Viimeinen opiskelusyksy

Hei taasen! Viimeisen LL-tutkintoon kuuluvan opiskelusyksyn kunniaksi haluan sitoa yhteen koko kuluneen syksyn. Ensiksi toki pitää saattaa teidät ajan tasalle: LT5 päättyi siis omalta osaltani marraskuun loppupuolella lastenpsykiatrian tenttiin. Heti sen jälkeen seurasi koko syksyn ja koko opiskelu-urani työntäyteisin ja myös raskain viikko, kun yhden viikon aikana tienasin 4,5 op syöpätautien ryhmäopetusten ja tentin sekä kliinisen farmakologian seminaarien muodossa. (Toki syöpätautien luennot ja seminaarit olivat jo aiemmin syksyllä, mutta kuulostaa paljon dramaattisemmalta noin!) Samaisella viikolla myös pakkasin suurimman osan taloutemme tavaroista (joita on käsittämättömän paljon kuusihenkisellä perheellä) sekä puursin tutkimukseeni liittyvää osa-aluetta, jonka deadline oli seuraavan viikon alussa. Jollain konstilla tuostakin viikosta selvisin, mutta palautuminen otti oman aikansa.

 

 

Kyseisen katastrofiviikon jälkeen tuntui lepolomalta päästä auditorioon istumaan MOKU- eli moniammatillisen kuntoutuksen kurssille. Kurssille osallistuivat fysioterapeutti-, sosiaalityön sekä lääketieteen opiskelijat, ilmeisesti kaikki loppuvaiheen opiskelijoita. Kurssilla tehtiin töitä ryhmissä, joista ainakin omassani oli 3 opiskelijaa meidän kurssilta ja 1 fysioterapeuttiopiskelija. Meillä oli hyvä tuuri, sillä kaikki olivat koko viikon paikalla (osassa ryhmistä osa opiskelijoista oli etänä) ja yhteinen työskentely onnistui näppärästi. Toki muutto vei tuona viikkona ajasta ja voimavaroista suuren osan samoin kuin oman tutkimushomman kanssa säätäminen. Tähän kurssiin päättyi LT6-vuosikurssin syksy, joskin osa vielä jatkoi valinnaisen terveyskeskusjakson parissa kaksi seuraavaa viikkoa. 

Ja nyt syksyn koosteeseen:

• Opintopisteitä yhteensä kasassa nyt 337,5 op, tutkinnosta puuttuu 25 op (valinnaisissa 2 ylimääräistä op)
  
• Syksyn aikana opintopisteitä ansaitsin 23 op
• Lempikurssini syksyllä oli yllättävästi syöpätaudit
• Vähiten pidin lastenpsykiatriasta, mutta arvosanan perusteella se oli helpointa
  
• Parasta olivat yhteiset lounashetket pitkien taukojen (korona) jälkeen
• Ikävintä oli kiire ja se, kun ei ehtinyt opiskella niin hyvin kuin olisi halunnut (syöpätaudit)
• Raskainta ja samalla ihaninta oli muuttaa - yksi lisämakuuhuone tuli enemmän kuin tarpeeseen!
• Ennen joulua ilahduttivat tuoreet LK5-oikeudet 

 

 

Toisinaan tuntuu, että aika valuu hiekan lailla sormien välistä, ja valmistuminen koittaa ennen kuin sitä tajuankaan. Moni on sanonut, että meidän (minun ja puolisoni) opiskeluaika on mennyt äkkiä, "mutta teistä ei ehkä tunnu siltä". Vaan kun tuntuu! Ruuhkavuosissa opiskeluaikakin hujahtaa ohi älytöntä vauhtia, joten suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat nopeasti päästä opiskeluvuosista eroon. ;) Todella kummallinen ajatuskin, että oikeasti olen opiskellut kuudesta vuodesta jo 5,5.

Nyt just haluaisin kuitenkin pysäyttää ajan lempivuodenaikaani, joulufiilistelyyn (kyllä, vähintään loppiaiseen asti) ja rentoon puuhasteluun. Välipäivät ovat vierähtäneet töissä miehen kanssa limittäin, jotta lapset ovat saaneet olla kotona lomalla. Ainakin osalla porukkaa loma jatkuu vielä ensi viikon. Raskaan syksyn ja vuoden jälkeen on tullut todella tarpeeseen pysähtyä ihan vaan olemaan. 

 

 

Palaan viimeistään ensi vuoden puolella asiaan. Vuosi 2021 oli sen verran ainutlaatuinen, että se ansaitsee ihan oman postauksensa. Iloista loppuvuotta kaikille!

Hyvää joulua!

Ihan nopsat jouluterveiset vielä näin jouluaattona! Tänä jouluna olen stressannut niin vähän kuin ylipäätään on ollut mahdollista. Syksyn raskaimmat viikot ottivat koville, joten nyt olen ottanut täysin loman kannalta. Muutto tapahtui vajaa kuukausi sitten ja verotti voimia melkoisesti, mutta vähitellen olemme päässeet asettumaan uuteen kotiin.

 

 

Lapset ovat saaneet vapaat kädet joulukuusen koristelussa, ja tänä vuonna - ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen - piparit leivottiin kaupan valmistaikinasta sen sijaan, että olisin itse tehnyt (älyttömän hyvän) piparitaikinan isotätini ohjeella. Siivouksesta en puhu mitään. Siitä huolimatta tai juuri siksi on ollut tilaa joulumielelle, tunnelmoinnille, kirjojen lukemiselle (pitkästä aikaa!) ja jouluvalmisteluille omien voimien mukaan.

Niin äkkiä saapui joulu. Nyt on aika pysähtyä, nauttia, istua kynttilän valossa, ihastella lasten innosta ja odotuksesta säihkyviä silmiä ja antaa heidän odottavan joulumielen tarttua itseenikin. Nyt on hyvä ♥

 

 

Joulurauhaa teille kaikille!

Opiskelupäiväni 11

Jouluaatonaattoa kaikille! Opiskelupäiviä on tänä vuonna kirjattu jos jonkinlaisia, ja nyt on jälleen yhden opiskelupäivän aika. Muutto sotki aikatauluja sen verran, että marraskuun opiskelupäivä jäi julkaisematta, joten se tulee tässä. Esittelyssä oleva opiskelupäivä on lastenpsykiatriaa käydessä tehty. Sehän päättyi tenttiin jo kuukausi sitten hyvin tuloksin. Lastenpsykiatrian jälkeen olen ehtinyt käydä syöpätautien ryhmäopetukset ja tentin, kliinisen farmakologian seminaarit sekä moniammatillisen kuntoutuksen kurssin, ja joululomakin on jo virallisesti alkanut jo viikkoja sitten. Mutta tässäpä siis marraskuinen opiskelupäivä:

Klo 6.20

Kello soi, mutta vitkuttelen nousemista vielä hetken.

Klo 7.00

Omat aamutoimet, lasten laittamista valmiiksi. Tänään koko perhe lähtee suurin piirtein samaan aikaan ovesta ulos.

Klo 7.45

Lasten vienti päiväkotiin yhdessä miehen kanssa. Pääsen hänen kyydillään seminaariin.

Klo 8.15-10

Lastenpsykiatrian seminaarissa, seuraamme toisten opiskelijoiden esitystä. Kiinnostavia, haastavia aiheita. Tosin on sanottava, että elämäntilanteestani johtuen tämä kurssi tuntuu menevän välillä vähän liikaakin ihon alle. Hyvänä puolena toki on, että monia asioita pystyy peilaamaan oman elämänsä kautta, mikä helpottaa asioiden ymmärtämistä ja oppimista.

 

Klo 10-10.40

Valmistelemme parin kanssa omaa huomista esitystämme, viimeistelemme PowerPointin yhdessä. Sen jälkeen matkustan bussilla takaisin kotiin.

Klo 11.30

Kotiruokailun aika, eilistä lihakeittoa on vielä jäljellä. Nam. Keitän kahvit, tuskailen hetken kiireitäni ja siirryn koneen ääreen. Wilmaan näköjään viestillä tullut koululaisen oppimiskeskusteluaika. Tyypillistä, että sekin sattuu juuri vuoden kiireisimmälle viikolle!

Klo 12-13.45

Kahvikupposen kanssa syöpätautien asioihin perehtymässä, nyt kirjasta luen eturauhassyövästä ja teen samalla muistiinpanoja. Perjantaina on lastenpsykiatrian tentti ja siitä viikon päästä on syöpätautien vuoro, mutta lastenpsykiatrian lomassa on ollut pakko vähän orientoitua jo syöpätauteihinkin. Lähetän samalla ohjaajilleni piiiitkän ongelmalistani sähköpostilla. Saan vastauksenkin liki saman tien - ihanaa, pääsen taas eteenpäin! Aikataulut pakkaavat päälle vähän joka suunnasta, mutta asia kerrallaan. Sain sentään tuon pitkään hautomani viestin lähetettyä.

Lapset tulevat koulusta, molemmilla on kaverit mukanaan. On niin mukavaa, kun talossa on elämää, vaikka koululaiset aika hiljaista porukkaa jo ovatkin.

 

Klo 13.45-14.00

Pikku tauko opiskelujutuista. Kirjoittelen tätä postausta ja arvon, mikä aihepiiri syöpätaudeista seuraavaksi kiinnostaisi.

Klo 14-15

Opiskelen syöpätaudeista sädehoidon toteutusta ja haittavaikutuksia. Sen jälkeen kertailen lastenpsykiatrian oppeja mm. masennuksesta, PTSD:stä ja käytöshäiriöistä. Sitten saa luvan riittää tältä päivältä!

Klo 15-16.30

Käyn läpi aiempia opiskelumateriaalejani ja heitän melkoisen kasan paperinkeräykseen. En näköjään viime muutossa kovinkaan ahkerasti paneutunut karsimaan monisteita tai vihkoja. Ymmärrettäväähän se toki on, kun muutto tapahtui alle kuukauden sisällä (ajanjakso asuntohakemuksesta muuttotapahtumaan).

Klo 16.30-

Loppupäivä vierähtää perheen kanssa puuhaillen, ruokaa laittaen, siivoillen. Illat ovat nykyään yhtä sirkusta, kun kuopus on oppinut kipuamaan pinnasängystään pois ja kirmailee vanhempien luo suu virneessä toistakymmentä kertaa illassa. No, kaipa tämäkin vaihe päättyy joskus!

 

Joulu on ihan kohta täällä, lukukausi ollut jo viikkoja ohi. Tässäpä olivat siis opiskelupäivät tältä vuodelta. Toivottavasti nämä postaukset ovat valottaneet lääkisarkeani, ja kommentoikaa ihmeessä, mikäli toivotte näiden jatkuvan vielä kevään ajan! Muutama teksti odottelee julkaisua, ja ajattelinpa vielä tehdä pienen koosteen kuluneesta syksystä. Jospa saisin sen loman aikana vielä julkaistua!

Osastolla töissä

Heippa! Jostain syystä sairaanhoitajuus - tai ehkä ennemmin sairaanhoitajasta lääkäriksi -teema - on ollut vuosien varrella blogissani hyvin suosittu aihe. Viisi vuotta sitten kirjoittamani Sairaanhoitajana lääkiksessä -postaus nousee säännöllisesti kuukauden luetuimpien postausten listalle. Tätä olen päivittänyt parisen vuotta sitten Sairaanhoitajana lääkiksessä 2 -postauksessa. Lisäksi ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kirjoitin kolmiosaisen postaussarjan aiheesta Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi, jonka keskimmäinen, työstä kertova osa löytyy tuota otsikkoa klikkaamalla. Tuolloin toki kokemukseni lääkärin työstä oli olematon, minkä kyseisestä tekstistä huomaakin.

Nyt kokemusta on pikkuisen enemmän, enkä malta olla suorittamatta pientä vertailua siitä, millaista osastolla työskentely on sairaanhoitajana ja toisaalta lääkärin viransijaisena. Osastoja on totta kai hyvin monenlaisia erikoisalasta, paikkakunnasta ja yksiköstä riippuen, joten mikään kaikenkattava listaus tämä ei ole, vaan kyseessä ovat vain ja ainoastaan omat kokemukseni. Osasto, jota kesäkandin roolissa tässä käsittelen, vastannee parhaiten terveyskeskuksen vuodeosastoa. Kuluneena kesänä työskentelin LK4-työoikeuksin, jotka antavat tarkoin rajatut oikeudet työskennellä lääkärin viransijaisena. Käytän tässä tekstissä monenlaisia eri termejä, mutta ylläolevasta asiasta on siis kyse koko ajan.

 

Kesän alussa kummastutti todella asettua työskentelemään huoneeseen, jonka oven pielessä luki "lääkäri". Täytyy myöntää, että mieluummin olisin astellut hoitajien kansliaan. Vaikken enää aikoihin ole sairaanhoitajan työtä tehnyt, se tuntui silti niin tutulta ja turvalliselta, että oikeasti olisi tehnyt mieli paeta niihin hommiin! Pikku hiljaa oma rooli alkoi hahmottua. Kokeneista hoitajista oli minulle iso apu niin kierroilla kuin muutenkin. Yhteistyö hoitajien kanssa sujui mainiosti, ja pyrin tekemään asiat niin, että myös hoitajien työ sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Halusin olla helposti lähestyttävä kesälääkäri ja onnistuinkin siinä. Osastotyötä hahmottaessa aiemmasta työkokemuksestani oli suuri hyöty: tiesin jo valmiiksi, miten osasto pyörii. Potilaiden ja omaisten kanssa keskustelu oli aiemman työkokemukseni pohjalta hyvin helppoa, olihan sitä tullut harjoiteltua yli kymmenen vuoden ajan.

Positiivisina asioina kesän aikana tulivat aiempaan työkokemukseeni verraten monet pienet ja suuremmat asiat: Se, että työtahti oli rauhallisempi (päivästä riippuen toki) ja keskeytyksiä oli vähemmän. Lääkärin sijaisena koin, että minulla oli useimmiten hyvin aikaa pohtia niin lääketieteellisiä kuin muitakin kysymyksiä. Omassa (tai jaetussa) työhuoneessa oli paljon rauhallisempaa kuin hoitajien kansliassa, jossa olen tottunut työskentelemään. Pidin siitä, miten voin itse valita, mitä asioita ja missä järjestyksessä teen eli pääsin vaikuttamaan työpäivieni sisältöön paljon enemmän kuin hoitotyössä. Myöskin työn fyysinen kuorma on lääkärin työssä huomattavasti pienempi kuin hoitajana, joskin istumatyön huonot puolet korostuivat viime kesänä (onnea on sähköpöytä!). Työaika miellytti minua huomattavasti aiempaa enemmän: vasta nyt lääkisaikana olen ymmärtänyt, kuinka raskasta kolmivuorotyö onkaan. Tähän on myös mainittava lounastauot: siinä missä sairaanhoitajana lounas jäi ikävän usein kesken kellojen soidessa, kesäkandina pääsi lounasaikaan hetkeksi osastolta pois ja sai syödä rauhassa. Eri kollegoiden kanssa oli mukava jutella ja saada niin lääketieteellistä kuin muutakin oppia.

 

Aiemmasta työnkuvastani kesän aikana kaipasin etenkin tiimityötä eli tekemistä isommalla porukalla. Välillä vähän kateellisena kuuntelin, kun hoitajilla oli hyvät jutut kahvitauolla. Vähäiset kahvitaukoni (kesän aikana ehdin kahville aika harvoin) vietinkin hoitajien kanssa mukavia jutellen. Toki aika on kullannut muistot, nimittäin hälyisessä kansliassa työskentelyä en kaipaa laisinkaan. Kesäkandina työskentelin pääasiassa yksin tai toisen lääkärin kanssa. (Lounaalla tosin kävimme yhdessä isommalla porukalla, mikä oli mukavaa ja kuuluikin noihin positiivisiin asioihin.) Potilaita en nähnyt likimainkaan niin paljon tai usein kuin aiemmassa ammatissani olen tottunut. Jatkuvasti kuitenkin heidän asioitaan hoidin niin kutsuttujen paperitöiden muodossa. Sinänsä yllätyksenä paperitöiden määrä ei tullut, mutta olihan siihenkin pieni tottuminen. Vastuu painoi vielä enemmän kuin aiemmissa töissäni, mutta ei niin paljon enemmän kuin olisin kuvitellut - olen kokenut sairaanhoitajankin työn hyvin vastuulliseksi, joten johtuneeko siitä.

Työkuormaa pidin aika lailla yhtäläisenä sairaanhoitajana ja nyt kesäkandina. Molemmissa töissä on ollut vähintään ajoittain kiire ja "liikaa tekemistä". Molempia töitä tehdessä olen potenut riittämättömyyttä ja epävarmuutta osittain luonteenpiirteideni, osittain työkuorman vuoksi. Kummassakin työssä olen kokenut saaneeni paljon hyvää aikaan. Olen saanut runsaasti kiitoksia ja hyvää palautetta, tosin hoitajana enemmän kuin nyt kesäkandina johtuen ainakin osittain siitä, että hoitajana potilaita ja omaisia tapasin paljon tiheämmin. Merkille pantavaa oli se, että nyt lääkärin viransijaisena minua kiitettiin useammin ajastani, jonka keskusteluihin käytin.

 

Ensimmäisen kandikesän muistot haalistunevat vähitellen ajan kuluessa. Paljon tuli tehtyä ja koettua, mutta erityisesti opittua. Vaikka uuden uran alku välillä melkoista tasapainoilua onkin, tässä kohtaa tuntuu ihan hyvältä muistella viime kesää. Kaiken kaikkiaan moneen kertaan kesän aikana ajattelin, että tästä työstä minä pidän, ja jatkossa voisinkin nähdä itseni osastonlääkärinä. Vähintään jonkin verran on tulevaisuudessa tehtävä myös vastaanottotyötä, mutta nähtäväksi jää, minne askeleeni lopulta johtavat. Mielenkiinnolla odotellen!