29.7.2016

Miten muutto etenee?

Tähän väliin taas pieni katsaus, miten siirtyminen paikkakunnalta toiselle etenee. Ja vastaus otsikon kysymykseen: ei vielä oikein mitenkään. Olemme siinä välitilassa, että asunnossa pitäisi pystyä asumaan ja sen tulisi olla esittelykunnossa (hah), mutta silti olisi kiire jo pakata. Ah, muuttamisen parhaita puolia! 

Jokainen, joka on joskus muuttanut, tietää nämä fiilikset:

- olet pakannut jotain asenteella "en tarvitse tätä enää", kunnes seuraavana päivänä tarvitsisit
- on hirveästi tavaraa, joka pitäisi pakata "vasta muuttoaamuna"
- olet kuvitellut, että sinulla on maltillinen määrä tavaraa, mutta totuus osoittautuukin aivan toiseksi
- päänvaivaa tuottavat kaikki ne tavarat, joita ei ole käytetty aikoihin, mutta periaatteessa joskus saattaa tarvita
- et millään jaksaisi lajitella tavaroita laatikoihin, mutta jos sen jättää tekemättä, vielä suurempi työ se on toisessa päässä :/
- perheellisenä kaikki tämä x perheenjäsenten lukumäärä...

Kieltämättä välillä tulee fiilis, mihin sitä onkaan päänsä pistänyt. Päivät seuraavat toistaan pikavauhtia eikä mistään tunnu tulevan valmista. Suuret linjat ovat kuitenkin selvillä: muuttopäivä on päätetty ja asunto uudella kotipaikkakunnalla odottamassa. Ja onneksi nyt alkaa viikonloppu!




Silti tässä välitilassakin, lähtökuoppaa kaivaessa, taakse jäävää elämää hyvästellessä aurinko paistaa. Kaaoksesta ja muuto(kse)sta johtuvaa päänsärkyä helpottamaan laitan tähän rauhoittavan kuvan Bremenin kauniista kaupungista. Ihana paikka, varsinkin ne soittoniekat!


28.7.2016

Kysy minulta!

Nyt on mahtava tilaisuus saada tietää minusta ja opiskelustani enemmän! Opiskeluprosessini yksityiskohdat ovat vielä sen verran tuoreessa muistissa, että nyt kannattaa kysyä, jos haluatte tietää jotain lukuprosessiini liittyen. Myös itseäni koskeviin kysymyksiin vastaan mielelläni. Jos siis haluatte tietää jotain minusta, menneisyydestäni, unelmistani tai mistä vain, kysykää pois!




Vastauspostauksen kirjoittelen elokuun aikana, koska voisin veikata, että koulun alku syyskuussa vie melko lailla aikaani ja energiaan. Kysymyksiä kehiin siis :) Myös postaustoiveita otetaan vastaan!

26.7.2016

Parhaassa iässä lääkikseen

Saatuani toivotun tuloksen pääsykokeesta olen paljon pohtinut mennyttä ja tulevaa elämääni. On ollut hassua ajatella, että - samanikäisenä kuin nyt olen opintoja aloittaessani - voisin olla jo valmis lääkäri. Tietyllä tavalla olen tuntenut haikeutta siitä, että olen ymmärtänyt taipumukseni ja lahjani "myöhässä", mutta toisaalta tiedän kyllä, etteivät aiemmat kokemukseni ole menneet hukkaan.

Yhteiskunnan kannan "parhaaseen ikään" me kaikki tiedämme: parasta olisi, jos lääkikseen mentäisiin suoraan lukiosta ilman välivuosia ja kuuden vuoden päästä ulos putkahtaisi 24-25-vuotiaita valmiita lääkäreitä. Vaan toisinpa kävi ainakin omalla kohdallani. Opiskelin reippaasti itselleni unelma-ammatin - niin luulin - ja vasta jonkin aikaa työelämässä oltuani ymmärsin, mihin minun olisi pitänyt suunnata jo aikaa sitten.

Moniin muihin alanvaihtajiin verrattuna tunnen itseni varsin nuoreksi ja tyhmäksi, lukiolaisiin verrattuna taas vanhaksi ja väsyneeksi ;) Koska ainakin itselläni ennen hakuprosessia ja hyvin usein sen aikanakin mielessä pyöri vain kaikkia negatiivisia asioita iästäni ja elämäntilanteestani, listaan tässä vastaiskuksi kaikki positiiviset puolet! Kaikki kohdat sisältävät pelkästään omia ajatuksiani ja mielipiteitäni eivätkä ne koske ketään muuta kuin itseäni.




1. Itsevarmuus

Jos vertaan nykyistä itseäni abi-itseeni, en tunnista senaikaisesta yksilöstä minua. Nuorena olin hyvin epävarma ja arkakin, mutta elämä on koulinut siinäkin suhteessa kiitettävästi. Lukion jälkeen AMK-opinnoissa ja työelämässä on ollut pakko ottaa itse vastuu omasta oppimisestaan ja pärjäämisestään. Siksikin itsenäinen opiskelu sujui minulta niin "helposti". Kun mietin menneisyyden itseäni, olen melko varma siitä, etten olisi selviytynyt lääkikseen/lääkiksessä yhtä hyvin kuin tämänikäisenä selviän.

2. Itsetuntemus ja suhteellisuudentaju

Vasta hiljattain olen löytänyt omat vahvuuteni ja parhaat ominaisuuteni, joista minulla totta puhuen ei ollut nuorempana aavistustakaan. Aikuistuminen on tuonut mukanaan paitsi paremman itsetuntemuksen, myös tietynlaisen suhteellisuudentajun. En panikoinut pääsykokeessa lainkaan kummallakaan hakukerralla, mistä voin kiittää paitsi hyvää paineensietokykyäni myös suhteellisuudentajua. Vaikka lääkis olikin suuri unelmani, elämäni muut tärkeät asiat estivät minua ottamasta hakuprojektia liian tosissaan. Uskon, että pääsykokeessa suoriutumiseni - erityisesti "epäonnistuminen" - olisi nuorempana vaikuttanut enemmän omanarvontuntooni kuin nykyään.

3. Työkokemus

Työkokemukseni sairaanhoitajana on kasvattanut minua äärettömän paljon. Vastuu toisesta ihmisestä ja tämän terveydestä ja hyvinvoinnista on suurin vastuu, jonka voi saada. Opiskeluaikana pelkäsin sairaanhoitajan vastuuta ja tiettyä kunnioitusta tunnen sitä kohtaan edelleen. Hoitajana toimiessa pääsee todella lähelle toista ihmistä eikä mikään palkitse paremmin kuin heikossa kunnossa tullut potilas, joka kotiutuu pirteänä ja elinvoimaisena. Työkokemukseni auttaa ainakin siinä, etten joudu ihan kaikkia perustoimenpiteitä opettelemaan alusta lähtien. Hoitajuus tulee todennäköisesti jossain määrin näkymään aina myös lääkäriyteni alta.


sairaanhoitajasta, lääkäriksi, sairaanhoitaja, lääkiksessä


  4. Elämän eri puolten kohtaaminen 

Mitä vanhemmaksi elää, sitä todennäköisemmin kohtaa myös elämän varjopuolia. Jokaisen elämä on toki erilainen ja osa meistä kohtaa menetyksiä tai tragedioita aiemmin kuin toiset. Itselleni tärkeitä kasvattavia tekijöitä ovat omien kriisien lisäksi olleet lähipiirissä tapahtuneet sairastumiset ja kuolemantapaukset sekä työn kautta tutuiksi tulleet saattohoitotapaukset. Tämänkaltaiset elämänkokemukset ovat vahvistaneet itseluottamustani ja saaneet aikaan minä selviän tästä -asenteen.

5. Perhe

Tämä on yhtä aikaa rasite ja voimavara, hetkestä riippuen. Lapset ovat aivan mahtavia tapauksia ja puoliso mitä parhain tuki. En osaa sanoa, olisinko tässä ilman perhettäni. Ehkä olisin, ehkä en, mutta kiitollinen heistä olen joka tapauksessa. Perheeni luultavasti ja toivottavasti estää minua lukemasta liikaa tentteihin ja maadoittaa minut elämään hetkessä. Opiskeluhuolet kaikkoavat loistavasti, kun lapset tivaavat, miksi vesimittarit pysyvät pinnalla tai osaako etana uida :)


Kun nyt oikein tarkkaan pohdin, on pakko päätyä siihen, että juuri tämä ikä oli minulle paras ikä päästä lääkikseen. Ihan jo vaikka siitä syystä, että jos elämäni olisi mennyt eri polkua, minä en olisi minä.




Tämän tekstin tavoitteena oli tuoda esiin, että myös 25+ tai 30+ tai 40+ voi olla hyvä ikä hakea lääkikseen tai aloittaa opinnot. Missään tapauksessa en tarkoita väheksyä nuorempia hakijoita tai opiskelijoita, vaan olen sitä mieltä, että erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä tarvitaan niin lääkiksessä kuin lääkäreinäkin!

Nyt haastan teistä jokaisen miettimään, miksi juuri nykyinen ikä olisi Sinulle paras ikä päästä lääkikseen! Kommentoikaa ihmeessä, olisi mielenkiintoista saada kurkistaa myös teidän elämäntilanteisiinne :)



24.7.2016

Sähköpostisäpsähdys ja muita kuulumisia

Huh, takaisin kotona! Vietimme viikon mökkitalkoissa lähisuvun kanssa ja huhkittua tuli kiitettävästi. Jätin ikävän menneisyyteni (nyyh, hyvästi fykebi!) taakseni polttamalla iloisessa roviossa kaikki 1,5 vuoden aikana tekemäni muistiinpanot, laskut ja tehtävät. Omien laskujeni mukaan tulen ruoaksi joutui 30 vihkoa ja siihen päälle melkoinen kasa A4-arkkeja. Siispä kevein mielin ja kantamuksin kohti uusia koettelemuksia!

Oli sen verran hikistä hommaa tuo menneisyyden eliminointi, että loppuajasta makasin nurmikolla ja tuijottelin puiden latvoja sekä nuotiosta kohoavaa savua enkä ajatellut mitään. Terapeuttista!




Muutama päivä sitten sähköpostiini tupsahti viesti, jonka otsikkona oli Tervetuloa lääkikseen! Sen luettuani säpsähdin ja ensimmäiseksi tajusin miettiväni, tulikohan tuo nyt ihan oikeaan osoitteeseen. Vaikka olen muutosta ja lääkiksestä jauhanut tyyliin jokaiselle vastaantulijalle, se ei taida olla vieläkään iskostunut tajuntaan kunnolla :D Ensi vuoden pääsykokeeseen liittyviä asioitakin olen lukenut sellaisella intensiteetillä, että voisi luulla minun aloittelevan uutta luku-urakkaa sen sijaan, että aloittaisinkin jo opinnot.

Pääsin lueskelemaan tuleville fukseille lähetettyä äärettömän laajaa ja laadukasta infopakettia. Melkoinen informaatioähky tuli, kun koko lehti piti kahlata läpi kerralla. Paketti sisälsi paljon paljon asiaa, muun muassa luettelon ensimmäisen vuoden kursseista. Niin mahtavaa päästä opiskelemaan kaikkia niitä oikeita asioita! Olen aivan innoissani, mikä ehkä välittyy sinne ruutujen toisellekin puolelle ;)


hetkessä eläminen, arki


Suokaa siis anteeksi hehkutukseni! Vielä koittaa minullekin se aika, kun nämä fiilikset ovat jo haihtuneet ja lääkisarki alkanut... Tiedän, että joskus jonakin hetkenä vielä mietin, miksi ihmeessä lääkikseen halusinkaan. Mutta niin se elämä menee. Unelmoidessani jostain asiasta helposti ajattelen, että kun sen saan, en enää koskaan valita. Mutta kuinkas sitten käykään? Kimaltelevimmankin unelman säihke hiipuu vähitellen, kun siitä tulee arkea. Ja kohta minulla on taas joku uusi unelma näköpiirissä :)

Siksi yritän itse nauttia jokaisesta hetkestä ja tilanteesta sellaisena kuin se on. Juuri nyt on hyvä. Oikeastihan haluaisin olla jo nyt valmis lääkäri ja työskennellä jossain kivassa paikassa. Mutta ei, tässä sitä ollaan vielä niin vihreänä ja kaikesta tulevasta autuaan tietämättömänä. Ainakaan omalla kohdalla elämästä ei näytä tulevan valmista koskaan ja jos se alkaakin uhkaavasti tuntua "valmiilta", tulee tarve keikauttaa kaikki päälaelleen - kuten voi jo tästä lääkisprojektista muuttoineen päätellä. Elämä on ihanaa juuri nyt, keskeneräisenä, puolivalmiina, täynnä uusia mahdollisuuksia :)




PS. Muuttoon on muutama viikko aikaa, joten ihan tosissaan saisi jo ruveta töihin. Järjestelmällinen luonteenlaatuni ei ole paras mahdollinen muuttohommiin, koska kärsivällisyyteni joutuu koetukselle, kun tavarat ovat sekaisin eikä tarpeellisia tavaroita löydy mistään. Vaikka kaikki olisi hyvin organisoitu, tavaroiden järjestelyyn toisessa päässä kuluu hurjasti aikaa, saati sitten, jos kaikki on sekaisin... Mainitsinko jo, että vihaan muuttamista?

22.7.2016

Minusta

En ole tainnut vielä esittäytyä sen kummemmin, joten tässä 10 erittäin olennaista faktaa minusta.

1. Välillä haaveilen, että voisin elää useampaa elämää yhtä aikaa... harmi, kun kaikkea ei voi saada yhden elämän aikana!

2. Lempielementtini on vesi. Joki on tähän asti ollut minulle vesistöistä tutuin, mutta saan pian opetella elämään järvimaisemassa ;)


vesi, elementti, Suomenlinna


3. Tykkään ihmisistä hirveästi, mutta olen myös introvertti. Jos näen samaa ystävääni useammin kuin kerran kuussa, se on jo ihme.

4. Kiinnitän paljon huomiota pieniin yksityiskohtiin. Esimerkiksi aamukaste on todella kaunista läheltä katsottuna.




5. Minun on vaikeaa sietää ihmisiä, jotka valittavat aina ja kaikesta. Onneksi sellaisia on harvassa.

6. Harrastan kaikkea pientä näpertelyä. Askartelu ja kakkukoristeiden teko on niin parasta!


mmf, vaahtokarkkimassa, itse tehty, koristeet


7. En voisi elää ilman musiikkia. Joudun muuton vuoksi luopumaan pianostani enkä tiedä, miten selviän siitä.

8. Lempihetkeni päivästä on aamukahvi tai päiväkahvi tai mikä tahansa -kahvi. Jos saan juoda kahvini rauhassa, se on jo luksusta.

9. Rakastan talvea, erityisesti tuota lämmintä ja pehmeää valoa.


talvi, valokuvaus


10. Jos saisin elämässäni tehdä ihan mitä vain ilman huolta toimeentulosta, viettäisin päivät pitkät kuvaten filmikameralla ja kehittäen kuvia omassa pimiössäni!

20.7.2016

Pääsykokeeseen valmistautuminen 2.3

Konkreettisesta valmistautumisestani kertovat myös osat 2.1 suunnittelu ja 2.2 toteutus

Konkreettinen valmistautuminen: Arviointi


Oman osaamisen arviointi on tärkeä osa oppimisprosessia. Itse arvioin oppimistani melko tiuhaankin, mutta uskon, että vähemmälläkin arvioinnilla pärjää. Mielestäni tärkeintä olisi tietää oma lähtötaso ja sen lisäksi kartoittaa eteneminen puoliväliin mennessä sekä osaamistaso vaikkapa kuukautta ennen pääsykoetta.

 Lähtötason tunteminen auttaa aloittamaan lukemisen oikealta vaativuusasteelta. Jos on koko lukioajan opiskellut ahkerasti kaikkia kolmea oppiainetta, on turhaa lähteä aivan perusasioista liikkeelle, kuten itse jouduin tekemään. Puoliväliin mennessä edistystä olisi hyvä olla nähtävissä, mutta jos ei ole, suuntaa ehtii vielä muuttaa. Kuukautta ennen pääsykoetta voisi olla viimeisen tarkastuksen aika, jolloin viimeistään varmistetaan, että suunta on ylöspäin. Nämä ovat siis vain omia tulkintojani ja mieltymyksiäni, kukin tekee niin kuin parhaaksi katsoo :)

Itselläni oli kolme tapaa seurata edistymistäni: oppimispäiväkirja, itsearviointi ja harjoituskokeet, joina toimivat pääsykokeet vuosilta 2005-2015.


osaamisen, arviointi, riittävä, taitotaso



OPPIMISPÄIVÄKIRJA

Olin aika laiska kirjoittelemaan tätä, sen tunnustan heti alkuun. Siitä vähästäkin sain kuitenkin pontta urakkaan, kun selasin merkintöjä taaksepäin ja totesin oppineeni jotakin. Ehkä suurin apu, mitä oppimispäiväkirjasta sain, oli ajatusten selkiyttäminen kirjoittamalla. Välillä tuli kertakaikkinen stoppi koko lukemiseen, mutta kun sai tunnetilan purettua paperille ja perimmäinen syy väsymykseen tai lannistumiseen löytyi, oli projektin jatkaminen taas helpompaa. Tähän luonnollisesti liittyy se, että koen kirjoittamisen luontevaksi keinoksi purkaa ajatuksia ja tunteita.



ITSEARVIOINTI

Laitoin jatkuvasti lukiessani tai laskiessani ylös asioita tai tehtäviä, jotka tuntuivat epäselviltä. Kirjoitin jokaisen niistä taulukkoon, jotta pystyin palaamaan niihin myöhemmin. Aluksi tuntui, ettei minulla muuta olekaan kuin hankalia asioita ja laskuja, mutta jonkin ajan kuluttua saatoin jo havaita edistystä. Mikään ei lisää motivaatiota ja kohota itsetuntoa niin tehokkaasti kuin vaikeaksi arvioitu lasku, jonka saa tehtyä oikein :)



HARJOITUSKOKEET

Tein tammikuusta toukokuuhun joka kuukausi kaksi tai kolme vanhaa pääsykoetta. Aloitin Galenos-aikaisista kokeista ja tein kokeet vanhimmasta uusimpaan. Koska Galenos sisälsi paljon lukion oppimäärän ylittävää tietoa, menestykseni sen aikaisissa kokeissa ei ollut kummoinen. Olisikohan yhden kokeen kohdalla pisteet riittäneet sisäänpääsyyn, muiden kohdalla ei ollut toivoakaan! Galenos-ajan kokeita käytinkin lähinnä teräshermojen tavoitteluun sekä paineen- ja epävarmuuden sietoa kasvattamaan. Siltä osin ne ajoivat kyllä asiansa.

Galenos-kokeiden jälkeen tein järjestyksessä uudemmat pääsykokeet, ja voi, miten helpoilta ne tuntuivatkaan vanhempien kokeiden jälkeen! Olin tehnyt vuosien 2012-2014 kokeet harjoitusmielessä jo ennen viimevuotista pääsykoetta ja oli ilahduttavaa huomata oma edistymisensä kunkin kokeen kohdalla. Tietysti vanhojen pääsykokeiden teho harjoituskokeena on parin kerran jälkeen jo melko pieni, koska väkisinkin osa tehtävistä ja ehkä ratkaisuistakin jää mieleen. Vaikka suoria johtopäätöksiä ei vanhoissa pääsykokeissa menestymisestä voinutkaan tehdä, kyllä se silti rohkaisi, kun omat pisteet olisivat hyvinkin riittäneet sisäänpääsyyn.





YHTEENVETO VALMISTAUTUMISESTANI

Oma pääsykoeprosessini oli todellakin melkoinen projekti. Itsenäisessä opiskelussa joutuu itse toimimaan projektipäällikkönä, mikä ei aina ole kovin helppoa. Siksi kai valmennuskurssit ovat niin suosittuja. Onhan se helpompaa, kun joku muu suunnittelee aikataulun ja pitää huolen, että kaikki asiat tulee käytyä riittävällä intensiteetillä läpi. Ja vaikka se työ pitää tehdä itse, varmasti vertaistuesta ja opettajista on paljon iloa ja apua :) Mutta, kuten esimerkilläni näytän, itsenäisestikin voi onnistua.

Jos minun pitäisi valita kolme tärkeintä ominaisuuttani tai toimintamalliani, jotka auttoivat minut tähän pisteeseen, ne olisivat asenne, itsetuntemus ja itsensä haastaminen.

Asenteeni koko prosessiin oli, että teen parhaani enkä jätä itselleni jossiteltavaa. Jo ennen lukemisen aloittamista tein itselleni selväksi, että kun kerran projektin aloitan, hoidan sen kunnialla loppuun. Asenteeni tarkoitti sitä, että kun teki mieli jo lopettaa, laskin vielä yhden laskun tai tein mind mapin vielä yhdestä kokonaisuudesta. Se tarkoitti monia ja taas monia kieltäytymisiä rennoista laiskoista hetkistä, paljon istumista kirjojen ääressä ja niskakipuja. Samalla se tarkoitti uskomatonta oppimisen iloa, tyytyväisyyttä ja flow-tiloja.

Itsetuntemus tarkoitti sitä, että pyrin raadollisen rehelliseen arvioon siitä, missä olen kohtalaisen hyvä, missä en lainkaan hyvä, missä voin kehittyä ja missä en todennäköisesti etene yhtä hyvin. Laskujen osalta piti löytää omat sudenkuopat, joihin usein lankesin. Vain kohtaamalla omat vaikeuteni ja hankaluuteni pystyin pureutumaan niihin ja vahvistamaan osaamistani sen minkä voin. Suosittelen SWOT-analyysia omien heikkouksien/vahvuuksien ja ympäristön uhkien/mahdollisuuksien kartoittamiseen!

Itseäni haastoin jatkuvasti erityisesti laskujen osalta. Tein koko opiskeluprosessin ajan helppojen tehtävien lomassa "liian vaikeita" tehtäviä, joiden kanssa jouduin todella pinnistelemään. Toisin sanoen vietin lähes koko opiskeluajan epämukavuusalueellani. Jos joku tehtävätyyppi alkoi sujua, en jäänyt fiilistelemään, vaan jatkoin heti vaikeampiin. Tietysti olin ylpeä jokaisesta edistysaskeleestani, mutta tiesin, ettei pieni eteneminen kohdallani riitä mihinkään. No pain no gain, vai miten se meneekään :)


arviointi, vanhat pääsykokeet


Toivottavasti joku teistä on saanut tarinastani rohkaisua ja kannustusta omaan lukuprojektiinsa. Emme vielä tiedä, miltä pääsykoe tulee uudistusten myötä näyttämään. Ainakin laskutoimitukset muuttunevat yksinkertaisemmiksi, mikäli laskinuudistuksesta voi jotain päätellä. Suuri(n) osa kokemuksistani voi siis olla teidän kannaltanne täysin turhia, mutta kovaa työtä tullaan varmasti tarvitsemaan edelleen.

Olipa edessä mitä tahansa, toivotan teille hakuprosessiin ryhtyneille ja ryhtyville kovasti tsemppiä tulevaan! Luottakaa itseenne ja taitoihinne älkääkä liikaa miettikö tulevia uudistuksia :)

18.7.2016

Pääsykokeeseen valmistautuminen 2.2

Varoitan: Tämä postaus venähti älyttömän pitkäksi. Laitoin sentään muutaman kuvan lukemista keventämään :D Konkreettisesta valmistautumisestani kertovat myös osat 2.1 suunnittelu ja 2.3 arviointi.

Konkreettinen valmistautuminen: Toteutus


Suunnitelmat ovat siis selvillä ja on aika tarttua kirjoihin. Näin opiskeluni toteutui:

MATERIAALIT

Omia materiaalejani olivat
BIOS 1-5
Mooli 1-5
Fysiikka 1-8
Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaali vuodelta 2015
 - kaikki nämä ostettu käytettynä
MAOL (joku iänikuinen)
Casio fx-991EX - joka ei todennäköisesti ole enää ensi vuonna sallittujen listalla :(

Lainassa kirjastosta/muualta
Biologia. Elämä (kurssit 1 ja 2) sekä Ihminen (4) 
BIOS kertauskirja
Fysiikka kertauskirja + kertauskirjan ratkaisut
Yo fysiikka + ratkaisut
ABI kemia + ratkaisut
ABI biologia + ratkaisut
Kemian ylioppilastehtävät ratkaisuineen 2005-2014
Fysiikan ylioppilastehtävät ratkaisuineen 2005-2014
Anatomia+fysiologia: rakenteesta toimintaan
- muutakin materiaalia lainasin, mutta näitä hyödynsin eniten ja näistä pidin


pääsykoe, lääkis, parhaat, materiaalit



AJANKÄYTTÖ

Yritin seurata lukusuunnitelmaa mahdollisimman tarkasti. Syksyn aikana kävin läpi kaikki 18 kurssia ja opiskelin kahta kurssia päällekkäin aikataululla 2 kurssia/2 viikkoa. Totesin sen itselleni hyväksi tavaksi, koska kahden viikon aikana ehti paremmin pureskella kurssin vaikeita asioita ja kurssien vuorottelu piti mielenkiintoa yllä paremmin. Viime vuonna opiskelin viikko/kurssi-tahtia. Siihen verrattuna tämänkertainen tapa oli parempi, vaikka aikaa/kurssi olikin täsmälleen saman verran kuin viimeksikin :)

Ennen joulua sain kaikki kurssit pakettiin, paitsi biologian 5-kurssin, joka roikkui keskeneräisenä pitkälle helmikuuhun... Joulun tienoilla aloitin fysiikan kertaamisen Yo-kirjasta. Vuodenvaihteen jälkeen aloitin Valmennuskeskuksen materiaalin hyödyntämisen sekä biologian ja kemian kertaamisen ABI-kirjoista. Ihmisbiologian opiskelin lähes täysin Anatomia+fysiologia-teoksesta: selkeät kuvat, paljon tietoa ymmärrettävästi selitettynä - suosittelen!

Kevään ajan keskityin kokonaisuuksien hahmottamiseen ja osaamisen syventämiseen. Kävin kokonaisuudet läpi kaikkien osa-alueiden kannalta ja kokosin oppimani tiedot yhteen. Lukiokirjoja en lukenut enää alusta loppuun, vaan tarkastin niistä vain epäselviä asioita tai kertasin jonkin kokonaisuuden. Kevään materiaaleina olivat siis pääosin Valmennuskeskuksen materiaali sekä lainatut opukset kukin vuorollaan.

Pääsykoetilanteen harjoittelun aloitin joulukuussa tekemällä ensimmäisen vanhan pääsykokeen. Siitä eteenpäin tein joka kuukausi kaksi vanhaa pääsykoetta, ja viimeisen "kenraalikokeeni" (vuoden 2015 pääsykoe) tein äitienpäivän aattona 1,5 viikkoa ennen pääsykoetta. Halusin jättää itselleni aikaa joko lepoon tai älyttömään viime hetken pänttäykseen riippuen menestyksestäni viimeisessä harjoituskokeessa.

Tavallinen lukupäiväni alkoi klo 8.30 ja päättyi klo 14.45, kun piti hakea isommat hoidosta. Omat opiskeluhetket olivat niin arvokkaita, että harvoin teki mieli tehdä "omalla ajalla" mitään muuta. Välillä pidin kuitenkin hyvällä omallatunnolla vapaapäivän, erityisesti kun tuntui, että olin edellisenä yönä enemmän valvonut vauvan kanssa kuin nukkunut. Jos vastaani tuli valinta lukeminen vs. uni, jälkimmäinen voitti aina.


valmistautuminen, materiaalit



OPISKELUMETODIT

Olette ehkä panneet merkille, että käytän useammin termiä "opiskella" kuin "lukea". Siinä on pähkinänkuoressa opiskelumetodini. Olen nopea lukemaan ja hidas opiskelemaan. Kun haluaa oikeasti sisäistää lukemansa, on pakko tehdä muutakin kuin lukea. Itselleni oli tärkeää tehdä muistiinpanoja, pohtia asioita, linkittää uutta tietoa vanhaan... Olen ihminen, jonka täytyy ymmärtää kokonaisuus, ennen kuin voin muistaa yksityiskohtia. Myös opiskelumetodien valinnassa itsetuntemus on tärkeää (kyllä, itsetuntemus taas kerran :D), koska vain itse tietää, miten oppii parhaiten ja saa lukuajasta kaiken mahdollisen irti.


Fysiikka

Viime vuonna tein fysiikan teoriasta muistiinpanot lähinnä siksi, koska en omistanut kirjoja. Tämän hakukerran aikana en kirjoittanut yhtä ainoaa teoriamuistiinpanoa. Laskin vain, ja laskin, ja laskin.  Tietysti teoriaakin pitää pohtia ja miettiä, mutta ainakin itselläni se onnistui paremmin tekemisen eli laskemisen kautta. Teorian osalta hyödynsin Khan Academy -nimistä englanninkielistä palvelua. 

Monen tehtävän kohdalla kävi niin, että viime hakukerralla ne olivat täyttä hepreaa, mutta tällä kerralla sujuivat ongelmitta. Se oli edistystä parhaimmillaan ja samalla osoitus siitä, että pelkkä aikakin voi auttaa :) Kirjastosta lainatuista teoksista eniten fysiikan kertaamisessa pidin Yo fysiikasta, johon sai lainattua myös ratkaisukirjan. Se sisälsi paitsi yo-tehtäviä, myös niitä "helpompia", joilla sai hyvin vahvistettua perusosaamista.

Laskutyylini oli hyvin samanlainen ratkaisujen kanssa ja ilman niitä: Ensin tein itse niin pitkälle kuin suinkin osasin. Kun lasku oli valmis, arvioin tuloksen järkevyyttä. Jos tulos tuntui järjettömältä, laskin tehtävän vielä uudestaan. Jos taas tulos vaikutti oikealta, katsoin ratkaisun. Jos vastaus oli oikein, olin tyytyväinen, jos ei, laskin tehtävän uudelleen. Pyrin siis siihen, että oli malliratkaisuja tai ei, ainakin yritin laskea tehtävän omin avuin.

Jos en päässyt lainkaan eteenpäin, vilkaisin malliratkaisusta seuraavan askeleen ja pyrin taas itsenäisesti jatkamaan. Malliratkaisut auttoivat minua lähinnä ymmärtämään syvemmin, miten tehtävä ratkaistaan ja merkitään oikein. Fysiikka-sarjaan minulla ei ollut ratkaisuja, joten jos joku tehtävä jäi epäselväksi, etsin siihen ratkaisua netistä. Jos apua ei löytynyt netistäkään enkä myöhemmin tehtävää katsottuani edelleenkään sitä ymmärtänyt, se sai jäädä.

Näin tehtäviä ratkaisemalla opin kuuntelemaan itseäni ja "tietämään", menikö lasku oikein. Itsetuntemukseni kehittyi siis huimasti tämän laskutyylini johdosta. Jo pääsykokeessa istuessani pystyin sanomaan, mitkä laskut olisivat (lähes) oikein, mitkä sinnepäin ja mitkä väärin. Huolellisuudella oli tietysti osansa, sillä onnekseni vältyin esimerkiksi näppäilyvirheiltä.

Olen aina ollut perfektionisti ja mieluummin jättänyt yrittämättä kokonaan kuin tehnyt asioita sinnepäin. Pääsykokeessa kuitenkin yrityksestäkin voi saada kallisarvoisia pisteitä, joten lukuprosessin aikana minun oli pakko opetella sietämään osaamattomuuttani ja yrittämään, vaikken osaisikaan. Tällä asenteella tahkosin fysiikan laskuja eteenpäin, osatut kertaalleen ja osaamattomat niin monta kertaa kuin tarve vaati (kaikkia en osaa vieläkään...). Tämän hakukerran aikana laskin fysiikasta noin 1400 laskua.


Kemia

Viime vuonna tein myös kemiasta muistiinpanoja. Tälläkin hakukerralla tein niitä jonkin verran, mutta vähemmän. Kemiasta tein paljon tehtäviä, erityisesti piirsin rakennekaavoja, opettelin laskemaan monimutkaisten yhdisteiden molekyylimassoja sekä laskin tasapaino- ja pH-laskuja kerta toisensa jälkeen. Opettelin näkemään vaikeiden tehtävien taakse, jotta pystyin toteamaan, että tämähän on ihan yksinkertainen laskutoimitus monimutkaisen ulkokuoren takana :D

Khan Academysta löytyy paljon tehtävää myös kemian suhteen. Esimerkiksi reaktioyhtälöiden tasapainotusta harjoittelin siellä paljon. Muistan, kuinka yksinkertaisenkin reaktioyhtälön tasapainotus tuntui todella hankalalta, mutta loppukeväästä vaikeammatkin (ne hirveät ioneja sisältävät!) sujuivat yllättävän keveästi. Kemian tehtäviä tein tämän hakukerran aikana noin 1000.


Biologia

Biologian osalta tein muistiinpanoja myös tänä vuonna. Viimevuotiset muistiinpanoni olivat perinteisempiä kuin tällä kerralla tekemäni. Nyt tein muistiinpanot kokonaisuuksittain ja pääosin mindmap-tyylisesti. Visuaalisena ihmisenä pystyn hahmottamaan kokonaisuudet paremmin, kun kaikki asiat on kirjoitettu pääotsikon ympärille. Yliviivaamalla yhteen liittyvät asiat samalla värillä pystyin myös hahmottamaan, mistä osa-alueista otsikon asia koostuu. Myös kuvia piirtelin paljon. Khan Academyn anatomian ja fysiologian videot sekä visat olivat keveä tapa kerrata opittua.

Biologian kohdalla on pakko mainostaa: flashcardit! Jos ette ole tutustuneet aiheeseen vielä, nyt on aika tutustua. Kortteja varten on useita eri ohjelmia, joista voi valita mieleisensä. Pointtina korteissa on se, että kysymykset ja niiden vastaukset kirjataan itse ohjelmaan. Ohjelma kysyy kysymykset tietyin väliajoin sen mukaan, miten hyvin olet osannut asian oman arviosi mukaan. Se, että muistin esim. kasvin pääravinteet sekä nivelen osien nimet tämän vuoden pääsykokeessa oli vain ja ainoastaan flashcardien ansiota!


kertaus, osaamisen arviointi



KERTAUS

Opintojen äiti, niinpä niin. Flashcardeista olikin tuossa jo puhetta, eli niitä suosittelen lämpimästi! Itse käytin niitä vain biologian opiskeluun ja kertaamiseen, mutta olisin tehnyt kortteja myös kemian ja fysiikan teoriasta, jos aikaa olisi ollut tarpeeksi. Kertaaminen tarkoitti fysiikan ja kemian kohdalla sitä, että tein itselleni vaikeita tehtäviä uudestaan ja uudestaan. Joidenkin tehtävien kohdalla muistin, että "tässä oli joku juju", mutta vain riittävän monta kertaa toistamalla opin, miten vastaavista jujuista selviää.

Kertaamisesta ei tietenkään ole niin suurta hyötyä, jos asiaa ei ole opiskellut kunnolla eli niin, että on todella ymmärtänyt ja sisäistänyt sen. Kertaaminenkin voi olla "hauki on kala"-tyyppistä ja sitä se oikeastaan onkin esim. flashcard-metodissa. Siksi suosittelen myös kerratessa miettimään paitsi yksittäistä asiaa, myös laajempaa kokonaisuutta. Esim. jos flashcardissa kysytään, mikä on auksiini ja mitkä sen vaikutukset, voi samalla muistin virkistykseksi palauttaa mieleen myös muut kasvihormonit.

Toivottavasti tästä oli teille jotain iloa! Palaan vielä kolmannessa osassa kertomaan, miten arvioin omaa osaamistani :)

Ps. Kuvissa esiintyvät käyttämäni lukiokirjat sekä fykebiä täynnä olevat vihot. Jälkimmäiset taidan polttaa roviolla ;)

17.7.2016

Pääsykokeeseen valmistautuminen 2.1

Tästä uhkasi tulla niin järjettömän pitkä postaus, että piti hieman pätkiä :D  Konkreettinen valmistautuminen (osa 2) sisältää siis kolme postausta: 2.1 suunnittelun, 2.2 toteutuksen ja 2.3 arvioinnin.

Konkreettinen valmistautuminen: Suunnittelu


Vaikka suunnittelu tuntuisi turhalta ja aikaavievältä touhulta, älkää ohittako sitä! Sanonnassa ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” piilee totuuden siemen. Kun tietää, mitä tulee kulloinkin tehdä ja mihin mennessä tietyt asiat on käsitelty, ei tarvitse kesken lukuprosessin stressata, ehtiikö kaikkea käydä läpi. Suunnitelmia pitää tietysti päivittää lukuprosessin edetessä, mutta sekin on helpompaa, kun suuret linjat on määritelty alusta asti kunnolla.





AJANKÄYTÖN SUUNNITTELU

Tähän vaikuttaa olennaisesti elämäntilanne: onko työelämässä, hoitaako lapsia kotona, opiskeleeko vai keskittyykö täysin pääsykoelukemiseen. Oman 1,5 vuoden lukuprosessini aikana olin noin puolet ajasta työelämässä ja toisen puolikkaan kotona lasten kanssa.

Työelämässä ollessa piti mennä töiden ehdoilla. Lukuaikaa oli siis lähinnä aamuisin ennen iltavuoroa, iltaisin aamuvuoron jälkeen tai vapaapäivinä. Yövuorojen välissä olin niin väsynyt, ettei lukemisesta tullut yhtään mitään. Kotona ollessani isommat lapset olivat pari päivää viikosta päiväkodissa, jolloin sain vauvan kanssa pidettyä kunnon lukupäivän. Muuten luin iltaisin ja viikonloppuisin.

Ajankäytön suunnittelu kannattaakin aloittaa kartoittamalla, kuinka paljon on mahdollista opiskella esim. viikkotasolla. Itse aloitin lukemisen elokuussa, koska tiesin, ettei lapsiperhearjessa lukuaikaa ole liiaksi. Tässäkin toki jokaisen pitää löytää oma tahtinsa ja tyylinsä. Itselleni hidas tahti sopi mainiosti, koska pitkän lukuprosessin aikana ehdin sisäistää asiat paljon paremmin. Toisaalta pitkässä valmistautumisessa piilee väsymisen riski erityisesti, jos lukemiseen käyttää alusta asti paljon aikaa.

Ajankäytön suunnittelussa itsetuntemus on tärkeää. Pitää tietää, mitkä asiat ovat itselle vaikeita, minkä kurssien käsittelyyn kuluu todennäköisesti eniten aikaa, mikä vuorokaudenaika on itselle tehokkainta opiskelua ajatellen ja niin edelleen. Joillekin sopii hyvin esim. tietty tuntimäärä päivässä, toisille (kuten itselleni) parempi tavoite on vaikkapa jokin kokonaisuus tai tietty kappale, jonka käy päivän mittaan läpi. Minun tyylissäni vaarana on se, että opiskelu venyy iltaan asti, jos on laittanut turhan kunnianhimoisen tavoitteen ;)

Ja lopuksi vinkkinä: jos teillä on taipumusta liikaan opiskeluun, vapaapäivät on hyvä merkata kalenteriin :D Muuta elämää ei kannata laittaa kokonaan hyllylle! (Huom. Tämä siis kokemuksen syvällä rintaäänellä...)





LUKUSUUNNITELMA

Minulla kulki päällekkäin neljä lukusuunnitelmaa: puolivuotissuunnitelma, kuukausittainen, viikoittainen ja päivittäinen. Lienee paikallaan kertoa, että suunnittelusysteemini ei toiminut täydellisesti, mutta riittävän hyvin kuitenkin. 

Suunnitelman syksylle/keväälle tein heti hakuprosessin alussa. Syksyn tavoitteet olivat ”kertaus (teoria), laskut fy/ke, biologian kokonaisuuksien hahmottaminen” (tämä on siis suoraan omasta Yleistä-vihostani, joka sisältää kaikki suunnitelmani, oppimispäiväkirjan ja arviointitilastot ym. sälää). Kevään tavoitteisiin olen kirjannut ”kokonaisuuksien hahmottaminen yli oppiainerajojen, tehtävät, vanhat valintakokeet ym. soveltavat tehtävät”. Kuten esimerkeistä voi nähdä, tämä lukusuunnitelma sisälsi pelkät suuntaviivat.

Kuukausisuunnitelmaan kirjasin syksyllä lähinnä sen, paljonko aikaa varaan per kurssi (heinäkuusta joulukuuhun 1-2 vkoa/kurssi) tai montako pääsykoetta teen harjoitusmielessä kunkin kuukauden aikana (tammi-toukokuussa 2-3 pääsykoetta/kk). Joulun tienoilla täydensin kuukausisuunnitelmaa kirjaamalla kunkin kuukauden kohdalle tarkempia tehtäviä, kuten ”ongelmakohtien määritys” tai ”Yo-kokeita”.

Viikkosuunnitelmaa täytin kuukausi kerrallaan. Poimin kuukausisuunnitelmasta tavoitteita ja kirjasin ne kunkin viikon kohdalle erikseen. Syksyn viikkosuunnitelmassa lukee vain tyyliin ”Kemia 2, Bilsa 3”, keväällä esim. kertausmateriaaleja ja pääsykoekokeiluja. Huhtikuun alussa tein loppuajalle vielä tarkemman viikkosuunnitelman, jotta kaikki aiheet tulisi varmasti käytyä läpi vielä kertaalleen ennen pääsykoetta.

Päiväsuunnitelmana toimi vihkoon piirtämäni kalenteri. Se sisälsi tiedot pakollisista menoistani (työt, harrastukset ym.) sekä sen päivän opiskeltavista asioista. Aluksi ihan tylsästi tyyliin ”Kemia 2, kpl 3 teht” ja keväällä sitten esim. ”Bi – prot.synteesi, RNA, DNA” :D

Ai niin, ja olennaisin asia! Yliviivasin päiväsuunnitelmasta jokaisen aineen merkinnät eri värillä. Täten pystyin yhdellä silmäyksellä näkemään, miten paljon aikaa kunkin aineen käsittelyyn olin käyttänyt ja sitä kautta arvioimaan suunnitelman toteutumista.

Seuraavaksi saatte lukea siitä, miten oikeasti opiskelin ja valmistauduin. Aika yllättävää huomata, että todellisuudessa sen lukemisen ja laskemisen lisäksi opiskeluprojekti on vaatinut melko lailla muutakin!