29.4.2018

Raskas viikko

Pikaiset sunnuntaiterveiset täältä hieman väsähtäneeltä porukalta! Puolisolla on huomenna viides tentti viikon sisään, mikä on kyllä näkynyt tämän viikon ohjelmassa ja onkin pääsyynä blogihiljaisuuteen. Viime viikonloppu ja vielä maanantaikin vietettiin rattoisasti vatsataudissa (joka ei onneksi itselleni tarttunut) ja siitä toipuessa. Tiistaista lähtien päästiin onneksi takaisin kiinni perusarkeen. Itse olen yrittänyt kiriä farmakologian rästejä kovin laihoin tuloksin. Näkyy olevan täysi työ siinä, että pysyisi edes joten kuten mukana kurssin aikatauluissa. Tällä viikolla oli myös farmakologian ryhmäopetus, jonka aiheena oli verenpainelääkitys. Kivaa päästä välillä pohtimaan "oikeita" potilastapauksia.





Viikon ohjelma ei päättynyt perjantaihin, vaan lauantaina oli myös herätys klo 6. Ajoimme koko perheellä miehen sukulaisen hautajaisiin reilun 100 kilometrin päähän. Lapset olivat ensimmäistä kertaa hautajaisissa niin, että heille jää niistä jonkinlainen muistikuva. Kuolema ja hautajaiset ovat jo pidempään puhuttaneet varsinkin esikoista. Siunaustilaisuudessa hän kuunteli todella tarkkaan kaiken, mitä pappi sanoi, ja kyseli jälkeenpäin, mitä mikäkin tarkoittaa. Haudalla kuultiin kauneutta rakastavan 4-vuotiaan kommentti: "Ihanat kukat!", kun kukkalaitteet oli aseteltu suljetun haudan päälle. Paikalla olleita hieman hymyilytti, mutta tottahan se oli - kauniit kukkalaitteet oli valittu läheisen muistoksi. Muistotilaisuus vietettiin kauniin perinteisessä miljöössä Seuratuvalla, josta alempi kuva on otettu. Tilaisuuden jälkeen vierailimme vielä miehen "mummolassa", vaikkei siellä enää ketään asukaan. Vaikka hautajaiset aina surullisia ovatkin, samalla on mukavaa, kun edes näissä tilaisuuksissa tapaa (miehen) sukulaisia, joiden kanssa arjessa ei ole tekemisissä.






Tänään olemme levänneet koko viikon edestä. Viikko vaati veronsa, ja minäkin jouduin nukkumaan päiväunet - mitä en todellakaan tee usein. Vaikka opintojen puolesta minulla olisi huomenna vapaata, hyödynnän sen syväreideni parissa, joten tavallinen arkipäivä - vaikkakin kivan tekemisen parissa -  on taas tiedossa. No, tiistaina on onneksi vapaata ja vappu. Simaa meillä kyllä on (kiitos miehen), mutta nähtäväksi jää, saadaanko munkkeja aikaan tänä vuonna ollenkaan!

20.4.2018

Klinikkaa kohti - toiveita ja odotuksia

Keväistä perjantaita! Vajaan 1,5 kuukauden kuluttua preklinikka on omalla kohdallani ohi. Opintoja aloittaessa tuntui, että jo yksistään tämä vaihe on loputtoman pitkä ja klinikka jossain toooosi kaukana tulevaisuudessa, mutta näinpä se ajankulu yllättää. Kuluvan kevään jälkeen 1/3 opinnoista on purkissa, mutta kauhistelen sitä lisää myöhemmin! Nyt nimittäin keskitytään siihen, mitä tulevilta neljältä opiskeluvuodelta toivon.




Kliinisemmät opinnot
Toinen vuosi alkoi perusfysiologialla, mutta etenkin nyt kevätpuolella ollaan siirrytty melko lailla kliinisempään suuntaan. Kliininen mikrobiologia, yleinen patologia ja nyt farmakologia ovat lähtökohtaisesti todella kiinnostavia. Uskon ja toivon, että klinikan opinnot herättävät samanlaista ellei vielä suurempaa innostusta kuin edellä mainitut. Odotan innolla tulevia ahaa-elämyksiä, kun pystyn yhdistämään jonkin vanhan potilastapauksen uuteen oppimaani asiaan. Eri alat ovat tietenkin keskenään erilaisia, joten mielenkiinnolla odotan, mistä innostun ihan tosissani!

Oikeat potilaskontaktit ja aidot tapaukset
Potilaan kohtaaminen on tärkeä osa hoitoprosessia. Toivon omalla kohdallani, että oikeiden potilaiden kohdalla on helpompi saada jutun juonesta kiinni kuin esim. paperilta potilascasea lukiessa. Vaikka potilaiden kanssa olenkin tottunut toimimaan, tiedän, että alkuun lääkärin roolissa toimiminen jännittää - osaanko kysyä oikeat kysymykset jne. On mahtavaa päästä vihdoin oikeiden potilaiden ja tapausten pariin, mutta onneksi on vielä monta vuotta aikaa harjoitella lääkärin tärkeitä taitoja ja kartuttaa tietoa.




Potilaan tutkiminen
Ylipäätään minkä tahansa toimenpiteen tekeminen! Olen silti sellainen "kädet saveen"-tyyppinen ennemmin kuin teoreetikko, joten kaikkia vastaan tulevia "oikeita" tutkimuksia ja toimenpiteitä odotan innolla. Tiedän jo olevani ihan hyvä kädentaidoissa, joten on hauskaa päästä jossain vaiheessa harjoittelemaan esim. suturointia.

Opiskeluympäristö
Sairaalamaailma ja KYS on tullut jo tutuksi, joten odotan innolla pääsyä sinne. Sairaala on niin oma maailmansa - sitä on hankala käsittää, ennen kuin sen kokee. Ehkäpä pääsen/joudun välillä muuallekin harjoittelemaan, mutta se on sen ajan murhe. Joka tapauksessa on mukavaa siirtyä myös kliinisempään ympäristöön!




Totta kai tähän loppuun pitää laittaa myös pahin pelkoni: se, ettei minulla seuraavaan neljään(kymmeneen) vuoteen ole muuta elämää kuin työ enkä ehdi käydä kotona muuta kuin kääntymässä. Meillä on ollut virallinen klinikkainfo yliopiston puolesta sekä epävirallisempi klinikkailta, jossa opiskelijat ylemmiltä vuosikursseilta yrittivät parhaansa mukaan saada meitä stressaamaan vähemmän. Omalla kohdallani vaikutus tosin taisi olla päinvastainen! Onneksi eräs kiva kolmoskurssilainen on sanonut, ettei ainakaan kolmonen ole niin paha kuin sanotaan. Luotan siihen, joten ehkä tästä selvitään! :D


Rentouttavaa viikonloppua!

18.4.2018

J: Pääsykokeeseen valmistautumista

Kaunista keskiviikkoa! Tänään lääkiksen pääsykokeeseen on enää neljä viikkoa aikaa, joten alkaa olla aika suunnata katse pääsykoepäivään. Onko loppukiri jo aloitettu? Entä pääsykoetta edeltävät päivät, joko ne on suunniteltu? Edelleen ehtii vaikka ja mitä, kunhan saa hermot pidettyä hallinnassa. Tsemppiä viimeisiin viikkoihin kaikille hakijoille! Nyt J:n mietteisiin. Teksti ja kuvat: J.

Opiskelu on luonnollisesti yksi pääsykokeeseen valmistautumisen tärkeimmistä tekijöistä. Siis siinä tapauksessa, että kokeeseen vaaditaan jonkun etukäteisaineiston opiskelua. Nykyään aika moni pääsykoe on sellainen, että niihin ei ole mitään tiettyä aineistoa, jolloin kannattanee tutustua muuhun alan kirjallisuuteen erilaisten artikkeleiden kautta. Etenkin tällöin, kun ei ole mitään tiettyä etukäteisaineistoa, muu kuin opiskelemalla valmistautuminen nousee tärkeäksi.




Olen itse jännittäjä-tyyppi ja sen vuoksi pidän todella tärkeänä valmistautua henkisesti pääsykokeeseen. Uskon, että henkisesti valmistautumalla saan pidettyä jännityksen kurissa ja siten se ei pilaa koesuoritusta. Tällä hetkellä pääsykoe ei vielä jännitä, mutta varmasti jännitys alkaa pikkuhiljaa nousta, koska kokeeseen on enää alle kuukausi aikaa. Opiskelujen suhteen mulla on tosi hyvä fiilis ja usko omaan osaamiseen ja tekemiseen on korkea, mutta minua huolettaa, että jännitys pilaa koko koesuorituksen. Tämän vuoksi olen ajatellut, että koitan parhaani valmistautua etukäteen koepäivään, jotta minua ei jännittäisi niin paljon. Minulla on kokemusta siitä, että jännityksen takia koesuoritus menee täysin pieleen, joten koitan tällä kertaa tehdä kaiken mahdollisimman varman päälle.

Olen etsinyt tietoa koepäivän kulusta ja esimerkiksi siitä, millaisissa tiloissa koe tehdään ja koittanut mielikuvaharjoitella koepäivää. Harjoituskokeita olen tehnyt eri paikoissa, jotta saisin tuntumaa siihen, miltä tuntuu tehdä uudessa paikassa ja uusien ihmisten ympäröimänä. Lisäksi olen kokeillut erilaisia eväitä, vaatteita ja jopa korvatulppia, jotta löytäisin mahdollisimman optimaaliset välineet koepäivään. Harjoituskokeissa olen myös hionut koetaktiikkaani kuntoon ja olenkin löytänyt mielestäni minulle hyvän tavan edetä kokeessa.




Opiskeluissa on edennyt vielä kuten ennenkin, mutta ensi viikolla alan kertaamaan vanhoja juttuja, jotta ne olisivat hyvin muistissa. Enää en siis opettele mitään uutta, vaan vahvistan vanhan osaamista, jotta olisi varma olo sitten kokeessa. Koen, että varmuus omasta tekemisestä on yksi jännitystä vähentävä tekijä. Kun on varma omasta osaamisesta, voi rauhoitella itseään siitä, että käy ”vaan” näyttämässä oman osaamisen kokeessa. Varmuutta, positiivista mieltä ja tsemppiä olen koittanut harjoittaa esimerkiksi pohtimalla, missä asioissa olen hyvä. Uskon, että positiivisiin asioihin keskittymällä on enemmän energiaa ja silloin myös oppii tehokkaammin. Aina välillä kuitenkin käy niin, että tulee kamala epäuskon tunne ja silloin se tunne pitää vain hyväksyä ja antaa tunteen tulla ja mennä, eikä jäädä siihen roikkumaan ja tai pohtimaan sitä. Jotta koepäivänä voisin hillitä jännitystä mahdollisimman paljon, olen myös harjoitellut erilaisia rentoutumisharjoituksia. Tarkoituksenani olisi, että voisin ennen koepäivää ja koepäivänä sitten rentoutumisen kautta saada vähennettyä jännitystä.




Kuvat on valittu kevään ensimmäisten kärpästen kunniaksi. Tsemppiä ja energiaa kaikille pääsykoekevään loppuhuipennukseen!

16.4.2018

Karttajuliste arvottu!

Kaupallinen yhteistyö: Alvar Carto 




Mukavaa maanantaita! Kuten eilen lupailin, tänään suoritin karttajulistearvonnan. Tällä kertaa arpa suosi nimimerkkiä Kati, joka toivoi itselleen Turun karttaa. Voittajaan on otettu yhteyttä sähköpostitse. Kiitokset kaikille osallistujille, oli mukava lukea teille tärkeistä kaupungeista ja paikoista!

Paljon onnea voittajalle ja mukavia hetkiä Turussa! :)

15.4.2018

Sunnuntaifiilikset ja arvontamuistutus

Aurinkoista sunnuntaita! Pitkän pääsiäisloman jälkeen arkeen on palattu taas - kesälomaa odotellessa... Totta puhuen kulunut viikko on ollut ainakin tämän lukuvuoden paras, enkä muista, että olisin koskaan ollut näin innoissani opiskelusta. Luennot, harkat, itseopiskelu ja viimeisimpänä tulokkaana syväreideni edistäminen "tutkijankopissani" muodostavat loppukevääksi oikein kivan kombon, josta olen (syystäkin?) iloinen.




Farmakologian kurssi on - kuten on tullut moneen kertaan esille - todella laaja ja sisältää paljon opiskeltavaa. Nyt rinnalla kulkee syväriprojektini, joka on vihdoin lähes pelkästään itsestäni kiinni. On tosi mukavaa, kun voi vaihdella noiden kahden välillä. Ei pääse kyllästymään! Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, kevät tuntuu mukavan kevyeltä. Pitää nauttia nyt tästä, kun kerrankin kaikki tuntuu olevan edes joten kuten hallinnassa :)




Lähes koko viikon on saatu nauttia auringosta, ja lumet ovat sulaneet silmissä. Kesää kohti mennään! Lapset tietysti rakastavat vesilammikoihin loikkimista ja muita kura-/vesileikkejä ja sekös vanhempia ilahduttaa... Kuraeteinen tai kodinhoitohuone olisi näin keväisin tarpeen - lisätään "unelmakoti"-listalle ;)




Ja loppuun muistutus arvonnasta: käykääpä osallistumassa Alvar Carton karttajulistearvontaan, tänään on viimeinen osallistumispäivä! Arvonnan voittaja selviää huomenna, joten pysy kuulolla :)


Leppoisaa sunnuntain jatkoa ja tsempit alkavaan viikkoon! 
 

11.4.2018

Keveää kevättä

Pääsiäisen jälkeisen lumimyräkän jälkeen kevät on vihdoin saapunut Kuopioonkin, ihanaa! Tiet ovat jo sulat, vaikka hiekoitussora vielä häiritseekin pyöräilyä. Kevät on jotenkin suloisen toiveikasta aikaa ♥ Postauksen kuvat ovat pääsiäiseltä, jolloin vietimme miehen kanssa lomaa Tampereella.




Toivoa tähän kevääseen on tietenkin lisännyt myös se, että vihdoin ja viimein (fanfaareja!!!) olen päässyt oikeasti syväreideni kimppuun. Matkalla on ollut mutkaa jos jonkinlaista, eikä mikään ole sujunut kerrasta kuten oli tarkoitus, joten oli todella helpottavaa viimein päästä yli kaikista teknisistä ja muista ongelmista. Nyt on enää itsestä kiinni, mitä saan aikaan ja missä ajassa.




Opintojen puolesta eletään melko keveää vaihetta - ainakin just nyt -, kun meneillään on oikeastaan vain farmakologian kurssi. Totuushan toki on se, että ko. kurssissa on aivan järjettömästi asiaa (opintopisteitä jaossa 11,5 op), joten ei parane jäädä aikatauluista jälkeen. Helpotusta opiskeluun tuo  kuitenkin aiempi tutkintoni ja työkokemukseni. Ilokseni olen nimittäin huomannut, että moni kurssin aikana vastaantullut lääkeaine on tuttu sairaanhoitajan työstä. Tosin lääkkeitä jakaessa pitää muistaa kauppanimet ja rinnakkaisvalmisteet, mutta yhtä kaikki on helpompaa opiskella aiemman pohjan päälle.




Kesän suunnitelmista kirjoittelen myöhemmin, kunhan meidän porukan kuviot selkenevät. Joka tapauksessa tämäkin lukukausi ja -vuosi alkaa vähitellen kaartua loppua kohti. Tällä viikolla meillä oli klinikkainfo, jonka seurauksena rehelliset ajatukseni olivat: miten ihmeessä aion selvitä siitä? Ensi syksystä alkaen on nimittäin hyvin paljon tiukemmat aikataulut eikä joustonvaraa ole lähellekään yhtä paljon kuin preklinikan aikana. Klinikkaan siirtymisen herättämistä ajatuksista kirjoittelen myös myöhemmin, on se sen verran iso juttu :)

Huhtikuu on aloitettu hyvillä mielin, joten toivotaan, että sama fiilis jatkuu. Kivaa viikon jatkoa sinnekin!

9.4.2018

Lääkiksen pääsykoe vs. opinnot

Maanantaita! Sain jokin aika sitten postaustoiveeksi kirjoittaa siitä, miten pääsykoeasiat näkyvät näissä oikeissa opinnoissa. Pääsykokeeseen on vielä - tai enää - 1,5 kuukautta aikaa, joten tämä postaus olkoon tsemppinä teille hakuprosessin keskellä kamppaileville! No niin, miksi se pääsykoe ja just ne asiat ovat niin tärkeitä lääkikseen pääseville?




Lääkiksen pääsykokeen vaatimuksina ovat lukion fysiikan, kemian ja biologian oppimäärät, mikä on jo lähtökohtaisesti todella laaja alue. Myönnän kyllä, että itsekin esim. kasvihormoneja opiskellessani tai biodiversiteetista lukiessani mietin, miksi ihmeessä tällaista pitää opiskella. Pääsykokeessa piti sitten tietää mm. miten hapan laskeuma vaikuttaa havupuihin (pistesaldonani huikeat 5/11!), mutta enpä voi sanoa, että olisin sen jälkeen tarvinnut ko. tietoa. Fysiikan kohdalla eniten inhosin sekavia sähkö- ja magneettikenttälaskuja, kemiassa taas pahinta olivat tasapaino- ja liukenemislaskut. 

On hankalaa eritellä, miten pääsykoetta varten opiskellut asiat näkyvät itse opinnoissa, mutta muutaman esimerkin voin kertoa. Lääkiksessä ei enää opeteta perusasioita, vaan oletus on, että perustiedot anatomiasta, fysiologiasta, solun toiminnasta, eri molekyyleistä jne ovat jo hallussa. Tai ainakin työmäärä lisääntyy rutkasti, jos kaikki pitää aloittaa ihan alusta. Etenkin biokemian kursseilla on ollut hyötyä erilaisten molekyylien (eräässäkin tentissä piti tunnistaa erinäisiä biomolekyylejä) ja reaktiotyyppien osaamisesta. Nyt farmakologian kurssilla törmäsin pitkästä aikaa ihastuttavaan Henderson-Hasselbachin yhtälöön, joten niin, siitäkään ei näköjään päässyt eroon ihan noin vain. Ekan vuoden fysiikan kurssilla piti laskea joitain laskuja mm. säteilystä, mutta muuten ei ole laskimelle ollut käyttöä. Tietysti esim. hermosoluista puhuttaessa otetaan aina esille Nernstin yhtälö ja solukalvopotentiaali, joita pitää osata tulkita.




Kysymykseen, mitä hyötyä pääsykokeeseen opiskelusta on lääkiksen opinnoissa, vastaisin tällä kokemuksella näin:

Pääsykokeeseen opiskelu paitsi antaa perustiedot lääkiksessä opiskeluun, myös kehittää pitkäjänteisyyttä, opettaa ottamaan haltuun laajoja kokonaisuuksia, antaa valmiuksia erottaa olennaisen epäolennaisesta, treenaa aikatauluttamistaitojasi (paitsi jos jokin valmennuskurssi hoitaa tämän puolestasi) ja testaa paineensietokykyä. Vaikka "kaikki" sanovat, että pääsykoe on lääkiksen vaikein koe, mistään edellä mainitusta ominaisuudesta ei ole ainakaan haittaa opiskelussa ja myöhemmin työelämässä. Omalla kohdallani voin todellakin sanoa, että ellen olisi joutunut tosissani opiskelemaan pääsykoetta varten ja siten "harjoittelemaan" itsenäistä opiskelua vuosien tauon jälkeen, olisin takuuvarmasti ollut opintojen alettua aivan pulassa. 

Ja tietenkin pääsykokeeseen lukiessa tärkeintä on muistaa, että - ainakin tällä hetkellä - vain sen kautta pääsee opiskelemaan siihen ammattiin, johon haluaa! Pitäkää tavoite kirkkaana mielessä, unohtakaa turhat vaatimukset ja muut sudenkuopat, treenatkaa epävarmuuden sietokykyänne ja olkaa ylpeitä siitä, että uskallatte tavoitella omaa unelmaanne.




Tsemppiä, tsemppiä, TSEMPPIÄ! Jaksat kyllä loppuun saakka, vaikka lukuväsymystä olisikin jo - usko pois. Käytä opiskeluaikasi tehokkaasti, mutta muista nauttia kevätauringostakin välillä! Ihanaa kevään jatkoa, älä stressaa liikaa :)

6.4.2018

Ookko nää Oulusta? + arvonta!

Kaupallinen yhteistyö: Alvar Carto  

Kohtuu harva teistä tietää tai muistaa, että olen oikeasti Oulusta kotoisin. Kotiseutuni kunniaksi valitsin Alvar Carton rajattomista karttajulistemahdollisuuksista nimenomaan Oulun kartan, vaikka muitakin vaihtoehtoja oli mielessä. Laitoin karttaan sen verran pienen suurennoksen, että sain mahtumaan siihen syntymäpaikkani eli OYS:n, lapsuudenkotini, päiväkodin, eskarin, ala-asteen (vai mikä alakoulu se nykyään on), yläasteen ja lukion. Abiksi asti asuin Oulussa, vaikka pari vuotta lapsuudestani asuimme myös muualla. Ja sitten, heti penkkareiden jälkeen, hyppäsin Helsinkiin menevään junaan ja jätin Oulun taakseni.




Vaikken kohta kymmeneen vuoteen ole Oulussa asunutkaan, se on silti kaupunki, jossa olen syntynyt, kasvanut, muuttunut, aikuistunutkin osittain. Pois muutettuani hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi Espoossa, jossa myös vastaanotin tiedon saadusta opiskelupaikasta. Ouluun ei ennen vuotta 2016 liittynyt liiemmin omia opiskeluhaaveita tai iloisia opiskelu-uutisia. Suurin osa ystävistäni sinne kyllä jäi, vaikka sittemmin moni heistä on vähintään käväissyt tutustumassa muihinkin Suomen kolkkiin.

On jälkikäteen ajateltuna melko kiva sattuma, että juuri Oulussa, juuri lapsuudenkodissani sain tietää päässeeni lääkikseen. Olimme edellisenä päivänä juhlineet kummilapsemme ristiäisiä lähiseudulla, oli juhannus ja kamalan jännittävää. Aamulla heräsin vasta klo 10, kirjauduin saman tien Opintopolkuun ja niin, siinä hetkessä oli kaikki. Tämän tekstin kirjoitin entisessä kotikirjastossani, ja kuten voi tekstin laadusta päätellä, silloin olin onnesta aivan sekaisin.

Kun on kerran jättänyt "kaiken" taakseen ja aloittanut ihan alusta, on helpompi lähteä toistamiseen. Siksi olemme nyt Kuopiossa, koska eihän nyt hyvänen aika kahta tutkintoa voi opiskella samalla seudulla! Savon sydämessä asuessa on Oulun murrekin alkanut pahasti paistaa huolella harjoitellun "etelän" alta. Vasta Kuopioon muutettuani tajusin, ettei pk-seudulla kukaan ollut enää vuosikausiin kysynyt: "Mistä sä oot, kun puhut niin oudosti?" - No, Oulustahan mää.




Kyseinen kartta löysi paikkansa uudistuneen työpisteeni (oma postauksensa tulossa, kunhan saan viimeistelyt tehtyä) seinältä. Siinä se muistuttaa, mistä olen tullut ja mihin asti olen päässyt. Ja jotta tästä tarinoinnistani olisi jotain iloa sinullekin, lukijani, sain mahdollisuuden arpoa yhden vastaavan karttajulisteen. Arvontaan osallistut seuraavasti:

1. Keksi itsellesi nimimerkki.
2. Kommentoi postaukseen, minkä kaupungin julisteen haluaisit itsellesi ja miksi.
3. Liitä kommenttiin sähköpostiosoitteesi. Tarkastathan, että se on oikein!

Arvontaan osallistumisaikaa on 15.4.2018 asti. Onnea arvontaan!

4.4.2018

J: Maaliskuun (lyhyitä) lukukuulumisia

Jälleen on J:n lukukuulumisten vuoro! Toivottavasti teillä hakijoilla luvut ovat sujuneet toivotusti. Mutta vaikkeivät olisikaan, vielä on paaaljon aikaa kiriä omaa osaamistaan. Omat ajatukseni tässä vaiheessa kevättä (sattumalta päivälleen kaksi vuotta sitten) löytyvät tästä vanhasta postauksesta. Postauksen kuvat ovat tällä kertaa omiani, vaikkakin viime huhtikuulta. Mutta nyt J:n kuulumisiin:




Opiskelua…

Pääsääntöisesti opiskelu menee hyvin. Välillä on ollut pientä väsymystä ilmassa ja ajattelinkin, että pidän lähiaikoina muutaman ekstravapaapäivän putkeen, jotta jaksaa painaa loppuun asti hyvissä voimissa. Välillä tuntuu, että ei opiskelu ei etene, mutta kyllähän se oikeasti etenee hyvin ja olen omassa tavoitetahdissani. Se on vain jokin tunne. Lisäksi välillä tuntuu, että kun opin jonkin uuden asian tai vahvistan vanhaa osaamista, niin samalla jotain unohtuu. Vähän niin kuin asiaa menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta taas tippuisi samaa tahtia pois. Luulen, että tähän ongelmaan se muutaman päivän nollaus auttaisi.

Viimeaikainen auringonpaiste on antanut paljon virtaa ja tuntuu, että päivät alkavat myös mukavammin, kun saa herätä yhä valoisampaan aikaan. Olen myös lisännyt hieman liikuntaa viikkooni, sillä tuntuu, että sitä tarvitsee tehokkaan opiskelun vastapainoksi yhä enemmän.

Harjoituskokeet ovat menneet vaihtelevalla menestyksellä, välillä tulee huipputuloksia ja välillä sitten niitä ei-niin-huippuja. Kuitenkin se jokin oma taso näyttää myös löytyneen. Pääsykoetta ajatellen harjoituskokeista tuntuu olevan hyötyä etenkin vastaustekniikan ja oman koetyylin löytymisen kannalta. Niissä on mukavan monipuolisia ja vaihtelevia tehtäviä.

Kokeita analysoidessa olen pohtinut sattuman merkitystä sitten siinä oikeassa pääsykokeessa sekä ylipäätään itse pääsykoepäivään valmistautumista. Näistä lisää sitten hieman lähempänä koepäivää, vaikka siihen ei kylläkään enää ole kuin yksi hujaus.




… ja töitä

Nyt minulla on ollut huomattavasti vähemmän töitä kuin esimerkiksi tammikuussa. Huhtikuussa taas minulla tulee olemaan hieman enemmän töitä, muttei kuitenkaan ihan täysiä tunteja. Tämä hieman huolettaa jaksamisen ja pääsykoeopiskelun tehokkuuden kannalta. Toisaalta taas koen, että on kivaa vaihtelua päästä ”ihmisten ilmoille” ja kunnolla osaksi työyhteisöä. On ollut kiva haastaa itseään opiskelujen kanssa, mutta odotan myös työprojektin tuomia haasteita.


Tsemppiä sulle tosi paljon ja aurinkoista huhtikuuta!

3.4.2018

Ihmisrakas introvertti

Eilisiltana kotiuduimme pääsiäislomalta, jonka aikana paitsi vietimme miehen kanssa parin yön vapaan, tapasimme omia ja miehen sisaruksia sekä miehen vanhemmat. Epätavanomaisesti olemme viettäneet viimeiset neljä viikonloppua joko matkalla jossain tai yövieraita majoittaen. Ja sen kyllä huomaa väsymyksen määrästä. Olivatpa vieraat tai kyläpaikat kuinka rakkaita tahansa, parasta on, kun lopulta olemme taas kotona aivan omalla porukalla.




Älkää käsittäkö väärin. Minä pidän ihmisistä, oikeasti. Olen kiinnostunut ihmisistä, minulle tullaan usein juttelemaan ihan niitä näitä ja työssäni koen olevani parhaimmillani juuri vuorovaikutustilanteissa. Monet kohtaamiset työssä ja vapaalla ovat painuneet pysyvästi muistiini, ja huonoina hetkinä saan niistä voimaa. Mutta ehkä juuri siksi, kun haluan olla "täysillä" ihmisten kanssa, se vie voimat.

Niin paljon kuin ihmisiä, heidän tarinoitaan ja kohtaamisiaan rakastankin, välillä minun on aivan pakko saada olla yksin. Lataudun koneen äärellä blogia kirjoitellessani, ajatuksia purkaessani, lukiessani... Myös auto- tai junamatkat hyödynnän usein omassa kuplassani. Yhteistä latautumiskeinoilleni on se, ettei sillä hetkellä tarvitse olla vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa, vaikkakin usein kainalossani tai sylissä pötköttää joku lapsista.




Olen tuhlannut elämästäni aivan liian monta vuotta yrittämällä olla jotain muuta kuin olen. Olen antanut muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa liikaa, patistanut itseäni muuttumaan vielä sosiaalisemmaksi ja välillä jopa miettinyt, mikä minussa on vikana. Elämä on helpottunut, kun on suostunut myöntämään, että tällainen olen ja sillä hyvä. Omien piirteiden hyväksyminen on paradoksaalisesti lisännyt "sietokykyäni", kun osaa paremmin ottaa huomioon omat rajoitteensa. Olen  myös todennut, että vuorovaikutukseni on (ainakin omasta mielestäni :D) laadukkaampaa, kun muistan välillä pitää hetken itselläni.

Nyt toista ja viimeistä vuotta preklinikassa opiskellessani olen nauttinut yksinolosta ja omatoimisesta opiskelusta. Ensi vuonna tilanne on klinikan myötä varmasti toisenlainen, joten olen ottanut ilon irti vapaudesta luoda itse omat aikataulunsa. Totta kai välillä pitää patistaa itsensä ihmisten ilmoille, koska liika yksinolokaan ei tee hyvää -  melkoista tasapainoilua tämäkin!




Tämä päivä varattiin lasten kanssa matkasta toipumiselle, mikä osoittautui oikein hyväksi päätökseksi. Huomenna todennäköisesti jatkan jo rästihommiani, vaikka loma periaatteessa jatkuukin. Niin, ja jospas ne syväritkin alkaisivat tällä viikolla edetä edes johonkin suuntaan...


Ihanaa loppuviikkoa! :)

2.4.2018

Maaliskuu 2018

Huhtikuu on täällä jo! Viime viikko kului ensin tenttiin lukiessa ja sitten pääsiäislomalla Etelä-Suomessa. Maaliskuu siis hurahti ohi taas ihan tajuttoman nopeasti. Kuopion maaliskuu sisälsi lunta (jotain 80cm edelleen), pakkasta ja kirkkaita päiviä. Valoisat aamut, lämmittävä aurinko ja lintujen sirkutus ovat ilahduttaneet arjen puurtamisen keskellä. Pimein aika on taas takana, vaikka kevät antaa odottaa itseään.




Maaliskuu oli blogin puolella hiukkasen hiljaisempi kuin viime vuonna (10 postausta vs. 25!). Tästä voinee vetää ainakin sen johtopäätöksen, että opiskelu ja muu elämä oli helpommin järkättävissä, kun mies oli koti-isänä! 


Maaliskuussa

parasta oli LOMA, tietenkin! Ja toki myös se, että pääsin - vihdoin! - oikeasti töihin syväreideni kanssa, vaikka isoin homma on vielä täysin aloittamatta. Mutta kuitenkin, (melkein) vauhdissa ollaan!

inspiroivinta oli Vuokatin-lomalla löytää laskettelun ilo uudelleen. Pelkäsin etukäteen, että vanhat "vammat" muistuttavat itsestään tuollaisessa lajissa, mutta se osoittautui turhaksi peloksi. Aika huikeaa löytää uudestaan jotain sellaista, jonka on luullut kadottaneensa kokonaan.

ikävintä oli kellonsiirto ja sen aiheuttamat ongelmat. Tätä nykyä lapset menevät yrityksistä huolimatta nukkumaan tuntia liian myöhään, koska heidänpä rytmi ei ihan yhdessä yössä tai viikossa näköjään muutukaan. MIKSI niitä kelloja pitää venkslata?!

ärsyttävintä oli se, kun i-k-i-n-ä asiat eivät mene helpoimman kautta. Syväreideni kanssa on ollut ongelmaa jos jonkinlaista, ja juuri kun olin pääsemässä oikeasti töihin, tuli tunnusten kanssa ongelmia. Niin raivostuttavaa!

hauskinta on ollut seurata pikku kuopuksen sanavaraston vähittäistä kehittymistä. Välillä tulee jo sellaista juttua, että saa nauraa vedet silmissä. Kaksivuotiaan itsevarmuus on aivan omaa luokkaansa!




ilahduttavinta on ollut saada treeneissä tuloksia, kun aloitti aikanaan ihan minipainoilla ja nyt saa välillä lisätä niitä (omalla mittapuullani) ihan kunnolla! Ihanaa on myös se, kun tulee kevät ja kohta pääsee taas pyörän nastarenkaista eroon :)

raskainta oli juuri ennen pääsiäislomaa, kun piti lukea tenttiin, vaikka tuntui, ettei enää jaksa yhtään mitään. Onneksi tentti tuntui menevän ihan ok, vaikka mikään loistofiilis siitä ei jäänyt.

piristävintä oli parin yön minilomalla miehen kanssa. Hyvä aina välillä tarkastaa, kuka tuossa vieressä oikein kulkeekaan ;)

kauneinta oli edellisen kohdan lomalla katsoa auringonlaskua Näsinneulan yli 120-metrisestä tornista. Wau!

haikeinta oli todeta, että esikoisen lastenneuvolat ovat takana, ja seuraavaksi tyyppi menee kouluterveydenhuollon piiriin! 6-vuotisjuhlia pitäessä piti tietenkin haikeana muistella, miten pikkuisesta esikoisvauvasta on vuosien myötä tullut jo noin iso ja fiksu :') Nämä siirtymävaiheet vissiin ovat tälle mutsille vähän kovia paikkoja :D




Maaliskuu on kaikista kuukausista vähiten suosikkini, joten ilomielin suuntaan kohti kevättä ja huhtikuuta. Toivottavasti ehdin aktivoitua täällä bloginkin puolella, kun luonnoksia on taas kertynyt vino pino, mutta ajanpuutteen takia ovat jääneet viimeistelemättä ja julkaisematta. Pysykäähän kuulolla, sillä tulossa on ainakin opiskelukuulumisia ja ehkäpä vähän pääsykoeaihettakin!