20.2.2022

Hektinen helmikuu

Helmikuussa olen ollut vähän pulassa kaiken tekemiseni kanssa. Vaikka suunnitelmieni mukaan ei olisi pitänyt olla hätäpäivää, tekemisen määrä on kaatunut varsin tehokkaasti niskaan. Syynä siihen on lähinnä ollut lasten sairastelu, jota on nyt jatkunut non-stop yli kolme viikkoa. Sairastelija vain on vaihtunut välissä. Kotitestit ovatkin tulleet hyvin tutuiksi.

Kalenteriani ovat nyt helmikuun ajan täyttäneet lastentautien amanuenssuuri sekä saman alan valinnainen kurssi, johon liittyy seurattavien päivien lisäksi kirjallisia tehtäviä. Olen joutunut tekemään töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin, jotta saisin tunnit täyteen. Vaan eipä auta, levätään sitten ensi kuussa - ehkä. 

 

 

Olenkin nyt päässyt hyvin monipuolisesti seuraamaan toimintaa niin perusterveydenhuollossa kuin yliopistosairaalassakin ja nauttinut joka hetkestä. Lastenneuvolassa on ollut mukava huomata, että eri-ikäisten tutkiminen sujuu jo melko lailla rutiinilla, ja esimerkiksi korvien tutkiminen on jo hyvin paljon helpompaa kuin lastentautien kurssilla vuosi sitten. Koululaisista en päässyt ihan pienimpiä tutkimaan lainkaan, sen sijaan yläkouluikäisten tapaaminen tuli hyvinkin tutuksi. Amanuenssuurin aikana olin niin vauvateholla kuin kahdella muullakin lastenosastolla, lisäksi lastentautien sekä lastenneurologian poliklinikalla sekä lukemattomia tunteja päivystyksessä. Olen tykännyt ihan älyttömästi, ja vähän melkein harmittaa, etten aio erikoistua lastenlääkäriksi. Toki esimerkiksi terveyskeskustyössä väkisinkin tulee vastaan myös pienempiä potilaita, mitä en pane ollenkaan pahakseni. Päinvastoin pidän suuresti lasten kanssa työskentelystä; on palkitsevaa onnistua tutkimaan pikku potilas ilman itkua. :)

Ihan kohta alkaa myös lääkiksen "loppurutistus": viimeinen kurssi viimeisine ryhmäopetuksineen ja seminaareineen! Niiden jälkeen suoraan jatkuvat lääkiksen viimeiset, koko kurssimme yhteiset seminaarit. Lääketieteen perusopinnot käyvät siis erittäin vähiin. Viimeinen kurssi on omalla kohdallani sisätautien täydentävä kurssi, jolla syvennetään monipuolisesti eri sisätautien alojen osaamista. Kurssi koostuu pääasiassa ryhmäopetuksista ja niiden ennakkotehtävistä, muutamista seurantatunneista haluamassaan yksikössä sekä viikon kestävistä seminaareista.

 

 

Opintoja on jäljellä enää seitsemän viikkoa ja lisäksi viikon talviloma. Kevätlukukausi olisi voinut olla hyvinkin kevyt opintojen suhteen, mutta enpä - taaskaan - osannut pitää kalenteriani niin tyhjänä kuin olisin voinut. Amanuenssuuri sekä valinnainen kurssi olivat täysin ylimääräisiä, mutta erittäin antoisia, ja lisäksi, kuten olen moneen otteeseen maininnut, teen jatko-opintojani tässä sivussa sen verran kuin ehdin. Töitä teen edelleenkin samaa tahtia, muutaman vuoron kuukaudessa, kunnes toukokuussa lähden hetkeksi kokopäivätyöhön. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee.

Mutta nyt hengähdän hetkisen, ennen kuin opiskeluhommat taas kutsuvat toden teolla. Pirteää alkavaa viikkoa!
 

4.2.2022

Toiveita viimeisille kuukausille?

Lääkistaipaleeni lähestyy loppuaan. Olen pitkään pohtinut, mitä blogille tapahtuu, kun valmistun. En ole aikeissa sitä poistaa - ainakaan vielä -, mutta sen jatko on vielä kysymysmerkki. On ollut ihanaa ja antoisaa bloggailla lääkisarjesta ja kaikesta muustakin. Erityisen inspiroivaa on ollut, kun olen saanut kuulla antaneeni toivoa tai motivaatiota haaveiden ja unelmien toteuttamiseen jollekulle lukijalleni. 

Ja sitten se "mutta": En koe luontevaksi ottaa minkäänlaista asiantuntijaroolia täällä blogissa tai muualla somessa. Arvostan kaikkia heitä, jotka tekevät upeaa työtä tuottamalla laadukasta terveysaiheista sisältöä ja tekemällä lääkärin työtä tunnetummaksi. Itse en kuitenkaan aio tuohon suuntaan lähteä, ja täällä blogissakin olen tietoisesti kuvannut vain omia ajatuksiani, kokemuksiani ja arkeani. Jatkossa tavallisesta arjesta kirjoittamisessakin on omat haasteensa. Mutta sitten on vielä yksi asia, oikeastaan ainoa, jonka vuoksi harkitsen blogia jatkavani. Se on - totta kai - tohtorikoulutus, johon sain opiskeluoikeuden joulun alla. Pienenpieni osa minusta haluaisi jatkaa tarinaa täällä aina tohtoriksi valmistumiseen asti.

 


 
Joka tapauksessa blogi jatkaa eloaan vielä siihen asti, kunnes minusta tulee lääketieteen lisensiaatti. Haluan antaa teille vielä kerran mahdollisuuden vaikuttaa blogini sisältöön ja kysynkin:


Onko jotakin olennaista jäänyt sanomatta? 

Mitä vielä haluaisit kuulla? 

Muita toiveita? 

Muuta kommentoitavaa?


Mielelläni kuulen näitä toiveita ja toteutan niitä parhaani mukaan. Opiskelupäiväpostauksille ei tainnut olla enää tilausta, joten se sarja sai jäädä viime vuoteen. Postaustoiveiden lisäksi aina on tilaa myös kommenteille, kokemuksille, kuulumisille. Monen blogiini aikanaan kommentoineen tilannetta olen välillä pohtinut jälkeenpäin. Toivottavasti elämä on kuljettanut sellaisiin suuntiin, joihin olette pyrkineetkin!



 
Aiheita/toiveita voi esittää tähän alle tai vaikkapa sähköpostitse tasapainoiluablog@gmail.com. Toiveita otetaan vastaan koko kevään ajan, joten myöhemminkin ehtii tulla omat ajatuksensa esittämään. :)