31.3.2017

Kuukausikatsaus: maaliskuu

Mitä! 1/4 tästäkin vuodesta jo takana. Miksi ajan pitää kulua niin hirveää vauhtia? :D Tuntuu, etten saanut maaliskuussa yhtään mitään aikaan. No mutta mietitäänpä. Maaliskuussa


Oho, olihan siinä kaikenlaista. Kaikkien näiden lisäksi totean, että koko blogihistoriani aikana olen julkaissut maaliskuussa eniten postauksia. 25 postausta kuukaudessa on huima määrä tälle opiskelijaäidille! Pientä kevätinspistä havaittavissa ;) En uskalla luvata, että sama tahti jatkuu, mutta fiiliksen ja jaksamisen mukaan mennään! Silti käsittämätöntä, miten tuo lisääntynyt valo vaikuttaa; ihan kuin olisin aivan eri ihminen. Vaikka kellonsiirrosta en niin tykkääkään, kun se sotkee lasten ja oman rytmin, täytyy sanoa, että valoisammat illat ovat ihania ♥

Maaliskuun kuukausikatsaukseen liitän nyt ennennäkemättömiä kuvia tammi-maaliskuun ajalta :) Kaiken blogissa esitellyn lisäksi on tullut tehtyä myös tällaisia asioita:



Tuoretta leipää, nam! // Tein lapsille viikko-ohjelman, josta he voivat itse seurata ajan kulua. // Hankimme lastenhuoneeseen pirteän värikkään maton. // Ystävänpäivälahja puolisolta ♥ // Pienen hääjuhlijan hiuskoriste sai loppuillasta jäädä pöydälle. // Laskiaispullat alusta asti itse tehtyinä, niiiin hyviä! // "Jumppasalissa" koko porukalla. // Väsyneen illan piristys: hedelmäsalaatti tuoreista hedelmistä. // Kuopus ehti ensimmäisenä lukemaan mun lehden :D


Tämän vuoden tavoitteisiini palatakseni on todettava, että hyvässä vaiheessa ollaan! Uusia asioita olisi kiva kokeilla rohkeammin, mutta kaikki aikanaan. Kaikenlaista on kyllä kuulunut tähän kvartaaliin! Mitähän kaikkea kivaa on edessä seuraavien kolmen kuukauden aikana?

Toivottavasti teillä on ollut odotusten mukainen alkuvuosi. Huomenna vaihtuu taas kuukausi - taas ollaan vähän lähempänä kesää tai pääsykoetta tai mitä nyt kukin (pelonsekaisesti kenties?) odottaakin. Joka tapauksessa leppoisaa viikonloppua :)

30.3.2017

Kesäsuunnitelmat

Alkuvuodesta käynnistyivät kesätyöhaut, ja minäkin olin vuosikausien jälkeen taas näillä markkinoilla. Oli siinä omassa työssä puolensa, kun ei tarvinut joka vuosi hakea uudestaan työpaikkaa :) Maaliskuu alkoi lähestyä loppuaan, ja aloin jo kauhistua, kuinka töideni käykään. Olin hakenut vain yhteen paikkaan sairaanhoitajaksi, joten kaikki oli niinsanotusti yhden kortin varassa. Jotenkin, kun se haastattelu meni helmikuussa niin hyvin, unohdin koko asian enkä enää hakenut muita paikkoja. Kun tajusin, että hakuajat olivat umpeutuneet ajat sitten, oli todella todella kuumottavaa odotella puhelinsoittoa. Oli meillä tietysti varasuunnitelma siltä varalta, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan.


lääkis, kesätyö, preklinikka, sairaanhoitaja, sijaisuus


Tällä viikolla se soitto sitten tuli - vihdoinkin. Pääsen siis kesän ajaksi sairaanhoitajan sijaiseksi KYS:n kirurgian osastolle, jolle toivoinkin pääseväni. Niin huippua, kun on lyhyt matka töihin (max 10 min pyörällä vs. entinen yli 1 h julkisilla) ja mielenkiintoinen työ, vaikka kohtuu rennon opiskeluvuoden jälkeen kolmivuorotyöhön hyppääminen tuntuukin varmasti raskaalta. Viimeisimmästä työvuorostani on kulunut jo sen verran kauan, että kesätöihin meno jännittää jo nyt. Hyvin minä pärjään, tiedän sen, mutta alku on varmasti raskas.

Lääkiksen kahtena ensimmäisenä kesänä ei oman alan töitä ole vielä tarjolla, joten kukin tekee sitä, mitä haluaa tai mihin pääsee. Osa kurssilaisistani tekee lähihoitajan sijaisuutta, osa mennee vanhaan tuttuun kesätyöpaikkaansa ja ainakin osa sairaanhoitajista sairaanhoitajan sijaisuutta. Nähtäväksi jää, tuleeko KYS:n käytävillä kesäaikaan vastaan tuttuja kesätyöntekijöitä :) Kolmannen opiskeluvuoden jälkeen avautuvat sitten ihan uudet ovet, kun on mahdollisuus amanuenssuureihin ja neljännen vuoden jälkeen ovat edessä mahdollisesti "ihan oikeat" lääkärin sijaisuudet esim. terveyskeskuksen vuodeosastolla.


lääkis, kesätyö, vaihtoehdot, sairaala, amanuenssuuri


Meillä siis ainakin tämä kesä menee sillä periaatteella, että minä olen töissä ja mies (edelleen) lasten kanssa kotona. On todennäköistä, että lasten hoitokuviot menevät jollain tavalla uusiksi syksyllä, joten tämä tuntui meille tällä hetkellä parhaalta ratkaisulta. Saa nähdä, miten jatkossa käy kesätöiden suhteen, joten nyt on tosi kiva päästä taas lisäämään sairaanhoitajan ammattitaitoani. Haavanhoitoja odotan ehkä kaikista innokkaimmin :D

Hain vuoden alussa myös keikkatöitä, ja niihinkin olen nyt listalla. Olisipa kiva päästä jo etukäteen käväisemään keikalla tulevalla kesätyöosastolla, tulisi osasto tutuksi :) Nimi on vaihtunut ja kengät kuluneet puhki sitten edellisen työpaikan, joten pitänee hankkia uudet ennen valkoisiin pukeutumista!

29.3.2017

Sairastuvalla


Kuten on jo monessakin postauksessa tullut ilmi, täällä sairastetaan oikein pitkän kaavan kautta. Ensin koko porukkaan iski kevätflunssa, sen jälkeen pienimuotoinen vatsatauti ja uusimpana tulokkaana vesirokko. Viimeisintä olen ehtinyt vuosien varrella odotellakin, joten sikäli on hyvä, että se sairastetaan nyt pois alta. Ikävä puoli tässä on vain se, että koska vesirokon itämisaika on niin pitkä (suunnilleen 1,5-3 viikkoa), sairastellessa kuluu tällä poppoolla varmaan sen kuukauden verran. Yksi on jo toipumaan päin, mutta muut vielä näennäisen terveitä. Saa nähdä, koska alkaa taas pilkkuja esiintyä!


lapsi sairastaa, kevätflunssa, vesirokko, ulkoilu, lepo, kuume


Sairastaminen tuo tietenkin omia pulmiaan tähän arkeen. Ulkoilla ei voi koko porukalla, ei myöskään käydä kaupassa tai mitään muutakaan tavallista. Tässä onkin ollut vanhempien luovuus koetuksella, kun on yritetty keksiä kaikenlaista kivaa puuhaa pikku potilaille, jottei päivittäinen ruutuaikakaan veny liian pitkäksi. Paljon on tullut pelattua muistipeliä ja Kimbleä lasten toiveesta. Uutena pelinä meillä on esikoisen 5-vuotislahjaksi saama pantomiimipeli, jossa on tarkoitus esittää joko kehollaan tai äänellä jotakin asiaa. Esikoinen on huippuhyvä arvaamaan!


tekemistä, sairaspäivä, sairas lapsi, flunssa, kuume

muistipeli, tekemistä, puuhaa, lapsille, sisäleikit

Joululahjaksi saatu lääkärilaukku on muodostunut yhdeksi lasten suosikkileluista. Kun oma flunssani oli pahimmillaan, sain levättyä sohvalla, kun kutsuin minua tutkimaan kaksi pientä sairaanhoitajaa/lääkäriä. Verenpainemansetti asetettiin ranteeseen ja rokotteet pistettiin luuhun, mutta mikäpä siinä potilaana ollessa :D Samalla vaivalla sai tietysti "telesikoopilla" (3-vuotiaan näkemys sanasta stetoskooppi) tutkittua kaikki pehmolelut.

leikki, lääkäri, lääkärilaukku, lapset

lääkärileikki, lapset, lääkärisetti


Kirjasto on yksi meidän arjen pelastajista. Sieltä löytyy hyllymetreittäin erilaisia kirjoja, joita ei meidän taloudessamme ole vielä luettu. Lapset kuuntelisivat satuja enemmän kuin mielellään, mutta ihan kaikkeen ei vanhempienkaan aika tai ääni taivu. Siksi lainasin viime kerralla monta lasten äänikirjaa, lyhyitä satuja, joissa tulee kirja mukana. Lapset nauttivat uusista saduista niin paljon, että kuuntelevat niitä non-stoppina. Me vanhemmat jostain syystä nautimme näistä saduista vähän vähemmän...


satukirja, lukeminen, äänikirja, satu


PS. Olen tainnut istuttaa lapsiini jonkin sortin anatomiakipinän. Kirjastoon lähtiessäni kysyin kirjatoiveita, niin eiköhän toiveeksi tullut "ihmisenluukirja". Tuleekohan näistä lapsista niitä, jotka parinkymmenen vuoden päästä sanovat, että jo lapsina lukivat äidin lääkärikirjoja?

27.3.2017

Valitut valmistautumisvinkit I

Moikka! Pääsykoe lähestyy vääjäämättä, joten teidän iloksenne keräsin taas muutamalta kurssikaverilta parhaita vinkkejä valmistautumiseen ja pääsykoetilanteeseen. Pääsykokeeseen on nyt aikaa reilut seitsemän viikkoa, joten vielä ehtii vaikka mitä. Tässä vaiheessa suurimmalla osalla on varmasti jo selkeät suuntaviivat omalle opiskelulle. Aina voi kuitenkin jonkun toisen kokemuksista saada jonkin uuden oivalluksen tai vinkkiä omaan tilanteeseen.

Tästä lähtien pääsykokeeseen asti joka maanantai ilmestyy uusi vinkkipostaus pääsykoetta ajatellen: ensimmäiset kolme yleispäteviä valmistautumisvinkkejä ja loput viisi vinkkejä pääsykoetilanteeseen. Kaikki nämä vinkit ovat peräisin kurssikavereiltani, koska itse olen jo tyhjentänyt takkini alla oleviin postauksiin :) Valmistautumisvinkit II ja vinkit III löytyvät linkkejä klikkaamalla!

Muistattehan, että Erilaisia polkuja -sarjasta löytyy lisää kurssikavereideni valmistautumisvinkkejä. Omat aiemmin kirjoittamani vinkit opiskeluun, Vinkkejä opiskelun aloittamiseen, Kun opiskelu tökkii, 5 vinkkiä lukuprosessiin ja 7 vinkkiä epävarmuuden sietoon löytyvät linkkejä klikkaamalla, ja kaikki hakuprosessiin liittyvät pohdinnat sivun yläreunasta Hakuprosessini-sivulta :)



 
Ensimmäisenä kolme lyhyttä ja ytimekästä vinkkiä, joita ei varmasti tarvitse sen kummemmin avata:

  • tee tehtäviä myös bilsasta pelkän lukemisen sijaan
  • fysiikassa ja kemiassa keskity laskemiseen
  • tee loppukeväästä vanhoja kokeita esim. kerran viikossa


Itse kannustan erityisesti tuohon ensimmäiseen - biologia oli ja on itselleni näistä oppiaineista se, joka tuntuu aivan itsestään selvältä, mutta on todellisuudessa kaikkea muuta. Tehtäviä tekemällä sai käsityksen siitä, onko oikeasti ymmärtänyt ja oppinut asian vai ei. Muotoilemalla asian omin sanoin sai myös treenattua hyvin sitä, ettei oma osaaminen ole pelkästään kirjasta opittujen fraasien varassa. Tämän harjoittelu korostui omalla kohdallani juuri loppukeväästä, kun asiat oli pääpiirteittäin opittu, mutta vielä oli varaa parantaa ymmärrystä ja soveltamista.

Opiskeluintoa!

24.3.2017

Opiskelukuulumisia

Kivaa perjantaita! Ajattelin tässä ennen viikonlopun viettoon ryhtymistä vähän päivittää, missä mennäänkään opintojen suhteen. Tässä postauksessa kirjoittelin fiiliksistä, joita kevään kurssit ovat herättäneet. Tuntuu aika uskomattomalta, että tämä opiskeluvuosi on jo ohi kahden kuukauden päästä. 

Tällä hetkellä olen opiskelussani vähän tällaisessa suvantovaiheessa. Tenteistä ei ole vielä stressiä, mutta opiskella pitää, jos aikoo pysyä tahdissa mukana. Kevätaurinko vie huomiota ja kiinnostusta vähän liiankin tehokkaasti :) Viimeisimmän tentin jälkeen koko porukan sairastelut - jotka muuten jatkuvat edelleen - ovat vieneet voimia, eivätkä opiskelut ole olleet päällimmäisinä mielessä. Tällä viikolla pääsin pitkästä aikaa liikkumaan, ja vaikka kävinkin alkuun vain keveillä tunneilla, tuntui silti, että on aivan eri ihminen. Kevät, täältä tullaan!


lääkis, bio-opinnot, lukioasiat, kemia, biologia, pääsykoe, hakuprosessi

Uusin paras ystäväni... tai no joo.


Tämän hetken kursseja ovat siis histologia ja metabolia. Molemmat ovat mielestäni kiinnostavia, mutta sehän ei tarkoita, että osaisin kumpaakaan kovin hyvin. Histologiassa olen kuitenkin paremmin kartalla. Visuaalisena ihmisenä kuvat näytteistä ja eri solutyypeistä jäävät hyvin mieleen, joten tällä hetkellä olen histologian suhteen toiveikas. Harjoitustyöt ovat tähän asti olleet mukavia ja opettavaisia, kun ryhmissä käydään läpi erilaisia kudosnäytteitä ja pohditaan, mitä niissä näkyy. Metabolia sen sijaan sisältää niin paljon itselle vieraita termejä, että niiden kanssa saan tosissaan tehdä töitä. Onneksi tässä on vielä aikaa, koska se on opiskelussa ainakin minun paras ystäväni :)

Läpi vuoden on opiskellessa tullut hetkittäin mieleen, miten hakuprosessi on auttanut minua pärjäämään opinnoissa. Monet amk:ssa opitut asiat olivat itseltäni jo unohtuneet vuosien myötä, mutta lukio-opintojen läpikäynti pääsykoetta varten palautti niitä mieleen. Olipa itselläni paljon niitäkin asioita, jotka opin ja ymmärsin vasta pääsykokeeseen lukiessani. Ainakin biokemian opinnoissa on ollut paljon hyötyä siitä vuoden takaisesta opiskelusta, kun sinnikkäästi yritin ymmärtää ja opetella vaikkapa sitruunahappokiertoa ja muita elimistön prosesseja. Histologiassakin käydään läpi paitsi kudosten rakenteita, myös niiden toimintaa. Niistä asioista tuli paljon luettua pääsykoetta varten, joten osa on ollut ilahduttavan tuttua asiaa.


kevät, opiskelu, motivaatio, vireystila

Väläys ihanasta kevätauringosta ♥


Mitä nyt tällä sekavalla sepustuksella yritin sanoa, on, että pääsykokeeseen opiskelluista asioista voi ihan oikeasti olla hyötyä myös "oikeissa" opinnoissa. Tietysti nyt jotain ekologiaa ei pahemmin täällä enää kysellä, mutta ainakin ihmisbiologia ja orgaaninen kemia ovat olleet ensimmäisissä opinnoissa tärkeitä. Muistan itsekin vuosi sitten ajatelleeni, miksi nämä pitää osata, kun ei näitä enää tarvita. Kuinka väärässä olinkaan. Lähes kaikki liittyy kaikkeen, ja aina jonkin pienen asian voi yhdistää jatkossa johonkin muuhun. Tietysti bio-opinnoissa mennään aivan eri sfääreihin kuin lukiokirjoissa, mutta omaa urakkaa helpottaa, jos on edes pieni aavistus siitä, mistä tässä puhutaan.

Eli tsemppiä edelleen jokaiselle pääsykokeeseen pänttäävälle! Itse ajattelin vielä opiskella tänään muutaman metabolian jutun (glyseraldehydifosfaattidehydrogenaasi-sanahirviö on vielä selvittämättä), mutta sen jälkeen alan ansaitulle viikonloppuvapaalle.


Aurinkoista viikonloppua kaikille :)

23.3.2017

Kevään merkkejä

Kevät, se on taas täällä! Niin paljon kuin talvesta tykkäänkin, keväässä on jotain valloittavan toiveikasta. Lisääntyvä valo saa ihmiset hereille ja liikkeelle, ja vaikka kuinka ajatteli eläneensä täysillä talvellakin, tajuaa, että on ollut aivan talvihorroksessa. Tämän viikon MakroTex-valokuvahaasteessa pääsin bongailemaan kevään merkkejä.

Vaikka lunta on vielä maassa, aloitimme hyvissä ajoin ruukkukasvien esikasvatuksen. Tarkoitus on tänäkin kesänä saada "oman maan" satona ainakin muutamia yrttejä ja salaattia. Muutama urhea taimi on jo nostanut päätään mullan seasta :)






Lumi alkaa hävitä katukuvasta ja muodostaa paitsi suuria lammikoita myös kauniita kuvioita.






Tien reunoille kertyvät vesilammikot houkuttelevat lapsia loikkimaan kumppareissaan.






Sulat tiet - vaikkakin vielä aivan täynnä hiekoitussoraa!






Kevään tullen näkyy pyöräilijöitäkin taas enemmän. Itse olen reippaasti pyöräillyt läpi talven, kuten moni muukin, mutta kyllä täytyy sanoa, että sulia teitä ei voita mikään :)





Vähän harmaahan tuo meinaa alkukevät olla, mutta kyllä se tästä kirkastuu :) Ensi kuussa on varmasti jo aivan erinäköistä. Muiden bongaamia kevään merkkejä löytyy täältä!


21.3.2017

Lukija, kerro postaustoiveesi!

Hei te kaikki ihanat lukijat ja varsinkin sinä, joka olet vasta hiljattain löytänyt blogini! Tervetuloa mukaan :)

Koska blogini aihepiiri käsittelee tätä nykyä (lähes) kaikkea mahdollista, haluan antaa sinulle mahdollisuuden vaikuttaa siihen, mistä kirjoitan. Mikä sinua kiinnostaa erityisesti? Haluaisitko tietää lisää opinnoistani? Kenties perhe-elämästämme? Harrastuksistani? Sisustuksesta? Minusta yleensä? Kiinnostaisiko pohdintapostaus jostain tietystä aiheesta? Vai aivan jokin muu?




Nyt on sinun vuorosi. Kommentoi, mistä sinä haluaisit lukea :) 

Jos postausideoita ei tällä kertaa tule mieleen, kerro toki, millaisia juttuja tykkäät yleensä lukea blogeista tai muualta. Voit myös kertoa, mitä mieltä olet blogin tämänhetkisestä sisällöstä, mistä pidät tai mitä kaipaisit lisää. Jään odottelemaan, jännittävää!

Aurinkoista viikkoa jokaiselle, kiva kun olet siellä ♥

20.3.2017

Trendikkäät tukisukat

Yhteistyössä Color4Care

Tukisukat - vanhojen ihmisten juttuja. Vai ovatko sittenkään? Olen käyttänyt tukisukkia tähän asti vain yhden ajanjakson aikana. Odottaessani toista lasta kesähelteillä jalat turposivat päivän mittaan helposti. Tein silloin sairaanhoitajan työtä, joka sisältää melkoisen paljon seisomista ja kävelyä. Tukisukat helpottivat jalkojen väsymystä ja turvotusta ja sen myötä tekivät loppuraskaudesta astetta siedettävämmän.




Nuo ensimmäiset tukisukkani katosivat jossain muutossa, ja olen jo pidemmän aikaa pohtinut, että pitäisi hankkia uudet. Color4Care tarjosikin sopivasti blogini kautta testattavaksi kauniin kuviolliset tukisukat . Tilauksen kanssa oli pientä problematiikkaa, mutta asia selvisi lopulta yhdellä sähköpostiviestillä, ja sukat löysivät perille muutamassa päivässä.

Vaikka tällä hetkellä päiväni koostuvat useimmiten luennoilla tai opiskelemassa istumisesta, kesällä ovat toivottavasti taas edessä sairaanhoitajan työt. Sukkien paine on nilkassa 16-18 mmHg, mikä vastaa luokkaa I Terveyskirjaston mukaan. Tämänkaltaisia sukkia, joita myös "lentosukiksi" kutsutaan, suositellaan ennaltaehkäisemään ja hoitamaan jalkojen väsymistä, turvotusta ja lieviä laskimovaivoja, jotka uhkaavat minua helposti. Jos jaloissa on jo vakavampia ongelmia tai itse kuuluu johonkin riskiryhmään, suositellaan hankittavaksi asiantuntijalta kunnolliset, mittojen mukaan tehdyt lääkinnälliset hoitosukat. (Lähde: Terveyskirjasto)




Kevyitä tukisukkia suosittelisin siis heille, jotka tekevät seisomatyötä tai kärsivät väsyneistä jaloista. Jo tässä lyhyessäkin ajassa olen huomannut eron siinä, etteivät jalat tunnu iltaisin lähellekään niin väsyneiltä kuin ilman sukkia. Ensimmäistä kertaa kokeillessani sukat tuntuivat vähän liiankin napakoilta, mutta kompressioon tottui nopeasti. Napakkuudestaan huolimatta sukat eivät tunnu ainakaan näillä keleillä liian kuumilta tai tukalilta. Sukkien päämateriaali on puuvilla, joten ne voi huoletta pestä 60 asteessa. Plussana tukisukissa on pirteä sydänkuosi, joka tekee sukista esittelykelpoiset. Kuoseista löytyykin runsaasti valinnanvaraa!

Opiskeluarjessa tuskin tulen sukkia käyttämään päivittäin, mutta raskaat työpäivät ja pitkät lento- tai automatkat ovat asia erikseen. Niitä varten sukat on hyvä olla olemassa. Kesää ja lomaa odotellessa :)

18.3.2017

Kaupunkilomaa: Mercedes Benz -museo

Tämä postaus tulee niin paljon myöhässä, että se on jo lähes tyylikästä! Pahoittelut tästä, ei ollut tarkoitus venyttää tätä ihan näin pitkälle... Haluan kuitenkin kirjoittaa tämän ensinnäkin siksi, että lupasin ja toisekseen siksi, että löytyisi suomalaisten kokemuksia ko. museosta :) Niitä ei nimittäin kovin montaa löytynyt silloin kun itse loppuvuodesta etsiskelin! Mutta joo, oli elämää suurempi kaupunkiloma, kun siitä pitää kirjoittaa vielä kuukausitolkulla myöhemmin :D Tämä postaus on tehty autoista mitään ymmärtämättömän sekä niistä hyvin vähän kiinnostuneen naisen silmin. Tästä ei löydy teknisiä tietoja uusimmista autoista tai edes "klassikkomallien" ylistystä.





Autot ja museo - ei kuulosta näin keskivertonaisen korviin kovin kiinnostavalta. Jossain museossa halusimme kuitenkin käydä, ja Stuttgartin parhaat vaihtoehdot olivat Mercedes Benz - ja Porsche-museot. Valitsimme ensimmäisen, koska urheiluautot kiinnostavat minua vielä vähemmän kuin pitkän historian omaavat tavallisemmat autot. Ulkoapäin museo oli hulppean näköinen lasisine julkisivuineen, todella kaunis arkkitehtuuriltaan. Sisäänpääsymaksuista suorastaan yllätyin: aikuiselta 8 e ja opiskelijalta 4 e. Minullahan ei ole mitään kansainvälistä opiskelijakorttia, mutta ihan hyvin kelpasi tuo taviskorttikin todisteeksi.

Ennen kuin nousimme huvittavalla pikkuhissillä ylimpään kerrokseen, saimme mukaamme kuulokkeet ja laitteen, jolla pystyi halutessaan kuuntelemaan opastusta. Jos olinkin suhtautunut museoon skeptisesti, heti museon ensimmäinen huone vei sydämeni aika pahasti. Siellä oli lasin taakse rakennettuja miniatyyrimaailmoja lähtien 1800-luvulta. Keskellä huonetta pyörivät alustoillaan Mersun aivan ensimmäiset moottoroidut ajoneuvot. Taisi toinen niistä kulkea huimaa 16 kilometrin tuntivauhtia. Mutta siis: mikä muotoilu! Mikä tyyli! Tykkään tosi paljon vanhoista asioista ja esineistä, joten ei liene ihme, että juuri nämä vanhimmat, ensimmäiset autot viehättivät minua eniten.





Kerros kerrokselta laskeuduttiin alaspäin. Käytäviä koristivat taulut, jotka kertoivat kuvien ja tekstin avulla maailmanhistoriasta aina 1800-luvulta nykypäivään. Alemmissa kerroksissa oli myös erilaisia autonäyttelyitä, esimerkiksi julkisuuden henkilöiden käytössä olleita autoja tai pelastusajoneuvoja. Ringo Starrin auto tuli bongattua, samoin prinsessa Dianan :) Jostakin alemmasta kerroksesta löytyi F1-käytössä olleita autoja sekä lista kuljettajista. Löytyi monta suomalaistakin! Viimeiseksi kävimme vielä hydrauliikalla liikkuvassa simulaattorissa (molemmilta 4 e). Oli vähän hyppivää kyytiä, kun välillä ajettiin rallia radalla ja kohta taas hiekkatiellä.










 Prinsessa Dianan mersu




Kun koko museo oli kierretty, oli vihdoin kahvitauon paikka. Sen jälkeen jaksoimme vielä käydä tutustumassa myymälän tarjontaan. Lähtipä sieltä mukaan pari matkamuistoakin! Museokäynti oli tosiaankin positiivinen yllätys. Tietysti näin maallikon silmin autoja oli vähän liikaakin, mutta onhan se ymmärrettävää Mersun pitkän historian vuoksi. Joka tapauksessa opastus ja autojen kehityksen yhdistäminen maailman tapahtumiin tekivät museosta tavallisen kokemuksen sijaan elämyksen. Jotain museon laadusta kertonee sekin, että "oman" automerkkinsä löytänyt mieheni alkoi jo pohtia vaihtamista Mersuun...





Näissä kuvissa on vain murto-osa kaikesta, mitä museolla oli tarjottavanaan. Jos satutte käväisemään Stuttgartin suunnalla, suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän museoon :)

17.3.2017

Fiiliksiä kevään kursseista

Nyt jo ilahduttavasti muistoihin jääneen tenttisuman osallisina olivat radiologisen anatomian, embryologian ja molekyylibiologian ja -genetiikan kurssit. Radiologinen anatomia eli RADA oli ajallisesti aika pitkä kurssi, se kun alkoi jo viime vuoden puolella luennoilla ja harjoitustöillä. Tämän vuoden puolella oli parin luennon lisäksi KYS:n röntgenissä muutama harjoitustyö, joissa meidän piti lähinnä etsiä erilaisia rakenteita MRI- ja TT-kuvista (magneetti- ja tietokonetomografiakuvat), sekä seminaari. Vaikken todellakaan voi kutsua itseäni ansioituneeksi kuvien katsojaksi, alkoi silmä vähitellen harjaantua ja jopa löytää erilaisia rakenteita. Tentti oli sikäli kiva, ettei siitä tullut lainkaan arvosanaa vaan pelkkä hyväksytty/hylätty.

Embryologia taas toisaalta kiinnosti kovasti, mutta toisaalta pelkäsin, että se tulisi liian lähelle. Se pelko osoittautui onneksi melko lailla turhaksi, kun jotenkin näihin opintoihin kuitenkin suhtautuu enemmän ammatillisesti kuin tunteella. Joka tapauksessa oli kertakaikkisen innostavaa, kun embryn kurssin myötä tajusin viimein, mistä ihmeen ductuksista ylilääkäri ja kandit puhuivatkaan tällä äitipolikäynnillä. Silloin oli ja on edelleen uskomatonta, miten ultralla voi löytää alle kolmikiloisesta sikiöstä niin minimaalisen pieniä rakenteita. En ymmärrä, mutta tässäpä se lääketieteen hienous onkin. Jälleen kerran sain todeta, miten monipuolinen kolmiosainen Thiemeni onkaan. Luentodiojen ja -monisteen lisäksi opiskelin embryologiaa lähinnä sen avulla.




Molekyylibiologia ja -genetiikka sisälsi paljon luentoja, harjoitustyön alkukuulustelun sekä itse harjoitustyön eli kaksi labrapäivää. Kuten täällä mainitsin, pidin tästä kurssista enemmän kuin syksyn solun rakenne ja toiminta -kurssista. Aihe oli kenties kiinnostavampi, asiat ehkä suuremmaksi osaksi tuttuja tai sitten olen vain - vihdoin - oppinut opiskelemaan noita biokursseja. Tämä tentti päätti tuon kolmen tentin putken, mutta mitkään kovin hyvät fiilikset ei tentistä jääneet, koska olin valmistautunut siihen flunssaisena.

Vaan menivätpä tentit miten tahansa, näillä herkuilla ikävimmätkin fiilikset saatiin käännettyä iloksi. Vietimme siis tuttuun tapaan kaveriporukalla illanviettoa tenttien selättämisen kunniaksi :) Tarjolla oli tällä kertaa blinejä eri täytteillä, mustikkakukkoa vaniljajäätelön kera sekä hurmaavia minttusuklaakeksejä. Ah ♥




Sitten tuoreempiin kursseihin! Edellä mainittujen jälkeen tai osittain jo päällekkäin alkoivat kurssit histologia ja metabolia ja sen säätely (METABO). Näiden lisäksi minulla on vapaavalintaisena Hätäensiapu, jonka luennot olivat tällä viikolla. Metabolia jakaa ainakin omien kavereideni kesken mielipiteitä: osan mielestä se on kivaa, toisten mielestä ihan kamalaa. Luentodioissa tosiaan pyörii kaiken maailman sanahirviöitä, kuten pyruvaattidehydroksientsyymikompleksi, mutta eiköhän asioista saa vähitellen selkoa. Jotenkin mulla on silti sellainen fiilis, että vaikka olenkin tällä hetkellä optimistinen, vielä jossain vaiheessa olen tämän kurssin kanssa aivan pulassa :D

Histologiassa kiinnostavinta on oppia tulkitsemaan erilaisia kuvia, jotka vielä aluksi näyttivät aivan samanlaisilta keskenään. Ensimmäisessä harkassa pääsimmekin jo mikroskopoimaan erilaisia kudosnäytteitä ja etsimään erilaisia epiteelikudoksia. Mielenkiintoista! Alla kirjastosta bongaamani histon kirja, joka ei tosin ole kurssikirjamme. En tullut hankkineeksi oikeaa kurssikirjaa, mutta onneksi se on luettavissa netin välityksellä. Pidän kuitenkin enemmän oikean kirjan selailusta, joten piti hankkia toinenkin opus rinnalle :)




Hätäensiavun luennot olivat lyhyet ja ytimekkäät. Käytiin läpi perusasioita ensiavusta ja kurssin sisällöstä. Luentojen lisäksi kurssiin kuuluu muutaman tunnin mittainen harkka, joka itselläni on ensi kuussa. Luennosta jäi sellainen fiilis, että voi kun jokainen ihminen osaisi kaiken tuon, mitä luennolla tuli esiin. Itselle suurin osa oli tuttua, ja todellisessa elvytystilanteessa olleena tiedän, että pystyn tositilanteessa toimimaan suhteellisen rationaalisesti. Ensiaputaidot ovat todella tärkeä taito hallita ja varsinkin pitää ajan tasalla, minkä vuoksi halusin tälle kurssille. Tositilanteita sattuu harvoin, mutta ne eivät katso, kenen kohdalle osuvat. Siksi toivoisin, että mahdollisimman moni hakeutuisi ensiapukoulutuksiin. Vastuu on jokaisella, ei pelkästään ammattilaisilla.


Tällaisia fiiliksiä tähän väliin! Loppukeväästä on jäljellä enää yksi kurssi, molekulaarinen endokrinologia, josta kerron sitten myöhemmin. Sitä lukuun ottamatta kaikki fuksivuoden kurssit on nyt joko käyty tai käynnissä. Käsittämätöntä!

Mahtavaa viikonloppua jokaiselle! Täällä sataa jääpuikkoja, tai siltä se ainakin pyöräillessä tuntui...

16.3.2017

Keväiset kukat

MakroTex-valokuvahaasteen vuoro! Tällä kertaa kuviin pääsivät gerberat sekä pajunoksa pajunkissoineen :) Jos johonkin tuhlaan niin kukkiin, vaikka eiväthän nuo kaupassa montaa euroa maksa. Asunnon ilmeestä saa hetkessä juhlavamman ja erilaisilla kimpuilla tuotua erilaista fiilistä. Paljon iloa vähällä rahalla! 

Kevääseen sopii tällainen hempeämpi väritys, vaikken vaaleanpunaisesta yleensä niin välitäkään. Toisaalta gerbera on yksi lempikukistani, joten sen kelpuutan ihan minkä värisenä vain :)






Muiden osallistuneiden kukkakuvia löydät täältä!

15.3.2017

7 vinkkiä epävarmuuden sietoon

Epävarmuuden sieto on tärkeä taito. Mikäänhän tässä todellisuudessa ei ole niin varmaa kuin epävarma. Opiskelemaan pyrkiessään ei voi tietää, pääseekö opiskelemaan. Opiskellessaan ei voi tietää, valmistuuko koskaan. Valmistuessaan ei voi tietää, työllistyykö. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Vaikka kuinka yrittäisi elämässä pelata varman päälle, epävarmuutta on vain pakko sietää.

Lähestyn tätä asiaa nyt lääkiksen pääsykokeen kautta, se kun sattuu olemaan minulle  viimeisin suuri koettelemus. Koko hakuprosessi oli ainakin minulle yksi suuri paineensietotesti. On helppo jälkikäteen todeta, että hyvinhän se meni, kun tositilanteessa on aivan hajalla. Juuri näihin aikoihin vuosi sitten taisin rypeä melko syvällä itsesäälin suossa. Nukuin katkonaisia öitä, kun tenavat valvottivat ja se väsymys oli jotakin aivan hirveää. Koko tavoitteeni ja unelmani tuntui todella samealta, turhalta ja aivan mahdottomalta. Vaadittiin paljon, että pääsin siitä suosta ylös, mutta se kannatti.




Pääsykokeeseen on nyt reilut kaksi kuukautta aikaa. Sinulla ei todellakaan ole mikään kiire. Vielä on rutkasti aikaa treenata, hioa laskurutiinia, siirtyä suuremmista kokonaisuuksista pienempiin yksityiskohtiin ja niin edelleen. Vielä on aikaa. Mutta henkinen valmistautuminen koetilanteeseen - se kannattaa aloittaa NYT. Osa teistä on varmasti sitä treenannut jo pitkään, kenties vuosikausia, mutta jos tuleva pääsykoe on kohdallasi ensimmäinen laatuaan, suosittelen erittäin lämpimästi pohtimaan seuraavia asioita.


1. Suoritukset eivät määritä sinua millään lailla.
Pääsykoekin on "vain kasa paperia", kuten asian itselleni selitin vuosi sitten. Paperikasalla ei ole tunteita, se ei voi arvostella sinua eikä varsinkaan lannistaa. Se, miten pääsykoe menee, ei lisää eikä vähennä arvoasi millään tavalla. Sinä olet maailman paras sinä. Tämä ajatus auttoi minua pääsemään eroon siitä "paperikammosta", jonka pääsykoe aiheutti.


2. Sisäänpääsemättömyys ei ole epäonnistuminen.
Se, ettei ole sisäänpäässeiden joukossa, ei missään tapauksessa tarkoita, että olisit huono tai kelvoton tai epäonnistunut. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että hakijoiden joukossa on ollut x määrä henkilöitä, jotka ovat syystä tai toisesta menestyneet pääsykokeessa sinua paremmin. Itse olin ekalla hakukerralla Helsinkiin "varasijalla" 180. Alkupettymyksen jälkeen totesin, että tuollekin sijalle pääseminen oli sillä lähtötasolla oikeasti kova saavutus.





3. Tee oma suorituksesi.
Tärkeintä on pyrkiä omaan parhaaseen suoritukseensa eli tehdä kokeesta sen verran kuin osaa. Hakuprosessia tai koetilannetta ei kannata sabotoida vertailemalla itseään muihin, tyyliin "kaikki muut varmaan osaa tän ihan heittämällä", koska se vain lannistaa entisestään. Jos oma hyvä suoritus riittää sisäänpääsyyn, onneksi olkoon! Jos ei riitä, on muutama reitti valittavana: voi ottaa opikseen ja kerätä taistelutahtoa, katkeroitua ja luovuttaa tai kenties jotain muuta. Itselleni suurin helpotus pääsykokeen jälkeen oli se, että tiesin tehneeni parhaani. Tiesin, ettei suoritukseni ollut lähellekään täydellinen enkä voinut tietää kuinka kävisi. Luotin kuitenkin, että oikeus tapahtuu, ja pääsen, jos olen riittävän hyvä.


4. Keskity hetkeen.
Pääsykoetilanne on monelle jännittävin tilanne ehkä koskaan. Niin minullekin. Aamulla en saanut syötyä mitään ja sydän hakkasi, kun odottelin pääsyä pääsykoesaliin. Mutta kun sain paperit käännettyä, jännitys muutti muotoaan. Se muuttui täydelliseksi läsnäoloksi siihen hetkeen. Tajusin, että nyt on aika pusertaa itsestäni kaikki, mitä irti saan. Blokkasin ulkopuolelle kaikki ylimääräiset äänet, en miettinyt mennyttä enkä tulevaa. Ei ollut muuta kuin minä, kynä ja koepaperi. Tätä kannattaa treenata, ja pyrkiä mahdollisissa harjoituskokeissa lähelle sitä pääsykoemoodia, johon toivoo pääsevänsä. Ei kuitenkaan kannata tämän(kään) suhteen asettaa itselleen turhia vaatimuksia tai paineita. Fiilis on mikä on, eikä flow ole mikään oikotie onneen.


5. Mielikuvaharjoittelu.
Käy mielessäsi läpi koko koetilanne niin monta kertaa, että alkaa kyllästyttää. Mieti, mitkä vaatteet valitset, miten varmistat, että kaikki on mukana, miten selviydyt pääsykoepaikalle ja niin edelleen. Mieti tilanne niin pitkälle kuin vain kykenet kuvittelemaan - vaikka aina siihen asti, kun palautat koepaperin ja astelet (toivottavasti) kevein mielin vapauteen. Mielikuvaharjoittelun tarkoituksena on tehdä tilanne sinulle "tutuksi", vaikkei se voi sitä tietenkään etukäteen olla. Itse käytän vastaavaa metodia, kun harjoittelen jotakin jännittävää tilannetta varten.





6. Älä vaadi itseltäsi liikoja.
Sinä et ole superihminen. Olet kenties määrätietoinen, ahkera ja sinnikäs - ja se riittää. Älä uskokaan, että kovin moni muukaan on huikea supernero. Ja vaikka joukossa muutama sellainen olisikin, kaikki sisäänpäässeet eivät missään tapauksessa ole (tai siis ainakaan minä en ole :D :D) Pidä mielessä, että sinä riität juuri sellaisena kuin olet. Voimiaan äärimmilleen venyttämällä ei lopulta päädy muualle kuin pitkälle sairauslomalle, joten pidä huoli jaksamisestasi. Ihan oikeasti. Jos voimavarat ovat vähissä, on fiksumpaa pitää tauko kuin yrittää sinnitellä. Jos vähänkään tuntuu, että tarvitset ammattilaisen apua stressin tai muun käsittelyssä, hae apua heti.


7. Muistuta itsellesi, miten mahtava tyyppi oletkaan.
Viimeisenä: liian usein keskitymme siihen, mitä meistä puuttuu tai mitä emme vielä osaa. Pidä mielessä, että elämän saavutuksista tai saavuttamattomuuksista riippumatta olet maailman mahtavin sinä. Palauta mieleen elämäsi huikeimpia onnistumisen kokemuksia tai muuten vain hetkiä, jolloin olet ollut onnellinen. Jos tuleva koitos uhkaa saada ajatuksissasi liikaa valtaa, palauta se sille kuuluvalle paikalle. Pääsykoe kenties määrää, missä ensi syksysi vietät, mutta elämässäsi on varmasti muitakin tärkeitä, isoja asioita - iloa, toivoa ja rakkautta esimerkiksi. Ainakin toivon niin ♥




Aivan kaikista tärkeimpänä haluan sanoa tämän asian tiimoilta, että ole ylpeä itsestäsi. Olet tehnyt huikean työn ja puskenut itsesi tähän pisteeseen. Kun vielä pari kuukautta jaksat tätä puurtamista, se toivottavasti palkitaan. Mutta jos ei palkita, muista, että olet silti tehnyt huikean työn, eikä kukaan meistä tiedä, mihin vielä sinnikkyytesi johdosta päädytkään.

 
“There is only one thing that makes a dream impossible to achieve: the fear of failure.” - Paulo Coelho



Iloa, valoa ja kevätaurinkoa kaikille kirjojen parissa puurtaville!

14.3.2017

Kivaa kotiin kierteistä x 3

Nyt olen löytänyt uuden lempinäpertelymateriaalini, nimittäin vanhojen kierrevihkojen kierteet! Osa teistä jo aikojen alusta minua seuranneista muistaakin, miten hankkiuduin eroon hakuprosessin aikaisista vihoistani käyttämällä niitä mökillä kokon sytykkeinä... (Sinulle, joka taannoin päädyit blogiini hakusanoilla "polttaa lukiokirjat", tiedoksi, että en minä nyt ihan niin varoissani ole, että voisin rahanarvoista tavaraa poltella :D)

Mutta asiaan. En siis viitsinyt poltella vihkoja metallikierteineen päivineen, vaan jätin kierteet itselleni. Joku aika sitten keksin ruveta vääntelemään näistä kierteistä kaikenlaista, ja tässäpä seuraa kolme artikkelia, jotka sain aikaan.


1: Muisti"taulu"

Meillä on käytössä perhekalenteri, jossa jokaiselle on oma sarakkeensa, mutta eihän siihen ihan kaikkea mahdu. Kuvassa muistitaululla on muun muassa hääkutsu, matkavalmistelut, kilometrin mittainen kirjastokuitti sekä lasten kerhon erikoispäivät. Erilaiset post-it-laput, kortit ja muut toimivat kivoina sisustuselementteinä ja ovat lasten ulottumattomissa toisin kuin vaikkapa jääkaapin ovessa ollessaan.

Tämä maksoi minulle tasan 0 e, koska käytin tähän yhden vanhan A5-kokoisen vihon kierteen, kaksi kaapista löytynyttä pientä valkoista naulaa, omaa rippilahjaksi saamaani vasaraa sekä muutaman verhoklipsin. Esteettisempää ulkoasua kaipaava voisi käyttää pienen summan kauniiden klipsien etsimiseen tai metallisten nipsujen värjäämiseen.






2: Huoneiden ovikoristeet

Koska on äärimmäisen todennäköistä, että joku vieraista tai talonväestä eksyy tässä 80 neliön ja kolmen huoneen lukaalissa, tein jokaisen huoneen oveen omanlaisensa koristeen. Kylppärin oveen laitoin "wc", makuuhuoneiden ovissa taas on sydämiä ja muita kiekuroita. Jos haluaa oikein hifistellä, voi metallilangasta taivutella vaikka sanoja tai nimiä, mutta itse tyydyin nyt tällaisiin perusmalleihin.







3: Sydänkoriste ikkunaan

Tämän sydämen taivuttelin vanhasta Martta Wendelinin kalenterin kierteestä. Kalenterien ja muiden paksumpien kirjojen kierteet ovat vähän eri tyylisiä kuin kierrevihkojen, joten venytettynäkin metalli jäi hauskasti mutkalle. Sydänkoriste on löytänyt paikkansa makuuhuoneen ikkunasta ja sopii vallan hienosti pitsiverhojen kaveriksi :)





Viimeinen artikkeli ei ole itse väsäämäni vaan puolison, ja se päivystää nykyään olohuoneessamme muiden kiintoisien sisustuselementtien kanssa. Eräs ilta hän sai käsiinsä vanhan muistikirjan kierteen ja pyörähän siitä lopulta syntyi. Kaikenlaista.





Metallilangan taivuttelussa saattavat sormet olla kovilla, joten pienet pihdit voivat helpottaa. Itse taivuttelin suurimmaksi osaksi käsin, mutta tiukimmat kulmat piti vääntää pihdeillä.

Suosittelen kokeilemaan, mitä kaikkea kivaa saattekaan kierteistä aikaiseksi. Varoitan kuitenkin, että tähän voi jäädä koukkuun! Itse katselen nykyään kaikkia vihkoja sillä silmällä, että mitäköhän kivaa tuonvärisestä kierteestä saisi. Erityisesti tällä hetkellä käytössä olevan kalenterini keltaisen kierteen vapautumista odotan innolla :D

P.S. Varoissaan olevat voivat ostaa metallilankaa kaupasta ;)