Erilainen kesä

Helteistä sunnuntaita! Kuluva kesä on tässä taloudessa poikkeuksellinen. Olemme viettäneet kesiä, jolloin molemmat olivat töissä ja kesiä, jolloin toinen on ollut lasten kanssa kotona toisen ollessa töissä. Ennen tätä emme ole viettäneet kesää, jolloin toinen olisi töissä ja toinen opiskelisi, emmekä myöskään kesää, jolloin meillä ei ole yhtään viikkoa (koko perheen) yhteistä lomaa. Hmmmm, parisuhde - mikä se on?!

Mies tekee ensimmäistä kesää töitä alalla, jolle hän nyt kouluttautuu. Hassua joutua aloittamaan "ihan alusta", kun on jo toisen alan vuosikausia pätevöitynyt ammattilainen. Sama on edessä itselläni (onneksi ei vielä ainakaan vuoteen!), mutta toisaalta meillä molemmilla edelliset alat liippaavat sen verran läheltä, että aiemmasta työkokemuksesta on suuri hyöty ja ilo. 

Minä taas olen maininnut jo useaan kertaan, että tämä kesä vierähtää syväreideni eli syventävien opintojen opinnäytteeni parissa. Syväreideni aloituksesta voit lukea lisää täältä. JOS syväriaikataulut eivät olisi viime vuonna pettäneet niin pahasti (tarkoitushan oli saada koko homma pakettiin ennen klinikkaa...), tuskin olisi tarvinnut kesää viettää tämän asian parissa, mutta nyt kävi näin. Toisaalta tämä oli tietoinen valinta, koska nyt ei tarvitse stressata lasten sairastamisia tai muuta vastaavaa, vaan mies voi keskittyä töihinsä ja minä omaan projektiini, jonka aikataulut ovat vain itsestäni kiinni. Olen ottanut rennosti ja yrittänyt parhaani mukaan nautiskella kesästäkin, vaikka välillä on kieltämättä rasittanut hoitaa kaikki lasten viennit ja haut yksin.

Alunperin aikataulutin niin, että saisin suurimman työn (aineistonkeruu) valmiiksi reilua viikkoa ennen opintojen alkua. Onnekseni olen rutinoitunut hommissani niin, että perjantaina tuli jo valmista, jei! Kirjallinen työ ja varsinainen analyysi jää syksylle/ensi vuodelle, mutta käsittämättömän suuri työ on nyt tehty. Tämä taas tarkoittaa, että taidan saada jopa kolme viikkoa ansaittua kesälomaa ♥ Ja onpahan muuten ensimmäinen kerta aikoihin (jos äitiys"lomia" ei lasketa), kun lomailen ennen elokuuta! 

Kolmosvuosi alkaa liki kuukautta aiemmin kuin kaksi ekaa, joten kesäloma on tällä kertaa tosi lyhyt. Olen molempina menneinä syksyinä ollut ennen joulua aivan loppu intensiivisestä syksystä johtuen. Tänä vuonna meillä on sentään syysloma, jonka toivoisi tuovan jotain helpotusta. Silti vähän arveluttaa jo valmiiksi, miten selviän loppusyksystä. En ole katsonut kalenteria tarkkaan, mutta toivon, ettei tänä vuonna ole taas tenttiä juuri ennen joululomaa... No, ehkä tuotakin ehtii murehtia myöhemmin ;) Toisaalta kun elämää katsoo taaksepäin, ihan kaikista vastaan tulleista haasteista on selvitty, joten miksenpä selviäisi tulevistakin!

Ihanaa kesän jatkoa! Helteistä en pidä, mutta lomalla niitäkin on helpompi sietää. Kuvat ovat viime heinäkuulta, jolloin teimme niin paljon enemmän kaikkea kuin tänä kesänä! :D

Preklinikka paketissa

Kuten jo pidempään olen lupaillut, tässä saatte tarkempaa koontia kuluneista kahdesta opiskeluvuodestani. Kolmasosa opinnoista on nyt käytynä, ja koska Kuopiossa ollaan, ensi syksynä siirrymme klinikkaan eli aloitamme kliiniset opinnot.

Prekliiniset opinnot ovat sisältäneet paljon "perusjuttuja", kuten anatomiaa, fysiologiaa, biokemiaa, vähän fysiikkaa, johdatusta lääketieteeseen, kansanterveystiedettä, histologiaa ja nyt viimeisimmäksi kliiistä mikrobiologiaa, yleistä patologiaa ja farmakologiaa/toksikologiaa. Viime kevääseen verrattuna kulunut kevät on ollut ihanan kliinistä, kun keskiössä ovat olleet erilaiset sairaudet, niiden löydökset ja (lääke)hoidot.

Henkilökohtaisesti toinen vuosi oli minulle samaan aikaan rankempi ja helpompi kuin ensimmäinen. Aloitin opintoni syksyllä 2016 suurella innolla, mikä kostautui joulukuisena väsymyksenä. Toki tuohon olotilaan olivat syynä myös suuret muutokset, muutto, stressaava asunnon myynti ja kuopuksen juuri päättynyt vauvavuosi, jotka luonnollisesti toivat omat haasteensa arkeen. Kevät 2017 menikin opintojen suhteen sitten helpommin - opettelin ottamaan rennommin ja tajusin vihdoin, että pärjään vähemmälläkin. Toisaalta muun elämän osalta kevät -17 oli rankka. Mies luki koti-isyyden lomassa pääsykokeisiin, ja minä yritin tsempata ja auttaa sen minkä ehdin.

Viime kesän olin töissä sairaanhoitajana kirurgisella vuodeosastolla. Niin paljon kuin töihin olin kaivannutkin, kesän lopussa tuntui, etten jaksa enää yhtään. Opiskelijaperheen rahatilanteeseen kesätyö toi tietysti helpotusta, minkä voimalla jaksoi vielä ne viimeisetkin työvuorot. Kesällä saatiin myös huippuja uutisia, kun mies pääsi opiskelemaan ja saimme tietää, että edessä ovat taas uudet kuviot.

No niin, sitten tähän vuoteen. Syksy meni omalla kohdallani melko matalalla profiililla. Yritin antaa tuoreelle opiskelijalle mahdollisimman paljon tilaa ja aikaa sopeutua opiskelurytmiin, mikä olikin tarpeen. Lapset sopeutuivat päivähoitoon hienosti, ja ehkä kerran tai kaksi joku heistä on jäänyt hoitoon itkien. Syksyn opintojani väritti perusfysiologia, josta en niin jaksanut innostua. Kurssilla opeteltiin mm. mittaamaan verenpainetta manuaalisesti ja ottamaan laskimoverinäytettä kaiken teoriatiedon lisäksi. Sen sijaan VPL eli vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa oli yksi koko vuoden lempikursseistani - fiilistelyä siitä voitte lukea täältä. Samoin toiset ja viimeiset terveyskeskuspäivät jäivät hyvänä muistona mieleen. Minua ohjanneen lääkärin kanssa kävimme kiinnostavia keskusteluja mm. erikoistumisesta, ja muutenkin "oikeaan" työympäristöön pääseminen joka kerta vahvistaa fiilistä siitä, että etenen oikeaan suuntaan.

Preklinikan viimeinen neljännes alkoi hankalasti. Takana oli ihanan rento loma Kanarialla, ja arkeen paluu viikkokausia kestäneine sairasteluineen verotti niin aikaa kuin voimiakin. Kliinisen mikrobiologian opiskelu oli omalla kohdallani turhankin kliinistä! Mutta siitäkin selvittiin, ja ko. kurssin loppukiri tuotti tämän vuoden parhaan arvosanan. Yleinen patologia sen sijaan ei mennyt ihan niin hyvin (syytän sitä, kun vielä seitsemän minuuttia ennen tentin alkua olin vielä kotona etsimässä jonkun muksun puuttuvaa vaatekappaletta ja lopulta päädyin tenttiin jo valmiiksi lannistuneena). Isoimman urakan eli farmakologian tuloksia saanemme odottaa vielä pitkään, mutta uskaltaisin väittää, että sekin menee heittämällä läpi. (Edit: Ja näinhän siinä kävi, paras arvosana kolahti siitä!)

Summa summarum: olen tykännyt näistä kahdesta vuodesta aivan älyttömästi. Eniten haasteita itselleni toivat biokemian ja neurotieteiden asiat, joskaan yhtään tenttiä ei ole tarvinnut hylsyn takia uusia. Prekliiniset opinnot ovat olleet minulle mahdollisuus oppia paljon asioita, joita en ole ennen osannut, mutta joita tarvitsen kliinisten tietojen ja taitojen pohjaksi. Etukäteen ajattelin, että preklinikka on ihan pelkkää teoriaa, mutta ainakin omaa sh-taustaani vasten katsottuna olen todennut tuon luulon vääräksi. Paljon olen oppinut asioita, joita joskus mietin, mutta joita en koskaan työni lomassa ehtinyt selvittää. Näiden vuosien myötä olen taas vähän valmiimpi palaamaan työelämään, eri roolissa toki kuin tähän asti.

Parasta näissä kahdessa vuodessa on kuitenkin ollut se, että ensimmäistä kertaa aikoihin tunnen olevani juuri siellä, missä haluankin, ja ympärillä on mahtavia tyyppejä, tulevia kollegoita ja muita, jotka jakavat tätä hetkeä kanssani. En melkein malta odottaa, että pääsen syksyllä "tositoimiin". Silti tämän hetken päällimmäinen fiilis on se, että preklinikka on ollut elämäni parasta aikaa - ei helpointa eikä vaivattominta mutta keveästi parasta! ♥

Lomalla ollaan!

Näin se toinenkin opiskeluvuosi saatiin päätökseen. Viimeisten parin viikon tenttiinluku-urakka väsytti niin pahasti, että vielä tässä vaiheessa on turhaa odotella mitään järkevää koontia kuluneesta vuodesta. Ehkä saan sen aikaan, kunhan ajatukset ehtii tasoittua ja aivot lakkaavat pyörittämästä loputonta lääkeainekelaa :D

Joka tapauksessa kesälomalla ollaan seuraavat pari kuukautta. Meidän kesäkuviot eivät vieläkään ole täysin selvillä, mutta itse ainakin teen syväreitäni tämän kesän. Tutkimusprojekti on vauhdissa, vaikka jäikin nyt loppukeväästä tenttiinluvun jalkoihin. Kontrastiksi viime kesään ajattelin ottaa tänä vuonna vähän rennommin, joten todennäköisesti teen kohtuullisen lyhyttä päivää ja muun ajan nautin lasten kanssa kesästä!

Toukokuun kuukausikatsaus jääköön kesäkuun puolelle, koska eka lomapäivä on aina raskain!  Postauksen informaatioarvo lienee lähellä nollaa, mutta noh, jospa mä tästä piristyn vielä ;) Aurinkoista loppuviikkoa!

Viimeinen viikko preklinikkaa

Kivaa keskiviikkoa! Tasan viikon päästä olen jo kesälaitumilla, mutta vielä on tämän lukuvuoden viimeinen ja isoin projekti käynnissä. Yritän siis opiskella parhaani mukaan viikon päästä pidettävään SFL:n tenttiin. Opiskelua ei helpota mitenkään nämä helteet eikä myöskään se, että koko muu jengi on lomalla vielä tämän viikon. Koska viimeinen opiskeluviikko on yksi työntäyteisimmistä, tuskin tajuan vielä hetkeen, että preklinikka on kohta pysyvästi takana. Jahka pääsen "kesälomalle", kirjoittelen lisää preklinikan loppumisen herättämistä fiiliksistä.

Viime viikko meni vähän harakoille. Tiistaina pääsin eroon lopuista viisaudenhampaistani (jo oli aikakin!), ja tiistaista torstaihin vietettiin siskon kanssa laatuaikaa. Torstaina hyppäsin junaan - joka oli yllätysyllätys myöhässä, kiitos taas kerran VR -  ja matkustin muun perheen luo mökille. Tarkoitus oli rentoutua vähän tässä välissä, jotta jaksaa painaa loppuajan täysillä. Rentoutuminen toki onnistui pikkuisen liiankin hyvin, ja niin, stressihän tässä nousee, kun pitäisi viikon päästä osata ihan järjetön määrä asioita.

Ajatukset ovat nyt melko tiukasti CYP-entsyymeissä, lääkeaineissa, interaktioissa, käyttöaiheissa ja kaikessa muussa farmakologiaan ja toksikologiaan liittyvässä, joten jätän suosiolla kirjoittelun lyhyeen! 

Tsemppiä loppuviikkoon kaikille ja ihanaa kesää - koska kesähän nyt on, ainakin keleistä päätellen! :)

Oma opiskelusyklini

Tämän vuoden pääsykoeurakka on nyt tehty ja edessä jälleen kerran tulosten odottelu. Kokeessa oli kyllä hurjasti tehtäviä! Onnea kokeessa olleille, ihanaa kesää ja tsemppiä seuraaviin viikkoihin :) Eilen vietettiin pääsykokeessa olleen siskoni kanssa ensin kunnon pääsykokeen purkajaiset ja illalla vielä ihailtiin auringonlaskua - kesäillat ovat niiiin ihania!

Kun on kohta pari vuotta lääkisopintoja takana, alkaa huomata omassa opiskelussaan tiettyä säännönmukaisuutta. Jotenkin huvittavaa havaita jokaisen kurssin sujuvan suurin piirtein samalla kaavalla, vaikka kuinka yrittäisin tsempata ja muuttaa kuviota! Tässäpä esittelyssä mun opiskelusykli (huumorimielellä toki). Kuulostaako tutulta?

 
1. Kurssin aloitus - kevyttä ja kivaa

Ihanaa, uusi kurssi alkaa! Vaikuttaa tosi kivalta ja mielenkiintoiselta. Päätän heti alusta lähtien opiskella kaiken ja tosi hyvin, ettei tenttiin lukiessa tarvitse muuta kuin kevyesti kertailla. Hyvistä yrityksistä huolimatta kurssin pari ekaa viikkoa menee toipuessa edellisen tentin aiheuttamasta stressistä, joten tehokas opiskelu jää haaveeksi.

2. Kurssin keskikohta - vähän sinne päin

Olen moninaisista syistä jäänyt jälkeen kurssin aikatauluista ja paras alkuinnostus on kadonnut. Opiskelen (muka) reippaasti, vaikka suuri osa päivistä kuluukin elämästä nauttimiseen, liian pitkiin taukoihin ja muihin yleisiin aikavarkaisiin. 

3. Tentti lähestyy - stressi nousee

Tenttiin on pari viikkoa aikaa, ja alan tajuta olevani pulassa. Tästä alkaa armoton kamppailu aikaa vastaan. Löysäilylle ei ole enää aikaa, vaan opiskelen täyttä päivää ja välillä iltaakin. Joidenkin kurssien kohdalla tämä vaihe on työmäärältään kohtuullinen, toisten (kuten alkukevään mikrobilsan kanssa) kohdalla puskee pintaan tuskanhiki.

4. Viimeiset päivät - kunnon stressipaniikki

Viimeiset pari-kolme päivää ennen tenttiä muutun hulluksi tiedenaiseksi, jota ei parane häiritä. Kierroksia ja lukutunteja lisätään reilusti, olipa se tehokasta tai ei. Yhdistelen eri juttuja niin, että olen lopulta aivan solmussa niiden kanssa. Tässä vaiheessa mietin, miksi oi miksi en tajunnut opiskella heti kunnolla!

5. Tentti takana, elämä edessä

Tentin jälkeistä fiilistä leimaa helpotus: se on ohi nyt, eikä tuloksista tarvitse murehtia moneen viikkoon! Tässä vaiheessa kaikkensa antaneena on ihanaa viettää loppupäivä (tai -viikko) rentoutuen ja elämästä nauttien. Kunnes jonkin ajan päästä huomaan seuraavan kurssin osalta olevani jo listan kohdassa 3 ja sama rumba alkaa alusta. Ei ole helppoa, ei!

Onneksi tänä keväänä on jäljellä enää yksi kurssi, johon voin tuhlata kaiken liikenevän ajan ;) Superkivaa viikon jatkoa jokaiselle ja tsemppiä arkeen ja elämään!

Vähän niinku lomalla

Ihanaa äitienpäivää! Tänään sain nukkua pitkään ja minua ilahdutettiin niin valmiilla aamiaisella kuin lasten yllätyksilläkin. Koko viikko on ollut yhtä sipinää ja supinaa, kun paketteja on piilotettu niin kaappiin kuin maton alle. Yhtä lahjapakettia etsittiin aamulla pitkään, kunnes se löytyi oman opiskelupöytäni alta. Onnea ovat ihanat lapset ♥

Vaikka tätä lukuvuotta onkin vielä muutama viikko jäljellä, on meidän porukka aivan lomalla. Mies päätti ekan opiskeluvuotensa järjettömään tenttisumaan, ja nyt on loman vuoro. Lapset saavat tässä välissä pitää reilut pari viikkoa lomaa hoidosta. Tarkoitus on käydä ekaa kertaa tälle vuotta mökillä ja ehkä muuallakin, jos virtaa riittää.

Itselläni on pakolliset harkat ja muut tältä vuodelta jo takana, ja edessä siis enää iso farmakologian tentti. Paljon on vielä opiskeltavaa, luettavaa ja kerrattavaa, mutta hyvällä fiiliksellä mennään. Tässä vaiheessa kevättä tosin alkaa ote lipsua ja keskittymiskyky heikentyä itse keneltäkin, joten pitänee yrittää vielä tavallista enemmän ;) En silti voi käsittää, miten kaksi kokonaista vuotta on vilahtanut näin nopeasti. Ihan vastahan pänttäsin pääsykokeeseen ja sain tiedon sisäänpääsystä, ei siitä voi olla vielä kahta vuotta!

Kevään ekat kesäisen lämpimät päivät ovat ilahduttaneet täällä Kuopiossakin. Lapset ovat päässeet taas pyöräilyn makuun, ja minä muuten myös. Päivitin pyöräni paremmin kuopiolaisiin olosuhteisiin sopivaksi, joten nyt pääsee paremmin liikkumaan ja ylämäetkin sujuvat keveämmin. Kevät on toki tuonut mukanaan ei-niin-ihanat siitepölyallergiaoireet, enkä muutenkaan voi sanoa nauttivani helteistä. Joka tapauksessa kesä on vain kerran vuodessa, ja onhan se kivaa, kun ei ulos tarvitse enää toppautua!


Pääsykokeisiin valmistautuville tulee vielä alkuviikosta J:n kuulumiset sekä omat viimeiset tsemppini. Nauttikaahan lämmöstä parhaanne mukaan :)

Huhtikuu 2018

Kivaa vappua! Toukokuu ehti taas vaihtua ennen tätä kuukausikatsausta, mutta päivä sinne tai tänne. Taas on todettava, että kulunut kuukausi kiiti ohi luvattoman nopeasti. Paljon ehdittiin, vaikka aina kuun lopulla tuntuu, ettei ole saanut mitään aikaan.

Huhtikuussa 2018

parasta oli VIHDOIN ja viimein päästä keräämään syväriaineistoani. Täytyy sanoa, että kaiken maailman viivästykset ja ongelmat matkan varrella paitsi ärsyttivät, myös kasvattivat taistelutahtoa.

inspiroivinta oli kuulla tulevan syksyn ja vuoden tapahtumista niin virallisessa klinikkainfossa kuin epävirallisemmassa klinikkaillassakin. Niin mahtavaa päästä oikeasti hommiin!

ikävintä myös huhtikuussa olivat sairastelut, joskin onneksi pääsimme tällä kertaa kohtuu vähällä.

ärsyttävintä on ollut se, kun olen koko ajan jäljessä aikatauluista. Vaikka meillä on meneillään vain yksi kurssi (tai juuri sen vuoksi), ottaa päähän, kun ei edes sitä saa handlattua :D

hauskinta on ollut huomata, miten suurella mielenkiinnolla suhtaudun syväreihini. Kaverit ehkä vähän nauraa mulle, kun oon niin innoissani. Mutta se on todettu jo monessa elämän asiassa, että parhaiten menee, kun on hyvä fiilis ja onnellinen siitä, mitä tekee! (Tilastot on taas otettu käyttöön; tällä hetkellä itse projektista olen tehnyt 18,75%)

ilahduttavinta oli, kun esikoisen eskaripaikka varmistui samaan ryhmään, jossa hän on ollut koko vuoden. Ihanaa, kun kerrankin (!) lapset saavat olla samassa paikassa jopa kaksi vuotta peräkkäin, eikä koko ajan tule muutoksia!

raskainta oli viime viikko, kun mies käytti kaiken aikansa tentteihin lukuun ja viikon kruunasivat vielä hautajaiset. Vasta tänä vuonna - jep, parempi myöhään kuin ei ollenkaan - olen oikeasti tajunnut, miten paljon miehen työpanos perheen eteen vaikuttaa - viime vuosi meni siis niin helposti verrattuna tähän!

piristävintä oli parin yön minilomalla pääsiäisenä. Parisuhde on yksi niistä asioista, jotka jäävät liian helposti arjen jalkoihin.

kauneinta oli kevään vähittäinen saapuminen, ihanat auringonlaskut ja se, kun lumi suli silmissä. Sellaista rumankaunista, kuten alkukevät tapaa olla.

haikeinta olivat hautajaiset, luonnollisesti. Hyvästit - etenkin lopulliset - ovat aina haikeita.


Kiitos, huhtikuu - tervetuloa, toukokuu! Kesää kohti ♥♥♥

Klinikkaa kohti - toiveita ja odotuksia

Keväistä perjantaita! Vajaan 1,5 kuukauden kuluttua preklinikka on omalla kohdallani ohi. Opintoja aloittaessa tuntui, että jo yksistään tämä vaihe on loputtoman pitkä ja klinikka jossain toooosi kaukana tulevaisuudessa, mutta näinpä se ajankulu yllättää. Kuluvan kevään jälkeen 1/3 opinnoista on purkissa, mutta kauhistelen sitä lisää myöhemmin! Nyt nimittäin keskitytään siihen, mitä tulevilta neljältä opiskeluvuodelta toivon.

Kliinisemmät opinnot
Toinen vuosi alkoi perusfysiologialla, mutta etenkin nyt kevätpuolella ollaan siirrytty melko lailla kliinisempään suuntaan. Kliininen mikrobiologia, yleinen patologia ja nyt farmakologia ovat lähtökohtaisesti todella kiinnostavia. Uskon ja toivon, että klinikan opinnot herättävät samanlaista ellei vielä suurempaa innostusta kuin edellä mainitut. Odotan innolla tulevia ahaa-elämyksiä, kun pystyn yhdistämään jonkin vanhan potilastapauksen uuteen oppimaani asiaan. Eri alat ovat tietenkin keskenään erilaisia, joten mielenkiinnolla odotan, mistä innostun ihan tosissani!

Oikeat potilaskontaktit ja aidot tapaukset

Potilaan kohtaaminen on tärkeä osa hoitoprosessia. Toivon omalla kohdallani, että oikeiden potilaiden kohdalla on helpompi saada jutun juonesta kiinni kuin esim. paperilta potilascasea lukiessa. Vaikka potilaiden kanssa olenkin tottunut toimimaan, tiedän, että alkuun lääkärin roolissa toimiminen jännittää - osaanko kysyä oikeat kysymykset jne. On mahtavaa päästä vihdoin oikeiden potilaiden ja tapausten pariin, mutta onneksi on vielä monta vuotta aikaa harjoitella lääkärin tärkeitä taitoja ja kartuttaa tietoa.

Potilaan tutkiminen

Ylipäätään minkä tahansa toimenpiteen tekeminen! Olen silti sellainen "kädet saveen"-tyyppinen ennemmin kuin teoreetikko, joten kaikkia vastaan tulevia "oikeita" tutkimuksia ja toimenpiteitä odotan innolla. Tiedän jo olevani ihan hyvä kädentaidoissa, joten on hauskaa päästä jossain vaiheessa harjoittelemaan esim. suturointia.

Opiskeluympäristö

Sairaalamaailma ja KYS on tullut jo tutuksi, joten odotan innolla pääsyä sinne. Sairaala on niin oma maailmansa - sitä on hankala käsittää, ennen kuin sen kokee. Ehkäpä pääsen/joudun välillä muuallekin harjoittelemaan, mutta se on sen ajan murhe. Joka tapauksessa on mukavaa siirtyä myös kliinisempään ympäristöön!

Totta kai tähän loppuun pitää laittaa myös pahin pelkoni: se, ettei minulla seuraavaan neljään(kymmeneen) vuoteen ole muuta elämää kuin työ enkä ehdi käydä kotona muuta kuin kääntymässä. Meillä on ollut virallinen klinikkainfo yliopiston puolesta sekä epävirallisempi klinikkailta, jossa opiskelijat ylemmiltä vuosikursseilta yrittivät parhaansa mukaan saada meitä stressaamaan vähemmän. Omalla kohdallani vaikutus tosin taisi olla päinvastainen! Onneksi eräs kiva kolmoskurssilainen on sanonut, ettei ainakaan kolmonen ole niin paha kuin sanotaan. Luotan siihen, joten ehkä tästä selvitään! :D


Rentouttavaa viikonloppua!

Sunnuntaifiilikset ja arvontamuistutus

Aurinkoista sunnuntaita! Pitkän pääsiäisloman jälkeen arkeen on palattu taas - kesälomaa odotellessa... Totta puhuen kulunut viikko on ollut ainakin tämän lukuvuoden paras, enkä muista, että olisin koskaan ollut näin innoissani opiskelusta. Luennot, harkat, itseopiskelu ja viimeisimpänä tulokkaana syväreideni edistäminen "tutkijankopissani" muodostavat loppukevääksi oikein kivan kombon, josta olen (syystäkin?) iloinen.

Farmakologian kurssi on - kuten on tullut moneen kertaan esille - todella laaja ja sisältää paljon opiskeltavaa. Nyt rinnalla kulkee syväriprojektini, joka on vihdoin lähes pelkästään itsestäni kiinni. On tosi mukavaa, kun voi vaihdella noiden kahden välillä. Ei pääse kyllästymään! Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, kevät tuntuu mukavan kevyeltä. Pitää nauttia nyt tästä, kun kerrankin kaikki tuntuu olevan edes joten kuten hallinnassa :)

Lähes koko viikon on saatu nauttia auringosta, ja lumet ovat sulaneet silmissä. Kesää kohti mennään! Lapset tietysti rakastavat vesilammikoihin loikkimista ja muita kura-/vesileikkejä ja sekös vanhempia ilahduttaa... Kuraeteinen tai kodinhoitohuone olisi näin keväisin tarpeen - lisätään "unelmakoti"-listalle ;)

Ja loppuun muistutus arvonnasta: käykääpä osallistumassa Alvar Carton karttajulistearvontaan, tänään on viimeinen osallistumispäivä! Arvonnan voittaja selviää huomenna, joten pysy kuulolla :)

Leppoisaa sunnuntain jatkoa ja tsempit alkavaan viikkoon! 

 

Keveää kevättä

Pääsiäisen jälkeisen lumimyräkän jälkeen kevät on vihdoin saapunut Kuopioonkin, ihanaa! Tiet ovat jo sulat, vaikka hiekoitussora vielä häiritseekin pyöräilyä. Kevät on jotenkin suloisen toiveikasta aikaa ♥ Postauksen kuvat ovat pääsiäiseltä, jolloin vietimme miehen kanssa lomaa Tampereella.

Toivoa tähän kevääseen on tietenkin lisännyt myös se, että vihdoin ja viimein (fanfaareja!!!) olen päässyt oikeasti syväreideni kimppuun. Matkalla on ollut mutkaa jos jonkinlaista, eikä mikään ole sujunut kerrasta kuten oli tarkoitus, joten oli todella helpottavaa viimein päästä yli kaikista teknisistä ja muista ongelmista. Nyt on enää itsestä kiinni, mitä saan aikaan ja missä ajassa.

Opintojen puolesta eletään melko keveää vaihetta - ainakin just nyt -, kun meneillään on oikeastaan vain farmakologian kurssi. Totuushan toki on se, että ko. kurssissa on aivan järjettömästi asiaa (opintopisteitä jaossa 11,5 op), joten ei parane jäädä aikatauluista jälkeen. Helpotusta opiskeluun tuo  kuitenkin aiempi tutkintoni ja työkokemukseni. Ilokseni olen nimittäin huomannut, että moni kurssin aikana vastaantullut lääkeaine on tuttu sairaanhoitajan työstä. Tosin lääkkeitä jakaessa pitää muistaa kauppanimet ja rinnakkaisvalmisteet, mutta yhtä kaikki on helpompaa opiskella aiemman pohjan päälle.

Kesän suunnitelmista kirjoittelen myöhemmin, kunhan meidän porukan kuviot selkenevät. Joka tapauksessa tämäkin lukukausi ja -vuosi alkaa vähitellen kaartua loppua kohti. Tällä viikolla meillä oli klinikkainfo, jonka seurauksena rehelliset ajatukseni olivat: miten ihmeessä aion selvitä siitä? Ensi syksystä alkaen on nimittäin hyvin paljon tiukemmat aikataulut eikä joustonvaraa ole lähellekään yhtä paljon kuin preklinikan aikana. Klinikkaan siirtymisen herättämistä ajatuksista kirjoittelen myös myöhemmin, on se sen verran iso juttu :)

Huhtikuu on aloitettu hyvillä mielin, joten toivotaan, että sama fiilis jatkuu. Kivaa viikon jatkoa sinnekin!

Maaliskuu 2018

Huhtikuu on täällä jo! Viime viikko kului ensin tenttiin lukiessa ja sitten pääsiäislomalla Etelä-Suomessa. Maaliskuu siis hurahti ohi taas ihan tajuttoman nopeasti. Kuopion maaliskuu sisälsi lunta (jotain 80cm edelleen), pakkasta ja kirkkaita päiviä. Valoisat aamut, lämmittävä aurinko ja lintujen sirkutus ovat ilahduttaneet arjen puurtamisen keskellä. Pimein aika on taas takana, vaikka kevät antaa odottaa itseään.

Maaliskuu oli blogin puolella hiukkasen hiljaisempi kuin viime vuonna (10 postausta vs. 25!). Tästä voinee vetää ainakin sen johtopäätöksen, että opiskelu ja muu elämä oli helpommin järkättävissä, kun mies oli koti-isänä! 

Maaliskuussa

parasta oli LOMA, tietenkin! Ja toki myös se, että pääsin - vihdoin! - oikeasti töihin syväreideni kanssa, vaikka isoin homma on vielä täysin aloittamatta. Mutta kuitenkin, (melkein) vauhdissa ollaan!

inspiroivinta oli Vuokatin-lomalla löytää laskettelun ilo uudelleen. Pelkäsin etukäteen, että vanhat "vammat" muistuttavat itsestään tuollaisessa lajissa, mutta se osoittautui turhaksi peloksi. Aika huikeaa löytää uudestaan jotain sellaista, jonka on luullut kadottaneensa kokonaan.

ikävintä oli kellonsiirto ja sen aiheuttamat ongelmat. Tätä nykyä lapset menevät yrityksistä huolimatta nukkumaan tuntia liian myöhään, koska heidänpä rytmi ei ihan yhdessä yössä tai viikossa näköjään muutukaan. MIKSI niitä kelloja pitää venkslata?!

ärsyttävintä oli se, kun i-k-i-n-ä asiat eivät mene helpoimman kautta. Syväreideni kanssa on ollut ongelmaa jos jonkinlaista, ja juuri kun olin pääsemässä oikeasti töihin, tuli tunnusten kanssa ongelmia. Niin raivostuttavaa!

hauskinta on ollut seurata pikku kuopuksen sanavaraston vähittäistä kehittymistä. Välillä tulee jo sellaista juttua, että saa nauraa vedet silmissä. Kaksivuotiaan itsevarmuus on aivan omaa luokkaansa!

ilahduttavinta on ollut saada treeneissä tuloksia, kun aloitti aikanaan ihan minipainoilla ja nyt saa välillä lisätä niitä (omalla mittapuullani) ihan kunnolla! Ihanaa on myös se, kun tulee kevät ja kohta pääsee taas pyörän nastarenkaista eroon :)

raskainta oli juuri ennen pääsiäislomaa, kun piti lukea tenttiin, vaikka tuntui, ettei enää jaksa yhtään mitään. Onneksi tentti tuntui menevän ihan ok, vaikka mikään loistofiilis siitä ei jäänyt.

piristävintä oli parin yön minilomalla miehen kanssa. Hyvä aina välillä tarkastaa, kuka tuossa vieressä oikein kulkeekaan ;)

kauneinta oli edellisen kohdan lomalla katsoa auringonlaskua Näsinneulan yli 120-metrisestä tornista. Wau!

haikeinta oli todeta, että esikoisen lastenneuvolat ovat takana, ja seuraavaksi tyyppi menee kouluterveydenhuollon piiriin! 6-vuotisjuhlia pitäessä piti tietenkin haikeana muistella, miten pikkuisesta esikoisvauvasta on vuosien myötä tullut jo noin iso ja fiksu :') Nämä siirtymävaiheet vissiin ovat tälle mutsille vähän kovia paikkoja :D

Maaliskuu on kaikista kuukausista vähiten suosikkini, joten ilomielin suuntaan kohti kevättä ja huhtikuuta. Toivottavasti ehdin aktivoitua täällä bloginkin puolella, kun luonnoksia on taas kertynyt vino pino, mutta ajanpuutteen takia ovat jääneet viimeistelemättä ja julkaisematta. Pysykäähän kuulolla, sillä tulossa on ainakin opiskelukuulumisia ja ehkäpä vähän pääsykoeaihettakin!

Miniloma Vuokatissa

Suloista sunnuntaita! Kesäaikaan on siirrytty, mutta kovin talviselta Kuopiossa näyttää edelleen. Jospa se kevät sieltä vähitellen hiipisi :) 

Torstaina puolenpäivän tienoilla pakkasimme auton ja suuntasimme kohti Sotkamoa. Tarkoituksena oli ottaa pieni irtiotto arjesta ja kotiympyröistä. Mies on yksin tai lapsen kanssa käynyt parikin viikonloppua muualla, mutta itse en tammikuisen lomamatkan jälkeen ole liikahtanut Kuopiosta mihinkään - ja sen kyllä huomasi! Vuokatissa meitä vastassa olivat äitini ja siskoni, joiden kanssa oli oikein mukava lomailla.

Heti torstai-iltana mökille saavuttuamme saimme päähämme lähteä laskettelemaan. Lapset jäivät mummon hyvään hoitoon, kun minä, mies ja sisko suuntasimme rinteeseen. Olin ennen lomalle lähtöä puolitosissani ehdottanut laskettelua miehelleni, joka sitten innostui tosissaan. Viimeisin  oma laskettelukokemukseni oli viime vuosikymmenen puolelta, joten voin kertoa, että jännitti pukea varusteet ylle ja lähteä rinteeseen. Mutta voi että oli mahtavaa! Ihanat maisemat, vauhti ja hyvä seura takasivat sen, että takaisin mökille palasimme paljon pirteämpinä kuin olimme sieltä lähteneet.

Perjantai oli ainoa täysi lomapäivä, jonka minilomalla ehdimme viettää. Aamupäivän mies vietti lasten kanssa pulkkamäessä samalla kun itse opiskelin patologiaa tenttiä varten. Iltapäivällä lähdimme koko porukalla kylpylään. Yllättävän kauan lapsetkin jaksoivat siellä pulikoida, vaikka alkuun vähän arkailivatkin. Parasta (tai pahinta) oli kipaista uimapuvussa ulos ja siellä lämpöiseen paljuun. Urheimmat muksuista kävivät jopa lumihangessa istumassa ja taas takaisin paljuun - itse en moiseen lähtenyt, hrrr. Oli upea näky, kun altaasta nousi höyry, jonka auringonlasku kultasi. Harmi, kun paras auringonlasku jäi näkemättä, mutta pientä punerrusta taivaanrannasta sain sentään ikuistettua.

Loppuilta otettiin rennosti mökillä, paistettiin makkaraa ja syötiin hyvin. Lauantaina pitikin taas laittaa kaikki pakettiin ja suunnata kotia kohti. Vaikka juurilleni Lappiin kestokaipailenkin, tämä lyhyt loma tuli todella tarpeeseen - kaikin puolin rentouttava ja hyvä miniloma koko porukalle! Torstai-iltana muksut tosin järjestivät kunnon iltahulinan. Ilmeisesti puolikas hoitopäivä + ajomatka + uusi ympäristö + ilta mummon kanssa oli yhdelle päivälle vähän liikaa! Lapset myös meinasivat, että olisi ihanaa asua täällä aina, niin pääsisi joka päivä kylpylään :) 

Nyt on rentouduttu ihan urakalla, joten tenttiin luvun kanssa ei ole enää löysäilylle varaa. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että kunhan tentti on keskiviikkona ohi, alkaa ihan oikea pääsiäisloma. Harmittaa, kun ei tänä vuonna voitu pitää yhteistä talvilomaa oikeastaan yhtään, mutta onneksi pääsiäisestä tulee sentään nuo neljä vapaapäivää. Todennäköisesti teen 1,5 viikon mittaisen loman aikana ainakin parina päivänä syväreitä, mutta pakko on jättää myös olemiselle aikaa. Niinpä perjantaina lähdemme kohti pääkaupunkiseutua, viemme lapset sukulaisille hoitoon ja livahdamme miehen kanssa kahdenkeskiselle minilomalle. Ei tässä arjen pyörteissä turhan usein ehdi mitään treffejä järjestää, joten hyvä, että edes kerran-pari vuodessa saamme mahdollisuuden viettää viikonlopun kaksistaan. Suunnitelmat ovat vielä auki, mutta emmeköhän me jotain kivaa keksi!

Ja nyt taas kerran patologian kirjan ja näytteiden ääreen. Leppoisaa sunnuntaita ja tsemppiä uuteen viikkoon kaikille! :)

Maanantaimoikat

Mukavaa maanantaita! Mun pitäis olla ahkerana yleisen patologian kimpussa, mutta niin, tässähän mä olen... Jotenkin aina "erikoisempien" viikonloppujen jälkeen on paljon vaikeampaa päästä arkeen kiinni. Meillä oli tyttöjen kanssa oikein kiva viikonloppu, askartelimme mm. pääsiäiskorin maitopurkista (4-vuotiaan aloite) ja rakensimme ehkäpä talven viimeisen lumiukon. Sisko tosiaan piipahti kylässä yhden yön, joten pääsin lauantai-iltana kameran kanssa metsästämään auringonlaskua. Kyllä kannatti, oli sen verran upea ilmestys!

Mutta niin, ne velvollisuudet. Tiedätte varmaan sen fiiliksen ja kierteen, kun ensin pitäisi, sitten ei saa mitään aikaan, sitten alkaa ärsyttää ja ahdistaa ja lopulta mistään ei tule mitään senkään vertaa. Sille kuuluisalle itsekurille olisi taas käyttöä. Itse usein näissä tilanteissa huomaan, että epäonnistumisen pelkohan se siellä kummittelee. YLPA:n tenttiin on nyt reilu viikko aikaa, ja alan vasta tajuta, miten pulassa olenkaan. Paineita ei tietenkään vähennä se, että tämäkin kurssi kuuluu klinikkakynnykseen. Vaan olivatpa opiskelupaineet todellisia tai kuviteltuja, opiskelutuloksia ne eivät ainakaan omalla kohdallani paranna. Paljon parempaan tulokseen pääsen yleensä hyvällä fiiliksellä, rennolla otteella ja tehokkaalla työskentelyllä.

Niinpä ihan kohta lähden ulos nauttimaan auringosta, purkamaan stressiä ja hakemaan parempaa opiskelufiilistä. Muillekin stressaajille ja paineista ahdistuville suosittelen samaa! Kun on vähän hakenut perspektiiviä ja saanut annoksen piristävää auringonvaloa, alkaa tulevaisuuskin taas tuntua paremmalta. Tietenkin näin tasa-arvon (ja totta kai Minna Canthin) päivänä on syytä muistaa, miten etuoikeutettu itsekin on - saa opiskella toivomaansa alaa tai pyrkiä kohti unelmiaan sen sijaan, että oma asema ja elämä olisi jo syntymässä määrätty.

Välillä on vaikeampaa, mutta vielä tulee se hetki, kun kaikki on taas ihanan kirkasta ja selkeää. Kaikesta selviää, vai mitä? :)

P.S. Hakijat! Tuunasin Opiskeluvinkkejä-sivun paremmaksi ja lisäsin sinne myös uudet hakuprosessia ja pääsykoetta koskevat postaukset. Olipa haasteesi tai fiiliksesi mikä tahansa, sieltä löydät vinkkejä ja vertaistukea ;) Tsemppiä kevääseen!

Arkea ja juhlaa

Ja taas on perjantai! Kummallista, miten viikot tuntuvat yhtä aikaa loputtoman pitkiltä ja aivan liian lyhyiltä. Valoisat päivät auttavat jaksamaan, vaikka kieltämättä pientä kevätväsymystäkin on ilmassa. Kevättalvi on kaikista vuodenajoista vähiten suosikkini, ja olisin jo aivan valmis luopumaan esimerkiksi noista yli puolimetrisistä hangista. Saa nähdä, tuleeko tästä keväästä yhtä luminen ja kylmä kuin viimevuotisesta - toivottavasti ei. Kevätväsymykseen sentään on tulossa helpotusta: Vaikka talvilomaviikko kuluikin opiskellessa, pääsiäisen tienoilla saadaan sitten lomailla pidemmästi - jos vaan SFL:n tehtäviltä ja opinnoilta ehtii!

Viime viikonloppuna juhlimme 6-vuotiasta esikoistamme. Sankarin toiveen mukaan vieraina olivat "vain" kummit pitkän matkan takaa, ja illalla piipahti vielä pari muuta vierasta. Kaverisynttäreitä yritin markkinoida päivänsankarille, mutta jostain syystä hän ei kokenut niitä tarpeellisiksi.  Sen verran tiuhaan ovat hoitokuviot vaihtuneet, ettei serkkulapsia lukuun ottamatta ole vielä muodostunut mitään "pysyviä", todella tiiviitä kaverisuhteita. Sunnuntaina hän pääsi kuitenkin itse kokemaan kaverisynttärit ensimmäistä kertaa elämässään päiväkotikaverin synttäreillä. Alkuun vähän jännitti, mutta heti helpotti, kun pääsi tuttujen kavereiden kanssa leikkimään.

Minä pääsin jälleen haastamaan itseäni kakun kanssa, kun toiveena oli vaatimattomasti Spiderman-kakku. Härkää sarvista vain! Lopulta Spiderman muotoutui värjätystä sokerimassasta, seitin pursotin värjätystä pikeeristä. Vaikka itse tehty vaahtokarkkimassa onkin kakun päällä parhaan makuinen, tällä kertaa käytin kaupan valmista kaulintamassaa. Kaksi 250g:n pakettia yhdistämällä tuli riittävän iso levy - nyt en tehnyt samaa virhettä kuin syksyllä! Nyt voi taas hetkeksi huokaista, kun on puoli vuotta seuraaviin synttäripirskeisiin ;)

Juhlineen päivineen koko viime viikko oli oikein onnistunut. Oli muuten tälle vuodelle ihan eka viikko, kun kukaan ei ollut yhtenäkään päivänä kotona sairastamassa (tai "sairastamassa"). No, tokihan heti sunnuntaina kuopus alkoi yskiä ja nenä valua, joten hän oli maanantain kanssani kotona.  Pahemmin ei olisi kotipäiville - tai ainakaan opiskelemattomille sellaisille - varaa, kun YLPA on vielä todella pahasti kesken. Onneksi on illat ja viikonloput aikaa lukea, jos päivät kuluvat sairastupaa pitäessä... Pidetään peukkuja terveille päiville edelleen!

Tänä viikonloppuna pojat lähtevät reissuun ja tytöt jäävät kotiin. Saamme myös siskoni vierailemaan pitkästä aikaa, joten kiva viikonloppu tiedossa! Mukavaa viikonloppua sinnekin :)

Alku ja innostus

Ihanaa perjantaita! Tällä viikolla pääsimme vihdoin myös farmakologian ja toksikologian kimppuun. Uuden kurssin aloittaminen on ihan parasta; kaikki on vielä mahdollista ja sitä rataa. Harmi kyllä usein kurssin edetessä motivaatio karisee eivätkä opiskeltavat asiat tunnu enää yhtä hohdokkailta kuin alussa. Todella tiivis ja työläskin kurssi on edessä, mutta silti olen siitä jostain syystä innoissani. Tosin olin jo sh-opinnoissa se, joka mielellään opiskeli farmakologiaa, vaikka kurssikaverit manasivat koko kurssin olemassaolon. Pitääpä kaivaa muinaiset muistiinpanoni esiin ja katsoa, olisiko niistä edes pikkuisen hyötyä.

Yleinen patologia on vielä omalla kohdallani pahasti vaiheessa, vaikka luennot ovat jo takana ja enää pari harkkaa edessä. Valitettavasti YLPA:n kohdalla tuli alkuvuoden sairastelujen vuoksi tehtyä jonkinlainen luennoillakäymättömyysennätys, joten kahlattavaa riittää. Tenttiin on onnekseni vielä parisen viikkoa aikaa, mutta ne pitääkin sitten käyttää hyödyksi. Pientä itsetuntoboostia sain kliinisen mikrobilsan tentistä, joka meni yli odotusten. Ihanaa, kun edes välillä tuntee hallitsevansa aikataulut ja tekemisensä!

Opiskelu tuntuu tällä hetkellä superkivalta - en oikeasti edes muista, milloin olisin ollut opiskelusta näin innoissani! Loppukevät näyttää kohtuulliselta, vaikka farmakologia teettänee työtä vielä tuskaisen paljon. Tarkoitukseni on kuitenkin päästä pikku hiljaa (jep, syyskuusta asti ollut tarkoitus...) myös syväreiden pariin, joten myöhemmin nähdään, tuleeko vastaan aikataulupulaa vai handlaanko kyseisen yhdistelmän ihan hyvin. Onnekseni syväreilläni ei ole minkäänlaista kiirettä, mikä sopii tähän elämäntilanteeseen paremmin kuin loistavasti. Kuten alkukeväästä sain huomata, tämä korttitalo, jota arjeksemmekin kutsutaan, huojuu jo aika pienestäkin vastaiskusta.

Viikonloppuna saamme vihdoin juhlistaa ihanaa reipasta 6-vuotiasta, joten valmistelut käyvät taas kuumina. Ja taas olen ihan pulassa noiden jälkikasvun toiveiden kanssa... Rentouttavaa viikonloppua sinullekin!

Viikko preklinikassa

Mukavaa sunnuntaita! Muita lääkisblogeja lukiessa on tullut vastaan näitä minun viikkoni -postauksia, joten tokihan haluan tällaisen tehdä itsekin. Havahduin nimittäin siihen tosiasiaan, että tämän kevään jälkeen on siirtyminen klinikkaan, jossa opiskelu - todennäköisesti ja toivottavasti - on ainakin vähän erilaista kuin tähän asti. Viikon tapahtumiksi tuli puolivahingossa paljon muutakin opiskelun lisäksi, kun huvikseni kirjasin ylös mm. sen, mitä teen opiskelutaukojen aikana.

Maanantai

6.50
Ylös ja saman tien aamutoimiin. Lapset heräilevät itsekseen ja pukeutuvat kuka nopeammin, kuka hitaammin.

7.40
Ovesta ulos. Minä vien tänään pienemmät, kun miehellä alkaa jo klo 8. Itselläni on "vapaapäivä" eli pelkkää tenttiin lukua tiedossa.

8.15
Takaisin kotona, aamukahvit, somen selailut ja sen pohdinta, mistä aloitan.

9.00
Koneen ääreen. Katson sähköpostit ja lähetän viestin syväreihini liittyen. Aloitan bakteeri-infektioiden kertauksen, pohdin kliinisiä taudinkuvia ja sairauksien hoitoa luentodiojen ja muun materiaalin pohjalta.

11.50
Lounastauko. Laitan pikaisen aterian itselleni ja teen tiskit ruoan valmistumista odotellessa.

12.45
Bakteeritaudit jatkuvat. Selailen harjoitustyömonistetta ja käyn taudinkuvia läpi omista muistiinpanoistani. Kyllästyttyäni bakteereihin jatkan viruksiin. Osa virustaudeista on vielä hävettävän huonosti hallussa.

15.45
Välipalaa! Mies hakee tänään lapset (jes, eka päivä pitkään aikaan, kun ketään ei tarvitse hakea kesken päivän!), joten saan juoda rauhassa kahvit samalla kun selailen vielä vähän muistiinpanoja. Valmistelen päivällistä ja laitan sen uuniin kypsymään.

16.20
Istun koneelle näpyttelemään tätä postausta. Lapset tulevat hoidosta ja vaativat huomiotani, joten koneella istuminen jää minimiin.

16.40
Kyselen lasten päivän kuulumiset, etsitään yhdessä kadonnutta piirustusta ja muuta yleistä. Ripustan osan aiemmin pestyistä pyykeistä ja syön äkkiä ennen lähtöä harrastukseen.

17.30
Lähden saksan kurssille kävellen.

18 - 19.30
Deutsch sprechen! Jospa tällä mun saksalla pärjäisi joskus vaikka jossain saksankielisessä maassa :)

20.00
Kotona taas. Lapset on ruokittu, pesty ja laitettu nukkumaan, loput pyykit ripustettu ja keittiö siivottu sillä aikaa kun olin poissa. Pari tenavaa pomppii vielä muutamaan otteeseen ylös, mutta rauhoittuvat lopulta. Syön illallista ja lueskelen samalla tekemiäni yhteenvetoja.

20.30
Käyn opiskelumateriaalien pohjalta läpi parit yleiset taudinkuvat ja niiden aiheuttajat, kuten ripulitaudit ja ylähengitystieinfektiot.

21.00
Sähköpostin tsekkaus, jumppaan ilmoittautuminen ja huomisen opiskelusuunnitelman tekeminen. Eipähän aamulla kulu turhaan aikaa jahkailuun! Suunnittelemme miehen kanssa ensi viikon ohjelman, kirjaamme ylös lasten päivähoitoajat ja omat opiskelun erityisjutut (molemmilla tentti).

21.30
Taas koneella, kirjoittelen tätä postausta.

21.45
Käyn miehen kanssa läpi fysiikan asioita huomista välikoetta varten. Enpä niistä paljoa muista minäkään! Välillä tuntuu kyllä aika epäreilulta, ettei toinen voi auttaa mua yhtään :D

22.15
Luen vielä vähän ennen nukkumaanmenoa. Tällä hetkellä kesken on Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän.

22.45
Valot pois ja nukkumaan. Huomenna kello soi taas ennen seitsemää.

Tiistai

6.50 ylös ja klo 9.00 asti samat hommat kuin eilenkin

9.00
Opiskelun ääreen. Sieni- ja parasiitti-infektiot tänään käsittelyssä. En muista taudinaiheuttajia saati sairauksia puhumattakaan lääkevaihtoehdoista. Normitilanteessa olisin ehkä käsitellyt nämä asiat vähän aiemmin kuin päivää ennen tenttiä...

10.30
Kela muisti minua eilen tosi kivalla kirjeellä, olen kuulemma tienannut ihan liikaa vuonna 2016! Kaivan esiin kaikki mahdolliset dokumentit ko. vuodelta, otan niistä kuvat ja lähetän uudelleenkäsittelypyynnön Kelalle. Saapa nähdä, kuinka käy.

11.00
Hmm. Takaisin mikrobilsan pariin. Prioneja, viruksia, sairauksia, hoitoa, immunologiaa kaikkea iloisesti sekaisin.

11.30
Ruokatauko, syön eilistä ruokaa ja pidän samalla taukoa opiskelusta.

12.00
Uudella tai samalla innolla tenttiinluvun kimppuun. Tiedän, että tämä on jo vähän epätoivoista, mutta pakko vaan tehdä sen verran kuin vielä ehtii.

13.30
Lähden kaverille kahville. Vähän kerrataan mikrobilsaa, mutta 95% ajasta jutellaan ihan muita juttuja.

16.00
Jumppaan pitkästä aikaa. Huippua! Tulee pää tyhjättyä tehokkaasti opiskelustressistä.

17.30
Takaisin kotona, syödään eilistä ruokaa (kerralla valmistetut isot ruokamäärät ovat niin parhaita). Lapset on mies hakenut hoidosta. Tuon tullessani postista esikoisen synttärilahjan.

18.00
Opiskelujen ääreen, lapset katsovat ohjelmaa ja käyvät aina välillä moikkaamassa. Kuopus sylissä opiskelu ei ehkä ole kaikista tehokkainta.

19.00
Annan lapsille iltapalaa ja hörpin itse samalla kahvia.

19.30
Takaisin lukujen ääreen, vielä on asiaa kerrattavana. Jumitun immunologian syövereihin, vaikka perusjutut alkaa olla jo hallinnassa ja bakteereissa löytyisi kerrattavaa. Vielä ehtii! Jumpan jälkeen mieli on sopivasti tyhjentynyt, ei tee yhtään tiukkaa lukea tähän aikaan.

21.45
Joo, nyt riittää. Huomiselle jää ihan pikainen viime silaus, koosteiden selaus ja harkkamonisteen luku. Iltapalaa ja kirjan ääreen!

22.30
Nukkumaan.

Keskiviikko

6.50 
Herätys! Kuopus tuntuu lämpöiseltä, ja mittauksen jälkeen lämpö on siinä rajoilla, joten hän jää tänään varmuuden vuoksi kotiin. Onneksi suurin osa tenttiin luvusta on jo hoidettu, aioin muutenkin vain kertailla kevyesti tänään. Mies vie isommat hoitoon ja jatkaa saman tien omiin opintoihinsa.

8.30
Aamutoimet tehty ja aamupala syöty. Otan tabletin sohvalle ja seuraan sivusilmällä olympialaisia ja kuopuksen puuhia. Kertaan mikrobilääkkeitä ja vielä vähän immunologiaa.

10.30
Nyt riittää kertaus, enempää ei ole tehtävissä. Kirjoittelen tätä postausta taas vähän eteenpäin.

11.00
Lounastamme yhdessä kuopuksen kanssa. Selailen vielä harjoitustyömonisteen läpi, vaikka mitään ei tasan tartu enää päähän.

11.30
Mies tulee hoitamaan vuorostaan kuopusta ja heittää minut autolla yliopistolle. Matkalla pyydän häntä pysähtymään sen aikaa, kun käyn eri rakennuksessa allekirjoittamassa syväreihin liittyvän hakemuksen.

12.00
Kliinisen mikrobiologian tentti. Aina ennen tenttiä jännittää edes vähän. Joka tapauksessa olen tentissä ja sen jälkeen tyytyväinen siihen osaamistasoon, jonka sain lähinnä maanantain ja tiistain aikana räävittyä kasaan.

13.30
Poistun tentistä ja laitan miehelle viestiä, ettei kuopusta tarvitsekaan viedä miehen siskolle hoitoon, vaan ehdin itse kotiin hänen kanssaan. Käyn pikapikaa kirjastossa tulostamassa itselleni nimilapun ja säntään valokuvaukseen (klinikan kulkukorttia varten).

13.50
Pääsen miehen kyydillä kotiin. Tenttien jälkeiset hetket on pyhitetty elämästä nauttimiselle, joten keitän hyvät kahvit ja nautin minttukrokanttisuklaata sen kanssa! Otetaan rennosti kuopuksen kanssa seuraavat pari tuntia.

16.30
Mies kotiutuu ja tuo tullessaan isommat päiväkodista. Laitan ruokaa ja pyykkikoneen pyörimään. Ruokailun jälkeen vietetään rentoa iltaa, lapset katsovat ohjelmia ja minä luen sohvalla keskeneräisen kirjan loppuun. Väsyttää ihan törkeästi - aika jännää, että "pelkkä" tiivistahtinen opiskelu reilun viikon ajalta kostautuu lamauttavana fyysisenä väsymyksenä! Saan kahvista sen verran virtaa, että jaksan jopa viikata puhtaat pyykit kaappeihin ja ripustaa uudet kuivumaan.

19.30
Pitkästä aikaa ehdin lukea lapsille kokonaiset kaksi iltasatua. Hartaasta kirjojen valinnasta huomaa, miten tärkeää lukeminen heille on. Kun on paljon tekemistä, liian helposti luopuu juuri tällaisista "ylimääräisyyksistä". Lapset siivoavat lelut paikalleen ennen nukkumaanmenoa.

20.00
Mies laittaa lapset nukkumaan, sillä aikaa minä siistin kämppää, teen tiskejä jne. Käyn antamassa iltahalit ja -pusut sekä komentamassa peikot pois. Sen jälkeen omaa aikaa, surffailua, sarjoja, lukemista - kaikkea mukavaa tekemistä.

22.45
Nukkumaan.

Torstai

6.50
Kello soi, mutta venytän nousemista tasaan asti. Tänään poikkeuksellisesti mies vie lapset autolla hoitoon, joten saan itse jäädä jo aamupalalle.

8.40
Tämän postauksen kirjoittamista ja julkaisua odottavan viimeistelyä. Kuvien muokkaus on aina niin hidasta!

9.30
Olympialaisten seuraamista sivusilmällä samalla, kun selaan YTH:n luentomateriaaleja. Teen YTH:n oppimistehtävistä puolet, enempää en jaksa.

11.30
Lounaan jälkeen lähdemme miehen kanssa ruokakauppaan, harvinaista! Yleensä mies käy yksin ilta-aikaan. Vähän huvittaa tämä ruuhkavuosien "parisuhdeaika", kun ollaan mielissään yhteisestä kauppareissusta!

13.00
Mies vie minut keskustaan asioille ja ajaa itse kotiin. Tunnin päästä kävelen kotiin ja matkalla nappaan pari valokuvaa auringossa kylpevästä Kuopiosta. Ehdin käväistä kotona, mutta liki saman tien pitää lähteä hakemaan lapset.

16.30
Laitan ruoan, mies lähtee harrastukseen. Lapset leikkivät omia juttujaan, välillä luetaan ja katsotaan ohjelmaa. Iltapalan jälkeen iltapesut ja nukkumaan.

20.30
Katson YLPA:n opetusvideon ja erilaisia näytteitä huomista harkkaa varten. Viimevuotisesta histologian osaamisesta olisi nyt kyllä hyötyä!

21.30
Omaa aikaa nukkumaanmenoon asti.

Perjantai

6.30
Aikaisempi herätys, koska pitää heti aamusta olla syväritapaamisessa. Tosin kuopus potki mut hereille jo ainakin varttia aiemmin :S Onneksi on perjantai!

7.50
Vien esikoisen ja suuntaan KYS:lle. Syväritapaaminen (suunnitelmien päivitystä jne) on pikaisesti ohi, ja pääsen jatkamaan yliopistolle.

9.00
Yliopistolla itseopiskelemassa. Kirjoitan vähän tätä postausta ja käyn vielä läpi YLPA:n tämän päivän näytteitä.

10.15
YLPA:n luento, aiheena kasvaimet. Osaksi tuttua asiaa aiemmilta kursseilta, mutta toki myös paljon uutta.

12.00
Lounaalla kaverin kanssa. Valmiille aterialle pääseminen on joka kerta yhtä kivaa!

13.15
YLPA:n toinen harkka. Tänään käsittelyssä mm. ruokatorven, kohdunkaulan, imusolmukkeen ja sydämen näytteet, joista etsitään mahdollisia patologisia muutoksia. Vähän meinaa keskittyminen rakoilla, mutta jotenkuten kunnialla selvitään tästäkin.

15.30
Kotona, mies ja lapset tulevat sattumalta aivan samaan aikaan. Ensin kahvit, sitten viikkosiivous. Ilta toipumista rankasta perusviikosta sopivan aivottoman tekemisen parissa, vähän taas postauksen päivittämistä ja seuraavan suunnittelua. Nukkumaan liian myöhään, koska on perjantai ja tiedän, että saan huomenna nukkua pidempään.

Viikonloppu

Lauantai alkaa kivasti kultamitalikahveilla (loistavaa Iivo!). Myöhemmin käymme koko porukalla parituntisella metsäretkellä, juomme kaakaota ja paistamme makkaraa. Opiskeluun liittyen luen YTH:n luentodioja ja artikkeleita, joskin melko laiskasti.

Sunnuntaiaamuna jännätään taas hiihtoa. Tänä viikonloppuna ei ole sen kummempia sunnuntaijuttuja, vaan keräillään porukalla voimia uuteen viikkoon ja nautitaan aikatauluttomuudesta. Astetta vakavammin luen jo YTH:n materiaaleja, syvennyn erityisesti ilmansaasteita ja sisäilmaa koskeviin matskuihin. Suunnittelen seuraavan viikon opiskelut, ilmoittaudun pariin jumppaan ja menen ajoissa nukkumaan. Maanantai - olen valmis!


Tulipa pitkä postaus! Jos haluat tietää vielä jotain lisää, kysy toki :)