31.12.2017

Vuosi 2017

Ihanaa uudenvuodenaattoa! Tottahan uuden vuoden lähestyessä pitää niputtaa koko kulunut vuosi yhteen postaukseen. Tämä saa nyt kelvata joulukuun kuukausikatsauksen tilalle (eikä vastaavaa ilmestynyt muuten marraskuussakaan blogitauon vuoksi). Viime vuonna kirjoitin kootut opit, joten tänä vuonna kerrotaan parhaat tapahtumat eri kategorioissa, joita on - kuinkas muuten - 12, kuten kuukausiakin. Kuvat ovat lempikuviani tältä vuodelta.




Vuodessa 2017

yllättävintä oli se, miten sujuvasti arkemme tuplaopiskelijaperheenä on lähtenyt käyntiin. Odotin myös paljon raskaampaa opiskelusyksyä, mutta onneksi sain yllättyä positiivisesti. 

ihaninta oli huomata, miten hyvin olemme Kuopioon 1,5 vuodessa kotiutuneet. Lapset ovat sopeutuneet loistavasti hoitoon, löytäneet uusia kavereita sekä lempipaikkoja. Ihanaa oli myös valkoinen joulu pitkästä aikaa!

hauskinta oli "tyttöjen reissulla" Tukholmaan, jonka me tytöt siis annoimme äidille 50-vuotislahjaksi reilu vuosi sitten. Arjessa hauskoimpia hetkiä ovat lasten (tahattoman) hauskat jutut ja inside-läpät miehen kanssa.




ärsyttävintä oli syväriaikataulujeni venyminen ensi vuoden puolelle. Jospa alkuvuodesta pääsisin heti vauhtiin! Toisaalta sain ne sentään aloitettua, mikä oikeastaan olikin tämän vuoden tavoite.

ankeinta oli kesätöiden loppupuolen väsymys, johon kulminoituivat kaikki kuluneen vuoden stressinaiheet. Aiheesta lisää täällä ja karmeaa vuodatusta täällä.

sykähdyttävin hetki oli, kun saimme tietää, että myös miehestäni tulee opiskelija. Postaus aiheesta täällä!




liikuttavinta oli lasten kasvun seuraaminen ja sen tajuaminen, että tammikuussa meidän pitää ilmoittaa iso pieni esikoinen eskariin :') Tämä huomio on lapset on isoja -havainnon pikkusisarus, kun joutuu toteamaan, että lapsi alkaa itsenäistyä - pienin askelin, mutta kuitenkin.

järkyttävintä oli Turun terrori-isku elokuussa. 

kauneinta oli ja on Suomen luonto, erityisesti tykkylumiset puut ja mäkisen maaston tarjoamat maisemat ♥ Olen Kuopiossa asumisen aikana tullut jo kohtalaisen hyvin sinuiksi mäkien kanssa.




juhlavinta oli Suomen mittakaavassa presidentti Mauno Koiviston hautajaiset sekä Suomi100-itsenäisyyspäivän paraati. Tänä vuonna saimme olla kolme kertaa todistamassa, kun läheiset ihmiset sanoivat alttarilla tahdon. Vihkimisen todistaminen on joka kerta juhlavaa ja koskettavaa.

vaikeaa oli paluu opintoihin lomien jälkeen, niin tammikuussa kuin syyskuussakin. Osaanpa nyt tämän joululoman jälkeenkin odottaa hankalaa alkua ;)

inspiroivinta oli tajuta, että aina voi kehittyä niissä asiossa, joissa haluaa oppia uutta ja päästä eteenpäin. Se, että "kaikki muut ovat parempia" ei ole este sille, etteikö itsekin voisi kehittyä omalla asteikollaan ja omista lähtökohdista käsin!




Pieni katsaus vielä vuoden 2017 tavoitteisiin: Kaikkea en voi sanoa täyttäneeni, mutta ehdottomasti suurimman osan kyllä. Opinnoissa olen menestynyt paremmin kuin etukäteen ajattelin, ja olen myös opetellut laskemaan rimaa silloin, kun sille on tarvetta. "Enemmän minä" oli mielenkiintoinen tavoite, joka kyllä tuli täytetyksi, vaikka matka jatkuukin ensi vuonna. Tänä vuonna olen oppinut uutta, nauttinut elämästä, opetellut ja oppinut kiinnittämään vieläkin enemmän huomiota pieniin kauniisiin asioihin ja hetkiin.




Tämä vuosi oli monisävyinen, onnellinen, opettavainen, välillä myrskyisä, pääosin seesteinen ja rauhallinen. Alamme asettua paikoillemme, oma paikka on alkanut hahmottua, arjen osaset ovat kohdillaan ja elämä just hyvää. Ensi vuonna ollaan taas erilaisten valintojen edessä, ja totta kai tulevaisuus tuo tullessaan paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa tai varautua. Toivokaamme siis, että kaikki jatkuu myös ensi vuonna yhtä hyvin kuin tähän asti. Ensi vuoden tavoitteista lisää tammikuun puolella!





Tervetuloa siis,  vuosi 2018! Millä mielin sinä vastaanotat uuden vuoden?

28.12.2017

Joulutunnelmaa

Heippa taas! Kolme päivää vierähti ihan vaan jouluisesta olemisesta nautiskellessa enkä blogille uhrannut puolta ajatustakaan. Mutta tokihan pitää tänne saada ikuistettua tämä välipäivien rento huolettomuus, joten kerrotaanpa, miten se joulu oikeasti meni. Vältyttiinkö stressiltä loppuun saakka? No ei ihan, mutta aika hyvin kuitenkin. Kysykää vaikka mieheltä!




Joulun vietimme siis ihan kokonaan omalla porukalla kotona, mikä oli sanalla sanoen täydellistä. Ensinnäkään ei tarvinnut pakata kimpsuja ja kampsuja ja matkustaa tuntikausia mihinkään, ei olla "vieraana" eikä tehdä hirveästi mitään, mitä ei juuri sillä hetkellä huvittanut. Tämä joulu oli toinen, jonka vietimme oman perheen kesken, ja ehdottomasti paras aikuisikäni jouluista. Ruokaa laitettiin yhdessä, ja joulukirkossa käytiin koko porukalla. Kirkossa ollessamme Joulupukki oli tuonut lahjat parvekkeen oven eteen - höperö pukki kun luulee parvekkeen ovea etuoveksi, kommentoivat lapset!

Ihanan jouluaterian jälkeen jaettiin ja availtiin lahjat. Pakettikorttien idea toimi muuten superhyvin, lapset innoissaan etsivät "omanvärisiä" paketteja :) Loppuillan minä lojuin sohvalla Juha Hurmeen Niemen parissa ja lapset leikkivät uusilla leluillaan. Totta kai lapset olivat jouluaattonakin omia reippaita ja välillä raisujakin itsejään :) Onneksi kotona saa jokainen olla just sellainen kuin on.






Hetki on siis tässä joulua vietetty eikä todellakaan aiota vielä lopettaa! Joulukoristeet ovat paikallaan ja saavat olla vaikka Nuutinpäivään asti, jos se vain on minusta kiinni. Nyt nautiskellaan vielä muutama päivä tässä ihanassa vapaan olemisen kuplassa, kun syksyn velvollisuudet ovat takana ja kevään vastaavat tulossa vasta ensi vuonna. Ja ennen arkeen paluutahan koittaa tietysti lomamme huipennus eli matka toivottavasti lämpöiselle ja aurinkoiselle Kanarialle! Tässä kuitenkin vielä muutama aatonaattona otettu jouluisen luminen kuva Puijolta.






Blogi tuskin päivittyy kovin tiuhaan tässä lomalla, joten enemmän kuulumisiani ja tekemisiäni löytyy Instagramin puolelta @tasapainoilija. No okei, melkoista luontokuvagalleriaa siellä pidän, mutta jospa hetken päästä sieltä löytyisi muutakin kuin lumikuvia :) Parit postaukset on tarkoitus ajastaa myös lomamatkan ajaksi, mutta parempi, kun en lupaile liikoja.


Rentouttavaa lomaa lomailijoille ja tsempit arkeen muille!

24.12.2017

24. Joulurauhaa



Jouluaatto, joulukalenterin viimeinen luukku. Odotettu päivä on jälleen täällä - aina yhtä yllättäen. Takana on 24 (ajoissa!) julkaistua blogijoulukalenterin luukkua erilaisine sisältöineen. Välillä väsäsin seuraavan päivän luukkua vielä iltamyöhällä, mutta aamukasiksi tuli aina valmista. En tiedä teistä, mutta minulla on ollut kivaa tätä joulukalenteria suunnitellessa ja tehdessä :)




Lähes viimeiseen asti riitti jouluvalmisteluja ja loppusilaus on toki tekemättä, mutta joka tapauksessa nyt on valmista joulun tulla. Tavoitteeni stressittömästä joulusta tuli myös täytettyä, ainakin osittain :D Stressiä paetakseni päädyin eilen vaeltelemaan lumisateessa Puijon maisemissa, jonka lumiasuisesta luonnosta todistusaineistoa alla! Täytyy se vaan todeta, että jouluisessa ympäristössä joulumieli löytyy niin paljon helpommin. Miten helppo on kuvitella tuonne muutama joulutonttu viipottamaan ;)




 Toivottavasti olet viihtynyt joulukalenterin parissa. Tämän viimeisen luukun myötä toivottelen juuri Sinulle rauhallista, rentouttavaa ja rakkaudentäyteistä joulun aikaa!

23.12.2017

23. Kiirettä pitää!



Vai pitääkö? Vaikka koko viikko on valmisteltu joulua, puuhaa riittää tällekin päivälle. Mutta ei anneta sen häiritä, kunhan hyvä mieli säilyy. Jouluradio kuuluu taustalla ja lapset hyörivät ympäriinsä aatonaattoinnostuksensa vallassa. Saapa nähdä, millaiset kierrokset on huomenna!

Tässäpä lista tämän vuoden jouluvalmisteluistamme. Vihreällä on merkitty jo tehdyt, punaisella toistaiseksi tekemättömät joulutyöt.

joulukorttien tekeminen ja lähettäminen
joulusiivous (eli ihan tavallinen viikkosiivous) 
pikasiivous
kodin koristelu
jouluradion kuuntelu nonstop
kuusen hankinta ja koristelu
kinkun paisto
jouluruokien hankinta + valmistus
kattauksen suunnittelu
lahjojen hankinta
paketointi + tarvittaessa lähettäminen
suklaansyönnin aloittaminen
piparien leipominen ja koristelu
piparkakkutalo + koristelu 




Tämän enempää jouluvalmisteluja tässä taloudessa ei ole harjoitettu. Paljoa ei noistakaan ole enää jäljellä, ja tänään hoidetaan loput ruokien valmistusta lukuun ottamatta. Kuten toiveissa oli, joulustressi on tänä vuonna pysynyt melko kiltisti aisoissa. Sitäkin enemmän on ollut yhdessä tekemisen iloa ja mukavan rentoa valmistautumista ♥ Toivottavasti sielläkin on yhtä kiva joulumieli :)

Nyt ihanaa aatonaattoa jokaiselle! Enää yksi yö ♥

22.12.2017

22. Lukuvinkkejä lomalle



Kaksi yötä aattoon! Kohta saa ahkerinkin työläinen heittäytyä hetkeksi vapaalle (paitsi tietenkin vuorotyöläiset, tsemppiä teille!) ja joulun viettoon. Lomalla on vihdoin aikaa lukea muutakin kuin koulukirjoja. Tässäpä siis muutama suositus eri kategorioihin jaettuna:

Kevyttä:

Sophie Kinsella
Helen Fielding
Tuija Lehtinen
Veera Vaahtera (kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego)

Kiinnostavia tarinoita:

JoJo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää ja Ne jotka ymmärtävät kauneutta - koskettavia, romanttisia, ajatuksia herättäviä
Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi - sai nauramaan ääneen (ko. leffakin on huikea!)
Michael Cunningham: erityisesti Tunnit - mielenkiintoinen asetelma, tunnelmaltaan tiivis ja vähän ahdistavakin
John Boyne - mieleenpainuvin lukukokemus Poika raidallisessa pyjamassa
David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie - kerronnaltaan kiinnostava, yllätyksellinen
Graeme Simsion: Vaimotesti - humoristinen, lämminhenkinen




Elämäkerrallisia:

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa
tähän kuuluvat myös aiemmin esittelemäni
Laura Save: Paljain jaloin
Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö -trilogia - Areenaan muuten alkaa taas tulla uusia jaksoja ko. tv-sarjasta 23.12.2017 alkaen!

Dekkareita en osaa suositella, koska en ole kovin montaa lukenut. Kiinnostavia kirjailijoita ja teoksia ovat kuitenkin

Jo Nesbo
Lars Kepler
Paula Hawkins
Camilla Läckberg
S. K. Tremayne: Jääkaksoset

Ehkä tartun tällä lomalla johonkin näiden kirjailijan teoksista! Alla kuvassa tämänhetkiset lainakirjani, joista olen tähän mennessä aloittanut vain tuoreen Finlandia-voittajan, Juha Hurmeen Niemen.




Teoksia, joiden pariin tekee mieli palata:

Robert James Waller: Hiljaiset sillat
Maeve Binchyn tuotanto
Kate Jacobs: Pieni lankakauppa ja sen jatko-osat
J.K. Rowling: Harry Potter -sarja
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -trilogia


Ellei tässä ollut tarpeeksi vaihtoehtoja, 100 kirjaa jotka jokaisen suomalaisen tulisi lukea -listalta löytyy todennäköisesti uutta luettavaa. Vaikka olen lukenut paljon, tuosta listasta on koluttuna vain kolmasosa - vakava puute klassikoissa siis!



Aina on tilaa uusille hyville lukukokemuksille, joten vinkkaa omat lempikirjasi tai -kirjailijasi kommentissa :)

21.12.2017

Toisen vuoden opiskelusyksy

Olen jo aivan lomamoodissa ja joulufiiliksissä, mutta jottei tämä unohdu, kokoan vielä koko kuluneen syksyn yhteen postaukseen. Hurjaa ajatella, että jo neljäsosa lääkiksestä on takana!




Syksyn kursseina olivat siis
LYF - lääketieteellinen yleisfysiologia
VPL - vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa
KTT - kansanterveystiede, johon kuuluivat myös tk-päivät
EBIS - epidemiologia ja biostatistiikka
NET - neurotieteiden perusteet

Syksy alkoi todella laiskasti opintojen osalta. Uuden arjen opettelu vei voimia, ja halusin antaa puolisolle tilaa opetella omia opiskelurutiinejaan. Kaltaiselleni perfektionistille ei ole helppoa alentaa omaa vaatimustasoa, mutta sain tänä syksynä todeta, että joskus se todella kannattaa. Mitään pahaa ei tapahtunut, päinvastoin! Tajusin (taas kerran), että selviäisin näistä opinnoista vähemmälläkin stressillä ja panostuksella. Tähän mennessä suoritusmerkinnät tai tenttiarvosanat on tulleet kaikista muista kursseista paitsi NET-kurssista, jonka tuloksia saamme todennäköisesti odotella pitkälle tammikuun puolelle. Tentti meni ihan ok, joten tuskin mitään järisyttäviä yllätyksiä tulee senkään suhteen.




Koko syksyn opintoja kuvaa sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Tänä syksynä vastaan on tullut paljon asioita, joista kuvittelin päässeeni eroon ensimmäisten opintojeni jälkeen. Sairaanhoitajaksi valmistumisen jälkeen en kaivannut tippaakaan tutkimusmenetelmiä tai biostatistiikkaa, mutta niin vain sain jälleen kohdata ne EBIS-kurssilla. Pääsykokeisiin lukiessani en jaksanut opiskella kunnolla fysiologiaa tai neuron asioita, ja tämä epäkohta korjattiin LYF- ja NET-kursseilla. Oppimispäiväkirjojen kirjoittamisen kuvittelin jo jääneen taakse, kunnes KTT-kurssin tehtävät palauttivat minut maan pinnalle. Samoin ammattilais-potilaskohtaamisen harjoittelu VPL-kurssin tiimoilta toi takaumia vuosien taakse, kun ensimmäistä kertaa kohtasin ihan oikean potilaan.




Keväällä on vastassa lisää vastaavanlaisia kohtaamisia. Mikrobiologia ja farmakologia kiinnostivat minua jo sh-opinnoissa, mutta totta kai ensi kevään kursseissa mennään paljon syvemmälle yksityiskohtiin. Hienoisella pelonsekaisella kunnioituksella odotan molempia kursseja. Muita kevään kursseja ovat YLPA eli yleinen patologia, YTH eli ympäristöterveydenhuollon perusteet sekä  lyhyt klinikkaan valmistava potilaan tutkiminen -kurssi. Kurssilaiseni käyvät myös ruotsin kurssin, jonka itse olen saanut hyväksiluettua.




Paljon kiinnostavia kursseja on edessä, vaikka osaankin jo kuvitella epätoivoni 11,5 op:n arvoisen farmakologia ja toksikologia -kurssin kanssa taistellessa... Mutta hei, mietitään näitä sitten ensi vuonna. Tänään on mun synttärit ja vuoden pimein päivä - tästä se taas valostuu!

Iloista joululomaa kaikille :)

21. Parhaat joulusuklaat



Suklaahiiri täällä hei! Joulukalenteriin on tietenkin pakko listata kaikki suklaiset herkut, joita ilman ei voi joulusta puhuakaan :) Kolme yötä jouluun on, joten suklaansyönti on otettu jo tälle joulua mahtavasti haltuun!


Panda Juhlapöydän konvehdit
- ainoa konvehtirasia, jonka kaikesta sisällöstä pidän (paitsi ananakset annan miehelle)




Kuva: Panda 


Panda Enkeli suklaapatukat ja -konvehdit

- nämä muistuttavat lapsuuden jouluista, mutta ovat ihan parhaita edelleen




Kuva1: Panda Kuva2: Panda


Fazer DaCapo
- DaCapo-patukat ovat olleet lemppareitani jo kauan, mutta jouluksi hankimme pienempiä konvehteja


Kuva: Fazer


Fazer Julia
- mies tykkää näistä vielä enemmän kuin minä, mutta olen vuosien varrella kiitettävästi kehittynyt makuaistini suhteen ;)

Kuva: Fazer


Toblerone
- tietenkin! Jo au pair -aikoinani kymmenisen vuotta sitten ostelin usein Waterloon asemalta punnan Tobleroneja, oli ja on ne vaan niiin hyviä :)


Kuva: Amazon


Arkioloissa välttelen suklaata parhaani mukaan, mutta joulu on toinen juttu! Muita joulun "erikoistarjoiluja" meillä ovat pähkinät ja rusinat, mutta karkkeja meillä ei jouluna näy. Jotta edes lapsilla pysyisi makean syönti aisoissa, suurin osa suklaatarjoiluista tapahtuu, kunhan saamme jälkikasvun nukkumaan :)

20.12.2017

Pääsykoelukemisten sudenkuopat

Kivaa keskiviikkoa! Pääsykoelukemisiin liittyen olette kenties huomanneet, ettei J:n postauksia ole näkynyt hetkeen. Lähetänkin tässä J:n terveiset: "Aina kaikki ei mene parhaalla tavalla tai suunnitelmien mukaan, ja välillä on osattava laskea vaatimustasoa. Tästä syystä pidän nyt taukoa niin pääsykoelukemisista kuin bloggaamisestakin."  Kuten J:nkin esimerkki osoittaa, välillä muut asiat menevät pääsykoelukemisten edelle. Toivottavasti teistä jokainen osaa kuunnella itseään ja pitää huolta siitä, että elämä pysyy tasapainossa myös pääsykoelukemisten aikana. Mutta nyt asiaan:

Jokaisella korkeita tavoittelevalla - oli tavoite sitten opiskelupaikka tai mikä tahansa muu saavutus - on ne omat sudenkuoppansa, joihin lankeaa ehkä turhankin usein. Löytyykö tästä listasta se sinulle tyypillisin? Lainaukset eivät ole aitoja vaan keksittyjä, esimerkinomaisia ajatuksia.




Itseluottamuksen puute
"En millään voi päästä, koska olen niin huono/tyhmä/vanha/mitävaan."

Kylläpäs voit. Mutta ihan ekaksi pitää lopettaa itsensä sättiminen ja ymmärtää se, että sisäänpääsy vaatii kaikilta paljon työtä. Jos sinulla on heikot pohjat, sisäänpääsy vaatii sinulta vielä enemmän. Vältä vertailua ja keskity siihen, miten mahtavasti etenet projektissasi joka hetki. Niinä hetkinä, kun et etene, pidä huoli, että pysyt ainakin paikallaan.

Liika optimismi
"Eihän siihen kouluun pääsyyn nyt kovin paljoa tarvi. Lueskelen tässä töiden ja kavereiden kanssa hengailun lomassa vähän niin eiköhän ne ovet aukea."

No, on toki heitäkin, joilla pohjat on niin hyvät, että lyhyellä kertailullakin ovet avautuvat. Silti uskon, että työmäärä sisäänpääsyyn on melko lailla vakio. Osa tekee suurimman työn jo lukioaikana, toiset lukiessaan pääsykokeisiin. Positiivinen asenne on hyvästä, tarvittavan työmäärän aliarviointi ei niinkään.




Täydellisyyden tavoittelu
"Pääsykokeessa on ihan pakko osata kaikki kaikesta."

Ei ole. En toistaiseksi tiedä ketään, joka olisi saanut pääsykokeesta täydet pisteet. Pienet yksityiskohdat voivat olla tärkeitä, mutta laajempien kokonaisuuksien ymmärtäminen on sitäkin tärkeämpää. Täydellisyyden tavoittelu voi pahimmassa tapauksessa johtaa totaalilamaantumiseen, kun jossain vaiheessa ymmärtää, ettei edes ehdi opetella kaikkea mahdollista. 

Taktikointi
"Pääsykokeessa ei olekaan vuosikausiin ollut mitään tästä ja tästä aiheesta, joten nyt on varmaan niiden vuoro. Opettelen asiat x, y ja z superhyvin ja paljoa muuta en sitten tarvitsekaan."

Taktikointi ja spekulointi on ihan kivaa ajanvietettä, mutta liian tosissaan sitä ei kannata ottaa. Pääsykoe pyritään joka vuosi tekemään sellaiseksi, että sen rakennetta tai tehtävätyyppejä on vaikea ennustaa. Ja mitä nyt olen vanhoja pääsykokeita katsellut, siinä on onnistuttu aika hyvin. Ehkä spekuloinnin sijaan kannattaakin keskittyä opiskelemaan erityisesti niitä asioita, jotka ovat itselle hankalia. Pääsykoe yllättää aina.




Ulkoaohjautuvuus
"Kaverini opiskelevat niin ja näin, joten se on varmaan hyvä tyyli."

On hyvä saada vertaistukea ja ehkä vinkkiäkin muilta hakijoilta/sisäänpäässeiltä, mutta oma opiskelutyyli on luotava itse. Vain sinä itse tiedät parhaiten, miten ne asiat jäävät päähän. Itsekin ekalla hakukerralla etsiskelin (turhaan) netin syövereistä parhaita opiskeluvinkkejä jne, kunnes tajusin, että minä luon ne itse. Teen parhaani tässä blogin puolella antaakseni vinkkejä ja uusia näkökulmia, mutta jokaisen lukuprosessi on henkilökohtainen.

Oman opiskelun suunnittelu, itsekurin ja ajankäytön kehittyminen valmentavat samalla niihin "oikeisiin" opintoihin. Yliopistossa tai amk:ssa opiskelu on aika lailla itsenäisempää kuin lukiossa.

Turhat vaatimukset
"Lääkikseen pääsevät vain ne, jotka ovat käyneet valmennuskurssin/lukeneet lukiokirjat kymmenen kertaa läpi/opiskelleet vähintään vuoden ajan 10 tuntia päivässä."

Jokaisella lääkikseen (tai mihin tahansa muuhun opiskelupaikkaan) päässeellä tai sinne pyrkivällä on varmasti mielessään ainakin muutama tällainen. Ehkä tuhoisimpia itseluottamuksen kannalta ovat nämä "on ollut pakko opiskella vuoden ajan 10 tuntia päivässä"-kommentit. Vain harva yltää tuollaisiin lukutunteihin, ja lisäksi, kuinka tehokasta luulette tuollaisen opiskelun olevan? Voi myös toki olla, että olen säännön vahvistava poikkeus, mutta itse olen tähän päivään mennessä lukenut kaikki fykebi-kirjat läpi tasan kaksi kertaa.

Jätä siis nämä ylimääräiset vaatimukset omaan arvoonsa ja keskity siihen, että opit jatkuvasti jotain uutta. Lukutunteja ja lukiokirjojen tankkaamista tärkeämpää on vahva motivaatio ja kyky soveltaa opittua.




Totesin tässä samalla kauhukseni, että suuri osa (ellei jopa kaikki!) mainituista sudenkuopista pätee ihan omaan opiskeluunikin... Apua. Tsemppiä meille kaikille sudenkuoppien välttelyyn!

P.S. Malttakaahan, pääsykokeisiin lukevat, pitää kunnon joululoma, jotta jaksatte kevään panostaa täysillä :) Olette lomanne ansainneet!

20. Joulukattaus + DIY-vinkki



Neljä yötä aattoon! Tänään viimeistellään joulupöytä juhlavaksi helpolla mutta suloisella asetelmalla.

Talviseen asetelmaan tarvitset:
  • risuja, ruusuja, käpyjä, ihan mitä mieleen juolahtaa
  • valkoista spraymaalia
  • pari tuikkukippoa ja tuikkua






Kuten diy-vinkistä jo huomaa, luonto saa tulla myös joulupöytään. Tänä vuonna kattauksen väritys on vaalea,  tehostevärinä beige ja mukana ripaus punaista ja havunvihreää. VilleroyBochin kynttilänjalat ostin itselleni etukäteen synttärilahjaksi, mutta muuten tarvikkeet löytyivät omasta takaa. Aterimet sidoin yhteen vaalealla nauhalla.








Jouluillan kattaus on nyt suunniteltu, mutta paljon on vielä tekemättä! Onneksi on vielä neljä päivää aikaa :) Iloisia jouluvalmisteluja tai -valmistelemattomuuksia (ihana suomen kieli!!!) jokaiselle ♥

19.12.2017

Tenttiin luvun tuskaa

Minä opiskelijana -postauksessa en pahemmin käsitellyt tenttiin lukua. Kommenteissa sainkin postaustoiveen aiheesta, joten tässä tulee. Olen kirjoittanut tämän valmistautuessani neurotieteiden perusteiden (NET) tenttiin, joten pitäisi ainakin olla tuoretta ja paikkansapitävää kokemusperäistä tietoa :D




Tenttiin luku omalla kohdallani on suurimmaksi osaksi taistelua epätoivoa vastaan. Joka ikisen kurssin kohdalla ajattelen, että opiskelen "ihan täysillä" alusta asti, mutta kuinkas käykään... Opiskelenhan minä tietenkin pitkin kurssia, mutta vasta viikkoa-paria ennen tenttiä alkaa se suurin urakka. Sitten ollaankin ahdistuksen ja epätoivon syövereissä, kun tajuan, etten osaakaan "mitään".

Henkinen puoli on opiskelussa pahin peikko ja paras voimavara. Kun saan sen haltuun, ei mitään ongelmaa. Mutta jos epätoivo pääsee niskan päälle, voitte uskoa, ettei opiskelusta tule senkään vertaa. Siksi tenttiin lukiessa pitää blokata kaikki "muut on parempia, oon niin hidas, miksen ymmärrä"-ajatukset pois. Vaikeaa on myös se, että vaikka opiskelen omaa ammattitaitoani, en tenttejä varten, tentit määräävät ajan, jonka voin opiskeluun käyttää. Kuten täällä mainitsin, mun tahdilla lääkis kestäisi varmaan tuplasti nykyiseen verrattuna ;)




Sitten niitä ihan oikeita tenttiinlukutapoja:  Jaan kurssin asiat kokonaisuuksiksi, joista otan aina suunnilleen yhden päivässä työn alle. Esimerkkeinä nyt NET-kurssista: yhtenä päivänä aistit, toisena hermoston rakenne ja kehitys, kolmantena motorinen puoli ja neljäntenä homeostaasi. Päivän aikana käyn läpi kaiken mahdollisen asiaan liittyvän - tai siis sen verran kuin ehdin. Pari kolme päivää jätän aikaa lankojen yhdistelylle eli kaikkien asioiden yhdistämisen loppusilaukselle. 

Itse tenttiin luku näyttää omalla kohdallani todella sekavalta. Tabletin välilehdissä on kymmenen eri sivua, luentodioja, oppikirjoja ja muuta hyödyllistä, joiden välillä suhaan etsien milloin mitäkin suuremman kokonaisuuden pientä yksityiskohtaa. (Ctrl+F on ahkerassa käytössä!) Selaan oppikirjaa ja välillä anatomian atlasta epätoivoissani ja sotken vihot täyteen mindmappeja, nuolia, muistisääntöjä ja kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Yritän saada tolkkua eri asioiden välisistä yhteyksistä, vaikka tuntuu, että perusasiatkin ovat hukassa.




Mutta lopulta asioissa alkaa olla pikkuisen järkeä. Kun tarpeeksi jankkaa asioita, ne alkavat asettua järjestykseen. Viimeisten parin päivän aikana kokonaisuudet hahmottuvat uudella tavalla. En osaa selittää, mitä siinä tapahtuu, mutta jokin loksahtaa kohdalleen. Ihan viimeiseksi tykkään selata koko tenttialueen läpi ja todeta, että edistystä on tullut. Silloin voin vihdoin ajatella olevani valmis tenttiin. Tiedän, etten osaa kuin murto-osan kaikesta, mutta tiedän osaavani tarpeeksi. Voisin siis sanoa, että paras edistykseni tapahtuu tenttiä edeltävän viikon aikana. Tosin viimeinen päivä ennen tenttiä menee useimmiten hukkaan, koska en vaan jaksa opiskella enää yhtään!  Ennen tenttiä hermoilen joka kerta, mutta itse tenttitilanteessa olen ihan tyyni. Teen sen minkä osaan ja lähden tentistä hyvillä mielin.

Tässä 1,5 vuoden aikana tärkein opiskeluoppi on ollut se, että omiin fiiliksiin saa ja pitää luottaa. Vaikka epätoivo pyrkii pintaan monisatasivuista englanninkielistä opusta kahlatessa, silti tiedän, että pärjään kyllä. Se vaan pitäisi muistaa etenkin niinä epätoivon hetkinä.




No mutta nyt on tenttiinluvut hetkeksi takana, onneksi. Lomalla ollaan siis ♥ Nyt kun tämä on kirjoitettu, en todellakaan uhraa tenteille enää ajatustakaan tämän vuoden puolella!