31.1.2018

Tammikuu 2018

Tämän vuoden eka kuukausi hujahti ohi tuosta noin vaan. Vaikka viime vuonna pari kuukausikatsausta jäi tekemättä, jatkan kuukausikoontien tekemistä tänäkin vuonna. Kuukauden päätteeksi on kiva palautella mieleen kaikkea kuukauden aikana tehtyä ja koettua, minkä jälkeen voi suunnata hyvillä mielin seuraavan kuukauden seikkailuihin. 




Tammikuussa

parasta oli olla oman perheen kesken ihanalla rentouttavalla lomalla, jonka voimin pitää nyt jaksaa ;)

inspiroivinta oli kliinisen mikrobiologian opiskelu - uskokaa tai älkää! Inspiroivaa oli myös uusien arkisuunnitelmien luominen loman jälkeen. Siitä tosin jäi tehtävää ensi kuullekin, lähinnä seuraavan kohdan vuoksi.

ikävintä oli omien aikataulujen pettäminen lasten sairastelun ja omien terveysjuttujen vuoksi.

kipeintä teki viisaudenhampaiden poisto. Tai ei se poisto, mutta sen jälkeen! Auts. No, onpahan 2/4 nyt poissa...

hauskinta oli loman lisäksi mikrobilsan harkoissa (vähän vissiin tylsä elämä?) sekä se, kun kuopus on oppinut ihan hassuja parin sanan lauseita, joita hän sitten tomerana kertoilee :')




ilahduttavinta oli se, että ehkä pääsen kohta syväreideni kanssa tositoimiin!!! Can't wait!

raskainta oli arjen aloitus. Miten lomaltapaluu voikin olla joka kerta niin vaikeaa?!

piristävintä olivat pari ihanan pirteää parinkympin pakkaspäivää! Ai niin, ja aurinko, tietenkin!

kauneinta oli talvinen Kuopio. Etelämmässä piipahtamisen jälkeen osasin taas niin paljon enemmän arvostaa lunta ja pakkasta, kunnon talvea! Vuosikaudet etelän talvia sietäneenä mä niin rakastan tätä ♥

haikeinta oli heittää hyvästit joulukuuselle ja -koristeille tai oikeammin joulufiilikselle. Onneksi tammikuussa näkyi sentään aurinkoa vähän enemmän, ja valoa kohti mennään :) Haikeana voin mainita myös esikoisen ilmoittamisen esikouluun - mihin ihmeeseen mun pikkuinen on kadonnut?




Sellainen oli tammikuu tällä kertaa. Helmikuussa ainakin opiskellaan ahkerasti, pääsen ekaa kertaa tälle vuodelle tenttiin, juhlitaan esikoista ja toivottavasti päästään hiihtämään, luistelemaan ja retkeilemään!

30.1.2018

Keskeneräinen

Tällä viikolla Pienen Linnun MakroTex-valokuvahaasteessa on aiheena keskeneräinen. Haaste tarjosi mahtavan tilaisuuden kääntää katsetta omaan (ammatilliseen) keskeneräisyyteen. Tällä hetkellä eniten elämässäni kesken ovat opinnot sekä tietenkin ammatillinen kasvuni. Niinpä kuvatkin noudattavat opiskeluteemaa pitkästä aikaa!




Muutaman kuukauden päästä lääkiksen "teoriapuoli" eli preklinikka on ohi. Mitä ikinä syksyllä 2016 kuvittelinkaan tässä vaiheessa osaavani tai ymmärtäväni, en ole lähelläkään sitä. En edelleenkään ole mikään supernero (yllätys!). En osaa oman näkemykseni mukaan paljoakaan biokemiaa, anatomiaa, fysiologiaa, embryologiaa, neurotieteitä tai mitään muutakaan, jota olemme näiden reilun 1,5 vuoden aikana opiskelleet. Toisin sanoen olen jälleen kerran törmännyt omaan keskeneräisyyteeni. Eikä kyse ole siitä, että olisin jotenkin alisuoriutunut tai läpäissyt kursseja rimaa hipoen, ehei.

Ehkä omana suurimpana keskeneräisyyteni osoittajana on edelleen se, että vaadin itseltäni ihan mahdottomia. On vaikeaa hyväksyä itsessään inhimillisyys ja se, ettei aina jaksa. Pienin askelin olen päässyt eteenpäin huonoimmista ajatusmalleista, mutta vielä on paljon tehtävää. Ehkä silti pahinta on se, miten vähän arvoa osaan antaa kaikelle sille työlle, jonka olen jo tehnyt. Kuten sanottua, olen tehnyt parhaani ja pärjännyt opinnoissani paremmin kuin odotin. Minulla on syytä olla ylpeä itsestäni, vaikka keskeneräisyys minussa yrittääkin väittää, ettei ole.




Mutta onko keskeneräisyys kuitenkaan ihan kokonaan huono juttu? Eikö vielä surullisempaa olisi se, jos olisi päättänyt olevansa jo valmis? Jos olisi alistunut siihen, että huonot toimintamallit tai esimerkiksi synkkä menneisyys määrittävät minut ihmiseksi, jollainen en halua olla? Eikö oman keskeneräisyytensä myöntävällä kuitenkin ole valoa tunnelin päässä, mahdollisuus valita parempi tulevaisuus? Eikö keskeneräisyys tarjoa aina tilaisuuden oppia niin, että tulevaisuudessa osaa paremmin? Keskeneräisyyttä enemmän minua kauhistuttaa ajatus ammattilaisesta, joka kuvittelee tietävänsä ja osaavansa jo kaiken.

Keskeneräisyys ja epävarmuus kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän opin ja saan onnistumisen kokemuksia, sitä valmiimmaksi koen tulevani. Kokemuksen myötä epävarmuus vähenee, sen tiedän jo, mutta täydellistä varmuutta, täydellistä valmiutta saavuttaa tuskin kukaan. Keskeneräisyyttä ja epävarmuutta on vaan tässä elämässä siedettävä. Siltä ei pääse pakoon, kun aina tulee uusia asioita, uusia tilanteita ja uuden oppimisen paikkoja. Vaan voi sen ajatella toisinkin, vapauttavana ajatuksena: olen keskeneräinen, inhimillinen, välillä epävarma, mutta niistä piirteistä huolimatta - tai juuri niiden vuoksi - just niin ihana Minä.




Niinpä lähden reippaasti kohti tulevaisuuden haasteita sitten, kun niiden aika on. Jännittää vähän jo nyt, vaikka tiedänkin, että keskeneräisyyksineni päivineni pärjään missä ja milloin vaan.

Uudet Stabilot pelastavat päiväni, vaikka se kuluukin - taas kerran - sairaan lapsen kanssa kotona. Iloista viikon jatkoa sinullekin!

27.1.2018

Opiskeluintoa ja muita kuulumisia

Toisin kuin viime viikko, tämä alkoi heti maanantaina loistavasti. Olin viikonloppuna hankkinut opiskeluintoa nostattaakseni kasan uusia vihkoja sekä uudet Stabilon tussit, joiden kanssa muistiinpanoja olisi paljon mielekkäämpää kirjoittaa ja etenkin lukea myöhemmin. Visuaalisuuteni oppimisessa on ehkä tullut jo selväksi, ja olinkin uusista opiskelutarvikkeista yhtä innoissani kuin joku ekaluokkalainen!




Tällä viikolla minulla oli kolme kliinisen mikrobilsan harkkaa. Kaikkea kivaa on tehty tähän asti, mm. viljelty bakteereja erilaisille maljoille sekä tehty erilaisia tunnistuskokeita gramvärjäyksestä katalaasi- ja koagulaasikokeisiin tai API10-testaukseen. Suurin osa tehtävistä asioista on ollut minulle uusia, vaikka mikrobien - ja etenkin antibioottien - nimet ovatkin usein tuttuja. Joka tapauksessa olen ollut iloisesti yllättynyt siitä, miten kivaa labrassa työskentely on. Viimevuotisten pipetointien perusteella arvelin, etten paljoa välitä näistä labrahommista, mutta onneksi olin väärässä.




Harkkojen lisäksi tällä viikolla olivat myös pienryhmät, joissa oltiin pienemmissä porukoissa. Ekassa pienryhmässä tutustuimme KYS:n kliinisen mikrobiologian labraan. Oli aika hauskaa huomata kesken kierroksen, että hetkinen, tännehän mä kesällä toin niitä näytteitä! Kierroksen ehdoton huippukohta oli se, kun näin huoneen, jossa steriloidaan kaikki osastollekin tuotavat instrumentit :D Samoin oli kiinnostavaa nähdä ammattilaisia työssään tutkimassa näytteitä ja kirjaamassa niitä potilastietoihin, kun itse on nähnyt vain sen "toisen puolen": tutkimuksen tilaamisen ja labratulosten katsomisen. Toisen pienryhmän aiheena olivat virukset, joihin en toistaiseksi ole perehtynyt kovin tarkkaan. Virologian luennot alkoivat vasta eilen, joten siellä tämäkin puoli kaiketi selkiytyy.

Lisämaustetta viikkoon toi kolme lapsen sairauspäivää, jolloin vaihdoimme miehen kanssa sujuvasti lastenhoitovastuuta sen mukaan, kummalla oli pakollisempaa menoa. Itse pääsin onnekseni myös eroon toisen puolen viisaudenhampaista, joten särkylääkettä on kulunut itselläkin. Kasvot ovat edelleen puoleksi hamsterin, mutta jospa alkuviikkoon mennessä olisi pahin turvotus laskenut!




Edellisen kappaleen asioiden vuoksi loppuviikko ei ollut niin hohdokas kuin maanantaiaamun perusteella olisin kuvitellut. Joka tapauksessa ensiaskeleet aktiiviseen opiskeluarkeen (tammikuun lopussa, salli mun nauraa!) on taas otettu, ja maanantaina jatketaan yhtä hyvällä fiiliksellä. Silloin muuten alkaa jo YLPA eli yleinen patologia - ja mitä, ihan kohtahan on jo helmikuu... Taitaa tämäkin kevät olla ihan just muisto vain!

Kuvat ovat ihanan aurinkoiselta, joskin hieman kylmältä (-20) maanantailta. Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

26.1.2018

Lapsiperheen Gran Canaria

Ihanaa perjantaita! Kuten aiemmassa lomapostaksessa jo kerroinkin, oma tammikuinen etelänmatkamme suuntautui Gran Canarialle ja sujui lentoineen päivineen oikein hyvin. Kerron tässä vähän tarkemmin matkan yksityiskohdista ja siitä, millaista tekemistä lapsiperheelle Gran Canaria tarjoaa. Julkaisu vähän viivästyi, mutta tiedot naputtelin ylös heti matkalta palattua ennen kuin arki ehti sumentaa lomamuistot täysin :D Kerron arkikuulumisia heti huomenna, jotta pääsette senkin suhteen kärryille!


lasten, kanssa, lomalle, matkustelu, perhe, lomamatka, taapero


Hotelli

Kohdekaupunkeja sekä tietysti hotelleja ja muita majoituskohteita löytyy Gran Canarialta moneen lähtöön ja makuun. Itse majoituimme siis Puerto Ricossa. Hotelliksi valitsimme Eden-nimisestä neljän tähden huoneistohotellista kolmion, joka oli mitoitettu neljälle hengelle. Lapset nyt eivät paljoa (nukkuma)tilaa vie, joten ihan hyvin mahduimme viidestäänkin. Miinuksena tässä ja monessa muussakin hotellissa on yömyöhään jatkuva musiikki, joka kuului kohtalaisen kovaa ainakin omaan huoneistoomme. Muuten hotellivalintamme osui nappiin, korkeammalta oli ihanat maisemat eikä rannallekaan ollut pitkä matka. Keittiö ei ollut suurensuuri, mutta sisälsi hyvät ruoanlaittomahdollisuudet ja peruskeittiövälineet, joten ruoanlaitto hotellilla oli helppoa.


hotelli, huoneistohotelli, majoitus, lapsiperhe, etelänloma, gran canaria


Uimarannat

Puerto Ricossa oli kaksi aallonmurtajin varustettua rantaa. Itse emme käyneet kuin Amadoresin rannalla, koska se oli lähempänä ja saatoimme kävellä sinne koko porukalla. Kyseinen ranta oli alkuun tosi matala, mutta syveni äkkiä, joten lasten kanssa piti olla tarkkana. Pienehköjä aaltoja tuli rantaan asti, mutta muuten ranta oli rauhallinen. Autolla toki pääsi helposti muillekin rannoille, kun pysytteli vain mahdollisimman lähellä rannikkoa ja bongaili uimarannan merkkejä.


uimaranta, ranta, uinti, lapsiperhe, pikkulapset, taapero, leikki-ikäinen, rannalla

taapero, rannalla, uimaranta, etelänloma, matkustelu, uimapuku, aurinko

 
Aktiviteetit

Alle kouluikäisten kanssa pienetkin aktiviteetit ovat riittäviä. Suomen oloista poiketen ilmaisia leikkipuistoja ei ainakaan oman hotellimme lähistöllä ollut, vaan usein erilaisiin "laitteisiin" kuten trampoliiniin oli maksu esim. 4 €/20 min. Mies kävi kahden isomman kanssa Angry Birds -puistossa, ja jengi viihtyi siellä tuntikausia. Kuopus olisi päässyt ilmaiseksi sisään, mutta koska aikuisen pääsymaksu oli 12 €, pidimme parempana vaihtoehtona kyseistä järjestelyä. Isommat (ja mies, tietenkin!) saivat seikkailla sydämensä kyllyydestä, ja me kuopuksen kanssa nautimme olostamme hotellilla. Muina aktiviteetteina meillä oli totta kai uimarannalla olo ja välillä pienet kävelyretket. Pidemmistä retkistämme lisää seuraavana.


lapset, loma, etelänmatka, aktiviteetti, retki, kävely, majoitus, kaupunki

retki, lapset, aurinko, suojautuminen, matkustelu, nähtävyys, maisema, puerto rico


Retket

Teimme vuokra-autolla (vuokra-aikana meillä oli neljä kokonaista päivää)  kolme erillistä retkeä eri paikkoihin. Aamupäivät vietimme yleensä hotellin uima-altaalla, ja iltapäivästä lähdimme autolla liikkeelle. Yhtenä päivänä ajoimme Maspalomasin hiekkadyyneille, joilla lapset kiipeilivät innoissaan. Näimme siellä myös auringonlaskun, jonka jälkeen ilma viileni pikavauhtia. Kaunista oli.

Toisena päivänä lähdimme Puerto Ricosta toiseen suuntaan ja päädyimme meren rannalle, jonka kuvasaldoa oli nähtävissä jo Instagramin puolella.


maspalomas, hiekkadyynit, lapset, nähtävyys, leikki, retki, vuokra-auto

siluetti, maisema, auringonlasku, lomamatka, valokuvaus, perhe

auringonlasku, merenranta, atlantti, lapsiperhe, loma, lämmin, gran canaria


Pisin retkemme suuntautui Gran Canarian korkeimmalle huipulle nimeltään Pico de las Nieves (1949m), jonne saimme kiemurrella melkoisen pitkään serpentiiniteitä. Lisämaustetta retkeen toi huono eli epätarkka kartta (perus kartanlukijan tekosyy, kun johdattaa joukon ihan väärään paikkaan...), joka johti meidät aluksi aivan outoihin maisemiin. Noh, lopulta pääsimme oikeaan paikkaan eli nousujohteiselle tielle kohti korkeuksia. Maisemat Pico de las Nievesin näköalapaikalta olivat kyllä huikeat, mutta kauaa siellä ei voinut olla, kun tuuli puhalsi niin kylmästi - huipulla todella tuulee! 

Pahoinvoinnilta vältyttiin ajelemalla hiljakseen ja mahdollisimman tasaisesti. Yritimme päästä huipulta alas mahdollisimman nopeasti, joten ajelimme Teldeen ja sieltä pikaisesti moottoritielle. Lapset hinkuivat uimaan, joten pysähdyimme kotimatkalla San Agustinin kiviselle rannalle. Alimmassa kuvassa kaksi pientä kummitusta kuivattelemassa :)

Puerto Ricossa on tarjolla monenlaisia retkiä merelle tai muualle, mutta niille emme tällä kertaa lähteneet.


maisemat, retki, vuoristo, vuokra-auto, pico de las nieves, näkymä, nähtävyys

luola, nähtävyys, maisemat, autoretki, retkellä, loma, matka, lasten kanssa

merenranta, atlantti, uimassa, rannalla, lapset


Ravintolat

Näistä ei kertynyt kovin paljoa kokemusta, koska ostimme ja valmistimme itse pääosin ruokamme. Pari kertaa turvauduimme ravintolapalveluihin, ja kuten jo aiempien kokemusten perusteella tiesimme, lapsiin suhtauduttiin kuin parhaisiin VIP-vieraisiin. Siinä missä itse suomalaisen pidättyväisenä yrittää pitää lapset hiljaa ja paikallaan, ravintolan henkilökunta jututti ja nauratti lapsia minkä töiltään ehti. Totta kai lapsille tarjottiin myös jäätelöannokset ruokailun päätteeksi sekä vielä tikkarit ja toisetkin lähtiäisiksi.


auringonlasku, valokuvaus, puerto rico, näkymä, maisema


Yhteenvetona: Gran Canaria on helppo, huoleton ja rento lomakohde myös lasten kanssa. Ilmat olivat ainakin nyt tammikuussa sopivat (päivällä +22, yöllä +17), joten lastenkin kanssa siellä pärjäsi mainiosti. Muihinkin saariin olen tutustunut, mutta tähän mennessä Gran Canaria on oma lempparini - monipuolinen luonto, ihanat hiekkarannat, dyynit ja vuoristo sekä tietenkin meri ovat juuri sitä, mitä omalta etelänlomalta kaipaan!

24.1.2018

J: Kiire, stressi ja väsymys

Moikka taas! Viimeksi kaksi viikkoa sitten kuulimme J:n lukukuulumisia ja kevään suunnitelmia. Tänään vuorossa on asiaa, joka ainakin itselleni osui ja upposi :D Tsemppiterveiset jokaikiselle pääsykokeisiin lukevalle! Ajatelkaa hei, neljän kuukauden päästä ootte jo vapaita :) Teksti ja kuvat: J.


Minulle on tärkeää olla positiivinen ja pyrin näkemään kaikissa asioissa mahdollisimman paljon hyviä puolia. Lisäksi minulle on tärkeää vältellä kiireen ja stressin tunteita. Yleensä kiireen tunteen onnistun välttämään hetkeksi pysähtymällä ja hengittämällä. Samalla usein ”päätän”, että minulla on juuri niin kiire kuin haluan. Stressiä välttelen tekemällä asiat tehokkaasti ja mahdollisuuksien mukaan etukäteen. Toki aina nämä eivät onnistu, mutta usein kyllä. Uskon vahvasti siihen, että kiireen tunne ja stressi vievät tehokkuutta ja intensiteettiä pois toiminnasta ja sen vuoksi pyrin niistä niin kovasti eroon. Lisäksi kiire ja stressi vievät energiaa ja lisäävät palautumiseen tarvittavaa aikaa, mikä on taas pois jostain toisesta tekemisestä.




Viime aikoina stressin, kiireen ja väsymyksen välttely ei ole onnistunut niin hyvin kuin ennen. Töissä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet poikkeuksellisen kiireisiä ja työtunteja on kertynyt lukematon määrä. Samaan aikaan olen käyttänyt (lähes) kaiken vapaa-aikani opiskeluun. Tämä on ollut hyvin kuluttavaa ja luonnollisesti on ollut pakko myös levätä, joten harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat jääneet toissijaisiksi.

Olen huomannut, että kiireeseen, stressiin ja väsymykseen auttaa hetkessä rauhoittumisen lisäksi muutama muukin asia. Koska liikuntaharrastukset ovat jääneet vähemmälle, olen hyödyntänyt tehokkaasti hyötyliikuntaa, etenkin työmatkakävelyä. Se on osoittautunut yllättävät kivaksi ja siinä saa samalla ulkoilmaa ja aikaa ajatella tai esimerkiksi kuunneltua presidenttiehdokkaiden haastatteluita. Olen kuitenkin pitänyt kiinni niistä kaikista tärkeimmistä ja nautinnollisimmista harrastuksista. Nukkuminen auttaa väsymykseen, mutta suosittelen myös kokeilemaan tietoista rentoutumista, lyhyitä powernappeja ja kahvia. Näillä kolmella on omat positiiviset vaikutukset väsymykseen ja useimmiten virkistävät tehokkaasti toisin kuin varsinainen nukkuminen, joka vaatisi piristääkseen pidemmän ajan. Kiireessä tulee hyvin tärkeäksi myös ennakointi. Olen aina ollut suunnitelmallinen ja ennakoinut paljon, mutta nyt ne ovat korostunut entisestään, jotta kaikki tarvittavat työt ja kotiasiat saa hoidettua. Vielä eräs asia, joka on auttanut minua, kun on kiirettä tai stressiä, nimittäin se, että hyväksyy tilanteen ja ymmärtää, että se ei jatku niin ikuisesti.




Onneksi on valoa tunnelin päässä ja viime viikonloppuna sain opiskeltua tehokkaasti. Lisäksi tiedän, että tämä viikko on jo huomattavasti normaalimpi kuin edelliset kaksi. Vaikka työni onkin välillä hyvin kuluttavaa, on siellä olevat ihmiset todella ihania ja heiltä saa paljon energiaa. Myös ihanan aurinkoiset pakkaspäivät ovat piristäneet aamuisin! Kuvituksena vanhoja kesäkuvia linnuista aurinkoisina päivinä.


Tsemppiä just sulle ja aurinkoista tammikuuta!

20.1.2018

Arkiviikon sävyjä

Lauantaiaamua kaikille! Eka kokonainen arkiviikko on taisteltu läpi, ja siltä kyllä tuntuukin... Viime viikosta osan olimme vielä ihan lomalla, joten tähän viikkoon lähdettiin ainakin opintojen osalta takamatkalta. Blogiparka on ollut vähän paitsiossa loman jäljiltä, kun likimain kaikki energia on huvennut arjen rutiineihin ja lomaltapaluun aiheuttamiin juttuihin. Vaan älkää huoliko, vielä täältä noustaan!




Viikko sitten nuutinpäivänä heitimme jo melko kärsineen näköisen joulukuusen pois. Samoin lähes kaikki joulukoristeet löysivät tiensä laatikkoon ja pois silmistä. Niin paljon kuin joulukuusta ja -koristeita rakastankin, tammikuun puolenvälin tienoilla niistä luopuu jo ihan mielellään. Kenties tekee mieli tehdä tilaa uudelle ja laittaa kotia uusiksi samalla kun luo itsekin uusia rutiineja? Tänäkin vuonna kodin laitto jatkuu, vaikka tuskin uhraan sisustukselle kovin paljoa aikaa tai energiaa. Ihan tarpeeksi hyvä tämä on näinkin :)





Kulunut arkiviikko sisälsi

  • kivoja harkkoja, joissa pääsimme tutkimaan pöpöjä (mielenkiintoista!)
  • luentoja, joiden perässä yritin pysyä
  • hyviä yrityksiä ja vielä parempia tekemättä jättämisiä (ai mitkä treenit?)
  • arkeen palaamisen ahdistusta
  • iloisia ja toivoa-antavia hetkiä
  • loputtomalta tuntuvia pyykkivuoria
  • pikkuisen opiskeluinnostusta
  • väsyneitä aamuja
  • omia ihania arkirutiineja (kahvi ♥♥♥)
  • kylmiä pakkaspäiviä (miten -10 voikin tuntua niin pahalta +20 jälkeen?!)
  • pari vilahdusta auringosta
  • kivoja jälleennäkemisiä





Viikko oli sanalla sanoen raskas. Pitkän loman jäljiltä arkirutiinit ovat vähän hukassa, ja vaikka lapset solahtivatkin takaisin hoitoon hienosti, aamuisin oli itse kullakin havaittavissa väsymystä ja ärtymystä, kun heti piti lähteä liikkeelle. Kevään pahin eli alku on toivottavasti nyt takana, ja maanantaista alkaen mennään kohti valoisampaa arkea. Aurinkoa saisi kyllä näkyä enemmän - ihanan aurinkoisen loman jäljiltä tämä pimeys ja harmaus lamauttaa entistäkin pahemmin!

Kuten kuvistakin näkyy, viikossa oli sävyjä ihan laidasta laitaan. Valoisaa ja rentouttavaa viikonloppua ♥

17.1.2018

10 arkista ärsytyksenaihetta

Mukavaa keskiviikkoa! En taida olla vielä kertaakaan listannut arjen pieniä ärsyttäviä asioita, mutta nyt teen sen. Loman jälkeen arkiset rasittavat asiat lyövät vielä pahemmin päälle, kuten on taas kerran tullut todettua.

1. Pimeys. Aamulla on pimeää, iltapäivällä on pimeää ja yöllä vasta pimeää onkin. Lapset kysyvät välipala-aikaan, koska syödään iltapalaa jne. Onneksi päivä on jo alkanut pidentyä, vaikkei eroa vielä juuri huomaakaan.

2. Varomattomat autoilijat. Pienten, liikennesääntöjä opettelevien lasten kanssa liikkuessa soisi autoilijoilla olevan sen verran kärsivällisyyttä, etteivät nämä kaahaisi täyttä vauhtia suojatien yli juuri kun olemme astumassa sille. Toisaalta nämä autoilijat antavat täydellisen esimerkin siitä, ettei edes suojatiellä ole turvassa.




3. Tavaroiden katoaminen. Varsinkin pinnit ja ponnarit katoavat aina. Myös kännykkää ja avaimia saan etsiä ihan koko ajan, koska huomaamattani lasken niitä mitä kummallisimpiin paikkoihin. Olen opetellut laittamaan ne aina omalle paikalleen, mutta silti tuntuu, että olen jatkuvasti etsimässä erityisesti puhelintani.

4. Muistettavien asioiden lista. Kotona: Ai niin, tänään oli se lelupäivä! Ottakaahan lapset lelut mukaan. Päiväkodissa: Aha, lelupäivä olikin vaihtunut oman kirjan päiväksi. Noooo, ainakin saitte nyt unikaverit... Koululaisten Wilma-viestitulvaa "innolla" odotellen!

5. Takkuisten hiusten selvittäminen kuuluu inhokkeihini niin omien kuin lastenkin hiusten kohdalla.




6. Lasten mielikuvitusleikit. Yritäpä komentaa lasta, kun vastaukseksi saat: "En ole XXXX, olen kissa/koira/jänis/apina/whatever" (eikä ikinä sama otus kahta kertaa peräkkäin)! Hyvähän se on, että lapsilla on mielikuvitusta, mutta joskus edellä mainittu vastaväite vain on liikaa :D

7. Se, kun kotona laittautuu ja näyttää omasta mielestään ihan hyvältä, mutta ihmisten ilmoille  päästyä hiukset sojottavat joka suuntaan eikä kauneudesta ole enää tietoakaan. Tähän ei tietenkään auta se, että yleensä pyöräilee joka paikkaan.

8. Suodatinpussit, jotka eivät aukea. Tämän ongelman kanssa painin usein, koska a) yleensä meillä  suodatinpussit ovat halvinta laatua ja b) keitän kahvia monta kertaa päivässä.




9. Keskellä tietä kävelevät ihmiset. Ala siinä sitten pyörän selästä arpomaan, kummalta puolelta on turvallisempi väistää. Samaan kategoriaan kuuluvat ne, jotka sivuilleen katsomatta poukkaavat tien yli. Kuuluvampi soittokello on hankinnassa.

10. Pukeutumisongelmat. Alamäkeä pyöräillessä on kylmä, ylämäkeen tullessa kuuma eikä lämpömittarin lukema koskaan kerro koko totuutta. Puhumattakaan niistä hetkistä, kun pitäisi jo lähteä, mutta vaatekaapista ei löydy "mitään".

Keksin kuin keksinkin kokonaiset kymmenen valituksen aihetta! Aikaa tämän postauksen tekemiseen tosin kului melkein kaksi kuukautta... Ehkä en loppujen lopuksi olekaan ihan niin ankea tyyppi kuin kuvittelen :D Pirteää arkea jokaiselle!

13.1.2018

Opiskelukevät 2018

Kevätlukukausi starttasi virallisesti maanantaina kliinisen mikrobiologian luennoilla. Viime kuun puolella avasinkin jo pikkuisen kevään ohjelmaa, mutta kerron nyt vielä tarkemmin, mitä seuraavat kuukaudet pitävät sisällään. Tässä muutamia ajatuksia kevään kursseista sekä lopussa vähän tavoitteita :) Kuvat ovat joululoman ajalta ja kertovat varsin selvästi, ettei aurinkoa kovin paljoa näkynyt. Ehkä se taas alkaa paistaa?




Kliininen mikrobiologia: Luentoja, harkkoja ja pienryhmiä. Kurssilla tehdään ja tutkitaan kaikenlaista, joka selviää paremmin, kunhan ensi viikolla pääsemme tositoimiin. Kurssi sisältänee paljon asiaa, joka on minulle osittain tuttua ja pääosin uutta. Ennakko-oletuksena mielenkiintoista, vaikka olenkin varma, että opittavien asioiden ja yksityiskohtien määrä ottaa jossain vaiheessa pattiin ja lujasti.

Ympäristöterveydenhuollon perusteet: Kurssikuvauksen mukaan kurssilla käsitellään erilaisia ympäristöaltisteita ja niiden vaikutusta terveyteen. Luentoja, pienryhmätyöskentelyä sekä itsenäistä opiskelua on luvassa tälläkin kurssilla. Sen suurempia ennakkoajatuksia ei tämän kurssin osalta ole, vaikka aihe sinänsä minua kiinnostaakin.




Yleinen patologia: Luentoja, harkkoja ja obduktioon osallistumista. Varmasti opettavainen ja mielenkiintoinen kurssi, jonka eräs 3-vuosikurssilainen komensi opiskelemaan huolella. Ja niinhän minä teen, kun viisaampi käskee!

Maaliskuun alussa alkaa sitten moneen otteeseen mainitsemani Systemaattinen farmakologia ja lääkeainetoksikologia: Toisaalta odotan innolla, toisaalta en yhtään. Onneksi on vielä pari kuukautta aikaa tottua ajatukseen!




Muita pienempiä kokonaisuuksia kevään aikana ovat lyhyt potilaan tutkimista esittelevä kurssi, joka valmentaa klinikkaan sekä tietenkin infoa syksyllä alkavista kliinisistä opinnoista. Tämän kevään yhtenä tavoitteena on totta kai päästä syväreissäni seuraavalle tasolle eli aineistonkeruuseen.  Jotenkin alkaa tuntua, että koko syvärihomma on yksi ikuisuusprojekti... Laiskanpuoleisen (no juu, miehen opinnot ja uusi arki ym. tekosyyt) syksyn jäljiltä jäi keväällekin ylimääräistä puuhaa, joten nyt kevätpuolella ei ole pahemmin varaa laiskotella. Viimeinen neljännes preklinikkaa on käynnissä, pakko kai sen kunniaksi on edes vähän panostaa! Kevään päätavoitteena onkin suoriutua kohtalaisella menestyksellä tämän kevään opinnoista.

Aika hurjaa muuten, että nyt jo, tänä vuonna on edessä siirtyminen odotettuun klinikkaan. Mutta vielä on vika kevät preklinikkaa käymättä ja klinikkakynnys ylittämättä, joten eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa ;)

11.1.2018

Loman jälkimainingeissa

Arkeen paluu on jo vauhdissa, mutta taakse jäänyt loma ansaitsee oman postauksensa! Saimme viettää aivan ihanat, rentouttavat viikot vailla suurempia huolia ja velvollisuuksia. Tottahan lasten kanssa on aina omat rutiininsa, mutta kodin ulkopuolisilta vastuilta saimme olla hyvinkin rauhassa. Joulun aika vierähti kotioloissa rennosti oleillen, ja vuodenvaihteen jälkeen suuntasimme eteläiseen Suomeen. Vietimme mummolassa vajaat kaksi päivää, joita seurasi odotettu lento Kanarialle. Talven ihmemaa - tai Etelä-Suomen synkeä lumettomuus - vaihtui kuusituntisen lennon aikana kesäisen leppeään ilmastoon. Nyt pääsee enemmänkin kesäisiä lomakuvia tänne blogin puolelle, Instahan päivittyi jo matkan aikana useammin.






Tammikuun alun vietimme siis koti-Kuopioon verrattuna aivan erilaisessa ympäristössä. Gran Canaria valikoitui lomakohteeksemme lyhyehkön lentomatkan, sopivan kesäisen sään ja kauniin ympäristön vuoksi. Maspalomasin hiekkadyynit sekä vuoristo (korkein huippu Pico de las Nieves, 1949 m) tuli tällä matkalla kartoitettua. Ilma oli päivisin lämmin, mutta heti auringon laskettua viileni todella nopeasti. Vuoristossa oli oikeasti kylmä, joten kuvatkin piti napata pikavauhtia :D Maisemat jo mainitulta korkeimmalta huipulta olivat päätähuimaavat ja henkeäsalpaavat, joskaan kuvat eivät tee niille ihan täyttä oikeutta.







Lomamatka sisälsi paljon uima-altaalla ja rannalla oleilua, jonkin verran retkeilyä ja ajelua ympäri saarta sekä ihanaa merta ja kauniita auringonlaskuja. Matkat molempiin suuntiin sujuivat odotettua paremmin, lentokoneessa kaikki käyttäytyivät hienosti (eivät toki täydellisesti, mutta kukapa olisi joka hetki malliyksilö) ja samoin perillä lomakohteessa. Ihanaa oli espanjalaisten lapsiystävällisyys ja lukuisat hymyt ja huomionosoitukset, joita erityisesti pienin keräsi osakseen. Vuokra-auto antoi oman vapautensa, ja käytimmekin lähes koko vuokra-ajan hyödyksi kierrellen saaren eri kohteita. Kaikkein parasta itselleni ja uskoakseni muillekin olivat tietenkin valo ja lämpö, jotka saivat talven jäljiltä huurteessa olevan ytimenikin sulamaan! Matkan tavoite tuli täytettyä eli energiaa ja aurinkoa tankattua, jotta jaksetaan taas Suomen kesään asti.





Ennen matkaa kotiin jäivät vielä joulukuusi ja -koristeet, mutta onhan tässä vielä pari päivää aikaa korjata ne pois. Tuskin maltan kuitenkaan luopua vielä kaikista valoista, koska illat ja aamut ovat pimeitä vielä pitkään. Joka tapauksessa näiden pirteiden lomakuvien myötä jaksan varmasti, kunnes päivä pitenee kunnolla täällä pohjolassakin!





Näillä kuvilla osallistun jälleen Pienen Linnun MakroTex-valokuvahaasteeseen, jossa on tällä viikolla aiheena tammikuu. Omat kuvani ovat tällä kertaa vähän erilaisia tammikuun kuvia :) Linkin takaa löydät myös muiden osallistujien tammikuiset kuvat!

10.1.2018

J: (Luku)Kuulumisia ja kevään suunnitelmia

Vuoden 2018 toka keskiviikko ja J:n kuulumisia ekaa kertaa tälle vuodelle! Vuoden vaihtuminen tuo lukuprosessiin oman herätyksensä, kun yhtäkkiä pääsykoe onkin jo tänä vuonna. Toivottavasti olette saaneet kerättyä joululoman aikana virtaa kevään puristusta varten. Tsemppiä ja menestystä jokaiselle kevään koitosta varten puurtavalle! Kuvat ovat tällä kertaa omiani.


Moikka pitkästä aikaa! Kuten jo varmasti tiedättekin, olen pitänyt taukoa tai ehkä oikeammin hidastanut tahtia. Ihan toimettomana en ole uskaltanut olla, sillä pelkäsin, että laskurutiini ja muistista palauttaminen kärsivät tauosta. Olen siis laskenut kerran tai pari viikossa fysiikkaa muutamien tuntien ajan. Tätä on jatkunut joulukuun alkupuolilta uuteen vuoteen asti. Uuteen vuoteen mennessä eli syksyn aikana olin siis käynyt läpi suunnilleen kaiken muun paitsi biologian vitoskurssin ja fysiikan magnetismikurssin. Mielestäni olen nyt perustasolla kaikista aiheista. Vaikeimpia en osaa, mutta hyvä pohja pitäisi olla nyt rakennettu.



























Nyt olen taas palaamassa normaalimpaan tahtiin ja tehnyt suunnitelmat keväälle. Tilasin itselleni MAFYnetin ja olen alkanut sen avulla harjoitella. Valitsin MAFYnetin, jotta ohjelma huolehtii kertaamisesta, edistymisen seurannasta ja loogisesta etenemisestä. Ohjelma ei ole missään nimessä oikotie onneen, vaan myös sen kanssa pitää olla tarpeeksi sinnikkyyttä ja itseensä luottamista sekä kykyä arvioida realistisesti itseään ja omaa osaamistaan, jotta oppimista tapahtuu. Olen tykännyt siitä paljon ja se mielestäni sopii minun oppimistyylilleni. Tykkään myös siitä, että MAFYnettiin on helppo tarttua, sillä arjessa on välillä vähän aikaa käytössä ja sen voi käyttää hyväksi tekemällä pari tehtävää.

Keväällä olen opiskelun lisäksi töissä ihan normaalisti, mutta koitan keventää työaikaa kevättä kohden, jotta saisin opiskeltua enemmän. Pyrin siihen, että saisin päivittäin opiskeltua noin pari tuntia ja viikonloppuisin enemmän eli ottamaan kiinni oman tavoitekäyräni. Luonnollisesti rajallisen ajan takia en saa läheskään kaikkia MAFY:n tehtäviä tehtyä, mutta uskon ja toivon ajan riittävän, sillä perusasiat olen opiskellut syksyllä. Ainakin tähän asti MAFY:n tekeminen on sujunut hyvin ja editymiskäyrä noussut jo kivasti! Asetin biologian tavoitteeksi koko oppimäärän (ylin taso), kemiaan oppimäärän ja hyvän laskurutiinin (toiseksi ylin taso) sekä fysiikkaan oppimäärän ja laskurutiinia (toiseksi ylin taso).




Koen, että pitkä tauko on tehnyt älyttömän hyvää ja nyt minulla on taas mielettömästi motivaatiota. Viime syksynä opiskelin tehokkaasti lähes viiden kuukauden ajan ennen taukoa ja nyt on sama vielä edessä, joka näin kirjoitettuna kuulostaa todella hyvältä. Aika ei ole liian pitkä eikä myöskään liian lyhyt, vaan juuri sopiva! Olen myös palannut pohtimaan sitä, miksi lähdin tähän ja niistä syistä olen saanut paljon uskoa itseeni ja motivaatiota. Suosittelen siis jokaiselle pysähtymään hetkeksi ja pohtimaan omia syitään opiskella.


Onnellista uutta vuotta ja tsemppiä just sulle sun omiin tavoitteisiin!

8.1.2018

Tänä vuonna...

Joka kerta uuden vuoden alkaessa tekee mieli tehdä suureellinen elämänmuutos: nyt aloitan vihdoin sen Aktiivisen ja Hyvän elämän. Niinpä niin. Kesään mennessä alkuvuodesta innolla aloitetut muutokset on jo unohdettu, joten syksyllä voidaan taas tehdä uusi ryhtiliike. Mutta mitä väliä? Itselleni tuottaa iloa, kun voin suunnitella, haaveilla ja miettiä ratkaisuja elämäni pieniin ja suuriin ongelmiin. Uusi vuosi ja uuden lukuvuoden aloitus ovat läpi elämäni olleet ne hetket, jolloin tarkastelen elämäni suuntaa suunnilleen suurennuslasin kanssa :)




Koska kuitenkin tiedän, etteivät tiukat rajat ja päätökset sovi itselleni, tänäkin vuonna teen ihanan armolliset uudenvuodenlupaukset. Siispä tänä vuonna

  • teen enemmän juttuja joista nautin
  • annan enemmän arvoa ja armoa itselleni ja muille
  • pidän parempaa huolta itsestäni
  • keskityn olennaiseen - kaikkea ei tarvitse hallita
  • annan tilaa uudelle, oli se sitten uudenlaisia ratkaisuja tai erilaisia näkökulmia
  • sanon useammin kyllä 
  • jatkan pyrkimistä kohti parempaa arkea
  • valitan, arvostelen ja negistelen vähemmän

Nämä kahdeksan lupausta toimikoon johtotähtenäni tänä vuonna 2018. Jokaisen tarkoituksena on tuottaa parempaa vointia ja fiilistä niin minulle kuin läheisillenikin. Täydellistä minusta ei saa millään mittarilla, mutta aina voi pyrkiä parempaan! Katsotaan sitten vuoden lopussa, toteutuivatko tavoitteeni. Tämän vuoden opiskelujutuista, tavoitteista ja muusta tulee oma postauksensa, kunhan saan orientoiduttua opintoihin loman jäljiltä...




Blogin suhteen jatkanen samalla linjalla kuin tähän asti eli kuten viimevuotisissa blogilupauksissani aioin. Ainoa lupaus, jonka pyörsin, oli pääsykoejuttuja koskeva kohta. Mitä enemmän aikaa omasta hakuprosessistani kuluu, sitä enemmän aiheeseen saa perspektiiviä ja erilaisia näkökulmia. Tänä vuonna lupaan olla hiljaa, jos en keksi mitään uutta sanottavaa! Toivottavasti olette tyytyväisiä blogiin ja sen sisältöön. Aina saa myös ehdottaa postausaiheita ja antaa palautetta :) Lämmin kiitos vielä jokaiselle blogini matkassa kulkeneelle, olette ihan parhaita lukijoita ♥


Iloista vuotta 2018 jokaiselle! Näiden aurinkoisten lomakuvien myötä tsemppiä alkaneeseen viikkoon :)