LT5 - mietteitä menneestä lukuvuodesta

Kesä on alkanut ja LT5 tältä erää onnellisesti ohi. Koska on aina kiva vilkaista taaksepäin ennen suuntaamista kohti tulevaa, nyt seuraa koonti kuluneesta lukuvuodesta. Viime vuoden vastaavan postauksen löydät täältä! Tänä lukuvuonna kävin loput LT4:sta (kirurgia) sekä suurimman osan LT5-vuodesta (kaiken muun paitsi KNK:n ja lastenpsykiatrian). Opintopisteitä suoritettavanani on vielä suurin piirtein 60 op, joista 24 op (= 4 kk) pakollisia harjoitteluja eli amanuenssuureja. Kuvituksena - totta kai - pieniä palasia kuluneen vuoden opiskeluhetkistä!

Yleisesti koen saaneeni tänä vuonna erityisesti varmuutta omaan tekemiseeni. On ollut ihan mahtavia ja ihan kamalia hetkiä, mutta pääosin aika tasaisesti on tämä vuosi mennyt. Tuntuu tosin, että syksystä on kulunut äärettömän pitkä aika. Alkusyksy oli aika haastavaa, kun piti 100 % opiskelujen (sekä minun että miehen) lomassa hoitaa kuopusta kotona. Onneksi ollaan saatu ympärille ihania ihmisiä, jotka kävivät välillä jeesaamassa pikkuisen kanssa niin, ettei mitään opintoja syksyltä jäänyt rästiin. Kirurgia yllätti minut todella positiivisesti,  se oli laaja mutta hyvin järjestetty kurssi. Lempijuttujani taisivat olla leikkaussalikäynnit sekä päivystyksen seuranta. Loman jälkeen siirryin silmätauteihin, joka oli melko vaivaton kurssi. Sitä seurannut tk-jakso oli sitten kaikkea muuta, ja ehdottomasti etenkin henkisesti kuluneen lukuvuoden raskain pala. Kevät sujahti mukavasti ensin lasten-, sitten naistentauteja opiskellen. Väliin mahtuivat lisäksi yleislääketieteen, englannin sekä kliinisen ravitsemustieteen kurssit, jokainen melko pieni opintokokonaisuus mutta yhdessä kohtalaisen työllistävät.

 

Jos LT4 sujui mukavasti ja sisälsi pitkään odotettuja kursseja, vitosvuosi ei (tähän mennessä ole) ollut lempparini ollenkaan - paitsi lastentautien osalta. Tasaisen varmasti on kuitenkin myös tämä vuosi suoritettu, ja vähiten suosikkikurssistani (naistentaudit ja synnytysoppi) sain paljon uutta oppia ja motivaatiotasooni nähden suuresti ilahduttaneen arvosanan. Kuluneen lukuvuoden aikana

• mukavinta oli oppia lisää eri aihealueista ja saada varmuutta ja luottamusta omaan tekemiseen ja osaamiseen
  
• raskainta oli etenkin loppusyksystä mutta oikeastaan koko lukuvuonna piinanneet omat terveysongelmat, joiden vuoksi myös opinnot tuntuivat välillä raskaammilta kuin muuten ehkä olisivat tuntuneet
  
• eniten opin sillä lyhyellä tk-jaksolla, ehdottomasti, lisäksi sanelu on nykyään jo hyvin hallussa
  
• vielä kehitettäväksi jäi no, aika moni lääkärin työn osa-alue, joita parhaiten oppinee työelämän puolella...
  
• innostavinta oli huomata oma edistymisensä niin tiedollisesti kuin taidollisestikin eri opintojaksojen yhteydessä - etenkin tk-jaksoilla sai huomata oman ajattelunsa kehittyneen, mikä oli kivaa
  
• eniten haasteita oli alkusyksystä opintojen ja pikkuisen hoidon yhteensovittelussa

Jokseenkin mitäänsanomaton fiilis jäi tästä lukuvuodesta, mutta syytä sille en osaa oikein eritellä. Syksyllä on luvassa alkuun luentoja, sitten käymättä jääneet LT5-opinnot KNK ja lastenpsykiatria (näitä odotan), joiden jälkeen loput LT6-opinnot. Omalla kohdallani LT6 ei ole niin keveä kuin muilla, mutta ei se mitään. Joka tapauksessa teoriaopinnot saan - jos kaikki menee hienosti, kuten tähän asti on mennyt - purkkiin yhtä aikaa muun kurssin kanssa, mikä on totta kai upeaa!

 

 

Mutta ennen viimeistä (apua) opiskeluvuotta on selvittävä koetuksesta, jota ensimmäiseksi kandikesäksi kutsutaan. Syksyllä opintoihin - viimeistä kertaa - palaa kokeneempi mutta toivottavasti alastaan vieläkin innostuneempi opiskelija. Kutosen opinnoista lisää tuonnempana, sillä ennen sitä on vielä kokonainen kesä elämättä! Ehkäpä ensi kerralla kirjoittelen kesätyötunnelmista.

Kauniita kesäpäiviä teille jokaiselle ja tsemppiä kullekin omiin elämäntilanteisiinsa!

Vuoden 2020 parhaat ja pahimmat

Huh, ehdinpäs vielä tälle vuodelle! Tuskin olen ainoa, joka sanoo, että vuosi 2020 oli raskas. Vaan mahtuipa myös tähän vuoteen vastoinkäymisten lisäksi paljon ilonaiheita ja onnistumisiakin niin ammatillisessa mielessä kuin muutenkin. Päättyvän vuoden kunniaksi (onneksi emme kohtaa enää) pieni listaus elämän sattumuksista ja tapahtumista lienee paikallaan.

Kevät alkoi omalta osaltani hyvin toiveikkaasti. Olin (vihdoin, siltä se tuntui!) pääsemässä takaisin opintoihini. Kolme kuukautta äitiyslomaa oli enemmän kuin tarpeeksi, kaipasin vauvakuplastani takaisin ihmisten ilmoille.

Isoimpana ilonaiheenani alkuvuodesta olivatkin (luonnollisesti vauvan ja muun perheen lisäksi) mielenkiintoiset opinnot sekä havainto siitä, että ajatukseni on ihan yhtä kirkas kuin ennen raskauttakin. Oppiminen oli siis varsin helppoa ja mielekästä, kun oli hetken pitänyt taukoa opinnoista. 

 

Suurin haaste oli varmaan vauva-arjen, muun elämän ja opiskelun yhdistäminen. Se sujui loppujen lopuksi oikein mallikkaasti, mistä kylläkin suurin kiitos kuuluu puolisolleni. Etäaika helpotti myös aikataulu- ja muuta säätöä, mutta välillä tarvittiin ja onneksi myös saatiin vauvanhoitoapua. Olen kovin ylpeä siitä, miten minä ja perheeni tästä vuodesta selvisimme. Opiskelut saatiin hoidettua varsin menestyksekkäästi, samoin kaikki muu olennainen. Ihminen näköjään venyy moneen, kun on pakko.

Jännittävin tilanne (josta selvisin hyvin) oli varmaan leikkaussalissa. Etukäteen jännitti kovasti, miten mahdan pärjätä, mutta leikkauksessa avustaminenhan oli varsin mukavaa. Myös pientoimenpiteitä olen päässyt harjoittelemaan tänä vuonna useita kertoja. Joka kerta ne jännittävät ainakin vähän, mutta mukavaa on ollut huomata oma edistymisensä myös sillä saralla.

Opiskelussa parasta tänä vuonna olivat mielenkiintoiset kurssit ja etenkin vuoden alussa ollut mahtava opiskelumotivaatio. Loppuvuotta kohti - siinä kohti kun työluvat varmistuivat - motivaatio tosin koki notkahduksen, ja otin loppusyksyn niin rennosti kuin kykenin. Loman jälkeen sitten taas uusin voimin...

Raskainta ovat olleet tänä vuonna erinäiset terveysongelmat. Ja tietysti arki oli keväällä tosi työlästä. Tähän mainitsisin vielä opintoihin liittyvät hajautukset eri paikkakunnilla, sillä monestakin eri syystä koen ne raskaina. Harmi sinänsä, koska niitä nyt vain kuuluu tähän pakettiin, ja onhan se hyvä mahdollisuus päästä näkemään keskussairaalankin toimintaa.

 

Suurin kehityskaari ainakin opintojen osalta tapahtui varmaan syksyn terveyskeskusopetuksessa, kun loppuviikosta vastaanoton pito alkoi jo sujua takkuisen alun jälkeen. On muuten pakko nostaa tähän myös sanelu, koska ennen tätä syksyä en ollut sanellut koskaan, mutta nykyään se onnistuu jo ihan hyvin. Keväällä treenataan sitäkin lisää ja oikein hyvä niin. Omasta mielestä kehitystä on tapahtunut toki myös muilla elämän osa-alueilla, ja pidänkin esim. omaa tutkimustyötäni jo paljon sujuvampana kuin alkuvuodesta. Niin ja hei, olen tänä vuonna opetellut neulomaan!

Opiskelussa ikävintä oli etenkin nyt etäaikana opiskelukavereiden vertaistuen puute. Tokihan ryhmäopetuksessa tapasi ryhmäläisiään, mutta noin muuten tavattiin kavereiden kanssa vain harvoin. Tänä syksynä jouduin myös menemään kahteen kertaan uusiin pienryhmiin (ensin kirra vuotta myöhemmin aloittaneiden kanssa ja myöhemmin loppusyksy oman kurssin mukana eri ryhmässä kuin aiemmin), mikä vie voimia, vaikka sinänsä hyvin eri porukoihin solahdankin.

Mukavia hetkiä ovat olleet ainakin kesäloma oman porukan kesken, rentoa olemista vailla kiirettä mihinkään. Mieltä on lämmittänyt toki sekin, kun tentit ovat palautuneet hyväksyttyinä, ja opintopisteitä on kertynyt. Valmistuminen on enää 90 op:n päässä.

 

Ristiriitaisin olo tuli siitä, kun sain nelosen työoikeudet. Vihdoin, ja nyt jo! En osaa eritellä, olinko asiasta enemmän innoissani vai kauhuissani. Tähänkö päättyivät nyt huolettomat opiskeluvuoteni? Myös vauvavuoden päätös on joka kerta yhtä ristiriitaista. Samaan aikaan haikailee sitä ihan pientä vauvelia (en tosissani kylläkään) ja on onnellinen siitä, kuinka toinen kasvaa ja kehittyy! :')

Yllättävintä taisi olla se, kun kehitin itselleni ihan kunnollisen kolmenkympin kriisin. Luulin jotenkin olevani ihan sinut itseni ja elämäni kanssa, mutta niin vain jouduin käymään taas kerran läpi kasan mielenkiintoisia ajatuksia ja kriisinaiheita... Joka tapauksessa olo helpotti synttäripäivän jälkeen, joten ehkäpä tästäkin vuosikymmenestä selvitään. Kolmenkympin rajan tältä puolelta lievästi huvittaa oma "olen niin vanha"-kriiseilyni ennen lääkikseen hakua. Olinhan lääkishaut aloittaessani "jopa" 23-vuotias!

Toiseksi viimeinen täysi opiskeluvuosi on nyt puolessa. Varkain vierivät vuodet, ja LT1 on muuttunut ihan yhtäkkiä LT5:ksi! Vaikka näkeehän ajan kulun, kun katsoo vain - onhan pääsykoebabynikin kasvanut opiskeluaikana vauvasta tosi reippaaksi 5-vuotiaaksi.

 

 

Vuosi 2020 ei ollut yhtään sitä mitä toivoin ja odotin. Ei tullut isoja pyöreiden juhlimisia, ihmisiä tavattiin ennätysvähän ja -harvoin, mutta omalla perheellä oltiin sitäkin enemmän. Blogi on ollut tänä vuonna kovin hiljainen, ja nähtäväksi jää, millaisen postaustahdin ensi vuonna saavutan. Tämä vuosi oli aikamoista hullunmyllyä monessakin mielessä, mutta ainakin perhetilanne helpottanee ensi vuonna hiukkasen, kun pikkuruisinkin pääsee päivähoitoon. Mahtaa olla omituista opiskella ilman pientä opiskelukaveria. Uusia tuulia on luvassa siis ensi vuodellekin.

Suuria en uskalla ensi vuodelle toivoa, mutta moni kanssani varmaan toivoo parempaa vuotta 2021. Onnellista uutta vuotta jokaiselle!

Kirurgian viemää

Pirteää lokakuun alkua! Kirurgian jakso alkaa olla loppusuoralla. Voin todellakin sanoa, että tätä kurssia olen odottanut kauan. Tosin vaikka vuosi sitten kesällä sanoinkin odottavani kirugian jaksoa nelosvuoden kursseista melkein eniten, vuoden aikana fiilikset hiipuivat ja kirra tuntui juuri ennen kurssin alkua lähinnä pakolliselta pahalta. Yllättävää - tai ehkei sittenkään niin yllättävää - kyllä, kuluneen kuukauden aikana kirurgian kurssi on osoittautunut yhdeksi lemppareistani.

 

 

Etukäteen ja kurssin keskelläkin tuntui, että tekemistä on liikaa paljon, kun poliopetusten ja potilaan tutkimisten lisäksi pitää seurata tietyt tuntimäärät leikkauksia + muuta kirurgian toimintaa sekä päivystystä. Osa tutkimisista hyväksytetään suullisina raportteina, joten sisätautien kaltaista aikataulusäätöä ei onneksi samassa mittakaavassa ole. Nyt reilu viikko ennen tenttiä kaikki seurannat ja tutkimiset ovat onnellisesti takana (haluan nimittäin ne työluvat ja mahdollisimman pian!). Ensi viikon tosin vietän vielä hajautuksessa Mikkelissä, mikä onkin minulle ihan uusi kokemus. Keväällä psykiatrian hajautus peruttiin koronan vuoksi kokonaan, mutta se olisi muutenkin ollut Kuopiossa. Mutta mukavaa päästä näkemään keskussairaalaakin!

Tällä hetkellä ihan parhaaksi on osoittautunut leikkaussaliseuranta, jota tuli suoritettua melko lailla enemmän kuin oli vaatimus. Pääsin ekaa kertaa elämässäni myös pukeutumaan steriiliksi sekä olemaan apuna leikkauksessa assistenttina. Vaikka tuleva erikoisalani onkin jo melko lailla lyöty lukkoon (no joo, niin lukkoon kuin tässä vaiheessa voi), kyseiset hetket leikkurin puolella saivat (melkein tosissaan) pohtimaan kirurgiaa omana alanani! Vastauspostauksessa käsiteltiin epämukavuusaluetta verikammoineen, ja on tässäkin yhteydessä todettava, että kun itse on jotenkin osallisena, on helpompi - tai omalla kohdallani jopa helppoa - selvitä näistä tilanteista. 

 

 

Näin viikko ennen tenttiä alkaa pieni stressi nousta. Asiaa ja opittavaa on aivan älyttömästi, kuten sopii olettaakin, kun kirurgian kurssin kokonaisopintopistemäärä on 15. Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin hyvä - toivottavasti sama jatkuu loppuun asti. Saapa nähdä, miten jaksaa hajautuksessa vielä opiskella täysien päivien lisäksi... :D Joka tapauksessa enää viikko syyslomaan! (Tunnelmat ovat kyllä kovin erilaiset kuin vuosi sitten, ja tämä vuosi vie voiton kirkkaasti :) Syysloman jälkeen pääsenkin loppulukuvuodeksi oman (ihanan) vuosikurssini seuraan jatkamaan LT5-opintoja, mutta niistäpä lisää myöhemmin.

Ihanaa viikonloppua!

Kesäkuulumisia

Viimeistä lomaviikkoa tässä vietän, joten jo on aikakin päivittää edes pienesti tämän kesän tunnelmia. Raskaan kevään jälkeen tuli enemmän kuin tarpeeseen myös lomailla koko perheen voimin. Osittain koronatilanteesta johtuen työt jäivät myös miehellä aika vähiin tänä kesänä, mutta toisaalta samasta syystä loma oli tänä vuonna todella paljon odotetumpi. Joka tapauksessa reilusti suurin osa opiskeluvuosista (molempien opinnot yhdistettynä 7/10) on takana, joten voi olla, että tämä oli opiskeluaikojen viimeinen rennompi kesä meille kummallekin. Siksipä yritimme nauttia siitä niin paljon kuin näissä olosuhteissa pystyy.

Alkukesä toi mukanaan hurjasti vastoinkäymisiä. Tähän asti uskollisesti palvellut automme jätti meidät kesälomamatkalla keskelle ei-mitään - tai oli siinä onneksi huoltamo vieressä. Erinäisten seikkailujen jälkeen saimme hankituksi "uuden" auton, jonka kanssa olen nyt totutellut elämään. Se kun on vielä isompi kuin edellinen, kuten toki kuuluukin tällä porukalla olla. Lisäksi lapsilla on ollut loppukevään ja kesän vaivoina erinäisiä terveyspulmia, joista mainittakoon yhdellä rannemurtuma ja toisella osastotutkimusjaksoakin vaatinut oire. Onneksi mitään vakavampaa ei taustalta löytynyt, mutta sanottakoon, että kuluneen kevään jäljiltä fiilis oli näiden jälkeen lähinnä, että mitähän vielä.

Sittemmin tilanne tasoittui, ja juhannukselta pääsimme viettämään mukavan kesäisiä päiviä mm. mökillä. Kesän tähän mennessä pahimmat (tai parhaat) helteet ajoittuivat sopivasti juuri siihen ajankohtaan, ja oli kieltämättä mukavaa viettää järven rannalla leppoisia kesäpäiviä. Yövyimme teltassa koko porukalla kokonaisen viikon. Vauvakin nukkui hienosti yönsä raittiissa ulkoilmassa. Sen jälkeen kotonakin on lempeää unikoulutusta jatkettu, kun äiti meinaa taas olla valjastettuna 24/7 palvelusväeksi :D Mies saa siis vuorostaan "nauttia" katkonaisista öistä, mikä toki minulle sopii.

Ensimmäinen artikkeli on edelleen työn alla. Aika on kortilla, mutta nyt tämän viikon aion tosissani tehdä sitä eteenpäin. Ensi viikolla aloitan amanuenssuurin, ja siitä viikon päästä alkavatkin jo LT5-opinnot. Lievästi järkyttävää todeta, että toiseksi viimeinen lääkisvuosi on ihan kohta täällä! Etenkin, kun aika tuntuu vierivän vuosi vuodelta nopeammin... Kieltämättä mielelläni olen taas kerran palaamassa arkeen, vaikka nähtäväksi jää, millaiseksi syksy muotoutuu koronatilanteen ja omien muuttuneiden kuvioiden kanssa. Syksyllä meillä on nimittäin jo kaksi koululaista, kaksi opiskelijaa, yksi päiväkotilainen ja yksi kotihoidossa. Hoitopaikkaa on pikkuiselle haettu tammikuun alusta, jotta saisi edes sinne reilun vuoden ikäiseksi olla kotona. Saa pitää peukkuja, että sopiva paikka löytyy ja muutenkin kaikki sujuisi hyvin! 

Toivottavasti teilläkin kesä on sujunut mukavasti, oli lomaa tai ei. Ai niin, kaikille tuoreille fukseille rutkasti onnea sisäänpääsyn johdosta sekä tsemppiä opiskeluun! :) Tänä keväänä rannalle jääneille toivotan suuresti voimia jatkoon ja muistutan, että kevään suuret ja yllättävät muutokset sisäänpääsyä ja pääsykoejärjestelyjä ajatellen olivat varmasti vaikea pala monelle. Älkää siis missään tapauksessa vetäkö tämän kevään perusteella johtopäätöksiä siitä, onko teillä mahdollisuuksia päästä opiskelemaan! Edelleen hurjasti tsemppiä jokaiselle vielä oman alan opiskelupaikkaa odottavalle 💗

Nyt viimeisten lomapäivien viettoon! Kauniita kesäpäiviä myös teistä jokaiselle 🌞

2/3 suoritettu!

Lupasin viimeksi, että kerron vielä tarkemmin kuulumisia ja tunnelmia kuluneen lukuvuoden ajalta. Tällä hetkellä opintojeni tilanne on se, että opintopisteistä laskettuna koossa on yli 2/3 suorituksista, mutta koska kirurgian kurssi on vielä suorittamatta, neljännen vuoden työkynnys ja sitä myöten eka kandikesä antaa odottaa itseään ensi vuoteen.

Syksy - tai oikeastaan ajanjakso maaliskuulta lokakuuhun - meni aika lailla raskauden kanssa painiskellessa. Opinnot sain toki suoritettua ajallaan, mutta kuten tuli moneen kertaan täälläkin todettua, vähän rankkaa oli. Yksi iso etappi syksyltä oli se, kun sain vihdoin ja viimein syventävien opintojen opinnäytteeni valmiiksi - tuntui niin hienolta nähdä omien suoritusteni joukossa LL-opinnäyte! Vauvelin syntymän jälkeen tein vähän valinnaisia opintoja (ennemmin omaksi virkistyksekseni kuin pakosta) ja ennen joulua kävin vielä toisen opinnäytetyöseminaarin. Vaikka syvärini valmiit jo ovatkin, tutkimus samasta aiheesta jatkuu. Viime vuoden lopulla aloitinkin elämäni ensimmäisen artikkelin kirjoittamisen tai oikeastaan siihen vaadittavan taustatyön. Loppuvuosi on syystä ja toisestakin (väsymys, väsymys ja väsymys) vähän sumun peitossa, mutta jotain muistikuvia sentään löytyy. :D

Palasin tammikuussa opintojen (neurologian!) pariin tosi mielelläni. Neurologia oli omasta mielestäni niin mahtavaa ja oli tosi kivaa olla taas "oma itsensä" - tarkoitan siis ilman raskausvaivoja - vaikka vauvanhoito vähän haasteita välillä järjestikin. Talviloman jälkeen alkoikin tämä erikoinen etäelämän aikakausi, joka on ollut luku sinänsä. Tavallaan opiskelu on ollut helpompaa (kun on voinut osallistua kotoa käsin kaikkeen), mutta toisaalta taas ei (miten ihmeessä pystyy samaan aikaan pitämään esitelmää etänä, hoitamaan vauvaa ja auttamaan koululaista hänen etätuntinsa kanssa?). Mutta siitäkin on selvitty, sanoisin jopa että yllättävän hyvin.

Summauksena koko vuodesta: Vuosi hujahti taas käsittämätöntä vauhtia! LT4 ei herättänyt niin suuria tunteita suuntaan tai toiseenkaan kuin eka klinikkavuosi viime vuonna, ehkä menin sen verran rennommalla otteella. Vauvan kanssa opiskelu oli tälläkin kerralla todella paljon helpompaa kuin raskausaikana, ja oikein hyvä niin. En siis sekuntiakaan ole katunut, että jatkoin opintoja vauvan syntymän jälkeen, vaan se oli minulle ainoa oikea ratkaisu. Onneksi kaikki meni hyvin, ja asiat järjestyivät tavalla tai toisella. Muutamia kertoja vauva oli mukana seminaareissa, ja välillä ystävät auttoivat hänen hoidossaan - kiitos siitä heille ♥♥♥ 

Nyt on kaikki tämän lukuvuoden velvollisuudet hoidettu, vaikka toki artikkelin edistäminen jatkuu nyt kesälläkin. Mutta onpahan kiva olla lomalla! Vaikka toisaalta harmittaa, kun vielä ei ole oman kandikesän vuoro, olen ihan tyytyväinen siihen, että saan vielä tämän kesän olla kotona - etenkin, kun ekaluokkalaisen kesähoitokuviot olisivat muuten tuottaneet harmaita hiuksia. Jokaisella pilvellä hopeareunus, vai miten se meni. :D

Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä vuosi tai edes kohtuullinen! Kauniita kesäpäiviä kaikille ♥

Etäelämää

Moikka taas ja hyvää toukokuuta! Edellisestä postauksesta on taas aikaa, ja kuten jokainen meistä tietääkin, arki on tällä hetkellä hyvin erilaista verrattuna kuukauden takaiseen. Etäelämän aikakausi alkoi meidän perheessämme 18.3., kun esikoisen koulu, yliopisto ja amk menivät kiinni ja päiväkotilaisetkin jäivät kotihoitoon. Arki on siis ihan päälaellaan; ihan kuin oltaisiin koko perhe lomalla paitsi ettei olla, vaan kaikki velvollisuudet opiskelun ja koulun suhteen on edelleen hoidettava. Ruokaa kuluu ihan älyttömät määrät, kun kaikki syövät jokaisen ateriansa kotona. Samoin neliöt eivät joka hetki meinaa riittää tässä tilanteessa, kun kaikki ovat kotona lähes koko ajan. Onneksi on ollut pääosin hyviä säitä, joten on voinut ulkoillakin enemmän kuin perusarjessa.

Opettelua on ollut myös aikatauluttamisessa, kun vanhemmilla on omat opiskelujuttunsa ja esikoisella koulunsa. Muutaman viikon kokemuksella on todettu, että on paras aikatauluttaa selkeästi, kuka vastaa mistäkin tehtävästä milloinkin. Aika paljon helpommalla pääsee, kun etukäteen miettii olennaisimmat jutut, jotka pitää saada aikaan. Välillä on kyllä naurattanut ja ehkä vähän ärsyttänytkin, kun joka paikassa tulee vastaan vinkkejä korona-ajan tylsyyteen. Ehei, tekemisen puutteesta ei ole tässä taloudessa tarvinnut kärsiä lainkaan :D Eskarilaisellakin olisi tehtäviä jonoksi asti, mutta mainittakoon, että suurin osa on edelleen tekemättä. Vapaaehtoisiahan nuo ovat, joten tehdään se, mitä ehditään ja jaksetaan.

Sitten vielä viimeisimmät opiskelukuulumiseni: Nelosvuoden viimeinen opintojakso eli psykiatria on jo takana, samoin kuin 4-vuoden lyhyt oikeuslääketieteen kurssi. Pääsiäisloma vierähti itselläni tk-jakson parissa. Tämä erikoinen ajanjakso näkyy jossain määrin myös "kentällä", ja oli kieltämättä mielenkiintoista päästä näkemään, miten epidemiaan varaudutaan ja valmistaudutaan. Muutenkin terveyskeskustyötä oli kiva seurata ja harjoitella myös toimenpiteitä ja tutkimisia. Tk-jaksoa lukuun ottamatta kaikki opetus 1,5 kuukauden ajalta on järjestetty etänä, mikä on puitteiden puolesta sujunut suorastaan yllättävän hyvin ja sopinut ainakin itselleni mainiosti. Tänä keväänä oli myös valinnaisena tarjolla upouusi "koronakurssi", jonka aiheena oli mikäpä muu kuin Covid-19. Kävin senkin ihan mielenkiinnosta, vaikka olisihan noita pakollisiakin hommia riittämiin :D

Huomenna onkin kevään viimeinen pinnistys eli psykiatrian tentti. Ihan just niin kuin tammikuussa ounastelin, kulunut kevät on mennyt hyvin äkkiä. Ja etenkin tästä loppukeväästä tuli kyllä hyvin erilainen siihen verrattuna, mitä etukäteen ajattelin. Kukaanhan ei tiedä, millainen kesästä tai syksystä tulee, mutta pidetään peukkuja normaalimman arjen puolesta. Kunhan saan tentin pois alta, voisin kirjoitella vähän pidemmästi fiiliksiä etenkin opintojen - ja toki vähän muunkin elämän - suhteen!

Tsemppiä ja voimia kaikille poikkeusoloihin! ♥ Ja jos täällä on joku pääsykokeisiin valmistautuva, lämpimiä ajatuksia ja uskoa itseesi!

Alkukevään arkea

Hei taas ihan liian pitkästä aikaa! Kevätlukukausi on ollut jo pitkään käynnissä, yksi jakso on kokonaan takana ja seminaariviikotkin ovat jo ohi. Kiirettä on pitänyt nyt, kun sekä minä että mies opiskelemme taas täysillä - tai niin täysillä kuin vauva-arjessa voi. Työnjako menee niin, että minä käyn yliopistolla pakolliset ja muut teen vauvanhoidon lomassa. Mies pääsee omiin opintoihinsa paikan päälle aina silloin, kun minun aikatauluni antavat periksi.

Kevät alkoi omalla kohdallani kaksi kuukautta sitten kauan odotetulla neurologian kurssilla, joka melko korkeista odotuksistani huolimatta onnistui yllättämään positiivisesti. Syksyiseen fysiatrian ja ortopedian kurssiin verrattuna työtä - ja ihan läsnäoloa vaativaa opetustakin - oli paljon enemmän, mutta kurssi oli ihan mahtava kaikin puolin. Yksi kivoimmista neurologian ja neurokirurgian jaksoon kuuluvista asioista oli harkka, jossa harjoiteltiin mikrokirurgiaa mm. ompelemalla "haavoja" pikkuruisilla neuloilla mikroskooppia apuna käyttäen. Ei minun hienomotoriikalla kyllä neurokirurgiksi aleta, mutta mukava oli harjoitella!

Viimeiset kolme viikkoa ennen lomaa olivat seminaariviikkoja kirurgian, infektiosairauksien ja geriatrian tiimoilta. Auditoriossa on siis istuttu aamusta iltaan, pääosin ihan hyvin fiiliksin mutta välillä ihan luokattoman väsyneenä. Infektiosairauksista on tentti reilun viikon päästä, geriatriasta viikkoa myöhemmin. Tämä viikko on kuitenkin ollut talvilomaa, joka tuli kyllä tarpeeseen. Sivusilmällä olen silti vilkuillut tulevia aiheita ja etenkin tenttimatskuja, koska noh, nykyarkemme on vielä astetta ennakoimattomampaa kuin aiemmin. Kävimme kuitenkin vanhoilla kulmilla pk-seudulla katsomassa sukulaisia ja ystäviä, jotta loma edes jollain tavalla eroaisi arjesta :D Kuopiossa olemme retkeilleet ja käyneet pilkilläkin, etelämmässä ei moisesta voinut uneksiakaan. Kuvat siis peräisin kuopiolaisista maisemista ♥

Nykyarjesta puheen ollen vauva on jo ihan kohta 5-kuinen, topakka ja hymyileväinen tyttö. Kiinteitä piti jo aloitella, kun paino ei enää täysimetyksellä kehittynyt niin hyvin kuin olisi toivonut. Muutenkin hän on osoittautunut melkoisen temperamenttiseksi tai no, seuraa rakastavaksi vauvaksi. Opiskelu on välillä melkoisen haasteellista hänen kanssaan, mutta ei se mitään, tehdään (kuten aina muulloinkin) sen verran kuin ehditään ja jaksetaan. Yöt menevät vielä enemmän tai vähemmän hulinoidessa, mutta toivottavasti helpottavat joskus. Alan nimittäin olla aika pahassa unenpuutteessa. Ja silti voin niiin paljon paremmin kuin vuosi sitten, puhumattakaan raskauden viime metreistä. Fyysisen väsymyksen kanssa pärjään kyllä, mutta on käsittämättömän mahtavaa, kun ajatus on kirkas eikä esimerkiksi tenttiin luku tuota enää vastaavia ongelmia kuin raskausaikana.

Huomenna alkaa tämän lukuvuoden neljäs ja viimeinen isompi opintokokonaisuus, psykiatriaa  siis luvassa. Hyvillä mielin palailen taas arkeen, vaikka tekemistä loppukeväälle riittääkin niin opiskelun kuin muunkin elämän osalta!

Pirteää alkukevättä ja pääsykokeisiin valmistautuville oikein paljon tsemppiä :)

Viimeisiä viikkoja viedään

Tämän syksyn opiskelut - vuosikurssin mukaiset siis - on nyt minun puolestani taputeltu. Olipa raskas perjantai seminaareineen ja iltapäivän tentteineen! Mutta se kaikki on ohi nyt, enkä voisi olla  enää ylpeämpi itsestäni. I did it! Syksyn suunnitelmat toteutuivat siis kokonaisuudessaan, vaikka kieltämättä matkan varrelle mahtui monia epätoivon hetkiä ja stressiä siitä, miten tässä lopulta käy. Raskausviikkoja oli  perjantaina 36+5 enkä ole missään muussa raskaudessa ollut näin myöhäisessä vaiheessa mitenkään aktiivisesti ihmisten ilmoilla saati esimerkiksi opiskellut (viime kerralla toki luin pääsykokeeseen, mutta tiukasti neljän seinän sisällä :D).

Kyllä, tämä syksy on välillä tuntunut kohtuuttoman raskaalta. Kun jatkuvasti heräilee yöllä ja valvoo pahimmillaan tuntikausia, jossain vaiheessa tuntuu, että lähtee järki. Hepatoosiin liittyvä kutina on ollut ihan hirveää tällä kerralla, ja olen joutunut turvautumaan vahvoihin väsyttäviin antihistamiineihin. Ehkä jotain kutinasta kertoo se, kun tekisi mieli raastaa jalkoja ja käsiä juuriharjalla. Puhumattakaan 1-2 kertaa viikossa toistuvista paastolabroista, kun paastoaminen ja ravinnotta labraan raahautuminen tuntuu kerta kerralta pahemmalta. Siihen vielä päälle stressi vauvan voinnista ("muista laskea liikkeitä!" kommentoidaan joka kerta polilla) ja jatkuvat kivut liikkuessa ja levossakin. Kirsikkana kakun päälle nyt jo parisen viikkoa säännöllisen epäsäännöllisesti jatkuneet semikipeät supistukset niin ah, kylläpä elämä on nautinnollista!

Loppuraskaudet (ensimmäistä raskautta lukuun ottamatta) ovat olleet tähänastisen elämäni raskaimpia aikoja, eikä tämä raskaus tehnyt siihen poikkeusta. Etenkin viimeiset viikot ovat menneet aika lailla sumussa, ja tenttiin luku on ollut jotakin aivan naurettavaa, kun puolen tunnin "lukemisen" jälkeen on jo ajatus niin solmussa, ettei mistään tule mitään. Kuitenkin esimerkiksi viime raskauteen verrattuna on ollut tosi hyvä pitää kiinni normaaleista rutiineista, opiskelusta ja muusta, niin tiukasti kuin vain on kyennyt. Jotenkin opiskellessa ja muutenkin on ollut vielä kohtalaisen helppoa ja mukavaa, mutta kotona illat olen usein viettänyt vaakatasossa muksut kainalossa. Lasten huolehtimisesta hoitoon ja kouluun on mies vastannut aika lailla 100 % ja kotihommistakin varmaan 80 %, mistä älyttömän iso peukku hänelle. Onkin ollut huvittavaa saada välillä kommentteja siitä, miten jaksankin olla näin "pirteä" esim. opiskelujen suhteen. Tuolloin olen ajatellut, että voi kunpa vain tietäisit... :D Mieli on kuitenkin pysynyt kohtalaisen hyvänä, millä onkin ollut varmasti suurin merkitys jaksamiselleni.

Täällä blogin puolella enkä kovin paljoa livenäkään ole tuonut esille, miten raskaita erityisesti viimeiset pari kuukautta ovat olleet. Ehkä olen vältellyt asian myöntämistä itsellenikään, yrittänyt vain sinnitellä päivästä toiseen - mikä toki jälkikäteen ajatellen osoittautui juuri oikeaksi toimintatavaksi. Nytkin kirjoitin tämän kaiken ylös lähinnä siksi, että voin palata näihin tunnelmiin, kun aika taas kerran kultaa muistot ;) Tällä hetkellä maltan tuskin odottaa, että saan kroppani takaisin itselleni ja pääsen pikku hiljaa toipumaan tästä yhdeksän kuukauden koettelemuksesta.

Nyt ollaan raskauden suhteen jo niin vahvasti voiton puolella (vauva on tänään täysiaikainen, jee!), että loppuaika mennee vaikka päällään seisten. Vauva saisi jo saapua, mutta nähtäväksi jää, milloin ja miten. On aika jännittävää odotella, onko oikeasti kyse päivistä vai viikoista, mutta enää ei ole stressiä siitä, milloin synnytys käynnistyy. Tosin tavoilleni uskollisena sairastuin heti loman alettua flunssaan, joten toivottavasti ehdin parantua ennen h-hetkeä...

Kaikki on tällä hetkellä (ja toivottavasti jatkossakin) hyvin, joten nyt vain odotellaan, koska alkaa tapahtua! Sitä ennen nautitaan ansaitusta lomasta ♥

Lomaileville ihanaa lomaa ja kaikille muille tsemppiä arkeen!

Viikko syyslomaan!

Viikot ja päivät ovat vierineet aika uskomatonta vauhtia, ja nyt ekan syklin päätökseen, tenttiin ja - mikä tärkeintä! - syyslomaan on enää viikko aikaa! Ihmeellistä kyllä, tähän asti on päästy, vaikka etukäteen sitä epäilinkin. Ei toki nuolaista ennen kuin tipahtaa, koska jäljellä on vielä yksi potilastentti, seminaari esityksineen sekä tietysti fysiatrian ja ortopedian loppukuulustelut. Kaikki ryhmäopetukset on kuitenkin suoritettu, potilaan tutkimisestakin selvisin ihan hyvin ja raportti on nyt tarkastuksessa, joten eivätköhän nuo loputkin hoidu tavalla tai toisella.

Syksyn suurimpana saavutuksena komeilevat kuitenkin täysin valmiit syvärini, joiden valmistumisesta en voisi olla enää onnellisempi! Pitkät ja välillä ah niin raskaat kaksi vuotta ja neljä  kuukautta (kuukausien mittaisine taukoineen...) sain kyseiseen projektiin uppoamaan, joten nyt on kieltämättä todella kevyt olo :) Aiempia fiiliksiäni syventävien opintojen opinnäyteurakasta löytyy alkuvaiheesta, aineiston keruusta ja viimeisimpänä analyysivaiheesta. Kuten aiemmista postauksista voi päätellä, aikataulusuunnitelmani pettivät milloin mistäkin syystä lukemattomia kertoja. Niissä tilanteissa otti tosi pahasti päähän, mutta näin jälkikäteen vain huvittaa :D

Muutama sananen vielä nykyisistä opinnoista. Jotenkin vasta parin viime viikon aikana olen innostunut meneillään olevan jakson asioista. Vaikka anatomian opiskelusta todella paljon pidinkin, fysiatria, ortopedia ja lisäksi traumatologia tuntui pitkään vaikeasti käsitettävältä kokonaisuudelta. Ehkä osaltaan sotkee se, kun eri aloilla on kuitenkin tavallaan erilaiset näkökulmat, vaikka periaatteessa käsitelläänkin samoja asioita. Jännä nähdä, millaiset tentit kummastakin kurssista on. Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, että juuri nämä kurssit sattuivat itselleni tähän alkuun. Jakso on ollut kohtuullisen kevyt, joskin itseopiskelua olisi pitänyt harjoittaa hyyyvin paljon enemmän kuin olen jaksanut. No, jaksamiseni on muutenkin ollut koetuksella jatkuvan tutkimuksissa ja seurantakäynneillä kulkemisen ja muiden raskausvaivojen vuoksi, joten kovin suurilla odotuksilla en tentteihin lähde. Parhaani toki teen, mikä ei totta puhuen tässä tilanteessa ole kovin paljon :D

Sellaiset pikaopiskelukuulumiset täältä. Nyt valmistaudutaan viikonlopun viettoon, vieraita tulossa ja muuta mukavaa! Ihanaa lokakuista viikonloppua sinne ruutujen toisellekin puolelle! :)

Alkusyksyn opiskelukuulumiset

Heippa pitkästä aikaa! Neljättä lääkisvuotta on takana kohta seitsemän viikkoa, ja toistaiseksi mukana roikutaan edelleen. Ensimmäinen neljästä syklistä käynnistyi yli kaksi viikkoa sitten, ja omalla ryhmälläni tosiaan vuorossa ovat ortopedia ja fysiatria (plus traumatologia ja käsikirurgia). Syklit kestävät viisi viikkoa, mutta välissä saattaa olla viikkoja, jolloin syklin mukaisia opintoja ei ole, joten esimerkiksi tämä syksyn eka sykli onkin todelliselta kestoltaan kuusi viikkoa.

Ensimmäiset neljä viikkoa olivat melko lailla luentojen täyteiset. Elokuun lopulla oli kaksi kirurgian ryhmäopetusta, joista ensimmäisessä opeteltiin leikkaussaliaseptiikkaa eli -hygieniaa (lähinnä teoriassa) ja puettiin steriilit käsineet. Toinen harkka oli yksi parhaista tähän mennessä, kun harjoittelimme haavojen ompelua eli suturaatiota. On joka kerta yhtä hauskaa, kun harkkaan mennessä ei osaa juuri mitään, mutta sieltä poistuu ainakin omasta mielestään melko lailla taitavampana :) Ennen ekan syklin alkua oli vielä kirurgian tasokuulustelu, joka piti läpäistä päästäkseen kirurgian kurssille. No, kirurgian osalta ajankohtaista itselleni on vain ortopedia, joka on siis yhdistetty fysiatriaan, mutta onpahan tasokuulustelukin nyt hoidettu pois alta.

Fysiatrian ja ortopedian jakso on alkanut melko rauhallisesti, ja samalla tahdilla jatketaan loppuun saakka. Tähän jaksoon meillä kuuluu yhteensä yhdeksän ryhmäopetusta (fysiatriassa neljä, ortopediassa viisi), kaksi potilaan tutkimista (yksi fysiatriasta, yksi ortopediasta) sekä yksi potilastentti (fysiatriasta). Lopussa, reilun kolmen viikon päästä tentitään kaikki viiden viikon aikana opittu. Tähän mennessä olemme harjoitelleet potilaan tutkimista (toisillamme) niin fysiatrian kuin ortopediankin osalta. Lisäksi olen jo päässyt tutkimaan fysiatrisen potilaan ennen opetusvastaanottoa ja harjoittelemaan ranteen kipsausta ortopedian puolella. Mitä harkkojen määrään tulee, ollaan jo reippaasti voiton puolella. Toistaiseksi ei ole vaikuttanut pahalta, mutta opiskeltavaa riittää vielä ennen tenttiä. Anatomiaa on kyllä saanut kertailla (lue: opiskella uudelleen, kun aika moni asia on fuksivuoden jälkeen unohtunut!) tämän jakson aikana kiitettävästi.

Ekan syklin opintojen lisäksi koko vuosikurssilla on tällä hetkellä menossa YLE-kurssi (Johdatus yleislääketieteeseen), johon kuuluu mm. paljon todistus- ja lausuntoharjoituksia sekä kolme seminaaria, sekä reseptioppi, jonka sisältönä on kolme ryhmäopetusta ja ensi viikolla tentti. Ryhmäopetuksissa on opiskeltu resepteihin liittyviä asioita, lainsäädäntöä ym. ja harjoiteltu reseptien kirjoittamista. Itse otin syksyn iloksi vielä vapaavalintaisen Potilasturvallisuus-kurssin, joka suoritetaan pääosin Moodlessa erilaisina kirjallisina tehtävinä. Kurssin aihe on aina kiinnostanut minua, ja esseiden kirjoittamista olikin jo vähän ikävä ;) 

Näillä mennään siis syyslomaan asti. Jaksamiseni aaltoilee jo melko pahasti, joten nähtäväksi jää, miten suoriudun seuraavista viikoista - toivotaan parasta edelleen!

Nelosvuoden alku

Viikko on eletty neljättä lääkisvuotta, ja päivät ovat täyttyneet lähinnä luennoista ja parista infosta. Onpa yksi oppimistehtäväkin jo tälle vuotta tehty, ja seuraavat tulossa heti ensi viikolla. Joka päivä luentoja on ollut 8-16 (15), joten mitenkään pehmeä lasku ei tämän(kään) vuoden alku ollut. Toisaalta nytkin vain harva luennoista on pakollista opetusta, mutta ihan jo alkuinnostuksen vuoksi olen kyllä pääosin ollut reippaasti paikalla.

Syksyn ensimmäiset viikot mennään siis hyvin luentopainotteisesti, mikä toki minulle sopii. Kirurgia on kiinnostavaa, vaikka epäilenkin, ettei minusta kirurgia leivota. Ensi viikolla alkavat myös fysiatrian ja psykiatrian luennot. Erityisesti keskityn luennoista fysiatrian ja ortopedian opiskeluun, koska ne ovat reseptiopin ja yleislääketieteen 1-kurssin lisäksi ainoat kurssit, jotka syksyn aikana käyn. Kirjat ovat hienossa rivissä työpöydällä, mutta tässä mainittakoon, etten ole niitä vielä edes avannut.

Vaikka etukäteen ajattelin, että tuntuisi raskaalta aloittaa heti (okei, neljän lomapäivän jälkeen) amanuenssuurin perään uusi lukuvuosi, ei se lopulta mennytkään niin. Oli oikeasti mukava palata taas tuttuihin rutiineihin ja nähdä kaikki kaverit, eikä se luennoilla istuminenkaan ikävää ole. Tänä vuonna opiskelujen alkua ei sitä paitsi tarvinnut jännittää edes sen vertaa kuin viimeksi. Varsinkin, kun tietää, ettei opiskelusyksyni ole kovin pitkä, tuntuu, että opiskeluintoa olisi - ainakin vielä - vaikka muille jakaa. Jos verrataan esimerkiksi parin vuoden takaiseen fiilikseen, tämänhetkiset tunnelmat ovat aika lailla päinvastaiset. On todella paljon helpompaa ja mukavampaa, kun ei ole lukuvuoden alkaessa jo valmiiksi väsynyt.

Ensi viikko on paljon edellistä jännittävämpi, kun perheessämme onkin yhtäkkiä yksi uusi koululainen esikoisen aloittaessa ekaluokan. Kovasti on viime aikoina mietitty, millaista koulussa oikein onkaan ja harjoiteltu ekaluokkalaisen tärkeitä taitoja. Iso pieni esikoiseni ♥ Isoja elämänmuutoksia ja sopeutumista uusiin kuvioihin on siis ihan kulman takana, mutta toivotaan, että kaikki menee hienosti.

Samalla, kun hankittiin tulevalle koululaiselle tarvikkeita, pakkohan minunkin oli päivittää opiskelutarvikevarastoni. Nuo pastellisävyiset yliviivaustussit ♥ Samoin sain vihdoin hankittua uudet kynät muistitauluani varten! Puitteet ovat siis kunnossa alkanutta ja alkavaa opiskeluvuotta varten, enää pitäisi vain jaksaa opiskella... (En mitenkään laske, mutta yhdeksän viikkoa syyslomaan!)

Tsempit alkavaan viikkoon!