessa jo sylissä. Toisaalta jatkuvien kipujen kanssa eläessä olen todennut, että jaksan kaikin puolin paremmin, kun voin tehdä jotain mielekästä sen sijaan, että käpertyisin omaan surkeuteeni. Siksi en aio jo etukäteen "luovuttaa" opintojen suhteen (kyllä, ne ovat tällä hetkellä parasta mitä tiedän :D), vaan vasta sitten, jos on pakko. Mietin kyllä muitakin vaihtoehtoja liki pääni puhki, mutta tulin siihen tulokseen, että tämä on paras vaihtoehto juuri minulle.

Toisen syklin kirurgia jää omalta kohdaltani hyvin todennäköisesti ensi vuoteen. Jaksoon kuuluu neljän päivän hajautus - omalla kohdallani Jyväskylässä -, joka on järjelläkin ajateltuna täysi mahdottomuus muutaman viikon ikäisen vastasyntyneen kanssa. Lisäksi loppusyksyyn ajoittuvat terveyskeskusviikot, joiden kohdalla on sama juttu. Nekin siis siirtyvät hamaan tulevaisuuteen - aika näyttää, minne.




Kirurgian syklin jälkeen onkin joululoma, ja mitä sen jälkeen tapahtuu, jää nähtäväksi. Elämää ei voi varsinkaan tässä tilanteessa liiaksi suunnitella, joten sen mukaan mennään, mitä sattuu tulemaan. Välivuosi tai tauko opinnoista ei ole mikään katastrofi, vaikka tokihan mieluiten hyödyntäisin huippuunsa viritetyn opiskelumotivaationi etenkin, kun monia kursseja olen odottanut ihan lääkiksen alusta asti. Mikään ei kuitenkaan mene oman ja perheeni hyvinvoinnin edelle ♥ Suhtaudun ensi vuoteen aika samalla tavalla kuin viime kerralla pääsykokeeseen: jokainen pienikin asia ja kurssi on eteenpäin, lopputuloksesta on turha murehtia. Viimeksi kaikki meni aivan loistavasti, nyt voi käydä toisin, mutta hyvillä mielin suuntaan silti syksyyn!

28.7.2019

Ensimmäinen amanuenssuuri

Moikka pitkästä aikaa! Tiivis, täysi ja ihan mahtava heinäkuu amanuenssina on ihan kohta ohi. Amanuenssuureja eli käytännön harjoitteluja tehdään lääkiksen aikana neljä (4 kk), joista 2 kk on tehtävä sisätaudeilla ja/tai kirurgialla ja 2 kk pakollista amanuenssuuria voi tehdä vapaavalintaisella alalla. Lisäksi on mahdollista saada vapaastivalittaviin opintoihin opintopisteitä LT3:n jälkeen yhden kuukauden amanuenssuurista. Kaikenlaisia sääntöjä ja rajoitteita amanuenssuureihin liittyen on paljon, mutta niihin perehdyn lisää, kun tulevat omalla kohdalla ajankohtaisiksi.




Elämäni ensimmäinen amanuenssuuri on ollut vielä paljon mukavampi kuin osasin etukäteen ajatella. Kolmosvuonna opiskellut sisätautikurssit olivat vielä kohtalaisen hyvin muistissa, ja käytännön työ toi vielä tosi paljon lisää mielenkiintoa ja syvensi aiemmin opittua (ja osittain unohdettua). Enkä tiedä, olenko koskaan ollut yhtä innoissani mistään työstä tähän asti. Ilmeisesti kolmen vuoden "odottelu" ennen oman alan töitä ainakin lisäsi työmotivaatiota ;)

Kuluneen kuukauden ajan olen harjoitellut osastonlääkärin ohjauksessa lääkärin töitä: ollut mukana lääkärinkierroilla, tutkinut potilaita ja kirjoittanut lähetteitä, konsultaatio- ja tutkimuspyyntöjä, päivittäismerkintöjä ja epikriisejä. Lisäksi olen päässyt seuraamaan muutaman skopian ja harjoittelemaan lisää esim. valtimoverinäytteen ottoa. Samalla olen kysellyt ohjaavilta lääkäreiltä kaikenlaista ja imenyt itseeni kaiken mahdollisen ja vähän mahdottomankin tiedon sisätaudeista, koska tältä erää sisätautien opiskelu on ohi. Sisätauteihin palataan seuraavan kerran viimeisenä opiskeluvuonna, kun on sisätautien täydentävä opetus. Uusi lukuvuosi tuo mukanaan aivan uudet kurssit, ja veikkaanpa, ettei tulevanakaan vuonna liene liiemmin aikaa aktiivisesti kertailla vanhaa, vaikka se hyvää tekisikin.




Vaikka täällä etukäteen kirjoittelinkin siitä, miten mahdan kipuineni pärjätä kokopäivätyössä, jaksamiseni osoittautui kaikeksi onneksi paljon odotettua paremmaksi. Näyttää taas kerran siltä, että kun päivät täyttyvät mielekkäästä tekemisestä, jaksaa paljon paremmin, vaikka fyysinen kunto on mitä on. Välillä ihan naurattaa, miten raihnainen voi nuori ja terve ihminen olla niinkin luonnollisen asian kuin raskauden myötä, mutta minkäpä sitä tilanteelleen voi. Pitää vain taistella vastaan sen mitä voi, jotta edes jonkinlainen toimintakyky säilyisi ihan loppumetreille asti. Tällä hetkellä syksyä ajatellen näyttää hyvältä, joten toivotaan, että kaikki jatkuu yhtä hyvin kuin tähän asti!

Seuraavaksi kirjoittelenkin sitten syksyn suunnitelmista - pysykäähän kuulolla :) Oikein pirteitä heinäkuun viimeisiä päiviä kaikille!

8.7.2019

Ensimmäisiä raskausoireita

Kivaa heinäkuun alkua! Tähän väliin taas vähän raskausjuttuja :) Raskausviikkoja on takana jo enemmän kuin edessä, mutta palataanpa ihan hetkeksi alkuraskauteen. Aavistelin jo monta päivää ennen positiivista testiä, että saattaisin olla raskaana (repäisykivut ja väsymys olivat pääasialliset epäilysten herättäjät). Syykin tälle selvisi myöhemmin. Joka tapauksessa nyt esittelyssä alkuraskauden oireita.




Väsymys oli ihan hillitöntä etenkin toisen tenttiputken aikana ja oikeastaan siitä lähtien koko loppukevään ajan. Parhaimmillaan nukuin 12 tuntia yössä ja parin tunnin päikkärit päälle - minä, joka en koskaan nuku päivällä! Vaikka koen väsymystä jatkuvasti, alkuraskauden väsymys on jotain käsittämätöntä. Onneksi pahin väsymys väistyi viikkoihin 12 mennessä. Voitte vain kuvitella, miltä kotimme näytti, kun liki kaikki liikenevä energia meni tenttiin lukuihin ja kotona tein vain pakollisimmat. Kun alkuraskauden väsymys on tuoreessa muistissa, osaa toden totta nauttia normaalimmasta olotilasta ja seesteisemmästä keskiraskaudesta!

Palelu oli yksi ensimmäisistä oireista. Asuntomme ei todellakaan ole viileä, mutta niin vain jouduin kääriytymään huopiin, jotta pysyisin lämpimänä. Tähän liittynee se, että lämpö oli jatkuvasti koholla suunnilleen puoli astetta, mikä kesti myös 12-viikolle asti.




Pahoinvointi oli pahimmillaan viikoilla 8-12. Raskausviikolla 7 lasten mahatauti tarttui minuunkin, ja alkuun luulin sitä pahemman luokan raskauspahoinvoinniksi. Onneksi se meni ohi parissa päivässä, mutta sen jälkeen tutuksi tulikin jatkuva etominen ja liki päivittäinen oksentelu. Tässä raskaudessa pahoinvointi oli paljon aiempia raskauksia pahempaa. Syödä piti 2-3 tunnin välein ja vähänkään raskaamman liikunnan jälkeen oksetti. Pahoinvointi kesti noin viikolle 14 eli suunnilleen ekan kolmanneksen ajan. Kiitin onneani, että pahimman pahoinvoinnin aikaan pakollisia opintoja oli enää todella vähän - muuten olisi tehnyt tiukkaa! Salailu oli kyllä välistä vaikeaa, kun milloin mikäkin tuoksu aiheutti suunnatonta kuvotusta.

Sairastelu - siis yleensä lapsilta tarttuneet flunssat - ei yleensä kuulu omaan ohjelmaani. Nyt kevään aikana sairastin kuitenkin kaksi kamalaa flunssaa, toisen helmi-maaliskuussa ja toisen huhtikuussa sekä yhden vatsataudin, jota tosin luulin alkuun normaaliksi raskausoksenteluksi.

Liitoskivut - nämä tavallisesti loppuraskauteen liittyvät vaivat alkoivat (odotusten mukaisesti) vielä aiemmin kuin viimeksi eli suunnilleen raskausviikolla 9. Viikolla 14 kävin hakemassa fysioterapeutilta jumppaohjeet, joita olen äärimmäisen uskollisesti noudattanut. Tukivyö on myös hankittu, koska ilman sitä en pysty kävelemään sitäkään vähää. Pyöräily vielä onnistuu, mutta maha alkaa ottaa vastaan siinäkin. Jossain kohtaa joudun hankkimaan kyynärsauvat, jos kaikki menee kuten viimeksi - ja nythän näyttää juuri siltä.





Suurin yllätys tässä raskaudessa tuli nt-ultrassa, kun laskettu aika pomppasi kokonaisella viikolla taaksepäin. Koska olin tehnyt positiivisen raskaustestin melko aikaisin, arvelin, että sikiö voisi olla vähän isompi. Mutta että viikon, ja onneksi oikeaan suuntaan! Olin heti vaan, että jes, viikko vähemmän kärsittävää :D Näillä näkymin perheemme kasvaa kokoa marraskuuhun mennessä, mutta en pane pahakseni, vaikka tämäkin saapuisi pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Kunhan nyt päästäisiin ensin sinne asti!

28.6.2019

Kesäloman viimeisiä

Voih, kesäloma alkaa olla ohi. Maanantaina alkaa kuukauden mittainen amanuenssuuri, jonka jälkeen opinnot käynnistyvät liki saman tien. Tässä olivat siis lomailut tältä kesältä. Ei toki voi valittaa, olenhan lomaillut yli 1,5 kuukautta ja samalla unohtanut täysin, miltä aikataulutettu elämä tuntuu. Pitkä yhtenäinen kesäloma on tehnyt tosi hyvää etenkin rankan kevään jälkeen. Syväreiden vääntäminenkin tuntui tenttipuurtamisen jäljiltä ihan lomalta, toisin kuin viime kesänä, kun työtä niiden suhteen oli ihan loputtomiin. Nyt voisi syväreistä sanoa, että pikku hiljaa aletaan olla loppusuoralla - viimeinkin!





Kesälomalla ei tänä vuonna tehty kummempia suureksi osaksi siitä johtuen, että olimme koko porukalla lomalla vain muutaman päivän. Oma vointini ei raskauden tuomien vaivojen vuoksi ole sellainen, että jaksaisin yksin kolmen kanssa esimerkiksi matkustaa johonkin, joten lyhyitä koko perheen matkoja lukuun ottamatta olemme viihtyneet kotikulmilla. Lapset ovat vielä toistaiseksi melko vähään tyytyväisiä myös kesälomapuuhien suhteen. Onneksi mies ehti lomallaan käyttää pienempiä mökkireissulla ja vanhinta kaksistaan Särkänniemessä, jotta elämä on nyt kesällä ollut muutakin kuin kotipihalla pyörimistä. Juhannuksena tosin vietimme vielä koko porukalla päivän Linnanmäellä. Juhannusta vietimme Etelä-Suomessa osittain siksi, että teimme samalla reissulla tulokkaalle hankintoja (kiitokset onnitteluista ja muusta myötäelämisestä!). Yhdistelmävaunuja meillä ei ole ollut kolmeen vuoteen ja nekin oli hankittu liki kahdeksan vuotta sitten, joten hetken sai taas perehtyä nykyvaunujen ominaisuuksiin.







Monet kivat kesäsuunnitelmat joutuivat väistymään ajanpuutteen ja kesätöiden vuoksi, mutta tulee uusia lomia ja uusia kesiä. Tärkeänä olen pitänyt, että jokainen perheenjäsen pääsee lomalla rentoutumaan ja nauttimaan aikatauluttomasta elämästä, ja siihen on pyritty, olivatpa puitteet mitkä tahansa. Kaikista tärkeintähän toki on - kuten aina - että arki sujuu ja tuntuu itsessään mukavalta elämältä! Vielä on syksyä varten esikoisen koulutien alkua ajatellen hankintoja tehtävänä, mutta onneksi kesä ei ole vielä ohi, vaikka minulla arki taas alkaakin.





Amanuenssuurin alku jännittää, vaikka samalla odotan innolla tulevaa kuukautta. Eniten etukäteen mietityttävät omat rajoitteeni, kun voin jo nyt ajoittain tosi huonosti. Toivottavasti pystyn työskentelemään ja jaksan hyvin koko kuukauden, koska olen oikeasti odottanut tätä tilaisuutta niin pitkään! Viikon päästä olenkin jo viisaampi kaiken sen suhteen, mitä heinäkuussa tapahtuu :)


Nyt viikonlopun viettoon! Mukavaa kesäkuun loppua ♥