Kasvattava kolmosvuosi

Keväistä maanantaita! Puolet lääkistaipaleesta on nyt takana, kaikki tämän vuoden suoritukset tehtynä ja sisätautien lopputenttikin saatiin pois alta perjantaina. Kesälomalla ollaan siis! Suurimman harppauksen kohti tulevaa lääkäriyttäni koen ottaneeni juuri tämän lukuvuoden aikana. Hyppäys preklinikasta kliinisten opintojen pariin ei ollut ihan niin suuri kuin etukäteen ajattelin, mutta silti huomaan näin jälkikäteen, kuinka paljon tämä vuosi on minua kasvattanut.

Syksyn alussa tuntui tosi jännältä alkaa "oikeasti" töihin eli harjoittelemaan ihan oikeita potilaskontakteja varten tutkimuksia ja toimenpiteitäkin. Tietysti tätä kevensi aiempi osaamiseni, kun esimerkiksi potilaan kohtaamista ei tarvinnut enää alusta pitäen harjoitella. Joka tapauksessa on ollut mukavaa vuoden edetessä huomata, miten pikku hiljaa taidot ja tiedot ovat karttuneet, eikä enää ihan joka tilanteessa tarvitse potea suurta epävarmuutta ja jännitystä. Erityisesti viimeistä potilasta tutkiessa oli hienoa huomata, miten tietyt rutiinit ovat jo vahvistuneet eikä enää tarvinnut niin orjallisesti noudattaa omaa tarkoin laadittua tutkimusjärjestystä. Juu, ja tähän väliin sanottakoon, että kaikki tuskin ottavat joka asiasta niin suuria paineita kuin minä, toipuva perfektionisti ;)

Klinikan opintojen vaikeudesta puhuttiin paljon etukäteen - siitä, miten kursseja ei enää läpäistä niin helposti tai kuinka vaikeaa on hahmottaa kurssien asioita. Itselläni on tästä ihan päinvastainen kokemus. Opiskelumenestykseni ei ole vielä koskaan ollut näin hyvä kuin tänä vuonna. Siinä missä en preklinikassa oikein jaksanut ottaa kaikkia kursseja tosissaan (mikä näkyi arvosanoissa, vaikka keskiarvo oikein hyvä olikin), klinikassa olen ollut omimmillani. Olen tämän vuoden aikana todennut, että menestykseni salaisuuksia taitavat olla pieni stressi ja "takamatkalla" olemisen tunne, jotka saavat minut puskemaan eteenpäin. Sama piirre lienee aikanaan ollut osallisena siihen, että lääkiksen ovet minulle avautuivat. Missään tapauksessa en pidä itsestään selvänä, että pärjään jatkossakin yhtä hyvin kuin tänä vuonna. On silti helpottavaa jatkaa eteenpäin, kun on jo todennut, ettei se niin mahdotonta ollutkaan.

Monta kertaa tänä vuonna olen ollut niin onnellinen siitä, että joudun ja pääsen oikeasti haastamaan itseäni opiskelujen suhteen. Ja joka kerta ennen tenttiä hämmästyn, kuinka paljon omaa osaamistaan voikaan viikossa-parissa kasvattaa. Tenteissä on mukavaa, kun painotus on kokonaisuuksien hallinnassa pikkunippeleiden sijaan, mikä on minulle ehdoton vahvuus. Sisätautien lopputentistä jäi kieltämättä melko huono fiilis heikohkon valmistautumisen vuoksi, mutta pääosin sanoisin, että klinikka on ollut itselleni "helpompaa" kuin preklinikka. Työmäärä ja opiskeluun käytetty aika ovat toki tänä vuonna olleet paljon suurempia kuin aiemmin. Kuten täällä blogin puolellakin on tullut ilmi, välillä on väsyttänyt aivan armottomasti etenkin tenttiputkien keskellä, joten silkkaa ruusuilla tanssia ei tämäkään vuosi ole ollut.

Tietysti kolmosvuotta ovat vahvasti värittäneet muut klinikkaan kuuluvat asiat, kuten ryhmäopetukset sekä omatoimiset tutkimiset ja seurannat. Omatoimisesti tehtävät osasto- ja päivystysseurannat ovat olleet ihan mukavia, joskin odotan kesän amanuenssuuria mielenkiinnolla. Pääsen silloin varmasti paljon paremmin tutustumaan sisätautien ihmeelliseen maailmaan. Sisätautien omatoimisia tehdessä usein harmitti, kun monet mielenkiintoiset asiat jäivät lyhyen seuranta-ajan vuoksi "kesken" enkä siis päässyt seuraamaan tapauksia alusta loppuun. Tämä toivottavasti korjaantuu kesällä. Asioihin tutustuminen vie minulta aina melko paljon aikaa enkä liiemmin pidä jatkuvasti uusiin paikkoihin tutustumisesta. Siksi toivonkin, että saan amanuenssuurin aikana rauhan keskittyä olennaiseen ja imeä itseeni kaiken mahdollisen tiedon.

Lienen aiemminkin kirjoittanut tämän, mutta jälleen kerran on sanottava, että tämä vuosi oli vielä parempi kuin edellinen! Vaikka suoranaisia motivaatio-ongelmia minulla ei näiden opintojen aikana ole juuri ollutkaan, kuluneen vuoden opinnot ovat kiinnostavuudessaan kirkkaasti päihittäneet parin ekan vuoden kurssit. Ja voitte vain kuvitella, miten innoissani odotan ensi vuotta, erityisesti neurologiaa, kirurgiaa ja psykiatriaa :) Onneksi on sentään kesä välissä, jotta saa kerättyä voimia uusia koitoksia varten. Ensi vuodesta tulee rankka, sen nimittäin tiedän jo nyt.

Ai niin, ja kaikille pääsykokeisiin meneville aivan hurjasti tsemppiä! Lukaiskaapa täältä vielä vinkit näihin viimeisiin päiviin. Pidän teille keskiviikkona peukkuja koko päivän :)

Lomalla ollaan!

Pirteää perjantaita! Näinpä tämäkin uuvuttava kolmen tentin putki saatiin lopulta päätökseen, kun aamupäivällä tentittiin keuhkosairaudet. Ja nyt on sanottava, että olen todellakin loman tarpeessa! Kaikki ryhmäopetukset ja muut pakolliset on tältä vuodelta takana, joten nyt pidän lyhyen loman, jonka jälkeen alkaa kertaus sisätautien lopputenttiä varten. Siinä sivussa aion jatkaa syväreideni analyysivaihetta, jotta sekin etenisi edes johonkin loppukevään aikana. Tekemistä vielä siis riittää tälle lukuvuodelle, mutta sitä ei mietitä nyt!

Ja sitten lomasuunnitelmiin: Ensi viikon alussa matkustamme koko porukka miehen vanhempien luo. Lapset jäävät sinne hoitoon, kun taas me miehen kanssa lennähdämme muutaman päivän lomalle Lontooseen. Olin Lontoon lähistöllä au pairina kevään kymmenisen vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole (vielä) ehtinyt takaisin. Luvassa on siis omalta puoleltani paljon nostalgiaa, mutta totta kai myös yhteisiä uusia muistoja. Vimeisimmästä kaupunkilomastamme on sen 2,5 vuotta aikaa, joten on mukava päästä välillä taas ihan kahdestaan reissuun liki kymmenvuotisen yhteisen taipaleemme sekä kandin arvoni juhlistamiseksi.

Tässä kohti kevättä on takki sen verran tyhjä, että pitää vähän pureksia kaikkea nähtyä, tehtyä ja koettua. Jonkinlainen kooste tästä etukäteen niin kauhistuttavasta mutta jälkikäteen aivan mahtavasta kolmosvuodesta on tulossa, kunhan lomasta on nautittu ja ajatukset ovat raskaan tenttiputken jäljiltä vähän selvinneet. Palailen taas blogin ääreen, kunhan ehdin ja jaksan. Siihen asti: ihanaa kevättä kaikille! (P.S. Kuvat ovat vanhoja, täällä on vieläkin senttitolkulla tällä viikolla satanutta lunta...)

Vähiin käy

Moi taas pitkästä aikaa! Viimeksi päivitin (opiskelu)kuulumisia maaliskuun alkupuolella eli liki kuukausi sitten. Päivät ja viikot vierivät aivan käsittämätöntä vauhtia, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että kauan odotettu ja paljon pelätty (?) kolmosvuosi on jo kohta ohi. Tämän ja ensi viikon aikana meillä on vielä kaksi tenttiä ja kaksi seminaaria, mutta siinäpä se sitten onkin - sisusten lopputenttiä lukuun ottamatta, tietenkin. Aiemmassa postauksessa mainituista harkoista ja omatoimisista on itselläni jäljellä enää kaksi sisätautien seminaaria, koska kaikki omatoimiset olen hoitanut jo aikaa sitten ja viimeisen potilaankin sain tutkittua viime kuussa - raporttien hyväksyntää odotellen... Hyvältä näyttää siis loppukevättä ajatellen! Lisäksi meillä on ensi viikolla ensi vuodesta info, jossa ilmeisesti saamme jo tarkempaa tietoa siitä, mitä kaikkea jännää LT4 meille tarjoaakaan.

Kuluneen kuukauden aikana on koettu niin opiskelun iloa kuin hienoista epätoivoa ja suunnatonta väsymystäkin. Tässä vaiheessa on jo niin monta tenttiä takana, että vähemmästäkin alkaa väsyttää. Etenkin tällä hetkellä käynnissä oleva kolme tenttiä kolmessa viikossa on jo monta kertaa tuntunut mahdottomalta. Suureksi onneksi ensi viikon jälkeen alkaa "loma", joka kestää toukokuun alkuun saakka. Silloin on sisätautien lopputentti, jossa tentitään vielä kerran kaikki sisätautien kurssit (KARD, GNR ja EnHE). Vaikka menestykseni noissa tenteissä mahtava olikin, paljon saa kertailla ja vielä opiskellakin lopputenttiä varten. Aionkin tehdä sen huolella, sillä kesällä minua kutsuu amanuenssuuri sisätaudeilla!

Elämäni ihka ensimmäisestä manupaikasta olen syystäkin aivan liekeissä ja totta kai haluan jo etukäteen valmistautua mahdollisimman hyvin. En tosin vielä tiedä, mille osastolle päädyn, joten parempi opiskella kaikki kunnolla ;) Kladista ja preklinikan melko hyvistä arvosanoista oli kuin olikin minulle hyötyä, sillä sain manupaikan juuri sieltä, mistä halusinkin. Toki "kilpailua" vähensi huomattavasti se, että suuri osa kurssikavereistani on hankkinut amanuenssuuripaikkansa omatoimisesti jostain muualta. Vaan oli miten oli, on jännittävää päästä harjoittelemaan lääkärin työtä käytännössä. Tähän asti kurssien yhteydessä tapahtuvat harjoittelut ovat olleet hyvin lyhyitä hetkiä, joten odotan innolla sitä, että pääsen paremmin jyvälle lääkärin toimenkuvasta ja opin toivottavasti ihan hirveästi uutta. Kesää odotellessa on kuitenkin vielä radiologia (apua), keuhkosairaudet (ihan ok) ja Se Lopputentti (en sano mitään) selätettävänä, joten pakko taas palata kirjojen ääreen!

Kaikille yhteishaussa hakeneille ja pääsykokeisiin pänttääville hurjasti tsemppiä :) Vaikka välillä tuntuisi raskaalta, älä ihmeessä luovuta - enää 1,5 kuukautta urakkaa jäljellä!

Kevättalven kuulumisia

Mukavaa torstaita! Viimeinen viikko ennen talvilomaa on käynnissä, ja huomenna siis edessä anestesiologian ja tehohoidon tentti. Vaikka aihe minua (ehkä eniten kevään aiheista) kiinnostaakin, on ollut tosi hankalaa jaksaa valmistautua huolella. Viimekeväiseen tapaan olemme sairastelleet kukin vuorollamme liki koko helmikuun, mikä tietenkin on verottanut omaa jaksamistani ja käytettävissä olevaa aikaa. Oma osaamistaso vähän harmittaa tällä hetkellä, mutta onneksi on vielä tämä päivä aikaa. Viimeisinä päivinä ennen tenttiä tunnen muutenkin pääseväni eniten eteenpäin. Tässä vaiheessa tosin tuntuu jo vahvasti, että takana on ne pari muutakin tenttiä. No, toivotaan parasta!

Lomalla emme lähde sen kauemmas, vaikka käymmekin pyöreitä täyttävää anoppia juhlistamassa. Muuten ottanemme rennosti koko porukan voimin, ja vähintään loppuviikosta aion puurtaa syväreideni analyysivaihetta taas vähän eteenpäin. (Melkein naurattaa syksyllä asettamani kunnianhimoinen tavoite saada syvärit syksyn aikana valmiiksi - niin turha toivo!) Vaikka selkeästi suurin osa on tehty, kyllä tutkimukseen aikaa saa vielä uppoamaan. Olen yrittänyt ajatella, että sama kai se, mitä vauhtia etenen, kunhan etenen. Silti välillä tuppaa stressaamaan tämä(kin). Onneksi kevättä kohti mennään, ja lisääntynyt valon määrä helpottaa tätä ainaista väsymystä.

Jos lukuisia tenttejä (jäljellä perjantaisen tentin jälkeen vielä kolme tenttiä viikon välein maalis-huhtikuussa sekä sisusten lopputentti toukokuussa) ei oteta lukuun, tämä lukuvuosi käy todella vähiin. Luentoja meillä on enää tosi harvakseltaan, kunnes nekin päättyvät maaliskuun loppupuolella. Muuten elämä ja arki soljuu eteenpäin, uuteen kotiin on asetuttu ja lapsetkin tottuneet (vihdoin!) pidempiin hoitomatkoihin. Vielä kun olisi toipunut sen verran, että pääsisi taas kunnolla liikkumaan!

Opiskelujen suhteen tälle keväälle itselläni on vielä tehtävänä:

Sisätautien omatoimisista
27 tuntia päivystyksessä
3 tuntia päivystysosastolla
15 tuntia sisätautien seurantaa
9 tutkittua potilasta 1 tutkittava potilas
9 potilasraporttia 1 palautettava ja 1 vielä puuttuva raportti

Näiden lisäksi enää
6 sisätautien seminaaria (joista yhdessä on pidettävä esitys)
3 radiologian harkkaa 
2 keuhkosairauksien harkkaa
1 kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen harkka
1 kliinisen kemian harkka

Huhtikuun puolenvälin jälkeen kaikki pakollinen tältä vuodelta on suoritettu, mutta pahamaineinen sisätautien lopputentti kummittelee sen verran pahasti toukokuun puolella, etten usko ainakaan itse kummemmin lomailevani ennen sitä. Toki on helpompaa ja mukavampaa, kun ei tarvitse valmistautua tenttiin kaiken muun ohessa kuten nyt, mutta nähtäväksi jää, viekö alkava kesä ja runsas "vapaa-ajan" määrä ajatukset jo ihan muualle :D Ei nyt riemuita aivan ennen aikojaan, mutta vähitellen alkaa näyttää siltä, että kyllä vaan tästäkin vuodesta selvitään. Enpä olisi uskonut...

Pirteää viikon jatkoa!

Terveisiä tenttiputkesta

Moikka ja kivaa helmikuun alkua! Kolmoskevään ensimmäinen (kyllä, ei siis todellakaan ainoa!) tenttiputki alkoi perjantaina, kun tentimme gastroenterologian, nefrologian ja reumatologian opinnot. Kuten kardiologian kanssa, myös näiden aihealueiden kanssa olin aivan pulassa vielä muutama päivä ennen tenttiä. Tentistä jäi kuitenkin ihan mukava fiilis, joten luottavaisin mielin jatketaan tenttiputkea eteenpäin. Vuoden ensimmäisessä postauksessa kirjoittelinkin jo hieman kevään tenteistä, mutta kerronpa vielä tässä pikaisesti, mitä on tämän kevään aikana tenttien osalta luvassa.

 

Alle kahden viikon päästä (ensi viikolla, apua!) on jo seuraava sisätautien tentti, EnHe eli endokrinologia ja hematologia. Sen jälkeen kahden viikon kuluttua on ANE:n eli anestesiologian ja tehohoidon tentti. Viikolla 10 onkin todella tarpeeseen tuleva talviloma, jonka luultavasti vietän ainakin osittain syväritutkimukseni parissa. Maaliskuun lopussa on vuorossa kliinisen kemian tentti, siitä viikon päästä radiologian tentti ja sen jälkeen viikon päästä keuhkosairauksien tentti. Kuulostaa jo kirjoitettunakin aivan kamalalta, mutta onpa tuosta jokunen muukin selvinnyt. Kevään toki kruunaa sisätautien lopputentti, jossa materiaalina ovat kaikkien sisätautikurssien (kardiologia, gastroenterologia, nefrologia, reumatologia, endokrinologia ja hematologia) sisällöt. Vaikka huhtikuun puolivälin jälkeen ei kalenterissa mitään sisältöä olekaan, lopputenttiin valmistautuminen täyttänee kalenteria varsin kiitettävästi.

Kevätlukukausi on käynnistynyt ihan mukavasti. Viimeisimmässä radiologian harkassa tehtiin ultraäänitutkimuksia, mikä oli todella mahtavaa! Aina siihen päivään asti olin miettinyt, miten eri näkymistä voi nähdä yhtään mitään, mutta niin vain sitä sai itsekin erinäisiä asioita ruudulta näkymään. Ryhmäopetuksissa meillä on tällä hetkellä meneillään myös kliinistä fysiologiaa (viimeisimmässä tulkittiin spirometriaa), kliinistä kemiaa (seuraavaksi pohdimme laboratoriotutkimusten eri käyttöaiheita) ja tietysti sisätautien ryhmäopetuksia vaihtuvin aihein (seuraavaksi vuorossa tyypin 2 diabetes). Lisäksi tänä keväänä on mainittujen oppiaineiden lisäksi vielä pari ANE:n ja keuhkosairauksien harkkaa, mutta selvästi suurin osa tämän lukuvuoden ryhmäopetuksista on jo käytynä. Opiskeltavat aiheet vaihtelevat kurssista riippuen todella paljon, mikä välillä tuntuu todella työläältä, kun jokaiseen harkkaan on valmistauduttava jollain tavalla. Toisaalta ei pääse kyllästymään, kun jatkuvasti on esillä jokin uusi aihe tai näkökulma.

Kevätlukukauden neljän ensimmäisen viikon perusteella sanoisin varovasti, että todennäköisesti pidän tästä keväästä. Vaikka kaikki tulevat tentit vähän kauhistuttavatkin, on pakko myöntää, että toisaalta nautin tästä. Jatkuva tentteihin luku tuo ihanan nostalgisesti mieleen pääsykoeluvut (sarkasmi) ja mikä parasta, saan ihan itse suunnitella erityisesti "vapaapäivien" sisällön!

Tsemppiä uuteen viikkoon! :)

Kuulumisia ja joulurauhaa

Hei kaikki ja hyvää aatonaattoiltaa! Taas on vierähtänyt luvattoman pitkä aika viimeisestä postauksesta. Tilannetta selittänee paitsi juuri tapahtunut muutto myös opiskeluvelvollisuudet, joista pakolliset ovat onneksi jo tältä syksyltä ohi.

Olen tässä kuluneiden viikkojen aikana pohdiskellut, kuinka vähällä laittamisella joulu mahtaa tänä vuonna tullakaan. Pikku hiljaa teimme muuttoa uuteen asuntoon, ja itse muutto tapahtui keskiviikkona. Ennen perjantaita yhtään lahjaa ei ollut vielä hankittu, jouluruokia oli mietitty ehkä muutaman minuutin verran ja joulumielikin oli vähän hakusessa. Vaan nopeasti nämäkin hoituivat lopulta, vaikka osa tavaroista hakeekin vielä muuton jäljiltä paikkaansa. Onnea on tunnelmavalaistus :D

Joulun vietämme taas kerran oman perheen kesken uudessa kodissa, vaikka kieltämättä olisi vähän houkutellut ajatus siitä, että pääsisi jonnekin "valmiille". Noh, näillä mennään ja näin aatonaattona alkaa olla sen verran jo järjestelty, että eiköhän tästä hyvä joulu tule :) Todennäköisesti loppuvuosi ja joulu 2018 jää muistoihimme tapahtumarikkaana ja ehkä vähän sekavanakin ajanjaksona. Reilu kuukausi sitten meillä ei ollut muutosta tietoakaan, ja nyt jo asutaan uudessa kodissa. Nopeaa toimintaa, etten sanoisi.

Opiskelujen suhteen joululoma alkoi 1,5 viikkoa sitten keskiviikkona, kun meillä oli kardiologian tentti. Se meni ihan mukavasti, vaikka olinkin stressannut, kun en ehtinyt muuton ja muiden asioiden vuoksi lukea niin paljoa kuin olisin halunnut. Kävin kuitenkin viime viikolla vielä suorittamassa omatoimisia seurantavuoroja sisätaudeilla, ja tällä viikolla oli vielä yksi päivystysyö valvottavana. Lisäksi minulla on ollut tapaaminen syväreideni tiimoilta, jotta pääsisin jo analyysivaiheeseen - sitäkin oli tarkoitus nyt lomalla tehdä. Katsotaan, kuinka käy, kun tätä tekemistä riittää jo muutenkin, ja lomailu olisi tässä kohtaa enemmän kuin tarpeen. Ilmoittauduin myös joululomalla tutkimaan potilaita, jotta saisin toivon mukaan keväästä vähän helpomman.

Syksyn alusta tuntuu olevan ikuisuus niin ajallisesti kuin ammatillisen kehityksenkin suhteen. Vaikka olen tänä syksynä ollut yliopistolla ja sairaalalla melkein enemmän kuin kahtena viime vuonna yhteensä (no ehken ihan), päällimmäisin tunne taitaa silti olla innostus ja kiinnostus - tämänhetkisen väsymyksen lisäksi. En ole kokenut sairaalassa pyörimistä yhtään raskaaksi, vaikka sitä etukäteen epäilin. On siellä näköjään sen verran tullut oltua. Eniten olen syksyn aikana stressannut mahdollisia sairasteluja sekä omatoimisia potilaan tutkimisia. Onneksi niihinkin alkaa jo rutiini löytyä niin tutkimisten kuin raporttienkin osalta! Opittavan asian määrä on jo tänä syksynä ollut ihan tolkuton, ja sama jatkuu keväällä - mutta kuten jo todettua, kiinnostus auttaa siinä hurjasti. Puolet kolmosvuodesta on ohi, ja olen suoriutunut syksystä paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Tästä on hyvä tammikuussa jatkaa.

Jos nyt kuulumisiin palataan: virallisesti olen ollut joululomalla jo pitkään, käytännössä vain vuorokauden. Vaikka vähän epäilinkin, näyttäisi siltä, että kyllä se joulu lopulta löysi myös meille ♥ Kaiken puurtamisen jälkeen nyt on aika levätä.

Tunnelmallista joulun aikaa teille kaikille! :)

Lomalla ollaan!

Näin se toinenkin opiskeluvuosi saatiin päätökseen. Viimeisten parin viikon tenttiinluku-urakka väsytti niin pahasti, että vielä tässä vaiheessa on turhaa odotella mitään järkevää koontia kuluneesta vuodesta. Ehkä saan sen aikaan, kunhan ajatukset ehtii tasoittua ja aivot lakkaavat pyörittämästä loputonta lääkeainekelaa :D

Joka tapauksessa kesälomalla ollaan seuraavat pari kuukautta. Meidän kesäkuviot eivät vieläkään ole täysin selvillä, mutta itse ainakin teen syväreitäni tämän kesän. Tutkimusprojekti on vauhdissa, vaikka jäikin nyt loppukeväästä tenttiinluvun jalkoihin. Kontrastiksi viime kesään ajattelin ottaa tänä vuonna vähän rennommin, joten todennäköisesti teen kohtuullisen lyhyttä päivää ja muun ajan nautin lasten kanssa kesästä!

Toukokuun kuukausikatsaus jääköön kesäkuun puolelle, koska eka lomapäivä on aina raskain!  Postauksen informaatioarvo lienee lähellä nollaa, mutta noh, jospa mä tästä piristyn vielä ;) Aurinkoista loppuviikkoa!

Oma opiskelusyklini

Tämän vuoden pääsykoeurakka on nyt tehty ja edessä jälleen kerran tulosten odottelu. Kokeessa oli kyllä hurjasti tehtäviä! Onnea kokeessa olleille, ihanaa kesää ja tsemppiä seuraaviin viikkoihin :) Eilen vietettiin pääsykokeessa olleen siskoni kanssa ensin kunnon pääsykokeen purkajaiset ja illalla vielä ihailtiin auringonlaskua - kesäillat ovat niiiin ihania!

Kun on kohta pari vuotta lääkisopintoja takana, alkaa huomata omassa opiskelussaan tiettyä säännönmukaisuutta. Jotenkin huvittavaa havaita jokaisen kurssin sujuvan suurin piirtein samalla kaavalla, vaikka kuinka yrittäisin tsempata ja muuttaa kuviota! Tässäpä esittelyssä mun opiskelusykli (huumorimielellä toki). Kuulostaako tutulta?

 
1. Kurssin aloitus - kevyttä ja kivaa

Ihanaa, uusi kurssi alkaa! Vaikuttaa tosi kivalta ja mielenkiintoiselta. Päätän heti alusta lähtien opiskella kaiken ja tosi hyvin, ettei tenttiin lukiessa tarvitse muuta kuin kevyesti kertailla. Hyvistä yrityksistä huolimatta kurssin pari ekaa viikkoa menee toipuessa edellisen tentin aiheuttamasta stressistä, joten tehokas opiskelu jää haaveeksi.

2. Kurssin keskikohta - vähän sinne päin

Olen moninaisista syistä jäänyt jälkeen kurssin aikatauluista ja paras alkuinnostus on kadonnut. Opiskelen (muka) reippaasti, vaikka suuri osa päivistä kuluukin elämästä nauttimiseen, liian pitkiin taukoihin ja muihin yleisiin aikavarkaisiin. 

3. Tentti lähestyy - stressi nousee

Tenttiin on pari viikkoa aikaa, ja alan tajuta olevani pulassa. Tästä alkaa armoton kamppailu aikaa vastaan. Löysäilylle ei ole enää aikaa, vaan opiskelen täyttä päivää ja välillä iltaakin. Joidenkin kurssien kohdalla tämä vaihe on työmäärältään kohtuullinen, toisten (kuten alkukevään mikrobilsan kanssa) kohdalla puskee pintaan tuskanhiki.

4. Viimeiset päivät - kunnon stressipaniikki

Viimeiset pari-kolme päivää ennen tenttiä muutun hulluksi tiedenaiseksi, jota ei parane häiritä. Kierroksia ja lukutunteja lisätään reilusti, olipa se tehokasta tai ei. Yhdistelen eri juttuja niin, että olen lopulta aivan solmussa niiden kanssa. Tässä vaiheessa mietin, miksi oi miksi en tajunnut opiskella heti kunnolla!

5. Tentti takana, elämä edessä

Tentin jälkeistä fiilistä leimaa helpotus: se on ohi nyt, eikä tuloksista tarvitse murehtia moneen viikkoon! Tässä vaiheessa kaikkensa antaneena on ihanaa viettää loppupäivä (tai -viikko) rentoutuen ja elämästä nauttien. Kunnes jonkin ajan päästä huomaan seuraavan kurssin osalta olevani jo listan kohdassa 3 ja sama rumba alkaa alusta. Ei ole helppoa, ei!

Onneksi tänä keväänä on jäljellä enää yksi kurssi, johon voin tuhlata kaiken liikenevän ajan ;) Superkivaa viikon jatkoa jokaiselle ja tsemppiä arkeen ja elämään!

Klinikkaa kohti - toiveita ja odotuksia

Keväistä perjantaita! Vajaan 1,5 kuukauden kuluttua preklinikka on omalla kohdallani ohi. Opintoja aloittaessa tuntui, että jo yksistään tämä vaihe on loputtoman pitkä ja klinikka jossain toooosi kaukana tulevaisuudessa, mutta näinpä se ajankulu yllättää. Kuluvan kevään jälkeen 1/3 opinnoista on purkissa, mutta kauhistelen sitä lisää myöhemmin! Nyt nimittäin keskitytään siihen, mitä tulevilta neljältä opiskeluvuodelta toivon.

Kliinisemmät opinnot
Toinen vuosi alkoi perusfysiologialla, mutta etenkin nyt kevätpuolella ollaan siirrytty melko lailla kliinisempään suuntaan. Kliininen mikrobiologia, yleinen patologia ja nyt farmakologia ovat lähtökohtaisesti todella kiinnostavia. Uskon ja toivon, että klinikan opinnot herättävät samanlaista ellei vielä suurempaa innostusta kuin edellä mainitut. Odotan innolla tulevia ahaa-elämyksiä, kun pystyn yhdistämään jonkin vanhan potilastapauksen uuteen oppimaani asiaan. Eri alat ovat tietenkin keskenään erilaisia, joten mielenkiinnolla odotan, mistä innostun ihan tosissani!

Oikeat potilaskontaktit ja aidot tapaukset

Potilaan kohtaaminen on tärkeä osa hoitoprosessia. Toivon omalla kohdallani, että oikeiden potilaiden kohdalla on helpompi saada jutun juonesta kiinni kuin esim. paperilta potilascasea lukiessa. Vaikka potilaiden kanssa olenkin tottunut toimimaan, tiedän, että alkuun lääkärin roolissa toimiminen jännittää - osaanko kysyä oikeat kysymykset jne. On mahtavaa päästä vihdoin oikeiden potilaiden ja tapausten pariin, mutta onneksi on vielä monta vuotta aikaa harjoitella lääkärin tärkeitä taitoja ja kartuttaa tietoa.

Potilaan tutkiminen

Ylipäätään minkä tahansa toimenpiteen tekeminen! Olen silti sellainen "kädet saveen"-tyyppinen ennemmin kuin teoreetikko, joten kaikkia vastaan tulevia "oikeita" tutkimuksia ja toimenpiteitä odotan innolla. Tiedän jo olevani ihan hyvä kädentaidoissa, joten on hauskaa päästä jossain vaiheessa harjoittelemaan esim. suturointia.

Opiskeluympäristö

Sairaalamaailma ja KYS on tullut jo tutuksi, joten odotan innolla pääsyä sinne. Sairaala on niin oma maailmansa - sitä on hankala käsittää, ennen kuin sen kokee. Ehkäpä pääsen/joudun välillä muuallekin harjoittelemaan, mutta se on sen ajan murhe. Joka tapauksessa on mukavaa siirtyä myös kliinisempään ympäristöön!

Totta kai tähän loppuun pitää laittaa myös pahin pelkoni: se, ettei minulla seuraavaan neljään(kymmeneen) vuoteen ole muuta elämää kuin työ enkä ehdi käydä kotona muuta kuin kääntymässä. Meillä on ollut virallinen klinikkainfo yliopiston puolesta sekä epävirallisempi klinikkailta, jossa opiskelijat ylemmiltä vuosikursseilta yrittivät parhaansa mukaan saada meitä stressaamaan vähemmän. Omalla kohdallani vaikutus tosin taisi olla päinvastainen! Onneksi eräs kiva kolmoskurssilainen on sanonut, ettei ainakaan kolmonen ole niin paha kuin sanotaan. Luotan siihen, joten ehkä tästä selvitään! :D


Rentouttavaa viikonloppua!

Maanantaimoikat

Mukavaa maanantaita! Mun pitäis olla ahkerana yleisen patologian kimpussa, mutta niin, tässähän mä olen... Jotenkin aina "erikoisempien" viikonloppujen jälkeen on paljon vaikeampaa päästä arkeen kiinni. Meillä oli tyttöjen kanssa oikein kiva viikonloppu, askartelimme mm. pääsiäiskorin maitopurkista (4-vuotiaan aloite) ja rakensimme ehkäpä talven viimeisen lumiukon. Sisko tosiaan piipahti kylässä yhden yön, joten pääsin lauantai-iltana kameran kanssa metsästämään auringonlaskua. Kyllä kannatti, oli sen verran upea ilmestys!

Mutta niin, ne velvollisuudet. Tiedätte varmaan sen fiiliksen ja kierteen, kun ensin pitäisi, sitten ei saa mitään aikaan, sitten alkaa ärsyttää ja ahdistaa ja lopulta mistään ei tule mitään senkään vertaa. Sille kuuluisalle itsekurille olisi taas käyttöä. Itse usein näissä tilanteissa huomaan, että epäonnistumisen pelkohan se siellä kummittelee. YLPA:n tenttiin on nyt reilu viikko aikaa, ja alan vasta tajuta, miten pulassa olenkaan. Paineita ei tietenkään vähennä se, että tämäkin kurssi kuuluu klinikkakynnykseen. Vaan olivatpa opiskelupaineet todellisia tai kuviteltuja, opiskelutuloksia ne eivät ainakaan omalla kohdallani paranna. Paljon parempaan tulokseen pääsen yleensä hyvällä fiiliksellä, rennolla otteella ja tehokkaalla työskentelyllä.

Niinpä ihan kohta lähden ulos nauttimaan auringosta, purkamaan stressiä ja hakemaan parempaa opiskelufiilistä. Muillekin stressaajille ja paineista ahdistuville suosittelen samaa! Kun on vähän hakenut perspektiiviä ja saanut annoksen piristävää auringonvaloa, alkaa tulevaisuuskin taas tuntua paremmalta. Tietenkin näin tasa-arvon (ja totta kai Minna Canthin) päivänä on syytä muistaa, miten etuoikeutettu itsekin on - saa opiskella toivomaansa alaa tai pyrkiä kohti unelmiaan sen sijaan, että oma asema ja elämä olisi jo syntymässä määrätty.

Välillä on vaikeampaa, mutta vielä tulee se hetki, kun kaikki on taas ihanan kirkasta ja selkeää. Kaikesta selviää, vai mitä? :)

P.S. Hakijat! Tuunasin Opiskeluvinkkejä-sivun paremmaksi ja lisäsin sinne myös uudet hakuprosessia ja pääsykoetta koskevat postaukset. Olipa haasteesi tai fiiliksesi mikä tahansa, sieltä löydät vinkkejä ja vertaistukea ;) Tsemppiä kevääseen!

Kun aikataulut pettävät

Heippa! Moni pääsykokeisiin valmistautuva varmaan tunnistaa tässä vaiheessa, että on jäljessä suunnitelmistaan. Ja nekin, jotka ovat onnistuneet pysymään suunnitelmassaan, todennäköisesti ainakin välillä miettivät, riittääkö osaaminen silti. Itselleni opiskeluaikataulujen pettäminen tuli tutuksi viikkotolkulla kestäneen sairastelukierteen vuoksi. Opiskeluun ei vaan jäänyt tarpeeksi aikaa, kun useimpina päivinä kotona oli vähintään yksi kuumeinen, köhäinen tai vatsatautinen huollettavana. Vaan olipa aikataulukatastrofin syynä mikä tahansa, jotenkin siitä(kin) on päästävä yli ja eteenpäin.

Kysymys siis kuuluu: miten koota itsensä aikataulupettymyksen jälkeen?

1. Mennyttä ei voi muuttaa.

Kun aikataulut pettävät totaalisesti, on turhaa jossitella. Jos olisin silloin HETI aloittanut täysillä ja jos ja jos ja jos. Siitä ei tule loppua, uskokaa pois! Sen sijaan pitänee katsoa myös taaksepäin siten, että tein silloinkin parhaani - tai todeta, että on tullut laiskoteltua vähän liikaa. Kun on sinut menneisyyden valintojensa kanssa, voi jatkaa paremmilla mielin eteenpäin.

2. Kaikkea voi sattua.

Se, että juuri sinulle iskee pahin mahdollinen aikataulukatastrofi, ei ole mikään sinulle suunnattu merkki siitä, ettei sinusta vaan ole tähän. Elämä on yllätyksellistä, välillä positiivisessa, välillä negatiivisessa mielessä. Tietenkin esimerkiksi sairastumisen laatu vaikuttaa paljon siihen, miten paljon se lopulta tavoitteeseen pääsemistä haittaa. Joka tapauksessa silloin parasta on antaa itsensä levätä ja kerätä voimia, jotta voi kuntoon päästyään jatkaa taas täysillä.

3. Suunnitelman päivitys.

Yllätysyllätys, rästiin jääneitä asioita ei välttämättä ehdi enää opiskellakaan niin hyvin kuin oli aikonut. Silloin tehtäväksi jää pohtia, missä määrin ehtii ja jaksaa opiskella tarvittavat asiat. Jos aikoo opiskella kaiken alkuperäisen suunnitelman mukaan, jostain pitää repiä lisäaika opiskelulle. Se voi tarkoittaa sitä, että ylimääräiset viikonloppu- ja iltamenot karsitaan opiskelun tieltä. Toisena vaihtoehtona on se, ettet opiskelekaan heti  ihan kaikkia pieniä yksityiskohtia, vaan ensin suuret linjat. Jos aikaa lopulta jää, aina voi palata syventämään osaamistaan. 

Opiskellessa suunnitelman päivitykseen kuuluu myös sen pohdinta, onko järkevää laittaa nyt kaikki peliin ja yrittää tenttiä heti, vai kenties siirtää se suosiolla uusintaan. Itse yleensä käyn edes kokeilemassa ekaa tenttiä, jolloin useimmiten uusinnalle ei ole edes tarvetta.

4. Älä tingi kaikesta.

Aina pitää ottaa mukaan hyvinvointiaspekti! Vaikka olisit kuinka jäljessä suunnitelmissasi, älä missään tapauksessa a) lyhennä yöuniasi tai b) jätä kaikkia "ylimääräistä" pois. Hyvät yöunet edistävät oppimista paremmin kuin silmät ristissä päntätyt minuutit tai tunnit. Harrastukset, kaverit ja liikunta taas saavat muistamaan, että elämää on pääsykokeen ja opiskelun ulkopuolellakin. Itselläni on paha tapa karsia heti ekana omista menoistani, ja senhän tietää, miten siinä lopulta käy. Opiskelu täyttää kaiken ajan, stressi lisääntyy ja lopulta tuntuu, ettei mistään tule mitään. En siis suosittele!

5. Katse eteenpäin!

Kuten ekassa kohdassa sanottiin, älä jää murehtimaan menneitä menetettyjä mahdollisuuksia. Suuntaa reippaasti katse eteenpäin, päivitä suunnitelmasi ja jatka aikaa tuhlaamatta kohti tavoitettasi. Vaikka hyvän fiiliksen löytäminen voi olla kovan työn takana, se kannattaa. Lannistuneena ei jaksa edes yrittää. Muista, ettet ole yksin, vaan moni muu jakaa täsmälleen samanlaiset fiilikset. Pyri tehokkaaseen etenemiseen ja käytä hyödyksi kaikki se aika, joka sinulla on. Oppimisessa laatu korvaa määrän. Tsemppiä jatkoon!


Eilen oli vihdoin kliinisen mikrobiologian tentti. Vaikka vielä loppuviikosta näytti pahalta, sain pidettyä aivan loistavat opiskelupäivät maanantaina ja tiistaina. Nyt tosin tämä puurtaminen kostautuu hirveänä väsymyksenä. Seuraava tentti väijyy jo alle viikon päässä. Sitä kohti siis! Tsempit loppuviikkoon kaikille ♥

Kliinistä mikrobiologiaa

Hauskaa lauantaita! Jos viime viikko meni opiskelun osalta vähän sinne päin, tämä viikko vei voiton siitäkin. Kliinisen mikrobiologian opiskelu on omalla kohdallani ollut vähän turhankin kliinistä, ja erilaisia taudinkuvia konjunktiviitista ja otiitista perusflunssan kautta mahatautiin on tässä perheessä ilmennyt kiitettävästi. Kuluneen neljän viikon aikana lapset ovat olleet poissa hoidosta enemmän kuin koko syksyn aikana yhteensä, mikä kertonee jotain. Onneksi mieli on pääosin pysynyt hyvänä.

Nyt viikonloppuna meillä oli tarkoitus lähteä koko porukalla reissuun, mutta koska osa lapsista on vielä puolikuntoisia, minä jäin heidän kanssaan kotiin. Jospa rauhallisen kotiviikonlopun jälkeen päästäisiin vihdoin taas arkeen kiinni. Samalla olen toki kiitollinen mahdollisuudesta opiskella edes vähän myös nyt viikonlopun aikana, koska tenttistressi ilmaantui jälleen opiskelua vauhdittamaan.

Tällä hetkellä kursseista ovat käynnissä siis kliininen mikrobiologia (vielä parit luennot jäljellä ennen tenttiä), yleinen patologia (muutamat luennot käytynä, kaikki harkat ja obduktio omalla kohdallani vasta tulossa) sekä YTH eli ympäristöterveydenhuollon perusteet (lyhyt kurssi, liki kaikki luennot jo ohi). Tämän kuun lopussa ovat sekä mikrobilsan että YTH:n tentit. Itselläni on, kuten jo teksteistä voi päätellä, mennyt paljon aikaa mikrobilsan parissa, joten samalla linjalla jatketaan. Onneksi suurin osa YLPA:n harkoistakin on vasta mikrobilsan tentin jälkeen, jotta ehdin paremmin valmistautua niihinkin.

Viikon opiskelufiilikset voisi tiivistää ihan lyhyesti: intoa on, aikaa ei. Jostain syystä mä niin tykkään tuosta mikrobiologiasta (todennäköisesti se johtuu kurssin etuosasta "kliininen"). On just mahtavaa, kun vastaan tulee tuttuja antibiootteja ja taudinkuvia, ja monessa kohtaa voi saada kivan ahaa-elämyksen. Helpottaa myös hieman opettelua, kun moni sairaus, mikrobi ja lääke on jo etukäteen tuttu. Nyt vaan syvennetään osaamista ja opiskellaan myös niitä asioita, joita minun ei aiemmin tarvinnut osata. Helpolla en tämänkään kurssin kanssa pääse, varsinkaan nyt, kun aikataulut ovat pettäneet pahasti. Vaan ei auta kuin tehdä parhaansa, ihan niin kuin kaikissa muissakin tilanteissa :) 

Nyt pidetään peukkuja, jotta ensi viikolla päästäisiin takaisin perusarkeen! Rentouttavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle ♥

J: Kiire, stressi ja väsymys

Moikka taas! Viimeksi kaksi viikkoa sitten kuulimme J:n lukukuulumisia ja kevään suunnitelmia. Tänään vuorossa on asiaa, joka ainakin itselleni osui ja upposi :D Tsemppiterveiset jokaikiselle pääsykokeisiin lukevalle! Ajatelkaa hei, neljän kuukauden päästä ootte jo vapaita :) Teksti ja kuvat: J.

Minulle on tärkeää olla positiivinen ja pyrin näkemään kaikissa asioissa mahdollisimman paljon hyviä puolia. Lisäksi minulle on tärkeää vältellä kiireen ja stressin tunteita. Yleensä kiireen tunteen onnistun välttämään hetkeksi pysähtymällä ja hengittämällä. Samalla usein ”päätän”, että minulla on juuri niin kiire kuin haluan. Stressiä välttelen tekemällä asiat tehokkaasti ja mahdollisuuksien mukaan etukäteen. Toki aina nämä eivät onnistu, mutta usein kyllä. Uskon vahvasti siihen, että kiireen tunne ja stressi vievät tehokkuutta ja intensiteettiä pois toiminnasta ja sen vuoksi pyrin niistä niin kovasti eroon. Lisäksi kiire ja stressi vievät energiaa ja lisäävät palautumiseen tarvittavaa aikaa, mikä on taas pois jostain toisesta tekemisestä.

Viime aikoina stressin, kiireen ja väsymyksen välttely ei ole onnistunut niin hyvin kuin ennen. Töissä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet poikkeuksellisen kiireisiä ja työtunteja on kertynyt lukematon määrä. Samaan aikaan olen käyttänyt (lähes) kaiken vapaa-aikani opiskeluun. Tämä on ollut hyvin kuluttavaa ja luonnollisesti on ollut pakko myös levätä, joten harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat jääneet toissijaisiksi.

Olen huomannut, että kiireeseen, stressiin ja väsymykseen auttaa hetkessä rauhoittumisen lisäksi muutama muukin asia. Koska liikuntaharrastukset ovat jääneet vähemmälle, olen hyödyntänyt tehokkaasti hyötyliikuntaa, etenkin työmatkakävelyä. Se on osoittautunut yllättävät kivaksi ja siinä saa samalla ulkoilmaa ja aikaa ajatella tai esimerkiksi kuunneltua presidenttiehdokkaiden haastatteluita. Olen kuitenkin pitänyt kiinni niistä kaikista tärkeimmistä ja nautinnollisimmista harrastuksista. Nukkuminen auttaa väsymykseen, mutta suosittelen myös kokeilemaan tietoista rentoutumista, lyhyitä powernappeja ja kahvia. Näillä kolmella on omat positiiviset vaikutukset väsymykseen ja useimmiten virkistävät tehokkaasti toisin kuin varsinainen nukkuminen, joka vaatisi piristääkseen pidemmän ajan. Kiireessä tulee hyvin tärkeäksi myös ennakointi. Olen aina ollut suunnitelmallinen ja ennakoinut paljon, mutta nyt ne ovat korostunut entisestään, jotta kaikki tarvittavat työt ja kotiasiat saa hoidettua. Vielä eräs asia, joka on auttanut minua, kun on kiirettä tai stressiä, nimittäin se, että hyväksyy tilanteen ja ymmärtää, että se ei jatku niin ikuisesti.

Onneksi on valoa tunnelin päässä ja viime viikonloppuna sain opiskeltua tehokkaasti. Lisäksi tiedän, että tämä viikko on jo huomattavasti normaalimpi kuin edelliset kaksi. Vaikka työni onkin välillä hyvin kuluttavaa, on siellä olevat ihmiset todella ihania ja heiltä saa paljon energiaa. Myös ihanan aurinkoiset pakkaspäivät ovat piristäneet aamuisin! Kuvituksena vanhoja kesäkuvia linnuista aurinkoisina päivinä.

Tsemppiä just sulle ja aurinkoista tammikuuta!

23. Kiirettä pitää!

Vai pitääkö? Vaikka koko viikko on valmisteltu joulua, puuhaa riittää tällekin päivälle. Mutta ei anneta sen häiritä, kunhan hyvä mieli säilyy. Jouluradio kuuluu taustalla ja lapset hyörivät ympäriinsä aatonaattoinnostuksensa vallassa. Saapa nähdä, millaiset kierrokset on huomenna!

Tässäpä lista tämän vuoden jouluvalmisteluistamme. Vihreällä on merkitty jo tehdyt, punaisella toistaiseksi tekemättömät joulutyöt.

joulukorttien tekeminen ja lähettäminen

joulusiivous (eli ihan tavallinen viikkosiivous) 

pikasiivous

kodin koristelu

jouluradion kuuntelu nonstop

kuusen hankinta ja koristelu

kinkun paisto

jouluruokien hankinta + valmistus

kattauksen suunnittelu

lahjojen hankinta

paketointi + tarvittaessa lähettäminen

suklaansyönnin aloittaminen

piparien leipominen ja koristelu

piparkakkutalo + koristelu 

Tämän enempää jouluvalmisteluja tässä taloudessa ei ole harjoitettu. Paljoa ei noistakaan ole enää jäljellä, ja tänään hoidetaan loput ruokien valmistusta lukuun ottamatta. Kuten toiveissa oli, joulustressi on tänä vuonna pysynyt melko kiltisti aisoissa. Sitäkin enemmän on ollut yhdessä tekemisen iloa ja mukavan rentoa valmistautumista ♥ Toivottavasti sielläkin on yhtä kiva joulumieli :)

Nyt ihanaa aatonaattoa jokaiselle! Enää yksi yö ♥

Toisen vuoden opiskelusyksy

Olen jo aivan lomamoodissa ja joulufiiliksissä, mutta jottei tämä unohdu, kokoan vielä koko kuluneen syksyn yhteen postaukseen. Hurjaa ajatella, että jo neljäsosa lääkiksestä on takana!

Syksyn kursseina olivat siis

LYF - lääketieteellinen yleisfysiologia
VPL - vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa

KTT - kansanterveystiede, johon kuuluivat myös tk-päivät

EBIS - epidemiologia ja biostatistiikka

NET - neurotieteiden perusteet

Syksy alkoi todella laiskasti opintojen osalta. Uuden arjen opettelu vei voimia, ja halusin antaa puolisolle tilaa opetella omia opiskelurutiinejaan. Kaltaiselleni perfektionistille ei ole helppoa alentaa omaa vaatimustasoa, mutta sain tänä syksynä todeta, että joskus se todella kannattaa. Mitään pahaa ei tapahtunut, päinvastoin! Tajusin (taas kerran), että selviäisin näistä opinnoista vähemmälläkin stressillä ja panostuksella. Tähän mennessä suoritusmerkinnät tai tenttiarvosanat on tulleet kaikista muista kursseista paitsi NET-kurssista, jonka tuloksia saamme todennäköisesti odotella pitkälle tammikuun puolelle. Tentti meni ihan ok, joten tuskin mitään järisyttäviä yllätyksiä tulee senkään suhteen.

Koko syksyn opintoja kuvaa sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Tänä syksynä vastaan on tullut paljon asioita, joista kuvittelin päässeeni eroon ensimmäisten opintojeni jälkeen. Sairaanhoitajaksi valmistumisen jälkeen en kaivannut tippaakaan tutkimusmenetelmiä tai biostatistiikkaa, mutta niin vain sain jälleen kohdata ne EBIS-kurssilla. Pääsykokeisiin lukiessani en jaksanut opiskella kunnolla fysiologiaa tai neuron asioita, ja tämä epäkohta korjattiin LYF- ja NET-kursseilla. Oppimispäiväkirjojen kirjoittamisen kuvittelin jo jääneen taakse, kunnes KTT-kurssin tehtävät palauttivat minut maan pinnalle. Samoin ammattilais-potilaskohtaamisen harjoittelu VPL-kurssin tiimoilta toi takaumia vuosien taakse, kun ensimmäistä kertaa kohtasin ihan oikean potilaan.

Keväällä on vastassa lisää vastaavanlaisia kohtaamisia. Mikrobiologia ja farmakologia kiinnostivat minua jo sh-opinnoissa, mutta totta kai ensi kevään kursseissa mennään paljon syvemmälle yksityiskohtiin. Hienoisella pelonsekaisella kunnioituksella odotan molempia kursseja. Muita kevään kursseja ovat YLPA eli yleinen patologia, YTH eli ympäristöterveydenhuollon perusteet sekä  lyhyt klinikkaan valmistava potilaan tutkiminen -kurssi. Kurssilaiseni käyvät myös ruotsin kurssin, jonka itse olen saanut hyväksiluettua.

Paljon kiinnostavia kursseja on edessä, vaikka osaankin jo kuvitella epätoivoni 11,5 op:n arvoisen farmakologia ja toksikologia -kurssin kanssa taistellessa... Mutta hei, mietitään näitä sitten ensi vuonna. Tänään on mun synttärit ja vuoden pimein päivä - tästä se taas valostuu!

Iloista joululomaa kaikille :)

9. Toiveissa stressitön joulu

Kaunista joulukuun yhdeksättä! Tänään joulukalenterin luukusta paljastuu haaveilua stressittömästä joulusta. Olen tosi hyvä repimään stressiä paitsi juhlien (tänään juhlimme suloista kaksivuotiasta) myös joulun valmistelusta. Mikä sitten  joulustressiä aiheuttaa? Itselläni ainakin

täydellisyyden tavoittelu

vertailu

ruuhkautuvat asiat

suorituspaineet

Kuulostaako tutulta?

Vaikka kuinka yrittää ajatella, että joulu tulee vaikkei valmistautuisi mitenkään, silti asettaa itselleen mitä kummallisimpia vaatimuksia. Kaapit pitää siivota, vaikkei kukaan niissä jouluaan vietä. Verhot pitää vaihtaa ja sisustus uudistaa jouluiseksi, vaikka vähemmälläkin pärjäisi. Joulupöydän kattauksen pitäisi olla täydellinen ja ruokien varsinkin. Lasten pitäisi olla kauniisti puettuja ja käyttäytyviä, vaikka todellisuus on usein toinen. Jostain kumman syystä naiset ovat usein niitä, jotka kärsivät joulustressistä, ja lopputulos on tämä:

Kuva: Pinterest.

Tänä vuonna yritän selvitä joulusta mahdollisimman vähällä stressillä. Se tarkoittaa

priorisointia - kiireisimmät ensin, vähiten tärkeimmät jäävät kokonaan pois

matalampaa vaatimustasoa - teen vain tärkeimmät enkä niitäkään täydellisesti

vähemmän siivoamista ja enemmän kynttilöitä ;) - tunnelma ja alennettu vaatimustaso yhdellä iskulla!

suunnitelmallisuutta - teen etukäteen niin paljon valmisteluja kuin voin

rennompaa valmistautumista - kun on tilaa myös erilaisille toimintatavoille...

iloisempaa mieltä - kun koko perheellä on kivaa yhdessä
pysähtymistä tähän hetkeen ja joulun sanoman äärelle

Kuva: Pinterest

Vaikka joulustressi pyrkii pintaan, yritetään muistaa, mikä joulussa on tärkeintä: sisältö, eivät puitteet. Stressitöntä joulunalusaikaa!

P.S. Vielä ehdit osallistua kirjaintaulun sekä Lushin tuotepaketin arvontaan!

Tenttiin lukua, sairastelua ja hyisiä hetkiä

Kas otsikossapa viikko pähkinänkuoressa! Viime viikonlopusta saadut voimavarat on valjastettu käyttöön, ja lopputuloksena on kohtuu hyvällä fiiliksellä alusta loppuun seilattu viikko. Ei tosin ole toivoakaan, että tulevaa viikonloppua vietettäisiin yhtä rennoissa merkeissä kuin edellistä. Iki-ihana fysiologian oppikirja sekä luentomateriaalit ovat todennäköisesti ahkerassa kulutuksessa koko viikonlopun. 

Syysflunssakin käväisi kylässä, mutta omalla kohdallani hellitti onneksi alle viikossa. Minun jälkeeni on niiskutellut koko muu perhe, ja tämän päivän aikataulut menivät sikäli uusiksi, että sain opiskeluseurakseni kolme flunssaista lasta. Tänään ei siis ole ollut ihan niin tehokasta opiskelua kuin olisin toivonut, mutta näillä mennään. Omista opiskelutavoitteistani olen hyyyvin kaukana - kuten aina -, mutta parhaani teen näinä viimeisinä päivinä ennen tenttiä. Kun arki lyö kapuloita opiskeluni rattaisiin, pitää kaivaa esiin positiivista asennetta ja unohtaa se (liian korkealle asetettu) rima. Yllättävän hyvillä fiiliksillä mennään, jos verrataan vaikkapa kuukauden takaiseen.

Aamuista on ihan pakko mainita, että on kyllä ollut todella hyytävää! Vaikka pakkasta on ollut vain pari astetta, tuuli on puhaltanut niin kylmästi, ettei lämpömittarin lukemaan ole ollut luottamista. Postauksen kuvat ovat viime viikonlopulta, jolloin eteläisessä Suomessakin oli ensimmäisiä aamupakkasia. Oli hauskaa, kun puiden oksien kastepisaratkin olivat jäätyneet :)

Näiden pikaisten (opiskelu)kuulumisten myötä rentouttavaa viikonloppua kaikille!