Opiskelijaperheen säästövinkit III: Koti ja sisustus

Aiemmat säästöpostaukset, ruoka sekä vaatteet ja vapaa-aika linkkien takana! Tällä kertaa keskitymme asumiseen, kotiin ja sisustukseen eli miten näistä selviää kenties vähemmillä kustannuksilla.

1. Asumismuodon valinta

Asumisessakin voi päästä halvemmalla, jos on valmis tinkimään omista vaatimuksistaan jonkin verran. Asuinpaikka, asumismuoto, asunnon ikä ja kunto vaikuttavat vuokran suuruuteen tai vaihtoehtoisesti myyntihintaan. Harva mieltää asumismuodon valintaa miksikään säästökohteeksi, mutta miksi pitäisikään, jos on varaa juuri sellaiseen asuntoon kuin haluaa :)

Me asumme tällä hetkellä 80-neliöisessä opiskelija-asunnossa. Asunto ei vastaa puitteiltaan mitään suurinta unelmaamme: olohuoneen tapetti on ihanan mummolamainen ja asunnossa on muutenkin asunut joku innokas paneloija, kylppärin "sisustuksesta" puhumattakaan! Toisaalta keittiö voisi olla kauheampikin ja makkareissa on kivat perusmaalarinvalkoiset seinät. Tässä elämäntilanteessa opiskelija-asunto on meille juuri sopiva asumismuoto: vuokra on halpa ja tähän asti ilmenneet ongelmat on saatu korjattua nopeasti. Irtisanomisaikakin on vuokralla asuessa niin lyhyt, että asuntoa voi vaihtaa lyhyelläkin varoitusajalla, kunhan vain löytää seuraavan asunnon.

2. Kilpailuta vakuutukset, sähkö ja muut kodin kulut

Vakuutukset kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa, samoin sähkön tuottaja. Sähkönsiirtomaksuunhan ei voi vaikuttaa, kun sähkönsiirto määräytyy asuinpaikkakunnan mukaan, mutta itse sähköntuottajilla hinnat saattavat vaihdella reilustikin. Itse käytän vertailussa usein vertaa.fi-palvelua. Muita kodin kuluja voivat olla esimerkiksi laajakaista ja osittain tähän liittyen henkilökohtaiset puhelinliittymät. Nämä kannattaa kilpailuttaa säännöllisin väliajoin.

3. Sisusta maltillisesti

Aika on säästäväisen sisustajan paras ystävä. Meillä on montakin huonekalua tai esinettä, josta olemme haaveilleet pitkään. Sykli ensimmäisestä inspiraatiosta tavaran hankintaan saattaa meidän taloudessamme olla kuukausia, ellei vuosia. Esimerkiksi voisin ottaa ruokapöydän tuolit, jotka hankimme tämän vuoden helmikuussa. Niiden uusimisesta taisi olla ensimmäisen kerran puhetta yli vuosi sitten, kun asuimme vielä aivan eri ympäristössä. Seurasimme käytettyjen tuolien tarjontaa tori.fi:stä säännöllisesti, kunnes sopivat löytyivät.

4. Kuinka paljon olet valmis maksamaan uutuudesta?

Aivan uusi huonekalu tai sisustuselementti oli itselleni pitkään normi, mutta vasta parisuhteen myötä opin laajentamaan näkökulmaani kirpputoreille ja käytetyn tavaran suuntaan. Esimerkiksi nettikirppiksellä saattaa olla myynnissä  tyyliin puolella hinnalla täysin uusi matto tai huonekalu, jota on vain kokeiltu asunnossa, mutta se on syystä tai toisesta osoittautunut huonoksi ostokseksi. Kirppiksiltäkin voi löytää uusia sisustuselementtejä, mutta halvemmalla kuin kaupasta.

Kysymys kuuluukin, kuinka paljon ihminen on valmis maksamaan siitä tunteesta, että saa itse hakea kaupasta uudenuutukaisen tuotteen, jonka voi itse avata pakkauksesta ja asetella paikoilleen. Monet vierastavat (netti)kirpputoreja, vaikka varsinkin nykyään kirppiksillä voi olla laaja valikoima myös aivan uusia tuotteita, jotka tosin eivät ehkä ole enää alkuperäispakkauksessaan. Onko sinulle tärkeämpää tuotteen käyttöarvo vai se, että se on brand new? Muutaman vuoden päästä kun tuotteesta tai huonekalusta ei useinkaan voi sanoa, onko se ollut ostettaessa aivan uusi vai ei.

5. Vältä väliaikaisratkaisuja

Ainakin meillä väliaikaisratkaisuilla on taipumus jäädä pysyviksi, joten itse olen mieluummin ilman jotain tavaraa ennemmin kuin hankin jotain sinne päin. Muutenkin yritän välttää sellaista "ehkä totun tähän"-tyylistä ostamista. Harvoin nimittäin käy niin päin, että se "ihan kiva" muuttuisi aivan mahtavaksi. Toisin päin saattaa käydä useammin ;) Eli lyhyesti: osta vain sellaista, josta oikeasti pidät tai oikeastaan jota ilman et voi elää.

6. Pidä silmät auki

Välillä voi tulla vastaan löytöpisteillä tai kierrätyskeskuksissa aivan uskomattomia juttuja, kunhan vain pitää silmät auki. Olen jo aiemmin mainostanut oman asuintalomme löytöpistettä. Itse olemme luovuttaneet siihen mm. ylimääräisiä verhoja, jotka ilahduttavan pikaisesti katosivat toivottavasti tyytyväiselle uudelle omistajalle. Itsekin olemme toki tehneet mukavia löytöjä kyseiseltä pisteeltä.

Säästäväisenä sisustajana ihan paras fiilis on, jos löytää ihan ilmaiseksi tavaran, jollaista on pitkään etsinyt. Luovana sisustajana voi nähdä jonkun pois heittämässä tavarassa potentiaalia johonkin kivaan sisustusesineeseen. Välillä myös esim. omasta tai puolison lapsuudenkodista löytyy sopivaa tavaraa, joka muuten heitettäisiin pois. Toisen romu on toisen aarre, niinhän sitä sanotaan :)

7. Tärkeintä on maku

Välillä törmää väitteisiin, ettei jollakulla voi olla kaunista kotia, kun ei ole paljoa rahaa laitettavaksi sisustukseen. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että pienemmälläkin rahalla voi kodista saada kauniin ja viihtyisän. Ihastelen usein ystävien ja ystäväperheiden kauniita koteja, joiden sisustamisessa on useimmiten käytetty enemmän luovuutta kuin rahaa. Tietenkin, jos kaunis koti tarkoittaa modernia, vain design-kalusteita sisältävää kotia, voi olla haasteita saavuttaa tavoitettaan minimibudjetilla. Ja totta kai suuremmat huonekalut maksavat usein paljon eikä esimerkiksi sängyn ostossa kannata pihistellä.


Lopuksi voisin mainita vielä sen, että itse tuunaamalla voi ilmaiseksi/halvalla saadun tuotteen muokata mieleisekseen. Tästä esimerkkinä voisi olla vaikkapa lastemme kerrossänky, joka sai pintaansa valkoisen maalin ja muuttui hetkessä salonkikelpoiseksi!

Miksi roolinvaihto kannattaa?

Tilastot osoittavat, että valtaosa kotona pieniä lapsiaan hoitavista henkilöistä eli kotihoidon tukea saavista on naisia. Miehiä tästä joukosta oli vuonna 2016 reilut 7 %, mikä on, noh, vähän. Toisaalta on ilahduttavaa nähdä, miten miesten osuus on hienoisesti noussut vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana. Myös mieheni vastusti vuosikaudet kotiin "jäämistä", vaikka sitä hänelle säännöllisesti väläyttelin. Isäkuukaudet hän sentään piti molemmista vanhemmista lapsista, jotta minä pääsin ensin opiskelemaan ja sitten töihin.

Muutto ja totaalinen elämänmuutoksemme antoi hyvän sauman miehen kotiinjäännille, ja asennekin koti-isyyttä kohtaan oli vuosien saatossa muuttunut positiivisemmaksi. Koska kuopus oli opintojeni alkaessa vielä tosi pieni (9 kk), oli selvää, että minun lähtiessäni opiskelemaan mies jää kotiin. Sen tarkemmin emme aikaa määritelleet tai päättäneet, milloin mies palaa työelämään. Tällä hetkellä mies on ollut lasten kanssa kotona vajaan vuoden ja jatkaa koti-isyyttä kesän loppuun asti. Tosin työelämän sijaan häntäkin kutsuvat opinnot, kuten täällä kirjoitin.

Roolinvaihto on ollut meille tosi hyvä juttu, koska:


1. Kumpikin pääsee kokeilemaan eri rooleja: sekä kotona olevan että työssäkäyvän/opiskelevan

Paikkoja vaihtaessa tietoisuus lisääntyy ja kumpikin ymmärtää, että molemmissa rooleissa on raskasta - eri tavoin, mutta raskasta kuitenkin. Työssäkäyvänä kantaa huolta perheen elannosta ja taloudellisesta selviämisestä eri tavalla kuin kotona. Kotona oleva vuorostaan huolehtii arjen sujuvuudesta ja miettii asioita valmiiksi myös työssäkäyvän osalta. Kumpikin huolehtii molemmissa rooleissa siitä, miten toinen jaksaa - toinen hektisessä työelämässä, toinen lasten kanssa kotona.

Työssäkäyvänä on liiankin helppo tuudittautua siihen, että toinen hoitaa kotiasiat ja ehkä jopa urautua pitämään kotona olevaa joko työnjohtajana tai kodinkoneena. Kotona ollessa on usein enemmän aikaa miettiä vaikkapa kaikenlaisia hankintoja, jolloin pohdinnat saattavat työssäkäyvän korviin kuulostaa tyytymättömyydeltä puolison tulotasoon. Aivan oma juttunsa ovat toki perheet, joissa puolisoilla ja kenties lapsillakin on toisistaan poikkeava elintaso. Siinä missä toinen puolisoista pärjää taloudellisesti hyvin, toinen saattaa kitkutella köyhyysrajalla.

2. Vastuu kotiasioista jakaantuu tasaisemmin

Yleensä äiti huolehtii lähes kaikista lasten hankinnoista, neuvolakäynneistä, harrastuksista ja muusta. Kotona olevan tehtäviin kuuluu usein myös suuri osa kotitöistä. Roolinvaihdolla  tätä vastuuta saadaan tasattua, joskin äidin pitää antaa isän hoitaa asiat "omalla tavallaan"... Vastuun tasaamiseen liittyy vaatimus kotiin jäävälle, että hän myös ottaa vastuun ja opettelee ne käytännön asiat, jotka äiti on kotona ollessaan hoitanut. Tämän asian en voi sanoa sataprosenttisesti toteutuvan meidän perheessämme. Kyllä se vaan usein olen minä, joka kantaa huolen lasten säänmukaisesta ja oikeankokoisesta vaatevalikoimasta. Miehelläni on myös erilainen tapa olla kotona kuin minulla eikä erilaisten tapojen yhteensovittaminen ole joka hetki kovin helppoa. Lasten hoitaminen kotona on kuitenkin lisännyt huomattavasti puolison ottamaa vastuuta lapsiin liittyvistä asioista.

3. Isä-lapsisuhde kehittyy

Kun isä onkin se saatavilla oleva aikuinen, lapset alkavat turvautua häneen paremmin. Varsinkin paljon töitä tekevä isä (joita muuten suuri osa pienten lasten isistä on) saattaa jäädä lapsen varhaisvuosina etäiseksi. Kun on vuosikaudet kuunnellut "äiti, äiti"-huutelua, on välillä virkistävää, kun lasten suusta tuleekin luontevammin "isi!".

On ollut huippua huomata, miten isän läsnäolo ja kasvatustyyli on vaikuttanut lasten kehitykseen. Lapset näkevät erilaista kotona olemisen mallia ja oppivat isältä paljon asioita, joita minä en äitinä osaa heille opettaa. Isä saa heidät kiinnostumaan erilaisista leikeistä ja asioista ja tarjoaa omanlaistaan elämänkokemusta ja -näkemystä. Isän opit näkyvät ja kuuluvat lasten puheissa: siinä, missä minä suhtaudun tarpeettoman negatiivisesti moniin vastoinkäymisiin, isältään lapset ovat oppineet positiivisempaa suhtautumista. Monesti lasten suusta kuuluu "ei se mitään, sellaista sattuu!", kun vastaan tulee pieniä vastoinkäymisiä.

4. Taloudellinen vastuu jakautuu

Minusta on aivan reilua, että minä olen välillä se, joka tienaa. Vaikka meille perhe onkin yhteinen yritys, minulle on ajatuksen tasolla tärkeää, että myös minä kannan korteni kekoon tulojen muodossa. Olen koko suhteemme ajan ollut meistä korkeammin koulutettu, mutta palkassa se ei pahemmin näy ainakaan toistaiseksi. Tulotasollamme ei kuitenkaan ole niin suurta eroa, että juuri miehen olisi välttämätöntä käydä töissä, vaan voimme vuorotella.

Toisekseen olen sitä mieltä, että rahaa tärkeämpää on se, että myös isä viettää aikaa lasten kanssa. Enenevässä määrin ajattelen niin, että käytännön asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella, kunhan molemmat ovat valmiita katsomaan tilannetta eri silmin.

Törmäsin muuten loistavaan sarjakuvaan, joka liittyy tähän aiheeseen. Lue se täältä! Sarjakuvassa todetaan mm. näin: "A role reversal can often be more effective than confrontation." Vapaasti suomennettuna: "Roolien vaihtaminen tehoaa usein paremmin kuin riitely." Allekirjoitan täysin!

Opiskelijaperheen säästövinkit II: Vaatteet ja vapaa-aika

Säästövinkit ovat täällä taas! Edellisessä osassa käsiteltiin ruokalaskun kutistamista. Tällä kertaa on vuorossa vinkkejä, joiden avulla voi säästää suuriakin summia vaate- ja harrastuskuluissa. Jokainen tarvitsee vaatteita ja ainakin täällä Suomessa vielä melko monenlaisia sellaisia, kun on kesä-, välikausi- ja talvivaatteet erikseen. Suurin osa seuraavista vinkeistä koskeekin vaatetusta, mutta mukaan mahtuu myös vapaa-aikaan ja harrastuksiin liittyviä vinkkejä. Huomautuksena kuitenkin, että jos haluat olla viimeisen päälle trendikäs ja pukeutua pelkästään joka sesongin uutuuksiin, näistä vinkeistä ei taida olla sinulle iloa :)

 
1. Osta sesongin ulkopuolella.

Itse esimerkiksi olen ostanut sukseni sekä talvitakkini silloin, kun niitä ei enää ole voinut käyttää. Vaate- ja urheiluliikkeillä on keväisin ja syksyisin kova into päästä edellisen sesongin tuotteista eroon, joten niitä myydään "hurjillakin" alennuksilla. Jos taas huomaat tarvitsevasi suksia tai luistimia, kun talvi on jo ovella, hinnatkin ovat silloin huipussaan. Vaatii tosin melkoista silmää, jos mielii saada halvemmalla jonkun halutun tuotteen. Jos odottelee liian pitkään, vaatii jo onnea löytää itselle ihanteellinen ostos. Huipputuotteet ovat usein alennettuinakin kalliita.

2. Ennakoi.

Suunnitelmallisuus on senttiä venyttävän kuluttajan kaiken a ja o. Vain hyvällä suunnittelulla pystyy ajoittamaan ostoksensa niin, että ne tulevat itselle mahdollisimman kannattaviksi. Itse esimerkiksi viime syksynä ennakoin, että keväällä lapsille tarvitaan uudet välikausiasut, ja ostin ne silloin käytettyinä. Samoin kevätkengät ostin lapsille reilulla (n. 60%) alennuksella jo syksyllä. Tänä keväänä taas hankin lapsille alesta osan ensi talven toppavaatteista. Lapsille vaatteiden ja kenkien ostaminen etukäteen on tosin aina vähän riskialtista, koska ostokset ovat huonolla tuurilla saattaneet jo jäädä pieniksi ennen käyttötarvetta. Onneksi on kuitenkin olemassa kirppikset (ks. kohta 5), joilla uudenveroiset tuotteet menevät melko helposti kaupaksi.

3. Osta laatua.

Kannattaa opetella tunnistamaan ne materiaalit, jotka sopivat itselle ja kestävät aikaa. Itse esimerkiksi nauttisin suuresti paksusta villatakista, mutta herkkä ihoni ei siedä sitä yhtään, joten kauneimmatkin villatakit saavat jäädä kauppaan. Osa materiaaleista nyppääntyy jo heti ensimmäisessä pesussa, vaikka kuinka pesisi ohjeen mukaan. Tähän vielä huomautus pesuohjeista: niitä kannattaa noudattaa, koska laadukkainkaan vaate ei pysy hyvänä, jos sen pesee jatkuvasti väärin. Kannattaa myös muistaa, ettei hinta aina takaa laatua. Vaikket olisi vaateasiantuntija, opettele tunnistamaan vaatteen yleislaatuvaikutelma. Vinkkiä saat esimerkiksi tästä Kodin kuvalehden artikkelista.

4. Älä huumaannu aleista.

Alennusmyynnit toistuvat säännöllisin väliajoin vaate- ja muissa liikkeissä. Ne saavatkin ihmiset usein liikkeelle sankoin joukoin, vaikka usein vain murto-osa myytävistä tuotteista on tuntuvassa alessa. Usein ainakin itselle uhkaa käydä niin, että alennusmyynnistä löytää kaikenlaista - normaalihinnassa. Siinäkään ei ole mitään vikaa, jos oikeasti on tarvetta ko. vaatekappaleelle/tuotteelle. Välillä kuitenkin tuntuu, että alennusmyynnit saavat ihmiset kuvittelemaan, että kaikki on sillä hetkellä halpaa. Toisekseen alennusprosentteja ihastellessa jää helposti taustoitus tekemättä, ja tulee erehdyksessä ostaneeksi esimerkiksi huonolaatuisen tuotteen.

5. Vältä virheostoksia.

Liittyy osittain edelliseen. Halpakin ostos tulee kalliiksi, jos sitä ei käytä. Jos jokin vaate on kaupassa kategoriaa "ihan kiva, ehkä totun tähän", jätä se kauppaan. Itse olen vuosien varrella erehtynyt monestikin ostamaan vaatteita, jotka eivät tunnu omilta. Epämukavissa vaatteissa ei voi olla rennosti oma itsensä, joten ne jäävät ennemmin tai myöhemmin kaapin perukoille.

6. Huolla, tuunaa ja korjaa.

Itselläni on tapana säännöllisin väliajoin pyörittää pesukoneessa värjäyspesu, jolloin värjään jollakin värillä kaikki kulahtaneet valkoiset vaatteet ja pyyhkeet. Värjäämällä voi saada myös tahroja piiloon, joskin värjäämistä suositellaan tahrattomille ja puhtaille materiaaleille. Valkoiset päiväpeitteet jne kellastuvat/harmaantuvat ajan kanssa, joten niille käytän säännöllisin  väliajoin Back To White -valkaisuainepesua. Se on melkoisen tujua ainetta varsinkin hajusta päätellen, mutta valkaisee erinomaisesti. Pikku vinkkinä esim. Ikean Ektorp-sohvan omistajille: ko. aineella saa sohvan kankaista kuin uudet!

Pienistä korjaustaidoista on hyötyä, kun irronneen napin voi ommella takaisin paikalleen ja haalarin jalkalenksut vaihtaa uusiin. Jossain vaiheessa vaatteet tulevat tiensä päähän, jolloin ne meillä revitään vaikka siivousliinoiksi tai viedään rikkinäisten vaatteiden keräykseen.

Vaatteisiin tulleet tahrat kannattaa poistaa tuoreeltaan, koska myöhemmin niistä on paljon hankalampi päästä eroon. Tahranpoistajista parhaaksi on ehdottomasti osoittautunut sappisaippua, jota löytyy ainakin isommista ruokakaupoista. Luonnollinen tahranpoistokeino ja samalla todella tehokas, suosittelen! Minussa myös asuu pieni martta, joka tykkää hyödyntää siivouksessa ja tahranpoistossa etikkaa ja ruokasoodaa.

Hyvät nahkakengät ovat järkevä ostos, vaikka ovatkin usein hintavia. Ne säilyvät hyvinä vuodesta toiseen, kunhan niitä muistaa huoltaa ja lankata säännöllisin väliajoin. Lempikorkkareiden korkolaput kannattaa vaihdattaa suutarilla ennen kuin ne ovat kuluneet kokonaan.

Alla esimerkkikuva vaatteiden värjäyksestä. Kuten vas. puoleisesta kuvasta näkyy, vauvan vaatteet olivat hyvin tahraisia. Tässä kohtaa värjäystä käytettiin lähinnä viimeisenä keinona ennen vaatteen pois heittämistä. Väri kuitenkin peitti suurimman osan värjäytymistä oikein hyvin, ja vaatteiden käyttöikä piteni muutamalla kuukaudella (kunnes jäivät pieniksi).

7. (Netti)kirppikset.

Lastenvaatteiden hankinnassa meillä päälähteenä ovat kirppikset ja kirppisryhmät. Monesti nettiä selailemalla tekee hyviä löytöjä, kun vaatteiden omistaja haluaa niistä vain äkkiä eroon. Joissakin asioissa uuden ostaminen on perusteltua, mutta vaikkapa arkivaatteet kuluvat (lastemme) käytössä niin nopeasti, että on aivan sama, onko ne alunperin ostettu uutena vai ei. Käytettynäkin ostettu laadukas arkivaate voi olla käyttöarvoltaan hyvä.

Kirppikset ovat hyviä myös siihen, kun haluaa itse päästä jostain eroon. Kun hinnoittelee tuotteet maltillisesti, niille löytyy ostaja. Vaikka palkka myynnistä olisi vain pari-kolmekymppiä, senkin voi käyttää uudempien tai tarpeellisten asioiden hankintaan.

8. Ilmaiset tai halvat harrastukset.

Ilmaisia harrastuksia ovat (siinä vaiheessa, kun varusteet on hankittu) luonnossa liikkuminen, lenkkeily, hiihtäminen, valokuvaus, luistelu jne. Listaa voi jatkaa lähes loputtomiin. Urheilu voi olla niin paljon muutakin kuin trendikkäällä salilla käyminen, ja ainakin itse koen voivani liikkua riittävästi ilman järkyttäviä kuukausimaksuja. Opiskelijana etuina on tietysti korkeakoululiikunta, joka tarjoaa ainakin minulle riittävät puitteet treenaamiseen. Ilmaisena treeninä näin perheellisenä toimii vaikka pulkkailu lasten kanssa, hippaleikit ja muut. Myös kotona voi treenata tehokkaasti, kun hankkii muutaman perusvälineen (esimerkiksi jumppamatto ja kahvakuula). Kulttuuria tai muita elämyksiä kaipaavaa opiskelijaa ilahduttaa, kun pääsyliput ovat usein opiskelijalle halvempia. Kansalaisopistot tarjoavat monipuolisia kursseja kohtuulliseen hintaan, joskin kurssimaksun päälle saattaa tulla vielä materiaali- tms. kuluja.

9. Lainaa, vuokraa ja kierrätä.

Kaikkea ei ole järkevää ostaa itselle. Varsinkin lasten juhlavaatteet ovat usein hintavia eikä niitä ehdi käyttää paria kertaa enempää, kun ne jo jäävät pieniksi. Juhlavaatteita tulee usein ostettua käytettynä, mutta miksei niitä voisi lainatakin, jos jollakulla tutulla sattuu olemaan sopivan kokoiset. Äskettäin lainasin lasten juhlavaatteita tuttavaperheelle, kun heillä oli juhlat tulossa ja meidän kaapissa tyhjän panttina sopiva juhla-asu. Ihmiset usein lainaavat mielellään, mutta pyytäminen on helposti vaikeampaa.

Vuokraamalla saa käyttöönsä lyhyeksi ajaksi juhla-asuja ja harrastusvälineitä. Jos ei halua vähälle käytölle jääviä juhla-asuja tai urheiluvälineitä nurkkiin pyörimään, vuokraaminen on oikein hyvä vaihtoehto - joskin usein kallis sellainen. Vuokraaminenkin on liiketoimintaa, mutta halusin sen (ekologisena) vaihtoehtona tuoda esiin, vaikkei se välttämättä halpaa olekaan :)

Kierrättämisellä tarkoitan, että vaikkapa siskosten kesken voi vaihdella vaatteita ja kenkiä, jos itse haluaa luopua jostakin ja saada "uutta" tilalle. Tämä luonnollisesti vaatii suurin piirtein saman vaatekoon. Itselläni on tosin "paha" tapa käyttää vaatteet aivan loppuun asti, jolloin niistä ei pahemmin jää kierrätettävää jäljelle :D

Meidän talossamme on muuten aivan huippu löytöpiste: olen löytänyt sieltä mm. lapselle kengät, muutaman kivan sisustusjutun ja pari lääkiksen (myöhempien kurssien) oppikirjaa. Jos omassa taloyhtiössäsi ei vielä ole löytö-/kierrätyspistettä, se on kokeilun arvoinen asia.

10. Pyydä lahjaksi.

Jos tuntuu, että lähipiiri antaa lahjaksi aina jotain tarpeetonta tai ylimääräistä, kokeile pyytää lahjaksi esimerkiksi jotain harrastusta tai vaikka lahjakorttia vaateliikkeeseen. Ei tietenkään ole tarkoitus maksattaa muilla omaa leveää elämää, mutta itselläni lähipiiri tuki mielellään opiskeluaikaista urheiluharrastustani kohtuullisella summalla :) Tästä tulikin mieleeni, että itselläni on edelleen käyttämättä joululahjaksi saamani lahjakortit!

11. Lajittele vaatteet käyttötarkoituksen mukaan.

Vaatteiden lajittelu omiin "lokeroihinsa" saa ne säilymään pidempään hyvinä. Lapsilla on selkeästi eroteltuna paremmat vaatteet ja kotivaatteet ihan jo siitä syystä, että juhlavampiin tilaisuuksiin löytyisi kaapista siistit ja tahrattomat vaatteet. Omilla vaatteillani on myös tarkka hierarkia: Uusimmat vaatteet ovat niitä, jotka puen fiinimpiin tilaisuuksiin. Jonkin aikaa käytössä olleet ovat siistimpiä arkivaatteita (näitä käytän esim. yliopistolla kulkiessani), sitten tulevat ei-niin-siistit arkivaatteet (arkisemmat tilanteet, kuten ulkoilu), sitten kotivaatteet (vaatteet, joissa en kehtaa astua ovesta ulos :D) ja lopuksi remppavaatteet. Vaatteeni aloittavat taipaleensa huipulta ja vajoavat porras portaalta kohti maalitahraista ehkä reikäistäkin remppa-asua. Osaa vaatteista en tietenkään tule koskaan käyttämään mökki- tai remppavaatteena, vaan saatan myydä/antaa niitä eteenpäin tai laittaa vaatekeräykseen.

12. Varastoi osa ostoksistasi.

Silloin harvoin, kun päädyn shoppailemaan, ostan paljon vaatetta kerralla. Vaikka onkin houkuttelevaa ottaa kaikki uudet vaatekappaleet heti käyttöön, mieti shoppailukierroksen päätteeksi, voisitko jättää osan vaatteista odottamaan myöhempää aikaa. Itselläni on tälläkin hetkellä vaatekaapissa ainakin pari joulukuiselta kaupunkilomalta peräisin olevaa vaatekappaletta, joita en ole vielä ottanut käyttöön.

On jotenkin luksusta, kun sopivan hetken tullen voi ottaa "pakasta vedetyn" vaatekappaleen käyttöön. Ehkä juuri sen fiiliksen vuoksi jotkut nauttivat shoppailusta :) Tällä omalla metodillani uusien vaatteiden tuomaa iloa saa venytettyä pidemmälle ajanjaksolle - täydellinen ratkaisu pihistelijälle!


Löytyykö sieltä hyväksi havaittuja säästövinkkejä?

Opiskelijaperheen säästövinkit: 10+1 vinkkiä pienempään ruokalaskuun

Opiskelijaperheen rahatilannetta koskevassa postauksessa mainitsin tulevista säästövinkeistä. Tässäpä siis ensimmäinen osa aiheenaan ruoka!

Taas ollaan siinä tilanteessa, kun pitää miettiä, mitä kaupasta ostaa  ja kuinka paljon se maksaa. Jokaiselle pienituloiselle tuttu tilanne. Tässä keskitytään siihen, miten ruokavalion voi pitää suurin piirtein samana kuin ennenkin, mutta vähemmällä rahalla. Tosipihistelyniksit tulevat myöhemmin! Näin meidän perheemme pitää ruokalaskunsa kurissa:

1. Tee ostoslista ja pysy siinä

Ostoslista - helppo vinkki, mutta vähän hankalampi toteutaa. Kauppalistaa miettiessä kannattaa miettiä paitsi budjetti, myös seuraavan viikon ruuat, joiden ainekset tulee hankkia. Jos aikoo ostaa herkkuja tai muuta "ylimääräistä", nekin kannattaa kirjoittaa listaan. Ei tee mieli ostaa listan ohi, kun kaikki tarvittava on merkitty siihen.

2. Luo säännöllinen rytmi kauppakäynteihin

Me käymme kerran viikossa kaupassa tekemässä suuremmat ruokaostokset ja kerran pari hakemassa täydennystä. Kun rajaa kauppakäyntien määrää, heräteostosten määrä pienenee. Jos käy joka päivä kipaisemassa lähikaupasta muutaman ruoka-aineen, on melkoisen todennäköistä, että ostoskoriin päätyy myös sellaisia ostoksia, joita ei olisi välttämätöntä ostaa. Kyllä te tiedätte: yksi suklaapatukka sinne tänne, kun niin väsyttääkin... Pidemmällä aikavälillä näihin heräteostoksiin voi kulua yllättävän suuria summia.

3. Valitse ruokakauppa huolella

Kannattaa kiinnittää huomiota ruokakaupan yleiseen hintatasoon. Vaikka kaksi eri kauppaa kuuluisivat samaan kauppaketjuun, toisessa ruoka voi olla huomattavan paljon kalliimpaa kuin toisessa. Itse käymme tekemässä isot ostokset suuremmassa ruokakaupassa ja hyödynnämme lähikauppaa, kun tarvitsemme muutaman elintarvikkeen.

4. Vertaile kilohintoja, älä tuotehintoja

Hintavertailu on aikaa vievää puuhaa, mutta se kannattaa. Jos haluaa satsata johonkin tuotteeseen, voi ostaa juuri sitä merkkiä kuin haluaa, mutta pääosin vertailu on hyödyksi. Vaikka suurempia perhekokoja saattaa saada suhteessa halvemmalla, joskus kilo- tai litrahinta paljastaa sen, että tavallisen kokoinen pakkaus onkin edullisempi. Muutenkin kannattaa verrata kilohintaa ennemmin kuin tuotteen hintaa, koska pakkaukset ovat eri kokoisia eivätkä hinnat ole siten vertailukelpoisia.

5. Vältä ruokahävikkiä
Kaikkein kalleimmaksi ruoka tulee silloin, kun sitä ei syö. Hukkaan heitetty ruoka on paitsi kallista, myös epäekologista. On turha ostaa isoa pakkausta, jos siitä aikoo käyttää vain osan. Jos ei ole varma, tuleeko vaikkapa liha syötyä viimeiseen käyttöpäivään mennessä, on parempi laittaa se suoraan pakastimeen. Tähän kategoriaan kuuluu myös ruoantähteiden hyödyntäminen, jossa on lupa käyttää luovuutta :)

6. Tee itse mahdollisimman paljon

Kun rahaa on vähän, aikaa voi ehkä olla enemmän - tai sitten ei. Jos ylimääräistä aikaa liikenee, sen voi käyttää vaikka leipomiseen. Me emme liiemmin osta vaaleaa leipää, koska useimmiten syömme ruisleipää. Vaalean leivän himossa leivomme itse sämpylöitä tai vaalean limpun. Jos yksi tuore vaalea leipä maksaa kaupassa 3-4 e ja 2 kg:n vehnäjauhopussi 0,99 e, voi saada vähän viitettä siitä, miten kannattavaa itse tekeminen on. Samoin leivonnaiset ja muut tulevat halvemmiksi itse tehtyinä, vaikkei leipominen sinänsä halpaa puuhaa olekaan.

Kiireisessä arjessa einekset voivat pelastaa paljon, mutta edelleen, jos aikaa on, kannattaa ruoka tehdä alusta asti itse. Esimerkiksi kasvissosekeiton saa tehtyä todella halvalla kausituotteista, kun taas pakastealtaasta haettuna pienikin annos voi olla hintava. Kun tekee kerralla isomman satsin, osan voi pakastaa ja käyttää vasta myöhemmin.

7. Hyödynnä kausituotteita

Satokausikalenteri on tässä loistava, mutta ihan kaupassakin katselemalla ja kiertelemällä saa selkoa siitä, minkä hedelmien ja vihannesten kausi on käynnissä. Kesällä on suomalaisten hedelmien ja vihannesten aikaa, joulun tienoilla taas appelsiinien ja muiden eksoottisten hedelmien. Kannattaa opetella siirtymään myös ruokavaliossa hieman vuodenaikojen mukaan, niin selviää jonkin verran halvemmalla!

8. Katsasta alennustuotteet

Varsinkin, jos on ostoksilla ilta-aikaan, saattaa erityisesti lihaosastolla näkyä punaisia -30% tarroja. Tuotteissa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että viimeinen käyttöpäivä on tulossa kohta vastaan. Jos ei raaski ostaa kalliimpia tuotteita normihintaan, alennusten hyödyntäminen on mahtava tapa saada pöytään tavallista parempi ateria. Tietysti alesta voi löytyä myös perustuotteita, kuten jauhelihaa. Kotiin tulevista mainoksista löytyy usein todella hyviä tarjouksia, joten kannattaa harkita, ottaisiko sittenkin sen "ei mainoksia"-lapun pois ulko-ovesta.

9. Mieti valintojesi tarpeellisuutta
Onko työmatkalta kipaistava take away -kahvi ainoa oikea tapa nauttia aamukahvisi? Voisiko välipalan tehdä kotona valmiiksi sen sijaan, että sen ostaisi  joka arkipäivä opiskelupaikan kahvilasta? Ovatko viikoittaiset kahvilatreffit kavereidesi kanssa välttämättömiä, vai voisiko joskus tavata jossain muualla? Pienetkin valinnat voivat piristää päivää ja nostaa fiilistä. On hyvä säilyttää budjetissa tietty vara tällaisille menoille, vaikka vähemmällä rahalla eläessä joutuukin miettimään, mistä voisi luopua. Toisaalta olen huomannut, että kun käyn kahviloissa/ravintoloissa vain harvoin, siitä osaa nauttia paljon paremmin kuin silloin, jos se on arkea.

10. Löydä heikot kohtasi

Jos haluat todella tietää, mihin rahasi hupenevat, opettele sanomaan kassalla "Kuitti, kiitos!" sen sijaan, että toteaisit "En tarvitse" tai rutistat kuitin saman tien roskikseen. Kuitteja vertailemalla saa paljon tietoa siitä, millainen hintataso kussakin kaupassa on, ja kuinka paljon rahaa itse kuhunkin tuotteeseen käyttää. Kun jaksaa muutaman viikon seurata omaa ostokäyttäytymistä, on paljon helpompi saada kiinni ne asiat, joihin rahaa kuluu kuin huomaamatta. On hankalaa muuttaa omaa ostokäyttäytymistä, jos ei tiedä, mihin rahat kuluvat.

+1. Hyödynnä opiskelijaetuja

Koskee opiskelijoita. Opiskelijakortilla terveellinen lounas maksaa yliopiston ruokalassa 2,20 - 2,60 e. Sillä hinnalla tuskin saa samanveroista ateriaa mistään muualta. Hyödynnä siis surutta opiskelijaetujasi, koska vielä koittaa aika, jolloin samanlainen ateria maksaa vähintään  4-kertaisen summan.

Löytyykö muita hyviksi havaittuja vinkkejä? Jaa parhaat ruokaan liittyvät säästövinkkisi kommenteissa!

Kuukausikatsaus: helmikuu

Loistavaa laskiaistiistaita ja Kalevalan päivää teille kaikille! Tänään sitten porukalla pulkkamäkeen tai ainakin laskiaispullalle :) Meillä taitaa jäädä pulkkailut tältä päivää, kun tenavat olivat jo eilen laskiaismäessä ja iltaa kohti nousi yhdelle lämpöä... Mutta toivotaan, että mahtavia talvikelejä jatkuu vielä pitkään, niin päästään vielä koko porukalla nauttimaan mäenlaskusta. Laskiaispullia meillä sen sijaan tehtailtiin eilen hurjia määriä, joten niissä riittää tuhottavaa!

Tammikuun viimeisenä päivänä kävin läpi, mitä kaikkea tuli tehtyä ja edistyivätkö tavoitteeni kuukauden aikana. Totesin sen niin kivaksi tavaksi, että ajattelin jatkaa sitä muinakin kuukausina. Tässäpä helmikuun hohdokkaimmat hetket ja pieni tavoitekatsaus:

Helmikuun aikana

• pohdiskelin blogissa niin raha-asioita, työssä jaksamista kuin turvallisuuttakin
• muistelin viime vuotta ja omaa hakuprosessiani 
• kävin läpi omaa arkeani sekä kohtuu tuoretta kuopiolaisuutta
• sain Erilaisia polkuja -postaussarjan vihdoin päätökseen (osat 1, 2, 3 ja 4)
• esikoinen juhli 5-vuotispäiväänsä, mikä sai minut pohtimaan äitiyttäni
• matkustimme häihin - joissa itkeä pillitin taas, kuten tapoihini kuuluu... Hääparit ovat aina niin suloisia!
• starttasin syväriprojektini tapaamalla pari henkilöä ja valitsemalla aiheen - tästä oli pieni vinkkaus Facebookissa, mutta kunnon postaus on kyllä tulossa!
• suoritin dissektiotentin hyväksytysti ja havahduin tenttisumaan
• olen ottanut (vähän liiankin) rennosti opintojen ja muun elämän suhteen
• blogi-innostukseni on ollut suorastaan järkyttävä! Sain jopa minua pitkään vaivanneen ongelman ratkaistua...
• ajoin autolla jopa puolet viikonloppureissun matkoista, mikä on minulle huima saavutus - olen niin ylpeä itsestäni :)
• kiinnitin huomiota hyvinvointiin ja päivitin, miten valmennusprojekti etenee
• olen liikkunut riittävästi, vaikka kaikki treenit eivät olekaan toteutuneet
• energiatasoni tuntuu nousseen huikeasti lisääntyvän valon myötä
• tammikuussa alkanut luovuuspuuskani kanavoitui sisustukseen
• olen nauttinut arjestani välillä niiiin paljon. Ihana elämä ♥

Sellaisia kuulumisia helmikuulta! Dissektiotentti sekä radiologisen anatomian tentti on siis jo suoritettu hyväksytysti, joten luottavaisin mielin olen myös loppujen tenttien kanssa. Tällä viikolla on taas sata rautaa tulessa (eli tarkemmin laskettuna kaksi), nimittäin embryologian tentti loppuviikosta sekä 5-vuotispirskeet viikonloppuna. Tämä viikko kuluukin kätevästi vuoroin embryä lukiessa ja vuoroin synttäritarjoiluja väkertäessä :) Eilen tekaisin jo vaahtokarkkimassan jääkaappiin odottelemaan. Sankarin toiveena on junakakku, joten saapi nähdä, miten tämä mutsi taipuu sellaiseen taidonnäytteeseen :D

Kivaa viikon jatkoa!

Mitenkäs sinun helmikuusi? Kuluiko hujauksessa vai odotitko, että loppuisi jo? Löytyykö jo kevätfiilistä? 

Kituutusta vai kulutusjuhlaa?

Taloudellinen tilanne eli suomeksi raha oli se asia, jota perheellisenä mietin eniten ennen yliopistoon hakuani. Hakuprosessin aikana erehdyin pariin otteeseen googlailemaan, miten opiskelu perheellisenä onnistuu. Hyvin usein vastauksissa otettiin esille "raha", eivätkä kommentit useinkaan olleet kovin kannustavia.

Tiesin itsekin, että aikuiskoulutustuesta saan vain haaveilla, koska nuoren ikäni vuoksi työuraa on takanani niin onnettoman vähän. Osasin laskea sen verran, että tiesin saavani käteen reilut 270 euroa kuukaudessa opintotukea, kunnes tukikuukaudet loppuvat suunnilleen kolmantena opiskeluvuonna. Lapsiperheenähän kuulumme yleisen asumistuen piiriin, kuten piakkoin kaikki muutkin opiskelijat. Kun näihin laskelmiin yhdisti sen, että mies on ainakin alkuun kotona, ensin ansiosidonnaisella vanhempainpäivärahalla ja sen jälkeen kotihoidontuella, opiskeluajasta selviäminen alkoi näyttää toivottomalta. Niinpä tein radikaalin ratkaisun olla miettimättä raha-asioita ollenkaan ja keskittyä pelkästään hakemiseen. Tulevaisuutta murehtimalla olisin takuuvarmasti vesittänyt koko unelmani.

Taloudellinen puoli on elämämme osa-alue, jossa elämänmuutoksemme näkyy selvimmin. Suomeksi sanottuna perheemme pitää tulla toimeen paljon vähemmällä kuin olemme tottuneet. Ainakin kauhuskenaario- ja elämänmuutos-postauksissani avasinkin jo vähän tätä taloudellista puolta. Sinänsä säästäväisesti elämisessä ei ole minulle mitään uutta, koska olen aina ollut tarkka rahasta. Tietysti on ollut mukavaa, kun tuloja on ollut sen verran, ettei ihan kaiken kohdalla tarvinnut miettiä, onko siihen oikeasti varaa. Joka tapauksessa paremmassakin taloustilanteessa olen esimerkiksi lastenvaatteet ja kengät ostanut pääosin käytettyinä tai alennusmyynneistä. On kaiketi sanomattakin selvää, että kalliimpia merkkivaatteita on lastemme vaatekaapeista turha etsiä. Eipä omakaan tyylini ole viimeisen muodin mukainen, vaikka yritänkin pukeutua kohtuu siististi.

Hyvänä puolena tässä elämänvaiheessa opiskelussa on se, että työelämää on meillä molemmilla takana jo jonkin verran, miehelläni enemmän ja minulla vähemmän. Yhteisen asenteemme (ja asuntomme myynnin) vuoksi olemme saaneet kartutettua säästöjä. On todennäköistä, että joudumme syömään säästö(jä)mme opintojeni aikana, mutta katastrofi se ei ole. Sitä vartenhan taloudellista puskuria pidetään. Aion itse myös keikkailla sairaanhoitajana, ja miehenikin toivottavasti löytää täältä jonkin työn, kun sen aika on. Itse asiassa hän sai jo yhden työtarjouksen, ja ihan pyytämättä :D

Myös tässä uudessa taloudellisessa tilanteessamme olen luottavaisin mielin. Tiedän kyllä, että jotenkin pärjäämme, vaikka se uhrauksia vaatiikin. Esimerkiksi asuntomme on halvinta laatua eli opiskelija-asunto ja suuremmista heräteostoksista on turha haaveilla. Emme todennäköisesti myöskään matkustele ulkomaille joka vuosi tai syö ravintolassa edes kuukausittain. Harrastusmahdollisuuksiakin karsii hinta. Kotia on ihanaa sisustaa, mutta koska siinäkin tulee raha vastaan, täytyy käyttää luovuutta ja kekseliäisyyttä. Välillä rahan vähyys stressaa ja tuo painetta. Vähemmällä rahalla eläessä on mietittävä, ketä varten kaikki pitäisi olla niin viimeisen päälle. Tulevatko paineet ulkoapäin vai onko oma vaatimustaso elintasoon nähden liian korkealla?

Kaikissa näissä valinnoissa ja pohdinnoissa minulla on onnekseni ollut koko ajan taustalla puolisoni vankkumaton tuki. Koko ajan asenne on ollut se, että tuli mitä tuli, olemme tässä yhdessä. Toivon mukaan joskus pystyn maksamaan puolisolleni takaisin edes puolet siitä, kuinka paljon hän on minua tukenut. Enkä nyt puhu rahasta, vaan kannustuksesta, tsempistä, rohkaisusta ja rakkaudesta.

Otsikon kysymykseen palatakseni: ei kumpaakaan. Joka senttiä ei ole toistaiseksi tarvinnut laskea, mutta eipä ole varaa loputtomaan törsäämiseenkään. Opiskelijaperheen arki on rahankin suhteen aivan tavallista elämää, vaikka käytämmekin hankinnoissa useammin luovuutta kuin rahaa. Tämäkin asia on suuri osa nykyistä elämäämme, joten luultavasti tulen jakamaan myös täällä blogin puolella vinkkejä, miten selvitä arjesta pienemmillä kustannuksilla. Miltä tämä kuulostaa?

Vielä vähän elämänmuutoksesta

Ajatusleikkinä pieni katsaus siihen, miltä elämämme ehkä näyttäisi, jos en koskaan olisi saanut päähäni tätä lääkishaavetta.

Mies kävisi töissä samassa työpaikassa kuin aina ennenkin. Työmatkoihin menisi vähintään puoli tuntia suuntaansa, ruuhka-aikana päälle tunti. Kun työmatkoihin lisää vähintään kahdeksan tunnin työpäivän, mies olisi poissa kotoa noin 10-12 tuntia päivästä. Itse olisin lasten kanssa kotona, tai ehkä olisin palannut töihin vuodenvaihteessa. Työssäkäyvänä kulkisin bussi-juna-juna-bussi-yhdistelmällä reilun tunnin suuntaansa työmatkaa. Jännittäisin junassa, ehdinkö bussiin vai jäänkö matkasta, kun lähijuna on jälleen kerran myöhässä. Lasten hoitopäivät menisivät totutulla kaavalla minä vien, mies hakee tai päinvastoin. Eläisimme ruuhkaista lapsiperheen arkea, jossa perheen yhteiset ajat parisuhdeajasta puhumattakaan olisivat tiukassa. Lasten sairastamiset olisivat joka kerta pienimuotoisen kriisin paikka ja aiheuttaisi kerta toisensa jälkeen "kumpi jää kotiin"-keskustelun. Rahaa tietysti tulisi enemmän ja menisi enemmän, kotia olisi ihanaa laittaa ja ehkäpä suunnitella iltamyöhällä keittiönpöydän ääressä rakennusprojektiakin...

Sitähän en toki tiedä, millaista elämämme oikeasti olisi, mutta voisin kuvitella tuon skenaarion aika lähelle totuutta. Vaan olipa skenaario millainen tahansa, en silti vaihtaisi nykyistä vaatimatonta  ja yksinkertaista elämäämme siihen. En vaihtaisi Kuopiota pääkaupunkiseutuun. En vaihtaisi Kuopion lääkistä Helsingin lääkikseen. En vaihtaisi lyhyitä virkistäviä pyörämatkoja tunnin kestäviin matkoihin julkisilla. En vaihtaisi ikkunasta näkyvää metsämaisemaa kaupunkinäkymään. En vaihtaisi mäkiä (en edes sitä suurinta ja hirveintä) tasaisiin maisemiin. En vaihtaisi melkoisen vapaata opiskeluaikaa säännölliseen tiiviiseen hektiseen työelämään.

Rahaa voisin tietysti ottaa lisääkin, mutta pärjää sitä vähemmälläkin. Kohtalaisen hyvin toimeentulevana halusin koko ajan enemmän ja lisää. Kun oli varaa ostaa uutta, osti uutta. Nyt, kun ihan virallisestikin olemme pienituloisia, pitää miettiä kaksi kertaa, mihin on varaa ja mitä oikeasti tarvitsee. On tehnyt ainakin minulle hyvää päästä elämän perusasioiden äärelle. Olen todennut, että ihminen pärjää aika vähällä. Siksi toisekseen: kun rahaa ei ole liikaa käytettävissä, on syntynyt suurempi into tehdä asioita itse. Myös kirppikset ovat tulleet tutuksi. Väkisinkin alkaa elää ekologisemmin, kun kaikkea ei voikaan saman tien heittää pois. Olen alkanut keksiä rikkinäisille/kulahtaneille vaatteille ja esineille muita käyttötarkoituksia ja löytänyt erilaisia keinoja, joilla niiden käyttöikää voi pidentää.

Ihan oikeasti, minulla ei ole ikävä entiseen elämääni. Kun kirjoitin näin alkusyksystä, olin varma, että kaipuu iskee jossain vaiheessa. Puolen vuoden jälkeen uskallan ajatella, ettei se ehkä iskekään. Hetken aikaa kirpaisi, kun tyhjensimme kaunista, rakkaudella laitettua rivitalokotiamme uusia asukkaita varten, mutta se oli ohimenevää. Asunnosta luopumisen jälkeen päällimmäinen tunne on ollut helpotus. Kai tästä voisi vetää sen johtopäätöksen, että muutos oli kohdallamme paitsi tarkkaan harkittu, myös pitkään (tiedostamattakin) toivottu. En väitä, että vastaavanlainen muutos tekisi kaikkia ihmisiä yhtä onnellisiksi tai että itsekään nauttisin tästä elämäntilanteesta näin paljon, jos tämä olisi pysyvä muutos. Joskus elämänmuutos voi kuitenkin sysätä elämää parempaan suuntaan, ja luopuessaan itse joistain asioista saattaa saada tilalle paljon enemmän.

Uskaliasta ja uusia tuulia puhaltavaa uutta vuotta siis meille kaikille!

Kauhuskenaarioni - ja kuinka sitten kävi

Jo pääsykokeeseen lukiessani mielessä kävi aina välillä, olenkohan miettinyt tätä elämänmuutosta ihan loppuun asti. Yritin olla ajattelematta tulevaisuutta liikaa ja keskittyä pelkkään pääsykokeeseen. Vaikka olimme päättäneet, että haen toiseen kaupunkiin ja seisoimme vakaasti päätöksemme takana, ajatus täydellisestä elämän- ja asuinpaikan muutoksesta pelotti silti.

Kauhuskenaarioni oli suurin piirtein tällainen:

- jäisimme kahden asunnon loukkuun

- söisimme seuraavat kuusi vuotta pelkkää kaurapuuroa ja makaronia

- joka ikinen sentti pitäisi laskea ja venyttää viimeiseen asti

- emme löytäisi uudesta kotikaupungista yhtään tuttua tai ketään kenen kanssa olla 

- en edes osaisi opiskella

- katuisimme katkerasti sitä, että jätimme tutun ja turvallisen tasaisen elämän taaksemme

Kolmen kuukauden kohdalla voinen jo tehdä varovaisen tulkinnan siitä, ettei kauhuskenaarioni pidä paikkaansa. Asunnon myynnin myötä kahden asunnon loukku jäi turhaksi peloksi. Kun asuntolainaa ei enää ole, ei ole niin suurta huolta taloudesta, vaikkei tuo opintoraha järin suuri olekaan. Tähän asti - ja toivon, että tästedeskin - ruokapöydässämme on ollut muutakin kuin kauhuskenaariossani mainittuja ruoka-aineita. Ei niissäkään mitään vikaa ole, kunhan välillä saa syödäkseen muutakin.

Sentinvenytystä olen harrastanut melko lailla koko ikäni, joten pienemmät tulot eivät ole ainakaan vielä osoittautuneet katastrofiksi. Ostan uutta melko harkitusti ja hyödynnän kirppistarjontaa. Pidän taloudestamme kirjaa ja tiedänkin aika tarkkaan, mitkä ovat taloutemme suurimmat menot ja mistä olisi varaa nipistää. Täällä asuessamme olemme kuitenkin pärjänneet aika vähällä, kun suurin osa huonekaluista oli jo valmiina eikä suurempia hankintoja ole tarvinnut tehdä. Koska arjessa pyrimme kohtuulliseen rahankäyttöön, ylimääräiset rahat voimme käyttää vaikkapa matkustamiseen. Hyvin todennäköisesti pienituloisuus on kohdallamme vain väliaikaista, koska mieheni aikoo jossain vaiheessa palata töihin. Myös itse olen harkinnut keikkailua sairaanhoitajan töissä, mutten vielä ole tehnyt mitään asian eteen.

Sosiaaliset kuviot ovat ehkä se pelottavin osuus muutoksissa. Mistä löytää kavereita? Onneksi opiskelujen myötä tutustuu muihin vuosikurssilaisiin ja heidän kauttaan taas ehkä muihinkin kaupungissa asuviin. Toisaalta tänä syksynä olen myös aktiivisesti pyrkinyt tutustumaan ihmisiin, mikä onkin onnekseni kantanut hedelmää. Lisäksi vastaan on tullut pari tuttua entisiltä ajoilta, mikä oli hauska yllätys. Tutustuminen on ainakin minulle vaivalloista ja välillä ahdistavaakin, mutta siedän sitä, koska tiedän sen olevan ainoa tapa saada uusia tuttavia ja ehkä ystäviäkin.

Opiskelun suhteen alan olla yhä varmempi siitä, että lääkis on minun paikkani. Alkuun tuntui, etten millään voi pärjätä enkä opi tarpeeksi nopeasti. Anatomian loistava arvosana kuitenkin varmisti sen, ettei oppimiskykyni olekaan aivan täysin surkastunut - vaikka siltä toisinaan tuntuukin :D Ensimmäiset päivät ja viikot olivat minulle hankalia, koska en ollut vuosikausiin istunut luennoilla tai opiskellut uusia asioita. On ollut kiva kuitenkin huomata, että vähitellen olen päässyt opintoihin sisälle eikä opiskelu tunnu enää niin raskaalta kuin aluksi.

Viimeisimpänä muttei suinkaan pienimpänä pelonaiheenani oli se, että ihan oikeasti heti muutoksen tapahduttua katuisin tätä valintaa. Ajattelin kauhulla sitä, miten en kerta kaikkiaan sulautuisi porukkaan tai löytäisi ketään samanhenkistä. Pelkäsin sitä, että joudun katsomaan peiliin ja toteamaan, että olen kiskonut koko perheeni pois tutusta ympäristöstä ihan turhaan - ettei opiskelu (tai Kuopio tai kerrostalo tai opiskelija-asunto) olekaan minua varten. Etukäteen mietin sitäkin, kadunko vielä joskus sitä, että irtisanouduin työpaikastani. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa kadunkin, mutta se on sitten, kun aika on kullannut muistot enkä enää muista, millaista se oikeasti oli.

Tähän asti en ole katunut sitä, että "uhrasin" 1,5 vuotta elämästäni pääsykoeprojektille (koska se ei ollut uhraus, vaan satsaus parempaan tulevaisuuteen). En sitä, että päätin hakea Kuopioon. Enkä varsinkaan sitä, että melko lailla kaksi vuotta sitten päätin seurata sitä pientä päähänpistoa, joka johti minut ja meidät tähän. Tämä kaikki on tähän asti mennyt juuri niin kuin pitikin.

Tällä tekstillä haluan rohkaista teitä, jotka ehkä epäröitte hypätä uuteen ja joiden mielessä pyörii vastaavanlaisia kauhuskenaarioita. Todellisuus on harvoin niin kamala kuin pahimmissa painajaisissa ja asiat voivat tuntua hyvin paljon pahemmilta etukäteen ajateltuina. Jos en muuta, niin sen olen tästä elämänmuutoksesta oppinut.

Uuden viikon tunnelmat

Viikonloput hujahtavat ohi ihan älytöntä vauhtia. Kuluneena viikonloppuna seurasin paralympialaisia (uskomattomia urheilijoita, arvostan todella paljon!), vietin rentoa aikaa perheen kanssa ja - ylläri - opiskelin anatomiaa. En osaa muusta puhuakaan kuin anatomiasta, mutta yrittäkää kestää... Aluksi kaikki latinankieliset termit tuntuivat aivan mahdottomilta, mutta vähitellen ne ovat alkaneet jäädä mieleen. Oikeastaan en enää edes muista, miltä se tuntui, kun avasin atlaksen enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Ihmisen oppimiskyky yllättää minut kerta toisensa jälkeen. Aivot ovat todella ihmeellinen kapistus!

Viikonloppuna oli myös hyvää aikaa saattaa kirjanpitoni ajan tasalle. Olen jo vuosikausia pitänyt tarkkaa kirjaa taloutemme tuloista ja menoista (yllättyikö joku muka?) ja nyt jos koskaan se tulee tarpeeseen. Kun yhtäkkiä pitääkin tulla toimeen noin puolet vähemmällä kuin ennen, se vaatii ensinnäkin tarpeettomasta luopumista ja toisaalta suunnitelmallisuutta taloudenpitoon. Ennen lääkikseen hakua pohdin eniten juuri taloudellista puolta ja sitä, miten tulemme pärjäämään, jos minun tuloni on pelkkä opintoraha. Parin viikon kokemuksella en voi tästä paljoa vielä sanoa, mutta ajattelin palata asiaan, kunhan tämäkin asia on kaikessa karuudessaan meille valjennut ;)

Toistaiseksi kaikki on siis hyvin. Opiskeluintoa on riittänyt sen verran, että olen jopa vähän aikataulua edellä. Jos jokin asia tuntuu ikävältä, palaan muistikuvissani takaisin siihen aikaan, jolloin olisin tehnyt ihan mitä vain päästäkseni tähän tilanteeseen. Arjessa, fiksujen opiskelijatovereiden ympäröimänä sitä helposti unohtaa, miten paljon aikaa ja vaivaa vaadittiin, että koskaan pääsin tähän asti. Siinäpä on itselleni taas yksi tavoite; pitää mielessä, kuinka etuoikeutettu olenkaan, kun saan opiskella (jo toistamiseen) toivealaani. Näillä tunnelmilla uuteen viikkoon!

Rahalla lääkikseen?

Pääsin vihdoin eroon oppikirjoistani ja muista materiaaleistani (tuokoot entiset kirjani onnea uusille omistajilleen!), joita käytin pääsykoevalmistautumisessani. Laskiessani hintalappua omalle lääkishakuprosessille tuli pohdittua rahan merkitystä lääkikseen pääsyssä. Suokaa anteeksi raflaava otsikko, tietäähän meistä jokainen, ettei pelkällä rahalla pääse lääkikseen. Raha voi totta kai helpottaa urakkaa huomattavasti, mutta silti enemmän tarvitaan motivaatiota, päättäväisyyttä ja itsekuria.

Julkisuudessa on paljon puhuttanut valmennuskurssien rooli lääkikseen pääsyssä. Itsekin toisinaan hairahduin ajattelemaan, että omat mahdollisuuteni sisäänpääsyyn ovat aivan olemattomat juuri huonon pohjan ja pelkän itsenäisen opiskelun vuoksi. En varmasti ole todellakaan ainoa, joka on lähtenyt nollista liikkeelle ja päässyt itsekseen tähän pisteeseen, mutta jostain syystä en muista kuulleeni näitä tarinoita kovin usein. Monesti sisäänpääsystä kiitetään valmennuskurssia, vaikka sisään olisi saatettu hyvinkin päästä myös ilman sitä. Mutta sitähän emme saa koskaan tietää, koska menneeseen palaaminen on toistaiseksi mahdotonta ;)

Yksi syy, miksi en itse mennyt valmennuskurssille, oli niiden hinta. Lukion ilmoitustaululla oli minun aikanani ja on varmaan edelleen eri valmennuskurssien mainoksia. Muistan miettineeni mainoksia katsoessani, kenellä on varaa hakea lääkikseen, jos siihen vaaditaan tuollaista kurssia. Ehkä raha oli yksi syy, miksi silloin ajattelin, etten ole "lääkistyyppiä", kuka tietää. Joka tapauksessa viime syksynä ja vielä talvellakin vakavasti pohdin valmennuskurssille osallistumista. Mies kannusti osallistumaan, sanoi sen olevan satsaus tulevaisuuteen. Samoille linjoille päädyin lopulta itsekin.

Vaihtoehtoja tutkittuani totesin kurssien aikataulutuksen olevan melko mahdoton pienen vauvan äidille, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäivät erilaiset etäkurssit. Niiden hinta oli lähes yhtä kova kuin lähiopetusta sisältävien kurssien, joten ajattelin, että voin ihan yhtä hyvin seurata itse edistymistäni ja etsiä netistä ilmaisia opetusvideoita. 

Onhan se upeaa, jos ohjelma tai opettaja kannustaa ja komentaa opiskelemaan ja kertaamaan tehokkaasti. Omien kokemusteni pohjalta voin kertoa, että onnistuu se itsenäisestikin. Jos heikkona kohtana on itsensä päästäminen liian helpolla, on valmennuskurssi varmasti oikein hyvä vaihtoehto. Ryhmäpaine pakottaa pistämään parastaan ja vertaistuki helpottaa vaikeina hetkinä - tai näin kuvittelisin, totuushan voi olla jotain ihan muuta!

Sitten niihin laskelmiin. Ostin kaikki oppikirjat sekä valmennusmateriaalin käytettynä ja myin ne eteenpäin tulosten tultua. Materiaaleista maksoin lopulta noin 60 euroa. Muita ostamiani tarvikkeita olivat laskin sekä vihot, kynät, kumit ja viivain, jotka maksoivat yhteensä suunnilleen 150 euroa. Käyttämäni MAOL oli sama muinainen yksilö, jota on käyttänyt lukiossa minun lisäkseni kaikki sisarukseni, joten sen sain käyttööni ilmaiseksi. Muita kuluja hakuprosessiini toivat kirjaston varaus- ja myöhästymismaksut (krhm), joita kertyi arviolta 50-100 euroa, tarkasta summasta ei ole tietoa.

Pikaisella yhteenlaskulla saan karkeasti arvioitua hakuprosessini hinnaksi 260-310 euroa. Yllättävän vähän, etten sanoisi. Valmennuskurssille osallistuminen olisi helposti voinut kymmenkertaistaa tuon summan.

Yhteenvetona: lääkishakuun vaaditaan aina jonkin verran rahaa, koska materiaalit ja tarvikkeet eivät ole ilmaisia - paitsi jos ne saa esimerkiksi sisarukseltaan. Se, mikä on lääkikseen pääsyn hintalappu, riippuu kuitenkin pitkälti siitä, miten paljon on valmis itse tekemään sisäänpääsyn eteen ja kuinka paljon aikaa on prosessiin valmis käyttämään. Valmennuskurssin käyminen voi helpottaa opiskelua huomattavasti, mutta mikään tae sisäänpääsystä se ei ole. Polkuja lääkikseen on varmaan lähes yhtä monta kuin sisäänpäässyttäkin, joten siitä vain omaa polkuaan valitsemaan :)