17.1.2022

2022 - suunnitelmia ja toiveita

Uuteen vuoteen 2022 on siirrytty jo tovi sitten, ja edellinen vuosi on täällä blogissakin jätetty taakse koosteen muodossa. Mitä tuokaan tullessaan vuosi 2022?
  



  • Suurimpana muutoksena valmistuminen häämöttää horisontissa. Tällä hetkellä sekin ajatus tuntuu ihan hyvältä. On mukavaa saada välillä jotain valmiiksikin.
  • Työelämään astuminen - mutta vain hetkeksi - on myös alkaneen vuoden suunnitelmissa. Opintojen päätyttyä menen töihin, jotta saan viimeisetkin pakolliset harjoittelut purkkiin ja sitä kautta paperit käteen.
  • Syksynkin suunnitelmat ovat jo selvillä. Tuolloin aion keskittyä tutkimukseeni hetkeksi.
  • Syksyllä tapahtuu sellainenkin muutos, että kolmannen lapsukaisemme astellessa koulutielle meillä ei ole enää kuin yksi päiväkoti-ikäinen. Viimeksi tällainen tilanne on ollut kahdeksan vuotta sitten, kun odotin toista lastamme. Mahtaa olla helppoa ja simppeliä, kun ei tarvitse aamuisin ja iltapäivisin käydä kuin yhdessä ryhmässä. Pahimmillaanhan muutama vuosi sitten kuljetimme (kävellen) lapsia päivähoitoon kahteen eri yksikköön, kaksi lasta yhteen ja kolmannen toiseen. Tuokin aika on nyt muisto vain.
  • Jälleen uusi harrastus alkaa nyt tammikuussa! Viime vuonna tähän aikaan aloitin laulutunnit, joilla kävin kevään ajan. Syksyllä kävin kuvataidekurssilla, jolla käytettiin monia eri tekniikoita. Nyt aloitan grafiikan kurssin, sillä tähän taiteenlajiin on rakkaus syttynyt yli 15 vuotta sitten, vaikken sitä olekaan taas vuosikausiin harrastanut. 
  • Yllätysmomentit x, y, z. Nämä tuskin ovat varsinaisesti tai pelkästään positiivisia asioita, vaikka ainahan iloisiakin yllätyksiä voi tapahtua!

 


Näillä tunnelmin uuteen vuoteen. Viikko sitten aloitettiin taas opinnot. Olin jo ihan ehtinyt unohtaa, miten ihanaa onkaan jäädä itsekseen kotiin opiskelemaan, kun ovi painuu kiinni viimeisenkin kouluun lähtijän jälkeen. Arki on ♥

14.1.2022

Lomalta arkeen

Aivan ihana viikkokausien joululoma päättyi pitkään loppiaisviikonloppuun. Täällä Kuopiossa lasten koulut alkoivat jo reilu viikko sitten, mutta itse vietin lomaa kahden nuorimman kanssa vielä viime viikon kokonaisuudessaan. Tässä kuvina viettämämme joululoma, sanoiksi en juurikaan osannut ihastuttavaa lomatunnelmaa pukea.
 
 








 
Joulukuun alkupuolella tapahtunut muutto ja muut kuormitustekijät näkyivät elämässämme vielä joulun allakin. Melko nopeasti saimme kuitenkin arjen uudessa kodissa toimimaan. Oma sauna on ollut ehdottomasti uuden kodin helmi, ja olemmekin hyödyntäneet saunomismahdollisuutta tiuhaan.

Loman vietimme pääosin rauhakseen kotioloissa. Tapasimme ystäviä ja vähän sukulaisiakin. Pelasimme lautapelejä ja jokusen hetken käytimme palapeliä rakentaenkin.

Ehdin lukemaan tuhansia sivuja kaunokirjallisuutta, osa hyvinkin kevyttä hyvän mielen lukemista, osa koskettavaa, tunteita ja ajatuksia herättävää kirjallisuutta. Jälkimmäisistä mainittakoon erityisesti Joonatan Tolan autofiktiivinen romaani Punainen planeetta, jossa oli riipaisevasti ja samalla käsittämättömän hauskasti kuvattu kirjailijan traagisia lapsuuden olosuhteita sekä suvun historiaa, todella vahva suositus! Toisena teoksena ajatuksia askarruttamaan jäi vielä lukemisenkin jälkeen Joyce Carol Oatesin Elämäni rottana, kertomus hylätyksi tulemisesta ja elämän rakentamisesta uudelleen.
 
 






 
Loman tähtihetkinä mieleen jäivät: Pulkkamäestä ja runsaasta lumesta nauttiminen koko porukalla. Kävely lumisessa metsässä, hyvät ruuat, levolliset hetket. Rauhallinen oleilu, pysähtyminen. Muutama työpäivä, joiden jälkeen oli ihanaa jatkaa lomailua. Tunnelmavalaistus - tosin osittain sen vuoksi, ettemme saaneet heti aikaiseksi ripustaa kattovalaisimia... Saavutetut etapit, LK5-oikeudet sekä uusi opiskelupaikka. Uudet tuolit ruokapöydän ympärille.

Arkeen paluu tapahtui vaiheittain. Mies kävi töissä välipäivinä ja lähes kaikkina muinakin arkipäivinä aatonaattoa ja uudenvuodenaattoa lukuun ottamatta. Itse tein välipäivinä muutaman työpäivän. Koululaisten kevätlukukausi alkoi jo 3.1., vaikka pitkä loppiaisviikonloppu vähän kevensikin alun rasitusta. Me loput, minä ja "pikkuiset" palailimme opintoihin, eskariin ja päivähoitoon tämän viikon maanantaina. 

 


 


 
En ihan heti muista, koska olisi ollut näin levännyt olo loman jäljiltä. Unet ovat olleet ikävä kyllä vähissä ja rytmi sekaisin, mutta jospa arki ohjaisi senkin asian taas ruotuun. Joka tapauksessa latauduttu on, ja se on tärkeintä. Alunperin kevye(hkö)stä keväästä on tulossa jokseenkin työntäyteinen jälleen kerran, mutta siitäpä vielä lisää myöhemmin! Tänään ovat muuten lääkisopintojeni viimeiset luennot, vähiin käy.

Iloista alkuvuotta!
 

3.1.2022

Vuosi 2021

Niin tuli vuosi 2021 päätökseensä. Myös uudenvuodenaatto sujahti töissä, kuten suurin osa muistakin välipäivistä. Nyt vietän vielä lomaa päiväkotilaisten kanssa viikon verran, ennen kuin alkaa LL-opintojeni viimeinen opiskelukevät. Uskomatonta, eikö?




Kulunut vuosi on ollut tässä perheessä ensisijaisesti ammatillisen kasvun vuosi. Puolisoni valmistui toiseen ammattiinsa kesäkuussa, ja molemmat meistä aloittivat kevättalvella työt uudella uralla (en edelleenkään tiedä mitään fiksua ja näppärää termiä tälle uran-/alanvaihtoasialle, koettakaa kestää!). Vuoteen on mahtunut paljon ammatinvalinnan ja työelämän pohdintaa. Vaikka puolison kanssa aivan eri aloilla työskentelemmekin, uuden uran aloituksen haasteet ja fiilikset ovat olleet yllättävän samanlaisia. Ensimmäistä kertaa olemme yhtä aikaa samassa vaiheessa uraa. Vertaistukea on saatu niin kotoa kuin ystäviltäkin, mutta paljon on myös itsekseen saanut asioita käsitellä - tai joutunut käsittelemään, ihan kuinka haluaa asian ajatella. Kuten olen moneen otteeseen täälläkin todennut, uuden uran alku on ollut aika lailla yhtä hankalaa kuin odotinkin sen olevan.

Selvitty on kuitenkin, ja se on tärkeintä. Kehitykseni menneenä vuonna nimenomaan työssä ja ammatillisesti on ollut sanalla sanoen huimaa. Vuoden alkaessa en ollut tehnyt päivääkään "oikeita töitä" lääkärin sijaisena. Vuoden päätyttyä työtunteja on kertynyt satoja, ja liki jokainen niistä on kasvattanut minua suuresti. On paradoksaalista, miten juuri ne ominaisuudet, joita pidän arvokkaimpina olemassa olevassa ja tulevassakin ammatissani, ovat myös avainasemassa niissä haasteissa, joita koen. Joka tapauksessa paljon on koettu ja opittu, ja matka jatkuu.



 

Tänä vuonna opinnot ovat toteutuneet suunnitellusti, hybridimallilla toki. Opinnot ovat tuttuun tapaan olleet minulle (ainakin arvosanoista päätellen) helppoja ja kohtuullisen vaivattomia, joskaan eivät aina mielekkäitä. Jos työasioita ei oteta lukuun, menneenä vuotena asiat järjestyivät sujuvasti ja kuormitus oli melko kohtuullista - ainakin vuoteen 2020 verrattuna! Alkuvuosi oli melko tiivistä, kun kuopus oli vielä kotihoidossa ja aikataulut vaativat säätämistä. Sairasteltu on tänä vuonna viime vuotta enemmän, mutta hienosti ovat kaikki asiat järjestyneet siitä huolimatta. Omatkin terveysvaivat ovat tuoneet lisäkuormaa arkeen ja elämään, mutta toivotaan, että parempia aikoja niiden suhteen on luvassa. Tänä vuonna aloitin kaksikin uutta harrastusta, kevätlukukauden kävin laulutunneilla ja syksyn kuviksessa. Lukenut olen myös enemmän kuin viime vuosina.

Arki on pääsääntöisesti rullannut omalla painollaan. Isoimmat lapset alkavat olla jo hyvin omatoimisia, nuorin on tietysti oman lisänsä tuonut arkitoimiin olemalla välistä turhankin touhukas ja aikaansaava.  Pariin otteeseen lapset ovat olleet karanteenissa, mutta vielä emme ole koronaan sairastuneet. Loppuvuodesta tapahtunut yllättävä muutto - olin täysin unohtanut asuntohakemuksen, jonka toukokuussa olin tehnyt - vei voimia, mutta samalla toi paljon lisäarvoa arkeen. Siinä missä en koko kolmen vuoden aikana oikein kotiutunut entiseen asuntoomme, tämä on tuntunut alusta lähtien kodilta!

 


 

Ehkä parastaan vuosi 2021 antoi minulle tulevaisuuden haaveiden selkiytymisenä. Useaan otteeseen täällä blogissakin mainitsemani tutkimustyö etenee omaa tahtiaan, ja siihen liittyen juuri ennen joulua otin vastaan minulle myönnetyn opiskelupaikan tohtoriohjelmasta. (Hakeminen oli yksi farssi, joten oli suoranainen ihme, että edes pääsin kyseiseen hakuun mukaan.) Jos kaikki menee hyvin - ja luotetaan siihen, että menee -, minusta tulee vielä joskus lääketieteen tohtori. Kovin kauas on tultu niistä ajoista, kun ajattelin, etten ole piirun vertaa akateeminen ihminen enkä yhtään kiinnostunut yliopisto-opinnoista. Onkin hauskaa, miten matkan varrelta on löytynyt yksi jos toinenkin kiinnostuksenkohde, josta en tiennyt aiemmin pitäväni. Tutkimustyö on yksi niistä, ja innolla jatkan opintoja eteenpäin lisensiaatiksi valmistumisen jälkeenkin. 

En osaa sanoa, onko vuosi 2021 ollut edellistä parempi tai helpompi. Osittain kyllä, osittain ei. Vaikka jälkeenpäin ajateltuna vuosi tuntuu hujahtaneen ohi varkain, se on kuitenkin niin pitkä aika, ettei muisti millään yllä enää alkuvuoden tunnelmiin. Sen muistan, että viime vuonna tähän aikaan elämä oli kiireettömämpää kuin nyt; miehellä oli opinnäytetyö vielä kesken, ja hän työsti sitä nuorimman kanssa kotona ollessa. Työelämä on ihan toista, enkä tiedä, odotanko ollenkaan sitä arkea, jossa me molemmat työskentelemme jälleen kerran kokopäiväisesti. Onneksi siihen on vielä hetki aikaa.

 



Kiitos työntäyteinen, innostava, kasvattava 2021. Tervetuloa, 2022.


30.12.2021

Viimeinen opiskelusyksy

Hei taasen! Viimeisen LL-tutkintoon kuuluvan opiskelusyksyn kunniaksi haluan sitoa yhteen koko kuluneen syksyn. Ensiksi toki pitää saattaa teidät ajan tasalle: LT5 päättyi siis omalta osaltani marraskuun loppupuolella lastenpsykiatrian tenttiin. Heti sen jälkeen seurasi koko syksyn ja koko opiskelu-urani työntäyteisin ja myös raskain viikko, kun yhden viikon aikana tienasin 4,5 op syöpätautien ryhmäopetusten ja tentin sekä kliinisen farmakologian seminaarien muodossa. (Toki syöpätautien luennot ja seminaarit olivat jo aiemmin syksyllä, mutta kuulostaa paljon dramaattisemmalta noin!) Samaisella viikolla myös pakkasin suurimman osan taloutemme tavaroista (joita on käsittämättömän paljon kuusihenkisellä perheellä) sekä puursin tutkimukseeni liittyvää osa-aluetta, jonka deadline oli seuraavan viikon alussa. Jollain konstilla tuostakin viikosta selvisin, mutta palautuminen otti oman aikansa.
 

 

Kyseisen katastrofiviikon jälkeen tuntui lepolomalta päästä auditorioon istumaan MOKU- eli moniammatillisen kuntoutuksen kurssille. Kurssille osallistuivat fysioterapeutti-, sosiaalityön sekä lääketieteen opiskelijat, ilmeisesti kaikki loppuvaiheen opiskelijoita. Kurssilla tehtiin töitä ryhmissä, joista ainakin omassani oli 3 opiskelijaa meidän kurssilta ja 1 fysioterapeuttiopiskelija. Meillä oli hyvä tuuri, sillä kaikki olivat koko viikon paikalla (osassa ryhmistä osa opiskelijoista oli etänä) ja yhteinen työskentely onnistui näppärästi. Toki muutto vei tuona viikkona ajasta ja voimavaroista suuren osan samoin kuin oman tutkimushomman kanssa säätäminen. Tähän kurssiin päättyi LT6-vuosikurssin syksy, joskin osa vielä jatkoi valinnaisen terveyskeskusjakson parissa kaksi seuraavaa viikkoa. 

Ja nyt syksyn koosteeseen:

  • Opintopisteitä yhteensä kasassa nyt 337,5 op, tutkinnosta puuttuu 25 op (valinnaisissa 2 ylimääräistä op)
  • Syksyn aikana opintopisteitä ansaitsin 23 op
  • Lempikurssini syksyllä oli yllättävästi syöpätaudit
  • Vähiten pidin lastenpsykiatriasta, mutta arvosanan perusteella se oli helpointa
  • Parasta olivat yhteiset lounashetket pitkien taukojen (korona) jälkeen
  • Ikävintä oli kiire ja se, kun ei ehtinyt opiskella niin hyvin kuin olisi halunnut (syöpätaudit)
  • Raskainta ja samalla ihaninta oli muuttaa - yksi lisämakuuhuone tuli enemmän kuin tarpeeseen!
  • Ennen joulua ilahduttivat tuoreet LK5-oikeudet 

 


 

Toisinaan tuntuu, että aika valuu hiekan lailla sormien välistä, ja valmistuminen koittaa ennen kuin sitä tajuankaan. Moni on sanonut, että meidän (minun ja puolisoni) opiskeluaika on mennyt äkkiä, "mutta teistä ei ehkä tunnu siltä". Vaan kun tuntuu! Ruuhkavuosissa opiskeluaikakin hujahtaa ohi älytöntä vauhtia, joten suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat nopeasti päästä opiskeluvuosista eroon. ;) Todella kummallinen ajatuskin, että oikeasti olen opiskellut kuudesta vuodesta jo 5,5.

Nyt just haluaisin kuitenkin pysäyttää ajan lempivuodenaikaani, joulufiilistelyyn (kyllä, vähintään loppiaiseen asti) ja rentoon puuhasteluun. Välipäivät ovat vierähtäneet töissä miehen kanssa limittäin, jotta lapset ovat saaneet olla kotona lomalla. Ainakin osalla porukkaa loma jatkuu vielä ensi viikon. Raskaan syksyn ja vuoden jälkeen on tullut todella tarpeeseen pysähtyä ihan vaan olemaan. 

 

 

Palaan viimeistään ensi vuoden puolella asiaan. Vuosi 2021 oli sen verran ainutlaatuinen, että se ansaitsee ihan oman postauksensa. Iloista loppuvuotta kaikille!


24.12.2021

Hyvää joulua!

Ihan nopsat jouluterveiset vielä näin jouluaattona! Tänä jouluna olen stressannut niin vähän kuin ylipäätään on ollut mahdollista. Syksyn raskaimmat viikot ottivat koville, joten nyt olen ottanut täysin loman kannalta. Muutto tapahtui vajaa kuukausi sitten ja verotti voimia melkoisesti, mutta vähitellen olemme päässeet asettumaan uuteen kotiin.

 


 

Lapset ovat saaneet vapaat kädet joulukuusen koristelussa, ja tänä vuonna - ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen - piparit leivottiin kaupan valmistaikinasta sen sijaan, että olisin itse tehnyt (älyttömän hyvän) piparitaikinan isotätini ohjeella. Siivouksesta en puhu mitään. Siitä huolimatta tai juuri siksi on ollut tilaa joulumielelle, tunnelmoinnille, kirjojen lukemiselle (pitkästä aikaa!) ja jouluvalmisteluille omien voimien mukaan.

Niin äkkiä saapui joulu. Nyt on aika pysähtyä, nauttia, istua kynttilän valossa, ihastella lasten innosta ja odotuksesta säihkyviä silmiä ja antaa heidän odottavan joulumielen tarttua itseenikin. Nyt on hyvä ♥

 


 

Joulurauhaa teille kaikille!