Talviloman tunnelmia

Reilu viikko sitten saatiin lastentaudit tentin kautta pakettiin ja päästiin talvilomalle! Oikeastaan loma kesti muulla perheellä melkein kaksi viikkoa, kiitos sairastelun (ei ollut koronaa tälläkään kertaa, flunssaa vain!). Lastentauteja jään kaipaamaan - kurssi oli ehkä tämän vuoden kivoin, mihin vähintäänkin osasyynä on se, kun elämäntilanteestani ja -kokemuksestani oli kerrankin jotain hyötyä! :D Sisällöltään lastentautikurssi oli hurjan laaja eikä monistakaan asioista jäänyt mieleen pintaraapaisua enempää. Olennaisimmat asiat onneksi kertautuivat kurssin aikana, joten eivätköhän tärkeimmät opit iskostuneet mieleen. Harmillisesti kurssin aikana itseltäni peruuntui pari tutkittavaa, mutta onneksi selkeästi suurin osa toteutui. Minulle sattui tutkittaviksi tosi monta vauvaa, mikä sopi minulle varsin hyvin. Oli hauskaa huomata, miten maskinkin takaa onnistui saamaan hymyvasteen aikaiseksi - siis pelkällä katseella. :)

Kurssi oli mielestäni tosi kiva ja hyvin järjestetty, mutta tentti sanalla sanoen kammottava - kuten ikävä kyllä monet etätenteistä ovat olleet -, mutta kaipa siitäkin selvittiin. Ei tosiaan helpottanut tenttiin valmistautumista eikä sen tekemistä, kun suurin osa porukasta oli kotosalla toipilaana koko edeltävän viikon. Taisin kesken tentin huudahtaa viereiseen huoneeseen, että on ihan mahdotonta keskittyä samalla, kun muulla porukalla oli kiihkeä shakkipeli kesken. Tentistä ei siis jäänyt lainkaan hyvä fiilis, mutta nähtäväksi jää, mikä on todellinen tulos.

Loman ensimmäiset päivät menivät pitkälti viimeisimmistäkin sairasteluista toipuessa. Onneksi flunssa ei ollut pitkittyvää sorttia, joten ehdimme koko perheellä ulkoilemaan ja muutenkin lomapuuhiin. Kotiseutumatkailuna piipahdimme Puijon tornissa ihailemassa maisemia ensimmäistä kertaa koskaan koko porukalla. Vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen olemme pitäneet myös kotimaanmatkailun minimissä. Vaatii kekseliäisyyttä päästä omissa ympyröissään irti arjesta, mutta aika pienestä lomafiilis onneksi syntyy.

Pari työpäivääkin tein loman aikana. On työnteko vaan erilaista opiskeluun verrattuna, ja tässä vaiheessa on todettava, että todellakin pidän opiskelusta enemmän! Uudella uralla on siis otettu ensimmäiset, haparoivat askeleet. Tästä se toden teolla lähtee, uudenlaisen ammatti-identiteetin luominen ja uuteen rooliin kasvu. Täytyy sanoa, että yllättävän samanlaisia tuntemuksia on herännyt kuin kahdeksisen vuotta sitten sairaanhoitajan töitä aloitellessani: ajatuksissa risteilevät niin epävarmuus kuin innostuskin. Ehkäpä jossain kohtaa kirjoittelen näistäkin enemmän. (Paina postauksen alta "♥", jos uuden ammatin synnyttämät fiilikset kiinnostavat!)

 
Tunnelmia laidasta laitaan mahtui tähänkin lomaan. Pääasioina taisivat silti olla perheen kanssa rauhassa hengailu, se, kun opiskeluista sai pienen hengähdystauon, kun mitään ei ole just nyt kesken sekä ihana, ihana talvi! En voi tarpeeksi hehkuttaa upeita talvipäiviä, joista on viime viikkojen aikana saatu nauttia - yhdistelmänä narskuva lumi, kirpeä pakkanen ja pieni aavistus keväästä ovat vertaansa vailla.

Näillä tunnelmin jatkan kohtuullisen iloisin ja huolettomin mielin kohti vuoden viimeistä neljännestä ja naistentauteja. Luvassa heti alkuun ainakin synnytyssaliseurantaa, jota sivumennen sanoen taidan ko. kurssilta odottaa eniten! ♥

Mukavaa maaliskuuta teillekin!

Toukokuun kuulumisia

Hyvää helatorstaita! Toukokuu tarkoitti minulle tänä vuonna lomaa. 10. päivä meillä oli viimeinen tentti, jota ennen olin jo palauttanut loputkin palautettavat potilasraportit sekä sisätautien suoritusvihon. Tänä vuonna kesäloma alkoi siis paljon aiemmin kuin kahtena viime vuonna. Nuoremmat jäivät lomalle samaan aikaan kuin minäkin, ja eskarilainen on saanut olla "puokki" eli käydä pelkkää eskaria, mitä hän on toivonut koko vuoden. Vaikka eipä mene enää kauaa, kun esikoulukin päättyy ja pääsemme koko jengi hetkeksi yhteiselle kesälomalle ennen kuin kesätyöt taas kutsuvat.

Toukokuussa oli tietenkin vappu, jota seurasi muutaman päivän kestänyt takatalvi. Sittemmin ei ole lunta enää näkynyt. Loppukuu on mennyt aika sateisissa merkeissä, mutta onpa sitä aurinkoakin tässä kuussa näkynyt. Vappua vietimme ihan perinteisesti oman porukan kesken ja itse tehdyillä munkeilla ja simalla herkutellen. Nyt loppukuusta mies kävi nuorempien kanssa vajaan viikon reissun vanhemmillaan ja mökillä. Sillä aikaa minä ja esikoinen hoidimme kumpikin omia velvollisuuksiamme, hän eskaria ja minä syväreitä, ja tietenkin vietimme "laatuaikaa", kuten ihana tuleva koululaisemme asiaa kuvasi ♥

Kun on ollut "lomalla" jo monta viikkoa, tuntuu kuin kesä olisi pidemmälläkin, vaikka vasta toukokuuta elellään. Kevään tentit ja muu elämä siinä sivussa veivät tehokkaasti ainakin omat voimani, joten tuntui todella vapauttavalta päästä eroon pakollisista opiskeluistani. Vaikken opiskelujuttuja olekaan päässyt täysin pakoon, syvärit ovat olleet ihan piristävää vaihtelua tenttipänttäykseen. Analyysivaihe on yllättävää kyllä soljunut ihan mukavasti, vaikken SPSS-ohjelman ylin ystävä olekaan. En jaksa enää asetella mitään toiveita tai odotuksia tutkimukseni valmistumisen suhteen, koska kaikki aiemmat ovat pettäneet surkeasti milloin minusta, milloin jostain muusta johtuen :D Siksipä keskityn olemaan onnellinen siitä, että homma etenee vaikka hitaastikin. Pari "ei tää valmistu ikinä"-tuskastumista on matkan varrella koettu, mutta pääosin hyvällä fiiliksellä on vedetty. Selvästi voiton puolella ollaan jo, eikä ole enää pitkä matka maaliin. Jospa koko ensi vuotta ei enää tarvitsisi viettää tässä syvärisuossa!

Alussa mainitsemani kevään viimeisen tentin eli sisätautien lopputentinkin tulokset saapuivat viimein. Sehän meni juuri niin huonosti kuin täällä manasin (taivaskin itki sinä päivänä), mutta taisi olla aika vaikea kaikille muillekin. Onneksi en sentään uusimaan joudu. Nyt on siis kaikki kolmosen kurssit onnistuneesti suoritettu ja suoritusmerkinnät saatu. Tällä hetkellä opintopisteitä on kasassa hurjat 176 op. Ihan vielä en pisteiden puolesta ole puolivälissä, vaikka ajallisesti ollaankin. Kesä jatkuu tästä edelleen enemmän tai vähemmän lomailun ja syvärihomman merkeissä, ja heinäkuussa kutsuukin sitten manuilut! Yksi kuukausi amanuenssuuria on minulle tässä kohtaa enemmän kuin tarpeeksi, vaikkei sen jälkeen taida jäädäkään kuin muutama hassu päivä lomaa ennen syyslukukauden alkua. Pitänee velvollisuuksista huolimatta yrittää ottaa iisisti kesäkuu, jotta jaksaa taas loppuvuoden :)

Sellaista sekalaista tällä kertaa. Kuvat ovat eräältä koko perheen retkeltä, kun kerrankin jaksettiin koko porukalla ulkoilemaan. Aika lailla vuorotellen on tämä kevät menty, kun kummallakin on ollut tehtävää ja luettavaa liiaksi asti. Mutta jee, taas on yhdestä lukuvuodesta selvitty, ja sekä minä että mies olemme tällä hetkellä opintojemme puolivälissä :) Mahtavat kaksi ja kolme vuotta olleet, ja vaikuttaa siltä, että aina vaan paranee! Ja hei, jos on jotain, mikä kiinnostaa ja mitä en ole hoksannut kertoa, kysy ihmeessä :)

Pirteää kesän jatkoa just sulle!

Kasvattava kolmosvuosi

Keväistä maanantaita! Puolet lääkistaipaleesta on nyt takana, kaikki tämän vuoden suoritukset tehtynä ja sisätautien lopputenttikin saatiin pois alta perjantaina. Kesälomalla ollaan siis! Suurimman harppauksen kohti tulevaa lääkäriyttäni koen ottaneeni juuri tämän lukuvuoden aikana. Hyppäys preklinikasta kliinisten opintojen pariin ei ollut ihan niin suuri kuin etukäteen ajattelin, mutta silti huomaan näin jälkikäteen, kuinka paljon tämä vuosi on minua kasvattanut.

Syksyn alussa tuntui tosi jännältä alkaa "oikeasti" töihin eli harjoittelemaan ihan oikeita potilaskontakteja varten tutkimuksia ja toimenpiteitäkin. Tietysti tätä kevensi aiempi osaamiseni, kun esimerkiksi potilaan kohtaamista ei tarvinnut enää alusta pitäen harjoitella. Joka tapauksessa on ollut mukavaa vuoden edetessä huomata, miten pikku hiljaa taidot ja tiedot ovat karttuneet, eikä enää ihan joka tilanteessa tarvitse potea suurta epävarmuutta ja jännitystä. Erityisesti viimeistä potilasta tutkiessa oli hienoa huomata, miten tietyt rutiinit ovat jo vahvistuneet eikä enää tarvinnut niin orjallisesti noudattaa omaa tarkoin laadittua tutkimusjärjestystä. Juu, ja tähän väliin sanottakoon, että kaikki tuskin ottavat joka asiasta niin suuria paineita kuin minä, toipuva perfektionisti ;)

Klinikan opintojen vaikeudesta puhuttiin paljon etukäteen - siitä, miten kursseja ei enää läpäistä niin helposti tai kuinka vaikeaa on hahmottaa kurssien asioita. Itselläni on tästä ihan päinvastainen kokemus. Opiskelumenestykseni ei ole vielä koskaan ollut näin hyvä kuin tänä vuonna. Siinä missä en preklinikassa oikein jaksanut ottaa kaikkia kursseja tosissaan (mikä näkyi arvosanoissa, vaikka keskiarvo oikein hyvä olikin), klinikassa olen ollut omimmillani. Olen tämän vuoden aikana todennut, että menestykseni salaisuuksia taitavat olla pieni stressi ja "takamatkalla" olemisen tunne, jotka saavat minut puskemaan eteenpäin. Sama piirre lienee aikanaan ollut osallisena siihen, että lääkiksen ovet minulle avautuivat. Missään tapauksessa en pidä itsestään selvänä, että pärjään jatkossakin yhtä hyvin kuin tänä vuonna. On silti helpottavaa jatkaa eteenpäin, kun on jo todennut, ettei se niin mahdotonta ollutkaan.

Monta kertaa tänä vuonna olen ollut niin onnellinen siitä, että joudun ja pääsen oikeasti haastamaan itseäni opiskelujen suhteen. Ja joka kerta ennen tenttiä hämmästyn, kuinka paljon omaa osaamistaan voikaan viikossa-parissa kasvattaa. Tenteissä on mukavaa, kun painotus on kokonaisuuksien hallinnassa pikkunippeleiden sijaan, mikä on minulle ehdoton vahvuus. Sisätautien lopputentistä jäi kieltämättä melko huono fiilis heikohkon valmistautumisen vuoksi, mutta pääosin sanoisin, että klinikka on ollut itselleni "helpompaa" kuin preklinikka. Työmäärä ja opiskeluun käytetty aika ovat toki tänä vuonna olleet paljon suurempia kuin aiemmin. Kuten täällä blogin puolellakin on tullut ilmi, välillä on väsyttänyt aivan armottomasti etenkin tenttiputkien keskellä, joten silkkaa ruusuilla tanssia ei tämäkään vuosi ole ollut.

Tietysti kolmosvuotta ovat vahvasti värittäneet muut klinikkaan kuuluvat asiat, kuten ryhmäopetukset sekä omatoimiset tutkimiset ja seurannat. Omatoimisesti tehtävät osasto- ja päivystysseurannat ovat olleet ihan mukavia, joskin odotan kesän amanuenssuuria mielenkiinnolla. Pääsen silloin varmasti paljon paremmin tutustumaan sisätautien ihmeelliseen maailmaan. Sisätautien omatoimisia tehdessä usein harmitti, kun monet mielenkiintoiset asiat jäivät lyhyen seuranta-ajan vuoksi "kesken" enkä siis päässyt seuraamaan tapauksia alusta loppuun. Tämä toivottavasti korjaantuu kesällä. Asioihin tutustuminen vie minulta aina melko paljon aikaa enkä liiemmin pidä jatkuvasti uusiin paikkoihin tutustumisesta. Siksi toivonkin, että saan amanuenssuurin aikana rauhan keskittyä olennaiseen ja imeä itseeni kaiken mahdollisen tiedon.

Lienen aiemminkin kirjoittanut tämän, mutta jälleen kerran on sanottava, että tämä vuosi oli vielä parempi kuin edellinen! Vaikka suoranaisia motivaatio-ongelmia minulla ei näiden opintojen aikana ole juuri ollutkaan, kuluneen vuoden opinnot ovat kiinnostavuudessaan kirkkaasti päihittäneet parin ekan vuoden kurssit. Ja voitte vain kuvitella, miten innoissani odotan ensi vuotta, erityisesti neurologiaa, kirurgiaa ja psykiatriaa :) Onneksi on sentään kesä välissä, jotta saa kerättyä voimia uusia koitoksia varten. Ensi vuodesta tulee rankka, sen nimittäin tiedän jo nyt.

Ai niin, ja kaikille pääsykokeisiin meneville aivan hurjasti tsemppiä! Lukaiskaapa täältä vielä vinkit näihin viimeisiin päiviin. Pidän teille keskiviikkona peukkuja koko päivän :)

Lomalla ollaan!

Pirteää perjantaita! Näinpä tämäkin uuvuttava kolmen tentin putki saatiin lopulta päätökseen, kun aamupäivällä tentittiin keuhkosairaudet. Ja nyt on sanottava, että olen todellakin loman tarpeessa! Kaikki ryhmäopetukset ja muut pakolliset on tältä vuodelta takana, joten nyt pidän lyhyen loman, jonka jälkeen alkaa kertaus sisätautien lopputenttiä varten. Siinä sivussa aion jatkaa syväreideni analyysivaihetta, jotta sekin etenisi edes johonkin loppukevään aikana. Tekemistä vielä siis riittää tälle lukuvuodelle, mutta sitä ei mietitä nyt!

Ja sitten lomasuunnitelmiin: Ensi viikon alussa matkustamme koko porukka miehen vanhempien luo. Lapset jäävät sinne hoitoon, kun taas me miehen kanssa lennähdämme muutaman päivän lomalle Lontooseen. Olin Lontoon lähistöllä au pairina kevään kymmenisen vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole (vielä) ehtinyt takaisin. Luvassa on siis omalta puoleltani paljon nostalgiaa, mutta totta kai myös yhteisiä uusia muistoja. Vimeisimmästä kaupunkilomastamme on sen 2,5 vuotta aikaa, joten on mukava päästä välillä taas ihan kahdestaan reissuun liki kymmenvuotisen yhteisen taipaleemme sekä kandin arvoni juhlistamiseksi.

Tässä kohti kevättä on takki sen verran tyhjä, että pitää vähän pureksia kaikkea nähtyä, tehtyä ja koettua. Jonkinlainen kooste tästä etukäteen niin kauhistuttavasta mutta jälkikäteen aivan mahtavasta kolmosvuodesta on tulossa, kunhan lomasta on nautittu ja ajatukset ovat raskaan tenttiputken jäljiltä vähän selvinneet. Palailen taas blogin ääreen, kunhan ehdin ja jaksan. Siihen asti: ihanaa kevättä kaikille! (P.S. Kuvat ovat vanhoja, täällä on vieläkin senttitolkulla tällä viikolla satanutta lunta...)

Vähiin käy

Moi taas pitkästä aikaa! Viimeksi päivitin (opiskelu)kuulumisia maaliskuun alkupuolella eli liki kuukausi sitten. Päivät ja viikot vierivät aivan käsittämätöntä vauhtia, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että kauan odotettu ja paljon pelätty (?) kolmosvuosi on jo kohta ohi. Tämän ja ensi viikon aikana meillä on vielä kaksi tenttiä ja kaksi seminaaria, mutta siinäpä se sitten onkin - sisusten lopputenttiä lukuun ottamatta, tietenkin. Aiemmassa postauksessa mainituista harkoista ja omatoimisista on itselläni jäljellä enää kaksi sisätautien seminaaria, koska kaikki omatoimiset olen hoitanut jo aikaa sitten ja viimeisen potilaankin sain tutkittua viime kuussa - raporttien hyväksyntää odotellen... Hyvältä näyttää siis loppukevättä ajatellen! Lisäksi meillä on ensi viikolla ensi vuodesta info, jossa ilmeisesti saamme jo tarkempaa tietoa siitä, mitä kaikkea jännää LT4 meille tarjoaakaan.

Kuluneen kuukauden aikana on koettu niin opiskelun iloa kuin hienoista epätoivoa ja suunnatonta väsymystäkin. Tässä vaiheessa on jo niin monta tenttiä takana, että vähemmästäkin alkaa väsyttää. Etenkin tällä hetkellä käynnissä oleva kolme tenttiä kolmessa viikossa on jo monta kertaa tuntunut mahdottomalta. Suureksi onneksi ensi viikon jälkeen alkaa "loma", joka kestää toukokuun alkuun saakka. Silloin on sisätautien lopputentti, jossa tentitään vielä kerran kaikki sisätautien kurssit (KARD, GNR ja EnHE). Vaikka menestykseni noissa tenteissä mahtava olikin, paljon saa kertailla ja vielä opiskellakin lopputenttiä varten. Aionkin tehdä sen huolella, sillä kesällä minua kutsuu amanuenssuuri sisätaudeilla!

Elämäni ihka ensimmäisestä manupaikasta olen syystäkin aivan liekeissä ja totta kai haluan jo etukäteen valmistautua mahdollisimman hyvin. En tosin vielä tiedä, mille osastolle päädyn, joten parempi opiskella kaikki kunnolla ;) Kladista ja preklinikan melko hyvistä arvosanoista oli kuin olikin minulle hyötyä, sillä sain manupaikan juuri sieltä, mistä halusinkin. Toki "kilpailua" vähensi huomattavasti se, että suuri osa kurssikavereistani on hankkinut amanuenssuuripaikkansa omatoimisesti jostain muualta. Vaan oli miten oli, on jännittävää päästä harjoittelemaan lääkärin työtä käytännössä. Tähän asti kurssien yhteydessä tapahtuvat harjoittelut ovat olleet hyvin lyhyitä hetkiä, joten odotan innolla sitä, että pääsen paremmin jyvälle lääkärin toimenkuvasta ja opin toivottavasti ihan hirveästi uutta. Kesää odotellessa on kuitenkin vielä radiologia (apua), keuhkosairaudet (ihan ok) ja Se Lopputentti (en sano mitään) selätettävänä, joten pakko taas palata kirjojen ääreen!

Kaikille yhteishaussa hakeneille ja pääsykokeisiin pänttääville hurjasti tsemppiä :) Vaikka välillä tuntuisi raskaalta, älä ihmeessä luovuta - enää 1,5 kuukautta urakkaa jäljellä!

Talvilomailua

Moikka ja kivaa maanantaita! Vaikkei arkeen paluu niin kivaa aina olekaan... Viime viikko saatiin keräillä voimia loppukevättä varten ja lomailla ihan urakalla! Perjantaina ANE:n tentin jälkeen siivosimme kodin ja erinäisten pohdintojen ja ristiriitojenkin jälkeen pakkasimme lapset ja tavarat autoon ja suuntasimme kohti kaakkoa anopin juhlia varten. Lauantaina vietettiin pienimuotoisia synttärijuhlia, mutta kotiin palasimme vasta maanantai-iltana. Ja pakko sanoa: en muista, milloin viimeksi olen ollut niin väsynyt kuin tuolla reissulla! Vaikka (muka) tuntuikin, ettei kevään eka tenttiputki minua kovin paljoa väsyttänyt, loman alku meni kieltämättä vähän ohi.

 

Lomapuuhina meillä oli ainakin hiihtämistä (reipas 3v:kin hiihti kokonaisen kilometrin!), pelejä, kirjoja ja kivoja vieraita. Viikonloppu oli tarkoitus viettää ihan vaan rauhassa, mutta saimmekin yllätysyövieraita satojen kilsojen päästä :) Opiskelutavoitteet niin minun kuin miehenkin osalta taisivat jäädä aika kauas tavoitteista, mutta pitäähän sitä joskus lomaillakin. Jos totta puhutaan, tein loman aikana taas vaikka mitä, vaikka kuvittelenkin vain ottaneeni rennosti... mm. tein muutaman viikon opiskelusuunnitelmat, oman seminaariesityksen ja kliinisen kemian Moodle-tehtäviä, viimeistelin ja palautin 8. potilasraporttini ja lisäksi viimeistelin syväreideni teoriaosuuden ja tein analyysia taas eteenpäin. Aika hyvin voi itseään huijata ja kuvitella lomailleensa, vaikka totuus on jotain ihan muuta.

Kevään viimeiset opiskeluviikot ovat aika helpon näköisiä, mutta karu totuus paljastunee myöhemmin. Seuraavina vuorossa olevat tentit (kliininen kemia, radiologia ja keuhkosairaudet) eivät ole suosikkejani enkä koe olevani niissä vahvoilla. Töitä joutuu siis tekemään, mikäli mielii selvitä tuosta viikon välein tulevien kolmen tentin sumasta. Tähän väliin mainittakoon ilouutisena, että kaikki sisätautien kurssit on nyt onnistuneesti tentitty -  lopputenttiä odotellessa ;)

Toistaiseksi fiilis on kevään suhteen pysynyt hyvänä, eivätkä suunnitelmani ole paria notkahdusta lukuun ottamatta pettäneet (vielä) pahasti. Oon ehkä vähän turhankin innoissani tästä kolmosvuodesta, klinikasta ja opiskelusta ylipäätään, mutta ehdottomasti parempi näin päin!

Kevättalven kuulumisia

Mukavaa torstaita! Viimeinen viikko ennen talvilomaa on käynnissä, ja huomenna siis edessä anestesiologian ja tehohoidon tentti. Vaikka aihe minua (ehkä eniten kevään aiheista) kiinnostaakin, on ollut tosi hankalaa jaksaa valmistautua huolella. Viimekeväiseen tapaan olemme sairastelleet kukin vuorollamme liki koko helmikuun, mikä tietenkin on verottanut omaa jaksamistani ja käytettävissä olevaa aikaa. Oma osaamistaso vähän harmittaa tällä hetkellä, mutta onneksi on vielä tämä päivä aikaa. Viimeisinä päivinä ennen tenttiä tunnen muutenkin pääseväni eniten eteenpäin. Tässä vaiheessa tosin tuntuu jo vahvasti, että takana on ne pari muutakin tenttiä. No, toivotaan parasta!

Lomalla emme lähde sen kauemmas, vaikka käymmekin pyöreitä täyttävää anoppia juhlistamassa. Muuten ottanemme rennosti koko porukan voimin, ja vähintään loppuviikosta aion puurtaa syväreideni analyysivaihetta taas vähän eteenpäin. (Melkein naurattaa syksyllä asettamani kunnianhimoinen tavoite saada syvärit syksyn aikana valmiiksi - niin turha toivo!) Vaikka selkeästi suurin osa on tehty, kyllä tutkimukseen aikaa saa vielä uppoamaan. Olen yrittänyt ajatella, että sama kai se, mitä vauhtia etenen, kunhan etenen. Silti välillä tuppaa stressaamaan tämä(kin). Onneksi kevättä kohti mennään, ja lisääntynyt valon määrä helpottaa tätä ainaista väsymystä.

Jos lukuisia tenttejä (jäljellä perjantaisen tentin jälkeen vielä kolme tenttiä viikon välein maalis-huhtikuussa sekä sisusten lopputentti toukokuussa) ei oteta lukuun, tämä lukuvuosi käy todella vähiin. Luentoja meillä on enää tosi harvakseltaan, kunnes nekin päättyvät maaliskuun loppupuolella. Muuten elämä ja arki soljuu eteenpäin, uuteen kotiin on asetuttu ja lapsetkin tottuneet (vihdoin!) pidempiin hoitomatkoihin. Vielä kun olisi toipunut sen verran, että pääsisi taas kunnolla liikkumaan!

Opiskelujen suhteen tälle keväälle itselläni on vielä tehtävänä:

Sisätautien omatoimisista
27 tuntia päivystyksessä
3 tuntia päivystysosastolla
15 tuntia sisätautien seurantaa
9 tutkittua potilasta 1 tutkittava potilas
9 potilasraporttia 1 palautettava ja 1 vielä puuttuva raportti

Näiden lisäksi enää
6 sisätautien seminaaria (joista yhdessä on pidettävä esitys)
3 radiologian harkkaa 
2 keuhkosairauksien harkkaa
1 kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen harkka
1 kliinisen kemian harkka

Huhtikuun puolenvälin jälkeen kaikki pakollinen tältä vuodelta on suoritettu, mutta pahamaineinen sisätautien lopputentti kummittelee sen verran pahasti toukokuun puolella, etten usko ainakaan itse kummemmin lomailevani ennen sitä. Toki on helpompaa ja mukavampaa, kun ei tarvitse valmistautua tenttiin kaiken muun ohessa kuten nyt, mutta nähtäväksi jää, viekö alkava kesä ja runsas "vapaa-ajan" määrä ajatukset jo ihan muualle :D Ei nyt riemuita aivan ennen aikojaan, mutta vähitellen alkaa näyttää siltä, että kyllä vaan tästäkin vuodesta selvitään. Enpä olisi uskonut...

Pirteää viikon jatkoa!

Terveisiä tenttiputkesta

Moikka ja kivaa helmikuun alkua! Kolmoskevään ensimmäinen (kyllä, ei siis todellakaan ainoa!) tenttiputki alkoi perjantaina, kun tentimme gastroenterologian, nefrologian ja reumatologian opinnot. Kuten kardiologian kanssa, myös näiden aihealueiden kanssa olin aivan pulassa vielä muutama päivä ennen tenttiä. Tentistä jäi kuitenkin ihan mukava fiilis, joten luottavaisin mielin jatketaan tenttiputkea eteenpäin. Vuoden ensimmäisessä postauksessa kirjoittelinkin jo hieman kevään tenteistä, mutta kerronpa vielä tässä pikaisesti, mitä on tämän kevään aikana tenttien osalta luvassa.

 

Alle kahden viikon päästä (ensi viikolla, apua!) on jo seuraava sisätautien tentti, EnHe eli endokrinologia ja hematologia. Sen jälkeen kahden viikon kuluttua on ANE:n eli anestesiologian ja tehohoidon tentti. Viikolla 10 onkin todella tarpeeseen tuleva talviloma, jonka luultavasti vietän ainakin osittain syväritutkimukseni parissa. Maaliskuun lopussa on vuorossa kliinisen kemian tentti, siitä viikon päästä radiologian tentti ja sen jälkeen viikon päästä keuhkosairauksien tentti. Kuulostaa jo kirjoitettunakin aivan kamalalta, mutta onpa tuosta jokunen muukin selvinnyt. Kevään toki kruunaa sisätautien lopputentti, jossa materiaalina ovat kaikkien sisätautikurssien (kardiologia, gastroenterologia, nefrologia, reumatologia, endokrinologia ja hematologia) sisällöt. Vaikka huhtikuun puolivälin jälkeen ei kalenterissa mitään sisältöä olekaan, lopputenttiin valmistautuminen täyttänee kalenteria varsin kiitettävästi.

Kevätlukukausi on käynnistynyt ihan mukavasti. Viimeisimmässä radiologian harkassa tehtiin ultraäänitutkimuksia, mikä oli todella mahtavaa! Aina siihen päivään asti olin miettinyt, miten eri näkymistä voi nähdä yhtään mitään, mutta niin vain sitä sai itsekin erinäisiä asioita ruudulta näkymään. Ryhmäopetuksissa meillä on tällä hetkellä meneillään myös kliinistä fysiologiaa (viimeisimmässä tulkittiin spirometriaa), kliinistä kemiaa (seuraavaksi pohdimme laboratoriotutkimusten eri käyttöaiheita) ja tietysti sisätautien ryhmäopetuksia vaihtuvin aihein (seuraavaksi vuorossa tyypin 2 diabetes). Lisäksi tänä keväänä on mainittujen oppiaineiden lisäksi vielä pari ANE:n ja keuhkosairauksien harkkaa, mutta selvästi suurin osa tämän lukuvuoden ryhmäopetuksista on jo käytynä. Opiskeltavat aiheet vaihtelevat kurssista riippuen todella paljon, mikä välillä tuntuu todella työläältä, kun jokaiseen harkkaan on valmistauduttava jollain tavalla. Toisaalta ei pääse kyllästymään, kun jatkuvasti on esillä jokin uusi aihe tai näkökulma.

Kevätlukukauden neljän ensimmäisen viikon perusteella sanoisin varovasti, että todennäköisesti pidän tästä keväästä. Vaikka kaikki tulevat tentit vähän kauhistuttavatkin, on pakko myöntää, että toisaalta nautin tästä. Jatkuva tentteihin luku tuo ihanan nostalgisesti mieleen pääsykoeluvut (sarkasmi) ja mikä parasta, saan ihan itse suunnitella erityisesti "vapaapäivien" sisällön!

Tsemppiä uuteen viikkoon! :)

Takaisin arkeen

Pirteää tiistaita! Vuosi vaihtui, ja loma päättyi sunnuntaina. Eilisaamuna koimme sen ekan sokkiherätyksen, joka väistämättä koittaa laiskojen ja hitaiden loma-aamujen jälkeen. Loppuviikosta lienee odotettavissa ne pahimmat aamut, kun ekan arkiviikon väsymys kasautuu. Muuton myötä tuli pieniä muutoksia reittivalintoihin, ja päiväkotimatkat pitenivät muutamalla sadalla metrillä. Toivon mukaan aamut ja kävelymatkat tästä vielä sujuvoituvat, kunhan alkukankeudesta päästään.

Opiskelun suhteen arki alkoi siis eilen, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, tein lomailun ohessa jonkin verran koulujuttuja eteenpäin. Syväreideni kanssa otettiin taas pari askelta eteenpäin, ja sain päivystystunnitkin täyteen. Potilaita tutkin loman aikana muutaman, joskin vielä odottelen paria raporttia tarkastuksesta. Sisätautien omatoimisten suhteen alkaakin näyttää jo oikein hyvältä! Lisäksi Moodlesta löytyy esimerkiksi KFI-kurssiin liittyen (kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede) tehtäviä, joita myös tein loman aikana alta pois. Parit omatoimiset seurannatkin varasin heti kevään parille ekalle opiskeluviikolle. Sairaalalla tuli vietettyä lomalla aika montakin päivää, mutta ovatpahan nekin tunnit pois kevään tenttisuman tieltä.

Viimeisenä lomailtana ajattelin, etten millään jaksaisi palata arkeen. Tuntui, etten ollut lomaillut yhtään, mikä on toisaalta ymmärrettävää - mahtuihan noihin kolmeen lomaviikkoon paitsi edellä mainittuja juttuja myös muutto, joka oli tällä kokoonpanolla ja alle kuukauden aikavälillä toteutettuna aivan järkyttävä operaatio. Saa pitää peukkuja, jotta tässä asunnossa voisimme asua mahdollisimman pitkään. Jossain vaiheessahan tilanpuute tulee vastaan, mutta luovilla ratkaisuilla yritetään pärjätä. Asuu sitä perheitä pienemmissäkin tiloissa.

Kardiologian tentin tuloksetkin saapuivat sopivasti eilen. Olin jo klikkailemassa itseäni uusintaan, kun en löytänyt omaa opiskelijanumeroani tuloslistasta. Nauratti suorastaan, kun olin tentin jälkeen ollut niin varma, että läpi meni ja keveästi. Varmistelin asiaa sähköpostitse, ja kas kummaa, sieltähän löytyikin oma tenttitulokseni, joka ei ollut lähelläkään hylättyä. Muutaman hetken kyllä ehdin ajatella, tuleeko kauheasta tenttikeväästä vieläkin kamalampi.

Lomalla päivitin toki myös kalenterin ajan tasalle. Vapaapäivien näkökulmasta kevätlukukausi näyttää oikein kivalta. Kevään viikoissa on paljon vapaapäiviä etenkin loppukeväästä, ja useina päivinä on vain joko ryhmäopetus tai luentoja eli lyhyitä päiviä tiedossa. Mutta ne tentit! Helmikuun alusta se alkaa. Ensin parin viikon välein kolme tenttiä, sitten muutaman viikon hengähdystauko, jonka jälkeen on viikon välein toiset kolme tenttiä. Kaiken kruunaa toukokuun alkupuolella oleva sisätautien lopputentti, jossa ilmeisesti pitäisi tietää kaikki kaikesta. Eihän tässä.

i

Siinä missä syksyn pahimpina viikkoina piti kulkea lukujärjestyksen mukaisesti (ja tietysti hyvin valmistautuneena) ryhmäopetuksesta toiseen ja taas takaisin, kevään aikana tarvitaan itseohjautuvuutta ja ennen kaikkea itsekuria. Ikävän paljon on itselläni rästissä luentoja, mutta toisaalta vaikka niillä olisi syksyllä käynytkin, aika on tehnyt tehtävänsä ja suuri osa asioista jo unohtunut. Kiintoisaa nähdä, miten tästä keväästä suoriudun. Tähän asti kolmosvuosi on ollut helpompi kuin kuvittelin, mutta katsotaanpa keväämmällä, mitkä ovat fiilikset...

Jokaiselle opiskelu-/työintoa ja tsempit arkeen! Kyllä se tästä taas :)

Joulukuu 2018

Tämän vuoden viimeisen kuukausikatsauksen aika! Huomenna palaillaan vuoden alussa asetettujen tavoitteiden pariin, mutta nyt keskitytään joulukuun tapahtumiin. Paljoa en tässäkään kuussa ehtinyt bloggailemaan, joten yritän saada teidät taas kartalle :)

Joulukuussa

parasta oli joulu, tietenkin! Lempiaikani vuodesta on just nyt, eikä minulla ole mikään kiire päästää vielä joulusta irti. Ehkä loppiaisena suostun hyväksymään, että joulu on ohi.

inspiroivinta on ollut huomata, että asiat järjestyvät kyllä. Muutimme 5 päivää ennen jouluaattoa uuteen asuntoon, saimme tavarat suunnilleen paikalleen ja vietimme mukavan ja rennon joulun. Nyt vanhakin asunto on jo luovutuskunnossa, eikä tähän kaikkeen edes tarvittu harmaita hiuksia ja hillitöntä stressiä.

ikävintä oli muutto. Inhoan muuttoja jo muutenkin, mutta vielä näin lyhyellä varoitusajalla ja pakon edessä se oli vielä ikävämpää.

ärsyttävintä oli ja on se, kun kaikki on ihan kesken. Onneksi pikku hiljaa alkaa järjestys taas muotoutua :)

hauskinta oli nähdä kaikki sisarukseni ja vanhempani meidän perheen pikkujouluissa viikko ennen joulua. Oli se kyllä vähän raskastakin, kun 1,5 vuorokaudessa matkustettiin yhteensä yli 700 km, kun kävimme samalla reissulla moikkaamassa miehen vanhempia. Hauskaa oli myös pitää pikkujoulut kuun alussa ja saada opiskelukaverini vielä viimeistä kertaa vanhalle kämpälle käymään.

ilahduttavinta oli saada joululoman muodossa tauko opiskeluvelvollisuuksiin, taputtaa itseään olalle ja todeta, että selvisin tästä syksystä. Luvassa on tiivis kevät etenkin tenttien osalta, joten pienistä lomavelvollisuuksista huolimatta olen yrittänyt ottaa niin rennosti kuin mahdollista.

raskainta - muutto, muutto ja muutto. Ja ehkä vähän se, kun muuton keskellä piti yrittää lukea kardiologiaa, josta tuntui, etten ymmärrä mitään. Tenttituloksia odotellessa...

piristävintä on lomailu, loikoilu ja suklaansyönti. Palaan ruotuun taas ensi vuonna.

kauneinta oli syntymäpäiväni iltana, kun oli -15 pakkasta ja lunta sateli hiljalleen. Edelleen olen niin onnellinen siitä, kun muutimme juuri Kuopioon ♥ 

haikeinta oli viimeistä kertaa käydä vanhalla asunnolla. Sinne me muutimme, kun kuopus oli vielä vauvaikäinen. Täytyy myöntää, että on myös vähän haikeaa, kun vuosi vaihtuu. 2018 oli elämäni paras vuosi: kiinnostavat opinnot, mukavat harrastukset ja muutenkin kiva elämä :)

Kuulumisia ja joulurauhaa

Hei kaikki ja hyvää aatonaattoiltaa! Taas on vierähtänyt luvattoman pitkä aika viimeisestä postauksesta. Tilannetta selittänee paitsi juuri tapahtunut muutto myös opiskeluvelvollisuudet, joista pakolliset ovat onneksi jo tältä syksyltä ohi.

Olen tässä kuluneiden viikkojen aikana pohdiskellut, kuinka vähällä laittamisella joulu mahtaa tänä vuonna tullakaan. Pikku hiljaa teimme muuttoa uuteen asuntoon, ja itse muutto tapahtui keskiviikkona. Ennen perjantaita yhtään lahjaa ei ollut vielä hankittu, jouluruokia oli mietitty ehkä muutaman minuutin verran ja joulumielikin oli vähän hakusessa. Vaan nopeasti nämäkin hoituivat lopulta, vaikka osa tavaroista hakeekin vielä muuton jäljiltä paikkaansa. Onnea on tunnelmavalaistus :D

Joulun vietämme taas kerran oman perheen kesken uudessa kodissa, vaikka kieltämättä olisi vähän houkutellut ajatus siitä, että pääsisi jonnekin "valmiille". Noh, näillä mennään ja näin aatonaattona alkaa olla sen verran jo järjestelty, että eiköhän tästä hyvä joulu tule :) Todennäköisesti loppuvuosi ja joulu 2018 jää muistoihimme tapahtumarikkaana ja ehkä vähän sekavanakin ajanjaksona. Reilu kuukausi sitten meillä ei ollut muutosta tietoakaan, ja nyt jo asutaan uudessa kodissa. Nopeaa toimintaa, etten sanoisi.

Opiskelujen suhteen joululoma alkoi 1,5 viikkoa sitten keskiviikkona, kun meillä oli kardiologian tentti. Se meni ihan mukavasti, vaikka olinkin stressannut, kun en ehtinyt muuton ja muiden asioiden vuoksi lukea niin paljoa kuin olisin halunnut. Kävin kuitenkin viime viikolla vielä suorittamassa omatoimisia seurantavuoroja sisätaudeilla, ja tällä viikolla oli vielä yksi päivystysyö valvottavana. Lisäksi minulla on ollut tapaaminen syväreideni tiimoilta, jotta pääsisin jo analyysivaiheeseen - sitäkin oli tarkoitus nyt lomalla tehdä. Katsotaan, kuinka käy, kun tätä tekemistä riittää jo muutenkin, ja lomailu olisi tässä kohtaa enemmän kuin tarpeen. Ilmoittauduin myös joululomalla tutkimaan potilaita, jotta saisin toivon mukaan keväästä vähän helpomman.

Syksyn alusta tuntuu olevan ikuisuus niin ajallisesti kuin ammatillisen kehityksenkin suhteen. Vaikka olen tänä syksynä ollut yliopistolla ja sairaalalla melkein enemmän kuin kahtena viime vuonna yhteensä (no ehken ihan), päällimmäisin tunne taitaa silti olla innostus ja kiinnostus - tämänhetkisen väsymyksen lisäksi. En ole kokenut sairaalassa pyörimistä yhtään raskaaksi, vaikka sitä etukäteen epäilin. On siellä näköjään sen verran tullut oltua. Eniten olen syksyn aikana stressannut mahdollisia sairasteluja sekä omatoimisia potilaan tutkimisia. Onneksi niihinkin alkaa jo rutiini löytyä niin tutkimisten kuin raporttienkin osalta! Opittavan asian määrä on jo tänä syksynä ollut ihan tolkuton, ja sama jatkuu keväällä - mutta kuten jo todettua, kiinnostus auttaa siinä hurjasti. Puolet kolmosvuodesta on ohi, ja olen suoriutunut syksystä paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Tästä on hyvä tammikuussa jatkaa.

Jos nyt kuulumisiin palataan: virallisesti olen ollut joululomalla jo pitkään, käytännössä vain vuorokauden. Vaikka vähän epäilinkin, näyttäisi siltä, että kyllä se joulu lopulta löysi myös meille ♥ Kaiken puurtamisen jälkeen nyt on aika levätä.

Tunnelmallista joulun aikaa teille kaikille! :)

Loka-marraskuu 2018

Mukavaa joulukuun alkua! Lokakuu ja marraskuu hujahtivat ohi, joten niputetaanpa kaksi kuukausikatsausta taas yhteen. Vuoden pahin aika eli marraskuu - joka tänä vuonna oli vielä paljon tavallista rankempi - on nyt ohitettu, ja reilun viikon päästä ollaankin jo joululomalla. Mutta tässäpä vielä parin viime kuukauden parhaita ja pahimpia :)

parasta oli päästä eroon elinpatologiasta tentin kautta perjantaina. Ennen tuota tenttiä minulla ei ollut koskaan ollut hyvää fiilistä histologian/patologian tentissä, mutta nytpä oli! Ja hyvä niin, sillä perjantainen tentti oli ihan viimeinen patologian tenttimme.

inspiroivinta on ollut huomata oma edistymiseni erityisesti potilaan tutkimisen kohdalla. Nyt on kolme potilasta yhdeksästä tutkittu, ja ero ekan ja kolmannen potilaan tutkimisessa oli jo huomattava. Yleisesti klinikan kurssit ja opiskeltavat asiat ovat todella inspiroivia - tämän kaiken vuoksi minä lääkikseen halusin :)

ikävintä oli paitsi olla 2,5 viikkoa yksin lasten kanssa, myös se, että joudumme melko pikaisella varoitusajalla muuttamaan pois tästä asunnosta. Onneksi uusi asunto on jo löytynyt ja muuttopäiväkin suunnilleen tiedossa. Ikävää on siis se, että omasta tahdostamme emme olisi vielä muuttaneet pois.

 

ärsyttävintä on edelliseen liittyen pakkaaminen ja tavaran karsiminen. Yleensä meillä on ollut pidempi aika valmistautua muuttoon, mutta tämä tuli aika puun takaa! No, tuleepahan taas karsittua kertynyttä tavaraa...

hauskinta on varmaan ollut kaikissa ryhmäopetuksissa ja harkoissa. Nyt klinikassa ryhmät ovat aika pieniä, 6-8 hengen ryhmiä, joten aika hyvin ollaan tultu tutuiksi ja opiskelukin pienryhmissä on ihan eri tavalla mielekästä kuin suurissa opiskeluryhmissä.

ilahduttavinta on saada opiskelu- tai muita asioita päätökseen. Olen ilahtunut myös jokaisesta hyväksytystä harjoitussairauskertomuksesta, koska kaikki on aina kotiinpäin.

raskainta on ollut pimeä marraskuu ja siihen liittyen väsymys. Onneksi nyt on saatu edes pikkuisen lunta, mutta pitkään oli mustaa ja sateista ja oma olo sen mukainen.

piristävintä on tässä vaiheessa syksyä todeta, että suurin osa syksyn opiskelujutuista on jo takana - ja olen selvinnyt niistä kaikista! Myös ajatus monen viikon (!!!) joululomasta virkistää. Lokakuussa ollut syysloma oli myös piristävä - nyt ennen joulua olen jaksanut paljon paremmin kuin aiempina vuosina, jolloin syyslomaa ei ole ollut.

kauneinta ovat tähän vuodenaikaan kuura ja kaikki kauniit kausivalot, joita ihmiset ovat viritelleet pihoilleen ja parvekkeilleen!

haikeinta on jättää tämä ensimmäinen Kuopion-kotimme varsinkin, kun muutto tuli eteen niin äkkiä. Tänne sitä tultiin silloin ekan syksyn elokuussa ja täällä on koettu niin paljon iloa kuin epätoivoakin! Onneksi sentään asuinalue säilyy samana, joten muutos on mahdollisimman pieni kaikkien kannalta.

Sellaista kaikkea on mahtunut loka- ja marraskuuhun.Yritän taas jossain kohtaa kirjoitella, mitä kaikkea on opiskelun saralla tapahtunut ja muutenkin, mutta harmittavasti aika on niin rajallista... Joka tapauksessa ihanaa alkanutta joulukuuta kaikille! ♥

Preklinikka ja arvosanat

Ennen lääkisopintojeni alkua mietin tovin jos toisenkin, mitenköhän mahdan pärjätä niin vaativissa opinnoissa. Kun on alla "vain" amk-tutkinto ja suunnilleen lukematta läpi vedetty lukio, oli ehkä aiheellistakin mietiskellä, mihin omat rahkeet riittävät.

Kuopion lääkiksessä kurssien arvostelu on joko hyväksytty-hylätty tai arvosana-asteikolla 0-5. Välillä mietin, että hyv-hyl olisi kiva kaikkien kurssien kohdalla, mutta toisaalta numerotkin ovat ihan jees. Koko lääkisajasta en voi vielä puhua, kun kokemusta on vasta prekliinisistä opinnoista. Monilta olen kuullut, että klinikassa arvosanat ovat kovemman työn takana kuin preklinikassa, mutta tämä jää nähtäväksi ja raportoitavaksi myöhemmin.

Näin perheellisenä, kun opiskelulle ei ole rajattomasti aikaa (no kenelläpä olisi), olen yllättynyt positiivisesti omista arvosanoistani. Takana ei ole yhtään hylsyä tai edes ykköstä, vaan ennemminkin painotus on asteikon keskivaiheilla ja sitä paremmissa arvosanoissa. Joka kurssin tavoitteenani on oppia mahdollisimman paljon sellaista, mitä tarvitsen sitten oikeissa töissä, mikä alkuvaiheessa tarkoittaa ensisijaisesti suurten kokonaisuuksien hallintaa ja jos aikaa jää, pienempiä asiakokonaisuuksia ja harvinaisempia asioita. En siis pääasiassa tavoittele mahdollisimman hyviä arvosanoja, vaan ne ovat kiva bonus ja pieni varmistus siitä, että jotain on kurssilta jäänyt päähänkin. Tärkeintä on oma fiilis siitä, että perusasiat on opittu. Tenttien sisältö on jo preklinikassakin vaihdellut paljon laatijoista riippuen - toiset painottavat suuria kokonaisuuksia, toiset pienempiä asiasisältöjä. Yleensä, muttei aina, tentin arvosana on vastannut aika hyvin omaa fiilistäni.

Ja sittenhän on toki asia nimeltä kladi. Kladiin kuuluvat tiettyjen kurssien arvosanat, ja oma kladisijoitus voi vaikuttaa siihen, saako toivomaansa manupaikkaa. Itä-Suomen yliopiston järjestämiä amanuenssuuripaikkoja jaettaessa ensimmäisenä kriteerinä on oma n-luku ja ensisijalla luonnollisesti ylempien kurssien opiskelijat. Kladi on kriteeristössä vasta sijalla 3, mutta joka tapauksessa hyvillä arvosanoilla voi omia asemiaan yrittää parantaa. Siinä taas yksi syy, miksi olen  kohtuullisen tyytyväinen kuluneiden vuosien arvosanoihini. Tämän katraan kanssa kun ei ihan heti lähdetä toiselle paikkakunnalle harjoittelemaan.

Preklinikan jäljiltä olen iloisen yllättynyt siitä, miten "vähällä vaivalla" (tarkoitan odotuksiini suhteutettuna, siksi lainausmerkit) olen opinnoissani menestynyt. Kun reilut kaksi vuotta sitten, ekana syksynä avasin anatomian atlaan, ihan tosissani kuvittelin hetken, etten pystykään tähän. Vaikka pitäisihän se tietää, että yleensä jos jonkin opiskelupaikan saa, on todennäköistä, että taso on riittävä opinnoissa pärjäämiseen. Joka tapauksessa opiskelu pienten lasten kanssa, välillä vähillä yöunilla ja muutenkin matalilla energiatasoilla on melkoinen työmaa. Välillä väsyttää aivan armottomasti ja toisinaan on käyty tosi syvällä epätoivossa, mutta tässä sitä vaan ollaan. Reilut 1/3 opinnoista on kuitenkin jo kunnialla suoritettu, joten enköhän suoriudu jatkostakin!

Klinikkaa on käyty kohta kolme kuukautta, ja nyt jo tuntuu kuin ei olisi muuta tehnytkään. Kysyä sopii: mihin nämä vuodet menevätkään? Hyvää viikonloppua ja ihanaa isänpäivää!

Kesäkuu 2018

Heinäkuuta on eletty jo viikon verran, vaan kesäkuun parhaat ja pahimmat on vielä listaamatta! Hiljaista on pitänyt blogin puolella nyt kesäkuussa, kun alkukuu meni toipuessa leikkauksesta ja sitten sekä mies että minä aloitimme kesän urakkamme.

Kesäkuussa

parasta oli, kun minustakin tuli VIHDOIN täti ♥ Kunhan sopiva rako tulee, lähdetään koko porukalla ihastelemaan uutta suloista tulokasta!

inspiroivinta oli vilkaista lukarista tulevan syksyn opiskeluohjelmaa. Voi kun sitten syksyllä  opiskelujen alle hautautuneena muistaisi, miten paljon klinikkaa onkaan odottanut. (Rehellisesti sanottuna odotan syksyä tällä hetkellä kauhunsekaisin tuntein.)

ikävintä on ollut jatkuva pyykkääminen, pakkaaminen ja tavaroiden purkaminen, koskapa olemme kiitettävästi reissanneet kesäkuun aikana. Reissut ovat tietenkin kivoja, mutta kaikki se etu- ja jälkikäteistyö - argh!

kipeintä oli toipuminen nielurisaleikkauksesta. Never again, mutta onneksi ei ole tarvettakaan!

hauskinta oli käydä tutustumassa entiseen elämäämme pk-seudulla, treffata ex-työkaveria ja käydä katsomassa, mitä ex-kodillemme kuuluu :D

ilahduttavinta oli saada paras arvosana koko opiskeluhistoriani laajimmasta kurssista (farmakologia). Täytyy olla tyytyväinen omiin suorituksiini näinä kahtena vuotena :) Tietenkin parasta oli, että tämän kurssin läpäisy avasi minulle oven klinikkaan.

raskainta oli, kun juhannuksen jälkeen tuli totaalinen stoppi kesäurakkani eli syväritutkimukseni kanssa. Ikinä ei ole mikään opiskeluun liittyvä ottanut niin paljon päähän kuin tuo projektini juhannuksen jälkeisenä viikkona. Onneksi kaikki fiilikset ovat lopulta ohimeneviä, ja tuostakin suosta on noustu!

piristävintä oli tavata juhannuksena pitkästä aikaa ystäviä ja suloista kummilastamme ♥

kauneinta olivat - totta kai - valoisat ja kauniit kesäyöt, kun aurinko ei kauaa viivy horisontin alapuolella. 

haikeinta oli käydä todennäköisesti viimeistä kertaa lapsuudenkodissani. Kotiseuduilla tulee muutenkin käytyä harvoin, ja jatkossa luultavasti vieläkin harvemmin :(

Vanha kunnon Oulu ja vanha kunnon Lyseo.


Sellainen oli kesäkuu. Päivät ja viikot vierivät kiihtyvällä tahdilla, vaikka kuinka yrittää roikkua mukana. Kuukauden kuluttua syksyn opinnot on jo aloitettu... Mutta siihen asti ja vielä sen jälkeenkin vietetään ihanaa kesää! Leppoisaa lauantai-iltaa ja viikonloppua! ♥♥♥

Lomalla ollaan!

Näin se toinenkin opiskeluvuosi saatiin päätökseen. Viimeisten parin viikon tenttiinluku-urakka väsytti niin pahasti, että vielä tässä vaiheessa on turhaa odotella mitään järkevää koontia kuluneesta vuodesta. Ehkä saan sen aikaan, kunhan ajatukset ehtii tasoittua ja aivot lakkaavat pyörittämästä loputonta lääkeainekelaa :D

Joka tapauksessa kesälomalla ollaan seuraavat pari kuukautta. Meidän kesäkuviot eivät vieläkään ole täysin selvillä, mutta itse ainakin teen syväreitäni tämän kesän. Tutkimusprojekti on vauhdissa, vaikka jäikin nyt loppukeväästä tenttiinluvun jalkoihin. Kontrastiksi viime kesään ajattelin ottaa tänä vuonna vähän rennommin, joten todennäköisesti teen kohtuullisen lyhyttä päivää ja muun ajan nautin lasten kanssa kesästä!

Toukokuun kuukausikatsaus jääköön kesäkuun puolelle, koska eka lomapäivä on aina raskain!  Postauksen informaatioarvo lienee lähellä nollaa, mutta noh, jospa mä tästä piristyn vielä ;) Aurinkoista loppuviikkoa!

Oma opiskelusyklini

Tämän vuoden pääsykoeurakka on nyt tehty ja edessä jälleen kerran tulosten odottelu. Kokeessa oli kyllä hurjasti tehtäviä! Onnea kokeessa olleille, ihanaa kesää ja tsemppiä seuraaviin viikkoihin :) Eilen vietettiin pääsykokeessa olleen siskoni kanssa ensin kunnon pääsykokeen purkajaiset ja illalla vielä ihailtiin auringonlaskua - kesäillat ovat niiiin ihania!

Kun on kohta pari vuotta lääkisopintoja takana, alkaa huomata omassa opiskelussaan tiettyä säännönmukaisuutta. Jotenkin huvittavaa havaita jokaisen kurssin sujuvan suurin piirtein samalla kaavalla, vaikka kuinka yrittäisin tsempata ja muuttaa kuviota! Tässäpä esittelyssä mun opiskelusykli (huumorimielellä toki). Kuulostaako tutulta?

 
1. Kurssin aloitus - kevyttä ja kivaa

Ihanaa, uusi kurssi alkaa! Vaikuttaa tosi kivalta ja mielenkiintoiselta. Päätän heti alusta lähtien opiskella kaiken ja tosi hyvin, ettei tenttiin lukiessa tarvitse muuta kuin kevyesti kertailla. Hyvistä yrityksistä huolimatta kurssin pari ekaa viikkoa menee toipuessa edellisen tentin aiheuttamasta stressistä, joten tehokas opiskelu jää haaveeksi.

2. Kurssin keskikohta - vähän sinne päin

Olen moninaisista syistä jäänyt jälkeen kurssin aikatauluista ja paras alkuinnostus on kadonnut. Opiskelen (muka) reippaasti, vaikka suuri osa päivistä kuluukin elämästä nauttimiseen, liian pitkiin taukoihin ja muihin yleisiin aikavarkaisiin. 

3. Tentti lähestyy - stressi nousee

Tenttiin on pari viikkoa aikaa, ja alan tajuta olevani pulassa. Tästä alkaa armoton kamppailu aikaa vastaan. Löysäilylle ei ole enää aikaa, vaan opiskelen täyttä päivää ja välillä iltaakin. Joidenkin kurssien kohdalla tämä vaihe on työmäärältään kohtuullinen, toisten (kuten alkukevään mikrobilsan kanssa) kohdalla puskee pintaan tuskanhiki.

4. Viimeiset päivät - kunnon stressipaniikki

Viimeiset pari-kolme päivää ennen tenttiä muutun hulluksi tiedenaiseksi, jota ei parane häiritä. Kierroksia ja lukutunteja lisätään reilusti, olipa se tehokasta tai ei. Yhdistelen eri juttuja niin, että olen lopulta aivan solmussa niiden kanssa. Tässä vaiheessa mietin, miksi oi miksi en tajunnut opiskella heti kunnolla!

5. Tentti takana, elämä edessä

Tentin jälkeistä fiilistä leimaa helpotus: se on ohi nyt, eikä tuloksista tarvitse murehtia moneen viikkoon! Tässä vaiheessa kaikkensa antaneena on ihanaa viettää loppupäivä (tai -viikko) rentoutuen ja elämästä nauttien. Kunnes jonkin ajan päästä huomaan seuraavan kurssin osalta olevani jo listan kohdassa 3 ja sama rumba alkaa alusta. Ei ole helppoa, ei!

Onneksi tänä keväänä on jäljellä enää yksi kurssi, johon voin tuhlata kaiken liikenevän ajan ;) Superkivaa viikon jatkoa jokaiselle ja tsemppiä arkeen ja elämään!