28.2.2018

Helmikuu 2018

Hauskaa helmikuun viimeistä! Vuoden lyhin kuukausi tuntuu olevan todella vauhdikkaasti ohi. Helmikuun alussa jatkui tammikuun puolella alkanut sairastelu. Paljon kotipäiviä, jatkuvaa aikataulujen uusimista ja ihan liian vähän opiskelua. Viime viikon alusta lähtien olemme päässeet kiinni perusarkeen, onneksi. Toivotaan, että loppukevät kuluu vähän terveemmissä merkeissä!

 


Helmikuussa

parasta oli ehdottomasti paluu omaan arkeen. Sairasteltujen viikkojen aikana ehdin jo aivan unohtaa, miten kivaa mun ja meidän perusarki on. 

inspiroivinta oli huomata, ettei opiskeluintoni ja -motivaationi ole kadonnut minnekään. Kliinistä mikrobilsaa opiskellessani sain päälle sellaisen draivin että oksat pois!

ikävintä oli - tietenkin - jatkuvat sairastelut ja siitä koituneet aikataulutusongelmat.

kipeintä, tosin hyvällä tavalla, oli sen jälkeen, kun pääsin pitkästä aikaa jumppaan omien sairastelujeni jälkeen. Ihan huippu fiilis!

hauskinta oli seurata Olympialaisia, kun lapsetkin oppivat pian suomalaisurheilijat nimeltä. "Nyt tulee Pärmäkoski, hyvä Krista!!!" jne :D




ilahduttavinta oli saada kotiin pientä uudistusta. Ihan kummallista, miten iloiseksi tulen parista aivan tavallisesta hyllystä - pienet on ihmisen ilot!

raskainta oli 1,5 viikkoa opiskelukiriä vailla järjen häivää. Pakko oli vaan yrittää, vaikka välillä tuntui, ettei mistään tule mitään.

piristävintä oli, kun sisko käväisi meillä viikonlopun. Perhe on paras (vaikkakin välillä myös pahin) ♥

kauneinta oli helmikuinen luonto, kirpeät pakkaset ja auringossa kimaltava hanki. Luonnossa liikkuminen ja valokuvaus on tänä talvena ollut lempiharrastukseni nro 1, mistä kertovat myös tämän postauksen kuvat.

haikeinta on ajan kuluminen - se, kun välillä tuntuu, että päivät lipuvat ohi muistijälkiä jättämättä enkä tajua nauttia niistäkään hetkistä, joista voisi.




Ja huomenna on jo maaliskuu! Ensi kuussa juhlitaan vihdoin meidän suloista, reipasta 6-vuotiasta, opiskellaan ahkerasti yleistä patologiaa, aloitetaan farmakologian opiskelu, toivottavasti pääsen kunnolla syväreideni kimppuuna sekä loppukuusta vietetään pääsiäislomaa! Olisikohan siinä saumaa pienelle reissulle?

Postauksen helmikuisen hyytävillä kuvilla osallistun Pienen Linnun MakroTex-valokuvahaasteeseen. Käy katsomassa muiden "Kylmä"-kuvat täältä!

25.2.2018

Ihan paras viikko!

Ihanaa sunnuntaita! Saatiinpa tällekin viikonlopulle vielä huikeaa olympiajännitystä maastohiihdon parissa, kiitos loistavien suomalaishiihtäjien. Kullan- ja hopeanhohtoiset onnittelut suomalaisille superhiihtäjille!






Tämä viikko on ollut tähänastisen kevätlukukauden ehdottomasti paras, ja huvittavaa kyllä, myös kaikista tavallisin ja arkisin tentteineen päivineen. Vain yksi "varmuuden vuoksi -sairaspäivä" jouduttiin kuopuksen kanssa pitämään, mutta muuten on päästy tiukasti kiinni normiarkeen. Enkä lakkaa ihastelemasta sitä, miten huippua ihan tavallinen arki on. Tästä viikosta on tulossa minun viikkoni -postaus, joten pääsette tekin kurkistamaan, mitä kaikkea perusviikkoomme kuuluukaan.

Tällä viikolla meitä on hellitty hurmaavilla aurinkoisilla keleillä. Eilen kävimme koko porukalla metsä- ja nuotioretkellä Puijonsarven mahtavissa maisemissa. Ylämäkeen kiipeäminen aiheutti satunnaisia vastalauseita, jotka lämmin kaakao ja makkaranpaisto saivat unohtumaan. Pakkasta oli aamulla -18, mutta lämpeni päivän mittaan lähelle -10 astetta, joten kaikki pysyivät hyvin lämpiminä koko retken ajan. Sairastelujen vuoksi talviurheilu on jäänyt tänä vuonna vähiin, joten toivotaan nyt vähän leudompia kelejä hiihtoa ja luistelua varten!






Opiskelujen osalta kliininen mikrobiologia on nyt onneksi historiaa. Seuraavaksi itselläni on vuorossa ympäristöterveydenhuollon perusteet, jota olen lueskellut tässä viikonlopun aikana. (Suurella osalla kurssilaisista on ensi viikolla myös ruotsin tentti, johon minun ei onneksi tarvitse osallistua.) Yleinen patologia on myös käynnissä ja kolmasosa harkoista jo käyty. Onneksi tentti on vasta reilun kuukauden päässä. Kunhan nyt pysyisivät sairastelut ja muut ylimääräisyydet aisoissa, ei ole loppukevään suhteen mitään hätää. Tosin itselläni alkanee kohtapuoliin syväreiden aineistonkeruu, mikä tietenkin lisää kevään työmäärääni. Näin etukäteen tavoitteena on pitää suunnilleen yksi "syväripäivä" viikossa, mutta nähtäväksi jää, kuinka tämä onnistuu.




Ihan viimeisenä ilonaiheenani: tulppaanit sekä uusi keittiön järjestys ja hylly  (huonosta kuvakulmasta mutta kuitenkin)! Talvihorroksesta näköjään herätty, kun alkaa koti taas uudistua johonkin suuntaan. Seuraavana jonossa on oman opiskelunurkkaukseni tuunaus parempaan ja käytännöllisempään suuntaan. Pikku rönsyliljan istutin jo uuteen valkoiseen ruukkuun piristämään opiskeluhetkiäni :)


Kivaa viikonlopun jatkoa ja tsemppiä alkavaan viikkoon ♥

22.2.2018

Kun aikataulut pettävät

Heippa! Moni pääsykokeisiin valmistautuva varmaan tunnistaa tässä vaiheessa, että on jäljessä suunnitelmistaan. Ja nekin, jotka ovat onnistuneet pysymään suunnitelmassaan, todennäköisesti ainakin välillä miettivät, riittääkö osaaminen silti. Itselleni opiskeluaikataulujen pettäminen tuli tutuksi viikkotolkulla kestäneen sairastelukierteen vuoksi. Opiskeluun ei vaan jäänyt tarpeeksi aikaa, kun useimpina päivinä kotona oli vähintään yksi kuumeinen, köhäinen tai vatsatautinen huollettavana. Vaan olipa aikataulukatastrofin syynä mikä tahansa, jotenkin siitä(kin) on päästävä yli ja eteenpäin.




Kysymys siis kuuluu: miten koota itsensä aikataulupettymyksen jälkeen?


1. Mennyttä ei voi muuttaa.

Kun aikataulut pettävät totaalisesti, on turhaa jossitella. Jos olisin silloin HETI aloittanut täysillä ja jos ja jos ja jos. Siitä ei tule loppua, uskokaa pois! Sen sijaan pitänee katsoa myös taaksepäin siten, että tein silloinkin parhaani - tai todeta, että on tullut laiskoteltua vähän liikaa. Kun on sinut menneisyyden valintojensa kanssa, voi jatkaa paremmilla mielin eteenpäin.

2. Kaikkea voi sattua.

Se, että juuri sinulle iskee pahin mahdollinen aikataulukatastrofi, ei ole mikään sinulle suunnattu merkki siitä, ettei sinusta vaan ole tähän. Elämä on yllätyksellistä, välillä positiivisessa, välillä negatiivisessa mielessä. Tietenkin esimerkiksi sairastumisen laatu vaikuttaa paljon siihen, miten paljon se lopulta tavoitteeseen pääsemistä haittaa. Joka tapauksessa silloin parasta on antaa itsensä levätä ja kerätä voimia, jotta voi kuntoon päästyään jatkaa taas täysillä.




3. Suunnitelman päivitys.

Yllätysyllätys, rästiin jääneitä asioita ei välttämättä ehdi enää opiskellakaan niin hyvin kuin oli aikonut. Silloin tehtäväksi jää pohtia, missä määrin ehtii ja jaksaa opiskella tarvittavat asiat. Jos aikoo opiskella kaiken alkuperäisen suunnitelman mukaan, jostain pitää repiä lisäaika opiskelulle. Se voi tarkoittaa sitä, että ylimääräiset viikonloppu- ja iltamenot karsitaan opiskelun tieltä. Toisena vaihtoehtona on se, ettet opiskelekaan heti  ihan kaikkia pieniä yksityiskohtia, vaan ensin suuret linjat. Jos aikaa lopulta jää, aina voi palata syventämään osaamistaan. 

Opiskellessa suunnitelman päivitykseen kuuluu myös sen pohdinta, onko järkevää laittaa nyt kaikki peliin ja yrittää tenttiä heti, vai kenties siirtää se suosiolla uusintaan. Itse yleensä käyn edes kokeilemassa ekaa tenttiä, jolloin useimmiten uusinnalle ei ole edes tarvetta.

4. Älä tingi kaikesta.

Aina pitää ottaa mukaan hyvinvointiaspekti! Vaikka olisit kuinka jäljessä suunnitelmissasi, älä missään tapauksessa a) lyhennä yöuniasi tai b) jätä kaikkia "ylimääräistä" pois. Hyvät yöunet edistävät oppimista paremmin kuin silmät ristissä päntätyt minuutit tai tunnit. Harrastukset, kaverit ja liikunta taas saavat muistamaan, että elämää on pääsykokeen ja opiskelun ulkopuolellakin. Itselläni on paha tapa karsia heti ekana omista menoistani, ja senhän tietää, miten siinä lopulta käy. Opiskelu täyttää kaiken ajan, stressi lisääntyy ja lopulta tuntuu, ettei mistään tule mitään. En siis suosittele!




5. Katse eteenpäin!

Kuten ekassa kohdassa sanottiin, älä jää murehtimaan menneitä menetettyjä mahdollisuuksia. Suuntaa reippaasti katse eteenpäin, päivitä suunnitelmasi ja jatka aikaa tuhlaamatta kohti tavoitettasi. Vaikka hyvän fiiliksen löytäminen voi olla kovan työn takana, se kannattaa. Lannistuneena ei jaksa edes yrittää. Muista, ettet ole yksin, vaan moni muu jakaa täsmälleen samanlaiset fiilikset. Pyri tehokkaaseen etenemiseen ja käytä hyödyksi kaikki se aika, joka sinulla on. Oppimisessa laatu korvaa määrän. Tsemppiä jatkoon!


Eilen oli vihdoin kliinisen mikrobiologian tentti. Vaikka vielä loppuviikosta näytti pahalta, sain pidettyä aivan loistavat opiskelupäivät maanantaina ja tiistaina. Nyt tosin tämä puurtaminen kostautuu hirveänä väsymyksenä. Seuraava tentti väijyy jo alle viikon päässä. Sitä kohti siis! Tsempit loppuviikkoon kaikille ♥

18.2.2018

Opiskelukatastrofi

Kivaa sunnuntaita! Nyt tuli ihan tahattomasti pidettyä blogihistoriani pisin postaustauko. Toisin kuin viime postauksessani tosissani toivoin, myös tämä viikko vierähti toipilaita vahtiessa. Loppuviikosta isommat pääsivät sentään jo kiinni omaan päiväkotiarkeensa, mutta sen sijaan kuopuksen eri tautien kanssa on saatu taistella pidempään. No mutta josko NYT?!




Alkuvuoden perusteella on saatu hyvinkin tietoa siitä, millaisia haasteita kahden opiskelijan ja muutaman päiväkoti-ikäisen kanssa voi arkeen tulla. Syksy meni sairastelujen osalta suorastaan yllättävän  helposti, ja kuvittelin saman jatkuvan myös nyt kevätpuolella. Väärin meni. Onneksi olemme voineet limittää opiskelujamme sen perusteella, kummalla on tärkeämpää menoa. Välillä on turvauduttu lapsenvahtiin tunnin-parin ajaksi, kun pakolliset menot ovat sattuneet yhtä aikaa. Joustavuus on totta kai opiskelussa se paras puoli. Ikävintä taas on se, ettei opiskelujaan pääse pakoon, vaan jossain välissä on vaan luettava. Pääsykoelukemiset ovat muistuneet mieleen, kun on ensin koko päivän ollut lasten kanssa ja illalla klo 18 jälkeen päässyt silmät ristissä oman opiskelun ääreen. Enää en ymmärrä, miten ikinä selvisin pääsykoerumbasta ja vieläpä pääsin sisälle. Vertaistukitsempit kaikille perhe-elämän keskeltä opiskelupaikkaa tavoitteleville ♥♥♥




Sairasteluputki aiheutti siis tähänastisen opiskelu-urani pahimman opiskelukatastrofin. Kuluneen viikon olen (itsekkäästi, laput silmillä) kirinyt ja opiskellut ihan järjettömästi saadakseni kiinni edes osan menetetyistä tunneista. Blogikin, muista harrastuksista puhumattakaan, on jäänyt ihan jalkoihin. Ideoita on kyllä, mutta aika on ollut tiukassa. Onneksi keskiviikkona on jo tentti. Paljoa ei enää ole tehtävissä, mutta totta kai parhaani teen. Sen verran pessimistinen olen, että tarkastin jo uusinnan ajankohdan, vaikka toivonkin selättäväni tentin kerrasta.

No one said it would be easy on mottoni, jota hoen itselleni pahimpina hetkinä. Toivottavasti pääsemme pian takaisin omaan, ihanaan arkeen, koska jatkuvassa poikkeustilassa eläminen on todella rasittavaa. Onneksi päivät ovat sentään jo huomattavasti pidentyneet. Olen niin nauttinut siitä, kun puoli viidenkin maissa kotiin kävellessä on vielä aivan valoisaa ♥




Jos kaipailet kuulumisiani tiheämmin, ota seurantaan Instagram @tasapainoilija. Muistathan, että blogia voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa sekä Blogit.fi:n kautta. Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon, kevättä kohti mennään!

10.2.2018

Kliinistä mikrobiologiaa

Hauskaa lauantaita! Jos viime viikko meni opiskelun osalta vähän sinne päin, tämä viikko vei voiton siitäkin. Kliinisen mikrobiologian opiskelu on omalla kohdallani ollut vähän turhankin kliinistä, ja erilaisia taudinkuvia konjunktiviitista ja otiitista perusflunssan kautta mahatautiin on tässä perheessä ilmennyt kiitettävästi. Kuluneen neljän viikon aikana lapset ovat olleet poissa hoidosta enemmän kuin koko syksyn aikana yhteensä, mikä kertonee jotain. Onneksi mieli on pääosin pysynyt hyvänä.




Nyt viikonloppuna meillä oli tarkoitus lähteä koko porukalla reissuun, mutta koska osa lapsista on vielä puolikuntoisia, minä jäin heidän kanssaan kotiin. Jospa rauhallisen kotiviikonlopun jälkeen päästäisiin vihdoin taas arkeen kiinni. Samalla olen toki kiitollinen mahdollisuudesta opiskella edes vähän myös nyt viikonlopun aikana, koska tenttistressi ilmaantui jälleen opiskelua vauhdittamaan.

Tällä hetkellä kursseista ovat käynnissä siis kliininen mikrobiologia (vielä parit luennot jäljellä ennen tenttiä), yleinen patologia (muutamat luennot käytynä, kaikki harkat ja obduktio omalla kohdallani vasta tulossa) sekä YTH eli ympäristöterveydenhuollon perusteet (lyhyt kurssi, liki kaikki luennot jo ohi). Tämän kuun lopussa ovat sekä mikrobilsan että YTH:n tentit. Itselläni on, kuten jo teksteistä voi päätellä, mennyt paljon aikaa mikrobilsan parissa, joten samalla linjalla jatketaan. Onneksi suurin osa YLPA:n harkoistakin on vasta mikrobilsan tentin jälkeen, jotta ehdin paremmin valmistautua niihinkin.




Viikon opiskelufiilikset voisi tiivistää ihan lyhyesti: intoa on, aikaa ei. Jostain syystä mä niin tykkään tuosta mikrobiologiasta (todennäköisesti se johtuu kurssin etuosasta "kliininen"). On just mahtavaa, kun vastaan tulee tuttuja antibiootteja ja taudinkuvia, ja monessa kohtaa voi saada kivan ahaa-elämyksen. Helpottaa myös hieman opettelua, kun moni sairaus, mikrobi ja lääke on jo etukäteen tuttu. Nyt vaan syvennetään osaamista ja opiskellaan myös niitä asioita, joita minun ei aiemmin tarvinnut osata. Helpolla en tämänkään kurssin kanssa pääse, varsinkaan nyt, kun aikataulut ovat pettäneet pahasti. Vaan ei auta kuin tehdä parhaansa, ihan niin kuin kaikissa muissakin tilanteissa :) 




Nyt pidetään peukkuja, jotta ensi viikolla päästäisiin takaisin perusarkeen! Rentouttavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle ♥

9.2.2018

Mitä hoitajat oikein tekevät?

Löysinpä luonnosten seasta ihan valmiin postauksen, jonka olen kirjoittanut viime kesänä.  Ajankohtaiseksi teksti tuli hoitajien työtaistelun myötä, sillä itsekin olen sairaanhoitajan työssäni törmännyt hoitoalan epäkohtiin. Seuraavana siis ajatuksiani sairaanhoitajan työstä suoraan heinäkuulta 2017. Kuvat: Pinterest.


-----------------------------------------------------------------------------

Nyt kun kerran piipahdan kesän ajan työelämässä, on tullut tarve käsitellä sairaanhoitajan ammattia tarkemmin. Aiemmin tänä vuonna postaussarjassa Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi kirjoittelin pääpiirteittäin asiasta, mutta nyt on luvassa tarkempaa tietoa. Jokaisessa työpaikassa, sairaalassa, avoterveydenhuollossa tai missä vain ovat omat työtehtävänsä, mutta avaan nyt sairaanhoitajan työtä kirurgisella vuodeosastolla.

Sairaanhoitajan työ sisältää paljon. Omalla kesätyöosastollani hoitajat mm. seuraavat ja hoitavat kipua, tarkastavat ja hoitavat leikkaushaavoja, pitävät huolen potilaiden ravitsemuksesta/ravinnotta olosta, avustavat pesuissa ja pukeutumisessa, valmistelevat potilaita tutkimukseen/toimenpiteeseen, ohjaavat, avustavat ja kannustavat potilaita liikkeelle lähdössä sekä huolehtivat siitä, että potilaat saavat määrätyn nesteytyksen, iv-ravitsemuksen ja lääkityksen. Näiden hoitotoimien lisäksi hoitajat  seuraavat potilaan toipumista, tarkkailevat mahdollisia merkkejä komplikaatioista, kirjaavat päivittäismerkintöjä, antokirjaavat lääkkeitä, ovat mukana lääkärin kierrolla, toteuttavat kierrolla annettuja määräyksiä, antavat potilaille ohjausta ja hoitavat potilaan jatkohoitoon liittyviä asioita.




Suuri osa hoitajan työstä tapahtuu suurelta yleisöltä piilossa potilashuoneen suljetun oven takana, kylpyhuoneessa tai lääkehuoneessa. Kansliassa kirjataan, mikä saattaa ulkopuolisille näyttäytyä siten, että "hoitajat vain istuvat koneella". Kyllä, se "tietokoneella istuminen" eli paremmin ilmaistuna kirjaaminen on osa työtämme. Varsinkin nykyään, kun useissa paikoissa on käytössä hiljainen raportti (vuoron alussa raportti potilaista luetaan suoraan koneelta suullisen raportin sijaan), kirjaamisella on todella suuri merkitys hoidon turvallisuuden ja jatkuvuuden kannalta. Siksi siihen kuluu paljon aikaa. Samoin tätä nykyä kaikki potilasta koskevat tiedot, esitiedot, uudet määräykset, riskitiedot, lääkitykset jne löytyvät koneelta.

Se on sanottava, että ehdottomasti suurin osa opiskeluaikanani ja työssä tapaamistani hoitajista tekee työtään sydämellä. He rutiininomaisten hoitotoimenpiteiden lisäksi kannustavat, lohduttavat ja rohkaisevat. He tekevät henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä mielestäni aivan liian vähäisellä palkalla ja arvostuksella. He ovat todellisia työn sankareita. Liian usein julkisuudessa palstatilaa saavat vain ne hoitajat ja lääkärit, jotka joko toimivat epäasiallisesti tai käyttävät asemaansa väärin. Toivoisin ihmisten muistavan, että suurin osa terveydenhuollon ammattihenkilöistä ihan oikeasti haluaa potilaan parasta ja tekee kaikkensa, jotta potilas saisi avun.




Koska tätäkin blogia lukevista suuri osa on tulevia lääkäreitä tai siksi aikovia, en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, vaan halusin kertoa, miten tärkeää työtä hoitajat tekevät. Ihan yhtä tärkeitä ovat erilaiset terapeutit, fysio-, toiminta- ja ravitsemusterapeutit esimerkiksi, sihteerit ja muut ammattiryhmät. Puhumattakaan laitoshuoltajista, joiden ammattitaidon ansiota on se, että sairaalat ovat niin hygieenisiä ja turvallisia. Itse en ole koskaan osannut arvottaa toisia ammatteja "paremmiksi" kuin toisia, koska meitä jokaista tarvitaan - niin sairaalassa kuin sen ulkopuolellakin.


-----------------------------------------------------------------------------

Hoitajien puolesta välillä huvittavat mutta pääosin itkettävät puheet, joiden mukaan hoitajat eivät muuta teekään kuin istu kahvilla tai vaihtoehtoisesti tekevät "suorittavaa, ei yhtään vaativaa työtä". Näin ajatteleville ihmisille haluaisin sanoa, että tervetuloa toki kokeilemaan hoitajan elämää! Kun on koko työvuoronsa ajan tehnyt töitä niin paljon kuin vain suinkin ehtii ja silti tuntee epäonnistuneensa työssään, on aika lailla hoitajan työn ytimessä. Kun on pakko jäädä ylitöihin, jotta ehtii tehdä ja kirjata edes välttämättömät. Kun ei ehdi kunnon tauolle, ja kun ehtii, soittokellot keskeyttävät ruokailun jatkuvasti. Kun yhteiskunnan viesti on, että työn pitäisi olla "kutsumus", jota varten tullaan hälytettynä vapailta töihin ja venytään ja joustetaan (ylityöt ja vuoronvaihdot) ihan tappiin saakka. Minä totisesti toivon, että käynnissä ollut työtaistelu eli ylityö- ja vuoronvaihtokielto avaa silmiä ja tuo muutosta hoitoalalle. Kunta-alalla päästiin eilen jo sopimukseen, yksityisellä puolella työtaistelu jatkuu edelleen. Nähtäväksi jää, muuttuuko hoitoalalla mikään.


Näillä tunnelmin hyvää ja rentouttavaa viikonloppua! Olympialaiset seurattavana ja kaikkea :)

7.2.2018

J: Lukukuulumisia


Keskiviikkoa kaikille! Tänään saadaan taas J:n lukukuulumisia :) Viimeksi J kirjoitti meille kaikille tutuista kiireestä, stressistä ja väsymyksestä. Hurjaa ajatella, ettei pääsykokeeseen ole enää kauaa: alle sata päivää, reilut kolme kuukautta. Sitä suuremmalla syyllä nyt päivittäkää aikataulua,  tarkastakaa etenemistänne, hiokaa vaikeita asioita ja jankatkaa niitä kaikista ärsyttävimpiä ja rasittavimpia laskutyyppejä. Vielä ihan kaikki on mahdollista - teistä jokaisella on kolme kuukautta aikaa tehdä ihmeitä. Aurinkoa ja iloa kevääseenne sekä tietenkin voimia ja tsemppiä luku-urakkaan! Teksti ja kuvat: J.


Opiskelu
Opiskelu sujuu hyvin ja edelleen tykkään opiskella. Minusta on mukava oppia uutta ja pidän kaikkia aineita kiinnostavina. Kemia tuntuu tällä hetkellä vähän ärsyttävältä, sillä on ollut aiheena erilaisia reaktioita ja minusta tuntuu, etten oikein löydä tehokasta tekniikkaa niiden oppimiseen. Kemia on muutenkin mielestäni näistä kolmesta se epäkiinnostavin ja sen vuoksi minun on vaikeinta löytää siihen motivaatiota, vaikka tiedostan kyllä, että se on tulevissa opinnoissa ja töissä hyvin tarpeellinen. Heitänkin tästä pallon T:lle, sillä hän varmaankin voisi kertoa meille hakijoille, että kuinka nämä meidän opiskelemat asiat näkyvät siellä lääkiksen opinnoissa.




MAFYnetti
Olen edelleen tykännyt MAFY:llä opiskelemisesta. Huomaan, että välillä olen vähän lepsumpi ja välillä tiukempi siinä, kuinka täsmällisesti biologian vastaukseni on kirjoitettu. Ohjelmassa on selitetty joitakin asioita yli lukiotason, mutta mielestäni jotkut asiat ovat selkeämpiä ”kunnolla” selitettynä. Biologiassa en ole lukenut teorioita ennen tehtävien tekemistä, vaan koittanut aktiivisesti palauttaa mieleeni asioita. Kemiassa olen aiheesta riippuen välillä tehnyt vain Tavoitetehtäviä ja välillä myös Opi ja ymmärrä -tehtäviä. Jos aihe on ollut itselle vieraampi tai huonosti muistissa, olen tehnyt ensin Opi ja ymmärrä -tehtävät ja sen jälkeen Tavoitetehtävät. Tämä taktiikka poistaa osaamattomuuden tunteen Tavoitehtävissä ja auttaa muistia palauttamaan mieleen asiat riittävän hitaassa tahdissa. Fysiikassa olen tehnyt vain Tavoitetehtäviä ja mielestäni se sopii minulle. Olen huomannut, että minua ärsyttää tosi paljon, jos tiedän, että osaan jonkun asian tai olen joskus osannut, mutta en enää vain muista siitä yhtään mitään. Olen välillä ollut huolissani siitä, että jotkut tehtävät jäävät jumittamaan ja niitä täytyy kerrata useaan kertaan. Olen kuitenkin huomannut, että osaaminen on lähes suoraan verrannollinen väsymykseen, joten en ole siitä liian huolissani. Toisaalta taas jossain tehtävissä ärsyttää, että tiedän kyllä, miten se tehdään, mutta se menee väärin jonkin tyhmän huolimattomuusvirheen takia, jota en tarkistamisesta huolimatta huomaa ennen ratkaisun katsomista.




Työt
Olen ollut nyt muutaman kuukauden kokoaikaisena (ja ylityöt päälle) töissä. Olen huomannut, että töiden ja opiskelun yhdistäminen ei oikein toimi. Olen liian väsynyt ja stressaantunut. Koen olevani väärässä paikassa tai tekeväni väärää asiaa. Tällöin mikään tekeminen ei ole tehokasta. Olen tilanteessa, jossa on pakko priorisoida. Olen pohtinut erilaisia vaihtoehtojani työajan vähentämiseksi sekä opiskelu- ja palautumisajan lisäämiseksi. Koitan ensin saada osittaista työaikaa ja katson tilannetta sen jälkeen uudelleen. Täällä siis muutoksen tuulet puhaltavat!


Aurinkoista helmikuuta ja lukutsempit kaikille!

4.2.2018

Viikon ilot ja huolet

Kivaa sunnuntaita! Kulunut arkiviikko sisälsi eniten sairastelua tähän mennessä. Sama lapsi oireili kahteen otteeseen päiväkodissa, mutta kotona olikin täysin terve. Joka tapauksessa neljä opiskelupäivää viidestä kului varmuuden vuoksi hänen kanssaan kotona. Sinä viidentenä, jolloin lapsi pääsi hoitoon - ja pysyi siellä jopa koko päivän -, olin itse niin kipeä etten kyennyt oikein mihinkään. Todella kivaa siis.

Nyt viikonloppuna olisi pitänyt ottaa kiinni mikrobilsan asioita, joita en ole ehtinyt käsittelemään sairastelujen vuoksi. No, täällä sitä on oltu sängyn pohjalla ja toivottu, että olo paranisi edes vähän. Toisaalta ajoitus sairastumiselleni oli parempi kuin hyvä, koska tällä viikolla loppuivat mikrobilsan harkat, eikä siis ole pelkoa, että joutuisin korvaamaan jotain sairastumiseni vuoksi. Olo on tänään kuitenkin paljon eilistä parempi, joten toivottavasti selviän näin vähällä!




Viikon ilonaiheitani ovat

+ aurinko! Niin ihania päiviä ollut pitkin viikkoa :) Eilenkin oikein harmitti, kun en päässyt ulos kuvailemaan ja nauttimaan auringosta. Tälläkin hetkellä on tosi upea aurinkoinen ilma, tykkään!
+ mikrobilsan harkat - harmi, kun ne loppuivat jo. Vaikka luulin, etten tykkää labrahommista, nämä työt osoittautuivat oikein kivoiksi!
+ lukeminen. Kun kapasiteetti ei riitä oppikirjojen lukemiseen, sairaana on kivaa lukea romaaneja ja muuta kevyttä.
+ 2-vuotiaan (ja tietenkin isompienkin) superihanat kommentit. Nykyään kuopus tervehtii aina niin reippaasti joko "Terve!" tai "Heipähei!" :D
+ harrastukset. No joo, liikunta on taas saanut väistyä sairastelun tieltä, mutta saksan kurssilla pitkästä aikaa oli niiiin mukavaa!




Viikon huolia ja murheita taas
- opiskelu. Vähälle jäi tälläkin viikolla, mikä kyllä harmittaa tosissaan. Ensi viikonlopun olemme reissussa, joten silloinkaan ei opiskella. Toivottavasti paranen sen verran, että saisin viikolla opiskeltua kunnolla.
- terveys tai siis sairaus. Viime keväänä lapset sairastivat viikkotolkulla putkeen, joten toivon, ettei sama toistu tänä vuonna, vaikka nyt vähän pahalta näyttääkin. Enkä näköjään itsekään ole immuuni flunssalle tai muullekaan, vaikka sairastankin kohtuullisen harvoin.




Plussan puolella ollaan kuitenkin lukemin 5-2, joten hyvä viikko oli tämäkin! Eikä tässä ole vielä hätää, eka tentti on vasta reilun parin viikon päästä. Tosin meitä jo varoiteltiin, että se on vaikea, joten kunhan pääsen taas terveeksi, alkaa kunnon urakka. Tänään vielä otetaan rennosti, mutta toivottavasti huomenna on jo valoa näkyvissä!


Leppoisaa viikonlopun jatkoa <3

2.2.2018

"Miten sä ehdit kaiken tuon?"

Hauskaa helmikuun alkua! Viimeksi syksyllä kuulin otsikon kysymyksen ystäväni esittämänä. Välillä mietin tuota itsekin, vaikken hyvällä tahdollakaan voi sanoa, että arkeni olisi mitenkään älyttömän kiireistä. Miten kolmen alle kouluikäisen vanhempana ehtii opiskella, harrastaa ja pitää huolta itsestään, perheestä ja parisuhteesta? Yhtenä aikasyöppönä on tietysti blogi, joskin nyt kevätpuolella postaustahti on hiljentynyt pariin postaukseen viikossa.




Miten siis ehdin? Vuoden 2017 keväällä kirjoittelin ajanhallinnastani, mutta tietysti tilanne on nykyään vähän erilainen. Tätä nykyä myös puolison opiskelu vie oman osansa päivästä ja illasta, mutta toisaalta lasten päivähoito mahdollistaa kotona opiskelun ihan eri tavalla. Vastaus otsikon kysymykseen onkin: ihan hyvin, ei ongelmaa! Vaikka toisaalta tekee mieli kysyä vastakysymyksenä: Ai minkä kaiken? Omasta mielestäni kun elän ihan tavallista, ehkä vähän laiskaa arkea ;D Tässäpä arjenhallintani syvimmät salaisuudet:

1. Oman osuutensa (ja enemmänkin) tekevä puoliso

Tämä on suurin yksittäinen tekijä. Meidän Oy Perhe Ab toimii tarpeeksi hyvin kumman tahansa tai molempien yhdessä vetämänä. Meillä ei asu projektipäällikköä ja apupoikaa tai -tyttöä, vaan kaksi tasaveroista vanhempaa. Kummallakin on omat vastuualueensa ja työt, jotka tuntuvat itselle luontevammilta, mutta kumpikin tekee tarvittaessa melkein mitä vaan. Kipeiden lasten hoito sumplitaan suunnilleen puoliksi, ja molemmat pitävät huolen siitä, että omaa aikaa järjestyy tarpeeksi.

2. Vain välttämätön

Olen opetellut sanomaan moneen asiaan Ei. En todellakaan aio väsyttää itseäni keräämällä arkeeni perheen ja opiskelun lisäksi kaikenlaista muuta ylimääräistä. Harrastuksinani on sellaisia asioita, joista todella nautin ja saan voimia, ja aikaa pitää jäädä myös ihan-vaan-olemiselle oman perheen kesken. Sukulaisia ja ystäviä näemme kohtalaisen harvoin, vaikka välimatkaa ei kaikkien kanssa paljoa olekaan. En ikinä jaksaisi olla joka tai edes joka toinen viikonloppu menossa jossain tai vastaanottamassa vieraita. Useimmiten yhteyttä pidetäänkin somen välityksellä. Some ei tietenkään korvaa oikeaa sosiaalista kontaktia, mutta vierailujen suhteen meillä laatu korvaa määrän :) Opiskelun ja perheen yhdistämisessä niin, ettei kumpikaan osa-alueista kärsisi, on minulle ihan tarpeeksi työtä. Siksi en myöskään tee töitä opiskelun aikana, vaikka periaatteessa siihen olisi mahdollisuus.




3. Tärkeimpiin asioihin keskittyminen

Voisin käyttää jokaisen liikenevän hetken esimerkiksi kodin siisteyden ylläpitoon. En vaan jaksa. Meillä siivotaan joka ilta tavarat paikalleen ja kerran viikossa kunnolla, joten se saa riittää. Tärkeämpää on se, että joka päivä minulla on aikaa rauhassa kuunnella lasten ja miehen päivän kuulumiset sekä iltaisin peitellä lapset nukkumaan. Jokaisessa päivässä pitää olla tilaa ainakin yhdelle rauhalliselle kahvihetkelle ja liikkumaan pitää päästä säännöllisesti - muuten minusta tulee kiukkuinen! Tämän kohdan vuoksi en myöskään ole innoissani osallistumassa kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin tai yritä ankarasti pysytellä nuorempien virkeämpien tahdissa mukana.

4. Kaikelle oma aikansa

Suunnittelulla on iso rooli paitsi arjen sujuvuuden myös omien kiinnostuksenkohteiden kannalta. Joutilaat hetket vilahtavat varkain ohi, joten jos haluaa tehdä jotain erityisempää, se pitää suunnitella huolella. Joitakin asioita voi tehdä hetki kerrallaan, mutta usein omat projektini vaativat pidempää paneutumista. Tietysti otsikkoa voi ajatella myös pidemmällä aikajänteellä: pahimpina ruuhkahetkinä ajattelen, että onneksi tämä elämänvaihe kestää vain aikansa. Lapset kasvavat ja itsenäistyvät ennen kuin huomaankaan, ja vielä joskus minulla on joutilasta aikaa paljon nykyhetkeä enemmän. Uskon, että ruuhkautuvat asiat ja velvollisuuksien määrä väsyttää jokaista vanhempaa ainakin silloin tällöin. Paljon vertaistukea saankin samassa elämäntilanteessa tarpovilta :)




5. Oma asenne

Vältän viimeiseen asti sanomasta, että minulla on kiire - osittain siksi, että pelkään siitä tulevan itseään toteuttava ennuste, ja toisekseen siksi, ettei se ole totta. Minulla on välillä monta keskeneräistä asiaa kerralla, mutta yleensä ottaen olen hyvä mitoittamaan työni voimien ja kulloisenkin tilanteen mukaan. Sitä paitsi jo sana "kiire" saa sykkeen nousuun ja hengityksen tihenemään :D Priorisoida pitää ja turhaa tekemistä karsia, mutta noin muuten elämäni on just kivaa - täyttä ja ihanaa!


Näiden lisäksi tärkeää "ehtimisessä" on säännöllinen päivärytmi - aamusta päivä pisin, kuten sanotaan. Ihan paras fiilis arjessa on, kun saa heti aamusta opiskelut kunnolla käyntiin. Luonnollisesti välillä on vähän sumuista, mutta sitten aurinko paistaa taas!

Iloa arkeen ja ihanaa viikonloppua just sulle! Kerrohan kommenteissa, miten sinä ehdit ja jaksat :)