31.12.2018

2 0 1 8

Vuoden 2018 alussa kirjasin blogiin kahdeksan tavoitetta kuluneelle vuodelle. Seuraava vuosi kolkuttelee jo ovelle, joten käydäänpä läpi, miten tavoitteideni kanssa kävi. Suurin osa tavoitteistani on tarkoituksella hyvin abstrakteja, mikä tekee arvioinnista vähän hankalaa...




Tammikuussa 2018 lupasin itselleni, että
  • teen enemmän juttuja joista nautin - En tiedä, onko tämä totta, mutta tältä minusta tuntuu. Valokuvasin todella paljon etenkin alkuvuodesta, olen lukenut enemmän ja taiteillutkin vähän. Olen tyytyväinen tämän tavoitteen osalta, vaikka sama toki jatkuu ensi vuonna :)
  • annan enemmän arvoa ja armoa itselleni ja muille - Opettelen tätä edelleen, mutta suunta on hyvä!
  • pidän parempaa huolta itsestäni - Yritys on tässäkin asiassa ollut hyvä, mutta mm. työntäyteinen arki on iskenyt kapuloita rattaisiin. Jatketaan tätä siis!
  • keskityn olennaiseen - kaikkea ei tarvitse hallita - Osittain toteutunut. Perfektionismi vaivaa edelleen ajoittain, mutta olen oppinut (pakon edessä) myös hellittämään.
  • annan tilaa uudelle, oli se sitten uudenlaisia ratkaisuja tai erilaisia näkökulmia - Tämäkin tuntuu toteutuneen, vaikka tavoitteeni melko abstrakti onkin. Koen olevani vähän eri ihminen kuin vuoden alussa.
  • sanon useammin kyllä - Vaikea sanoa, kun ei ole tarkkoja tilastoja ;) Sanoisin, että osittain toteutunut, ja tämä kohtahan vähän liittyy tuohon viimeiseen kohtaan.
  • jatkan pyrkimistä kohti parempaa arkea - Vihdoin asia, joka on toteutunut täysin! (Tässähän piti pyrkiä, ei saavuttaa :D) Hyvä ja sujuva arki on se juttu, jonka avulla jaksan ja pärjään hyvin, joten arjen optimointi jatkunee myös ensi vuonna :)
  • valitan, arvostelen ja negistelen vähemmän - Olen yrittänyt ja omasta mielestäni onnistunutkin. Erityisesti kiireestä ja tekemisen paljoudesta valittamista pyrin ankarasti välttämään, koska tekemisen määrä ei siitä vähene, mutta valitus ja negistely vievät viimeisetkin voimat.




Suurin osa tavoitteistani toteutui vähintään osittain. Tässä vaiheessa vuotta voinee jo sanoa, että vuosi 2018 oli elämäni paras ♥ Vuosi alkoi ihanalla ja lämpimällä ulkomaanmatkalla. Vaikka keväällä sairasteltiinkin pitkään ja hartaasti, pysyin katastrofeista huolimatta hienosti opiskelutavoitteissani ja sain 2. vuoden parhaan arvosanan koko preklinikan suurimmasta kurssista. Kesä oli (helteitä lukuun ottamatta!!!) - ainakin jälkikäteen ajateltuna - mukava, kun tein "omassa kopissani" tutkimustani eteenpäin. Syksy toi mukanaan klinikan aloituksen ja uudet kuviot sairaalan puolella. Oli jännittäviä hetkiä ja raskaita viikkoja, mutta niinpä siitäkin selvittiin. Marraskuussa  vietin 2,5 viikkoa yksin lasten kanssa, kun mies oli matkalla. Juuri kun ajattelin, että pian on tästäkin vuodesta päästy, tulikin eteen vielä muutto, joka tapahtui muutama päivä ennen joulua. Nyt on vanha asunto tyhjennetty ja uuteen kotiuduttu, joten uusi vuosi aloitetaan monin tavoin puhtaalta pöydältä. 

(Yksi tässä vuodessa harmittava asia on se, että blogi jäi niin vähälle huomiolle. Taitaa vain olla niin, ettei ihan kaikkea voi saada.)


Kiitos, 2018 ♥ Millaisena vuosi 2018 jää sinun mieleesi?

30.12.2018

Joulukuu 2018

Tämän vuoden viimeisen kuukausikatsauksen aika! Huomenna palaillaan vuoden alussa asetettujen tavoitteiden pariin, mutta nyt keskitytään joulukuun tapahtumiin. Paljoa en tässäkään kuussa ehtinyt bloggailemaan, joten yritän saada teidät taas kartalle :)




Joulukuussa

parasta oli joulu, tietenkin! Lempiaikani vuodesta on just nyt, eikä minulla ole mikään kiire päästää vielä joulusta irti. Ehkä loppiaisena suostun hyväksymään, että joulu on ohi.

inspiroivinta on ollut huomata, että asiat järjestyvät kyllä. Muutimme 5 päivää ennen jouluaattoa uuteen asuntoon, saimme tavarat suunnilleen paikalleen ja vietimme mukavan ja rennon joulun. Nyt vanhakin asunto on jo luovutuskunnossa, eikä tähän kaikkeen edes tarvittu harmaita hiuksia ja hillitöntä stressiä.

ikävintä oli muutto. Inhoan muuttoja jo muutenkin, mutta vielä näin lyhyellä varoitusajalla ja pakon edessä se oli vielä ikävämpää.

ärsyttävintä oli ja on se, kun kaikki on ihan kesken. Onneksi pikku hiljaa alkaa järjestys taas muotoutua :)




hauskinta oli nähdä kaikki sisarukseni ja vanhempani meidän perheen pikkujouluissa viikko ennen joulua. Oli se kyllä vähän raskastakin, kun 1,5 vuorokaudessa matkustettiin yhteensä yli 700 km, kun kävimme samalla reissulla moikkaamassa miehen vanhempia. Hauskaa oli myös pitää pikkujoulut kuun alussa ja saada opiskelukaverini vielä viimeistä kertaa vanhalle kämpälle käymään.

ilahduttavinta oli saada joululoman muodossa tauko opiskeluvelvollisuuksiin, taputtaa itseään olalle ja todeta, että selvisin tästä syksystä. Luvassa on tiivis kevät etenkin tenttien osalta, joten pienistä lomavelvollisuuksista huolimatta olen yrittänyt ottaa niin rennosti kuin mahdollista.

raskainta - muutto, muutto ja muutto. Ja ehkä vähän se, kun muuton keskellä piti yrittää lukea kardiologiaa, josta tuntui, etten ymmärrä mitään. Tenttituloksia odotellessa...




piristävintä on lomailu, loikoilu ja suklaansyönti. Palaan ruotuun taas ensi vuonna.

kauneinta oli syntymäpäiväni iltana, kun oli -15 pakkasta ja lunta sateli hiljalleen. Edelleen olen niin onnellinen siitä, kun muutimme juuri Kuopioon ♥ 

haikeinta oli viimeistä kertaa käydä vanhalla asunnolla. Sinne me muutimme, kun kuopus oli vielä vauvaikäinen. Täytyy myöntää, että on myös vähän haikeaa, kun vuosi vaihtuu. 2018 oli elämäni paras vuosi: kiinnostavat opinnot, mukavat harrastukset ja muutenkin kiva elämä :)

23.12.2018

Kuulumisia ja joulurauhaa

Hei kaikki ja hyvää aatonaattoiltaa! Taas on vierähtänyt luvattoman pitkä aika viimeisestä postauksesta. Tilannetta selittänee paitsi juuri tapahtunut muutto myös opiskeluvelvollisuudet, joista pakolliset ovat onneksi jo tältä syksyltä ohi.

Olen tässä kuluneiden viikkojen aikana pohdiskellut, kuinka vähällä laittamisella joulu mahtaa tänä vuonna tullakaan. Pikku hiljaa teimme muuttoa uuteen asuntoon, ja itse muutto tapahtui keskiviikkona. Ennen perjantaita yhtään lahjaa ei ollut vielä hankittu, jouluruokia oli mietitty ehkä muutaman minuutin verran ja joulumielikin oli vähän hakusessa. Vaan nopeasti nämäkin hoituivat lopulta, vaikka osa tavaroista hakeekin vielä muuton jäljiltä paikkaansa. Onnea on tunnelmavalaistus :D




Joulun vietämme taas kerran oman perheen kesken uudessa kodissa, vaikka kieltämättä olisi vähän houkutellut ajatus siitä, että pääsisi jonnekin "valmiille". Noh, näillä mennään ja näin aatonaattona alkaa olla sen verran jo järjestelty, että eiköhän tästä hyvä joulu tule :) Todennäköisesti loppuvuosi ja joulu 2018 jää muistoihimme tapahtumarikkaana ja ehkä vähän sekavanakin ajanjaksona. Reilu kuukausi sitten meillä ei ollut muutosta tietoakaan, ja nyt jo asutaan uudessa kodissa. Nopeaa toimintaa, etten sanoisi.

Opiskelujen suhteen joululoma alkoi 1,5 viikkoa sitten keskiviikkona, kun meillä oli kardiologian tentti. Se meni ihan mukavasti, vaikka olinkin stressannut, kun en ehtinyt muuton ja muiden asioiden vuoksi lukea niin paljoa kuin olisin halunnut. Kävin kuitenkin viime viikolla vielä suorittamassa omatoimisia seurantavuoroja sisätaudeilla, ja tällä viikolla oli vielä yksi päivystysyö valvottavana. Lisäksi minulla on ollut tapaaminen syväreideni tiimoilta, jotta pääsisin jo analyysivaiheeseen - sitäkin oli tarkoitus nyt lomalla tehdä. Katsotaan, kuinka käy, kun tätä tekemistä riittää jo muutenkin, ja lomailu olisi tässä kohtaa enemmän kuin tarpeen. Ilmoittauduin myös joululomalla tutkimaan potilaita, jotta saisin toivon mukaan keväästä vähän helpomman.




Syksyn alusta tuntuu olevan ikuisuus niin ajallisesti kuin ammatillisen kehityksenkin suhteen. Vaikka olen tänä syksynä ollut yliopistolla ja sairaalalla melkein enemmän kuin kahtena viime vuonna yhteensä (no ehken ihan), päällimmäisin tunne taitaa silti olla innostus ja kiinnostus - tämänhetkisen väsymyksen lisäksi. En ole kokenut sairaalassa pyörimistä yhtään raskaaksi, vaikka sitä etukäteen epäilin. On siellä näköjään sen verran tullut oltua. Eniten olen syksyn aikana stressannut mahdollisia sairasteluja sekä omatoimisia potilaan tutkimisia. Onneksi niihinkin alkaa jo rutiini löytyä niin tutkimisten kuin raporttienkin osalta! Opittavan asian määrä on jo tänä syksynä ollut ihan tolkuton, ja sama jatkuu keväällä - mutta kuten jo todettua, kiinnostus auttaa siinä hurjasti. Puolet kolmosvuodesta on ohi, ja olen suoriutunut syksystä paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Tästä on hyvä tammikuussa jatkaa.

Jos nyt kuulumisiin palataan: virallisesti olen ollut joululomalla jo pitkään, käytännössä vain vuorokauden. Vaikka vähän epäilinkin, näyttäisi siltä, että kyllä se joulu lopulta löysi myös meille ♥ Kaiken puurtamisen jälkeen nyt on aika levätä.

Tunnelmallista joulun aikaa teille kaikille! :)

4.12.2018

Loka-marraskuu 2018

Mukavaa joulukuun alkua! Lokakuu ja marraskuu hujahtivat ohi, joten niputetaanpa kaksi kuukausikatsausta taas yhteen. Vuoden pahin aika eli marraskuu - joka tänä vuonna oli vielä paljon tavallista rankempi - on nyt ohitettu, ja reilun viikon päästä ollaankin jo joululomalla. Mutta tässäpä vielä parin viime kuukauden parhaita ja pahimpia :)




parasta oli päästä eroon elinpatologiasta tentin kautta perjantaina. Ennen tuota tenttiä minulla ei ollut koskaan ollut hyvää fiilistä histologian/patologian tentissä, mutta nytpä oli! Ja hyvä niin, sillä perjantainen tentti oli ihan viimeinen patologian tenttimme.

inspiroivinta on ollut huomata oma edistymiseni erityisesti potilaan tutkimisen kohdalla. Nyt on kolme potilasta yhdeksästä tutkittu, ja ero ekan ja kolmannen potilaan tutkimisessa oli jo huomattava. Yleisesti klinikan kurssit ja opiskeltavat asiat ovat todella inspiroivia - tämän kaiken vuoksi minä lääkikseen halusin :)

ikävintä oli paitsi olla 2,5 viikkoa yksin lasten kanssa, myös se, että joudumme melko pikaisella varoitusajalla muuttamaan pois tästä asunnosta. Onneksi uusi asunto on jo löytynyt ja muuttopäiväkin suunnilleen tiedossa. Ikävää on siis se, että omasta tahdostamme emme olisi vielä muuttaneet pois.


 

ärsyttävintä on edelliseen liittyen pakkaaminen ja tavaran karsiminen. Yleensä meillä on ollut pidempi aika valmistautua muuttoon, mutta tämä tuli aika puun takaa! No, tuleepahan taas karsittua kertynyttä tavaraa...

hauskinta on varmaan ollut kaikissa ryhmäopetuksissa ja harkoissa. Nyt klinikassa ryhmät ovat aika pieniä, 6-8 hengen ryhmiä, joten aika hyvin ollaan tultu tutuiksi ja opiskelukin pienryhmissä on ihan eri tavalla mielekästä kuin suurissa opiskeluryhmissä.

ilahduttavinta on saada opiskelu- tai muita asioita päätökseen. Olen ilahtunut myös jokaisesta hyväksytystä harjoitussairauskertomuksesta, koska kaikki on aina kotiinpäin.

raskainta on ollut pimeä marraskuu ja siihen liittyen väsymys. Onneksi nyt on saatu edes pikkuisen lunta, mutta pitkään oli mustaa ja sateista ja oma olo sen mukainen.




piristävintä on tässä vaiheessa syksyä todeta, että suurin osa syksyn opiskelujutuista on jo takana - ja olen selvinnyt niistä kaikista! Myös ajatus monen viikon (!!!) joululomasta virkistää. Lokakuussa ollut syysloma oli myös piristävä - nyt ennen joulua olen jaksanut paljon paremmin kuin aiempina vuosina, jolloin syyslomaa ei ole ollut.

kauneinta ovat tähän vuodenaikaan kuura ja kaikki kauniit kausivalot, joita ihmiset ovat viritelleet pihoilleen ja parvekkeilleen!

haikeinta on jättää tämä ensimmäinen Kuopion-kotimme varsinkin, kun muutto tuli eteen niin äkkiä. Tänne sitä tultiin silloin ekan syksyn elokuussa ja täällä on koettu niin paljon iloa kuin epätoivoakin! Onneksi sentään asuinalue säilyy samana, joten muutos on mahdollisimman pieni kaikkien kannalta.


Sellaista kaikkea on mahtunut loka- ja marraskuuhun.Yritän taas jossain kohtaa kirjoitella, mitä kaikkea on opiskelun saralla tapahtunut ja muutenkin, mutta harmittavasti aika on niin rajallista... Joka tapauksessa ihanaa alkanutta joulukuuta kaikille! ♥