16.8.2020

Ekan arkiviikon fiilikset

Ihan ensiksi: kysymyspostaus odottelee vielä hetken kysymyksiä, vastailen todennäköisesti tämän kuun lopulla tai ensi kuun alussa! Tämä postaus jäi vuosi sitten julkaisematta, joten tässäpä fiiliksiä ekalta arkiviikolta viime ja tältä vuodelta. Melkoisen erilaiset lähtökohdat ovat tänä vuonna verrattuna vuoden takaiseen, ja tunnelmat sitä myöten eroavat aika paljon toisistaan. Ei liene vaikea arvata, kumpi vuosi vie voiton...
 
 


12.-18.8.2019
 
Viikko oli melkoista mylläkkää kaiken uuden opettelussa ja vähän muutenkin. Saman viikon aikana alkoivat sekä koulu että esikoulu, ja tätä nykyä meillä asuukin kahden opiskelijan lisäksi ekaluokkalainen ja esikoululainen (sekä totta kai kuopus, joka on vielä päiväkodissa). Tunnelmia tuli ihan laidasta laitaan, ja voin sanoa, että etenkin näiden raskaushormonien vaikutuksen alaisena tunteet heittelivät vähän liikaakin :D Ja nyt niihin fiiliksiin:

+ ekaluokan alku jännitti vanhempia varmaan yhtä paljon kuin itse koululaistakin, mutta alku meni hienosti
+ ensimmäinen aamu, kun esikoisen piti yksin lähteä kouluun, sujui kuin sujuikin melko hyvin (vaikka stressasinkin tätä aika paljon etukäteen) - onneksi yksinoloa kotona ennen lähtöä oli vain noin vartti
+ äitipolilla kontrollikäynnillä vauvalla oli kaikki hyvin
+ keskimmäinen oli onnessaan päästyään vihdoin (!!!) eskariin ja isompien ryhmään!
sain ensimmäisen isomman oppimistehtävän palautettua
+ syväripalaveri on sovittuna ensi viikolle - voi kun siitäkin tulisi jo kohta valmista...

- labrakokeissa ikävä kyllä paljastui jälleen kerran minulle liiankin tuttu raskaushepatoosi, joka tarkoittaa taas todella tarkkaa ja tiuhaa seurantaa loppuraskauden ajan 
- saavutin taas uuden aallonpohjan siinä, kuinka kipeä voinkaan olla

Sellaisia fiiliksiä mahtui viime viikkoon. Toivotaan, että ensi viikko olisi vähän vähemmän tiivis, ja arki alkaisi asettua uomiinsa! Tietysti ottaa aikansa, ennen kuin koululainen oppii oikeasti ottamaan vastuuta tavaroistaan ja tekemisistään, mutta alku näyttää sujuneen todella hienosti. :) Onneksi miehen opinnot alkavat jälleen vasta syyskuussa, joten saamme rauhoitettua loppukuun uusien rutiinien opettelulle ja sujuvamman arjen tavoittelulle. Nyt se on alkanut, uusi elämänvaihe koululais(t)en vanhempina ♥

 

 
Ja vertailun vuoksi: 

10.-16.8.2020

Ensimmäinen opiskeluviikko. Etäluentoja (8)9-16, yksi etäseminaari, ennakkotehtäviä. Kävin myös yhden illan päivystyksessä käynnissä olevaan amanuenssuuriini liittyen, kun en päivisin luennoilta ehtinyt. Viime vuodesta poiketen perheemme koostuu nykyään kahdesta opiskelijasta, kahdesta koululaisesta, yhdestä viskarista sekä pikku kuopuksesta, joka sivumennen sanoen on äärimmäisen vahdittava.

+ Onneksi nyt ei ole viime syksy! Toisin sanoen voin noin sata kertaa paremmin kuin vuosi sitten.
+ Koulun alku sujui hienosti, vaikken ikävä kyllä tänä(kään) vuonna päässyt saattamaan ekaluokkalaista koulutielle
+ Amanuenssina on ollut niin mukavaa!
+ Kesäloma teki tehtävänsä, on mukava palata opintojen ääreen
+ Tällä viikolla puolet porukasta on vielä lomaillut, joten hyvä fiilis aloitella arkea

- Vähän jännittää alkaneen lukuvuoden (aikataulu)ongelmat. Kuopuksen hoito aiheuttanee tänä syksynä vielä enemmän haasteita kuin alkuvuonna.

 
Keskiviikkona kaksi pientä alakoululaista lähtivät isänsä saattelemina koulutielle. Toisen kohdalla ei - onneksi - ole ihan samanlaista opettelua kuin ensimmäisen kanssa, vaikka toki koulun aloitus on lapselle itselleen aivan yhtä ainutlaatuista. Lasten erilaiset temperamentit samoin kuin isomman antama esimerkki helpottanevat tätä alkuvaihetta kaikkien kannalta. :) Päiväkotilainen odottaa jo, että pääsee takaisin päiväkotiin. Yli viiden kuukauden tauko päivähoidosta oli varmasti mukavaa lomailua päiväkotiarjesta, mutta kyllä huomaa, että päiväkoti ja kaverit ovat tärkeä osa hänenkin elämäänsä. Siispä toivomme koko perheen voimin, että arki saisi alkaa ja jatkua mahdollisimman samanlaisena kuin ennen tätä pandemiaa. Toivotaan parasta!
 
 


Hyvä alku on saatu tällekin lukuvuodelle niin koululaisten kuin omaltakin osalta. Yliopiston puolella ainakin alkusyksyn ajan kaikki mahdollinen on etänä, mutta toki meidän alalla on ryhmäopetuksia ja muita, jotka on pakko järjestää paikan päällä. Miehen opiskelujen järjestelyistä ei ole vielä tietoa, mutta toivottavasti sieltäkin info tulisi mahdollisimman pian. Joka tapauksessa ystävät on jälleen värvätty vauvanhoitoreserviksi, jotta saisin (ainakin) sen kirurgian kunnialla suoritettua ja vihdoin LK4-luvat taskuun!

Iloista loppukesää kaikille!

9.8.2020

Lääkisopintoni tähän asti

Nyt on takana saman verran (kaksi vuotta kumpaakin) preklinikkaa ja klinikkaa, joten kerron pikkuisen tähänastisista opinnoistani. (Okei, se kirurgia roikkuu suorittamattomana edelleen, mutta tämäkin asia korjaantuu parin seuraavan kuukauden aikana!). Pientä vertailuakin mahtuu mukaan niin opintosisältöjen kuin omien fiilistenkin osalta.


Preklinikasta olen jo aiemmin kertonutkin esimerkiksi tässä koosteessa sekä arvosanojen kautta katsottuna täällä. Kaksi ensimmäistä lääkisvuotta jäivät mieleen opettavaisina ja melko teoreettisina, joskin toisen vuoden loppupuoliskolla päästiin jo paremmin kliinisiin asioihin käsiksi. Ehkä suurin opetteleminen preklinikan aikana ja etenkin opintojen ekana vuonna itselläni oli nimenomaan yliopisto-opiskelun opettelemisessa. Koska taustallani ei ollut aiempia yliopisto-opintoja, en osannut edes kuvitella, miten paljon työtä tenttiin lukeminen voi vaatia tai kuinka vahvasti näissä opinnoissa on "omillaan". Kun opiskelijajoukossa on pitkälti toistasataa opiskelijaa, yksilöllinen ohjaus ja opetus jää hyvin vähälle. Onneksi vuosikurssin sisällä ja tuutoreiden toimesta muistuteltiin, ohjattiin ja neuvottiin hyvin niin käytännön asioissa kuin opiskelujutuissa. Lääkis on myös hyvin koulumuotoinen tarkkaan laadittuine lukujärjestyksineen, ettei senkään puolesta joudu kovin runsaasti tekemään itsenäisiä päätöksiä esimerkiksi kurssivalintojen suhteen. Joka tapauksessa opintojen alkuajat olin kovin hukassa, mutta se kai jossain määrin kuuluu asiaan. :)

Toinen lääkisvuosi oli henkilökohtaisesti tähän mennessä vaikein vuosi, ei niinkään opintojen puolesta vaan muun elämän. Mies aloitti omat opintonsa ja lapset päivähoidon (ja sitä myöten sairastelun). Vauhdikkaan ensimmäisen opiskeluvuoden sekä koko kesän työskentelyn jälkeen olin lukuvuoden alkaessa jo valmiiksi väsynyt. En jaksanut etenkään syyslukukautena paljoakaan kiinnostua kursseista, ja toisen lukuvuoden keskiarvoni on tähän mennessä heikoin vaikka todella hyvä (3,5) onkin. Kyseisenä vuonna mietin myös eniten tähän asti, olenkohan sittenkään omalla alallani (taaskaan). Asiaan vaikutti varmaan myös se, etten lasten sairastelun vuoksi päässyt sitäkään vähää esimerkiksi luennoille kuin ensimmäisenä vuonna. Onneksi suunta oli ylöspäin, ja kevätpuolella opiskelu alkoi taas maistua. Toisen vuoden ja koko preklinikan kruunasi SFL eli systemaattisen farmakologian ja toksikologian kurssi, josta pidin älyttömän paljon. Kun preklinikka päättyi, fiilis oli hyvä eikä vastaavanlaisia epäilyksiä väärästä alasta ole sittemmin enää tullut. Kesä vierähti syväreiden parissa, ja muutama oikein syvä epätoivon alho mahtui niihinkin viikkoihin. Kaikkinensa tekee melkein pahaa muistella kyseistä lukuvuotta, mutta siitäkin on selvitty :D.
 

Sitten alkoi klinikka, kauan odotettu ja paljon pelätty. Suurin muutos preklinikkaan nähden oli pienryhmäopetukset ja etenkin niiden suuri määrä (useita viikossa, voi sentään). Pikku hiljaa totuteltiin kulkemaan KYS:n käytäviä lääkärintakki päällä ja stetarit sekä lukematon määrä erilaisia suorituskortteja takin taskussa. Itse solahdin varsin nätisti sairaalamaailmaan, olihan se tuttu jo aiemman ammattini kautta, vaikka uusi rooli tietysti aiheutti vähän kasvukipuja. Jännitin ekoja potilaan tutkimisia ihan hirveästi. Kolmosvuoden syksy meni klinikkaa opetellessa ja epävarmuutta monien uusien asioiden edessä sietäessä, keväällä taas koittivat uudet haasteet (kuinka selvitä järkyttävän väsyneenä ja pahoinvoivana viikon välein olevista tenteistä?). Yleensä ottaen pidin suuresti kolmosvuodesta. Lempikurssejani olivat sisätaudit (etenkin gastroenterologia, nefrologia ja reumatologia), keuhkosairaudet sekä anestesiologia ja tehohoito. Tosin ANE:n simulaatioharjoituksista ei jäänyt ollenkaan hyvä mieli, kun suoriuduin niin "huonosti" omasta tehtävästäni :( Hyvillä mielin en muistele myöskään sisätautien lopputenttiä, mutta onneksi sekin on jo historiaa eikä sitä tarvitse enää kohdata!

Nelosvuosi oli omalla kohdallani luku sinänsä. Ensin raskas alkusyksy, jota onneksi kevensi hyyyvin keveä fysiatrian ja ortopedian jakso. Sitten vauvan syntymä ja loppuvuosi "lomaa". Kevät sen sijaan oli koronasta huolimatta aivan mahtava! Rakastin neurologian kurssia ja ylipäätään opiskelua kotona olon jälkeen :) Seminaariviikoista pidin myös, oli mukavaa olla kerrankin koko kurssin voimin auditoriossa ja nähdä pitkästä aikaa päivittäin myös eri ryhmissä olevia kavereitani. Keskittyminen tosin uhkasi herpaantua säännöllisin väliajoin - kuka muka jaksaa olla aktiivinen monta viikkoa putkeen klo 8-16? Myös psykiatriasta pidin kovasti, ja siihen tavallaan sopi etäopetus oikein hyvin. Tk-jakson suoritin opintojen välissä pääsiäisloman aikana, ja teki kyllä hyvää päästä ihmisten ilmoille! Yleisfiilis nelosvuodesta on ollut hyvä, ja opiskelumotivaatiota on riittänyt varsinkin kuluneena keväänä. Iloisin mielin jatkan tästä eteenpäin kohti toiseksi viimeistä lääkisvuotta!


Sitten sitä vertailua. Olen todennut monessa asiassa olevani suunnilleen päinvastaista mieltä kuin moni muu, joten älkää ihmeessä kuvitelko, että omat ajatukseni vastaisivat millään tavalla yleistä käsitystä tai varsinkaan todellisuutta!

Preklinikka

Käytetty aika: Opiskelukalenterini oli aika täynnä, pääosin luentoja (liki joka päivä, mutta eivät pakollisia, joten aika vähän kävin) ja jonkin verran ryhmäopetuksia (yleisimmin 1/vko, mutta määrä vaihteli 0-5/vko). Harkoissa opetusryhmät olivat aika isoja suhteessa klinikkaan, ja niissä asioita käsiteltiin usein pienemmissä ryhmissä. Varsinkin toisena opiskeluvuonna opiskeluun käyttämäni tunnit olivat melko minimaalisia tenttiin lukua lukuun ottamatta.
Parasta: Tk-päivät eli ne ainoat hetket, kun pääsi kurkkaamaan käytännön työelämään. Biolääketieteen ja mikrobilsan harkat oli omia lemppareita, pipetointi ja mikrobien zoomailu mikroskoopilla olivat omasta mielestäni oikein jees!
Sudenkuopat: Ennakkotehtäviä oli moniin ryhmäopetuksiin, mutta hyvistä aikeista huolimatta ne jäivät usein vähälle huomiolle. (Siihen lienee vaikuttanut osittain se, että suuremmassa ryhmässä oli helpompi piiloutua muiden taakse, kun ei ihan ollutkaan kartalla päivän aiheesta...) Preklinikassa aihealueet olivat minulle aika vaikeita ja koko yliopisto-opiskelu uutta.
Opintomenestys: Opintojeni keskiarvo oli kahden ekan vuoden aikana vähän vajaa 4. Harmitti kyllä pienesti, kun oma kladini ei ollut niin hyvä kuin olisi voinut olla. Olen silti päässyt amanuenssiksi juuri niihin paikkoihin, mihin olen halunnutkin, ja se on tärkeintä.


Kaksi klinikkavuotta

Käytetty aika: Ryhmäopetuksia on ollut yleisimmin 3/vko (määrät ovat vaihdelleet 0-6/vko) eli aika paljon enemmän kuin prekliinisessä vaiheessa. Ennakkotehtäviin olen klinikassa saanut tuhraantumaan paljon enemmän aikaa, koska pienessä ryhmässä on ihan erilainen paine osatakin jotakin :D  Ryhmäopetusten ja luentojen päälle klinikassa ovat tulleet omatoimisesti suunniteltavat ja tehtävät päivystys- ja osastoseurannat sekä potilaan tutkimiset, joihin on saanut vierähtämään tunnin jos toisenkin.
Parasta: Vuosikausien ahkera opiskelun opettelu sekä teoreettisempien aiheiden vaihtuminen kliinisempiin paitsi suunnilleen tuplasi opiskelumotivaationi myös sai aikaan arvosanojen kohenemisen. Pienryhmäopetuksen klinikassa olen itse kokenut paljon opettavaisemmaksi kuin preklinikan ryhmäopetukset. Tähän varmasti ovat vaikuttaneet niin pieni ryhmäkoko kuin oma parempi aktiivisuustasokin. Erityisen mukavia ovat olleet nelosvuoden opinnot, joissa saa keskittyä vain yhteen tai kahteen kurssiin kerrallaan. (En kyllä kärsinyt kolmosvuoden syksystä kevääseen -kursseistakaan lainkaan.) Mielestäni klinikka on tähän asti ollut tosi mukavaa ja mielenkiintoista - toivottavasti sama jatkuu loppuun saakka!
Sudenkuopat: Aikataulujen säätäminen, kun se potilaan tutkiminen sattuukin just sille illalle kun ei sopisi ja itselle sopivat omatoimiset seuranta-ajat on joku muu jo varannut! Onneksi näistä selviää kuitenkin, kenelläkään ei (tietääkseni) ole jäänyt suorituksia saamatta aikatauluongelmien vuoksi.
Opintomenestys: Parempi kuin uskoinkaan etukäteen niin fiilisten kuin suoritustenkin osalta. En tunnista (tai myönnä) käyttäväni aikaa tai energiaa opiskeluun enempää kuin preklinikassakaan, mutta niin vain keskiarvoni on kahden klinikkavuoden aikana ollut parempi kuin preklinikassa, hieman yli 4.

Haluankin etenkin klinikkavaihetta kauhulla ajattelevia rohkaista, että siitäkin vaiheesta kyllä selviää. Kolmosvuoden alku on vaikeinta, mutta sen jälkeen helpottaa! Tai toivottavasti näin, vielä on kaksi kokonaista vuotta jäljellä... P.S. Kysykää nyt ihmeessä edes jotain! :D

3.8.2020

Kysy minulta!

Toiseksi viimeinen lääkisvuosi kolkuttelee ovella, ja viimeisimmästä kysymyspostauksesta on vuosikausia aikaa. Eiköhän ole taas aika aktivoida juuri Sinua! Kysy siis mitä vaan (Kuopion) lääkiksestä, opiskelusta, minusta tai elämästä yleensä. Vastailen parhaani mukaan! Jos ei ole mitään kysyttävää, kommentointikin on sallittu. :)




(Bloggerissa olen huomannut jo pitkään ongelmia kommentoinnissa, joten jos kommentointi ei onnistu, selaimen vaihto tai sivuhistorian tyhjennys voi auttaa.)