31.12.2018

2 0 1 8

Vuoden 2018 alussa kirjasin blogiin kahdeksan tavoitetta kuluneelle vuodelle. Seuraava vuosi kolkuttelee jo ovelle, joten käydäänpä läpi, miten tavoitteideni kanssa kävi. Suurin osa tavoitteistani on tarkoituksella hyvin abstrakteja, mikä tekee arvioinnista vähän hankalaa...




Tammikuussa 2018 lupasin itselleni, että
  • teen enemmän juttuja joista nautin - En tiedä, onko tämä totta, mutta tältä minusta tuntuu. Valokuvasin todella paljon etenkin alkuvuodesta, olen lukenut enemmän ja taiteillutkin vähän. Olen tyytyväinen tämän tavoitteen osalta, vaikka sama toki jatkuu ensi vuonna :)
  • annan enemmän arvoa ja armoa itselleni ja muille - Opettelen tätä edelleen, mutta suunta on hyvä!
  • pidän parempaa huolta itsestäni - Yritys on tässäkin asiassa ollut hyvä, mutta mm. työntäyteinen arki on iskenyt kapuloita rattaisiin. Jatketaan tätä siis!
  • keskityn olennaiseen - kaikkea ei tarvitse hallita - Osittain toteutunut. Perfektionismi vaivaa edelleen ajoittain, mutta olen oppinut (pakon edessä) myös hellittämään.
  • annan tilaa uudelle, oli se sitten uudenlaisia ratkaisuja tai erilaisia näkökulmia - Tämäkin tuntuu toteutuneen, vaikka tavoitteeni melko abstrakti onkin. Koen olevani vähän eri ihminen kuin vuoden alussa.
  • sanon useammin kyllä - Vaikea sanoa, kun ei ole tarkkoja tilastoja ;) Sanoisin, että osittain toteutunut, ja tämä kohtahan vähän liittyy tuohon viimeiseen kohtaan.
  • jatkan pyrkimistä kohti parempaa arkea - Vihdoin asia, joka on toteutunut täysin! (Tässähän piti pyrkiä, ei saavuttaa :D) Hyvä ja sujuva arki on se juttu, jonka avulla jaksan ja pärjään hyvin, joten arjen optimointi jatkunee myös ensi vuonna :)
  • valitan, arvostelen ja negistelen vähemmän - Olen yrittänyt ja omasta mielestäni onnistunutkin. Erityisesti kiireestä ja tekemisen paljoudesta valittamista pyrin ankarasti välttämään, koska tekemisen määrä ei siitä vähene, mutta valitus ja negistely vievät viimeisetkin voimat.




Suurin osa tavoitteistani toteutui vähintään osittain. Tässä vaiheessa vuotta voinee jo sanoa, että vuosi 2018 oli elämäni paras ♥ Vuosi alkoi ihanalla ja lämpimällä ulkomaanmatkalla. Vaikka keväällä sairasteltiinkin pitkään ja hartaasti, pysyin katastrofeista huolimatta hienosti opiskelutavoitteissani ja sain 2. vuoden parhaan arvosanan koko preklinikan suurimmasta kurssista. Kesä oli (helteitä lukuun ottamatta!!!) - ainakin jälkikäteen ajateltuna - mukava, kun tein "omassa kopissani" tutkimustani eteenpäin. Syksy toi mukanaan klinikan aloituksen ja uudet kuviot sairaalan puolella. Oli jännittäviä hetkiä ja raskaita viikkoja, mutta niinpä siitäkin selvittiin. Marraskuussa  vietin 2,5 viikkoa yksin lasten kanssa, kun mies oli matkalla. Juuri kun ajattelin, että pian on tästäkin vuodesta päästy, tulikin eteen vielä muutto, joka tapahtui muutama päivä ennen joulua. Nyt on vanha asunto tyhjennetty ja uuteen kotiuduttu, joten uusi vuosi aloitetaan monin tavoin puhtaalta pöydältä. 

(Yksi tässä vuodessa harmittava asia on se, että blogi jäi niin vähälle huomiolle. Taitaa vain olla niin, ettei ihan kaikkea voi saada.)


Kiitos, 2018 ♥ Millaisena vuosi 2018 jää sinun mieleesi?

30.12.2018

Joulukuu 2018

Tämän vuoden viimeisen kuukausikatsauksen aika! Huomenna palaillaan vuoden alussa asetettujen tavoitteiden pariin, mutta nyt keskitytään joulukuun tapahtumiin. Paljoa en tässäkään kuussa ehtinyt bloggailemaan, joten yritän saada teidät taas kartalle :)




Joulukuussa

parasta oli joulu, tietenkin! Lempiaikani vuodesta on just nyt, eikä minulla ole mikään kiire päästää vielä joulusta irti. Ehkä loppiaisena suostun hyväksymään, että joulu on ohi.

inspiroivinta on ollut huomata, että asiat järjestyvät kyllä. Muutimme 5 päivää ennen jouluaattoa uuteen asuntoon, saimme tavarat suunnilleen paikalleen ja vietimme mukavan ja rennon joulun. Nyt vanhakin asunto on jo luovutuskunnossa, eikä tähän kaikkeen edes tarvittu harmaita hiuksia ja hillitöntä stressiä.

ikävintä oli muutto. Inhoan muuttoja jo muutenkin, mutta vielä näin lyhyellä varoitusajalla ja pakon edessä se oli vielä ikävämpää.

ärsyttävintä oli ja on se, kun kaikki on ihan kesken. Onneksi pikku hiljaa alkaa järjestys taas muotoutua :)




hauskinta oli nähdä kaikki sisarukseni ja vanhempani meidän perheen pikkujouluissa viikko ennen joulua. Oli se kyllä vähän raskastakin, kun 1,5 vuorokaudessa matkustettiin yhteensä yli 700 km, kun kävimme samalla reissulla moikkaamassa miehen vanhempia. Hauskaa oli myös pitää pikkujoulut kuun alussa ja saada opiskelukaverini vielä viimeistä kertaa vanhalle kämpälle käymään.

ilahduttavinta oli saada joululoman muodossa tauko opiskeluvelvollisuuksiin, taputtaa itseään olalle ja todeta, että selvisin tästä syksystä. Luvassa on tiivis kevät etenkin tenttien osalta, joten pienistä lomavelvollisuuksista huolimatta olen yrittänyt ottaa niin rennosti kuin mahdollista.

raskainta - muutto, muutto ja muutto. Ja ehkä vähän se, kun muuton keskellä piti yrittää lukea kardiologiaa, josta tuntui, etten ymmärrä mitään. Tenttituloksia odotellessa...




piristävintä on lomailu, loikoilu ja suklaansyönti. Palaan ruotuun taas ensi vuonna.

kauneinta oli syntymäpäiväni iltana, kun oli -15 pakkasta ja lunta sateli hiljalleen. Edelleen olen niin onnellinen siitä, kun muutimme juuri Kuopioon ♥ 

haikeinta oli viimeistä kertaa käydä vanhalla asunnolla. Sinne me muutimme, kun kuopus oli vielä vauvaikäinen. Täytyy myöntää, että on myös vähän haikeaa, kun vuosi vaihtuu. 2018 oli elämäni paras vuosi: kiinnostavat opinnot, mukavat harrastukset ja muutenkin kiva elämä :)

23.12.2018

Kuulumisia ja joulurauhaa

Hei kaikki ja hyvää aatonaattoiltaa! Taas on vierähtänyt luvattoman pitkä aika viimeisestä postauksesta. Tilannetta selittänee paitsi juuri tapahtunut muutto myös opiskeluvelvollisuudet, joista pakolliset ovat onneksi jo tältä syksyltä ohi.

Olen tässä kuluneiden viikkojen aikana pohdiskellut, kuinka vähällä laittamisella joulu mahtaa tänä vuonna tullakaan. Pikku hiljaa teimme muuttoa uuteen asuntoon, ja itse muutto tapahtui keskiviikkona. Ennen perjantaita yhtään lahjaa ei ollut vielä hankittu, jouluruokia oli mietitty ehkä muutaman minuutin verran ja joulumielikin oli vähän hakusessa. Vaan nopeasti nämäkin hoituivat lopulta, vaikka osa tavaroista hakeekin vielä muuton jäljiltä paikkaansa. Onnea on tunnelmavalaistus :D




Joulun vietämme taas kerran oman perheen kesken uudessa kodissa, vaikka kieltämättä olisi vähän houkutellut ajatus siitä, että pääsisi jonnekin "valmiille". Noh, näillä mennään ja näin aatonaattona alkaa olla sen verran jo järjestelty, että eiköhän tästä hyvä joulu tule :) Todennäköisesti loppuvuosi ja joulu 2018 jää muistoihimme tapahtumarikkaana ja ehkä vähän sekavanakin ajanjaksona. Reilu kuukausi sitten meillä ei ollut muutosta tietoakaan, ja nyt jo asutaan uudessa kodissa. Nopeaa toimintaa, etten sanoisi.

Opiskelujen suhteen joululoma alkoi 1,5 viikkoa sitten keskiviikkona, kun meillä oli kardiologian tentti. Se meni ihan mukavasti, vaikka olinkin stressannut, kun en ehtinyt muuton ja muiden asioiden vuoksi lukea niin paljoa kuin olisin halunnut. Kävin kuitenkin viime viikolla vielä suorittamassa omatoimisia seurantavuoroja sisätaudeilla, ja tällä viikolla oli vielä yksi päivystysyö valvottavana. Lisäksi minulla on ollut tapaaminen syväreideni tiimoilta, jotta pääsisin jo analyysivaiheeseen - sitäkin oli tarkoitus nyt lomalla tehdä. Katsotaan, kuinka käy, kun tätä tekemistä riittää jo muutenkin, ja lomailu olisi tässä kohtaa enemmän kuin tarpeen. Ilmoittauduin myös joululomalla tutkimaan potilaita, jotta saisin toivon mukaan keväästä vähän helpomman.




Syksyn alusta tuntuu olevan ikuisuus niin ajallisesti kuin ammatillisen kehityksenkin suhteen. Vaikka olen tänä syksynä ollut yliopistolla ja sairaalalla melkein enemmän kuin kahtena viime vuonna yhteensä (no ehken ihan), päällimmäisin tunne taitaa silti olla innostus ja kiinnostus - tämänhetkisen väsymyksen lisäksi. En ole kokenut sairaalassa pyörimistä yhtään raskaaksi, vaikka sitä etukäteen epäilin. On siellä näköjään sen verran tullut oltua. Eniten olen syksyn aikana stressannut mahdollisia sairasteluja sekä omatoimisia potilaan tutkimisia. Onneksi niihinkin alkaa jo rutiini löytyä niin tutkimisten kuin raporttienkin osalta! Opittavan asian määrä on jo tänä syksynä ollut ihan tolkuton, ja sama jatkuu keväällä - mutta kuten jo todettua, kiinnostus auttaa siinä hurjasti. Puolet kolmosvuodesta on ohi, ja olen suoriutunut syksystä paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Tästä on hyvä tammikuussa jatkaa.

Jos nyt kuulumisiin palataan: virallisesti olen ollut joululomalla jo pitkään, käytännössä vain vuorokauden. Vaikka vähän epäilinkin, näyttäisi siltä, että kyllä se joulu lopulta löysi myös meille ♥ Kaiken puurtamisen jälkeen nyt on aika levätä.

Tunnelmallista joulun aikaa teille kaikille! :)

4.12.2018

Loka-marraskuu 2018

Mukavaa joulukuun alkua! Lokakuu ja marraskuu hujahtivat ohi, joten niputetaanpa kaksi kuukausikatsausta taas yhteen. Vuoden pahin aika eli marraskuu - joka tänä vuonna oli vielä paljon tavallista rankempi - on nyt ohitettu, ja reilun viikon päästä ollaankin jo joululomalla. Mutta tässäpä vielä parin viime kuukauden parhaita ja pahimpia :)




parasta oli päästä eroon elinpatologiasta tentin kautta perjantaina. Ennen tuota tenttiä minulla ei ollut koskaan ollut hyvää fiilistä histologian/patologian tentissä, mutta nytpä oli! Ja hyvä niin, sillä perjantainen tentti oli ihan viimeinen patologian tenttimme.

inspiroivinta on ollut huomata oma edistymiseni erityisesti potilaan tutkimisen kohdalla. Nyt on kolme potilasta yhdeksästä tutkittu, ja ero ekan ja kolmannen potilaan tutkimisessa oli jo huomattava. Yleisesti klinikan kurssit ja opiskeltavat asiat ovat todella inspiroivia - tämän kaiken vuoksi minä lääkikseen halusin :)

ikävintä oli paitsi olla 2,5 viikkoa yksin lasten kanssa, myös se, että joudumme melko pikaisella varoitusajalla muuttamaan pois tästä asunnosta. Onneksi uusi asunto on jo löytynyt ja muuttopäiväkin suunnilleen tiedossa. Ikävää on siis se, että omasta tahdostamme emme olisi vielä muuttaneet pois.


 

ärsyttävintä on edelliseen liittyen pakkaaminen ja tavaran karsiminen. Yleensä meillä on ollut pidempi aika valmistautua muuttoon, mutta tämä tuli aika puun takaa! No, tuleepahan taas karsittua kertynyttä tavaraa...

hauskinta on varmaan ollut kaikissa ryhmäopetuksissa ja harkoissa. Nyt klinikassa ryhmät ovat aika pieniä, 6-8 hengen ryhmiä, joten aika hyvin ollaan tultu tutuiksi ja opiskelukin pienryhmissä on ihan eri tavalla mielekästä kuin suurissa opiskeluryhmissä.

ilahduttavinta on saada opiskelu- tai muita asioita päätökseen. Olen ilahtunut myös jokaisesta hyväksytystä harjoitussairauskertomuksesta, koska kaikki on aina kotiinpäin.

raskainta on ollut pimeä marraskuu ja siihen liittyen väsymys. Onneksi nyt on saatu edes pikkuisen lunta, mutta pitkään oli mustaa ja sateista ja oma olo sen mukainen.




piristävintä on tässä vaiheessa syksyä todeta, että suurin osa syksyn opiskelujutuista on jo takana - ja olen selvinnyt niistä kaikista! Myös ajatus monen viikon (!!!) joululomasta virkistää. Lokakuussa ollut syysloma oli myös piristävä - nyt ennen joulua olen jaksanut paljon paremmin kuin aiempina vuosina, jolloin syyslomaa ei ole ollut.

kauneinta ovat tähän vuodenaikaan kuura ja kaikki kauniit kausivalot, joita ihmiset ovat viritelleet pihoilleen ja parvekkeilleen!

haikeinta on jättää tämä ensimmäinen Kuopion-kotimme varsinkin, kun muutto tuli eteen niin äkkiä. Tänne sitä tultiin silloin ekan syksyn elokuussa ja täällä on koettu niin paljon iloa kuin epätoivoakin! Onneksi sentään asuinalue säilyy samana, joten muutos on mahdollisimman pieni kaikkien kannalta.


Sellaista kaikkea on mahtunut loka- ja marraskuuhun.Yritän taas jossain kohtaa kirjoitella, mitä kaikkea on opiskelun saralla tapahtunut ja muutenkin, mutta harmittavasti aika on niin rajallista... Joka tapauksessa ihanaa alkanutta joulukuuta kaikille! ♥

19.11.2018

Yksin lasten kanssa

Moikat pimeän ja sateisen marraskuun keskeltä. Marraskuu on puolivälissä, lunta ei ikäväkseni edelleenkään näy, ja minä vietän 14. vuorokautta yksin lasten kanssa. Mies on 2,5 viikkoa poissa kotoa eräällä kurssilla ja palaa loppuviikosta, joten onneksi ollaan jo voiton puolella.

En ole ennen tätä ollut yksin lasten kanssa viikonloppua pidempään, joten luonnollisesti yksin olo jännitti etukäteen. Melkein ekana laitoin kaikki mahdolliset jouluvalot joka paikkaan (paitsi tähden, koska sen lamppu on palanut enkä ole jaksanut hankkia uutta), kun kerrankaan ei ollut mies kommentoimassa "liian aikaista" jouluun valmistautumistani...




Ennen miehen reissuun lähtöä tein listat pakollisista menoista ja värväsin kaverit "päivystysvuoroihin" lasten sairastelujen varalta. Klinikassa on paljon vaikeampaa korvata poissaoloja kuin aiemmin, ja tämä huolettikin minua etukäteen eniten. Kaikki ovat kuitenkin tähän asti pysyneet terveinä, ja toivottavasti seuraava potilaan tutkimisenikin ajoittuu vasta loppuviikolle, jolloin mies on taas vahvudessa mukana.

Täytyy sanoa, että tämän pariviikkoisen jälkeen nostan hattua yksinhuoltajille vielä enemmän kuin aiemmin. Samalla tämä oli hyvä muistutus siitä, että koska tahansa voi tulla tilanne, jossa oikeasti joutuu pärjäämään yksin lasten kanssa - ja on hyvä tietää, että oikeasti kykenee siihen. Vaikka onkin ollut hauskaa saada itse päättää kaikesta, täysi vastuu lapsista ja kodista on väsyttänyt minut kunnolla, eikä pimeys tietenkään auta tähän yhtään. Lasten hoitoajat kun olen käyttänyt opiskeluun mahdollisimman tarkkaan, ja illat ovat sitten vierähtäneet kotitöissä ja lasten kanssa puuhatessa. Olen onneksi saanut kohtalaisen hyvin valmistauduttua ryhmäopetuksiin ja luettua elinpatologiaa, jonka tenttiin on enää 1,5 viikkoa. Omaa irtiottoa odotellessa!
 
Ihanan aurinkoinen pakkaspäivä oli ainakin tänään, toivottavasti sama jatkuu ja saadaan sitä luntakin joskus :) Tsemppiä viikkoon!

9.11.2018

Preklinikka ja arvosanat

Ennen lääkisopintojeni alkua mietin tovin jos toisenkin, mitenköhän mahdan pärjätä niin vaativissa opinnoissa. Kun on alla "vain" amk-tutkinto ja suunnilleen lukematta läpi vedetty lukio, oli ehkä aiheellistakin mietiskellä, mihin omat rahkeet riittävät.

Kuopion lääkiksessä kurssien arvostelu on joko hyväksytty-hylätty tai arvosana-asteikolla 0-5. Välillä mietin, että hyv-hyl olisi kiva kaikkien kurssien kohdalla, mutta toisaalta numerotkin ovat ihan jees. Koko lääkisajasta en voi vielä puhua, kun kokemusta on vasta prekliinisistä opinnoista. Monilta olen kuullut, että klinikassa arvosanat ovat kovemman työn takana kuin preklinikassa, mutta tämä jää nähtäväksi ja raportoitavaksi myöhemmin.




Näin perheellisenä, kun opiskelulle ei ole rajattomasti aikaa (no kenelläpä olisi), olen yllättynyt positiivisesti omista arvosanoistani. Takana ei ole yhtään hylsyä tai edes ykköstä, vaan ennemminkin painotus on asteikon keskivaiheilla ja sitä paremmissa arvosanoissa. Joka kurssin tavoitteenani on oppia mahdollisimman paljon sellaista, mitä tarvitsen sitten oikeissa töissä, mikä alkuvaiheessa tarkoittaa ensisijaisesti suurten kokonaisuuksien hallintaa ja jos aikaa jää, pienempiä asiakokonaisuuksia ja harvinaisempia asioita. En siis pääasiassa tavoittele mahdollisimman hyviä arvosanoja, vaan ne ovat kiva bonus ja pieni varmistus siitä, että jotain on kurssilta jäänyt päähänkin. Tärkeintä on oma fiilis siitä, että perusasiat on opittu. Tenttien sisältö on jo preklinikassakin vaihdellut paljon laatijoista riippuen - toiset painottavat suuria kokonaisuuksia, toiset pienempiä asiasisältöjä. Yleensä, muttei aina, tentin arvosana on vastannut aika hyvin omaa fiilistäni.

Ja sittenhän on toki asia nimeltä kladi. Kladiin kuuluvat tiettyjen kurssien arvosanat, ja oma kladisijoitus voi vaikuttaa siihen, saako toivomaansa manupaikkaa. Itä-Suomen yliopiston järjestämiä amanuenssuuripaikkoja jaettaessa ensimmäisenä kriteerinä on oma n-luku ja ensisijalla luonnollisesti ylempien kurssien opiskelijat. Kladi on kriteeristössä vasta sijalla 3, mutta joka tapauksessa hyvillä arvosanoilla voi omia asemiaan yrittää parantaa. Siinä taas yksi syy, miksi olen  kohtuullisen tyytyväinen kuluneiden vuosien arvosanoihini. Tämän katraan kanssa kun ei ihan heti lähdetä toiselle paikkakunnalle harjoittelemaan.




Preklinikan jäljiltä olen iloisen yllättynyt siitä, miten "vähällä vaivalla" (tarkoitan odotuksiini suhteutettuna, siksi lainausmerkit) olen opinnoissani menestynyt. Kun reilut kaksi vuotta sitten, ekana syksynä avasin anatomian atlaan, ihan tosissani kuvittelin hetken, etten pystykään tähän. Vaikka pitäisihän se tietää, että yleensä jos jonkin opiskelupaikan saa, on todennäköistä, että taso on riittävä opinnoissa pärjäämiseen. Joka tapauksessa opiskelu pienten lasten kanssa, välillä vähillä yöunilla ja muutenkin matalilla energiatasoilla on melkoinen työmaa. Välillä väsyttää aivan armottomasti ja toisinaan on käyty tosi syvällä epätoivossa, mutta tässä sitä vaan ollaan. Reilut 1/3 opinnoista on kuitenkin jo kunnialla suoritettu, joten enköhän suoriudu jatkostakin!

Klinikkaa on käyty kohta kolme kuukautta, ja nyt jo tuntuu kuin ei olisi muuta tehnytkään. Kysyä sopii: mihin nämä vuodet menevätkään? Hyvää viikonloppua ja ihanaa isänpäivää!

5.11.2018

Syksyn kiireisin viikko

Kivaa maanantaita! Lomalta palattiin rytinällä takaisin opiskelujen pariin. Syksyn kiireisin viikko sisälsi yhden uuden alkaneen kurssin, viiden eri kurssin luentoja, kuusi eri kurssien ryhmäopetusta (elinpatologia x 2, kliininen radiologia, kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, sisätaudit sekä anestesiologia ja tehohoito) ja niihin valmistautumista. Stressiherkkänä ihmisenä en voi sanoa nauttivani tuollaisista viikoista, mutta tuon kiireisimmän viikon jälkeen osaan ainakin nauttia helpommista viikoista. Samalla oppii paremmin menemään päivä ja hetki kerrallaan, mistä lienee hyötyä muillakin elämän osa-alueilla. Loman jälkeen alkoivat pyöriä myös omatoimiset potilaan tutkimiset, joista ensimmäinen on itselläni jo takana - jännittävää, opettavaista ja mukavaa yhtä aikaa!




Koska en lupauksista huolimatta ole saanut aikaiseksi kirjoittaa minkäänlaista koostetta tästä vuodesta, lisään vähän infoa tähän. Tällä hetkellä meillä on menossa seuraavat kurssit:

elinkohtainen patologia
kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede
kliininen kemia
kliininen radiologia
anestesiologia ja tehohoito
keuhkosairaudet ja
sisätaudit (tällä hetkellä kardiologia sekä gastroenterologia-nefrologia-reumatologia)

Tänä syksynä tentitään ainoastaan elinpatologia ja kardiologia, joten suurin osa tenteistä tulee vasta kevätpuolella. Vaikka samanaikaisten kurssien määrä tuntuukin välillä hurjalta, nautin siitä, miten eri kurssien asiat täydentävät toisiaan ja mahdollistavat laajan kokonaiskuvan muodostuksen. Preklinikassa lievästi kärsin siitä, kun kurssin asiat piti opiskella niin lyhyessä ajassa, ja osittain samaa asiaa saattoi tulla heti tentin jälkeen seuraavalla kurssilla. Tänä vuonna ei ainakaan ole samaa ongelmaa, kun suuri osa kursseista jatkuu elo-syyskuulta aina maalis-toukokuulle asti.




Vaikka klinikkaa on takana vasta pieni siivu, jo nyt huomaan edistystä tiedoissani ja taidoissani. Siinä missä elokuussa olin varma, etten ikinä opi kaikkea, mitä potilaan tutkimisessa pitää osata ja muistaa, tänä päivänä suuret linjat ja monet pienemmätkin yksityiskohdat ovat jo kohtalaisen hyvin muistissa. Oman oppimisen ja etenemisen havainnointi taitaakin olla yksi opiskelun parhaista puolista!

Mutta nyt takaisin opiskelujen ääreen. Aktiivista alkanutta viikkoa teillekin! Kuvat ovat viime kuulta, kun nyt marraskuussa on lähinnä nähty sadetta ja harmaita päiviä...

23.10.2018

Syysloman jälkeen

Eka syyslomani moneen vuoteen päättyi sunnuntaina. Olisin kyllä voinut lomailla vaikka toisenkin viikon putkeen, mutta sen sijaan päädyttiin syyslukukauden kiireisimpään viikkoon. Tuntien puolesta täysin viikko taisi olla aivan alussa, kun istuin joka päivä luennolla klo 8 - 16. Itse kuitenkin pidän raskaampana tällaista viikkoa, jossa on paljon ryhmäopetuksia ja valmistautumista niihin, vaikka toki ryhmäopetukset ovatkin usein käytännönläheisempiä ja sitä kautta itselleni opettavaisempia kuin luennot.




Syysloman alussa vietimme muutaman päivän kotona opiskelujuttuja tehden. Edistin syväriprojektia taas vähän ja elinpatologian opiskelua vähän enemmän. Keskiviikkona pakkasimme koko köörin autoon ja hurautimme Etelä-Suomeen vanhemmilleni sukuloimaan. Olipa hauskaa nähdä taas omaa perhettä, kun välimatkan vuoksi tulee nähtyä niin harvoin. Tulinpa siskon kanssa shoppailleeksi aleista lapsille uudet välikausivaatekerrat ja muuta tarpeellista - shoppailukin näköjään menettelee, kun on hyvää seuraa. Eipä tarvitse keväällä tuskailla, mistä saisi talven aikana venähtäneille lapsukaisille vaatetta.

Lauantaina kävimme siskojen kanssa muutaman tunnin ajan I love me -messuilla. Kävin kehonkoostumusmittauksessa (viimeksi vastaava mittaus tehtiin minulle viime syksynä LYF:n kurssilla), kuuntelin pari mielenkiintoista luentoa ja kokeilin erilaisia silmälasikehyksiä. En ihastunut kuitenkaan niin paljoa, että olisin ostanut, vaikka tarvetta uusille laseille olisi. Lauantaina ajelimme vielä miehen vanhemmille yöksi, joten samalla syyslomareissulla lapset saivat tavata kaikki isovanhempansa.




Vaikka lomat ovat liki poikkeuksetta liian lyhyitä, teki syysloma hyvää koko porukalle. Oli mukavaa lomailla koko perheellä varsinkin, kun yhteistä kesälomaa ei ollut tänä vuonna lainkaan. Seuraavana onkin sitten joululoma, mutta sitä ennen saadaan puurtaa viikko jos toinenkin. Ehkä parasta lomassa oli kuitenkin se fiilis, joka tuli automatkalla kotiin sunnuntaina: oikeastaan on ihanaa palata arkeen! Arki vaan on niin ♥

30.9.2018

Elo-syyskuu 2018

Kivaa sunnuntai-iltaa! Ja niinpä, näköjään jäi elokuun kuukausikatsaus kokonaan välistä. Ai miten niin kiireistä? Elo-syyskuuta on aika tavalla rytmittänyt opiskelu, ja kuten täältä voi lukea, fiiliksiä on jo näin lyhyessäkin ajassa tullut laidasta laitaan. Vietimme elokuussa kahdeksatta hääpäivää (miten voi olla?!) ja kävimme mökillä pariin otteeseen talkoilemassa. Syyskuussa keskimmäinen täytti viisi ja sai lahjaksi toivomansa pehmokäärmeen. Juhlienjärkkäämisinspiraatiota odottelen edelleen...




Joka tapauksessa kahden viime kuukauden aikana:

parasta oli päästä helteisen kesän jälkeen takaisin kiinni arkirutiineihin. Ihan parasta oli se, että kenenkään ei tarvinnut tänä syksynä sopeutua uusiin kuvioihin (paitsi minun ja eskarilaisen ehkä vähän), vaan kaikki saivat palata tuttuihin ympyröihin kesän jälkeen.

inspiroivinta on ollut klinikan aloitus, uudenlaiset mielenkiintoiset kurssit ja tietenkin oikeat potilaskohtaamiset. Tunneskaala opiskeluun liittyen on myös laajentunut molempiin suuntiin :D Vaikka välillä (etukäteen) tuntuu, ettei muka kykene johonkin, saattaa heti perään ajatella, ettei tämän siistimpää voi enää ollakaan!

ikävintä oli joutua syväreideni kanssa epätoivoon, kun tuntui, ettei koko hommasta tule mitään. Nyt olen saanut apua jumitukseeni, joten paremmilla fiiliksillä jatketaan. Ikävää on ollut myös se, kun aikaa tuntuu olevan ihan liian vähän suhteessa tekemisen määrään - koskee siis niin opiskelua kuin muutakin elämää.

ärsyttävintä on ollut kaikenlainen aikataulusäätö, johon saanee tottua klinikkavuosien aikana. Ajankäytön suunnittelu on välillä vaikeaa, kun jostain saattaakin tulla yhtäkkiä jokin pakollinen käynti tai parhaassa tapauksessa illaksi tekemistä. Onneksi ollaan molemmat opiskelijoita, niin varmemmin toinen on sentään valmis hakemaan lapset ajoissa. Sairasteluja kauhulla odottaen...




hauskinta - vakiovastaus! - ovat lasten jutut ja tajuton tilannekomiikka. Aika äkkiä jäävät omat opiskelustressit taka-alalle, kun kuuntelee 2-6-vuotiaiden kokemuksia ja elämän oivalluksia. Yksi edellytys tässä elämäntilanteessa selviämiselle on varmaan se, että kykenee sekunnissa vaihtamaan moodista toiseen.

ilahduttavinta on ollut jo näin lyhyessä ajassa saada itseluottamusta ja -varmuutta siitä, että on oikealla alalla ja oppimiskykyinen yksilö. Arjen aloitus sujui myös koko porukan osalta ilahduttavan keveästi, ja olen viime syksystä poiketen voinut heti alusta asti panostaa opiskeluun niin paljon kuin olen halunnutkin. Eka tenttikin on jo hienosti takana, joten hyvä alku ollut tälle syksylle!

raskainta - tähän en osaa vastata! En ole vielä pahemmin rasittunut opiskelujutuista tai arjesta muutenkaan. No ehkä jotkut aamuheräämiset ovat olleet pienen työn takana :D

piristävintä on ollut liikuntaharrastusten aloittaminen kesän jälkeen. Rakastan myös näitä viileitä syyspäiviä - tällä hetkellä en todellakaan kaipaa kesää enkä myöskään odota talvea tai joulua. Parasta aikaa on just nyt.




kauneinta - tietenkin - sumuiset syysaamut ja kultainen auringonpaiste! Ja kaunein näky totta kai omat maailman suloisimmat muksut ♥

haikeinta taisi olla se, kun lapsuudenkotini myytiin lopulta pois. Kesällä kävimme siellä tällä porukalla viimeistä kertaa, ja nyt on yksi ajanjakso taas jäänyt taakse. Onneksi elämään on saatu myös paljon kivoja uusia juttuja - säilyypähän tasapaino :)


Melko pieneen pakettiin saa tiivistettyä parin kuukauden tapahtumat, kun tällä hetkellä elellään niin tasaisen tylsää arkea. Harmittavan vähän jää myös aikaa blogille, kun opiskelu, perhe, koti ja muut harrastukset kiilaavat edelle. Jos sulla on jotain kysyttävää tai postaustoiveita, laita ihmeessä kommenttia tai sähköpostia!

28.9.2018

Kolmas syksy

Ihanaa, raikkaat ja viileät syyspäivät ovat taas täällä! Kun on kohta kaksi kuukautta tätä opiskelusyksyä takana, voinee varmaan todeta, että aloituksesta on selvitty. Itse asiassa - vaikka toista pelkäsin - tämä on ollut minulle se helpoin syksyn aloitus, vaikka uusia juttuja on jatkuvasti tullutkin. Koko ajan tuntuu muuten olevan viikonloppu, kun päivät vierivät niin käsittämätöntä tahtia.




Klinikan aloitus on omalla kohdallani sujunut yllättävän kivuttomasti. Muutos aiempaan ei ole likimainkaan niin iso kuin viime keväänä kuvittelin, vaan aika paljon mennään edelleen luento- ja harkkalinjalla. Toki erilaisia ryhmäopetuksia on preklinikkaan verrattuna paljon enemmän, keskimäärin 2-4 viikoittain, jonain viikkona taisi olla jopa kuusi. Uusina asioina tänä vuonna alkavat omatoimisesti tehtävät tutkimiset ja seuraamiset, joista info pidettiin tällä viikolla. Sisätautien kurssiin liittyen potilaita on tutkittava ja sairauskertomuksia tehtävä tänä vuonna yhdeksän kappaletta (yksi oli parin kanssa eli yhteensä kymmenen), polien ja osastojen seurantaa on 15 tuntia ja päivystyksessä seuraamista 30 tuntia. Lisäksi esimerkiksi kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen kurssiin kuuluu erilaisten tutkimusten seuraamista ja niistä raportoimista, mutta ne ovat pientä "oikeisiin omatoimisiin" verrattuna. Tuntimäärät eivät kuulosta todellakaan pahoilta - etenkin kun ne jaetaan koko vuodelle - mutta kyllä vaan jo nyt on välillä tunne, etteivät vuorokauden tunnit riitä mihinkään.

Astetta "oikeampiin" asioihin siirtyminen on paitsi tosi kiinnostavaa (vihdoinkin päästään asiaan!), myös välillä hirveän kuumottavaa. Kun stressi puskee pintaan, on vaan muistutettava itseään, että oppimassa täällä ollaan - ja onneksi vielä pitkään! Lisästressiä syksyyn ovat tuoneet myös syvärini, joita yritän tässä sivussa tahkota eteenpäin. Jonkinlainen aallonpohja tuli jo vastaan, joten nyt pääsen taas paremmalla fiiliksellä etenemään. Pitäisi tässäkin projektissa muistaa, että joka ikinen käytetty minuutti ja kirjoitettu sana on kotiin päin.




Pääfiilis taitaa olla, että tänä vuonna meiltä odotetaan jo ihan erilaista omatoimisuutta ja -aloitteisuutta. Jokainen on vastuussa siitä, että tekee ja oppii vaaditut asiat, mutta totta kai apua saa, jos jokin on epäselvää. Itsehän olen kavereiden mielestä perillä kaikesta, mikä ei kyllä ihan aina pidä paikkaansa. Pääpiirteet on hallussa kuitenkin, koska luonteeseeni nyt vaan kuuluu varautua kaikkeen etukäteen. Niin - vaikka kuinka yritin olla kurkkimatta tuleviin kuukausiin, tulin silti puolivahingossa päivittäneeksi kalenterini aina joululomaan asti. Lomista puheenollen klinikkaan siirtymisessä oli sekin kiva puoli, että nyt meillä on miehen ja lasten kanssa yhteiset syys- ja talvilomat! Tuskin teemme ainakaan syyslomalla mitään sen kummempaa, mutta vähän repaleisen kesän jälkeen on kivaa lomailla yhdessä koko poppoo :)

Kun nyt on kolmas syksy käynnissä, voinee jo muistella pienellä haikeudella sitä ihan ekaa syksyä. Katsokaa nyt, millainen pallero meillä asui vielä kaksi vuotta sitten :')




Toivottavasti sielläkin on syksy pyörähtänyt hyvin käyntiin. Rentouttavaa viikonloppua!

19.9.2018

J: Viimeiset jutut ja vinkit

Nyt on J:n viimeisen postauksen aika. Pitkä matka on tultu J:n ensimmäisestä postauksesta tähän päivään. Toivottavasti J:n tarina tsemppaa juuri sinua ja muistuttaa, että vuodessa voi saada ihmeitä aikaan! Mikäli haluat palata J:n aiempiin vaiheisiin, kaikki J:n postaukset löytyvät tunnisteella vieraileva bloggaaja. Lämmin kiitos J:lle ajatusten, kokemusten ja vinkkien jakamisesta ja tsemppiä ja menestystä opintoihin ♥ Kuvat omiani, teksti J:n.


Se unohtui mainita MAFY-postauksesta, että eihän MAFYssä kaikkea ole, kuten ei missään muussakaan materiaalissa. Tämän vuoden kokeeseen sattui useampi asia tai aihe, joihin en ainakaan minä MAFYssä törmännyt. Tämän vuoksi on hyvä hakea lisätietoa eri kirjoista tai netistä. Mielestäni ei kuitenkaan ole tarvetta opiskella lukion opetussuunnitelmaa korkeammalla tasolla.

Pääsykoeopiskelu vie aikaa ja voimavaroja. Voikin olla hyvin haastavaa mahduttaa sitä uran tai perheen kanssa samaan aikaan. Tässä kannattaa pohtia omia voimavaroja. Haastetta tähän lisää se, ettei aluksi oikein yhtään tiedä, mitä on tulossa, mitä jo osaa, kuinka paljon tarvitsee aikaa ja lisäksi aina tulee jotain muutoksia. Itse kannatan rauhallista aloitusta, suunnittelua, joustoa, vapaapäiviä, pieniä lomia ja irtiottoja. Jos on jo hyvä pohja, ei mielestäni vielä syksyllä kannata aloittaa kokopäiväistä tai joka päiväistä opiskelua.


 

Olisin kovasti halunnut piirtää kuvia ja erilaisia ajatuskarttoja ja kuvia muistiinpanoihin. Koska en ole visuaalisesti lahjakas ja siten olen aika onneton piirtäjä, tein vain yksinkertaisia listoja ja käytin hyväkseni numerointia. Esimerkiksi maksa hajottaa kolmea, valmistaa seitsemää ja varastoi viittä ainetta. Tämä oli mielestäni aivan loistava tapa minulle, vaikka kauniit muistiinpanot olisivat myös olleet kivoja.

Useilta hakijoilta takavarikoitiin laskin kokeessa. Ole siis tarkkana, että sinulla on oikeanlaiset välineet ja ne on pakattu oikein. Tämä vähentää stressiä ja voit tarkistaa asian jo ilmoittautumisessa näyttämällä välineesi.

Pääsykokeessa muista ”helpot” pisteet. Niitä saa usein esimerkiksi vastauksen alkuun kirjoitetuista ja sievennetyistä kaavoista sekä lukuarvoista, jotka on muutettu laskussa tarvittavaan yksikköön. Tuota tehtävään edes jotain koko ajan, sillä pisteitä voi saada keskeneräisitäkin kaavoista tai lauseista.




Lue tehtävänannot ja etenkin aineisto kynän kanssa. Ympyröi ja kirjoita marginaaleihin apusanoja. Käytä nuolia tai huutomerkkejä, joilla kiinnität huomioisi oikeaan asiaan nopeasti. Useissa tehtävissä joutuu tehtävänantoa katsomaan monta kertaa, jolloin merkinnät nopeuttavat. Kun vilkaisu riittää, eikä tarvitse lukea uudelleen koko tekstiä, säästät paljon aikaa. Harjoittele tätä tehdessäsi harjoituskokeita, sillä tottumattomalle tämä on yllättävän haastavaa.

Jos jokin tehtävä tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja ahdistavalta, usein auttaa, kun hetken hengittää ja päättää tehdä edes jotain. Itse suosittelen tehtävänannon lukemista uudelleen kynän kanssa, jolloin teksti aukeaa paremmin. Näin voi saada edes jonkun ajatuksen mieleen. Näin kävi myös minulle kokeessa. Tehtävän 12 kohdalla meinasin nostaa kädet pystyyn ja todeta ettei tästä tule mitään. Hengitin ja luin sen uudelleen, tein muutaman merkinnän ja siirryin seuraavaan. Uudella kierroksella paneuduin siihen uudelleen ja loppujen lopuksi sain raavittua siitä kokonaiset 6 pistettä!




Vielä loppuun haluan kertoa, että on ollut todella hyödyllistä kirjoittaa näitä postauksia, sillä niiden avulla on saanut reflektoitua omaa ajattelua ja siten huomannut, milloin on aika muuttaa suunnitelmaa. Suosittelen siis kaikille pitämään jonkinlaista lukupäiväkirjaa tai projektipäiväkirjaa. Tsemppiä, uskallusta, energiaa, onnea, voimaa, rohkeutta ja positiivisuutta sekä kaikkia muita mahtisanoja kaikille!

12.9.2018

J: Loppupohdinta

Keskiviikkoa! J:n pääsykoepostaukset alkavat kohta olla paketissa, joten nyt on loppupohdinnan aika. Omista kiireistäni johtuen julkaisen tämän aamupäivän sijaan iltapäivällä. Toivottavasti tästä on uutta tai ensimmäistä luku-urakkaa suunnitteleville iloa! :) Teksti: J, kuvat omiani.

Tämän jälkeen tulee vielä yksi postaus, johon olen kirjoitellut kaikkea sellaista, jolle en ole paikkaa näistä muista löytänyt. Nyt viimeistään kannattaa laittaa kommenttia tai sähköpostia, jos jotain kysyttävää tai asiaa on noussut mieleen.




Mitä tekisin toisin, jos aloittaisin kaiken alusta?

Luin postaukseni uudestaan läpi ja huomasin, että syksyllä ne olivat negatiivisia. Syksy olikin huomattavasti rankempi niin töiden kuin syksyn pimeyden kanssa. Pyrkisin keventämään jo syksyllä jostakin. En ainakaan tekisi työmatkoja tai ylitöitä, jos se vain olisi mahdollista. Toisaalta tuntui, ettei syksyllä ollut vielä hahmottanut työmäärä ja kokonaisuutta, joka oli edessä. Lisäksi oppimiskyky kehittyi huimasti kevääseen mennessä. Nämä lisäsivät syksyn rankkuutta. Minusta oli ihanaa, kun sain olla keväällä sen 1,5 kk pelkästään kotona ja opiskella. Koska kevät tuntui niin mukavalta, vaikka välillä olikin haastavia ja huonoja päiviä, tällä hetkellä koko pääsykoevuosi tuntuu positiiviselta ajanjaksolta.

Kirjoitin ensimmäiseen postaukseeni, että laskurutiini on hyvä, mutta ei se sitä kuitenkaan oikeasti ollut. Tämän ymmärsin vasta alkukeväästä. Kokeessa oleellista on, että pystyy hyppäämään aiheesta toiseen. Tätä ei voi harjoitella, jos opiskelee kurssi kerrallaan, vaan täytyy tehdä sekalaisia tehtävälistoja tai vanhoja YO-kokeita tai pääsykokeita. Laskurutiinia harjoittaisin paremmaksi jo syksyllä. 

Syksyllä lukisin vain bilsan 5. kurssin, sillä se oli ainoa, joka oli kunnolla unohtunut. Lisäksi mielestäni on turhaa opiskella bilsan juttuja syksyllä kovin ykistyiskohtaisesti, sillä ne unohtuvat kevääseen mennessä moneen kertaan. Vain kokonaiskuvan luominen on mielestäni oleellista. Kemian opiskelisin kuten olin tehnytkin. Fysiikasta vain selaisin kirjat läpi siten, että näkisin mitä muistan ja mikä voisi olla vaikeaa. Käytännössä pitäisin itselleni jotain ”kurssikokeita”, jotta oikeasti näkisin mitä osaan. Merkitsisin ylös ne asiat, joita en osaa. Jäisin töistä kokonaan pois tammikuussa ja silloin aloittaisin MAFYllä kemian ja fysiikan. Bilsan aloittaisin MAFYllä vasta ystävänpäivän aikoihin.




Entä jos en olisi päässyt?

Ennen tulosten julkaisua olin jo valmistautunut siihen, että en pääse. Tiesin, mitkä olivat ne asiat, jotka eivät sujuneet täydellisesti. Olin tehnyt jo listan niistä: Bilsa 5 + evoluutio, Kemia 5, Fysiikka 6 + 7. Varmastikin ne asiat, jotka ovat muidenkin mielestä joko vaikeita muistaa tai haastavia ymmärtää. Nämä suunnittelin käyväni syksyn aikana perin pohjin ja rauhallisessa tahdissa läpi. Keväällä olin suunnitellut opiskelevani joko MAFYllä tai jollakin toisella materiaalilla samoin kuin tänäkin keväänä. MAFYn uudelleen ottamisessa minua olisi häirinnyt ohjelman samat tehtävät. Varmaankin olisin päätynyt siihen, että otan MAFYn uudelleen ja ostan käytettynä jotkut tehtäväpaketit esimerkiksi Valmennuskeskuksen tai Epionen. Syksyn olisin tehnyt täysipäiväisesti töitä. Keväällä olisin lopettanut työt tammikuun alussa, jotta stressitasoni olisivat olleet entistä matalammalla ja minulla ei olisi ollut tunnetta, että olen koko ajan väärässä paikassa ja teen väärää asiaa.

9.9.2018

Ensifiilikset klinikasta

Aurinkoista sunnuntaita! En ymmärrä, miten tätä lukuvuotta voi olla takana jo yli kuukausi. Tällä viikolla muukin perhe jatkoi siitä, mihin keväällä jäätiin, joten oikea arki on vihdoin alkanut. En tiedä, ovatko tässä vaiheessa fiilikset enää ihan niitä ensimmäisiä, mutta aika alkua eletään kuitenkin. Fuksitkin aloittivat oman opiskelunsa maanantaina ja toivat mieleen omat parin vuoden takaiset tunnelmat :D




Kesäloman viimeisenä päivänä klinikan aloitus jännitti. Stressasin etukäteen yllättävän vähän opintojen alkua - näköjään jotain kehitystä on parissa vuodessa tapahtunut ;) Eka tunne oli, että onpa mukava nähdä taas kavereita ja saada arkirutiinit kuntoon. Ekojen viikkojen täydet lukujärjestykset eivät juuri haitanneet, vaan pääosin olin ihan tyytyväisenä ja kiinnostuneena luennolla.

Paljon infoja oli heti lukuvuoden alkuun, mutta omat infonsa esimerkiksi potilaiden tutkimisesta tai päivystyksessä seuraamisesta ovat vasta tulossa. Osittain saaduista infoista johtuen toisena fiiliksenä oli vahva "miten oikeasti voin oppia tämän kaiken". Sh-taustastani tuntuu ainakin tunnepuolella olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, kun ymmärrän tuskallisen selvästi, miten paljon minulla on joka asiasta opittavaa. Toki tässä vaiheessa opintoja huomaa ilahduttavasti myös oppineensa jotain matkan varrella.




Sairaalan puolelle pääseminen oli kivaa ja innostavaa. Etukäteen kuvittelin, että meillä olisi heti alkuun paljon enemmän ohjelmaa sairaalan puolella, mutta ehtiihän tässä. En oikeastaan edes tiedä ohjelmaamme muutamaa viikkoa pidemmälle, koska yritän siten pitää ylimääräisen stressin aisoissa. Katsotaan, kuinka se onnistuu!

Muina aikoina fiilikset ovat risteilleet loistavista tunnelmista pienoiseen kauhistukseen. Välillä oikein harmittaa, kun tiedän jo etukäteen, etten tänä(kään) vuonna pysty kaikkeen, mihin haluaisin. Kun aika on rajallista, pitää väkisinkin karsia ylimääräisiä asioita. Oman stressinsä arkeen tuo yksinkertaisesti se, kun elämässä on paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Pitää vaan toivoa, että tämäkin vuosi menee niin hyvin kuin on ylipäätään mahdollista ♥




Tunnelmia on jo tähän mennessä tullut laidasta laitaan. Tästä vuodesta tulee ehdottomasti paljon rankempi kuin kahdesta edellisestä. Siinä missä eka vuosi meni opiskelua opetellessa ja toinen vähän siinä sivussa, klinikan alku on ainakin itselleni ihan eri juttu. Todennäköisesti suurinta ammatillista kasvua tänä vuonna minulle aiheuttavat ystävämme epävarmuus ja ahdistus, joista kummankin kanssa on tultava toimeen. Onnea ovat kuitenkin mahtavat kurssikaverit, joiden kanssa selvitään varmasti tästäkin vuodesta - tulipa eteen mitä vain, ympäriltä löytyy ihmisiä, jotka käyvät samaa läpi.

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa ja tsempit alkavaan viikkoon!

5.9.2018

J: Avaimet onnistumiseen ensimmäisellä yrityksellä

Pitkästä aikaa J:n postauksen aika. Tänään hän vastaa kysymykseen, jota moni varmaan miettii: miten päästä lääkikseen ekalla yrityksellä? Kuvat ovat tällä kertaa omiani. Voimia loppuviikkoon jokaiselle! :)

Pohja oli kaiken kaikkiaan hyvä ja työt joustivat. Niiden koen olevan avainasemassa heti ensimmäisellä kerralla sisäänpääsyssä. Myös oma asenne ja se, että pidän valtavasti opiskelusta sekä uuden oppimisesta ja haasteista ja olen aidosti kiinnostunut kaikista kolmesta aineesta, auttoi jaksamaan hyvin. Toki huonoja päiviä tulee kaikille ja välillä pitää buustata motivaatiota, että jaksaa aloittaa opiskelun. Pidin tarkasti kiinni siitä, että en opiskele väsyneenä ja vältän stressiä. Perhe, harrastukset, hyvät yöunet ja vapaapäivät olivat minulle todella tärkeitä.

Suunnitelmallisuus ja se, että tiesin omat vahvuudet sekä heikkoudet. Etenkin ne heikkoudet on tärkeä tunnistaa. Kenestäkään tuskin on kivaa olla ulkona omalta mukavuusalueelta, mutta oppiminen on tehokkainta, kun ollaan lähellä sitä omaa osaamista, mutta kuitenkin sen verran sen ulkopuolella, että välillä tekee mieli hakata päätä seinään. Oppiminen ja etenkin syvällinen ymmärtäminen on harvoin hauskaa ja helppoa. Se hauskuus ja ilo tulee vasta jälkeenpäin, kun tajuaa oppineensa uutta.




Suunnittelin ja analysoin omaa etenemistä sekä päivitin suunnitelmaa. Kuuntelin paljon itseäni ja luotin siihen, että tiedän, miten opin. Uskon, että tämä voi olla suuri haaste monelle, joka ei ole ennen joutunut panostamaan oppimiseensa vaan lukio on mennyt niin sanotusti lukematta läpi. Silloin ne oppimisen negatiiviset tunteet voivat hyvinkin tuntua musertavilta. Lisäksi on vaikeaa pysyä objektiivisena itselleen ja tarkastella omaa tekemistään. On siis tärkeää pohtia sitä omaa oppimista ja pyrkiä kehittämään sitä. Tähän auttoi minulla huomattavasti se, että olen aiemminkin joutunut tekemään töitä oppimisen eteen ja oppinut yliopistossa hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia ja todella abstrakteja asioita. Toki harjoituskokeissa pärjääminen tuki myös sitä, että hyvin menee. Kannattaa pyytää apua, jos tuntuu, että on umpikujassa. Vaikka on jo lukiosta valmistunut, voi silti soittaa vanhalle opolle ja kysyä apua ja ohjausta. Tai jos tuntee jonkun opettajan, niin voi hänen kanssaan keskustella etenemisestä. Kukaan ei ole yksin, vaikka siltä saattaa välillä tuntua.

Pidin huolen siitä, että en opiskele väsyneenä tai negatiivisena. Jos alkoi jurppia liikaa, lopetin tai ainakin vaihdoin aihetta. Olin tarkka siitä, että minulla on lähes koko ajan positiivinen fiilis ja ote opiskeluun. Positiivisuus ei ole päätös, mutta silti siihen omaan fiilikseen voi vaikuttaa paljon pohtimalla omaa tilannetta ja analysoimalla, miksi ajattelen tai asennoidun tai suhtaudun näin. Onko huonoja kokemuksia tai motivaatio hukassa? Gradua kirjoittaessa luin ihan aluksi pari graduopasta ja sieltä sain paljon hyviä vinkkejä motivaatioon ja asenteeseen, jotka ovat auttaneet kaikissa muissa projekteissa. Suosittelen siis tutustumaan alan kirjallisuuteen!




Keskityin omaan tekemiseen enkä miettinyt muita. Itse ajattelin seuraavaa: ”Jossain pölyisen kirjaston nurkassa istuu se yhdeksän ällän ylioppilas, jolla on kaikki raha ja aika panostaa vain tähän ja hän osaa kaiken. Siinäpähän on, minulle riittää, että vielä on yli 100 paikkaa jaossa tämän yhden superyksilön jälkeen ja niistäkin tarvitsen vain yhden.” Aina se ei ollut niin helppoa, mutta suurimman osan ajasta unohdin kaikki muut. En lukenut keskustelupalstoja tai blogeja suunnitteluvaiheen jälkeen ollenkaan. On turhaa käyttää energiaa sellaiseen, mihin ei voi vaikuttaa.

Tsemppiä ja iloa opiskeluun kaikille!

27.8.2018

Pikakuulumiset

Moikka ja kivaa uutta viikkoa! Neljäs viikko kliinisiä opintoja pyörähti tänään käyntiin, ja kuten kenties voitte postaustahdista eli postausten puutteesta päätellä, tiivis alku pääsi yllättämään. Ekasta viikosta jo kirjoittelinkin aiemmin. Toinen viikko sisälsi melkoisen määrän (joka päivä klo 8-16) potilaan tutkimisen (POTT) luentoja, joiden sisällön osaamista testattiin viikko sitten alkukuulustelussa. Viime viikolla pääsimme myös kunnolla ryhmäopetusten pariin, ja sama jatkuu tällä viikolla.
 
Kalenteria täyttävät ryhmäopetusten lisäksi kuuden eri kurssin luennot. On ollut vähän opettelemista, kun liki jokaiseen kurssiin liittyy vielä omatoimisia tehtäviä ja muita suorituksia. Toivottavasti oma aikataulutus- ja opiskelurutiini alkaa taas pikku hiljaa löytyä!
 
 
 

Tällä hetkellä mies viettää viimeistä lomaviikkoaan lasten kanssa, ja minä saan keskittyä opiskeluhommiin. Ensi viikosta alkaa taas perusarki, jonka sujuminen on aina mysteeri. Saa nähdä, sairastellaanko tänä vuonna samassa mittakaavassa kuin viimeksi - ainakaan poissaoloihin ei ole samalla tavalla varaa kuin ennen. Joka tapauksessa on mukavaa, kun kukin perheenjäsen saa palata tuttuun paikkaan eikä kenenkään tarvitse sopeutua uusiin paikkoihin tai päivärytmeihin.
 
Nyt jatkan keuhkosairauksien alkutenttiin lukemista ja huomiseen potilaantutkimisopetukseen valmistautumista. Ehkä jossain välissä ehdin avata lisää fiiliksiä ja tämän vuoden suunnitelmia. Tsempit alkaneeseen viikkoon!
 

22.8.2018

J: Laskimet ja laskinharjoittelu


Mukavaa keskiviikkoa! Pääsykoejutut jatkuvat J:n postausten muodossa vielä hetkisen, joten kaikki ensi kevään kokeisiin menoa suunnittelevat kuulolle. Ja hei, molemmat laskimet odottavat vielä uutta omistajaansa! :) Teksti ja kuvat: J.

Kuvien laskimet ovat myynnissä 7 euron hintaan. Jos laskimet kiinnostavat, laita viestiä osoitteeseen tasapainoiluablog@gmail.com.




Laskimet

Ostin helmikuussa CASIO SL-450S -laskimen, jota myös MAFYvalmennus suositteli. Se oli ollut huhupuheitten mukaan viime vuoden suosituin laskin. Laskimen hyviä puolia ovat laskutoimituksen symboli näytössä ja näppäimet. Näppäimiä on kevyt painaa ja koska ne ovat kaukana toisistaan, hutipainalluksien määrä vähenee. Huonoa taas oli se, että muistia ei voinut tyhjentää kesken laskun eli muisti piti tyhjentää aina ennen laskua. Laskimessa muistin luku tulee näyttöön ennen kuin sen voi tyhjentää. Huhtikuun alussa tilasin CASIO Petite fx:n, sillä halusin varaslaskimen kokeeseen ja olin lukenut, että tässä muistin voisi tyhjentää kesken laskun. Tässä laskimessa miinusta tuli näppäimistä, sillä niitä piti painaa kovaa ja minulle kävi monesti niin, ettei laskin ottanut painallustani ja jouduin aloittamaan alusta. Laskimet toimivat hieman eri tavalla, joten sitä piti harjoitella. Kokeessa käytin enemmän SL-450s:ää, mutta käytin toista laskinta ”apunäyttönä” eli pystyin laskemaan jonkin laskun alkua toisella ja tekemään välissä jotain toisella. Kokeessa ei ole aikaa ”säätää” laskinten kanssa, mutta joissain tehtävissä koin suureksi avuksi kahden laskimen käytön.




Laskinharjoittelu

Pohdin aiemmissa postauksissa jo syksyllä, että milloin olisi hyvä alkaa käyttää nelilaskinta. Matemaattiset taitoni ovat hyvät, vaikka laskurutiini ei ollutkaan niin hyvä kuin aluksi kuvittelin. Tämän vuoksi keskityin vain tekemään suuren määrän erilaisia tehtäviä enkä käyttänyt aikaani nelilaskimen kanssa jumppaamiseen. Käytin siis sekä symbolista- että funktiolaskinta aluksi. Esimerkiksi toisen asteen yhtälöt laskin suurimmaksi osaksi symbolisella laskimella. Kuitenkin välillä käytin nelilaskinta, jotta käsinlaskemisen taito ei unohdu kokonaan. Tein kaikki harjoituskokeet nelilaskimella. Nelilaskimella laskin huhtikuun alusta saakka lähes kaikki tehtävät. MAFYssä on kuuden tehtävän paketti nelilaskin harjoitteluun, jonka tein ennen ensimmäistä harjoituskoetta. Sen kummemmin en käyttänyt aikaani nelilaskimen opetteluun tai esimerkiksi logaritmien laskemiseen. Kannattaa tarkastella omia taitoja ja sen mukaan ajoittaa laskinharjoittelu. Jos taitosi ovat heikommat, tulee harjoittelu aloittaa aiemmin. Minusta harjoituskokeet tai vanhat pääsykokeet auttavat hahmottamaan tätäkin taitoa.

Tsemppiä uuteen lukuvuoteen tai hakuvuoteen kaikille! P.S. Youtubeen on tullut paljon hakuvideoita, joten niistäkin kannattaa poimia opiskeluvinkit talteen.


10.8.2018

Klinikan eka viikko

Ihanaa, perjantai! Oli tarkoitus kirjoitella fiiliksiäni ennen klinikan aloitusta, mutta keskityinkin nauttimaan viimeisistä lomapäivistä mökkeilyn merkeissä. Jonkinlainen kooste tästä vuodesta on kuitenkin tulossa. Selkeästi huomaa eron lomailussa ja opiskelussa jo näin ekan viikon jälkeen. Tällä hetkellä olo on yhtä aikaa väsynyt ja aktiivinen.




Ensimmäinen viikkoni klinikassa on sisältänyt

18 luentoa kolmen päivän aikana eli ihan kivan pitkiä päiviä
Pari infoa (potilas-lääkärisuhteeseen ja potilaan tutkimiseen liittyen)
Potilashaastattelun
Ryhmäopetuksen edelliseen liittyen (joka tuli omalta kannaltani vähän myöhässä)
Kesän syvärihomman viimeistelyn

Lisäksi olemme saaneet pukukaapit, joskin parin kanssa, ja tutustuneet KYS:n ihmeelliseen maailmaan. Vaikka olen parin viime kesän aikana seikkaillut sairaalalla onnistuneesti, monet tilat, joita nyt käytämme, olivat tähän asti vieraita.  

Ensimmäistä kertaa lääkisopiskeluni aikana istuin ihan jokaisella luennolla. Tästä eteenpäin käsiteltävät asiat ovat sen verran erilaisia kuin aiemmin, että aion todellakin ottaa luennoista kaiken irti. Mitä käytännöllisempiä asioita käsitellään, sitä paremmin pystyn luentoja hyödyntämään omassa opiskelussani, kun taas teoriaa opiskelen mieluiten omaan tahtiin ja tyyliin.




Minä ja lapset ollaan siis palailtu perusarkeen, mies jatkaa vielä kesätöissään ensi viikon. Sitten mun elämä vähän helpottuu, kun hän pitää lasten kanssa vähän lomaa ennen omien opiskelujensa alkua. Vähän meinaan alkuun väsytti, kun lomalla oli tottunut nukkumaan jopa puoli yhdeksään, mutta kasin aamuina herätys on kuudelta... Joka tapauksessa vuosi on aloitettu innokkaana, kuten kuuluukin!

Syväreistä sen verran, että aineisto on nyt kasassa. Kuten tässä vaiheessa tiedämme, viime syksyn syväritavoitteet eivät täyttyneet sitten yhtään, minkä vuoksi alkuperäinen aikomukseni saada syvärit valmiiksi ennen klinikkaa jouduttiin hautaamaan. Uusi varovaisesti asetettu aikatauluni olisi saada homma purkkiin tämän syksyn aikana. Mikäli mitään yllättävää ei esiinny, pidän tätä hyvin realistisena. On kuitenkin hyvä, ettei ohjaajieni puolesta projektilla ole mikään kiire, koska omassa elämässäni muuttujia riittää.




Itselläni on klinikasta ja kaikesta tulevasta melko positiivinen fiilis. Tablettini sen sijaan taisi stressaantua minunkin edestäni, koskapa lakkasi kokonaan toimimasta. Toivottavasti se on huollon jälkeen paremmassa vireessä!

Ihanaa viikonloppua ♥

2.8.2018

Lomatunnelmia

Viimeisiä kesälomapäiviä viedään, sillä maanantaina käynnistyy 3. lääkisvuosi ja paljon odotetut kliiniset opinnot. Olemme lasten kanssa lomailleet nyt jo hetken, ja tämä viikko saadaan vielä viettää rentoa kesäelämää. Tähän asti loma on vierähtänyt sujuvasti kotiympyröissä, vaikkakin viime viikonloppuna käväisimme muutaman päivän Etelä-Suomessa hellettä paossa. Meidän kämppämme on niin kuuma, että olen moneen otteeseen kiittänyt onneani, etten ollut tänä kesänä 3-vuorotyössä. Vaikka viime kesä oli "kylmä", yövuorojen välissä nukkuminen jäi vähälle kuumuuden vuoksi, kun aina heräsin liian aikaisin hikisenä ja päänsärkyisenä. Jokin sentään meni tänä kesänä nappiin!




Helteen vuoksi lomani on ollut äärimmäisen laiska. Lähes kaikki kiinnostavat muka-pakolliset lomapuuhat ovat saaneet väistyä ulkoilun (varjossa ja vain aamu- tai ilta-aikaan) ja uinnin tieltä. Kai sitä siivota ehtii myöhemminkin, vaikkapa syksyn viileinä iltoina ;) Muutakin pienempää ja suurempaa murhetta on kesän aikana ollut, mutta pääosin hyvillä fiiliksillä olemme saaneet latautua uutta lukuvuotta kohti. Kesän kohokohtana oli tietenkin ensitapaaminen äärimmäisen suloisen ja valloittavan pikkuisen kanssa - lastemme serkun ja minun ensimmäisen siskonlapseni ♥ Miten voikin joka kerta unohtaa, kuinka pieniä vauvat ovatkaan! Hänelläkin oli ikää "jo" kuukausi, ja silti tuntui, ettei kukaan meidän vauvoista todellakaan ollut edes syntyessään näin pieni (vaikka totuus on tietenkin toinen) :D




Loma tuntuu loppuvan aina ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan - kesähän kaiketi jatkuu vielä pitkään ainakin säiden puolesta. Viimeisen lomaviikon huvetessa tuntuu, ettei todellakaan ole valmis palaamaan arkeen. Tässä vaiheessa fiilis on, etten edes halua koko klinikkaan, kun pikkuinen paniikinpoikanen uhkaa nostaa päätään ensi vuotta ajatellessa. Edessä on kuitenkin paljon totuttua enemmän pakollista opiskelua, mikä meidän tilanteessamme tarkoittaa ennennäkemätöntä aikataulusäätöä. Tukiverkostoa on kuitenkin rakennettu tänne Kuopioon jo parin vuoden ajan, ja lastenvahtireservissä löytyy, joten ehkäpä tästäkin vuodesta jotenkuten selvitään. Ja jos ei selvitä, saatte kuulla siitäkin.




Tälle viikolle ennen klinikan alkua jää vielä hankittavaksi työkengät (ellen mene edellisillä) ja muutama muu pienempi hankinta. Nimineula on tilattuna (lääketieteen kandidaatti, ajatelkaa!) ja stetarit jo valmiina. Jos unohdetaan tuo aiemmin mainittu paniikinpoikanen, oikeastaan olen aika innoissani. Tästä tulee kivaa - tuleehan? :)