Toukokuun kuulumisia

Hyvää helatorstaita! Toukokuu tarkoitti minulle tänä vuonna lomaa. 10. päivä meillä oli viimeinen tentti, jota ennen olin jo palauttanut loputkin palautettavat potilasraportit sekä sisätautien suoritusvihon. Tänä vuonna kesäloma alkoi siis paljon aiemmin kuin kahtena viime vuonna. Nuoremmat jäivät lomalle samaan aikaan kuin minäkin, ja eskarilainen on saanut olla "puokki" eli käydä pelkkää eskaria, mitä hän on toivonut koko vuoden. Vaikka eipä mene enää kauaa, kun esikoulukin päättyy ja pääsemme koko jengi hetkeksi yhteiselle kesälomalle ennen kuin kesätyöt taas kutsuvat.

Toukokuussa oli tietenkin vappu, jota seurasi muutaman päivän kestänyt takatalvi. Sittemmin ei ole lunta enää näkynyt. Loppukuu on mennyt aika sateisissa merkeissä, mutta onpa sitä aurinkoakin tässä kuussa näkynyt. Vappua vietimme ihan perinteisesti oman porukan kesken ja itse tehdyillä munkeilla ja simalla herkutellen. Nyt loppukuusta mies kävi nuorempien kanssa vajaan viikon reissun vanhemmillaan ja mökillä. Sillä aikaa minä ja esikoinen hoidimme kumpikin omia velvollisuuksiamme, hän eskaria ja minä syväreitä, ja tietenkin vietimme "laatuaikaa", kuten ihana tuleva koululaisemme asiaa kuvasi ♥

Kun on ollut "lomalla" jo monta viikkoa, tuntuu kuin kesä olisi pidemmälläkin, vaikka vasta toukokuuta elellään. Kevään tentit ja muu elämä siinä sivussa veivät tehokkaasti ainakin omat voimani, joten tuntui todella vapauttavalta päästä eroon pakollisista opiskeluistani. Vaikken opiskelujuttuja olekaan päässyt täysin pakoon, syvärit ovat olleet ihan piristävää vaihtelua tenttipänttäykseen. Analyysivaihe on yllättävää kyllä soljunut ihan mukavasti, vaikken SPSS-ohjelman ylin ystävä olekaan. En jaksa enää asetella mitään toiveita tai odotuksia tutkimukseni valmistumisen suhteen, koska kaikki aiemmat ovat pettäneet surkeasti milloin minusta, milloin jostain muusta johtuen :D Siksipä keskityn olemaan onnellinen siitä, että homma etenee vaikka hitaastikin. Pari "ei tää valmistu ikinä"-tuskastumista on matkan varrella koettu, mutta pääosin hyvällä fiiliksellä on vedetty. Selvästi voiton puolella ollaan jo, eikä ole enää pitkä matka maaliin. Jospa koko ensi vuotta ei enää tarvitsisi viettää tässä syvärisuossa!

Alussa mainitsemani kevään viimeisen tentin eli sisätautien lopputentinkin tulokset saapuivat viimein. Sehän meni juuri niin huonosti kuin täällä manasin (taivaskin itki sinä päivänä), mutta taisi olla aika vaikea kaikille muillekin. Onneksi en sentään uusimaan joudu. Nyt on siis kaikki kolmosen kurssit onnistuneesti suoritettu ja suoritusmerkinnät saatu. Tällä hetkellä opintopisteitä on kasassa hurjat 176 op. Ihan vielä en pisteiden puolesta ole puolivälissä, vaikka ajallisesti ollaankin. Kesä jatkuu tästä edelleen enemmän tai vähemmän lomailun ja syvärihomman merkeissä, ja heinäkuussa kutsuukin sitten manuilut! Yksi kuukausi amanuenssuuria on minulle tässä kohtaa enemmän kuin tarpeeksi, vaikkei sen jälkeen taida jäädäkään kuin muutama hassu päivä lomaa ennen syyslukukauden alkua. Pitänee velvollisuuksista huolimatta yrittää ottaa iisisti kesäkuu, jotta jaksaa taas loppuvuoden :)

Sellaista sekalaista tällä kertaa. Kuvat ovat eräältä koko perheen retkeltä, kun kerrankin jaksettiin koko porukalla ulkoilemaan. Aika lailla vuorotellen on tämä kevät menty, kun kummallakin on ollut tehtävää ja luettavaa liiaksi asti. Mutta jee, taas on yhdestä lukuvuodesta selvitty, ja sekä minä että mies olemme tällä hetkellä opintojemme puolivälissä :) Mahtavat kaksi ja kolme vuotta olleet, ja vaikuttaa siltä, että aina vaan paranee! Ja hei, jos on jotain, mikä kiinnostaa ja mitä en ole hoksannut kertoa, kysy ihmeessä :)

Pirteää kesän jatkoa just sulle!

Kasvattava kolmosvuosi

Keväistä maanantaita! Puolet lääkistaipaleesta on nyt takana, kaikki tämän vuoden suoritukset tehtynä ja sisätautien lopputenttikin saatiin pois alta perjantaina. Kesälomalla ollaan siis! Suurimman harppauksen kohti tulevaa lääkäriyttäni koen ottaneeni juuri tämän lukuvuoden aikana. Hyppäys preklinikasta kliinisten opintojen pariin ei ollut ihan niin suuri kuin etukäteen ajattelin, mutta silti huomaan näin jälkikäteen, kuinka paljon tämä vuosi on minua kasvattanut.

Syksyn alussa tuntui tosi jännältä alkaa "oikeasti" töihin eli harjoittelemaan ihan oikeita potilaskontakteja varten tutkimuksia ja toimenpiteitäkin. Tietysti tätä kevensi aiempi osaamiseni, kun esimerkiksi potilaan kohtaamista ei tarvinnut enää alusta pitäen harjoitella. Joka tapauksessa on ollut mukavaa vuoden edetessä huomata, miten pikku hiljaa taidot ja tiedot ovat karttuneet, eikä enää ihan joka tilanteessa tarvitse potea suurta epävarmuutta ja jännitystä. Erityisesti viimeistä potilasta tutkiessa oli hienoa huomata, miten tietyt rutiinit ovat jo vahvistuneet eikä enää tarvinnut niin orjallisesti noudattaa omaa tarkoin laadittua tutkimusjärjestystä. Juu, ja tähän väliin sanottakoon, että kaikki tuskin ottavat joka asiasta niin suuria paineita kuin minä, toipuva perfektionisti ;)

Klinikan opintojen vaikeudesta puhuttiin paljon etukäteen - siitä, miten kursseja ei enää läpäistä niin helposti tai kuinka vaikeaa on hahmottaa kurssien asioita. Itselläni on tästä ihan päinvastainen kokemus. Opiskelumenestykseni ei ole vielä koskaan ollut näin hyvä kuin tänä vuonna. Siinä missä en preklinikassa oikein jaksanut ottaa kaikkia kursseja tosissaan (mikä näkyi arvosanoissa, vaikka keskiarvo oikein hyvä olikin), klinikassa olen ollut omimmillani. Olen tämän vuoden aikana todennut, että menestykseni salaisuuksia taitavat olla pieni stressi ja "takamatkalla" olemisen tunne, jotka saavat minut puskemaan eteenpäin. Sama piirre lienee aikanaan ollut osallisena siihen, että lääkiksen ovet minulle avautuivat. Missään tapauksessa en pidä itsestään selvänä, että pärjään jatkossakin yhtä hyvin kuin tänä vuonna. On silti helpottavaa jatkaa eteenpäin, kun on jo todennut, ettei se niin mahdotonta ollutkaan.

Monta kertaa tänä vuonna olen ollut niin onnellinen siitä, että joudun ja pääsen oikeasti haastamaan itseäni opiskelujen suhteen. Ja joka kerta ennen tenttiä hämmästyn, kuinka paljon omaa osaamistaan voikaan viikossa-parissa kasvattaa. Tenteissä on mukavaa, kun painotus on kokonaisuuksien hallinnassa pikkunippeleiden sijaan, mikä on minulle ehdoton vahvuus. Sisätautien lopputentistä jäi kieltämättä melko huono fiilis heikohkon valmistautumisen vuoksi, mutta pääosin sanoisin, että klinikka on ollut itselleni "helpompaa" kuin preklinikka. Työmäärä ja opiskeluun käytetty aika ovat toki tänä vuonna olleet paljon suurempia kuin aiemmin. Kuten täällä blogin puolellakin on tullut ilmi, välillä on väsyttänyt aivan armottomasti etenkin tenttiputkien keskellä, joten silkkaa ruusuilla tanssia ei tämäkään vuosi ole ollut.

Tietysti kolmosvuotta ovat vahvasti värittäneet muut klinikkaan kuuluvat asiat, kuten ryhmäopetukset sekä omatoimiset tutkimiset ja seurannat. Omatoimisesti tehtävät osasto- ja päivystysseurannat ovat olleet ihan mukavia, joskin odotan kesän amanuenssuuria mielenkiinnolla. Pääsen silloin varmasti paljon paremmin tutustumaan sisätautien ihmeelliseen maailmaan. Sisätautien omatoimisia tehdessä usein harmitti, kun monet mielenkiintoiset asiat jäivät lyhyen seuranta-ajan vuoksi "kesken" enkä siis päässyt seuraamaan tapauksia alusta loppuun. Tämä toivottavasti korjaantuu kesällä. Asioihin tutustuminen vie minulta aina melko paljon aikaa enkä liiemmin pidä jatkuvasti uusiin paikkoihin tutustumisesta. Siksi toivonkin, että saan amanuenssuurin aikana rauhan keskittyä olennaiseen ja imeä itseeni kaiken mahdollisen tiedon.

Lienen aiemminkin kirjoittanut tämän, mutta jälleen kerran on sanottava, että tämä vuosi oli vielä parempi kuin edellinen! Vaikka suoranaisia motivaatio-ongelmia minulla ei näiden opintojen aikana ole juuri ollutkaan, kuluneen vuoden opinnot ovat kiinnostavuudessaan kirkkaasti päihittäneet parin ekan vuoden kurssit. Ja voitte vain kuvitella, miten innoissani odotan ensi vuotta, erityisesti neurologiaa, kirurgiaa ja psykiatriaa :) Onneksi on sentään kesä välissä, jotta saa kerättyä voimia uusia koitoksia varten. Ensi vuodesta tulee rankka, sen nimittäin tiedän jo nyt.

Ai niin, ja kaikille pääsykokeisiin meneville aivan hurjasti tsemppiä! Lukaiskaapa täältä vielä vinkit näihin viimeisiin päiviin. Pidän teille keskiviikkona peukkuja koko päivän :)

Lomalla ollaan!

Pirteää perjantaita! Näinpä tämäkin uuvuttava kolmen tentin putki saatiin lopulta päätökseen, kun aamupäivällä tentittiin keuhkosairaudet. Ja nyt on sanottava, että olen todellakin loman tarpeessa! Kaikki ryhmäopetukset ja muut pakolliset on tältä vuodelta takana, joten nyt pidän lyhyen loman, jonka jälkeen alkaa kertaus sisätautien lopputenttiä varten. Siinä sivussa aion jatkaa syväreideni analyysivaihetta, jotta sekin etenisi edes johonkin loppukevään aikana. Tekemistä vielä siis riittää tälle lukuvuodelle, mutta sitä ei mietitä nyt!

Ja sitten lomasuunnitelmiin: Ensi viikon alussa matkustamme koko porukka miehen vanhempien luo. Lapset jäävät sinne hoitoon, kun taas me miehen kanssa lennähdämme muutaman päivän lomalle Lontooseen. Olin Lontoon lähistöllä au pairina kevään kymmenisen vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole (vielä) ehtinyt takaisin. Luvassa on siis omalta puoleltani paljon nostalgiaa, mutta totta kai myös yhteisiä uusia muistoja. Vimeisimmästä kaupunkilomastamme on sen 2,5 vuotta aikaa, joten on mukava päästä välillä taas ihan kahdestaan reissuun liki kymmenvuotisen yhteisen taipaleemme sekä kandin arvoni juhlistamiseksi.

Tässä kohti kevättä on takki sen verran tyhjä, että pitää vähän pureksia kaikkea nähtyä, tehtyä ja koettua. Jonkinlainen kooste tästä etukäteen niin kauhistuttavasta mutta jälkikäteen aivan mahtavasta kolmosvuodesta on tulossa, kunhan lomasta on nautittu ja ajatukset ovat raskaan tenttiputken jäljiltä vähän selvinneet. Palailen taas blogin ääreen, kunhan ehdin ja jaksan. Siihen asti: ihanaa kevättä kaikille! (P.S. Kuvat ovat vanhoja, täällä on vieläkin senttitolkulla tällä viikolla satanutta lunta...)

Vähiin käy

Moi taas pitkästä aikaa! Viimeksi päivitin (opiskelu)kuulumisia maaliskuun alkupuolella eli liki kuukausi sitten. Päivät ja viikot vierivät aivan käsittämätöntä vauhtia, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että kauan odotettu ja paljon pelätty (?) kolmosvuosi on jo kohta ohi. Tämän ja ensi viikon aikana meillä on vielä kaksi tenttiä ja kaksi seminaaria, mutta siinäpä se sitten onkin - sisusten lopputenttiä lukuun ottamatta, tietenkin. Aiemmassa postauksessa mainituista harkoista ja omatoimisista on itselläni jäljellä enää kaksi sisätautien seminaaria, koska kaikki omatoimiset olen hoitanut jo aikaa sitten ja viimeisen potilaankin sain tutkittua viime kuussa - raporttien hyväksyntää odotellen... Hyvältä näyttää siis loppukevättä ajatellen! Lisäksi meillä on ensi viikolla ensi vuodesta info, jossa ilmeisesti saamme jo tarkempaa tietoa siitä, mitä kaikkea jännää LT4 meille tarjoaakaan.

Kuluneen kuukauden aikana on koettu niin opiskelun iloa kuin hienoista epätoivoa ja suunnatonta väsymystäkin. Tässä vaiheessa on jo niin monta tenttiä takana, että vähemmästäkin alkaa väsyttää. Etenkin tällä hetkellä käynnissä oleva kolme tenttiä kolmessa viikossa on jo monta kertaa tuntunut mahdottomalta. Suureksi onneksi ensi viikon jälkeen alkaa "loma", joka kestää toukokuun alkuun saakka. Silloin on sisätautien lopputentti, jossa tentitään vielä kerran kaikki sisätautien kurssit (KARD, GNR ja EnHE). Vaikka menestykseni noissa tenteissä mahtava olikin, paljon saa kertailla ja vielä opiskellakin lopputenttiä varten. Aionkin tehdä sen huolella, sillä kesällä minua kutsuu amanuenssuuri sisätaudeilla!

Elämäni ihka ensimmäisestä manupaikasta olen syystäkin aivan liekeissä ja totta kai haluan jo etukäteen valmistautua mahdollisimman hyvin. En tosin vielä tiedä, mille osastolle päädyn, joten parempi opiskella kaikki kunnolla ;) Kladista ja preklinikan melko hyvistä arvosanoista oli kuin olikin minulle hyötyä, sillä sain manupaikan juuri sieltä, mistä halusinkin. Toki "kilpailua" vähensi huomattavasti se, että suuri osa kurssikavereistani on hankkinut amanuenssuuripaikkansa omatoimisesti jostain muualta. Vaan oli miten oli, on jännittävää päästä harjoittelemaan lääkärin työtä käytännössä. Tähän asti kurssien yhteydessä tapahtuvat harjoittelut ovat olleet hyvin lyhyitä hetkiä, joten odotan innolla sitä, että pääsen paremmin jyvälle lääkärin toimenkuvasta ja opin toivottavasti ihan hirveästi uutta. Kesää odotellessa on kuitenkin vielä radiologia (apua), keuhkosairaudet (ihan ok) ja Se Lopputentti (en sano mitään) selätettävänä, joten pakko taas palata kirjojen ääreen!

Kaikille yhteishaussa hakeneille ja pääsykokeisiin pänttääville hurjasti tsemppiä :) Vaikka välillä tuntuisi raskaalta, älä ihmeessä luovuta - enää 1,5 kuukautta urakkaa jäljellä!

Kevättalven kuulumisia

Mukavaa torstaita! Viimeinen viikko ennen talvilomaa on käynnissä, ja huomenna siis edessä anestesiologian ja tehohoidon tentti. Vaikka aihe minua (ehkä eniten kevään aiheista) kiinnostaakin, on ollut tosi hankalaa jaksaa valmistautua huolella. Viimekeväiseen tapaan olemme sairastelleet kukin vuorollamme liki koko helmikuun, mikä tietenkin on verottanut omaa jaksamistani ja käytettävissä olevaa aikaa. Oma osaamistaso vähän harmittaa tällä hetkellä, mutta onneksi on vielä tämä päivä aikaa. Viimeisinä päivinä ennen tenttiä tunnen muutenkin pääseväni eniten eteenpäin. Tässä vaiheessa tosin tuntuu jo vahvasti, että takana on ne pari muutakin tenttiä. No, toivotaan parasta!

Lomalla emme lähde sen kauemmas, vaikka käymmekin pyöreitä täyttävää anoppia juhlistamassa. Muuten ottanemme rennosti koko porukan voimin, ja vähintään loppuviikosta aion puurtaa syväreideni analyysivaihetta taas vähän eteenpäin. (Melkein naurattaa syksyllä asettamani kunnianhimoinen tavoite saada syvärit syksyn aikana valmiiksi - niin turha toivo!) Vaikka selkeästi suurin osa on tehty, kyllä tutkimukseen aikaa saa vielä uppoamaan. Olen yrittänyt ajatella, että sama kai se, mitä vauhtia etenen, kunhan etenen. Silti välillä tuppaa stressaamaan tämä(kin). Onneksi kevättä kohti mennään, ja lisääntynyt valon määrä helpottaa tätä ainaista väsymystä.

Jos lukuisia tenttejä (jäljellä perjantaisen tentin jälkeen vielä kolme tenttiä viikon välein maalis-huhtikuussa sekä sisusten lopputentti toukokuussa) ei oteta lukuun, tämä lukuvuosi käy todella vähiin. Luentoja meillä on enää tosi harvakseltaan, kunnes nekin päättyvät maaliskuun loppupuolella. Muuten elämä ja arki soljuu eteenpäin, uuteen kotiin on asetuttu ja lapsetkin tottuneet (vihdoin!) pidempiin hoitomatkoihin. Vielä kun olisi toipunut sen verran, että pääsisi taas kunnolla liikkumaan!

Opiskelujen suhteen tälle keväälle itselläni on vielä tehtävänä:

Sisätautien omatoimisista
27 tuntia päivystyksessä
3 tuntia päivystysosastolla
15 tuntia sisätautien seurantaa
9 tutkittua potilasta 1 tutkittava potilas
9 potilasraporttia 1 palautettava ja 1 vielä puuttuva raportti

Näiden lisäksi enää
6 sisätautien seminaaria (joista yhdessä on pidettävä esitys)
3 radiologian harkkaa 
2 keuhkosairauksien harkkaa
1 kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen harkka
1 kliinisen kemian harkka

Huhtikuun puolenvälin jälkeen kaikki pakollinen tältä vuodelta on suoritettu, mutta pahamaineinen sisätautien lopputentti kummittelee sen verran pahasti toukokuun puolella, etten usko ainakaan itse kummemmin lomailevani ennen sitä. Toki on helpompaa ja mukavampaa, kun ei tarvitse valmistautua tenttiin kaiken muun ohessa kuten nyt, mutta nähtäväksi jää, viekö alkava kesä ja runsas "vapaa-ajan" määrä ajatukset jo ihan muualle :D Ei nyt riemuita aivan ennen aikojaan, mutta vähitellen alkaa näyttää siltä, että kyllä vaan tästäkin vuodesta selvitään. Enpä olisi uskonut...

Pirteää viikon jatkoa!

Terveisiä tenttiputkesta

Moikka ja kivaa helmikuun alkua! Kolmoskevään ensimmäinen (kyllä, ei siis todellakaan ainoa!) tenttiputki alkoi perjantaina, kun tentimme gastroenterologian, nefrologian ja reumatologian opinnot. Kuten kardiologian kanssa, myös näiden aihealueiden kanssa olin aivan pulassa vielä muutama päivä ennen tenttiä. Tentistä jäi kuitenkin ihan mukava fiilis, joten luottavaisin mielin jatketaan tenttiputkea eteenpäin. Vuoden ensimmäisessä postauksessa kirjoittelinkin jo hieman kevään tenteistä, mutta kerronpa vielä tässä pikaisesti, mitä on tämän kevään aikana tenttien osalta luvassa.

 

Alle kahden viikon päästä (ensi viikolla, apua!) on jo seuraava sisätautien tentti, EnHe eli endokrinologia ja hematologia. Sen jälkeen kahden viikon kuluttua on ANE:n eli anestesiologian ja tehohoidon tentti. Viikolla 10 onkin todella tarpeeseen tuleva talviloma, jonka luultavasti vietän ainakin osittain syväritutkimukseni parissa. Maaliskuun lopussa on vuorossa kliinisen kemian tentti, siitä viikon päästä radiologian tentti ja sen jälkeen viikon päästä keuhkosairauksien tentti. Kuulostaa jo kirjoitettunakin aivan kamalalta, mutta onpa tuosta jokunen muukin selvinnyt. Kevään toki kruunaa sisätautien lopputentti, jossa materiaalina ovat kaikkien sisätautikurssien (kardiologia, gastroenterologia, nefrologia, reumatologia, endokrinologia ja hematologia) sisällöt. Vaikka huhtikuun puolivälin jälkeen ei kalenterissa mitään sisältöä olekaan, lopputenttiin valmistautuminen täyttänee kalenteria varsin kiitettävästi.

Kevätlukukausi on käynnistynyt ihan mukavasti. Viimeisimmässä radiologian harkassa tehtiin ultraäänitutkimuksia, mikä oli todella mahtavaa! Aina siihen päivään asti olin miettinyt, miten eri näkymistä voi nähdä yhtään mitään, mutta niin vain sitä sai itsekin erinäisiä asioita ruudulta näkymään. Ryhmäopetuksissa meillä on tällä hetkellä meneillään myös kliinistä fysiologiaa (viimeisimmässä tulkittiin spirometriaa), kliinistä kemiaa (seuraavaksi pohdimme laboratoriotutkimusten eri käyttöaiheita) ja tietysti sisätautien ryhmäopetuksia vaihtuvin aihein (seuraavaksi vuorossa tyypin 2 diabetes). Lisäksi tänä keväänä on mainittujen oppiaineiden lisäksi vielä pari ANE:n ja keuhkosairauksien harkkaa, mutta selvästi suurin osa tämän lukuvuoden ryhmäopetuksista on jo käytynä. Opiskeltavat aiheet vaihtelevat kurssista riippuen todella paljon, mikä välillä tuntuu todella työläältä, kun jokaiseen harkkaan on valmistauduttava jollain tavalla. Toisaalta ei pääse kyllästymään, kun jatkuvasti on esillä jokin uusi aihe tai näkökulma.

Kevätlukukauden neljän ensimmäisen viikon perusteella sanoisin varovasti, että todennäköisesti pidän tästä keväästä. Vaikka kaikki tulevat tentit vähän kauhistuttavatkin, on pakko myöntää, että toisaalta nautin tästä. Jatkuva tentteihin luku tuo ihanan nostalgisesti mieleen pääsykoeluvut (sarkasmi) ja mikä parasta, saan ihan itse suunnitella erityisesti "vapaapäivien" sisällön!

Tsemppiä uuteen viikkoon! :)

Takaisin arkeen

Pirteää tiistaita! Vuosi vaihtui, ja loma päättyi sunnuntaina. Eilisaamuna koimme sen ekan sokkiherätyksen, joka väistämättä koittaa laiskojen ja hitaiden loma-aamujen jälkeen. Loppuviikosta lienee odotettavissa ne pahimmat aamut, kun ekan arkiviikon väsymys kasautuu. Muuton myötä tuli pieniä muutoksia reittivalintoihin, ja päiväkotimatkat pitenivät muutamalla sadalla metrillä. Toivon mukaan aamut ja kävelymatkat tästä vielä sujuvoituvat, kunhan alkukankeudesta päästään.

Opiskelun suhteen arki alkoi siis eilen, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, tein lomailun ohessa jonkin verran koulujuttuja eteenpäin. Syväreideni kanssa otettiin taas pari askelta eteenpäin, ja sain päivystystunnitkin täyteen. Potilaita tutkin loman aikana muutaman, joskin vielä odottelen paria raporttia tarkastuksesta. Sisätautien omatoimisten suhteen alkaakin näyttää jo oikein hyvältä! Lisäksi Moodlesta löytyy esimerkiksi KFI-kurssiin liittyen (kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede) tehtäviä, joita myös tein loman aikana alta pois. Parit omatoimiset seurannatkin varasin heti kevään parille ekalle opiskeluviikolle. Sairaalalla tuli vietettyä lomalla aika montakin päivää, mutta ovatpahan nekin tunnit pois kevään tenttisuman tieltä.

Viimeisenä lomailtana ajattelin, etten millään jaksaisi palata arkeen. Tuntui, etten ollut lomaillut yhtään, mikä on toisaalta ymmärrettävää - mahtuihan noihin kolmeen lomaviikkoon paitsi edellä mainittuja juttuja myös muutto, joka oli tällä kokoonpanolla ja alle kuukauden aikavälillä toteutettuna aivan järkyttävä operaatio. Saa pitää peukkuja, jotta tässä asunnossa voisimme asua mahdollisimman pitkään. Jossain vaiheessahan tilanpuute tulee vastaan, mutta luovilla ratkaisuilla yritetään pärjätä. Asuu sitä perheitä pienemmissäkin tiloissa.

Kardiologian tentin tuloksetkin saapuivat sopivasti eilen. Olin jo klikkailemassa itseäni uusintaan, kun en löytänyt omaa opiskelijanumeroani tuloslistasta. Nauratti suorastaan, kun olin tentin jälkeen ollut niin varma, että läpi meni ja keveästi. Varmistelin asiaa sähköpostitse, ja kas kummaa, sieltähän löytyikin oma tenttitulokseni, joka ei ollut lähelläkään hylättyä. Muutaman hetken kyllä ehdin ajatella, tuleeko kauheasta tenttikeväästä vieläkin kamalampi.

Lomalla päivitin toki myös kalenterin ajan tasalle. Vapaapäivien näkökulmasta kevätlukukausi näyttää oikein kivalta. Kevään viikoissa on paljon vapaapäiviä etenkin loppukeväästä, ja useina päivinä on vain joko ryhmäopetus tai luentoja eli lyhyitä päiviä tiedossa. Mutta ne tentit! Helmikuun alusta se alkaa. Ensin parin viikon välein kolme tenttiä, sitten muutaman viikon hengähdystauko, jonka jälkeen on viikon välein toiset kolme tenttiä. Kaiken kruunaa toukokuun alkupuolella oleva sisätautien lopputentti, jossa ilmeisesti pitäisi tietää kaikki kaikesta. Eihän tässä.

i

Siinä missä syksyn pahimpina viikkoina piti kulkea lukujärjestyksen mukaisesti (ja tietysti hyvin valmistautuneena) ryhmäopetuksesta toiseen ja taas takaisin, kevään aikana tarvitaan itseohjautuvuutta ja ennen kaikkea itsekuria. Ikävän paljon on itselläni rästissä luentoja, mutta toisaalta vaikka niillä olisi syksyllä käynytkin, aika on tehnyt tehtävänsä ja suuri osa asioista jo unohtunut. Kiintoisaa nähdä, miten tästä keväästä suoriudun. Tähän asti kolmosvuosi on ollut helpompi kuin kuvittelin, mutta katsotaanpa keväämmällä, mitkä ovat fiilikset...

Jokaiselle opiskelu-/työintoa ja tsempit arkeen! Kyllä se tästä taas :)

Kuulumisia ja joulurauhaa

Hei kaikki ja hyvää aatonaattoiltaa! Taas on vierähtänyt luvattoman pitkä aika viimeisestä postauksesta. Tilannetta selittänee paitsi juuri tapahtunut muutto myös opiskeluvelvollisuudet, joista pakolliset ovat onneksi jo tältä syksyltä ohi.

Olen tässä kuluneiden viikkojen aikana pohdiskellut, kuinka vähällä laittamisella joulu mahtaa tänä vuonna tullakaan. Pikku hiljaa teimme muuttoa uuteen asuntoon, ja itse muutto tapahtui keskiviikkona. Ennen perjantaita yhtään lahjaa ei ollut vielä hankittu, jouluruokia oli mietitty ehkä muutaman minuutin verran ja joulumielikin oli vähän hakusessa. Vaan nopeasti nämäkin hoituivat lopulta, vaikka osa tavaroista hakeekin vielä muuton jäljiltä paikkaansa. Onnea on tunnelmavalaistus :D

Joulun vietämme taas kerran oman perheen kesken uudessa kodissa, vaikka kieltämättä olisi vähän houkutellut ajatus siitä, että pääsisi jonnekin "valmiille". Noh, näillä mennään ja näin aatonaattona alkaa olla sen verran jo järjestelty, että eiköhän tästä hyvä joulu tule :) Todennäköisesti loppuvuosi ja joulu 2018 jää muistoihimme tapahtumarikkaana ja ehkä vähän sekavanakin ajanjaksona. Reilu kuukausi sitten meillä ei ollut muutosta tietoakaan, ja nyt jo asutaan uudessa kodissa. Nopeaa toimintaa, etten sanoisi.

Opiskelujen suhteen joululoma alkoi 1,5 viikkoa sitten keskiviikkona, kun meillä oli kardiologian tentti. Se meni ihan mukavasti, vaikka olinkin stressannut, kun en ehtinyt muuton ja muiden asioiden vuoksi lukea niin paljoa kuin olisin halunnut. Kävin kuitenkin viime viikolla vielä suorittamassa omatoimisia seurantavuoroja sisätaudeilla, ja tällä viikolla oli vielä yksi päivystysyö valvottavana. Lisäksi minulla on ollut tapaaminen syväreideni tiimoilta, jotta pääsisin jo analyysivaiheeseen - sitäkin oli tarkoitus nyt lomalla tehdä. Katsotaan, kuinka käy, kun tätä tekemistä riittää jo muutenkin, ja lomailu olisi tässä kohtaa enemmän kuin tarpeen. Ilmoittauduin myös joululomalla tutkimaan potilaita, jotta saisin toivon mukaan keväästä vähän helpomman.

Syksyn alusta tuntuu olevan ikuisuus niin ajallisesti kuin ammatillisen kehityksenkin suhteen. Vaikka olen tänä syksynä ollut yliopistolla ja sairaalalla melkein enemmän kuin kahtena viime vuonna yhteensä (no ehken ihan), päällimmäisin tunne taitaa silti olla innostus ja kiinnostus - tämänhetkisen väsymyksen lisäksi. En ole kokenut sairaalassa pyörimistä yhtään raskaaksi, vaikka sitä etukäteen epäilin. On siellä näköjään sen verran tullut oltua. Eniten olen syksyn aikana stressannut mahdollisia sairasteluja sekä omatoimisia potilaan tutkimisia. Onneksi niihinkin alkaa jo rutiini löytyä niin tutkimisten kuin raporttienkin osalta! Opittavan asian määrä on jo tänä syksynä ollut ihan tolkuton, ja sama jatkuu keväällä - mutta kuten jo todettua, kiinnostus auttaa siinä hurjasti. Puolet kolmosvuodesta on ohi, ja olen suoriutunut syksystä paremmin kuin koskaan osasin kuvitella. Tästä on hyvä tammikuussa jatkaa.

Jos nyt kuulumisiin palataan: virallisesti olen ollut joululomalla jo pitkään, käytännössä vain vuorokauden. Vaikka vähän epäilinkin, näyttäisi siltä, että kyllä se joulu lopulta löysi myös meille ♥ Kaiken puurtamisen jälkeen nyt on aika levätä.

Tunnelmallista joulun aikaa teille kaikille! :)

Syksyn kiireisin viikko

Kivaa maanantaita! Lomalta palattiin rytinällä takaisin opiskelujen pariin. Syksyn kiireisin viikko sisälsi yhden uuden alkaneen kurssin, viiden eri kurssin luentoja, kuusi eri kurssien ryhmäopetusta (elinpatologia x 2, kliininen radiologia, kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, sisätaudit sekä anestesiologia ja tehohoito) ja niihin valmistautumista. Stressiherkkänä ihmisenä en voi sanoa nauttivani tuollaisista viikoista, mutta tuon kiireisimmän viikon jälkeen osaan ainakin nauttia helpommista viikoista. Samalla oppii paremmin menemään päivä ja hetki kerrallaan, mistä lienee hyötyä muillakin elämän osa-alueilla. Loman jälkeen alkoivat pyöriä myös omatoimiset potilaan tutkimiset, joista ensimmäinen on itselläni jo takana - jännittävää, opettavaista ja mukavaa yhtä aikaa!

Koska en lupauksista huolimatta ole saanut aikaiseksi kirjoittaa minkäänlaista koostetta tästä vuodesta, lisään vähän infoa tähän. Tällä hetkellä meillä on menossa seuraavat kurssit:

elinkohtainen patologia

kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede

kliininen kemia

kliininen radiologia

anestesiologia ja tehohoito

keuhkosairaudet ja

sisätaudit (tällä hetkellä kardiologia sekä gastroenterologia-nefrologia-reumatologia)

Tänä syksynä tentitään ainoastaan elinpatologia ja kardiologia, joten suurin osa tenteistä tulee vasta kevätpuolella. Vaikka samanaikaisten kurssien määrä tuntuukin välillä hurjalta, nautin siitä, miten eri kurssien asiat täydentävät toisiaan ja mahdollistavat laajan kokonaiskuvan muodostuksen. Preklinikassa lievästi kärsin siitä, kun kurssin asiat piti opiskella niin lyhyessä ajassa, ja osittain samaa asiaa saattoi tulla heti tentin jälkeen seuraavalla kurssilla. Tänä vuonna ei ainakaan ole samaa ongelmaa, kun suuri osa kursseista jatkuu elo-syyskuulta aina maalis-toukokuulle asti.

Vaikka klinikkaa on takana vasta pieni siivu, jo nyt huomaan edistystä tiedoissani ja taidoissani. Siinä missä elokuussa olin varma, etten ikinä opi kaikkea, mitä potilaan tutkimisessa pitää osata ja muistaa, tänä päivänä suuret linjat ja monet pienemmätkin yksityiskohdat ovat jo kohtalaisen hyvin muistissa. Oman oppimisen ja etenemisen havainnointi taitaakin olla yksi opiskelun parhaista puolista!

Mutta nyt takaisin opiskelujen ääreen. Aktiivista alkanutta viikkoa teillekin! Kuvat ovat viime kuulta, kun nyt marraskuussa on lähinnä nähty sadetta ja harmaita päiviä...

Kolmas syksy

Ihanaa, raikkaat ja viileät syyspäivät ovat taas täällä! Kun on kohta kaksi kuukautta tätä opiskelusyksyä takana, voinee varmaan todeta, että aloituksesta on selvitty. Itse asiassa - vaikka toista pelkäsin - tämä on ollut minulle se helpoin syksyn aloitus, vaikka uusia juttuja on jatkuvasti tullutkin. Koko ajan tuntuu muuten olevan viikonloppu, kun päivät vierivät niin käsittämätöntä tahtia.

Klinikan aloitus on omalla kohdallani sujunut yllättävän kivuttomasti. Muutos aiempaan ei ole likimainkaan niin iso kuin viime keväänä kuvittelin, vaan aika paljon mennään edelleen luento- ja harkkalinjalla. Toki erilaisia ryhmäopetuksia on preklinikkaan verrattuna paljon enemmän, keskimäärin 2-4 viikoittain, jonain viikkona taisi olla jopa kuusi. Uusina asioina tänä vuonna alkavat omatoimisesti tehtävät tutkimiset ja seuraamiset, joista info pidettiin tällä viikolla. Sisätautien kurssiin liittyen potilaita on tutkittava ja sairauskertomuksia tehtävä tänä vuonna yhdeksän kappaletta (yksi oli parin kanssa eli yhteensä kymmenen), polien ja osastojen seurantaa on 15 tuntia ja päivystyksessä seuraamista 30 tuntia. Lisäksi esimerkiksi kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen kurssiin kuuluu erilaisten tutkimusten seuraamista ja niistä raportoimista, mutta ne ovat pientä "oikeisiin omatoimisiin" verrattuna. Tuntimäärät eivät kuulosta todellakaan pahoilta - etenkin kun ne jaetaan koko vuodelle - mutta kyllä vaan jo nyt on välillä tunne, etteivät vuorokauden tunnit riitä mihinkään.

Astetta "oikeampiin" asioihin siirtyminen on paitsi tosi kiinnostavaa (vihdoinkin päästään asiaan!), myös välillä hirveän kuumottavaa. Kun stressi puskee pintaan, on vaan muistutettava itseään, että oppimassa täällä ollaan - ja onneksi vielä pitkään! Lisästressiä syksyyn ovat tuoneet myös syvärini, joita yritän tässä sivussa tahkota eteenpäin. Jonkinlainen aallonpohja tuli jo vastaan, joten nyt pääsen taas paremmalla fiiliksellä etenemään. Pitäisi tässäkin projektissa muistaa, että joka ikinen käytetty minuutti ja kirjoitettu sana on kotiin päin.

Pääfiilis taitaa olla, että tänä vuonna meiltä odotetaan jo ihan erilaista omatoimisuutta ja -aloitteisuutta. Jokainen on vastuussa siitä, että tekee ja oppii vaaditut asiat, mutta totta kai apua saa, jos jokin on epäselvää. Itsehän olen kavereiden mielestä perillä kaikesta, mikä ei kyllä ihan aina pidä paikkaansa. Pääpiirteet on hallussa kuitenkin, koska luonteeseeni nyt vaan kuuluu varautua kaikkeen etukäteen. Niin - vaikka kuinka yritin olla kurkkimatta tuleviin kuukausiin, tulin silti puolivahingossa päivittäneeksi kalenterini aina joululomaan asti. Lomista puheenollen klinikkaan siirtymisessä oli sekin kiva puoli, että nyt meillä on miehen ja lasten kanssa yhteiset syys- ja talvilomat! Tuskin teemme ainakaan syyslomalla mitään sen kummempaa, mutta vähän repaleisen kesän jälkeen on kivaa lomailla yhdessä koko poppoo :)

Kun nyt on kolmas syksy käynnissä, voinee jo muistella pienellä haikeudella sitä ihan ekaa syksyä. Katsokaa nyt, millainen pallero meillä asui vielä kaksi vuotta sitten :')

Toivottavasti sielläkin on syksy pyörähtänyt hyvin käyntiin. Rentouttavaa viikonloppua!

Pikakuulumiset

Moikka ja kivaa uutta viikkoa! Neljäs viikko kliinisiä opintoja pyörähti tänään käyntiin, ja kuten kenties voitte postaustahdista eli postausten puutteesta päätellä, tiivis alku pääsi yllättämään. Ekasta viikosta jo kirjoittelinkin aiemmin. Toinen viikko sisälsi melkoisen määrän (joka päivä klo 8-16) potilaan tutkimisen (POTT) luentoja, joiden sisällön osaamista testattiin viikko sitten alkukuulustelussa. Viime viikolla pääsimme myös kunnolla ryhmäopetusten pariin, ja sama jatkuu tällä viikolla.

 

Kalenteria täyttävät ryhmäopetusten lisäksi kuuden eri kurssin luennot. On ollut vähän opettelemista, kun liki jokaiseen kurssiin liittyy vielä omatoimisia tehtäviä ja muita suorituksia. Toivottavasti oma aikataulutus- ja opiskelurutiini alkaa taas pikku hiljaa löytyä!

 

 

 

Tällä hetkellä mies viettää viimeistä lomaviikkoaan lasten kanssa, ja minä saan keskittyä opiskeluhommiin. Ensi viikosta alkaa taas perusarki, jonka sujuminen on aina mysteeri. Saa nähdä, sairastellaanko tänä vuonna samassa mittakaavassa kuin viimeksi - ainakaan poissaoloihin ei ole samalla tavalla varaa kuin ennen. Joka tapauksessa on mukavaa, kun kukin perheenjäsen saa palata tuttuun paikkaan eikä kenenkään tarvitse sopeutua uusiin paikkoihin tai päivärytmeihin.

 

Nyt jatkan keuhkosairauksien alkutenttiin lukemista ja huomiseen potilaantutkimisopetukseen valmistautumista. Ehkä jossain välissä ehdin avata lisää fiiliksiä ja tämän vuoden suunnitelmia. Tsempit alkaneeseen viikkoon!

 

Klinikan eka viikko

Ihanaa, perjantai! Oli tarkoitus kirjoitella fiiliksiäni ennen klinikan aloitusta, mutta keskityinkin nauttimaan viimeisistä lomapäivistä mökkeilyn merkeissä. Jonkinlainen kooste tästä vuodesta on kuitenkin tulossa. Selkeästi huomaa eron lomailussa ja opiskelussa jo näin ekan viikon jälkeen. Tällä hetkellä olo on yhtä aikaa väsynyt ja aktiivinen.

Ensimmäinen viikkoni klinikassa on sisältänyt

18 luentoa kolmen päivän aikana eli ihan kivan pitkiä päiviä

Pari infoa (potilas-lääkärisuhteeseen ja potilaan tutkimiseen liittyen)

Potilashaastattelun

Ryhmäopetuksen edelliseen liittyen (joka tuli omalta kannaltani vähän myöhässä)

Kesän syvärihomman viimeistelyn

Lisäksi olemme saaneet pukukaapit, joskin parin kanssa, ja tutustuneet KYS:n ihmeelliseen maailmaan. Vaikka olen parin viime kesän aikana seikkaillut sairaalalla onnistuneesti, monet tilat, joita nyt käytämme, olivat tähän asti vieraita.  

Ensimmäistä kertaa lääkisopiskeluni aikana istuin ihan jokaisella luennolla. Tästä eteenpäin käsiteltävät asiat ovat sen verran erilaisia kuin aiemmin, että aion todellakin ottaa luennoista kaiken irti. Mitä käytännöllisempiä asioita käsitellään, sitä paremmin pystyn luentoja hyödyntämään omassa opiskelussani, kun taas teoriaa opiskelen mieluiten omaan tahtiin ja tyyliin.

Minä ja lapset ollaan siis palailtu perusarkeen, mies jatkaa vielä kesätöissään ensi viikon. Sitten mun elämä vähän helpottuu, kun hän pitää lasten kanssa vähän lomaa ennen omien opiskelujensa alkua. Vähän meinaan alkuun väsytti, kun lomalla oli tottunut nukkumaan jopa puoli yhdeksään, mutta kasin aamuina herätys on kuudelta... Joka tapauksessa vuosi on aloitettu innokkaana, kuten kuuluukin!

Syväreistä sen verran, että aineisto on nyt kasassa. Kuten tässä vaiheessa tiedämme, viime syksyn syväritavoitteet eivät täyttyneet sitten yhtään, minkä vuoksi alkuperäinen aikomukseni saada syvärit valmiiksi ennen klinikkaa jouduttiin hautaamaan. Uusi varovaisesti asetettu aikatauluni olisi saada homma purkkiin tämän syksyn aikana. Mikäli mitään yllättävää ei esiinny, pidän tätä hyvin realistisena. On kuitenkin hyvä, ettei ohjaajieni puolesta projektilla ole mikään kiire, koska omassa elämässäni muuttujia riittää.

Itselläni on klinikasta ja kaikesta tulevasta melko positiivinen fiilis. Tablettini sen sijaan taisi stressaantua minunkin edestäni, koskapa lakkasi kokonaan toimimasta. Toivottavasti se on huollon jälkeen paremmassa vireessä!

Ihanaa viikonloppua ♥