Minä opiskelijana

Lauantaita kaikille! Toisen opiskeluvuoden syksy kaartaa hitaasti kohti päätöstään, mikä tarkoittaa, että preklinikkaa on jäljellä enää vähän reilut puoli vuotta. Tässä vaiheessa on enemmän kuin paikallaan valaista vähän teillekin, millainen lääkisopiskelija minusta on 1,5 vuoden aikana kuoriutunut.

Luennot

En voi sanoa olevani ahkera luennoilla kävijä. Vaikka itsenäinen opiskelu on tietoinen päätös, luennolta pois jäämisestä seuraa epämääräinen syyllisyydentunne. Ihan turhaan, sillä luennoilla käyminen (opintojen tässä vaiheessa) ei ole pakollista, mutta asioiden osaaminen on. Useimmiten opiskelen "luentojen aikana" luennolla käytyjä asioita itsenäisesti. Luentojen tahdissa en täysin pysy, koska opiskeluni keskeytyy, kun vastaan tulee epäselvä asia. Pyrin selvittämään epäselvät asiat saman tien, koska muuten niiden selvittäminen unohtuu.

Opin parhaiten visuaalisesti ja itse tekemällä, huonoiten auditiivisesti. Harva pelkästään kuultu asia jää mieleeni, joten omalla kohdallani useimmat luennolla kuullut ekstratiedot menevät hukkaan. Eri asia tietysti on, jos näitä asioita ehtii kirjoittaa ylös luentodioihin tms., mutta harvoin ehdin, koska luentojen tahti on niin tiivis. Silloin, kun luennolla käyn, kuuntelen aktiivisesti ja teen jatkuvasti muistiinpanoja, yli- ja alleviivauksia luentodioihin. Aktiivisen osallistumisen eli tekemisen kautta saan parhaiten luennosta hyödyn irti.


Opiskelumateriaalit

Ekan vuoden opiskelumateriaaleja selvitinkin jo kaksiosaisessa postauksessani, mutta voisin tätäkin avata vähän lisää. En omista edelleenkään kaikkia kurssikirjoja, mutta toisaalta olen ahkera kirjastojen hyödyntäjä. Minulle on tärkeää saada raamit opiskeltavalle asioille, ja se vaatii usein sen, että opiskelen asioita vähän laajemmin kuin olisi tarvettakaan. Siksi esimerkiksi neurotieteiden kurssilla katson asioita neurologian kirjasta, jossa käsitellään aihetta kliinisemmästä näkökulmasta. Samoin yritän etenkin vaikeisiin asioihin löytää useamman eri lähteen, joiden tiedoista voin koota jonkinlaisen käsityksen.

Sähköisiä oppimateriaaleja on suurin osa hyödyntämistäni, mutta silti minulle on tärkeää päästä ihan konkreettisesti selailemaan kirjaakin. En osaa selittää, miksi se on niin olennaista. Erilaisia opiskeluvideoita katson myös jonkin verran. Useimmat  niistä ovat englanniksi, joten samalla tulee kartutettua ammatillista englannin sanastoa :)

´

Itseopiskelu

Paras ja vaikein opiskelumetodini on itseopiskelu. Vaikeinta on, kun itselle sopiva opiskelutyyli riippuu niin vahvasti fiiliksestä. Joskus helpointa on muistiinpanojen kirjoittaminen ja luentodioista opiskelu, toisinaan hyödynnän videoita tai selailen kurssikirjaa. Ja sitten on niitä hetkiä, jolloin opiskelu ei vaan suju. Silloin lähden ulos tai teen suosiolla jotain ihan muuta. Toisaalta monesti esimerkiksi kotitöitä tehdessä saa ahaa-elämyksiä, joita ei ole osannut odottaa. Alitajuisesti kai prosessoin kaikkea oppimaani kellon ympäri - ei ihme, jos vähän väsyttää ;) Itseopiskelussa ehdottomasti parasta on vapaus, kun voi opiskella juuri silloin ja siten kuin itsestä parhaalta tuntuu.

Tehtäviä teen pala kerrallaan. Vaikka onkin aikaavievää aloittaa aina "alusta", tarvitsen taukoja urakastani, jotta voin palata sen ääreen tuoreiden ajatusten kera. Pahin kauhuni olisi se, että tekisin jonkin kirjallisen työn viimeisenä mahdollisena ajankohtana. Onneksi tunnen itseni sen verran hyvin, ettei ole pelkoa viime tinkaan jättämisestä.

Tenttiin lukiessa asiat alkavat vähitellen jäsentyä kokonaisuuksiksi. Rakastan sitä fiilistä, kun yksittäiset säikeet alkavat punoutua edes jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi. Lempifiilikseni opiskelussa on se, kun voin katsoa taaksepäin ja ihmetellä, miten en muka tätäkään tajunnut aikaisemmin. Silloin näkee oppimisensa tulokset. Hyvällä fiiliksellä on kiva mennä tenttiin, mutta harmillisen usein en saavuta omalla mittapuullani kovin huikeita oppimistuloksia. Lisää aikatauludilemmasta seuraavassa kappaleessa.

Aikataulutus

Koen olevani ihan hyvä aikataulutuksessa. Viimekeväiseltä ajanhallintakurssilta jäi päällimmäisenä oppina mieleen jokaviikkoiset kolme tärkeintä tavoitetta. Siitä tavasta olen pitänyt kiinni. Asetan siis joka viikolle kolme tärkeintä tehtävää, joihin kiinnitän eniten huomiota. Silti kamppailen jatkuvasti sen kanssa, kun tuntuu, etten ehdi oppia tarpeeksi. Aina välillä myönnän haikailevani pääsykoelukemisten pariin, kun oli kokonainen vuosi aikaa oppia kaikki mahdollinen. Nyt ei auta venyttää tenttejä kovin pitkälle, koska heti yhden kurssin päätyttyä on jo toinen ja kolmas odottamassa. Joustonvaraa ei siis ole liikaa. Eikä muuten tarvita kuin pari lapsen sairaspäivää, kun tarkoin laatimani opiskeluaikataulu pettää. Siksi ei auta ottaa aikataulutusta(kaan) turhan vakavasti.

Tentit

Korkeakouluopintojeni aikana ei ole ollut yhtään tenttiä, jossa olisin viettänyt koko tenttiin varatun ajan. Mitä paremmin osaan, sen nopeampi olen. Jos olisin enemmän jossittelijatyyppiä, varmaan viettäisin varalta tentissä paljon kauemmin aikaa. Olen silti useimmiten yllättynyt siitä, miten lyhyitä esimerkiksi kolmen tunnin tentit ovat.

Tentissä selaan ensin kaikki tehtävät läpi (koska haluan tietää, mitä on vastassa) ja aloitan sitten alusta. Kuten pääsykokeessakin, teen tentin alusta loppuun suunnilleen kolme kertaa lisäillen ja muuttaen vastauksiani. Kun olen tyytyväinen suoritukseeni, palautan tentin ja vietän sen jälkeen loput tenttiajasta fiilistellen sitä, kun tentti on ohi. Jäljelle jäänyt tenttiaika on lähes ainoaa aikaa, jonka "tuhlaamisesta" en pode huonoa omaatuntoa.

En myöskään  halua pilata hyvää fiilistäni selvittelemällä, mitä kaikkea meni väärin. Tietysti yksittäiset häiritsemään jääneet asiat tarkastan, mutta vältän vajoamasta sellaiseen "voi eiii menipä huonosti"-tunnelmaan. Ihan joka tentin tuloksiin en ole ollut tyytyväinen, mutta sellaista se on :)

Tsempit loppukiriin vielä opiskeleville ja ihanaa lomaa heille, joiden opinnot ovat tältä syksyltä ohi!

Näin opiskeli(si)n anatomiaa

Ekan lääkisvuoden opiskelumateriaaleja koskevaan postaukseen tuli lukijalta toive opiskelumetodeista. Tartuinpa härkää sarvista ja rupesin muistelemaan viime syksyä. Tunnisteella "anatomia" löytyy bloginkin puolelta vuodatusta anatomian opiskelusta.

Sinänsä sain anatomiasta ihan riittävästi oppia, varsinkin jos katsoo arvosanoja. Vuoden parhaat arvosanat sain juuri anatomian kursseista. Silti tekisin paljon juttuja toisin, jos nyt opiskelisin tällä tietämyksellä noita kursseja.

Näissä onnistuin:

Aikataulussa pysyminen

Anatomian opiskelussa on niin hirveästi työtä, että se ihan oikeasti kannattaa aloittaa heti. Jos olet lukiossa/aiemmissa opinnoissa tottunut siihen, että viikkoa ennen tenttiä kirjat avataan ekaa kertaa, se ei taida olla anatomian opiskelussa kovin hyvä vaihtoehto.

Hyvä asenne

Välillä tätä oli kyllä haastavaa löytää, mutta pääosin jaksoin pysyä positiivisena :D

Lähipiirin hyödyntäminen opiskelussa

Anteeksi vain, mies ja lapset - taas jouduitte opiskeluni assistenteiksi! Ei tarvinnut muistella vauvaikäisen erityispiirteitä, kun ne olivat silmien edessä jatkuvasti. Ja jos anatomian opiskelu kyllästytti, eiköhän joku lapsista pyytänyt iltasaduksi anatomian kirjaani...

Näissä minulla olisi ollut parantamisen varaa (eli vinkkinä uusille fukseille):

Kopioinnin välttäminen

Jos nyt opiskelisin anatomiaa, yrittäisin ensin opetella asiat ja vasta sitten ne opittuani testata osaamistani tekemällä tehtävät. Termien opettelu on se raskain osuus, joten se kannattaa hoitaa kerralla kunnolla. Oikotietä ei valitettavasti ole.

Kokonaisuuksien hahmottaminen

Tässä pitää miettiä se oma tyyli opetella asioita. Joillekin sopii hyvin yksittäisten asioiden opettelu, toiset, kuten minä, tarvitsevat yksityiskohdille aina sen kontekstin. Nyt osaisin paljon paremmin ottaa tämän huomioon ja aloittaisin opiskelun kokonaisuuden hahmottamisella sen sijaan, että yrittäisin epätoivoisesti painaa mieleen yksittäisiä sanoja, joita en saa mielessäni laitettua mihinkään lokeroon. Samoin nyt ajattelen, että olisi ollut paljon fiksumpaa opetella kerralla kaikki esim. lihakseen liittyvät asiat: lihaksen nimi, mutta myös sen hermotus, origo ja insertio sekä tehtävä. Tässä tuli tuhlattua paaaljon aikaa.

Oheismateriaalin ja mallien hyödyntäminen

Jos nyt aloittaisin anatomian opiskelua, olisin hyvin paljon tarkempi siitä, että ehdin käydä yliopistolla pyörittelemässä anatomisia malleja silloin, kun ne ovat saatavilla. Samoin Essential Anatomya hyödyntäisin heti alusta lähtien kertaamiseen. Sovelluksesta löytyy kohta Quiz, jonka avulla sain kivasti kertailtua luita ja lihaksia.

Anatomian opiskelun aloittaminen oli kieltämättä kunnon palautus maan pinnalle sieltä "musta tulee lääkäri"-unelmakuplasta. Tsemppiä siis fukseille anatomian pänttäämiseen! Ei oo helppoa, mutta lopussa kiitos seisoo :D

Valitut valmistautumisvinkit II

Mahtavaa maanantaita jokaiselle! Kuten lupasin, kuljen kanssanne aina pääsykokeeseen asti maanantaisin julkaistavien pienimuotoisten vinkkien muodossa. Valmistautumisvinkit I ja vinkit II löytyvät linkkien takaa. Toisen kurssikaverini omakohtaisesti parhaiksi todetut opiskelu- ja motivaation ylläpitämisvinkit ovat:

• ajattele lukeminen palkkatyönä, josta palkka tulee myöhemmin
• selkeä lukusuunnitelma
• lue erilaisista opiskelutekniikoista  ja etsi itsellesi paras opiskelutekniikka
• tee joka päivä jotain mukavaa, ettei lukemisesta tule pakkopullaa
• haasta osaamisesi tehtäviä tekemällä tai itseäsi (ajatuksissa) tenttaamalla
• tee paljon harjoituskokeita

Tuo ensimmäinen kohta on oikeasti mahtava vinkki. Jos laiskottaa tai tuntuu, ettei millään jaksaisi (enää tässä vaiheessa) opiskella, kannattaa miettiä sitä heinäkuista fiilistä, kun tämä työnteko palkitaan! Itse fiilistelin sitä, miten mahtavaa olisi saada se paksu kirje postilaatikkoon. Mutta sitä ei tullutkaan, kun kaikki materiaali tuli sähköisenä :(

Hyvin todennäkoisesti tai ainakin toivottavasti suurimmalle osalle on jo löytynyt itselle sopiva opiskelu- ja kertaustekniikka. Jos opiskelu kuitenkin tökkii, voi etsiä uudenlaista näkökulmaa opiskeluun. Itse tykkäsin tosi paljon - ja tykkään edelleen - KhanAcademysta. Varsinkin kemiaa  opetusvideot selvensivät kivasti, ja testeillä voi helposti testata, onko ymmärtänyt asian. Ohjelma on toki englanniksi, mutta sekin on vain hyvää harjoitusta tätä totista opiskelua varten ;) Opiskelutekniikat ovat hyvä apuväline opiskeluun, mutta paraskaan opiskelutekniikka ei poista määrätietoisen työn tarvetta. Olipa tekniikkasi mikä tahansa, varmista säännöllisin väliajoin, että olet etenemässä oikeaan suuntaan.

Tässä vaiheessa lukuprosessia suosittelen erityisesti kiinnittämään huomiota kolmeen viimeiseen kohtaan. Elämä saa ja sen pitää olla mukavaa myös hakuprosessin (loppukirin) aikana, muistakaahan se :)

Vaikka on jo huhtikuu, vielä on aikaa. Omat viimevuotiset huhtikuun alun fiilikseni voit lukaista täältä. Iloista viikkoa!

100 päivää pääsykokeeseen!

Jos nyt ihan tarkkaan laskee, niin lääkiksen pääsykokeeseen päiviä on alle sata. Mutta älkää toki panikoiko, sillä aikaa on vielä reippaasti. Tästäpä voitte lukea minun vuoden takaisia fiiliksiäni:

13.2.2016

HELMIKUU: INTOA, EDISTYSTÄ JA PIENTÄ PANIIKKIA 

Kamalan nopeasti tammikuu hurahti ohi ja äkkiä pääsykokeeseen onkin enää reilu kolme kuukautta aikaa. Lukemisessa olen nyt siirtynyt uudelle tasolle (lue: paniikki alkaa nousta, kun lukupäiviä on enää alle sata ja oppimista vielä niiiiin paljon).  Tällä hetkellä paahdan Valmennuskeskuksen kurssimateriaaleja ja ABI- ja Yo-kirjoja. Lisäksi luen anatomiaa ja fysiologiaa laajemmin –ja mielestäni samalla helpommin- käsittelevästä teoksesta. Jännä, miten asioiden yksinkertaistaminen saa ne vain tuntumaan entistä monimutkaisemmilta, viitaten siis lukiokirjojen sisältöön etenkin ihmisbiologian osalta. 

Alan olla jotenkin toivoton lukemisen suhteen. Edistystä tapahtuu jatkuvasti, huomaan sen, mutta tuntuu, ettei aika riitä millään. Arjen pyöritys vie leijonanosan ajastani ja vaikka puolisoni lupaa pitää muksut poissa tieltä ja antaa tilaa opiskelulle, toteutus hieman ontuu ;) En myöskään muista, milloin viimeksi olen nukkunut kokonaisen yön. Väsymys tekee kirjoihin tarttumisesta ja etenkin asioiden omaksumisesta todella tahmeaa. No, kaikkihan tietävät unen merkityksen oppimiselle :)

Puitteet opiskelulleni ovat siis melko haastavat. Tilanteessani kääntöpuolena on kuitenkin mieletön into ja motivaatio. Jos minulla olisi rajattomasti aikaa lukemiseen, tuskin olisin siitä lähellekään näin innoissani :D Tässäkin tilanteessa yritän ajatella positiivisesti. Puitteet ovat mitä ovat, mutta mihin asti yllän, riippuu täysin itsestäni. Ajattelen tätä urakkaa niin, että kaikki mitä luen ja opin, on plussaa. Helposti tulee ajateltua negatiivisemmin, eli niitä asioita, jotka vielä puuttuvat tavoitteesta. Ja niitähän riittää, ainakin omalla kohdallani. Parempi siis keskittyä positiivisiin puoliin!

Tärkeintä itselleni tässä lukuprosessissa on pyrkiä säilyttämään mielenrauha. Stressaaminen ei auta minua ollenkaan, vaan vie vain resursseja tärkeämmiltä asioilta. Pieni stressi on toki hyvästä, mutta tarkoitan nyt sellaista minua helposti uhkaavaa, lamauttavaa en-pysty-tähän-ei-tässä-ole-mitään-järkeä –stressiä. Sitä pyrin välttämään viimeiseen asti. Olisi kyllä mahtavaa olla pääsykokeessa tänä vuonna yhtä rennoin mielin kuin viimeksi – silloin ei todellakaan stressannut! Tänä vuonna on niin paljon enemmän pelissä, pidempi valmistautuminen, todellinen halu päästä jne., joten hylkäävä tulos tuntuu tällä kertaa varmasti paljon pahemmalta.

Siispä kaikista esteistä (hidasteista!!!) huolimatta teen mahdollisimman paljon sen eteen, että saisin kesä-heinäkuussa postilaatikkooni paksun kirjeen sen ohuen kuoren sijasta :)

Lukuiloa!

Luin tuon tekstin ensimmäistä kertaa aikoihin, ja tuli vain sellainen fiilis, että wau. Olenko tuo minä? Mutta totta joka sana. Tuollaista elämäni oli vuosi sitten. En nukkunut kokonaisia öitä ja päivisin minulla oli hoidettavanani 2-kuinen vauva ja kaksi isompaa lasta. Vaikka isommat viettivätkin pari päivää viikosta päiväkodissa, tuntui, ettei aika riitä opiskeluun millään. Tuntui, ettei pää pysy kasassa muutenkaan, saati, että voisin oppia jotakin. Ja kaikesta tästä huolimatta, vitsit mikä asenne! Tuosta tekstistä huokuu se, että olin päättänyt onnistua.

Tämä postaus olkoon tsemppinä juuri sinulle, joka tuskailet epävarmuuden, toivottomuuden, opiskeluahdistuksen ja epäonnistumisen pelon kanssa. Sinulle, jolla on haastavat olosuhteet, liian vähän aikaa ja liian paljon opittavaa. Sinäkin voit onnistua.

Nimittäin: Vuosi sitten minulla ei ollut hyvää lähtötasoa, ei hyviä opiskeluolosuhteita, ei paljoa opiskeluaikaa, ei hyviä tai laadukkaita yöunia, ei valmennuskurssia eikä ketään, keneltä kysyä neuvoa (onneksi oli Älyvuoto!). Mutta minulla oli motivaatio, minulla oli tahto ja minulla oli asenne. Ajattelin: minähän pystyn siihen, sanoivat muut mitä tahansa.

Rehellisesti sanottuna en enää tiedä, miten pystyin tuohon. Mutta sen tiedän, että jos minä pystyin, pystytte te muutkin. Olen siitä aivan varma. Ja nyt jokainen, joka kokee vähänkään epävarmuutta oman lukuprosessinsa pyörteissä, painelee peilin eteen ja sanoo itselleen tiukasti: Minä. Pystyn. Siihen.

Jos tuosta vuodentakaisesta pitäisi nostaa esiin asiat, jotka johdattivat minut tähän, ne olisivat positiivinen ajattelu, motivaatio ja mielenrauha. Niitä kaikkia toivon teille jokaiselle, jotka tälläkin hetkellä puurratte lukion oppimäärän kimpussa. Pysykää lujina, älkää antako paniikille valtaa. Siitä tässä on kyse.

Näiden aurinkoisten kuvien myötä tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä kaikille pääsykoelukijoille!!!

PS. Miten menee? Sujuuko lukeminen vai onko aikapaniikki iskenyt? Onko ihan helppoa vai takkuaako jokin tietty aihe? Kerro tunnelmasi, pääsykokeisiin pänttäävä! Haluan kuulla teidän kuulumisianne :)

Opiskeluväsymyksestä innostukseen

Näkyy menevän pientä vuoristorataa... Joka toinen viikko on hankala, joka toinen helppo. Nyt oli "hankalan" viikon vuoro. Dissektiokurssi päättyi maanantaina, ja heti tiistaina alkoi kaksi uutta kurssia: mielenkiintoinen embryologia sekä vähän-turhan-vaativa-minun-makuuni-mobige. En osaa tarkkaan sanoa, mikä tästä viikosta teki niin raskaan, mutta eipä sen väliäkään. Joskus vain tulee hetkiä, jolloin ei pysty eikä jaksa.

Keskiviikon luennoista en saanut oikein mitään irti. Olin aivan väsynyt, ajatus harhaili ja kuuntelin luennoitsijaa vain pätkittäin. Siksi tein päätökseen rauhoittaa loppuviikon ja jättää menemättä luennoille. Luennothan eivät ole pakollisia, mutta silti tulee kieltämättä laiska olo, jos ilman "kunnon syytä" jättää menemättä. Mutta mikä nyt kenellekin on se kunnon syy. Itse haluan vielä enemmän oppia kuuntelemaan sitä, mitä oikeasti tarvitsen. Jos se on lepo, raivaan sille tilaa. Itseni tuntien tämä matalapaine kestää muutaman päivän, joiden jälkeen olen taas innoissani tarttumassa opintoihin.

Tähän mennessä taktiikkani on toiminut loistavasti. Kun olen huomannut opiskeluväsymystä, olen hiljentänyt tahtia ja välillä myös kieltäytynyt ajattelemasta koko opintoja. Olen tehnyt kivoja asioita, liikkunut, ollut perheen kanssa ja yrittänyt laskea stressitasoja. Kun hyväksyy sen, ettei ihan joka hetki jaksa, saattaakin löytää itsestään sellaista poweria, mitä ei uskonut olevankaan. Näin minulle kävi viime syksyn loppukirin aikana. Elämän pieniä paradokseja.

Ja aivan totta: keskiviikon väsymyksen jälkeen olen huomaavinani jonkin pienen innostuksen heräävän. Ehkä kuvittelen, ehkä en :D Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että opiskelunkin pitää olla suurimmaksi osaksi innostavaa, kiinnostavaa ja palkitsevaa. En ole niitä, jotka vääntävät hampaat irvessä, koska on "pakko". Minä mieluummin etenen vähän hitaammin, lasken rimaa, jos siltä tuntuu, ja yritän löytää oppimisen ilon. Tähän asti se on aina löytynyt, ennemmin tai myöhemmin. Ja tiedättekö mitä: uskon, että juuri se on menestykseni salaisuus. (Taustatietona mainittakoon, että olen päässyt kerralla läpi kaikista tähänastisista tenteistä ja saanut loistavat arvosanat (4 tai 5) niistä kolmesta tentistä, joissa oli numeraalinen arvostelu.)

Laiskottelu ei tietenkään takaa hyviä oppimistuloksia, joten jossain vaiheessa pitää laittaa ryhtiä touhuun. Itselläni on vielä viikonloppu aikaa kerätä voimia, levätä, tehdä kaikkia kivoja juttuja, lueskella (ah, minkä kirjapinon kävin lainaamassa kirjastosta!) ja vain olla. Maanantaina palaan ruotuun. Kalenteriin on jo merkitty, mihin aikaan opiskelen ja mitkä aihealueet käyn läpi. Dissektiotentti on jo reilun viikon päästä ja kerrattavaa riittää, joten jo on aikakin alkaa töihin.

Mutta sitä ennen: ihanaa, rentouttavaa viikonloppua meille kaikille!

Opiskelun aloittamisen vaikeus

Kevään ensimmäinen opiskeluviikko pitkän, ihanan ja rentouttavan loman jälkeen saatiin päätökseen perjantaina. Olipa yllättävän rankkaa aloittaa heti "täysillä", kun on koko loman ajan lähinnä pyrkinyt unohtamaan koko opinnot... Joka päivä on ollut opintoja suunnilleen puoli päivää, mikä sekin on tuntunut paljolta näin alkuun. Lisäksi minulla oli pakollista menoa useamman tunnin ajan sekä lauantaina että sunnuntaina - mitä ei siis yleensä tapahdu ikinä -, joten viikonloppunakaan ei paljoa ehtinyt lepäilemään.

Vähän nihkeästi on lähtenyt kevät käyntiin. Heti ensimmäisenä päivänä vietin yliopistolla aikaa tiedonhaun tehtävän äärellä. Aikaa meni vaikka kuinka eikä silti tullut valmista. No, ehkä ensi viikolla... tai sitä seuraavalla! Dissektiokurssista sen verran, että vaikka pari päivää ennen kevätlukukauden alkua kertailinkin vähän tuki- ja liikuntaelimistön anatomiaa, mm. lihaksia ja niiden hermotusta, aika on  syksyn ja joululoman aikana tehnyt tehtävänsä ja niin moni asia unohtunut. Se taas on tuonut lisätyötä, kun pitää tosi moni asia kerrata ennen dissektiosaliin astumista. Alla kuva kaikesta aineistosta, joka pitäisi hallita - hurjan paljon asiaa. Nyt on taas käyttöä anatomian isoille julisteille, jotka näppäränä naisena olen ripustanut makuuhuoneen oven taakse piiloon. Kun ovi on auki, kuten yleensä on, julisteet eivät näy. Kun haluan opiskella, laitan oven kiinni, ja julisteet tulevat näkyviin. Arjen luovia ratkaisuja!

Opintojen alussa huomaa, miten keskittymiskyky on olematon eikä mihinkään jaksaisi paneutua. Ajatus harhailee, paikallaan istuminen on vaikeaa ja tekisi mieli olla jossain ihan muualla. Omalla kohdallani olen todennut, että näköjään pitää vähän pakottaa itseään alkuun. Siksi päätän, että nyt käyn läpi tämän yhden osan, ja sen myös teen. Aluksi pitää valita joku naurettavan pieni osa-alue, ettei siihen tutustuminen tunnu ylivoimaiselta. Jatkaminen on paljon aloittamista helpompaa, joten toisinaan käy niin, että kun on alkuun päässyt, saattaakin saada aikaan paljon enemmän kuin ajatteli. Useammin minulle taitaa tosin käydä niin, että se yksikin osa-alue on muka niin vaivalloinen ja aikaavievä... Mutta oli miten oli, kevät on aloitettu ja tästä on suunta ylöspäin!

Muuten viime viikko oli oikein kiva. Maanantaina saimme vihdoin ja viimein KuoLO:nmustat haalarimme, ja perjantaina meidän vuosikurssimme sai haalarikasteen. Liikunnan suhteen otin näköjään kunnon alkuspurtin, kun ryhmäliikunnat alkoivat taas maanantaina pyöriä. Kävin kahdella ryhmäliikuntatunnilla (toinen lihaskuntoa, toinen corea) sekä kertaalleen salilla. Sunnuntaiaamuna suunnistimme koko perheen kanssa liikkumaan korkeakoululiikunnan perhevuorolle. Puolentoista tunnin aikana tuli muun muassa leikittyä hippaa, pelattua sählyä, kiivettyä "apinapuuhun" eli puolapuihin ja tehtyä vähän lihaskuntoa sopivan kokoiset puntit (lue: lapset) painona. Voin kertoa, että viikon aktiivisuus tuntuu lihaksissa ihan kunnolla, kun joululomalla tosiaan keskityin lähinnä suklaan syöntiin :) Liikunnan tuoma väsymys ja se fiilis, kun on antanut kaikkensa = ihan parasta <3

Nyt kohti parempaa arkea. Virkeää uutta viikkoa teille!

Loppukiri

Aika hupenee, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että eletään viimeisiä päiviä ennen joululomaa! Lomalle jäänti tuntuu sitä paremmalta, mitä mahtavamman loppukirin saa aikaiseksi. Vaikka Totaaliväsymys-postauksessa valittelinkin väsymystä, pienelle kirille on aina tilaa. Tämän tarkoituksena ei tietenkään ole väsyttää itseään niin, ettei joululoma riitä palautumiseen, vaan tsempata itseään sen verran, että lomalle on mukava jäädä.

Itse olen niitä ihmisiä, jotka niin urheilun kuin opiskelunkin osalta ovat tehokkaimpia ihan viimeisillä hetkillä. Jos joku rääkkitreeni loppuu "ihan kohta", vedän lopun niin täysillä kuin ikinä jaksan. Siitä tulee ihan törkeän hyvä fiilis. Opiskelussanikin huijaan itseäni jaksamaan vielä tämän päivän ja vielä tämän asian, koska sitten saa taas levätä. Joillekin tämä sopii, toisille ei, joten älkää ihan kaikki ottako minusta mallia! Itsensä piiskaamisessa on se huono puoli, ettei siinä välttämättä ole tarpeeksi tilaa levolle. Jos ihan oikeasti hyvinvointi kärsii liiasta vaativuudesta, pitää himmailla. Niin kuin minun nyt. Tämä loppukirini on melkoisen iisi verrattuna vaikka kiriin ennen pääsykoetta, mutta kiri se on pienikin kiri.

Tänä vuonna loppukiriin osallistuu myös mieheni, koska sattuneesta syystä kotiasiat ovat nykyään pääosin hänen kontollaan. Tavoitteenamme on, että pääsemme kohtuullisen vähällä stressillä loman viettoon, eikä asioiden hoitaminen jäisi viime tippaan. Sen myötä myös miehen on tsempattava ja tehtävä joka päivä vähän valmisteluja matkan eteen. Lähestyvä joulukin vaatii tietysti osansa, kun piparit on vielä leipomatta, lahjat hankkimatta ja joulukortit lähettämättä... Joulukuu kuluu aina varkain!

Pääsykoelukijoille ja kaikille muillekin tsemppiä loppukiriin! Miettikää, miten hyvä fiilis on, kun vihdoin koittaa (itse määrittelemänne?) ensimmäinen lomapäivä. Sitten saa luvan kanssa keskittyä ihan vain olemiseen vailla huolen häivää :)

5 vinkkiä lukuprosessiin

Tämä postaus on otettu suoraan vastauspostauksestani nro 2. Alkuperäinen, jonkun teistä lukijoista esittämä kysymys oli "parhaat ja monipuolisimmat vinkit lukuprosessissa", joten vinkit ovat hyvin yleispäteviä. Nämä vinkit taisivat hukkua muiden vastausten sekaan, joten laitan ne tähän vielä erikseen! Itsestäni tosin tuntuu, että toistan itseäni jo muutenkin, mutta kertaushan on opintojen äiti...

1. Keskity omaan lukuprosessiin. Älä vertaile kavereihin, tutuntuttujen kumminkaimansiskoihin tai kehenkään muuhunkaan. Pidä fokus omassa opiskelussasi äläkä käytä turhaan energiaa pohtimalla, miten pitkällä muut ovat tai kuinka paljon kukakin lukee päivässä. Aina löytyy niitä, joille kaikki on helppoa ja vaivatonta. Toisaalta varmasti löytyy myös niitä, jotka liioittelevat osaamistaan tai lukutuntejaan - tai joiden äidit tekevät niin ;) Tiedättehän, "meidän Erkki se luki kolme vuotta yötä päivää eikä silti päässyt!" tai toisaalta "Mirkulle kaikki oli niin helppoa, että hän teki pääsykokeen silmät kiinni ja kirjoitti laskut lopusta alkuun päin ja sai parhaat pisteet koko Suomesta!!!"

Kannattaa pitää mielessä, että ihmisten mielikuvat omasta tai muiden osaamisesta eivät aina osu ihan nappiin. Älkää siis ahdistuko muiden hakijoiden "ylivertaisuudesta", koska pääsykokeessa kaikki ovat kuitenkin samalla viivalla. Vertaistuki on tietysti asia erikseen, ks. kohta 4!

2. Pidä huolta hyvinvoinnistasi. Tee muutakin kuin opiskelet. Urheile, nuku, syö hyvin, kaikki nämä perusjutut. Itse huomasin monesti vaikkapa lasten kanssa ulkoillessa, että yhtäkkiä jokin vaikea lasku tai asia tuntui loksahtavan paikoilleen. Toisekseen motivaatio pysyy paremmin yllä, kun on välillä tilanteissa, joissa ei pääse opiskelemaan, vaikka haluaisi :D

On todennäköisempää, että pitkän lukurupeaman jaksaa käydä paremmin loppuun asti, kun ei lähde heti alusta sata lasissa liikkeelle. Itselläni syksy oli selvästi keveämpää ja keväällä lisäsin kierroksia. Jälkikäteen ajateltuna hyvin meni, mutta kyllä vuodenvaihteessa oli välillä tosi raskaitakin hetkiä. Muistakaa siis myös lepo!

3. Mieti etukäteen, miten selviät haasteista. Itse tein heti lukuprosessin alussa suunnitelman siitä, mitä teen, jos motivaationpuute iskee ("Jos ei kiinnosta, vaihda aihetta/kirjaa/oppiainetta.") tai aikataulutus tökkii ("Hengitä. Aikaa on hyvin, käytä se tehokkaasti."). Kun kokeeseen oli kolme viikkoa aikaa, tein selviytymisohjeet viime hetken paniikin varalle ("Pidä mielessä, että pääsemättömyys ei ole maailmanloppu."). Suluissa esimerkkejä omista selviytymisohjeistani.

Sinänsä aika hauskaa, että kun olin tiedostanut nämä riskit ja tehnyt suunnitelmat niitä varten, oikeastaan mitään niistä en joutunut kohtaamaan siinä mittakaavassa kuin olisin kuvitellut. Motivaationpuutetta, lukuväsymystä ja muita haasteita tulee vastaan lähes satavarmasti. Ainoa asia, mikä siinä vaiheessa merkitsee, on se, miten niihin suhtautuu: luovuttaako täysin, vältteleekö vaikeita asioita vai ottaako sen asenteen, että periksi en anna!

4. Etsi vertaistukea. Itsenäinen opiskelu on välillä myös tooodella yksinäistä. Vaikka oma perhe/kaverit/muut tsemppaisivat ja sanoisivat uskovansa sinuun, vain samaa prosessia läpikäyvä voi ymmärtää, miltä tuntuu kun masentaa tai miten mahtavaa on, kun vihdoin ymmärtää jonkun asian. Itse olin helmikuusta toukokuuhun pikkuruisessa WhatsApp-lukupiirissä, jossa jaoimme fiiliksiä ja kyselimme toisiltamme kysymyksiä. Emme tavanneet kertaakaan, mutta oli mukava edes viestien välityksellä olla yhteydessä muihin.

Valmennuskursseilla luonnollisesti tämä aspekti tulee itsestään mukana, mutta itsenäisesti puurtava joutuu näkemään vähän vaivaa löytääkseen samassa tilanteessa olevia. Tässäkin asiassa kannattaa kuunnella itseään, missä määrin kokee tarvitsevansa vertaistukea. Itselleni joku valmennuskurssi ja luokkahuoneellinen "kilpailijoita" olisi ollut kauhistus kun taas joku toinen ei yhtään ymmärrä, mitä tuollaisesta WA-ryhmästä muka saa. Pointtina kuitenkin, että ihan yksin ei kannata jäädä, ellei itse sitä välttämättä halua.

5. Opettele tuntemaan itsesi ja opiskelutyylisi. Kokeile erilaisia opiskelutyylejä, jotta löydät itsellesi parhaat mahdolliset metodit. Arvioi oppimistasi säännöllisin väliajoin, jotta tiedät, oletko matkalla oikeaan suuntaan vai onko tarvetta tehdä muutoksia opiskeluun. Vaikeina hetkinä yritä saada selville perimmäinen ongelmasi, jotta voit puuttua siihen. Kuuntele itseäsi ja sitä, mitä minäkin hetkenä oikeasti tarvitset. Jos vastaus on "uni" tai "laiskottelu", noudata sitä. Todennäköisesti opiskelu maistuu taas jonkin ajan kuluttua paremmin. Tässä on tietysti tehtävä ero todellisen tarpeen ja mukavuudenhalun välillä, ettei opiskelu jää kokonaan rentoutumisen jalkoihin :)

Anatomiapäivitys ja muuta sälää

Ja taas on perjantai! Tämä viikko on ollut jotenkin todella hektinen. Joka illalle on ollut jotain ylimääräistä ja anatomian opiskelu on syönyt loput vapaa-ajat. Arkea hankaloittaa vielä(kin) murtunut varpaani, joka ilmoittelee itsestään kivun muodossa. Onneksi särkylääkkeet on keksitty. Tällä viikolla uskaltauduin taas jumppaankin ja ai että teki hyvää!

Kuten tässä postauksessa valitin toin esille, vielä on tehtävää anatomian suhteen ja muutenkin. Tenttiin on enää muutama päivä aikaa ja kerrattavaa on jäljellä vaikka kuinka. Kun anatomian opiskelu alkoi, tavoitteenani oli saada tentistä hyvä numero. Putosin maan pinnalle heti ensimmäisiä omatoimisia tehtäviä tehdessä, ja siitä lähtien tavoitteenani on ollut päästä tentistä läpi. Tiedän tekeväni ja tehneeni parhaani, mutta ei ihminen kuitenkaan ihan mihin tahansa kykene. Jos vain perusasiat saisin haltuun, voisin olla ihan tyytyväinen.

Pieni toivonkipinä on kuitenkin syttynyt anatomian suhteen; ehkä tästä tuleekin vielä jotakin! Olemme kavereiden kanssa tähän asti pitäneet kaksi anatomianopiskelupäivää, jolloin olemme yhdessä käyneet asioita läpi. Hauskaa, että olen tähän asti pitänyt itseäni ehdottomasti enemmän yksin- kuin ryhmäopiskelijana, mutta näin vain yhdessä opiskelu on osoittautunut kohdallani todella tehokkaaksi opiskelumetodiksi! Tässä se taas nähdään, ettei turhaan kannattaisi lokeroida itseään tietyntyyppiseksi opiskelijaksi, koska jossain toisessa tilanteessa joku muu metodi voikin toimia tosi hyvin.

Rikkonaisista öistä johtuva väsymys on verottanut viime aikoina voimia. Muksut heräilevät syystä tai toisesta vähintään pari kertaa yössä ja yleensä jään heräilyjen jälkeen valvomaan, koska en saa enää unta. Aamuisin herääminen on vaikeaa, kun ulkona on vielä pilkkopimeää. Kirkasvalolamppu onkin seuraavana ostoslistalla, jospa se helpottaisi ainakin aamuheräämisiä. Ensilumi satoi tiistaina valaisemaan maisemaa, mutta häipyi tänään vesisateiden mukana. Sekös tällaista talvi-ihmistä harmittaa! Talvea odotellessa :)

Rentouttavaa viikonloppua!

Vinkkejä opiskelun aloittamiseen

Alkuhuuma lääkiksen suhteen on näin kuukauden kokemuksella jo hälventynyt ja "oikea opiskelu" alkanut. Jaan tässä muutamia vinkkejä, miten opiskelu oman kokemukseni mukaan kannattaa aloittaa. Samat vinkit koskevat myös pääsykoelukemisia, joten pysy kuulolla :)

1. Aseta itsellesi pää- ja välitavoitteet.

Määritä itsellesi päätavoite tai oikeastaan kaksi tavoitetta: aikatavoite ja sisältötavoite (mihin mennessä olet opiskellut mitäkin ja mitä asioita kaiken kaikkiaan haluat oppia). Päätavoite on varmaan monella pääsykoetta varten opiskelevalla se, että osaamisensa turvin pääsee lääkikseen. Kun päätavoite on selvillä, jaa se pienempiin välitavoitteisiin. Esimerkiksi "jouluun mennessä olen opiskellut kaikki lukiokurssit" tai "seuraavan viikon aikana opiskelen kokonaisuuden x" ovat selkeitä välitavoitteita. Pienempien välitavoitteiden avulla pystyt myös opiskeluprosessin keskellä seuraamaan, etenetkö oikeaan suuntaan ja pysytkö aikataulussa.

2. Aikatauluta.

Pilko koko sisältö pienemmiksi, mieluiten loogisiksi kokonaisuuksiksi. Pohdi, kuinka paljon aikaa tarvitset kunkin niistä opiskeluun. Laita yhdelle kokonaisuudelle mieluummin liikaa kuin liian vähän aikaa, koska aikataulua edellä oleminen on mahtavaa, mutta jälkeen jääminen aiheuttaa vain stressiä. Merkitse kalenteriin opiskeltavat asiat, jottei tyhjä kalenteri houkuta laiskottelemaan (kuten itselleni uhkaa käydä). Aluksi voi olla helpompi tehdä suurpiirteinen aikataulu, jota voi sitten opiskelun edetessä täsmentää.

3. Kokeile erilaisia opiskelumetodeja.

Alleviivaus, mindmapit, muistiinpanot, itselle tai toisille selittäminen... Opiskelumetodeja on älytön määrä, mutta rohkeasti kokeilemalla löydät varmasti itselle ne sopivimmat. Itse käytän yhä edelleen värikoodausta (yhteen liittyvät asiat samalla värillä), jolloin vaikkapa anatomiset rakenteet on helpompi hahmottaa. Tänä syksynä olen opetellut myös tekemään muistiinpanoja tabletillani, mikä on yllätyksekseni osoittautunut oikein toimivaksi metodiksi. Vaikka joku opiskelumetodi ei tunnu heti alkuun luontevalta, suosittelen kuitenkin kokeilemaan: ensivaikutelma voi pettää!

4. Kertaa, kertaa ja kertaa.

Olen sanonut tämän jo monta kertaa, mutta sanon nyt vielä. Aloita kertaus samaan aikaan kuin opiskelukin, koska asiat, joita ei kertaa, unohtuvat todella nopeasti - ja tässä puhun kokemuksesta. Kertausmetodeja on monia, joten jokaiselle löytyy varmasti sopiva. Itselläni anatomian kertaus hoituu pääasiassa flashcardien ja tabletille lataamani Essential Anatomy -sovelluksen visojen avulla.

5. Etene rohkeasti.

Opiskelu kannattaa aloittaa "kevyesti" niistä asioista, jotka tuntuvat helpoimmilta. Helppoihin asioihin ei kuitenkaan kannata liiaksi jumiutua. Kun jokin asia alkaa sujua, ala rohkeasti syventää osaamistasi. Jos asiat tai tehtävät tuntuvat hankalilta, jätä ne joksikin aikaa tekeytymään ja palaa niihin vaikkapa viikkoa myöhemmin. Esimerkiksi fysiikan tökkiessä voi hetken aikaa keskittyä biologiaan tai kemiaan, kunhan pitää huolen, että myös fysiikan osalta ne hankalimmatkin tehtävät ja asiat tulee opiskeltua.

6. Arvioi osaamistasi.

Rehellinen kaunistelematon itsearvio on hyvä keino käydä läpi, missä vaiheessa oppimista olet. Ota tavaksi silloin tällöin palata jo opiskeltuihin asioihin. On hyvä pohtia jokaisen asian kohdalla erikseen, onko asia jo opittu, täysin epäselvä vai jotakin siltä väliltä. On ehkä liiankin helppoa jättää vaikeat laskut ja asiat taakseen niin, ettei niihin enää palaa. Suosittelen siis lämpimästi kirjoittamaan ylös kaikki epäselvät laskut ja yksityiskohdat, jotta niihin voi palata kertaus- ja oppimismielessä myöhemmin. Edelleen muistan sen todella palkitsevana, kun viikkoja tai kuukausia myöhemmin sai jonkun vaikean asian loksahtamaan kohdalleen!

Omaa arviointitilastoani hakuprosessin ajoilta.


Moni asia on tänä syksynä kyllä ihan samoin kuin viime vuonnakin, jos näitä opiskeluvinkkejä katsoo. Ainakin itse joudun opiskelemaan lääkiskursseja ihan samalla tavalla kuin opiskelin pääsykokeeseenkin. Jos teitä pääsykoelukijoita se yhtään lohduttaa, hyvät oppimismenetelmät ovat hyödyksi lääkiksessäkin! Tsemppiä urakkaan kaikille pääsykoetta varten opiskeleville :)

Hakuprosessi: Mitä tekisin nyt toisin?

Pääsykokeen jälkeen ehdin jo useaan otteeseen pohtia tulevaa hakuprosessia ja sitä, miten sen toteuttaisin. Pieni pessimisti minussa käski varautumaan vielä kolmanteen hakukertaan, mutta sitä ei onneksi tarvittukaan. Koska en itse näitä vinkkejä enää (tätä projektia varten) tarvitse, jaan ilomielin nämä teidän kanssanne.

1. Aikuislukio ja fykebi-kirjoitukset

Suunnittelin meneväni aikuislukioon käymään kaikki fykebin lukiokurssit läpi ja myös kirjoittavani jokaisen näistä kolmesta aineesta. Koska on todennäköistä, että pääsykoe poistuu kokonaan ja lääkikseenkin haetaan tulevaisuudessa papereilla, tämä kohta oli ehdottomasti to do -listallani. Lisäksi tämän vuoden pääsykokeessa lähtöpisteet olivat suhteessa aiempiin vuosiin todella paljon arvokkaampia, joten jos sama linja jatkuu, kannattaa senkin vuoksi käydä kirjoittamassa/korottamassa arvosanojaan. Itsehän sain siis lähtöpisteitä vain kolmesta aineesta, koska en ole kirjoittanut mitään näistä aineista. Minulla ei myöskään ollut mitään asiaa yhteispistekiintiöön edellä mainitusta syystä.

2. Opiskelu aihealueittain

Jos nyt aloittaisin opiskelun uudestaan, jaottelisin kaikkien kurssien asiat huolellisesti omiin lokeroihinsa ja opiskelisin ne alusta asti aihealue kerrallaan. Hakukerrallani käytin puolet ajasta siihen, että kävin kurssi kerrallaan asioita läpi ja vain puolet ajasta yhdistelin asioita yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa.

Minulle kurssi kerrallaan eteneminen oli välttämätöntä juuri sen vuoksi, ettei minulla ollut kokonaiskäsitystä koealueesta. Uudella hakukerralla aioin vain pikaisesti kartoittaa kaikki läpikäytävät asiat ja siirtyä nopeasti "oikeaan" opiskeluun, koska tällä kertaa uhkasi tulla todella kiire asioiden yhdistelemisessä ja kokonaisuuksien hallinnassa.

Suosittelen kiinnittämään huomiota siihen, että asioista ja aihealueista muodostuisi ehjiä kokonaisuuksia. Ainakin itselläni yksityiskohtien muistaminen helpottuu huomattavasti, kun asian pääpiirteet ovat hallussa.

3. Vaikeiden asioiden kimppuun saman tien!

Viime hakukerralla arkailin (turhaan) vaikeampien laskujen ja asioiden kohtaamista. Jossain vaiheessa ymmärsin, että vaikka käyn vaikeita asioita vain pikaisestikin läpi, se auttaa myöhemmin niiden ymmärtämisessä. Tämänkin asian suhteen uhkasi tulla loppukeväästä kiire. Jos siis aloittaisin luku-urakan uudestaan, ottaisin esimerkiksi valmennusmateriaalin paljon aikaisemmin käsittelyyn kuin tällä hakukerralla uskalsin tehdä.

Tähän kohtaan liittyy olennaisesti myös se, ettei lannistu, jos joku asia tuntuu aivan mahdottomalta ymmärtää. Viikon, parin päästä kun ottaa saman asian uudestaan käsittelyyn, voi olla, että jokin asia on tauon aikana loksahtanut kohdalleen. Oman hakuprojektini aikana huomasin myös mielentilan merkityksen: väsyneenä oli aivan turha edes yrittää omaksua uutta asiaa, mutta hyvällä fiiliksellä kaikki sujui paljon helpommin.

4. Kertaus mukaan opiskeluun alusta alkaen

"Kartoituskierroksellani" (elo-joulukuu) en hirveästi käyttänyt aikaa kertaamiseen. Opiskelumetodini olivat melkoisen hukassa vielä syksystä. Yritin muka kertailla jotain, mutta hukkaanhan se meni, kun siihen ei panostanut. Olin lueskellut aikavälikertaus-metodista ja ajatellut, että sitä pitäisi kokeilla. Tuntui kuitenkin todella vaivalloiselta alkaa vääntää jotain kortteja joka ikisestä asiasta, joten flashcard-metodi jäi syksyltä hyödyntämättä.

Tammikuussa sanoin itselleni, että kuules nainen, turha itkeä kun ei pääse, jos ei oikeasti ole tehnyt kaikkeaan. Sen jälkeen tein päivittäin vähintään muutaman flashcardin, joten ihan hyvin niitä kertyi kuitenkin. Jos nyt palaisin viime syksyyn, tekisin ehdottomasti kortteja heti alusta alkaen! Samoin pitäisin huolta siitä, että hankalien laskujen kertaaminen kulkee mukana alusta lähtien. Ei ollut hääviä todeta huhtikuussa, etten millään ehdi enää oppia lähellekään kaikkia itselleni vaikeita laskuja. Sitten piti vain ajatella, että kaikki on eteenpäin, ja pelastaa se, mitä pelastettavissa oli.

Nyt alkaa olla takki tyhjä näiden pääsykoe-lääkishaku-postausten kanssa ja koulunalkukin kolkuttelee ovella, joten tästä eteenpäin jatkan enemmän lifestyle-linjalla lääkisjuttuja unohtamatta :) Tietysti hakuprosessiini liittyvät kysymykset ja kommentit ovat jatkossakin erittäin tervetulleita! 

Vastauksia 2

LUKUPROSESSI

Millaisena oppijana pidät itseäsi? 

Fysiikassa ja kemiassa koen olevani nopeampi edistymään kuin biologiassa. Jo kouluaikoina lukuaineet olivat inhokkejani, mutta vasta aikuisena ymmärsin, mistä se johtui. Minun täytyy tietää kokonaisuus ennen kuin on mitään toivoa siitä, että muistaisin yksittäisiä asioita. Jos opittavaa asiaa ajatellaan palapelinä, minun täytyy tietää, mikä kuva siitä muodostuu sekä saada palapelille raamit, ennen kuin osaan asetella yksittäisiä paloja paikoilleen.

Olen syväsuuntautunut oppija, mikä tekee opiskelusta hidasta ja vaivalloistakin. Moni asia on lukiokirjoissa selitetty niin ympäripyöreästi ja oikoen, että omalla kohdallani oli parempi vaihtoehto lukea vaikkapa ihmisbiologia teoksesta, joka selkeästi ylitti lukion oppimäärän. Oppijana olen myös tietyllä tavalla vaativa: haluaisin tietää kaikesta kaiken enkä mielelläni päästä itseäni kovin helpolla.

Jäävätkö uudet asiat nopeasti mieleen vai vaativatko ne paljon kertausta?

Lyhyt ja ytimekäs vastaus: eivät jää nopeasti mieleen ja vaativat hyvin paljon kertausta :D Esimerkiksi hermosolun toiminnasta (aktiopotentiaali jne) luin ensimmäisen kerran ennen joulua enkä silloin ymmärtänyt asiaa ollenkaan. Helmikuussa opiskelin asian kunnolla ja aika oli siihen mennessä tehnyt tehtävänsä, eikä aihe tuntunut enää lainkaan niin hankalalta.

Pienenä inhosin sitä, kun koulussa opettaja sanoi, että jokin asia "jätetään hautumaan", mutta omalla kohdallani olen todennut sen ainoaksi oikeaksi tavaksi oppia vaikeita asioita.

Miten kertasit syksyllä kurssien läpikäynnin ohella (tahti kaksi kurssia/kaksi viikkoa)?

Noloa myöntää, mutta enpä juuri mitenkään... Yritin kovasti ottaa kertaamisen alusta asti mukaan opiskeluun ja esimerkiksi aloittaa päivän kertaamalla edellisen päivän asiat. Syksyllä omat oppimismetodini olivat vielä hakusessa, joten vasta kevään puolella opin oikeasti kertaamaan.

Fysiikka-sarjan kirjoissa joka luvun jälkeen oleva kertaussivu oli kiva tapa kerrata pikaisesti luvun asiat. Muuten en syksyn aikana pahemmin kertaillut fysiikkaa tai kemiaa, vaan pyrin jatkuvasti eteenpäin. Tietysti välillä tuli vastaan edellisen kurssin asioita, joita en enää muistanut, joten otin tavaksi tarkastaa epäselvät asiat saman tien. Lukupaikallani komeilikin lähes koko vuoden ajan järjetön kirjapino, koska pitihän kaikkien materiaalien olla toki jatkuvasti saatavilla...

Biologian osalta syksy oli tosiaankin pelkkä kartoituskierros, ja jouduinkin opiskelemaan kaiken "kunnolla" keväällä. Syksyllä ikään kuin piirsin ääriviivat ja vasta keväällä vahvistin ne valmiiksi piirrokseksi. Jälkikäteen voisi ajatella, että syksy meni biologian osalta hukkaan. Toisaalta läpikäydyt asiat kuitenkin jättävät jonkinlaisen muistijäljen, jolloin niiden opiskelu uudestaan ei ehkä tunnu enää niin hankalalta.

Mitkä olivat kertaamismetodisi?

Itselleni/perheelleni selitin paljon kaikenlaista fysiikan ilmiöistä kemiallisten reaktioiden kautta biologian yksityiskohtiin. Kyselyikäinen esikoiseni helpotti huomattavasti tätä kertaamistapaa - hän saattoi kysellä ihan mitä vain, ja minä vastasin parhaani mukaan... Mahtavaa pääsykoetreeniä ;) Erityisesti ihmisbiologia oli ja on hänen suuri mielenkiinnon kohteensa, joten rasittavasta ihanasta kyselemisestä oli välillä todellista hyötyäkin!

Minulla on näkömuisti, joten melko usein kertasin opittuja asioita muistelemalla tiettyä kirjan sivua tai omia muistiinpanojani. On muuten välillä todella turhauttavaa, kun saatan muistaa tarkkaan, millä sivulla ja missä kohdassa tiettyä asiaa käsitellään, mutten silti pääse itse asiaan käsiksi! Yksi kertaamismetodini oli myös kuvien tai miellekarttojen piirtely muistinvaraisesti.

Iltaisin ennen nukkumaanmenoa pelasin usein JetSetHighLifea :D Khan Academysta kertaamiseen käytin erityisesti anatomian ja fysiologian videoita ja visoja. Palvelu on englanninkielinen, joten samalla tuli hyvin kerrattua termistöä, kun suomensin mielessäni tai ääneen kaikki mainitut termit.

Kuuluin WhatsApp-lukupiiriin, jossa esitimme aina välillä toisillemme kysymyksiä mistä tahansa aiheesta ja aineesta. Niiden avulla tuli hyvin kerrattua yksittäisiä asioita. Itse kertasin "samalla vaivalla" myös kysymystä koskevan laajemman kokonaisuuden, joten minua tämä metodi auttoi myös kokonaisuuksien hahmottamisessa.

Miten ja milloin teit flashcardeja?
Tein ensimmäiset korttini vasta tammikuun lopussa, koska vasta silloin sain itseäni niskasta kiinni. Niiden tekeminen tuntui niin vaivalloiselta, että lykkäsin aloittamista aina vain eteenpäin...

Flashcardien tekeminen lukemisen lomassa ei onnistunut omalla kohdallani, koska tietokone oli eri huoneessa (ja vieläpä eri kerroksessa). Tein usein niin, että päivän aikana opiskelin tietyn kokonaisuuden ja illalla laadin kortit koneelle. Vastauksia laatiessa piti tietysti pitää kirjat vieressä, jotta vastaus tuli varmasti kirjoitettua oikein. Yleensä vastasin ensin senpäiväisiin kysymyksiin ja tein sen jälkeen muutaman kortin.

Tekemissäni flashcardeissa tein varsinkin alkuun kysymyksistä aivan liian laajoja. Vähitellen opin sen, miten paljon asiaa kannattaa laittaa yhteen korttiin, jotta vastaaminen on mahdollisimman mukavaa. On miellyttävämpää vastata vaikka kolmeenkymmeneen lyhyeen kysymykseen kuin viiteen älyttömän paljon asiaa sisältävään.

Olitko itse simuloiduissa harjoituskokeissa?

En ollut. Ainoat "simuloidut" olivat itse itselleni tekemät vanhat pääsykokeet, joita tein keittiönpöydän ääressä muksujen mekastaessa vieressä... Mietin kyllä mahdollisuutta osallistua simuloituihin, mutta elämäntilanteeni vuoksi päädyin sitten tähän ratkaisuun.

Parhaat ja monipuolisimmat vinkit lukuprosessissa?

Näistäkin saisi kirjan... En nyt tiedä, ovatko nämä kovin monipuolisia tai edes parhaita vinkkejä :D Keskityin nyt kuitenkin enemmän tällaisiin yleispäteviin neuvoihin kuin konkreettisiin ohjeisiin, koska jokaisella on kuitenkin oma oppimistyylinsä ja -metodinsa.

1. Keskity omaan lukuprosessiin. Älä vertaile kavereihin, tutuntuttujen kumminkaimansiskoihin tai kehenkään muuhunkaan. Pidä fokus omassa opiskelussasi äläkä käytä turhaan energiaa pohtimalla, miten pitkällä muut ovat tai kuinka paljon kukakin lukee päivässä. Aina löytyy niitä, joille kaikki on helppoa ja vaivatonta. Toisaalta varmasti löytyy myös niitä, jotka liioittelevat osaamistaan tai lukutuntejaan - tai joiden äidit tekevät niin ;) Tiedättehän, "meidän Erkki se luki kolme vuotta yötä päivää eikä silti päässyt!" tai toisaalta "Mirkulle kaikki oli niin helppoa, että hän teki pääsykokeen silmät kiinni ja kirjoitti laskut lopusta alkuun päin ja sai parhaat pisteet koko Suomesta!!!"

Kannattaa pitää mielessä, että ihmisten mielikuvat omasta tai muiden osaamisesta eivät aina osu ihan nappiin. Älkää siis ahdistuko muiden hakijoiden "ylivertaisuudesta", koska pääsykokeessa kaikki ovat kuitenkin samalla viivalla. Vertaistuki on tietysti asia erikseen, ks. kohta 4!

2. Pidä huolta hyvinvoinnistasi. Tee muutakin kuin opiskelet. Urheile, nuku, syö hyvin, kaikki nämä perusjutut. Itse huomasin monesti vaikkapa lasten kanssa ulkoillessa, että yhtäkkiä jokin vaikea lasku tai asia tuntui loksahtavan paikoilleen. Toisekseen motivaatio pysyy paremmin yllä, kun on välillä tilanteissa, joissa ei pääse opiskelemaan, vaikka haluaisi :D

On todennäköisempää, että pitkän lukurupeaman jaksaa käydä paremmin loppuun asti, kun ei lähde heti alusta sata lasissa liikkeelle. Itselläni syksy oli selvästi keveämpää ja keväällä lisäsin kierroksia. Jälkikäteen ajateltuna hyvin meni, mutta kyllä vuodenvaihteessa oli välillä tosi raskaitakin hetkiä. Muistakaa siis myös lepo!

3. Mieti etukäteen, miten selviät haasteista. Itse tein heti lukuprosessin alussa suunnitelman siitä, mitä teen, jos motivaationpuute iskee ("Jos ei kiinnosta, vaihda aihetta/kirjaa/oppiainetta.") tai aikataulutus tökkii ("Hengitä. Aikaa on hyvin, käytä se tehokkaasti."). Kun kokeeseen oli kolme viikkoa aikaa, tein selviytymisohjeet viime hetken paniikin varalle ("Pidä mielessä, että pääsemättömyys ei ole maailmanloppu."). Suluissa esimerkkejä omista selviytymisohjeistani.

Sinänsä aika hauskaa, että kun olin tiedostanut nämä riskit ja tehnyt suunnitelmat niitä varten, oikeastaan mitään niistä en joutunut kohtaamaan siinä mittakaavassa kuin olisin kuvitellut. Motivaationpuutetta, lukuväsymystä ja muita haasteita tulee vastaan lähes satavarmasti. Ainoa asia, mikä siinä vaiheessa merkitsee, on se, miten niihin suhtautuu: luovuttaako täysin, vältteleekö vaikeita asioita vai ottaako sen asenteen, että periksi en anna!

4. Etsi vertaistukea. Itsenäinen opiskelu on välillä myös tooodella yksinäistä. Vaikka oma perhe/kaverit/muut tsemppaisivat ja sanoisivat uskovansa sinuun, vain samaa prosessia läpikäyvä voi ymmärtää, miltä tuntuu kun masentaa tai miten mahtavaa on kun vihdoin ymmärtää jonkun asian. Itse olin helmikuusta toukokuuhun pikkuruisessa WhatsApp-lukupiirissä, jossa jaoimme fiiliksiä ja kyselimme toisiltamme kysymyksiä. Emme tavanneet kertaakaan, mutta oli mukava edes viestien välityksellä olla yhteydessä muihin.

Valmennuskursseilla luonnollisesti tämä aspekti tulee itsestään mukana, mutta itsenäisesti puurtava joutuu näkemään vähän vaivaa löytääkseen samassa tilanteessa olevia. Tässäkin asiassa kannattaa kuunnella itseään, missä määrin kokee tarvitsevansa vertaistukea. Itselleni joku valmennuskurssi ja luokkahuoneellinen "kilpailijoita" olisi ollut kauhistus kun taas joku toinen ei yhtään ymmärrä, mitä tuollaisesta WA-ryhmästä muka saa. Pointtina kuitenkin, että ihan yksin ei kannata jäädä, ellei itse sitä välttämättä halua.

5. Opettele tuntemaan itsesi ja opiskelutyylisi. Kokeile erilaisia opiskelutyylejä, jotta löydät itsellesi parhaat mahdolliset metodit. Arvioi oppimistasi säännöllisin väliajoin, jotta tiedät, oletko matkalla oikeaan suuntaan vai onko tarvetta tehdä muutoksia opiskeluun. Vaikeina hetkinä yritä saada selville perimmäinen ongelmasi, jotta voit puuttua siihen. Kuuntele itseäsi ja sitä, mitä minäkin hetkenä oikeasti tarvitset. Jos vastaus on "uni" tai "laiskottelu", noudata sitä. Todennäköisesti opiskelu maistuu taas jonkin ajan kuluttua paremmin. Tässä on tietysti tehtävä ero todellisen tarpeen ja mukavuudenhalun välillä, ettei opiskelu jää kokonaan rentoutumisen jalkoihin :)

OPISKELUAIKA

Saiko miehesi töitä?

Kuopus on vielä sen verran pieni, että hänestä on "äitiyslomaa" vielä jäljellä, kun minä aloitan opinnot. Mies siis jää vähintään muutamaksi kuukaudeksi kotiin lasten kanssa. Mielestäni se onkin paras mahdollinen vaihtoehto ja on ihanaa, kun mies on suhtautunut uuteen rooliinsa hyvin. Pyrimme siihen, että muutoksia tulee lapsillekin vain yksi kerrallaan: ensin muutto, pienen loman jälkeen äidin opiskelut+isän kotiinjäänti ja vasta sitten myöhemmin mahdollinen päivähoito.

Aiotko tehdä keikkatöitä opiskeluaikana/oletko hakenut niitä?

Todennäköisesti aion keikkailla ainakin jossain vaiheessa, mutten ole vielä hakenut töitä. Keskityn nyt kuitenkin alkuun siihen, että saadaan elämään jonkinlainen rytmi :) Viimeistään ensi kesäksi on luultavasti "pakko" mennä töihin...

Huh, tulipas paljon asiaa! Tässä olivat vastaukset loppuihin kysymyksiin, mutta vaikkei uutta vastauspostausta olekaan enää tulossa, aina voi esittää kysymyksiä joko kommenteissa tai sähköpostitse :)

Pääsykokeeseen valmistautuminen 2.2

Varoitan: Tämä postaus venähti älyttömän pitkäksi. Laitoin sentään muutaman kuvan lukemista keventämään :D Konkreettisesta valmistautumisestani kertovat myös osat 2.1 suunnittelu ja 2.3 arviointi.

Konkreettinen valmistautuminen: Toteutus

Suunnitelmat ovat siis selvillä ja on aika tarttua kirjoihin. Näin opiskeluni toteutui:

MATERIAALIT

Omia materiaalejani olivat

BIOS 1-5

Mooli 1-5

Fysiikka 1-8

Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaali vuodelta 2015

 - kaikki nämä ostettu käytettynä

MAOL (joku iänikuinen)

Casio fx-991EX - joka ei todennäköisesti ole enää ensi vuonna sallittujen listalla :(

Lainassa kirjastosta/muualta

Biologia. Elämä (kurssit 1 ja 2) sekä Ihminen (4) 

BIOS kertauskirja

Fysiikka kertauskirja + kertauskirjan ratkaisut

Yo fysiikka + ratkaisut

ABI kemia + ratkaisut

ABI biologia + ratkaisut

Kemian ylioppilastehtävät ratkaisuineen 2005-2014

Fysiikan ylioppilastehtävät ratkaisuineen 2005-2014

Anatomia+fysiologia: rakenteesta toimintaan

- muutakin materiaalia lainasin, mutta näitä hyödynsin eniten ja näistä pidin

AJANKÄYTTÖ

Yritin seurata lukusuunnitelmaa mahdollisimman tarkasti. Syksyn aikana kävin läpi kaikki 18 kurssia ja opiskelin kahta kurssia päällekkäin aikataululla 2 kurssia/2 viikkoa. Totesin sen itselleni hyväksi tavaksi, koska kahden viikon aikana ehti paremmin pureskella kurssin vaikeita asioita ja kurssien vuorottelu piti mielenkiintoa yllä paremmin. Viime vuonna opiskelin viikko/kurssi-tahtia. Siihen verrattuna tämänkertainen tapa oli parempi, vaikka aikaa/kurssi olikin täsmälleen saman verran kuin viimeksikin :)

Ennen joulua sain kaikki kurssit pakettiin, paitsi biologian 5-kurssin, joka roikkui keskeneräisenä pitkälle helmikuuhun... Joulun tienoilla aloitin fysiikan kertaamisen Yo-kirjasta. Vuodenvaihteen jälkeen aloitin Valmennuskeskuksen materiaalin hyödyntämisen sekä biologian ja kemian kertaamisen ABI-kirjoista. Ihmisbiologian opiskelin lähes täysin Anatomia+fysiologia-teoksesta: selkeät kuvat, paljon tietoa ymmärrettävästi selitettynä - suosittelen!

Kevään ajan keskityin kokonaisuuksien hahmottamiseen ja osaamisen syventämiseen. Kävin kokonaisuudet läpi kaikkien osa-alueiden kannalta ja kokosin oppimani tiedot yhteen. Lukiokirjoja en lukenut enää alusta loppuun, vaan tarkastin niistä vain epäselviä asioita tai kertasin jonkin kokonaisuuden. Kevään materiaaleina olivat siis pääosin Valmennuskeskuksen materiaali sekä lainatut opukset kukin vuorollaan.

Pääsykoetilanteen harjoittelun aloitin joulukuussa tekemällä ensimmäisen vanhan pääsykokeen. Siitä eteenpäin tein joka kuukausi kaksi vanhaa pääsykoetta, ja viimeisen "kenraalikokeeni" (vuoden 2015 pääsykoe) tein äitienpäivän aattona 1,5 viikkoa ennen pääsykoetta. Halusin jättää itselleni aikaa joko lepoon tai älyttömään viime hetken pänttäykseen riippuen menestyksestäni viimeisessä harjoituskokeessa.

Tavallinen lukupäiväni alkoi klo 8.30 ja päättyi klo 14.45, kun piti hakea isommat hoidosta. Omat opiskeluhetket olivat niin arvokkaita, että harvoin teki mieli tehdä "omalla ajalla" mitään muuta. Välillä pidin kuitenkin hyvällä omallatunnolla vapaapäivän, erityisesti kun tuntui, että olin edellisenä yönä enemmän valvonut vauvan kanssa kuin nukkunut. Jos vastaani tuli valinta lukeminen vs. uni, jälkimmäinen voitti aina.

OPISKELUMETODIT

Olette ehkä panneet merkille, että käytän useammin termiä "opiskella" kuin "lukea". Siinä on pähkinänkuoressa opiskelumetodini. Olen nopea lukemaan ja hidas opiskelemaan. Kun haluaa oikeasti sisäistää lukemansa, on pakko tehdä muutakin kuin lukea. Itselleni oli tärkeää tehdä muistiinpanoja, pohtia asioita, linkittää uutta tietoa vanhaan... Olen ihminen, jonka täytyy ymmärtää kokonaisuus, ennen kuin voin muistaa yksityiskohtia. Myös opiskelumetodien valinnassa itsetuntemus on tärkeää (kyllä, itsetuntemus taas kerran :D), koska vain itse tietää, miten oppii parhaiten ja saa lukuajasta kaiken mahdollisen irti.

Fysiikka

Viime vuonna tein fysiikan teoriasta muistiinpanot lähinnä siksi, koska en omistanut kirjoja. Tämän hakukerran aikana en kirjoittanut yhtä ainoaa teoriamuistiinpanoa. Laskin vain, ja laskin, ja laskin.  Tietysti teoriaakin pitää pohtia ja miettiä, mutta ainakin itselläni se onnistui paremmin tekemisen eli laskemisen kautta. Teorian osalta hyödynsin Khan Academy -nimistä englanninkielistä palvelua. 

Monen tehtävän kohdalla kävi niin, että viime hakukerralla ne olivat täyttä hepreaa, mutta tällä kerralla sujuivat ongelmitta. Se oli edistystä parhaimmillaan ja samalla osoitus siitä, että pelkkä aikakin voi auttaa :) Kirjastosta lainatuista teoksista eniten fysiikan kertaamisessa pidin Yo fysiikasta, johon sai lainattua myös ratkaisukirjan. Se sisälsi paitsi yo-tehtäviä, myös niitä "helpompia", joilla sai hyvin vahvistettua perusosaamista.

Laskutyylini oli hyvin samanlainen ratkaisujen kanssa ja ilman niitä: Ensin tein itse niin pitkälle kuin suinkin osasin. Kun lasku oli valmis, arvioin tuloksen järkevyyttä. Jos tulos tuntui järjettömältä, laskin tehtävän vielä uudestaan. Jos taas tulos vaikutti oikealta, katsoin ratkaisun. Jos vastaus oli oikein, olin tyytyväinen, jos ei, laskin tehtävän uudelleen. Pyrin siis siihen, että oli malliratkaisuja tai ei, ainakin yritin laskea tehtävän omin avuin.

Jos en päässyt lainkaan eteenpäin, vilkaisin malliratkaisusta seuraavan askeleen ja pyrin taas itsenäisesti jatkamaan. Malliratkaisut auttoivat minua lähinnä ymmärtämään syvemmin, miten tehtävä ratkaistaan ja merkitään oikein. Fysiikka-sarjaan minulla ei ollut ratkaisuja, joten jos joku tehtävä jäi epäselväksi, etsin siihen ratkaisua netistä. Jos apua ei löytynyt netistäkään enkä myöhemmin tehtävää katsottuani edelleenkään sitä ymmärtänyt, se sai jäädä.

Näin tehtäviä ratkaisemalla opin kuuntelemaan itseäni ja "tietämään", menikö lasku oikein. Itsetuntemukseni kehittyi siis huimasti tämän laskutyylini johdosta. Jo pääsykokeessa istuessani pystyin sanomaan, mitkä laskut olisivat (lähes) oikein, mitkä sinnepäin ja mitkä väärin. Huolellisuudella oli tietysti osansa, sillä onnekseni vältyin esimerkiksi näppäilyvirheiltä.

Olen aina ollut perfektionisti ja mieluummin jättänyt yrittämättä kokonaan kuin tehnyt asioita sinnepäin. Pääsykokeessa kuitenkin yrityksestäkin voi saada kallisarvoisia pisteitä, joten lukuprosessin aikana minun oli pakko opetella sietämään osaamattomuuttani ja yrittämään, vaikken osaisikaan. Tällä asenteella tahkosin fysiikan laskuja eteenpäin, osatut kertaalleen ja osaamattomat niin monta kertaa kuin tarve vaati (kaikkia en osaa vieläkään...). Tämän hakukerran aikana laskin fysiikasta noin 1400 laskua.

Kemia

Viime vuonna tein myös kemiasta muistiinpanoja. Tälläkin hakukerralla tein niitä jonkin verran, mutta vähemmän. Kemiasta tein paljon tehtäviä, erityisesti piirsin rakennekaavoja, opettelin laskemaan monimutkaisten yhdisteiden molekyylimassoja sekä laskin tasapaino- ja pH-laskuja kerta toisensa jälkeen. Opettelin näkemään vaikeiden tehtävien taakse, jotta pystyin toteamaan, että tämähän on ihan yksinkertainen laskutoimitus monimutkaisen ulkokuoren takana :D

Khan Academysta löytyy paljon tehtävää myös kemian suhteen. Esimerkiksi reaktioyhtälöiden tasapainotusta harjoittelin siellä paljon. Muistan, kuinka yksinkertaisenkin reaktioyhtälön tasapainotus tuntui todella hankalalta, mutta loppukeväästä vaikeammatkin (ne hirveät ioneja sisältävät!) sujuivat yllättävän keveästi. Kemian tehtäviä tein tämän hakukerran aikana noin 1000.

Biologia

Biologian osalta tein muistiinpanoja myös tänä vuonna. Viimevuotiset muistiinpanoni olivat perinteisempiä kuin tällä kerralla tekemäni. Nyt tein muistiinpanot kokonaisuuksittain ja pääosin mindmap-tyylisesti. Visuaalisena ihmisenä pystyn hahmottamaan kokonaisuudet paremmin, kun kaikki asiat on kirjoitettu pääotsikon ympärille. Yliviivaamalla yhteen liittyvät asiat samalla värillä pystyin myös hahmottamaan, mistä osa-alueista otsikon asia koostuu. Myös kuvia piirtelin paljon. Khan Academyn anatomian ja fysiologian videot sekä visat olivat keveä tapa kerrata opittua.

Biologian kohdalla on pakko mainostaa: flashcardit! Jos ette ole tutustuneet aiheeseen vielä, nyt on aika tutustua. Kortteja varten on useita eri ohjelmia, joista voi valita mieleisensä. Pointtina korteissa on se, että kysymykset ja niiden vastaukset kirjataan itse ohjelmaan. Ohjelma kysyy kysymykset tietyin väliajoin sen mukaan, miten hyvin olet osannut asian oman arviosi mukaan. Se, että muistin esim. kasvin pääravinteet sekä nivelen osien nimet tämän vuoden pääsykokeessa oli vain ja ainoastaan flashcardien ansiota!

KERTAUS

Opintojen äiti, niinpä niin. Flashcardeista olikin tuossa jo puhetta, eli niitä suosittelen lämpimästi! Itse käytin niitä vain biologian opiskeluun ja kertaamiseen, mutta olisin tehnyt kortteja myös kemian ja fysiikan teoriasta, jos aikaa olisi ollut tarpeeksi. Kertaaminen tarkoitti fysiikan ja kemian kohdalla sitä, että tein itselleni vaikeita tehtäviä uudestaan ja uudestaan. Joidenkin tehtävien kohdalla muistin, että "tässä oli joku juju", mutta vain riittävän monta kertaa toistamalla opin, miten vastaavista jujuista selviää.

Kertaamisesta ei tietenkään ole niin suurta hyötyä, jos asiaa ei ole opiskellut kunnolla eli niin, että on todella ymmärtänyt ja sisäistänyt sen. Kertaaminenkin voi olla "hauki on kala"-tyyppistä ja sitä se oikeastaan onkin esim. flashcard-metodissa. Siksi suosittelen myös kerratessa miettimään paitsi yksittäistä asiaa, myös laajempaa kokonaisuutta. Esim. jos flashcardissa kysytään, mikä on auksiini ja mitkä sen vaikutukset, voi samalla muistin virkistykseksi palauttaa mieleen myös muut kasvihormonit.

Toivottavasti tästä oli teille jotain iloa! Palaan vielä kolmannessa osassa kertomaan, miten arvioin omaa osaamistani :)

Ps. Kuvissa esiintyvät käyttämäni lukiokirjat sekä fykebiä täynnä olevat vihot. Jälkimmäiset taidan polttaa roviolla ;)