31.3.2021

Opiskelupäiväni 3

Ohoh, mitä vauhtia maaliskuu on hujahtanut! Jäipä tipalle taas opiskelupäivän kirjaaminen, onneksi ehdin kuitenkin. Kuten aiemmatkin opiskelupäiväni, osa 1 ja osa 2, kyseessä jälleen kerran randomisti valittu opiskelupäiväni mahdollisimman tarkasti iloksenne kuvattuna.


 

7.15

Kello soi. Perusjutut, aamutoimet, kahvi tippumaan ja pukeutumaan. 

7.45

Laitan pikkuisia valmiiksi hoitoon lähtöä varten, mies vie heidät tälläkin kertaa. Syön koululaisten kanssa rauhassa aamupalaa.

8.30

Koululaisetkin komennettu koulutielle. Omalta osalta viime hetken tarkastukset, missä pitikään olla ja monelta. Repun pakkaus, sen tarkistus, että kulkukortti, avaimet ja puhelin ovat varmasti mukana ja menoksi!

 

 

9.00-11.15

Naistentautien opetusta, pääsen haastattelemaan ja tutkimaan gynekologisen potilaan. Opetukset gynellä ovat korona-ajasta johtuen joko yksin tai pareittain, joten potilastapauksia tulee määrällisesti vähemmän kuin aiempina vuosina. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että tänä keväänä läsnäolo-opetuksia on pystytty järjestämään. Vastaanoton päätteeksi sanellaan, sen opettelu näkyy olevan yksi LT5-vuoden tavoitteista. Hidasta se on edelleen, mutta onneksi jonkinlainen rutiini on syntynyt.

11.15

Syömään! Tällä kertaa olen kaukaa viisas ja käyn ruokalassa syömässä.

11.30

Lääkärin soittoaika, tällä kertaa omista asioistani, sattuu sopivasti tähän väliin. Syönnin ja puhelun jälkeen kipitän pikapikaa vaihtamaan vaatteet ja saman tien kotiin. 

12.00

Kotona. Keitellään kahvit, availen koneen iltapäivän opetusta varten. Selailen sähköpostin, ei mitään uutta. Lähetän yhden viestin tutkimukseeni liittyen.

 

 

12.30 - 14

Neulomukset esiin, opetus alkaa! En tosin ehdi paljoa neuloa, kun interaktiivisessa opetuksessa pitää vähän väliä äänestää sopivia vaihtoehtoja (mitä tutkimuksia teet, miten suunnittelet jatkot, mikä on diagnoosi ja niin edelleen). Etäopetus näyttää huonoja puoliaan, kun yhteydet katkeilevat, mutta onneksi nekin korjaantuvat lopulta.

14.30

Opetuksen jälkeen lähden hetkeksi lenkille miehen kanssa. Opiskeluaika on siksikin niiiin ihanaa, kun voi keskellä päivää ulkoilla! Lunta on vielä paikoin reilusti, mutta bongaamme kevään merkkinä sitruunaperhosen.

15.00

Käväisemme kotona vaihtamassa vaatteet ja suuntaamme yhdessä hakemaan lapset. 

 

 

15.45

Kotona taas. Kirjoittelen tätä postausta, laitetaan päivällistä ja toivutaan päivästä. Miten voikin väsyttää! Onneksi kohta on taas loma. Uhraan muutaman ajatuksen huomiselle, tarkastan, missä ja milloin pitää olla paikalla. Naistentautien osalta opetusta järjestetään niin monessa eri paikassa, että saa olla tarkkana, ettei ole väärässä paikassa tai väärään aikaan!

17.00

Päivällinen perheen kesken, samalla tuttuun tapaan jutellaan jokaisen päivän päällimmäiset tunnelmat.

18.00

Online-liikuntatunti.Vaikka ei millään jaksaisi aloittaa, tunnin jälkeen on aina virkistynyt olo! Kohta tosin on ihan liian kuuma treenata kotona, joten pitää keksiä muita vaihtoehtoja.

19.00

Lasten iltatoimia, lomasuunnitelmien pohdintaa, pientä järjestelyä, omaa aikaa.

22.00

Nyt nukkumaan - aamulla pitää herätä tavallista aikaisemmin, kun opetusta on heti kasilta.

 


Näin sujui opiskelu maaliskuisena päivänä. Opiskelua on huomattavasti helpottanut se, kun nyt on meneillään vain yksi, joskin hyvin laaja, kurssi. Mutta kevättä kohti! Toivotaan, että talviunille vaipunut opiskelumotivaatio löytäisi taas tännekin, sen verran se opiskelua helpottaa kuitenkin... Nyt joka tapauksessa pääsiäislomalle, opiskelujuttuja mietitään lisää viikon päästä.

Kivaa huhtikuun alkua ja pääsiäistä kaikille!

29.3.2021

Naistentauteja ja synnytyksiä

Heippa! Kuluneiden parin viikon aikana on sukellettu naistentautien ja synnytysopin maailmaan. Osa ryhmästä viettää puolet jaksosta (= 4 viikkoa) hajautuksessa, mutta itse käyn koko kurssin Kuopiossa. 

Toisin kuin esimerkiksi lastentaudeilla, gynen kurssilla ei ole jaettu aihealueita viikoittain, vaan tutkittavia potilaita ja aihealueita tulee laidasta laitaan yhdenkin viikon aikana. Esimerkkinä tästä mainittakoon viikko, jonka aikana poliopetuksina olivat loppuraskauden polikäynti sekä käynti gynekologisen oireen vuoksi, teoriaopetuksen aiheena olivat vaihdevuodet, ultraääniopetuksessa seurattiin alkuraskauden ultraäänitutkimusta ja seminaarissa käsiteltiin akuutteja gynekologisia ongelmia. Omaan makuuni koko kurssi vaikuttaakin vielä tässä vaiheessa kovin sekavalta.

 


 
Pääasiallisesti toivomani kurssin anti lienee se, että oppisin tutkimaan gynekologisen potilaan, heitä kun varmasti kohtaa tulevassa työssäni tk:ssa. Kurssi on sikäli mukavasti järjestetty, että potilaskontakteja on enemmän kuin monella muulla kurssilla - toivotaan, että se auttaa tavoitteeni saavuttamisessa! Kurssilta ehkä eniten odottamani seuranta, synnytyssaliseuranta, oli nopeasti ohi, kun suoritin sen jo ensimmäisen viikon aikana kokonaisuudessaan. (Ylläolevassa kuvassa olen hankkimassa eväitä synnärillä "päivystämistä" varten, siellä kun joutui välillä odottelemaan.) Synnytysosasto on tuttu minulle lähinnä omien kokemusten kautta, joten oli kiintoisaa päästä näkemään sitä toista puolta. Näin meidän kesken voin tunnustaa, että liikutuin kyllä syntymän ihmeen äärellä. Seurannoista jäljellä ovat enää leikkaussaliseuranta sekä päivystävän lääkärin seuranta. 
 
Ainakaan tähän asti naistentaudit ei ole vakuuttanut, mutta katsotaan, kuinka fiilikset muuttuvat kurssin edetessä. Pientä kevätväsymystä ja motivaationotkahdusta on nyt ollut havaittavissa, mutta josko tämä tästä. Motivaationi kannalta parempi järjestys keväälle olisi varmasti ollut se, jos lastentaudit olisivat olleet viimeisenä - kuin kirsikkana kakun päällä! Loppukevättä kuitenkin helpottaa, kun kliininen ravitsemustiede saatiin tentin kautta jätettyä taakse. Lopullisesta tuloksesta tosin en menisi hurraamaan... Kotielämäänkin tuli vaihteeksi vipinää, kun eräs perheenjäsen joutui korona-altistuksen vuoksi karanteeniin. Onneksi tartuntaa ei tullut, joten säästyimme ainakin tällä erää ikävämmiltä seuraamuksilta. Toivotaan yhtä hyvää tuuria jatkossakin, vaikka itse toki teemme kaikkemme tartunnoilta välttyäksemme.
 
 


Kohta saadaan vielä viimeinen pieni breikki tälle keväälle, kun pääsiäislomaa on tänä vuonna kokonainen viikko. Viime vuonnahan uhrasin koko pääsiäisloman tk-jakson suorittamiseen - edelleen meinaa kylmä hiki nousta otsalle viime kevättä muistellessa! Loppukevät sujahtanee ohitse vähintään yhtä vauhdilla kuin koko LT5 tähän asti. Jäljellä tälle lukuvuodelle on siis enää:
  • Työlääketiede
  • Oikeuslääketiede (osa)
  • Kirurgia (LT4)
  • Silmätaudit
  • Tk-jakso II
  • Kliininen ravitsemustiede
  • Englanti
  • Johdatus yleislääketieteeseen (teoria)
  • Lastentaudit
  • Naistentaudit
  • Tk-jakso III

Erittäin vähiin käy, eikö? LT5-opinnoista rästiin jääneet KNK ja lastenpsykiatria väijyvät jo ensi vuoden lukarissa, LT6-ryhmäjakoa vielä odotellaan!




 
Voimia kevääseen jokaiselle, ja etenkin pääsykokeisiin lukeville hurjasti tsemppiä! Yritetään jaksaa. Toivotaan (lisää) aurinkoisia päiviä meille kaikille!

14.3.2021

Talviloman tunnelmia

Reilu viikko sitten saatiin lastentaudit tentin kautta pakettiin ja päästiin talvilomalle! Oikeastaan loma kesti muulla perheellä melkein kaksi viikkoa, kiitos sairastelun (ei ollut koronaa tälläkään kertaa, flunssaa vain!). Lastentauteja jään kaipaamaan - kurssi oli ehkä tämän vuoden kivoin, mihin vähintäänkin osasyynä on se, kun elämäntilanteestani ja -kokemuksestani oli kerrankin jotain hyötyä! :D Sisällöltään lastentautikurssi oli hurjan laaja eikä monistakaan asioista jäänyt mieleen pintaraapaisua enempää. Olennaisimmat asiat onneksi kertautuivat kurssin aikana, joten eivätköhän tärkeimmät opit iskostuneet mieleen. Harmillisesti kurssin aikana itseltäni peruuntui pari tutkittavaa, mutta onneksi selkeästi suurin osa toteutui. Minulle sattui tutkittaviksi tosi monta vauvaa, mikä sopi minulle varsin hyvin. Oli hauskaa huomata, miten maskinkin takaa onnistui saamaan hymyvasteen aikaiseksi - siis pelkällä katseella. :)



Kurssi oli mielestäni tosi kiva ja hyvin järjestetty, mutta tentti sanalla sanoen kammottava - kuten ikävä kyllä monet etätenteistä ovat olleet -, mutta kaipa siitäkin selvittiin. Ei tosiaan helpottanut tenttiin valmistautumista eikä sen tekemistä, kun suurin osa porukasta oli kotosalla toipilaana koko edeltävän viikon. Taisin kesken tentin huudahtaa viereiseen huoneeseen, että on ihan mahdotonta keskittyä samalla, kun muulla porukalla oli kiihkeä shakkipeli kesken. Tentistä ei siis jäänyt lainkaan hyvä fiilis, mutta nähtäväksi jää, mikä on todellinen tulos.

Loman ensimmäiset päivät menivät pitkälti viimeisimmistäkin sairasteluista toipuessa. Onneksi flunssa ei ollut pitkittyvää sorttia, joten ehdimme koko perheellä ulkoilemaan ja muutenkin lomapuuhiin. Kotiseutumatkailuna piipahdimme Puijon tornissa ihailemassa maisemia ensimmäistä kertaa koskaan koko porukalla. Vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen olemme pitäneet myös kotimaanmatkailun minimissä. Vaatii kekseliäisyyttä päästä omissa ympyröissään irti arjesta, mutta aika pienestä lomafiilis onneksi syntyy.






Pari työpäivääkin tein loman aikana. On työnteko vaan erilaista opiskeluun verrattuna, ja tässä vaiheessa on todettava, että todellakin pidän opiskelusta enemmän! Uudella uralla on siis otettu ensimmäiset, haparoivat askeleet. Tästä se toden teolla lähtee, uudenlaisen ammatti-identiteetin luominen ja uuteen rooliin kasvu. Täytyy sanoa, että yllättävän samanlaisia tuntemuksia on herännyt kuin kahdeksisen vuotta sitten sairaanhoitajan töitä aloitellessani: ajatuksissa risteilevät niin epävarmuus kuin innostuskin. Ehkäpä jossain kohtaa kirjoittelen näistäkin enemmän. (Paina postauksen alta "♥", jos uuden ammatin synnyttämät fiilikset kiinnostavat!)
 
Tunnelmia laidasta laitaan mahtui tähänkin lomaan. Pääasioina taisivat silti olla perheen kanssa rauhassa hengailu, se, kun opiskeluista sai pienen hengähdystauon, kun mitään ei ole just nyt kesken sekä ihana, ihana talvi! En voi tarpeeksi hehkuttaa upeita talvipäiviä, joista on viime viikkojen aikana saatu nauttia - yhdistelmänä narskuva lumi, kirpeä pakkanen ja pieni aavistus keväästä ovat vertaansa vailla.





Näillä tunnelmin jatkan kohtuullisen iloisin ja huolettomin mielin kohti vuoden viimeistä neljännestä ja naistentauteja. Luvassa heti alkuun ainakin synnytyssaliseurantaa, jota sivumennen sanoen taidan ko. kurssilta odottaa eniten! ♥

Mukavaa maaliskuuta teillekin!

3.3.2021

Onko opiskelijan elämä "sitten kun"?

Arkistojen aarteita. Tämä teksti on alunperin kirjoitettu aikavälillä 2017-2019.
 
 
 
 
Vaikka opiskelu onkin ollut tietyllä tavalla unelmien täyttymys, välillä saan itseni kiinni haikailemasta "sitten kun". Sitten kun olen valmistunut, sitten kun mies on valmistunut, sitten kun olemme töissä, sitten kun meillä on (taas) oma koti, sitten kun sitä sitten kun tätä. Omaa toisen korkeakoulututkinnon opiskelua on takana vasta (tai jo) puolet, ja alan olla kypsä kituuttamiseen. Kun on jo elänyt sitä työssäkäyvän stressaavaa mutta taloudellisesti vakaampaa arkea, on ehkä vielä hankalampi sopeutua minimituloilla elämiseen. Samalla ajattelen - ehkä turhaankin -, että koska tämä oli minun ja meidän unelmamme, ei saisi valittaa. Pienituloisuutemme on ihan itse aiheutettua, joten sikäli olemme todella onnellisessa asemassa. Me olemme tässä, koska meillä on vara valita. (Oli siis tietoinen valinta keskittyä opiskeluun ja jättää työnteko pois, samoin kuin hakeutua tilanteeseen, jossa molemmat opiskelevat yhtä aikaa.)

Tiedän myös liiankin hyvin, etteivät nuo valmistumiset ja työt ja omat kodit tee minua sen onnellisemmaksi. Kerran, kun keskustelimme unelmista ja niiden saavuttamisesta, mieheni totesi: haaveillessaan jostakin ihminen elää unelman voimalla, mutta samalla kuluttaa jatkuvasti sitä onnea, jota haaveen saavuttaminen lopulta tuo. Omalla kohdallani olen todennut sen olevan totta. Kun lataan jonkin toiveen saavuttamiselle suuret odotukset, on hyvin todennäköistä, että tavoitteen saavuttamisen tuoma onni ei kestäkään kovin kauaa. (Tietysti on hyvä osata pysähtyä hetkeksi siinä kohtaa, kun on jotain saavuttanut - olla ylpeä itsestään. Ei silti sulje pois sitä, että kohta on taas mieli eteenpäin!)




Oikeastaan olen todennut, että sitten kun -ajattelussani on usein kyse pelkästä epävarmuudesta. Haluaisin niin kovasti nähdä sinne mutkan taakse. Haluaisin tietää, onko kaikki joskus vieläkin paremmin. Haluaisin tulla "valmiiksi", vaikka tiedän kokemuksestakin, että sitten tulee taas tarve keksiä jokin uusi juttu. Olen jo ymmärtänyt, ettei mikään saavutus tee minua kesto-onnelliseksi, joten onnen on löydyttävä muualta - toisin sanoen itsestä.

Vastaus otsikon kysymykseen on ainakin omalla kohdallani ei. Opiskelu on elämää siinä missä muukin. Se on vähintäänkin keino päästä elämässä eteenpäin ja parhaimmillaan unelman elämistä todeksi, kuten kuluneena lukuvuonna olen pääosin ajatellut. Opiskeluaika on loppujen lopuksi hyvin lyhyt ajanjakso, muutama vuosi vain. Kieltämättä välillä ottaa päähän, mutta hetken päästä näkee taas paremmin. Silloin muistaa taas, ettei se työelämäkään niin herkkua ole, ja osaa nauttia tästä hetkestä. Jo nyt kiitän itseäni tästä ajanjaksosta ja siitä, että uskalsin muuttaa suuntaa, koska uusi ura ja uudet tulevaisuudennäkymät ovat jo tähän mennessä antaneet minulle niin paljon enemmän kuin uskalsin etukäteen edes toivoa. (Suoraan opintojen kautta on tullut huimasti oppia, itseluottamusta ja -varmuutta, mutta ehkä suurimmat ja tärkeimmät asiat olen saavuttanut välillisesti opintojen ja viiden vuoden takaisen elämänmuutoksen myötä. Yhtä kaikki, hyvin on käynyt - etenkin jos vertaa etukäteispelkoihini! :D)
 
 


Opintoja on takana jo suurin osa, edessä itselläni vajaat 1,5 vuotta. Myönnetään: ajatus lipsahtaa toisinaan "sitten kun"-osastolle, mutta pääosin nautin nykytilanteesta suunnattomasti. Elämme tietyllä tapaa hyvin stressitöntä elämää, yksinkertaista, niukkaakin, mutta tärkeintä resurssia eli aikaa meillä on ihan riittämiin. Pieniä, varovaisia askeleita työelämän suuntaan otettuamme osaa opiskelijan "vastuuttomuudesta" ottaa kaiken ilon irti - toivottavasti aina valmistumiseen asti!