30.9.2017

Kuukausikatsaus: syyskuu

Syyskuussa opinnot alkoivat toden teolla. Oli lieviä käynnistymisvaikeuksia, joita en totta puhuakseni ole voittanut vieläkään. Näköjään vie oman aikansa, ennen kuin tottuu uusiin arkirutiineihin. Minä olen päävastuussa lasten hoitoon viennistä ja hausta, koska miehellä on paaaljon pidemmät koulupäivät kuin minulla. Tottahan sitä itselläkin riittäisi opiskeltavaa aamusta iltaan, mutta johonkin se raja on vedettävä.




Ajankäytön kanssa on taas ollut tekemistä. Syyskuun kaksi viikonloppua kului juhliessa ensin siskoni, sitten kavereiden häitä. Juhlat ovat mukavia, mutta kyllä huomaa, että noilla pitkillä matkoilla väsyy. Näiden toisten juhlien jälkeen en taas hetkeen aio liikahtaa kotoa mihinkään kauemmas!


Syyskuussa muun muassa:





Sellainen oli syyskuu. Nyt on 3/4 vuodesta takana, joten käväistäänpä ihan nopsaan vilkaisemassa, mitä tämän vuoden tavoitteilleni kuuluu. Täytyy sanoa, että hyvältä näyttää. Suurin osa tavoitteista on täyttynyt tai täyttymässä, joten vuoden viimeiselle neljännekselle ei kasaudu kovin suuria paineita ;) Tosin osa tavoitteistani on niin ympäripyöreitä, etten enää itsekään tiedä, mitä niillä olen tarkoittanut. Noh, hyvä fiilis on tärkein!


Just nyt lapset lähtivät mummon ja papan kanssa kirjastoon ja me miehen kanssa valmistaudumme juhliin. Mukavaa viikonlopun jatkoa :)

29.9.2017

Pikainen papuwokki

Jokainen tietää sen tunteen, kun tarvitaan ruokaa ja äkkiä. Maanantai oli tässä taloudessa sellainen. Kaikkia väsytti enemmän ja vähemmän viikonlopun jäljiltä, emmekä olleet ehtineet kauppaankaan. Onneksi pakastimen ja kuiva-ainekaapin sisältö pelastaa. Papuwokkiin tarvitset vain:

  • öljyä
  • wokvihannessekoituspussin
  • tölkillisen papuja (meillä sattui olemaan valkoisia papuja tomaattikastikkeessa)
  • mausteita

Laitetaan tilkka öljyä pannulle ja jäiset wokvihannekset sekaan. Paistetaan vajaat 10 minuuttia, kunnes vihannekset ovat valmiita. Vihanneksiin mausteeksi laitoin suolaa, paprikaa, mustapippuria, valkosipulia ja yrttejä. Wokkiin kieltämättä sopisi etenkin näin syksyllä myös tulisempi vivahde. Lopuksi lisätään säilykepavut, jotka tällä kertaa olivat valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Ja kas, maistuva arkiruoka on valmis eikä aikaakaan kulunut kuin vartin verran!


arki, ruoka, ruoanlaitto, nopea, helppo, papuwokki, wokvihannekset


Jos aikaa ja aineksia ruoanlaitolle on enemmän, wokin voi totta kai tehdä tuoreista kasviksista. Kesäkurpitsa, porkkana, sipuli, kukka- ja parsakaalit sekä paprika ovat meidän perheessä suosittuja wokin raaka-aineita. Wokkia täydentämään moni lisää nuudeleita tai kenties jotain lihapitoista. Meillä oli tällä kertaa vähän köyhät eväät, mutta nälkä lähti ja se on tärkeintä ;)

Ruokaa kypsentäessäni mietin, miksi ihmeessä tämä yhdistelmä kuulostaa niin tutulta. Mutta selvisihän se lopulta: kurssikaverini Heidi esitteli papuwokin alkuvuodesta omassa blogissaan hyvänä pikaruokavinkkinä. Pakko allekirjoittaa!


Edellisestä viikonloppumatkasta on suurin piirtein toivuttu, joten johan se on aikakin tehdä seuraava matka. (Tuo oli sarkasmia. Oikeasti toivon, että joku keksisi jo sen teleportin.) Kun palaamme kotiin, on jo lokakuu - käsittämätöntä! Iloista viikonloppua ♥

28.9.2017

Sumuisena aamuna

Kuopiossa on tällä viikolla nähty kauniita sumuisia aamuja - vai pitäisikö sanoa päiviä? Paha vain, kun mieli noudattaa samaa sumuista kaavaa kuin säätilakin. Ajatukset ovat solmussa ja päämäärä kadoksissa.


Kuopio, luonto, sumu, usva, lampi, valokuvaus, väsymys, tentti, opiskelu

Kuopio, luontokuvaus, sumu, sää, syksy, syyskuu, päämäärä, tavoitteet


Fysiologiahan se on edelleen murheenkryyninä. Viikonlopun jälkeen on tentti, johon ei tällä osaamisella ole yhtään kiva mennä. Aion silti mennä katsomaan, mitä osaan. Sille, miksi osaaminen ei ole tämän parempi, löytyy syitä ja tekosyitä vaikka muille jakaa. Sen voin toki todeta, että viikonloppumatkat kahtena tenttiä edeltävänä viikonloppuna eivät ole mitenkään superhyvä idea. Matkat ovat aina väsyttäviä, varsinkin tällä porukalla, eivätkä juhlat ihmismassoineen paranna tilannetta. Vaikka rakastan ihmisten tapaamista ja juhlimistakin, tarvitsen vastapainoksi paljon rauhaa ja rentoutumista oman perheen kesken. Lähtökohtaisesti en tietenkään voi syyttää heikosta osaamistasostani ketään muuta kuin itseäni. Mutta ei ihminen voi aina olla parhaimmillaan. Ensi tenttiin sitten paremmalla valmistautumisella!


sumu, sorsa, luonto, Kuopio, vesi, lampi, syyskuu, lääkis, tavoitteet, opiskelu

sumu, usva, maisema, valokuvaus, sää, Kuopio, päämäärä, matka, opiskelu


Näiden sumuisten päivien aikana olen todennut, että sumu kuvaa äärettömän hyvin väsymystä. Maailma näyttää harmaammalta, eikä mutkan taakse näe. Horisonttikin on hukkunut usvaan. Vaikka tietäisi, minne on menossa, sumu saattaa johtaa harhaan. Kun oma päämäärä peittyy sumuun, tuntee hetken olevansa aivan hukassa.

Utuinen maisema on kaunis, mutta hetken päästä alkaa jo kaivata kirkkaampia värejä ja selkeämpiä näkymiä. Ainakin tämän päänsisäisen sumun soisi jo hälvenevän :) Selkeämpää viikon jatkoa!

27.9.2017

Sairaanhoitaja siviilissä

Kesän jäljiltä kaikki sairaanhoitajuuteen liittyvä on näköjään pinnalla. Yleensä ottaen ammattirooli jää työpaikalle, mutta huvituksekseni ja pieneksi kauhukseni olen huomannut tiettyjen piirteiden seuranneen minua siviiliin asti. Tässäpä muutama esimerkki niistä:

Ain't nothing but the truth! #nurse #nurses #nursing #nursingschool #medicalschool #medschool #studentnurse # #nurselife #nurseslife #rn #ems #cna #medicalassistant #pa #school #inspo #inspiring #quote #motivation #dontgiveup


Ihmisten käsien ja varsinkin niiden verisuonten tarkkailu tulee vähän turhankin luonnostaan. Kun on tottunut metsästämään kanyloitavia suonia ihan urakalla, ilahtuu suuresti, jos jollakulla vastaantulijalla on kädenselässään selvästi näkyvät suonet. Tässä on yksi syy, miksi tykkään miehestäni niin paljon :D

Omien vaivojen vähättely ja vaikeus asettua hoitajan roolista potilaan rooliin. "Ääh, älkää minusta välittäkö. Pikku flunssa tää vaan on!" Helpottaisi elämää suuresti, jos tästä asenteesta pääsisi eroon.

Sairaalasarjojen katsominen on minulle yhtä tuskaa. Vaikka kuinka yritän ajatella, ettei niissä asioiden edes kuulu mennä oikein, tekee mieli korjata muulle katselijakunnalle kaikki epäkohdat. Todella rasittavaa - erityisesti niiden muiden kannalta!

40 of the Best Nursing Quotes on Tumblr: http://www.nursebuff.com/2014/08/nursing-quotes-tumblr/

Käsihygieniasta huolehtiminen on kyllä todella tarkkaan iskostunut mieleeni. Lapset olen parhaan taitoni mukaan kouluttanut pesemään käsiä tiuhaan ("samalla lauletaan kaksi kertaa Paljon onnea vaan"), samoin varsinkin matkoilla käsidesi on ehdoton. Välttelen ovenkahvoihin ja muihin pöpöpesiin koskemista ihan naurettavuuteen asti.

Siinä missä en ole tippaakaan huolissani omasta terveydestäni, varsinkin lasten kohdalla tieto lisää tuskaa. Erään lapsemme kohdalla koin elämäni kauheimmat odottelun hetket, kun vastasyntyneeltä tutkittiin erään vakavan sairauden mahdollisuutta. Olin juuri lopettanut työn lastenosastolla, jolla hoidettiin kyseistä sairautta sairastavia lapsia ja nuoria, joten tiesin ihan liian hyvin, mistä siinä on kyse sairaala-asumisineen ja suurine toimenpiteineen. Ilman tuota tietoa ne kolme päivää eivät olisi olleet likimainkaan niin piinallisia. Oma lapsemme todettiin tältä osin terveeksi, mutta skenaario jos toinenkin ehti käydä mielessä.

Hoitajan kädet - lyhyet kynnet, vähän tai ei lainkaan sormuksia, ei rannekoruja, kynsilakkoja eikä etenkään rakennekynsiä. Näillä mennään, vaikken hoitajan töitä tekisikään. Koko kesän aikana pidin sormuksiani ehkä kaksi kertaa, koska en vaan jaksanut jatkuvasti olla laittamassa niitä ja ottamassa taas pois. Pst. tulevat lääkärit: aseptiikan vuoksi teidänkin kannattaa jättää ne sormukset ja kellot kotiin. Lääkäreillä näitä näkyy valitettavan paljon :(


What I really do – slide show | Scrubs – The Leading Lifestyle Nursing Magazine Featuring Inspirational and Informational Nursing Articles



Vaikka välillä hoitajakin joutuu potilaan rooliin, on hauskaa, kun hoitajan (tai lääkärin) vastaanotolla voi löytää sellaisen kivan kollegiaalisen yhteyden. Viimeksi kesälomalla, kun kävin hoitajan vastaanotolla, päivittelimme yhdessä kesätöitä ja sairaanhoitajaopintojen sisältöä. Kokemusten vaihtaminen on aina hauskaa, vaikka se tapahtuisikin "virallisemmissa" yhteyksissä :)


Alaa voi näköjään vaihtaa, mutta tuskinpa tuo sairaanhoitajuus tulee minusta koskaan katoamaan. Ja hyvä niin! Kuvat: Pinterest

25.9.2017

Häätunnelmia ja syysaurinkoa

Lauantaina saimme seurata, kun siskoni ja hänen miehensä sanoivat toisilleen tahdon. Häät olivat aivan ihanat, morsian oli suloinen ja sulhanen komea. Häät ovat joka kerta koskettavia, mutta erityisesti silloin, kun joku oikein läheinen menee naimisiin. Liikutuksen kyyneliä sai taas nieleskellä pitkin matkaa, erityisesti, kun hääpari lauloi kirkossa yhdessä välimusiikin. Todella kaunista ♥


häät, juhlat, hääkimppu, kukat, morsian, kirkko

kirkko, häät, juhlat,

istutukset, kukat, syyshäät, syyskuu, häät

lapset, juhlavaatteet, mekko, häät, korut, diy, rannekoru

 Äiti ja tytär ennen vihkitilaisuutta esikoisen ikuistamana :)

Juhlapäivänä aamu valkeni kauniina ja kesäisen lämpimänä. Oli todella upeat säät koko viikonlopun, kuten voi jo kuvistakin päätellä. Viehättävänä juhlapaikkana oli Sälinkään kartano, jota sain itsekin olla koristelemassa juhlakuntoon häitä edeltävänä iltana. Morsiamella ei näyttänyt olevan stressistä tietoakaan edellisenä iltana eikä hääpäivänäkään, mitä ihmettelen suuresti. Mutta hyvä niin. Itse olin lupautunut sekä lukemaan kirkossa että totta kai osallistumaan perheen ohjelmanumeroon, mutta yllättävän vähällä stressillä niistä selvisin. Enemmän työtä tietysti aiheutti jälkikasvun paimentaminen ;)


hääjuhla, kartano, häät, juhlat, hääpari

hääkakku, häät, tarjoilu, kartano,

koristelu, vaaleanpunainen, häät, kukka-asetelma, hääkahvi


Juhlien jälkeisen aamupäivän lojuimme rennosti siskojen kanssa. Avioituneen siskoni pitkäaikainen ystävä majoittui samassa paikassa kanssamme. Olin jo ehtinyt unohtaa, että hänhän on lääkäri! Niinpä sain jälleen kerran sattumanvaraisesta kohtaamisesta jotain mukaani myös opintoja ajatellen. Vanhempien ja kokeneempien ajatuksista on paljon iloa tällaiselle elämää aina vaan opettelevalle :)

Sunnuntai-iltapäivänä karautimme vielä Helsinkiin moikkaamaan rakasta ystäväpariskuntaa. Käytiin vähän niin kuin valmistujaiskahveilla, kun oikeille kahveille emme aikoinaan päässeet. Nyt otettiin vahinko takaisin ja päivitettiin kuulumiset puolin ja toisin. Onnea ovat ystävät, jotka tuntee pitkän ajan takaa. Vaikka näkemisten välillä kuluu helposti kuukausia tai jopa vuosia, on helppo jatkaa juttua, kun kaikkea ei tarvitse selittää juurta jaksain. Ystäväni, niin vanhat kuin uudemmatkin: olette aarteita ♥


koti, ruusut, sisustus, syksy

sisustus, ruusut, valo, koti, syyskuu


Viikonlopun saldona on iloinen ja virkistynyt mieli, vaikka kyllä täytyy sanoa, että nyt väsyttää. Kuten Instan puolella mainitsin, kotiinpaluu venähti yön puolelle. Mutta kerrankos sitä.


Taas on maanantai: uusi viikko, uusi alku. Viikon päästä eka tentti. Kahvin voimalla käyn nyt kirjojen kimppuun.

Ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle!

22.9.2017

Perjantain fiilikset: yhtä juhlaa!

Tällä viikolla kävimme juhlimassa sukulaislapsen synttäreitä, juhlistimme perheen kesken omaa 4-vuotiastamme ja huomenna saamme seurata, kun siskoni astelee miehensä kanssa alttarille. Yhtä juhlaa tämä elämä! Nelivuotiaan synttärijuhlat järjestämme myöhemmin, jotta voimme rauhassa valmistella hänen haluamansa juhlat. Lahjan hän sai kuitenkin jo oikeana synttäripäivänä.


4-vuotias, synttärilahja, syntymäpäivä, lahja, juhlat


Viikko on yhtä aikaa kulunut nopeasti ja hitaasti. Kuten aina ennen juhlia piti tälläkin kertaa varmistaa, että lapsille on sopivat vaatteet ja kengät. Onneksi tänä vuonna päästiin vähällä, eikä tarvinnut muuta kuin hankkia tytöille uudet sukkahousut. Itselleni saa - jälleen kerran - kelvata tässä postauksessa esiintynyt mekko, joka on palvellut vuodesta toiseen. Innostuin jopa vähän askartelemaankin, mistä todisteena ovat Instassa vilahtaneet tytöille tekemäni rannekorut ja siinä vaiheessa vielä keskeneräiset hiuspannat.


diy, häät, korut, hiuspanta, rannekoru, helmet, lapsille


Luvassa on tälle syksylle ensimmäinen "etelänmatka", häät kun järjestetään Uudellamaalla. Niinpä pakkaamme juhlakamppeiden lisäksi parit vaatekerrat ja yöpymistarvikkeet ja köröttelemme taas kerran viitostietä etelään. Viikonloppuun ahdamme vielä yhden kyläilyn ystävien luokse. Viimeksi näimme ihan liian kauan sitten, joten maltan tuskin odottaa :)


koti, syksy, sisustus, ruusut, asetelma


Tällaiset pikakuulumiset perjantaiaamuun. Voi olla, etten vauhdikkaan viikonlopun jälkeen ehdi ihan heti koneen ääreen, joten kuulumisiani siihen asti löytyy Instasta nimellä @tasapainoilija. Iloista viikonloppua!

21.9.2017

Krooninen vauvakuume

Olen tiennyt haluavani äidiksi teini-ikäisestä lähtien, eikä vauvakuumeelle näköjään loppua näy. Tietenkin on harhaanjohtavaa puhua vauvakuumeesta, kun ihan yhtä lailla sen vauvan lisäksi odotan ja toivon saavani taaperon, koululaisen ja teinin. Jotkut kertovat, että heillä on tullut selvä tunne siitä, että perhe on nyt koossa tai lapsiluku täynnä, mutta itse en ole vielä tähän mennessä kokenut sellaista tunnetta. On vain sellainen olo, että tähän porukkaan mahtuisi vielä.


raskaus, vauva, vauvakuume, lapset


Vauvakuumehan on melko järjenvastainen ilmiö. Se iskee aivan yhtäkkiä eikä sitä saa enää mielestään. Joka ikinen kerta synnytyssalissa ajattelee, ettei ikinä enää, mutta annas olla, kun vauva on minuutin vanha. Silloin sanotaan, että voisin tulla tänne uudestaan vaikka heti, ja kätilöä naurattaa. Järjellä ajateltuna jo pelkkä raskauskin on koettelemus, synnytyksestä puhumattakaan. Entäpä sitten taas imetys, raskaudesta ja synnytyksestä toipuminen, jatkuvat yöheräilyt, vauvan mahdolliset vatsavaivat, sairastelut ja sisarusten mustasukkaisuus. Huoli vauvan ja lapsen terveydestä, riittämättömyyden tunne, hormonitunnemyrskyt ja muut ihanat vanhemmuuden erityispiirteet. Järjellä ajateltuna ei ole paljoakaan syytä haikailla vauvojen perään, eikä tässä edes ajatuksen tasolla mainittu taloudellisia seikkoja.




Mutta silti. Varsinkin nyt, kun lyhyen ajan sisällä olemme saaneet vierailla vauvaperheessä ja kuulla monet iloiset vauvauutiset (niin maailmaan saapuneita kuin matkalla olevia), kuumeeni ei ainakaan ole helpottanut. Vanhemmuus ei ole helppoa eikä joka hetki niin hirveän palkitsevaakaan - ja todennäköisesti pahimmat ajat ovat vasta edessä -, mutta silti se on heittämällä elämäni paras juttu. Kummallista, eikö?

Asian tiimoilta katselin läpi jokaisen lapsen vauvakuvat. Voi millaisia nyyttejä niissä kuvissa olikaan! Ensimmäisissä kuvissa oli vain vauva ja vanhemmat, toisissa pikkuinen pöllämystyneen näköinen isoveli lisänä. Kolmansissa kuvissa oli kaksi innokasta isosisarusta, jotka onnessaan tutustuivat uuteen pikkusiskoon muun muassa tökkimällä häntä kasvoihin... Niin on niistäkin pienistä nyyteistä kasvanut omanlaisiaan pieniä ihmisiä. Kun palaa valokuvien avulla vuosia taaksepäin, voi pienesti ymmärtää, mitä vanhemmat ihmiset tarkoittavat sanoessaan: "Tuo elämänvaihe on yksi hujaus vain, kohta teidänkin lapsenne ovat aikuisia!" Vaikka varsinkin uhmaikäisten (teini-ikäisistä puhumattakaan!) kanssa yksi päiväkin saattaa tuntua vuoden mittaiselta, vuodet vierivät varkain - ja kohta olemme eläkkeellä ja ihan kahdestaan!




Siihen nyt on vielä aikaa, onneksi. Mutta elämästä ei koskaan tiedä, joten nähtäväksi jää, mitä kaikkea elämässämme seuraavina vuosina tapahtuukaan :) Ja vaikka välillä arki tuntuu niin raskaalta ettei tosikaan, tiedän jo nyt, että vielä joskus kaipaan tätä aikaa.


Löytyykö sieltä muita kroonisesti vauvakuumeilevia?

20.9.2017

J: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

On jälleen keskiviikko ja J:n vuoro kertoa valmistautumisestaan vuoden 2018 pääsykokeeseen. J:n ensimmäinen postaus löytyy täältä. Tänään saatte lukea timanttista asiaa suunnitelmista, aikatauluista ja materiaaleista. Teksti ja kuvat: J.


Suunnittelemisesta

Olen aina ollut suunnitelmallinen ja järjestelmällinen ihminen. Jossain vaiheessa olin suunnitellut elämääni hyvin tarkasti ja pitkälle. Suunnitteleminen on tärkeää ja kivaa, mutta siinäkin liika on liikaa. Suunnittelemisessa on mielestäni hyvä muistaa ainakin kaksi asiaa; älä jumahda suunnitteluvaiheeseen ja pakoile toteutusvaihetta sekä muista, että suunnitelmat muuttuvat. Tämän ympäripyöreän alun jälkeen voidaan siirtyä oikeaan aiheeseen eli lääkikseen hakuun.

 


Aiempia suunnitelmia

Lääkis on kuulunut suunnitelmiini useita kertoja. Teini-ikäisenä minulle oli selvää, että minusta tulee lääkäri ja silloin oli helppo ajatella, että lääkikseen vaan mennään. Lukion aloitin lääkis mielessäni ja suunnittelin kurssivalintoja sen mukaan. Ne suunnitelmat eivät pitäneet ja abikeväänä hain opiskelemaan aivan muuta alaa. Muistan kuitenkin ajatelleeni opintojeni alussa, etten tule sieltä valmistumaan, vaan haen lääkikseen heti seuraavana keväänä. Aloittamani opintoni veivät mennessään. Suoritin opintoni loppuun ja siirryin työelämään. Alanvaihto ja lääkis ovat kuitenkin kummitelleet ajatuksissani useita kertoja. Viime kesänä, koko kevään pohdinnan jälkeen, päätin, että yritän ainakin kerran hakea tosissaan lääkikseen. En halua harmitella koko loppuelämääni, etten koskaan edes yrittänyt. Päätin myös, että jatkoa pohdin sitten tuloksien tulemisen jälkeen. Kesällä hain tietoa pääsykokeista ja tein alustavan lukusuunnitelman.

Aikasuunnitelmia

Kuten jo aiemmin kerroin, halusin aloittaa minulle vaikeimmasta ja jättää todennäköisesti helpoimman viimeiseksi sekä jättää tarpeeksi aikaa ja joustoa lukusuunnitelmaani vapaa-ajalle ja työn vaihtelevuudelle. Koska työaikani vaihtelee viikosta toiseen, välillä olen aikataulusta myöhässä, välillä taas edellä. Olen huomannut, että minulle on tärkeää aikatauluttaa etukäteen seuraavan viikon opiskeltavat asiat kalenteriin sunnuntaina ja että olen tehokkaimmillani aamulla.

Olen jakanut opiskeluajan kahteen osaan eli syksyyn ja kevääseen. Syksyllä on tarkoitus opiskella ja kerrata perusasiat (1-2 vko/kurssi) sekä samalla kartoittaa omaa osaamista, heikkouksia ja vahvuuksia. Kevään olen varannut osaamisen syventämiseen ja soveltamiseen. Miten sinä olet jakanut aikaasi eri aineiden kesken tai rytmittänyt kokonaislukuaikaa uuden opettelun ja kertaamisen tai syventämisen kesken?




Materiaalisuunnitelmia

Suunnittelin, että opiskelen ensin ja ainakin tämän ”perusvaiheen” kirjastosta löytyvillä lukiossa käytettävillä materiaaleilla ja vasta keväällä tai jos kirjaston materiaalit tuntuvat kovin haasteellisilta saada, ostan itselleni jotain. Olen kuullut, että ainakin Valmennuskeskuksen materiaalit ovat olleet toimivia perusoppimisen syventämisessä. Yhtenä vaihtoehtona olen miettinyt myös MAFY:n lataamista omalle koneelle. Mitä materiaalia sinä olet käyttänyt tai aiot käyttää ja miksi?




Pohdintaa tällä hetkellä aiheuttavat


Viime viikolla olen pohtinut, pitääkö aineiden ominaisuuksia tai valmistustapoja opetella. Kemian 4. kurssissa niitä käsitellään mielestäni paljon, mutta onko niiden opettelusta hyötyä. Toki jokin käsitys tulee olla, mutta kuinka yksityiskohtainen?

18.9.2017

Onnistumisaddikti

Minä olen onnistumisaddikti. Olen se, joka asettaa tavoitteita ja rakastaa niiden saavuttamista. Tosin samalla olen se, joka asettaa tavoitteen ehkä vähän turhan alas, koska rakastaa onnistumista mutta pelkää epäonnistua. Tai toisaalta asettaa tiukan perfektionistisen tavoitteen, jota ei koskaan kykene saavuttamaan.




Onnistumisaddiktiossa on yksi ongelma: mitä jos mikään ei riitä? Ihminen kun ei vaan voi viettää koko elämäänsä pohtien, mitä suorittaisin seuraavaksi. Tai voi, mutta mitä elämää se sellainen on? Onnistumisten ja suoritusten tavoittelu voi kieliä paljon muustakin kuin kunnianhimosta; esimerkiksi siitä, että arvottaa ja arvostaa itseään suoritusten kautta.

Lääkishaun aikana mietin paljon, onko lääkis ja lääkikseen pääsy sittenkin itselleni joku statuskysymys. Mietin, enkö sittenkään osaa arvostaa itseäni "vain" sairaanhoitajana tai onko minulla jokin näyttämisenhalu. Oli siinä varmasti sitäkin, "katsokaa mihin minusta on"-asennetta. Pohdin myös vakavasti, yritänkö taas jonkin suorituksen kautta päästä määrittämään itseäni uudestaan. Toisin sanoen pelkäsin, että koko lääkis osoittautuu vain joksikin itsetuntoni pönkittämisen välineeksi, joka lakkaa kiinnostamasta heti, kun tavoite on saavutettu. (Tiedän, tämä kuulostaa naurettavalta, mutta näköjään pienessä päässä voi hakustressissä pyöriä kaikenlaista.)




Näin ei onneksi ole tähän mennessä käynyt. Opiskeltavat asiat kiinnostavat minua todella, vaikka tietenkin opiskelussakin on ne omat hankalat hetkensä. Ensi-innostuksen hälvennyttyäkin edelleen haluan lääkäriksi. En siksi, että se olisi jotenkin hienompaa kuin olla sairaanhoitaja, vaan ihan muista syistä, joita löytyy täältä. Toisaalta suhtaudun tätä nykyä kriittisemmin kaikkiin unelma-alkuisiin termeihin. Tiedän jo nyt, ettei työni tule olemaan mitään hohdokasta henkien pelastamista päivästä toiseen - ja oikeastaan toivon sitä myös. Unelma-ammatin työ on suureksi osaksi ihan peruspuurtamista, kuten unelma-ammattiin opiskelukin.

Elämässä eteenpäin pyrkiminen on ihan hyvä ominaisuus, kunhan se ei ala hallita elämää liiaksi. Tämä suorittaja opettelee edelleen rentoutumista ja ihan-vain-olemista, vaikka merkkejä suorittajan muuttumisesta sähläriksi onkin näkyvissä :D Elämä ei ole niin vakavaa, mikä ihana ajatus! Tälle ajatukselle on juuri tänään käyttöä, kun kalenteria vilkaistessani totesin, että alkanut viikko on ihan täynnä kaikkea. Ehkäpä siis keskityn olennaiseen ja jätän ylimääräiset vähemmälle huomiolle.




Rentoa viikkoa kaikille!

16.9.2017

Löytynyt: opiskeluinto

Lauantaita jokaiselle! Lupasin ilmoittaa, kun opiskeluinto löytyy ja arvatkaa mitä: nyt se on löytynyt. Tähän syynä ovat sekä tulevat terveyskeskuspäivät (jee, päästään oikeaan ympäristöön!) sekä Vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa -kurssi eli tuttavallisemmin VPL. Vuorovaikutus on yksi niistä asioista, joista voisin jauhaa loputtomiin. Sen merkitys myös lääkärin ammatissa on todella huomattava. Kirjoitan tämän kurssin herättämistä ajatuksista ihan oman postauksensa, on nimittäin sen arvoinen asia!




Fysiologian opiskelun tehokkuus ei (valitettavasti) ole vielä saavuttanut korkeinta astettaan. Taas palataan solun rakenteeseen, ionikanaviin ja aktiopotentiaaleihin. Sydämen toiminta ja EKG ovat itseäni kiinnostavia asioita, vaikka mietinkin, miten ihmeessa joku tajuaa noista vektorisuunnista jotain. Fysiologiassa eniten omalla kohdalla tökkii opiskelualueen laajuus ja se, etten hahmota kokonaisuutta kunnolla. Taas on törmätty syväsuuntautuneen opiskelijan ongelmiin. Sain kuitenkin pienen innostuksen päälle tässäkin, kun suunnittelin joka päivälle oman aiheen, otin kirjan käteen ja aloin lukea. Ensimmäinen tentti ei ole edes kovin kaukana, joten on jo aikakin päästä vauhtiin.




Harkkoja meillä on ollut sekä fysiologiasta että VPL:stä. Fysiologian harkoissa olemme nyt opetelleet ottamaan verinäytteitä, tai siis muut ovat opetelleet ja minä kerrannut. Siipineulalla pistin ensimmäistä kertaa nyt, aiemmin en ole sellaista käyttänyt. Jännittihän se näytteenotto silti, kun edellisestä kerrasta on viitisen vuotta aikaa. Yllättävän hyvin tuollaiset taidot kuitenkin jäävät muistiin, vaikkei niitä vuosikausiin käyttäisikään. Tulevissa harkoissa itselleni tuttuja asioita ovat ainakin verenpaineen mittaus ja EKG:n otto, uusina taas tulevat erilaiset rasitustestit ja kunnollinen sydänauskultaatio. Stetoskoopilleni on siis käyttöä :) VPL:ssä harjoitellaan potilaan kohtaamista, mikä sinällään on itselleni tuttua mutta lääkärin roolissa vielä opettelemista. Sitä paitsi jännitän aina tilanteita, joissa koko ryhmä tarkkailee, miten hoidat homman. Onneksi meillä on kiva pienryhmä, jossa kaikki tsemppaavat toisiaan.




Tällaisia fiiliksiä lauantain kunniaksi! Loppukuun viikonloput vierähtävät kahdella eri matkalla, joten tämä viikonloppu vietetään ihan hiljakseen kotona. On kiva viettää viikonloppua, kun tuntuu, että on viikolla saanut hyvin aikaan. Kuten Instasta näkyikin, pääsin tällä viikolla piiitkästä aikaa myös treenaamaan. Niin kivaa! Toivotaan, että (opiskelu)innostus jatkuu myös maanantaina ;)


Valoisaa viikonloppua!

14.9.2017

Fuksisyksystä tähän syksyyn - mikä on nyt toisin?

Kuluneiden parin viikon aikana on tullut päiviteltyä kavereiden kanssa ja itsekseenkin, miten erilaista kaikki on nyt verrattuna viime syksyyn. Mutta mikä oikeastaan on muuttunut? (Postauksen kuvat on otettu eräänä kauniina syysiltana, jonka sain viettää ihanien ihmisten keskellä. Vuosi sitten en vielä tuntenut heitä.)




Viime syksynä kaikki oli niin vierasta, ettei sitä enää tajuakaan. Ihan kuin olisimme siirtyneet jollain teleportilla entisestä maailmasta uuteen. Koti ja kaupunki vaihtuivat, elämäntilanne muuttui ja uusi yliopistoelämä alkoi. Paljon isoja asioita pyöri mielessä, joten on sanottava, että viime syksy ja opintojen aloitus oli paljon raskaampi kuin tänä vuonna. 

Toisen vuoden alussa on (muka) niin paljon isompi ja kokeneempi kuin fuksina. Tänä syksynä huomaan jo nyt, miten paljon rennommin osaan ja voin ottaa. Opintojen kulku on tuttua, ja vaikka alku onkin takunnut, tiedän kokemuksesta, etteivät hankaluudet kestä koko vuotta. Omat voimavarat ja rajat ovat aika tarkkaan selvillä, samoin oppimistyylit, joilla opin parhaiten. Näistä voisin kirjoitella lisää jossain vaiheessa. Siinä missä koko viime vuosi oli melkoista "hakemista", tänä vuonna palaset ainakin opintojen suhteen ovat loksahtaneet luontevammin paikalleen. Tuttuudessa on tietenkin se huono puoli, etten enää jaksa innostua kaikesta, josta olin vuosi sitten aivan onnessani. Mutta se on elämää, se on arkea.



 
Päivien ja viikkojen rytmi on hiljakseen muotoutumassa. Joka kerta muutoksen sattuessa kohdalle minua ihmetyttää, miten sopeutuvaisia ihmiset ovat. Uusi arki kauhistuttaa etukäteen, kun miettii, miten oikeasti jaksaa. Kun se alkaa, ei kulu kauaakaan, kun uusi arki on se ainoa oikea. Olen sanonut jo monta kertaa, että just tämä arki tuntuu niin hyvältä. Puoliso tietenkin elää opinnoissaan sitä kaoottista vaihetta, jonka minä kävin läpi vuosi sitten. Kolmannen arkiviikon aikana olen paitsi saanut itse opinnoista paremman otteen myös todennut, että lapsillakin näyttää pahin sopeutuminen olevan takana. Hoitoon on yleensä ottaen kiva mennä eikä kukaan lapsista ole vielä kertaakaan jäänyt sinne itkun kanssa. Niitäkin päiviä takuuvarmasti tulee, joten nautitaan tästä, kun menee hyvin.




Toinen lääkisvuosi vaikuttaa yhtä inhimilliseltä kuin ensimmäinenkin. Ensi vuonna klinikan alkaessa on varmasti toinen ääni kellossa, joten kuten täällä totesin, aion nauttia tästä vuodesta. Vielä jos syväritkin saisin pakerrettua, olisi tämän vuoden tavoitteet reilusti ylitetty. Vaikka toisaalta turhauttaa käydä uudelleen ja uudelleen itselle tuttuja asioita läpi, kääntöpuolena on totta kai helppous, kun ihan kaikkea ei tarvitse opetella alusta lähtien.


Kyllä, tästä(kin) tulee hyvä vuosi. Miten sinun syksysi on käynnistynyt, takkuisesti, sulavasti vai jotain siltä väliltä?

12.9.2017

Kesä 2017

Syyskuuta on eletty jo tovi, mutta kuinkas kävikään lomahaaveideni? Toteutuivatko kesälle kasaamani unelmat puoliksikaan? Katsotaanpa: 



Mökillä vietimme rentoa aikaa kahteen otteeseen: ennen juhannusta sekä elokuisella lomallamme. Elokuussa oli jo syksyinen maisema, pureva tuuli ja harmaa, sateinen keli. Yllä oleva kuva on arvatenkin otettu tuolta aurinkoisemmalta mökkireissulta :)



Asuntomessuilla kävimme ihan ekana lomapäivänäni (tai vapaapäivä se vielä oli). Lapsille saimme aivan ihanan hoitajan päivän ajaksi. Kuvassa erään asuntomessukohteen olohuone, jonka kelpuuttaisin itselleni ihan koska vaan.



Omalla perheellä tuli vietettyä kauniita kesäpäiviä ja tankattua aurinkoa silloin kun se paistoi. Tutustuimme uusiin kuopiolaisiin maisemiin, joista useat olivat sattuneesta syystä leikkipuistoja...



Kesäherkuista jätskiä söin - omasta mielestäni! - ihan liian vähän, samoin mansikoita. Vesimelonin suhteen olin kyllä ahkera, joten sen vuoksi saan tästä pisteet kotiin!


´
Tapasimme myös ystäviä koko perheellä ja erikseen. Tämä kuva on otettu, kun olin naisporukalla Kallavesi-risteilyllä erään porukan jäsenen synttäreiden kunniaksi.



Syyskesän satoa saimme tänä vuonna niin parvekkeelta (persilja) kuin metsästäkin, tai oikeastaan pihasta (kanttarellit).



Uutena sisustusratkaisuna voi kai mainita pakon edessä hankitun uuden parisängyn. Edellinen veteli viimeisiään, joten alkoi olla viime hetket uudistaa makuuhuonetta. Ja pakko vähän hehkuttaa: valintamme on osoittautunut oikein hyväksi! Noin muuten makkarin ja koko kämpän sisustus on (aina vaan) kesken.

Pyöräretkiä koko porukalla ei tullut tehtyä, koska mies hankki itselleen pyörän vasta päivää ennen opintojen alkua. Sen sijaan muutamaankin otteeseen joku lapsista pääsi retkelle jomman kumman vanhemman kanssa.

Kummilapsia ei tullut ikävä kyllä nähtyä kesän aikana :( Toivottavasti isompaa heistä näen, kun matkustamme etelämmäs häihin parin viikon päästä. Pienempää on todennäköisempää nähdä Kuopiosta käsin, joten ehkäpä tapaamme nyt syksymmällä.

Tältä lista näyttää:

nauttia perheen kanssa lämpimistä kesäpäivistä, joita on viimein saapunut myös Kuopioon
viettää rauhassa aikaa mökillä
käydä asuntomessuilla Mikkelissä (kerrankin asuntomessuille on kohtuullinen matka!)
syödä paljon jätskiä, mansikoita ja muita kesäherkkuja
vierailla ystäväperheissä puolin ja toisin
viedä lapset uimaan
tehdä pyöräretkiä - yhden lyhyen jo teimmekin isompien kanssa
viettää aikaa kummilasteni kanssa
tutustua kesäiseen Kuopioon paremmin
miettiä kotiin uusia sisustusratkaisuja 
saada satoa parvekepuutarhastamme
nauttia siitä, ettei tänä kesänä tarvitse muuttaa yhtään mihinkään!


Kesän 2017 lomahaavelista toteutui yli odotusten, kun vain 1/12 jäi toteuttamatta. Varmaan osatekijänä suureen onnistumisprosenttiin oli se, ettei haaveissani ollut mitään kolmen viikon luksuslomareissua Karibialle tai vastaavaa ;) Olisinhan senkin toki kelpuuttanut, mutta pakko pitää jotain realismiakin mukana...

Kivaa viikon jatkoa!

11.9.2017

Seitsemän syytä rakastaa syksyä

"Tiesitkö, että sä opetit mut tykkäämään syksystä?" sanoi mieheni eräs ilta, kun ajelimme kylästä kotiin päin. Kun itse pitää kaikista vuodenajoista tasavahvasti (paitsi kesästä vähän vähemmän kuin muista), on helppo löytää kivoja piirteitä niistä jokaisesta. Näitä minä syksyssä rakastan:


1. Uudet alut ja innostukset

Syksyt ovat hyvin usein olleet minulle hetkiä, jolloin suuria muutoksia tapahtuu. Opiskelupaikkaan meneminen, uuden työn aloittaminen ja muutoista monet ovat tapahtuneet syksyllä. Tätä kesänjälkeistä intoa pitää hyödyntää, joten olen päättänyt joka syksy aloittaa jotain uutta. Tänä syksynä toteutin pitkäaikaisen haaveeni saksan kurssista. Olen opiskellut saksaa vuosikausia, mutta sanat ovat hukassa ja puhe ruosteessa. Mutta nyt siihen tulee muutos, nimittäin "Träume nicht dein Leben, lebe dein Traum!" on uusi mottoni.




2. Kauniit päivät

Siinä missä kesällä kaunis sää tuntuu olevan itsestäänselvyys - ja jonka puuttumisesta sitten purnataan -, syksyyn liitetään (turhankin vahvasti?) sade. Siksi ainakin itse ilahdun, kun sateen sijasta saadaankin upeita, kuulaita ja aurinkoisia syyspäiviä. Valo on ainakin omasta mielestäni pehmeämpää kuin kesän kirkkaimpina päivinä ja antaa maisemalle kultaisen hohteen. Tykkään ♥




3. Pimenevät illat

Hyvä syy poltella kynttilöitä ♥ Vaikka aktiivinen arki onkin käynnissä, iltaisin on kiva rauhoittua oman porukan kesken ja kerätä voimia seuraavaa päivää varten. Kynttilärakkauteni määrän voi päätellä jo siitä, kun eräs ilta keskimmäinen totesi: "Äiti, sinä unohdit sytyttää lyhdyn!" Iltaisin palavat kynttilät ja lyhdyt ovatkin tässä taloudessa enemmän sääntö kuin poikkeus.




4. Ruska

Tänä(kin) vuonna ruskaretki Lappiin jää haaveeksi, mutta onneksi ruska yltää ihan koko Suomeen. Joku syksy me vielä päädymme Lappiin retkeilemään. Sydämeltäni olen hyvin vahvasti Lapin lapsi. Kuopiossa yksi hyvä puoli on se, että pohjoisempikin Suomi on helpommin tavoitettavissa kuin etelästä käsin.




5. Marjastus ja sienestys

Mustikat ja vadelmat on poimittu, mutta puolukka-aika on käsillä. Tänä vuonna voisi löytyä aikaa puolukkametsälle! Sienistä kanttarelleja olemme saaneet tälle vuotta, mutta muuten sienestys on jäänyt vähälle. Vaan ehtiihän tässä vielä. Vaikkei saalista pahemmin saisikaan, syyspäivä metsässä piristää mieltä paremmin kuin mikään!




6. Sadepäivät

Ainakin lapset rakastavat näitä - kumpparit jalkaan ja lätäkköön... Itsekin pidän syyssateista, niissä on fiilistä. Paitsi toki silloin, kun pitäisi sadeaamuna olla kohtalaisen siistissä kunnossa jossain. Onneksi minulla on viime keväänä hankitut Gore-Tex-saapikkaat sekä sadetakki, joilla selviän ainakin kuivin jaloin paikasta toiseen.




7. Joulun odotus

Tulihan se sieltä, ensimmäinen j-sana tämän jouluhullun suusta. Syksyn pimeisiin iltoihin kaivataan jotain piristystä, ja mistäpä muualta sitä tehokkaasti saataisiin kuin joulufiilistelystä. Pa(r)h(a)impina vuosina olen kaivanut joululaulut esiin jo lokakuussa, mutta pariuduttuani ei-niin-jouluhullun kanssa olemme taipuneet kompromissiin. Minun jouluni alkaakin 1. marraskuuta. Silloin laitetaan kaamosvalot parvekkeelle, kaivetaan jouluaskartelut esiin ja poltetaan entistäkin innokkaammin kynttilöitä joululaulujen soidessa taustalla.




Miksi sinä rakastat syksyä? Vai onko se sinulle vain välttämätön paha seuraavaa kesää odotellessa ;)