31.8.2016

Valmiina?

Tänään on äitiyslomani viimeinen päivä. Marraskuun lopulla äitiyslomani alkaessa odotin vauvan syntymää enemmän kuin mitään muuta ja muutaman viikon päästä siitä odotus palkittiin. Huomenna äitiyslomani loputtua jätän reippaan pienokaiseni - pystyyn pyrkivän, hurjaa vauhtia ryömivän, tät-tää hokevan, hymyillessään kaikki neljä hammastaan paljastavan - kotiin isompien sisarusten ja isänsä kanssa ja tiedän, että silloin minua itkettää enemmän kuin häntä.




Huomenna alkavat - vihdoin! - opinnot lääketieteellisessä ja elämässäni vaihtuu puhdas aukeama. Tästä alkaa uusi, määrittelemättömän pitkä ajanjakso, johon kuuluu lääketieteen opiskelua, lasten kanssa elämän ihmettelyä, uusien asioiden oppimista niin koulun kuin koko elämänkin suhteen. Tuleviin vuosiin sisältyy varmasti paljon muutakin, iloja ja suruja, joista en onneksi vielä tiedä.

Kovasti olen yrittänyt valmistautua opintojen alkuun. Pitkään ostoslistallani ollut pyörä on ilahduttanut elämääni reilun viikon verran ja ai että olen nauttinut pyöräilystä. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että olen joutunut kohtaamaan rapakuntoisuuteni silmästä silmään - kuopiolaiset mäet eivät anna armoa! Sen olen jo päättänyt, että vielä minä ne mäet päihitän, vaikka siihen menisi kymmenen vuotta. Onneksi yliopistolle on alamäki, ehdinpähän sentään luennoille ajoissa...

Muita hankintojani ovat olleet työpöytä sekä Surface Pro 4 -tabletti, johon päädyin pitkän harkinnan jälkeen. Lyhyehkön käyttökokemukseni perusteella sanon, että tuo tabletti on juuri sellainen kuin tarvitsen: kevyt kantaa mukana, toimii mahtavasti erillisellä näppäimistöllä ja tuo kynä on aivan huippu! Kalenteri on tietysti pakko hankkia joka syksy. On kyllä mukavaa päästä taas täyttämään tyhjiä sivuja.




Tänään myös hain yliopistolta yhteistilauksessa tilaamani kirjat. Päädyin lopulta tiedonjanossani kolmeosaiseen Thiemeen, vaikka yksiosainenkin olisi varmasti riittänyt mainiosti. Lisäksi tilasin anatomian flashcardit - sen verran tehokkaaksi kertausmenetelmäksi ne totesin. Varsinkin nuo kortit näyttävät niin houkuttelevilta, että tekisi mieli alkaa saman tien pänttäämään!





Sisäänpääsystä, muutosta ja kaikesta muusta pyörällä ollut päänikin on suurin piirtein saatu järjestykseen. Edelleen silti tuntuu, että koko lääkikseen pääsy kirkastuu minulle vasta huomenna, kun astun yliopiston ovista sisään.

Hermostuttaa, jännittää, pienesti pelottaakin. Mutta silti: tämän valmiimpi en voisi olla.

Onko teissä lukijoissa joku, joka aloittaa tänä syksynä uuden työn tai opinnot tai muuten vain uudenlaisen elämänvaiheen? Ja jos sieltä löytyy joku, joka on kokenut uuden alun aiemmin: kerro ihmeessä selviytymisvinkkisi!

29.8.2016

Keskeneräisyysturhautuminen

Varoitus: seuraa hirvittävä avautuminen.

En ole koskaan ollut keskeneräisyyden ystävä enkä ole sitä edelleenkään. Tänään olen niin väsynyt keskeneräiseen kämppään, keskeneräiseen itseeni, keskeneräiseen elämään ja oikeastaan ihan kaikkeen. Tänään turhauttaa se, kun mistään ei tunnu tulevan valmista, tavaroita ajelehtii edelleen ympäri asuntoa, se, kun koulun alkua pitää vieläkin odottaa ja odottaa. Tänään tuntuu siltä, että vähät kiinnostaa koko lääkis, pakkoko se oli raahautua toiselle puolen maata ja mikä siinä on, kun ei osaa asettua paikalleen, aikuinen ihminen.




Tänään ottaa päähän se, kun muksut eivät tottele, kun mies ei ota minua tosissaan, kun kukaan ei siivoa mutta kaikki sotkevat. Tänään maksaisin mitä vain, jos joku tulisi ja järjestelisi tämän kämpän tiptop, miettisi huonekalujen paikat, shoppaisi kauniita päiväpeitteitä ja verhoja ja hyötyesineitä, asettelisi taulut seinille, tekisi kaiken sen, mitä en itse jaksa tehdä juuri nyt.

Ollapa äiti, joka jaksaisi kiukuttelua kaiken aikaa, olisi enkelimäisen kärsivällinen, aina vaan hymyilisi ja kaikki olisi hyvin. Mutta ei. Lapsiparat ovat saaneet kärsimättömän, lyhytpinnaisen, äkkipikaisenkin äidin - ihan keskeneräisen. Peilistä näkyy sotkuinen tukka ja väsyneet silmät, vaikka nyt kirjoittaessa alkaakin jo naurattaa. On tämäkin elämää.

Huomenna on taas parempi päivä. Onhan?

27.8.2016

Tutkimusretkeilyä ja sopeutumista

Parisen viikkoa on kulunut siitä, kun hilasimme koko elämämme uudelle paikkakunnalle. Uuden paikan valloittaminen on mielenkiintoista löytöretkeilyä varsinkin, kun ei ole vaivautunut tekemään sen kummempaa taustatutkimusta. Ai, täällä on tällainen puisto! Hmm, oletko nyt ihan varma, että olemme menossa oikeaan suuntaan...?




Kahden viikon jälkeen voi jo tehdä varovaisia arviointeja nykyisestä asuinpaikastamme. Olemme joutuneet hoitamaan jo kaikenlaisia asioita terveyskeskuspäivystyskäynnistä päiväkerhoilmoittautumiseen. Ensivaikutelmana on ollut, että asiat sujuvat täällä jokseenkin sujuvammin kuin edellisellä paikkakunnalla. Mitä tulee elämänmenoon, olen kokenut uuden ympäristömme rauhoittavana. Jotenkin sen silti aistii, minkä kokoisessa paikassa elelee. Eri kaupungeilla ja paikoilla on oma tunnelmansa. Mitenkään yleistämättä ihmisetkin ovat täällä erilaisia. Totta puhuen olen tämän parin viikon aikana jutellut useamman ventovieraan kanssa kuin edellisessä paikassa tyyliin puolessa vuodessa...




Pari viikkoa muuton jälkeen on sanottava, että ainakaan vielä ikävä menneeseen ei ole iskenyt. Lähinnä olen keskittynyt toivomaan, että pääsisimme eroon viimeisistäkin sitoumuksista edelliselle paikkakunnalle, jottei tarvitsisi stressata, miten asiat järjestyvät. Lapsetkaan eivät ole osoittaneet sen kummempaa ikävöintiä edelliseen kotiin tai kaupunkiin. Päinvastoin, jo ennen muuttoa lapset sanoivat, että haluavat Kuopioon eivätkä edelliseen kotiin, vaikka tietenkin muistikuvat yhden päivän reissusta olivat varmasti hataria.




Olen melkoisen yllättynyt siitä, miten hyvin lapset ovat sopeutuneet uuteen asuntoon. Päiväkodin johtajana pitkään työskennellyt äitini on minulle usein sanonut, että lapset vaistoavat, miten vanhemmat suhtautuvat esimerkiksi uusiin asioihin. Olen yrittänyt pitää tämän mielessä ja uskonkin, että omalla positiivisella asennoitumisellamme me aikuiset olemme voineet helpottaa lastemme sopeutumista. Nähtäväksi jää, miten sopeutuminen etenee, kun arki alkaa täydellä teholla. Uusia haasteita on siis edessä, mutta alku on ainakin ollut hyvä!

Hui, viikon päästä ensimmäiset koulupäivät ovat jo ohi! Hyvin se menee, tiedän sen, mutta tämä etukäteisjännitys on aivan hirveää :D 

26.8.2016

Hakuprosessi: Mitä tekisin nyt toisin?

Pääsykokeen jälkeen ehdin jo useaan otteeseen pohtia tulevaa hakuprosessia ja sitä, miten sen toteuttaisin. Pieni pessimisti minussa käski varautumaan vielä kolmanteen hakukertaan, mutta sitä ei onneksi tarvittukaan. Koska en itse näitä vinkkejä enää (tätä projektia varten) tarvitse, jaan ilomielin nämä teidän kanssanne.




1. Aikuislukio ja fykebi-kirjoitukset

Suunnittelin meneväni aikuislukioon käymään kaikki fykebin lukiokurssit läpi ja myös kirjoittavani jokaisen näistä kolmesta aineesta. Koska on todennäköistä, että pääsykoe poistuu kokonaan ja lääkikseenkin haetaan tulevaisuudessa papereilla, tämä kohta oli ehdottomasti to do -listallani. Lisäksi tämän vuoden pääsykokeessa lähtöpisteet olivat suhteessa aiempiin vuosiin todella paljon arvokkaampia, joten jos sama linja jatkuu, kannattaa senkin vuoksi käydä kirjoittamassa/korottamassa arvosanojaan. Itsehän sain siis lähtöpisteitä vain kolmesta aineesta, koska en ole kirjoittanut mitään näistä aineista. Minulla ei myöskään ollut mitään asiaa yhteispistekiintiöön edellä mainitusta syystä.

2. Opiskelu aihealueittain

Jos nyt aloittaisin opiskelun uudestaan, jaottelisin kaikkien kurssien asiat huolellisesti omiin lokeroihinsa ja opiskelisin ne alusta asti aihealue kerrallaan. Hakukerrallani käytin puolet ajasta siihen, että kävin kurssi kerrallaan asioita läpi ja vain puolet ajasta yhdistelin asioita yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa.

Minulle kurssi kerrallaan eteneminen oli välttämätöntä juuri sen vuoksi, ettei minulla ollut kokonaiskäsitystä koealueesta. Uudella hakukerralla aioin vain pikaisesti kartoittaa kaikki läpikäytävät asiat ja siirtyä nopeasti "oikeaan" opiskeluun, koska tällä kertaa uhkasi tulla todella kiire asioiden yhdistelemisessä ja kokonaisuuksien hallinnassa.

Suosittelen kiinnittämään huomiota siihen, että asioista ja aihealueista muodostuisi ehjiä kokonaisuuksia. Ainakin itselläni yksityiskohtien muistaminen helpottuu huomattavasti, kun asian pääpiirteet ovat hallussa.




3. Vaikeiden asioiden kimppuun saman tien!

Viime hakukerralla arkailin (turhaan) vaikeampien laskujen ja asioiden kohtaamista. Jossain vaiheessa ymmärsin, että vaikka käyn vaikeita asioita vain pikaisestikin läpi, se auttaa myöhemmin niiden ymmärtämisessä. Tämänkin asian suhteen uhkasi tulla loppukeväästä kiire. Jos siis aloittaisin luku-urakan uudestaan, ottaisin esimerkiksi valmennusmateriaalin paljon aikaisemmin käsittelyyn kuin tällä hakukerralla uskalsin tehdä.

Tähän kohtaan liittyy olennaisesti myös se, ettei lannistu, jos joku asia tuntuu aivan mahdottomalta ymmärtää. Viikon, parin päästä kun ottaa saman asian uudestaan käsittelyyn, voi olla, että jokin asia on tauon aikana loksahtanut kohdalleen. Oman hakuprojektini aikana huomasin myös mielentilan merkityksen: väsyneenä oli aivan turha edes yrittää omaksua uutta asiaa, mutta hyvällä fiiliksellä kaikki sujui paljon helpommin.

4. Kertaus mukaan opiskeluun alusta alkaen

"Kartoituskierroksellani" (elo-joulukuu) en hirveästi käyttänyt aikaa kertaamiseen. Opiskelumetodini olivat melkoisen hukassa vielä syksystä. Yritin muka kertailla jotain, mutta hukkaanhan se meni, kun siihen ei panostanut. Olin lueskellut aikavälikertaus-metodista ja ajatellut, että sitä pitäisi kokeilla. Tuntui kuitenkin todella vaivalloiselta alkaa vääntää jotain kortteja joka ikisestä asiasta, joten flashcard-metodi jäi syksyltä hyödyntämättä.

Tammikuussa sanoin itselleni, että kuules nainen, turha itkeä kun ei pääse, jos ei oikeasti ole tehnyt kaikkeaan. Sen jälkeen tein päivittäin vähintään muutaman flashcardin, joten ihan hyvin niitä kertyi kuitenkin. Jos nyt palaisin viime syksyyn, tekisin ehdottomasti kortteja heti alusta alkaen! Samoin pitäisin huolta siitä, että hankalien laskujen kertaaminen kulkee mukana alusta lähtien. Ei ollut hääviä todeta huhtikuussa, etten millään ehdi enää oppia lähellekään kaikkia itselleni vaikeita laskuja. Sitten piti vain ajatella, että kaikki on eteenpäin, ja pelastaa se, mitä pelastettavissa oli.




Nyt alkaa olla takki tyhjä näiden pääsykoe-lääkishaku-postausten kanssa ja koulunalkukin kolkuttelee ovella, joten tästä eteenpäin jatkan enemmän lifestyle-linjalla lääkisjuttuja unohtamatta :) Tietysti hakuprosessiini liittyvät kysymykset ja kommentit ovat jatkossakin erittäin tervetulleita! 

24.8.2016

Vastauksia 2

LUKUPROSESSI

Millaisena oppijana pidät itseäsi? 
Fysiikassa ja kemiassa koen olevani nopeampi edistymään kuin biologiassa. Jo kouluaikoina lukuaineet olivat inhokkejani, mutta vasta aikuisena ymmärsin, mistä se johtui. Minun täytyy tietää kokonaisuus ennen kuin on mitään toivoa siitä, että muistaisin yksittäisiä asioita. Jos opittavaa asiaa ajatellaan palapelinä, minun täytyy tietää, mikä kuva siitä muodostuu sekä saada palapelille raamit, ennen kuin osaan asetella yksittäisiä paloja paikoilleen.

Olen syväsuuntautunut oppija, mikä tekee opiskelusta hidasta ja vaivalloistakin. Moni asia on lukiokirjoissa selitetty niin ympäripyöreästi ja oikoen, että omalla kohdallani oli parempi vaihtoehto lukea vaikkapa ihmisbiologia teoksesta, joka selkeästi ylitti lukion oppimäärän. Oppijana olen myös tietyllä tavalla vaativa: haluaisin tietää kaikesta kaiken enkä mielelläni päästä itseäni kovin helpolla.

Jäävätkö uudet asiat nopeasti mieleen vai vaativatko ne paljon kertausta?
Lyhyt ja ytimekäs vastaus: eivät jää nopeasti mieleen ja vaativat hyvin paljon kertausta :D Esimerkiksi hermosolun toiminnasta (aktiopotentiaali jne) luin ensimmäisen kerran ennen joulua enkä silloin ymmärtänyt asiaa ollenkaan. Helmikuussa opiskelin asian kunnolla ja aika oli siihen mennessä tehnyt tehtävänsä, eikä aihe tuntunut enää lainkaan niin hankalalta.

Pienenä inhosin sitä, kun koulussa opettaja sanoi, että jokin asia "jätetään hautumaan", mutta omalla kohdallani olen todennut sen ainoaksi oikeaksi tavaksi oppia vaikeita asioita.




Miten kertasit syksyllä kurssien läpikäynnin ohella (tahti kaksi kurssia/kaksi viikkoa)?
Noloa myöntää, mutta enpä juuri mitenkään... Yritin kovasti ottaa kertaamisen alusta asti mukaan opiskeluun ja esimerkiksi aloittaa päivän kertaamalla edellisen päivän asiat. Syksyllä omat oppimismetodini olivat vielä hakusessa, joten vasta kevään puolella opin oikeasti kertaamaan.

Fysiikka-sarjan kirjoissa joka luvun jälkeen oleva kertaussivu oli kiva tapa kerrata pikaisesti luvun asiat. Muuten en syksyn aikana pahemmin kertaillut fysiikkaa tai kemiaa, vaan pyrin jatkuvasti eteenpäin. Tietysti välillä tuli vastaan edellisen kurssin asioita, joita en enää muistanut, joten otin tavaksi tarkastaa epäselvät asiat saman tien. Lukupaikallani komeilikin lähes koko vuoden ajan järjetön kirjapino, koska pitihän kaikkien materiaalien olla toki jatkuvasti saatavilla...

Biologian osalta syksy oli tosiaankin pelkkä kartoituskierros, ja jouduinkin opiskelemaan kaiken "kunnolla" keväällä. Syksyllä ikään kuin piirsin ääriviivat ja vasta keväällä vahvistin ne valmiiksi piirrokseksi. Jälkikäteen voisi ajatella, että syksy meni biologian osalta hukkaan. Toisaalta läpikäydyt asiat kuitenkin jättävät jonkinlaisen muistijäljen, jolloin niiden opiskelu uudestaan ei ehkä tunnu enää niin hankalalta.

Mitkä olivat kertaamismetodisi?
Itselleni/perheelleni selitin paljon kaikenlaista fysiikan ilmiöistä kemiallisten reaktioiden kautta biologian yksityiskohtiin. Kyselyikäinen esikoiseni helpotti huomattavasti tätä kertaamistapaa - hän saattoi kysellä ihan mitä vain, ja minä vastasin parhaani mukaan... Mahtavaa pääsykoetreeniä ;) Erityisesti ihmisbiologia oli ja on hänen suuri mielenkiinnon kohteensa, joten rasittavasta ihanasta kyselemisestä oli välillä todellista hyötyäkin!
Minulla on näkömuisti, joten melko usein kertasin opittuja asioita muistelemalla tiettyä kirjan sivua tai omia muistiinpanojani. On muuten välillä todella turhauttavaa, kun saatan muistaa tarkkaan, millä sivulla ja missä kohdassa tiettyä asiaa käsitellään, mutten silti pääse itse asiaan käsiksi! Yksi kertaamismetodini oli myös kuvien tai miellekarttojen piirtely muistinvaraisesti.

Iltaisin ennen nukkumaanmenoa pelasin usein JetSetHighLifea :D Khan Academysta kertaamiseen käytin erityisesti anatomian ja fysiologian videoita ja visoja. Palvelu on englanninkielinen, joten samalla tuli hyvin kerrattua termistöä, kun suomensin mielessäni tai ääneen kaikki mainitut termit.

Kuuluin WhatsApp-lukupiiriin, jossa esitimme aina välillä toisillemme kysymyksiä mistä tahansa aiheesta ja aineesta. Niiden avulla tuli hyvin kerrattua yksittäisiä asioita. Itse kertasin "samalla vaivalla" myös kysymystä koskevan laajemman kokonaisuuden, joten minua tämä metodi auttoi myös kokonaisuuksien hahmottamisessa.




Miten ja milloin teit flashcardeja?
Tein ensimmäiset korttini vasta tammikuun lopussa, koska vasta silloin sain itseäni niskasta kiinni. Niiden tekeminen tuntui niin vaivalloiselta, että lykkäsin aloittamista aina vain eteenpäin...

Flashcardien tekeminen lukemisen lomassa ei onnistunut omalla kohdallani, koska tietokone oli eri huoneessa (ja vieläpä eri kerroksessa). Tein usein niin, että päivän aikana opiskelin tietyn kokonaisuuden ja illalla laadin kortit koneelle. Vastauksia laatiessa piti tietysti pitää kirjat vieressä, jotta vastaus tuli varmasti kirjoitettua oikein. Yleensä vastasin ensin senpäiväisiin kysymyksiin ja tein sen jälkeen muutaman kortin.

Tekemissäni flashcardeissa tein varsinkin alkuun kysymyksistä aivan liian laajoja. Vähitellen opin sen, miten paljon asiaa kannattaa laittaa yhteen korttiin, jotta vastaaminen on mahdollisimman mukavaa. On miellyttävämpää vastata vaikka kolmeenkymmeneen lyhyeen kysymykseen kuin viiteen älyttömän paljon asiaa sisältävään.

Olitko itse simuloiduissa harjoituskokeissa?
En ollut. Ainoat "simuloidut" olivat itse itselleni tekemät vanhat pääsykokeet, joita tein keittiönpöydän ääressä muksujen mekastaessa vieressä... Mietin kyllä mahdollisuutta osallistua simuloituihin, mutta elämäntilanteeni vuoksi päädyin sitten tähän ratkaisuun.




Parhaat ja monipuolisimmat vinkit lukuprosessissa?
Näistäkin saisi kirjan... En nyt tiedä, ovatko nämä kovin monipuolisia tai edes parhaita vinkkejä :D Keskityin nyt kuitenkin enemmän tällaisiin yleispäteviin neuvoihin kuin konkreettisiin ohjeisiin, koska jokaisella on kuitenkin oma oppimistyylinsä ja -metodinsa.

1. Keskity omaan lukuprosessiin. Älä vertaile kavereihin, tutuntuttujen kumminkaimansiskoihin tai kehenkään muuhunkaan. Pidä fokus omassa opiskelussasi äläkä käytä turhaan energiaa pohtimalla, miten pitkällä muut ovat tai kuinka paljon kukakin lukee päivässä. Aina löytyy niitä, joille kaikki on helppoa ja vaivatonta. Toisaalta varmasti löytyy myös niitä, jotka liioittelevat osaamistaan tai lukutuntejaan - tai joiden äidit tekevät niin ;) Tiedättehän, "meidän Erkki se luki kolme vuotta yötä päivää eikä silti päässyt!" tai toisaalta "Mirkulle kaikki oli niin helppoa, että hän teki pääsykokeen silmät kiinni ja kirjoitti laskut lopusta alkuun päin ja sai parhaat pisteet koko Suomesta!!!"

Kannattaa pitää mielessä, että ihmisten mielikuvat omasta tai muiden osaamisesta eivät aina osu ihan nappiin. Älkää siis ahdistuko muiden hakijoiden "ylivertaisuudesta", koska pääsykokeessa kaikki ovat kuitenkin samalla viivalla. Vertaistuki on tietysti asia erikseen, ks. kohta 4!

2. Pidä huolta hyvinvoinnistasi. Tee muutakin kuin opiskelet. Urheile, nuku, syö hyvin, kaikki nämä perusjutut. Itse huomasin monesti vaikkapa lasten kanssa ulkoillessa, että yhtäkkiä jokin vaikea lasku tai asia tuntui loksahtavan paikoilleen. Toisekseen motivaatio pysyy paremmin yllä, kun on välillä tilanteissa, joissa ei pääse opiskelemaan, vaikka haluaisi :D

On todennäköisempää, että pitkän lukurupeaman jaksaa käydä paremmin loppuun asti, kun ei lähde heti alusta sata lasissa liikkeelle. Itselläni syksy oli selvästi keveämpää ja keväällä lisäsin kierroksia. Jälkikäteen ajateltuna hyvin meni, mutta kyllä vuodenvaihteessa oli välillä tosi raskaitakin hetkiä. Muistakaa siis myös lepo!

3. Mieti etukäteen, miten selviät haasteista. Itse tein heti lukuprosessin alussa suunnitelman siitä, mitä teen, jos motivaationpuute iskee ("Jos ei kiinnosta, vaihda aihetta/kirjaa/oppiainetta.") tai aikataulutus tökkii ("Hengitä. Aikaa on hyvin, käytä se tehokkaasti."). Kun kokeeseen oli kolme viikkoa aikaa, tein selviytymisohjeet viime hetken paniikin varalle ("Pidä mielessä, että pääsemättömyys ei ole maailmanloppu."). Suluissa esimerkkejä omista selviytymisohjeistani.

Sinänsä aika hauskaa, että kun olin tiedostanut nämä riskit ja tehnyt suunnitelmat niitä varten, oikeastaan mitään niistä en joutunut kohtaamaan siinä mittakaavassa kuin olisin kuvitellut. Motivaationpuutetta, lukuväsymystä ja muita haasteita tulee vastaan lähes satavarmasti. Ainoa asia, mikä siinä vaiheessa merkitsee, on se, miten niihin suhtautuu: luovuttaako täysin, vältteleekö vaikeita asioita vai ottaako sen asenteen, että periksi en anna!

4. Etsi vertaistukea. Itsenäinen opiskelu on välillä myös tooodella yksinäistä. Vaikka oma perhe/kaverit/muut tsemppaisivat ja sanoisivat uskovansa sinuun, vain samaa prosessia läpikäyvä voi ymmärtää, miltä tuntuu kun masentaa tai miten mahtavaa on kun vihdoin ymmärtää jonkun asian. Itse olin helmikuusta toukokuuhun pikkuruisessa WhatsApp-lukupiirissä, jossa jaoimme fiiliksiä ja kyselimme toisiltamme kysymyksiä. Emme tavanneet kertaakaan, mutta oli mukava edes viestien välityksellä olla yhteydessä muihin.

Valmennuskursseilla luonnollisesti tämä aspekti tulee itsestään mukana, mutta itsenäisesti puurtava joutuu näkemään vähän vaivaa löytääkseen samassa tilanteessa olevia. Tässäkin asiassa kannattaa kuunnella itseään, missä määrin kokee tarvitsevansa vertaistukea. Itselleni joku valmennuskurssi ja luokkahuoneellinen "kilpailijoita" olisi ollut kauhistus kun taas joku toinen ei yhtään ymmärrä, mitä tuollaisesta WA-ryhmästä muka saa. Pointtina kuitenkin, että ihan yksin ei kannata jäädä, ellei itse sitä välttämättä halua.

5. Opettele tuntemaan itsesi ja opiskelutyylisi. Kokeile erilaisia opiskelutyylejä, jotta löydät itsellesi parhaat mahdolliset metodit. Arvioi oppimistasi säännöllisin väliajoin, jotta tiedät, oletko matkalla oikeaan suuntaan vai onko tarvetta tehdä muutoksia opiskeluun. Vaikeina hetkinä yritä saada selville perimmäinen ongelmasi, jotta voit puuttua siihen. Kuuntele itseäsi ja sitä, mitä minäkin hetkenä oikeasti tarvitset. Jos vastaus on "uni" tai "laiskottelu", noudata sitä. Todennäköisesti opiskelu maistuu taas jonkin ajan kuluttua paremmin. Tässä on tietysti tehtävä ero todellisen tarpeen ja mukavuudenhalun välillä, ettei opiskelu jää kokonaan rentoutumisen jalkoihin :)




OPISKELUAIKA

Saiko miehesi töitä?
Kuopus on vielä sen verran pieni, että hänestä on "äitiyslomaa" vielä jäljellä, kun minä aloitan opinnot. Mies siis jää vähintään muutamaksi kuukaudeksi kotiin lasten kanssa. Mielestäni se onkin paras mahdollinen vaihtoehto ja on ihanaa, kun mies on suhtautunut uuteen rooliinsa hyvin. Pyrimme siihen, että muutoksia tulee lapsillekin vain yksi kerrallaan: ensin muutto, pienen loman jälkeen äidin opiskelut+isän kotiinjäänti ja vasta sitten myöhemmin mahdollinen päivähoito.

Aiotko tehdä keikkatöitä opiskeluaikana/oletko hakenut niitä?
Todennäköisesti aion keikkailla ainakin jossain vaiheessa, mutten ole vielä hakenut töitä. Keskityn nyt kuitenkin alkuun siihen, että saadaan elämään jonkinlainen rytmi :) Viimeistään ensi kesäksi on luultavasti "pakko" mennä töihin...


Huh, tulipas paljon asiaa! Tässä olivat vastaukset loppuihin kysymyksiin, mutta vaikkei uutta vastauspostausta olekaan enää tulossa, aina voi esittää kysymyksiä joko kommenteissa tai sähköpostitse :)

22.8.2016

Hengähdystauolla

Sain viettää kuluneen viikonlopun mökkeillen ihanan naisporukan kanssa. Tutustuimme tyttöjen kanssa kymmenen vuotta sitten lukiossa ja hitsauduimme yhteen tiiviiksi porukaksi. Sattuneesta syystä elämäni on ollut melkoista haipakkaa kuluneet 1,5 vuotta, joten tähän saumaan pieni irtiotto tuli todella tarpeeseen. 

Tätä reissua on suunniteltu pitkään ja oli mahtavaa saada se viimein toteutumaan. Paikalle saatiin seitsemän erilaista naista eri paikkakunnilta omanlaisistaan elämäntilanteista (pari meistä ei päässyt paikalle). Mahtuipa joukkoon yksi vauvelikin, suloinen kummilapsemme nimittäin :) Mökkireissulle osallistuneiden maantieteellinen sijainti vaihtelee eteläisestä Suomesta Lappiin ja Itä-Suomeen, elämäntilanteet opiskelijasta työssäkäyvään ja sinkusta perheelliseen. 

Ammattejakin porukkaan mahtuu lähes yhtä monta kuin ihmistäkin. Minulla onnekkaalla on porukassa sekä sairaanhoitaja- että (tuleva) lääkärikollega :) Jälkimmäinen aloittaa nyt lääkiksen viimeisen vuoden ja minä ensimmäisen, ja käytinkin tilaisuuden hyväkseni ja kyselin niin paljon tyhmiä kuin suinkin kehtasin :D Kokeneemman lääkisläisen juttuja kuunnellessa tuli taas se tuttu sävähdys: Tää on niin siistiä!



 (c) Salli


Oli hauskaa todeta, että jokaisesta meistä löytyi se lukioajoilta tuttu ihminen. Vaikka elämä on vienyt meitä kaikkia omiin suuntiinsa ja joidenkin kanssa viime tapaamisesta on vuosikausia, yhteinen sävel löytyi keveästi. Taas kerran sai todeta, miten suuri kiitollisuuden aihe on se, että elämässä on ystäviä pitkän ajan takaa. Omalla kohdalla olen todennut, että uusiin ihmisiin tutustuminen ja erityisesti ystävien löytäminen on vaikeampaa tässä iässä kuin nuorempana. Hektinen arki on varmasti osatekijä tässä. Siksi olen niin onnellinen, että nuoruusvuosilta on säilynyt niin monta ihanaa ystävää<3




Vuokramökki oli aivan huikealla paikalla järven rannalla. Saimme todella kauniit ja lämpimät säät viikonlopuksi ja vähän väliä oli pakko kaivaa kamera esiin ja (yrittää) ikuistaa upea valo. Mökkeilyyn kuuluu olennaisesti hyvä ruoka, josta muutamia näytteitä alla. Itse en todellakaan ole mikään huippukokki, joten on omalta kannaltani mahtava juttu, että porukkaan sattuu sellaisiakin kuulumaan!




Itse otin mökkireissun ihan loman kannalta. Jätin ensimmäistä kertaa koskaan kaikki lapset isänsä kanssa kotiin. Vähänhän se jännitti, miten nämä kotona pärjäävät, mutta luotin siihen, että kaikki menee hyvin. Ja niin menikin! Kotiin palatessa lapset olivat yhtä reippaita ja iloisia kuin aina ennenkin eikä nuorinkaan ollut pahemmin ikävöinyt. Teki erossaolo hyvää äidillekin: Oli taivaallista saada nukkua häiriöttä jopa kaksi yötä peräkkäin, puhumattakaan siitä, että sai syödä, saunoa ja jutella rauhassa. Lapsettomana tämä kaikki oli itsestäänselvää, tätä nykyä taas äärimmäisen harvinaista :D




Olipa kerrassaan mahtava reissu! Tässä porukassa ollaan aina saatu ihan hulluja ideoita, joten eipä ihme, että seuraavaksi on suunnitteilla Karibian-risteily ;)

Rennon viikonlopun jälkeen jaksaa taas ryhtyä työn touhuun, paljon on nimittäin vielä hankittavaa ja pohdittavaa ennen koulun alkua! Tälläkin hetkellä on hurjat mietinnät käynnissä sen suhteen, mitä oikeasti tarvitsen ja mikä on ehkä ylimääräistä. Onneksi on vielä puolitoista viikkoa aikaa, vaikka tiedän jo nyt, että sekin hujahtaa varkain ohitse...

Tehokasta (tai rentoa, miten vain!) alkanutta viikkoa teillekin :)

20.8.2016

Vastauksia 1

Kiitos kaikille kysymyksistä, niihin oli kiva vastailla! Kysymyksiä tuli sen verran paljon, että luettavuuden vuoksi jaan tämän kahteen eri postaukseen.

AJANKÄYTTÖ JA MATTERIAALIT

Mihin aikaan vuodesta aloitit lukuprosessin?
Koko lukuprojektin aloitin joulukuun puolivälissä 2014. Ennen vuoden 2015 pääsykoetta olin siis opiskellut 5 kk kolmivuorotyön ja perheen ohella.

Tämän vuoden pääsykoetta varten aloitin opiskelun hiljalleen elokuun lopussa. Syksy meni vielä kohtuullisen keveästi ja keväällä lisäsin sitten tahtia.

Paljonko aikaa kului yhden kirjan opiskeluun?
Molemmilla hakukerroilla opiskelin lukiokirjat alusta loppuun vain kerran. Viime kerralla en ehtinyt enempää ja tällä kerralla tein sen vain kartoitusmielessä. Käytin yhden kirjan läpikäyntiin noin viikon verran, kahdessa viikossa kävin läpi kaksi kurssia. En tällä kertaa tehnyt lähellekään kaikkia tehtäviä, vaan vain sen verran, että sain selville, onko kyseessä oleva asia minulle helppo, kohtalainen vai vaikea.

Milloin sait luettua kaikki kirjat?
Puolivälissä joulukuuta olin opiskellut kaikki kurssit kertaalleen bilsan 5-kurssia lukuun ottamatta. Kuten edellä mainitsin, tämä oli vasta kartoituskierros, jonka perusteella osasin syventyä paremmin itselleni haastaviin aiheisiin. Fysiikkaa ja kemiaa syvensin yo- ja valmennusmateriaalitehtävin joulukuusta toukokuuhun asti. Kaikki biologian aihealueet olin käynyt kunnolla läpi huhtikuun loppuun mennessä. Käytyäni aihealueen huolellisesti läpi tein heti perään valmennusmateriaalin tehtävät.




Paljonko aikaa olisi hyvä jättää kertaamiselle?
Kertaaminen on asia, josta saisi kirjoitettua vaikka kokonaisen kirjan! Kertaaminen oli päivittäinen rutiinini, ja suosittelen lämpimästi, että kunnollisen kertaamisen ottaa mukaan opiskeluprosessiin heti alusta saakka. Karkeasti arvioiden käytin kertaamiseen (käytyjen aiheiden muistelu, flashcardit, visat ym.) tammikuusta lähtien suunnilleen puoli tuntia päivässä.

Puhdasta kertaamista minun kohdallani oli viimeiset kolme viikkoa. Fysiikassa ja kemiassa keskityin vaikeiden laskujen sahaamiseen ja biologiasta kävin kertauskirjan tehtävät läpi.

  
Kuinka monta tuntia opiskelit päivittäin pääsykoetta varten?
Tähän on todella vaikea vastata, koska lukuaikani vaihteli päivittäin. En muutenkaan tuijotellut pahemmin kelloa, vaan paahdoin menemään, koska tavoite piti saada täyteen. Asetin siis joka päivälle tavoitteen, joka piti saada sen päivän aikana tehtyä.

Jos luin vain illalla, opiskelutunteja kertyi maksimissaan kolme. Kunnon lukupäivinä, kuten viikonloppuina ja lasten hoitopäivinä, opiskelin 8-12 tuntia. Nämä ajat sisältävät paitsi kunnollista opiskelua, myös vauvan syöttämistä ja nukuttamista, syömistä, kahvin juontia, ikkunasta tuijottelua ym. ylimääräistä.

Piditkö yhtään vapaapäiviä?
Suunnilleen koko syksyn ajan pidin vähintään yhden päivän viikosta vapaana ja muutenkin opiskelu oli kevyempää. Keväällä otin uuden vaihteen silmään ja koko kevään aikana pidin vain yhden viikonlopun vapaata. Satunnaisia vapaapäiviä oli, mutta ei välttämättä viikoittain. Joskus opiskelu sisälsi kuitenkin esimerkiksi biologian videoiden katselua tms kevyttä, joten niska limassa en kuitenkaan puurtanut 24/7.




Mitkä oppikirjat luit ja oliko sulla muita materiaaleja?
Biologiasta oma kirjasarjani oli BIOS, fysiikassa Fysiikka ja kemiassa Mooli. Lisäksi olin ostanut käytettynä Valmennuskeskuksen materiaalit. Tarkemmat tiedot käyttämistäni materiaaleista löytyvät tästä postauksesta :)

Kannattaa tosiaan lukea eri kirjasarjoja rinnakkain, koska painotus ja asioiden esittämisjärjestys vaihtelee. Esimerkiksi itse koin BIOS-sarjan jotenkin epäloogisempana kuin Biologia-sarjan, joten oli hyvä, että pystyin vaihtelemaan eri sarjojen välillä. Valmennuskeskuksen materiaalit sisältävät jonkin verran Galenos-tyyppistä asiaa, joka on kuitenkin selitetty ymmärrettävästi ja kaavat avattu hyvin. En tiedä, tuleeko tulevaisuuden pääsykokeissa enää sen tyyppisiä tehtäviä (tänä vuonna niitä ei ollut), mutta soveltavat tehtävät auttavat hyvin paineen- ja epävarmuuden siedon kehittämisessä.


Loppuihin kysymyksiin vastailen loppukuun aikana. Jos tästä heräsi lisäkysymyksiä tai haluatte tietää jotain muuta, kysymyksiä voi edelleen esittää kysymyspostauksessa tai tähän alle :)

18.8.2016

Pääsykokeeseen valmistautuminen 3

Tulipa mieleen jatkaa tähän pääsykoevalmistautumissarjaan vielä muistelmani loppukiristä. Muistan itse miettineeni, miten kannattaisi käyttää viimeiset päivät ennen pääsykoetta. Mitään yleispätevää kaikille sopivaa toimintamallia ei varmasti löydykään, mutta mielestäni oli kiva lueskella muiden viime hetkistä. Tässä siis kertomus viimeisistä päivistäni ennen pääsykoetta ja tietysti siitä, miten pääsykokeessa toimin.

Viimeinen viikko ja pääsykoetilanne


Viimeisen viikon kohdalla lukusuunnitelmassani lukee "säntäilyä ja paniikkia". En siis odottanut kovin zeniläisiä viime hetkiä. Viimeisen harjoitusmielessä tekemäni pääsykokeen olin tehnyt 1,5 viikkoa ennen pääsykoetta. Se meni sen verran hyvin (lähes 20 pistettä yli Kuopion rajan), että tiesin osaamistasoni olevan riittävä. Viimeisiin päiviin ennen pääsykoetta ei latautunut hirveää painetta, vaan pystyin kohtalaisen rennoin mielin kertaamaan itselleni vaikeita laskuja sekä biologiaa kertauskirjasta.

Kolmeen päivään ennen pääsykoetta lukusuunnitelmassani ei ole enää mitään merkintöjä, joten siihen mennessä olin jo kertaamiseni kerrannut. Pääsykoetta edeltävänä lauantaina minulla tuli vastaan totaalinen stoppi ja kaikki pääsykokeeseen liittyvä alkoi etoa. Oli siis parempi kuunnella omaa oloaan ja keskittyä rentoutumiseen, mielikuvaharjoitteluun ja voimien keräämiseen. Kävin mielessäni läpi pääsykoetilannetta aina hotellilta kokeesta poistumiseen asti sekä pohdin omaa koestrategiaani.

Viimeinen päivä ennen koetta oli hektinen. Aamupäivän pakkasin tavaroita ja heitin laukkuun varmuuden vuoksi Valmennuskeskuksen kirjat (joita en sen koommin avannut). Iltapäivällä lähdimme ajamaan kohti Kuopiota. Autossa on jotenkin helppo rauhoittua, joten minulle pitkä ajomatka sopi hyvin. Matkalla etsin huvikseni enteitä siitä, miten minulle kävisi. Kaksi sateenkaarta päällekkäin - hyvä merkki! Kaunis auringonheijastus järvellä - hyvä merkki! Suomi voitti Kanadan - loistava merkki! Katselin myös Savon maisemia uudella asenteella ja totesin, että kaunista on :)




PÄÄSYKOETILANNE

Pääsykoepaikalle päästyäni jännitys hälveni vähitellen. Kampuksella kulkiessani kuulin osan kokelaista muistelevan jotain nippelitietoja. Uhhh, really? ajattelin minä. Muistan jo kouluaikoina, etten yhtään ymmärtänyt sitä, kun jotkut vielä muutama minuutti ennen kokeen alkua selasivat paniikinomaisesti oppikirjaa. Ajattelin silloin - ja ajattelen edelleen - että eiköhän siinä vaiheessa asiat ole jo opittu, jos on. Itse keskityin rauhoittumiseen ja hyvän fiiliksen löytämiseen. Mutta rentoutumistapansa kullakin! Luettelihan Syke-Holopainenkin aivohermoja rentoutuakseen ;)

Tiesin aiempien pääsykokeiden perusteella, että ilman aineistoa oleva, hurjasti tehtäviä sisältävä pääsykoe on minulle koetyypeistä haastavin. Siksi toivoinkin, että pääsykoe muistuttaisi viimevuotista koetta. Hetkeksi vedettiin matto jalkojen alta, kun totesin, että aineisto puuttuu. Kokosin ajatukseni ja rauhoitin sykettäni liimaamalla liioitellun huolellisesti nimitarrat jokaiselle sivulle ja allekirjoittamalla tarvittavat sivut. Ennen kuin olin aloittanut koko koetta ympäriltä kuului jo älytöntä rapinaa ja syviä huokauksia.

Jonkin verran kirjoitinkin tähän postaukseen siitä, miten tein pääsykoetta eteenpäin. Ensin selasin kaikki tehtävät läpi, sitten aloitin helpoimmista ja selkeimmistä edeten haastavampiin tehtäviin. Muutaman kerran selasin koko kokeen läpi täydentäen aina joitakin tehtäviä eteenpäin tai loppuun asti samalla tarkastaen, että kaikki tuli tehdyksi. Samaisessa postauksessa kirjoitin "hyvästä fiiliksestä", joka minulla oli kokeessa. Siinä vaiheessa en vielä kehdannut tunnustaa, miten hyvä fiilis minulla olikaan, koska olisihan ollut suorastaan noloa, jos intuitioni olisi ollut väärässä :D

 Lähes koko kokeen ajan hallitseva ajatus oli, että jos en tällä suorituksella pääse niin en sitten millään. Jouduin aina välillä muistuttamaan itseäni huolellisuudesta ja tarkkaavaisuudesta, koska flow uhkasi viedä mennessään ja mopo ruveta keulimaan... Kesken pääsykokeen kävin hakemassa lisää juomavettä ja otin muutaman hyvän superwoman-posen. Matkalla takaisin koesaliin katselin ympärilleni ja ajattelin, että olen niiiin tulossa tänne!




Jälkikäteen ajateltuna tuo itsevarmuuteni tuntuu ihan hullulta. Enpä siitä tosiaan kehdannut kenellekään kertoa, kun lopputuloksesta ei ollut varmuutta. Mitä kauemmin pääsykokeesta kului (ja mitä enemmän roikuin Älyvuodossa), sen skeptisemmäksi tulin. Yli 1300 hakijaa, mun tavoitettavissa 23 paikkaa (ei-ensikertalaisten koepistekiintiö). Hah, ihanko tosissaan uskot pääseväsi?!?

Mutta näin kävi. Niistä 23 paikasta yksi on minun, enkä edes ollut pisterajoista päätellen viimeinen, joka siinä kiintiössä pääsi sisään. 1,5 vuodessa nollatasolta lääkikseen - ja ihan itse! Tällaista en ihan heti uskoisi, ellen olisi itse kokenut. (Tosin myönnän, että pelkään vieläkin jääväni kiinni jostain huijauksesta ja että minut heitetään ensimmäisenä koulupäivänä ulos yliopistolta!)

Mutta sanon nyt täydestä sydämestäni: 
Ihan totta ihmiset. (Lähes) kaikki on mahdollista, kun vain päätätte niin!

16.8.2016

Vaikeita valintoja

On aika suunnata katse parin viikon päässä häämöttävään opintojen aloitukseen. Yhteiskirjatilaus sulkeutuu kohtapuoliin ja alkaa olla jo kiire päättää, mitä opuksia haluaa tilata vai aikooko pärjätä ilman. Siksi pyydänkin nyt teidän kokeneempien kokemuksia ja mielipiteitä siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei niinkään.




Toki tiedän, että kirjojen valinta on mielipidekysymys, mutta on hyvä saada päätöstensä pohjaksi jotain muutakin kuin omaa mutuilua. Olen pienessä päässäni pyöritellyt myös tabletin tai läppärin tarpeellisuutta nimenomaan luentokäytössä. Tässä siis pohdin lähinnä, muistutanko jotain muinaisjäännettä, jos riipustelen muistiinpanoja kynällä luentolehtiöön :D

Jos tätä siis lukee joku lääkisläinen, ole kiltti ja kerro kokemuksesi! Tietämätön tuleva fuksi kiittää :)
 

14.8.2016

Haparoivat ensiaskeleet

Uuden elämäni ensiaskeleet eivät olleet kovinkaan sujuvia. Matkustin kuopuksen kanssa junalla uuteen kotikaupunkiin päivää ennen muuttoa. Unohdin ostamani matkaeväät kaupan kassalle, minkä tietysti huomasin vasta junassa. Tuli melko kalliiksi, kun pakko oli kuitenkin ostaa vettä ja kahvit junasta. Muuttopäivän aamuna huomasin, ettemme olleet muistaneet tehdä asuntoon sähkösopimusta. Great. Ilahduttavasti asia kuitenkin selvisi parilla puhelinsoitolla, joten emme sentään joutuneet laittamaan ruokaa trangialla ja polttamaan kynttilöitä...

Saapumisiltani oli kaunis ja aurinkoinen, joten oletin (virhe!), että myös seuraava päivä olisi sateeton. Turha toivo. Kun heräsin majapaikastani, ikkunasta näkyi lähinnä harmaata. Ihan kunnon sade siis. Pakkasin juniorin ja laukut hyvin sadesuojan alle, itse pidin sateenvarjoa ja toisella kädellä työnsin rattaita. Nelisen kilometriä tuli käveltyä siihen tyyliin, ja kyllä tuntui sekä käsissä että jaloissa, kun vihdoin pääsin asuntoomme. Täältä tullaan, aktiivinen elämä - siitä pitää mäkinen Kuopio huolen!




Niin, asunto. Odotukset oli nollassa, mutta pettyähän voi silti. Voi apua. Ensimmäiseksi mietin, mihin olemmekaan päämme pistäneet. Mutta joo, on seinät, lattiat ja katto, asunto on lämmin, vesi tulee ja netti kuuluu hintaan. Vuokra ei päätä huimaa, joten eipä voi kummoisia olettaakaan. Ensijärkytyksestä toivuttuani aloin löytää positiivisiakin puolia: paljon kaappitilaa, mukava huoneratkaisu sekä astianpesukone. 

Kun tavarat vihdoin saapuivat ja aloimme niitä asetella paikoilleen, alkoi asuntokin näyttää siedettävämmältä. Nyt jo vähän naurattaa tuo ensivaikutelmakriisi. Tekee ihan hyvää pudota välillä korkealta, oppiipahan sitä myöten arvostamaan esimerkiksi kauniita seinäpintoja... ja oma maku tulee myös tutuksi, kun asuu asunnoissa, jotka eivät ole tyyliltään sinne päinkään. Elämänasenteeni on jo kauan ollut, että kun vastaan tulee vaikeuksia, totean, että "se kasvattaa luonnetta" - ja totuuden nimessä on sanottava, että luonnettani on kasvatettu usein :D




Heti muuttoa seuraavana päivänä saimme työmiehen tekemään yhden huoneen seinäpinnat uusiksi, siellä kun oli revenneet tapetit. Ja sitä seuraavana päivänä totesimme, että jääkaappi oli sanonut sopimuksen irti eikä ollut juurikaan huoneenlämpöä viileämpi. Ei muuta kuin soittoa huoltomiehelle, joka sitten järjesti meille uuden jääkaapin. Kyllä nyt kelpaa!

Seikkailu on vasta alussa. Mitähän saammekaan vielä vastaamme?

12.8.2016

Tilannekatsaus

Täällä ollaan, muutosta väsyneinä ja kaaoksen keskellä! Saavuttuani kaupunkiin ensimmäinen ajatukseni oli, että tulen viihtymään täällä. Saapi nähdä, kuinka käy. Matkani entisestä kodistani uuteen asuntoon ei sujunut aivan ongelmitta, mutta niistä lisää myöhemmin.


Kirjoittelen lisää paremmalla ajalla, mutta halusin vain tulla kertomaan, että hengissä ollaan ja muutto sujui paremmin kuin uskalsin odottaa :)


Rentouttavaa viikonloppua!

11.8.2016

Viimeisiä

Paljon koettuja asioita
ja nyt koettu viimeistä kertaa täältä käsin

Viimeinen kerta työpaikallani
Viimeinen kyläily ystävien luona
Viimeinen kauppareissu
Viimeinen kerta keskustassa
Viimeiset aamukahvit puolison kanssa

Viimeinen aurinkoinen vapaapäivä
Viimeinen sadonkorjuu omasta maasta
Viimeinen viipyilevä aamuhetki 
Viimeinen iltapäivä kesäisellä pihalla

Viimeiset sanat naapureille
Viimeinen pyykkikoneellinen
Viimeinen stressinpuuska

Viimeinen muuttolaatikollinen -

Hyvästi, koti. Täällä olin onnellinen.




Tämä on viimeinen postaus entisestä kodistani, muutto on ihan nurkan takana. Pitäkää peukkuja, että ainakin tärkeimmät huonekalut ja tavarat pysyisivät ehjinä muuton tuoksinassa.

Saattaa kulua tovi, ennen kuin minusta kuuluu seuraavan kerran, mutta palaan kyllä! Uutta postausta odotellessa voitte vaikka keksiä muutaman kysymyksen ;)

9.8.2016

Reissunostalgiaa

Tasan vuosi sitten ajelimme Bremenistä kohti Berliiniä. Olimme olleet autolomalla noin viikon ja ajaneet Ruotsin ja Tanskan läpi Saksaan asti. Etsiskelimme leirintäaluetta Berliinin eteläpuolelta eikä sellaista tuntunut löytyvän. Yhden alueen löysimme, mutta se oli niin tupaten täynnä, ettei edes pikkuruinen telttamme olisi sinne mahtunut.

Ajelimme siis eteenpäin ja lopulta päädyimme aavemaisen hiljaiseen paikkaan, jossa oli paljon vanhoja rakennuksia. Kysyimme yöpaikkaa bongaamastamme hotellista ja onneksemme vapaa huone löytyikin. Hotellissa vietettiin juuri hääjuhlaa, enkä voinut olla miettimättä, kuka haluaa viettää niin onnellista juhlaa niin pahaenteiseltä vaikuttavassa paikassa.

Illalla kävimme koko perheen kanssa iltakävelyllä alueella. Löysimme vanhan ison ränsistyneen rakennuksen, jonka läheisyydessä minulle tuli jotenkin häijy fiilis. Löytöretkeilijäpuolisoni olisi halunnut tutustua rakennukseen tarkemmin, mutta tyydyimme valokuvaamaan rakennusta joka puolelta. (Myöhemmin illalla hän kävi omatoimisella tutkimusretkellä, hermoheikko vaimo sai jäädä lasten kanssa hotelliin). Illalla hotellissa huomasimme, että seinään oli maalattu alueen kartta, johon oli nimetty kaikki rakennukset. Kyseessä oli sairaala-alue. Tältä siellä näytti:




Olin helpottunut, kun pääsimme seuraavana päivänä jatkamaan matkaa. Tuo pieni paikka, johon sattumalta eksyimme, oli nimeltään Beelitz ja alue, johon tutustuimme, oli tämä. Loman jälkeen kotona oli hauska löytää vastaavanlaisia artikkeleita, kun itse oli tutustunut paikkaan ilman ennakko-odotuksia ja todennut sen - niin, aavemaiseksi. Kaikkea sitä vastaan tuleekin, kun vain pitää silmät auki!

 On kai sanomattakin selvää, ettei minulla tasan vuosi sitten ollut aavistustakaan, mitä kaikkea seuraavaan elokuuhun mennessä tapahtuukaan. Matkalla ollessamme nautin vapaudesta, leirielämästä ja erilaisista ympäristöistä. Kotiinpaluuta en halunnut edes ajatella, koska se tiesi taas lukuprojektin aloittamista. Ajatuskin lukion oppikirjoista suorastaan oksetti ja nautin joka hetkestä, jonka sain viettää kaukana niistä. Kokonaisuudessaan loma oli oikein onnistunut ja lähtisin sille uudestaan heti, jos vain voisin! Lapsetkin puhuvat edelleen "kesälomalaivasta" ja "Beelemistä" :)

Onpa tosiaan ollut tapahtumarikas vuosi. Ajanjaksoon viime elokuusta tähän on sisältynyt paluu lomalta töihin, lukuprojektin aloittaminen, odotus, töistä pois jäänti, kuopuksen syntymä, vauva-arki, tulevan opiskelukaupungin valinta, pääsykoe, tulosten odottaminen, toivottu sisäänpääsy, irtisanoutuminen ja tuleva muutto. Sopiviin väleihin voi lisätä vielä muutaman remonttiprojektin. Ei ihme, jos vähän pyörryttää. Toivon totisesti, että muuton jälkeen elämäntahti vähän rauhoittuu... Saa nähdä, toivonko turhaan!

7.8.2016

Kuusi vuotta

Tänään tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun nuorena ja kauniinakin morsiamena sanoin tahdon. Kuusi vuotta tuntuu hurjan pitkältä ajalta - varsinkin, jos katsoo, mitä sinä aikana on tapahtunut:

  • 4 eri asuntoa (ja kohta muutto viidenteen, en kestä!)
  • 4 autoa, ei toki yhtä aikaa (näistä huolehtikoon mies)
  • 3 ihanaa lasta 
  • satoja ellei tuhansia riitoja
  • vielä enemmän anteeksiantoja
  • lukuisia rakastavia katseita
  • paljon hymyjä ja naurua

Opiskelu- ja työstatukseni on myös vaihtunut tiuhaan. Kuusi vuotta sitten olin sh-opiskelija, joka sittemmin valmistui ja sai vakituisen työpaikan (tätä ihmettelen edelleen). Sitten tulikin lääkishaave, joka vei mukanaan aina tähän asti.




Mieheni tuossa jokin aika sitten totesikin, että mieti, se sun koulu kestää saman verran kuin ollaan oltu naimisissa. En halua ajatella koko asiaa, se tuntuu liian vaivalloiselta :D Pitää mennä pieni ajanjakso kerrallaan eteenpäin eikä turhaan murehtia liian pitkälle. Elämästä kun ei muutenkaan tiedä, mitä kaikkea tulevaisuudessa tapahtuu.

Hääpäivää vietämme - kuinkas muutenkaan - muuttolaatikoiden äärellä. Huomatkaa, miten särmästi laatikot on värikoodattu huoneen mukaan... En näköjään pääse tästä värikoodausvimmasta millään eroon!




6.8.2016

Muodonmuutos ja kriisinpoikanen

Muodon muuttaminen eli roolista toiseen vaihtaminen ei aina ole niin helppoa. Viime syksystä asti olen ollut äitiyslomalainen, joka on suuren osan päivästään istunut hiekkalaatikon laidalla kulahtaneissa tyylikkäissä kotivaatteissa hokemassa älä tule paha kakku -lorua. Aamuisin olen saanut kuulla olevani milloin iso peruna ja milloin äitisammakko, joten onko ihmekään, että identiteettikriisiä pukkaa... Nyt sitten pitäisi muutamassa viikossa muuntautua katu-uskottavaksi opiskelijaksi. Miten ihmeessä sen teen?

Ensi-innostuksen laannuttua mieleen on hiipinyt joukko mustia ajatuksia. Esimerkiksi: Mitä jos en osaakaan enää opiskella? Miten voin sulautua joukkoon? Entä jos olenkin ihan tyhmä? Heh, tunnen olevani ihan kuin teini yläkouluun menossa. Ihan totta, en edes tiedä, mitä lääketieteen opiskelija tarvitsee. Enkä ole vielä koskaan opiskellut yliopistossa! Mustia ajatuksia on tullut myös muuttoa ja koko elämänmuutosta koskien. Vaikka päätös tästä olikin yhteinen, koen silti (liikaakin) vastuuta perheeni sopeutumisesta ja kotiutumisesta uuteen paikkaan.




Tähän asti olen ajatellut, ettei minun vielä tarvitse näitä miettiä, vaan hoidetaan muutto ensin alta pois. Silti huomaan jännittäväni koulun alkua päivä päivältä enemmän. Tämä on vielä pahempaa kuin pääsykoejännitys! Mutta kyllä se siitä. Eka päivä on varmaan pahin, kun ei yhtään tiedä, mitä odottaa. Onneksi muuton jälkeen on jonkin verran aikaa sopeutua elämään uudella paikkakunnalla. Toivottavasti saan tämän päänikin jonkinlaiseen järjestykseen, etten heti ensimmäisenä koulupäivänä jää kaikkien mieleen (nimenomaan negatiivisesti)!

Uudet alut ovat aina jännittäviä ja uuvuttavia ja vähän pelottaviakin. Onneksi tätä muutosta ei tarvitse kohdata yksin, vaan koko yksikkö eli perhe kulkee mukana. Yksin kaikki tämä olisi toisaalta helpompaa mutta toisaalta vielä monin verroin raskaampaa.

Muuton jälkeen aion keskittyä nauttimaan viimeisistä äitiyslomapäivistä ennen vahdinvaihtoa. Aion tutustua uusiin kotiympyröihini, laittaa kotia ja totuttautua ajatukseen siitä, että kohta, ihan kohta aloitan lääketieteen opinnot! Hurjan jännää, ihanaa, hullua ja pelottavaa :D

4.8.2016

Uusi elämä: pros and cons

Muuton lähestyessä haikeus uhkaa ottaa vallan, kuten niin monesti ennenkin. Vaikka itse on halunnut muutosta, sen lopulta konkretisoituessa tekisi mieli perua koko homma. On paljon asioita, joista nyt joudun luopumaan, esimerkiksi:

- oma koti
 Kun muuttaa huolella valitusta, rakkaudella remontoidusta asunnosta sattumanvaraiseen opiskelijakämppään, on selvää, ettei saa kaikkea mitä toivoisi. Sauna on yksi asia, mitä tulen ehdottomasti kodistamme kaipaamaan. Saunattomuuteen ei taida muu auttaa kuin saunavuoron varaaminen!

- tutut kuviot ja ihmiset
 Tuttua ja turvallista. Oma lokero on löytynyt, ja nyt vapaaehtoisesti luovun siitä.

- ihana asuinympäristö
 Tulen kaipaamaan tätä paikkaa.




Jokaisella pilvellä kuitenkin on kultareunus ja asioilla myös toinen puoli, nimittäin kaikki se, mitä muutoksen myötä saan:

+ lääkis
 Tuskin tarvitsee selitystä!

+ uusi alku
 Taas uusi mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä :)

+ vierivä kivi ei sammaloidu
 Eipä taida tällä muuttotahdilla olla pelkoa paikalleen jämähtämisestä...

+ uudet ihmiset
 Samalle paikkakunnalle kanssamme muuttaa meille läheisiä ihmisiä, mistä olen syystäkin onnessani. Siellä myös asuu pari tuttua ennestään. Tutustun varmasti myös täysin uusiin ihmisiin niin koulussa kuin muuallakin.

+ uusi kaupunki
 Pienempi, hallittavissa oleva ja todella kaunis kaupunki, itse asiassa mielestäni kauneimpia kaupunkeja Suomessa. Tätä en toki sano ihan kevein perustein, vaan olen elämäni aikana tullut asuneeksi ja vierailleeksi monessa kaupungissa eteläisestä Suomesta ihan pohjoiseen asti.




Kuten näette, plussia on paljon enemmän. Haikeus kuuluu asiaan, mutta jos nyt pitäisi uudestaan valita, en epäröisi hetkeäkään. Nyt on meidän aikamme jatkaa eteenpäin. Osa asioista odottaa vielä järjestymistään, mutta nekin hoituvat kyllä ajallaan. Eipä tässä auta kuin kerätä rohkeuden rippeet ja lähteä urheasti uutta kohti!


1.8.2016

Viikonloppufiiliksiä

Postaukseni ovat kutistuneet tällaisiksi pieniksi siivuiksi arjestani, mikä kertonee kaiken olennaisen tämänhetkisestä tilanteestani. Aika käy vähiin ja paljon on tehtävää, suunniteltavaa, stressattavaakin. Halusimme rauhoittaa tämän viikonlopun perheen kanssa olemiselle ja rennolle puuhastelulle, koska ennen muuttoa vastaavanlaista viikonloppua ei ole enää odotettavissa. Seuraavaa laiskanpuoleista viikonloppua vietämme uudessa osoitteessa. Hurja ajatus.

Yritämme saada kuiva-ainekaappia ja pakastinta tyhjennettyä, jotta muutettavaa olisi mahdollisimman vähän. Se tarkoitti tällä kertaa riisipuuroa ja mustikkapiirakkaa. Niin hyviä molemmat!




Vietimme myös paljon aikaa ulkoillen. Väkisinkin tulee mieleen, että lähellä olevista kauniista maisemista pitää nauttia vielä kun voi. Sunnuntaina oli välillä näinkin aurinkoista.




Kesä alkaa ihan selvästi antaa pikku hiljaa periksi syksylle. Yhtä aikaa kauheaa ja ihanaa. Kauheaa siksi, että on niin paljon paikkoja ja ihmisiä, jotka pitää hyvästellä. Ihanaa siksi, että lääkis ja uusi elämä odottaa. Lähteminen on aina haikeaa, vaikka tietääkin, ettei haluaisi jäädä.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!