31.12.2020

Vuoden 2020 parhaat ja pahimmat

Huh, ehdinpäs vielä tälle vuodelle! Tuskin olen ainoa, joka sanoo, että vuosi 2020 oli raskas. Vaan mahtuipa myös tähän vuoteen vastoinkäymisten lisäksi paljon ilonaiheita ja onnistumisiakin niin ammatillisessa mielessä kuin muutenkin. Päättyvän vuoden kunniaksi (onneksi emme kohtaa enää) pieni listaus elämän sattumuksista ja tapahtumista lienee paikallaan.

Kevät alkoi omalta osaltani hyvin toiveikkaasti. Olin (vihdoin, siltä se tuntui!) pääsemässä takaisin opintoihini. Kolme kuukautta äitiyslomaa oli enemmän kuin tarpeeksi, kaipasin vauvakuplastani takaisin ihmisten ilmoille.

Isoimpana ilonaiheenani alkuvuodesta olivatkin (luonnollisesti vauvan ja muun perheen lisäksi) mielenkiintoiset opinnot sekä havainto siitä, että ajatukseni on ihan yhtä kirkas kuin ennen raskauttakin. Oppiminen oli siis varsin helppoa ja mielekästä, kun oli hetken pitänyt taukoa opinnoista. 

 


Suurin haaste oli varmaan vauva-arjen, muun elämän ja opiskelun yhdistäminen. Se sujui loppujen lopuksi oikein mallikkaasti, mistä kylläkin suurin kiitos kuuluu puolisolleni. Etäaika helpotti myös aikataulu- ja muuta säätöä, mutta välillä tarvittiin ja onneksi myös saatiin vauvanhoitoapua. Olen kovin ylpeä siitä, miten minä ja perheeni tästä vuodesta selvisimme. Opiskelut saatiin hoidettua varsin menestyksekkäästi, samoin kaikki muu olennainen. Ihminen näköjään venyy moneen, kun on pakko.

Jännittävin tilanne (josta selvisin hyvin) oli varmaan leikkaussalissa. Etukäteen jännitti kovasti, miten mahdan pärjätä, mutta leikkauksessa avustaminenhan oli varsin mukavaa. Myös pientoimenpiteitä olen päässyt harjoittelemaan tänä vuonna useita kertoja. Joka kerta ne jännittävät ainakin vähän, mutta mukavaa on ollut huomata oma edistymisensä myös sillä saralla.

Opiskelussa parasta tänä vuonna olivat mielenkiintoiset kurssit ja etenkin vuoden alussa ollut mahtava opiskelumotivaatio. Loppuvuotta kohti - siinä kohti kun työluvat varmistuivat - motivaatio tosin koki notkahduksen, ja otin loppusyksyn niin rennosti kuin kykenin. Loman jälkeen sitten taas uusin voimin...

Raskainta ovat olleet tänä vuonna erinäiset terveysongelmat. Ja tietysti arki oli keväällä tosi työlästä. Tähän mainitsisin vielä opintoihin liittyvät hajautukset eri paikkakunnilla, sillä monestakin eri syystä koen ne raskaina. Harmi sinänsä, koska niitä nyt vain kuuluu tähän pakettiin, ja onhan se hyvä mahdollisuus päästä näkemään keskussairaalankin toimintaa.

 


Suurin kehityskaari ainakin opintojen osalta tapahtui varmaan syksyn terveyskeskusopetuksessa, kun loppuviikosta vastaanoton pito alkoi jo sujua takkuisen alun jälkeen. On muuten pakko nostaa tähän myös sanelu, koska ennen tätä syksyä en ollut sanellut koskaan, mutta nykyään se onnistuu jo ihan hyvin. Keväällä treenataan sitäkin lisää ja oikein hyvä niin. Omasta mielestä kehitystä on tapahtunut toki myös muilla elämän osa-alueilla, ja pidänkin esim. omaa tutkimustyötäni jo paljon sujuvampana kuin alkuvuodesta. Niin ja hei, olen tänä vuonna opetellut neulomaan!

Opiskelussa ikävintä oli etenkin nyt etäaikana opiskelukavereiden vertaistuen puute. Tokihan ryhmäopetuksessa tapasi ryhmäläisiään, mutta noin muuten tavattiin kavereiden kanssa vain harvoin. Tänä syksynä jouduin myös menemään kahteen kertaan uusiin pienryhmiin (ensin kirra vuotta myöhemmin aloittaneiden kanssa ja myöhemmin loppusyksy oman kurssin mukana eri ryhmässä kuin aiemmin), mikä vie voimia, vaikka sinänsä hyvin eri porukoihin solahdankin.

Mukavia hetkiä ovat olleet ainakin kesäloma oman porukan kesken, rentoa olemista vailla kiirettä mihinkään. Mieltä on lämmittänyt toki sekin, kun tentit ovat palautuneet hyväksyttyinä, ja opintopisteitä on kertynyt. Valmistuminen on enää 90 op:n päässä.

 


Ristiriitaisin olo tuli siitä, kun sain nelosen työoikeudet. Vihdoin, ja nyt jo! En osaa eritellä, olinko asiasta enemmän innoissani vai kauhuissani. Tähänkö päättyivät nyt huolettomat opiskeluvuoteni? Myös vauvavuoden päätös on joka kerta yhtä ristiriitaista. Samaan aikaan haikailee sitä ihan pientä vauvelia (en tosissani kylläkään) ja on onnellinen siitä, kuinka toinen kasvaa ja kehittyy! :')

Yllättävintä taisi olla se, kun kehitin itselleni ihan kunnollisen kolmenkympin kriisin. Luulin jotenkin olevani ihan sinut itseni ja elämäni kanssa, mutta niin vain jouduin käymään taas kerran läpi kasan mielenkiintoisia ajatuksia ja kriisinaiheita... Joka tapauksessa olo helpotti synttäripäivän jälkeen, joten ehkäpä tästäkin vuosikymmenestä selvitään. Kolmenkympin rajan tältä puolelta lievästi huvittaa oma "olen niin vanha"-kriiseilyni ennen lääkikseen hakua. Olinhan lääkishaut aloittaessani "jopa" 23-vuotias!

Toiseksi viimeinen täysi opiskeluvuosi on nyt puolessa. Varkain vierivät vuodet, ja LT1 on muuttunut ihan yhtäkkiä LT5:ksi! Vaikka näkeehän ajan kulun, kun katsoo vain - onhan pääsykoebabynikin kasvanut opiskeluaikana vauvasta tosi reippaaksi 5-vuotiaaksi.

 


 

Vuosi 2020 ei ollut yhtään sitä mitä toivoin ja odotin. Ei tullut isoja pyöreiden juhlimisia, ihmisiä tavattiin ennätysvähän ja -harvoin, mutta omalla perheellä oltiin sitäkin enemmän. Blogi on ollut tänä vuonna kovin hiljainen, ja nähtäväksi jää, millaisen postaustahdin ensi vuonna saavutan. Tämä vuosi oli aikamoista hullunmyllyä monessakin mielessä, mutta ainakin perhetilanne helpottanee ensi vuonna hiukkasen, kun pikkuruisinkin pääsee päivähoitoon. Mahtaa olla omituista opiskella ilman pientä opiskelukaveria. Uusia tuulia on luvassa siis ensi vuodellekin.

Suuria en uskalla ensi vuodelle toivoa, mutta moni kanssani varmaan toivoo parempaa vuotta 2021. Onnellista uutta vuotta jokaiselle!

20.12.2020

Loppusyksyn kuulumiset

Heippa! Joulu on enää muutaman yön päässä, ja kuten lupailin, pieni kertaus syksyn kulusta lienee paikallaan. Tilannekatsauksena mainittakoon, että nelosen työluvat sain pitkän ja piinaavan tenttitulosten odottelun jälkeen marraskuussa. Jos tenttitulosten odottelua ei lasketa, työoikeuksien kirjautuminen tapahtui todella sujuvasti parissa päivässä, ja Valviran kirjekin kolahti postilaatikkoon alle viikossa. 

Syksyni alkoi tänä vuonna amanuenssuurilla, joka täytti sopivasti alkusyksyä. LT5-opinnoistahan alkusyksystä kävin vain yhden luentoviikon sekä muutaman työlääketieteen ryhmäopetuksen. Noin muuten kirurgian kurssi täytti kalenterin syyskuusta alkaen tehokkaasti, ja vaikka etukäteen en sitä juurikaan odottanut, se oli kyllä tämän syksyn mielenkiintoisin kurssi. Etenkin yksi päivä tekonivelleikkauksissa oli aivan mahtava! 



Syysloman jälkeen LT5-opintoni jatkuivat silmätautien merkeissä. Kun oli kirran kurssilla tottunut siihen, että liki joka päivä on mentävä KYS:lle, silmätaudit tuntui kerrassaan leppoisalta. Neljän viikon aikana meillä oli ryhmäopetuksia paikan päällä vain jokunen, mutta Moodle-tehtäviä ja -videoita senkin edestä. Mukavinta oli vihdoinkin oppia tekemään kunnon silmästatus, koska etenkin oftalmoskoopilla silmänpohjan tutkiminen oli ennen tätä kurssia aivan hepreaa. Silmätautien jälkeen kalenterissani oli enää viikon mittainen terveyskeskusopetusjakso hajautuksena Jyväskylässä. Vaikka niin kovin väitinkin, etten tänä syksynä aio stressata, täytyy sanoa, että tuo nelipäiväinen oli kuluneen syksyn raskain pala. Ei siinä vielä kaikki, että piti opetella pitämään vastaanottoa, vaan hyvin lyhyen perehdytyksen jälkeen piti osata käyttää itselle täysin vierasta potilastietojärjestelmää sekä - tottahan toki - sanella kaikki tekstit. Tässä vaiheessa olin siis sanellut tasan kerran elämässäni, joten melkoisen lisästressin sain siitäkin aikaiseksi. Noh, siitäkin viikosta selvittiin lopulta, ja taas muutamaa kokemusta rikkaampana opinnot jatkuvat. 

Viimeiset viikot olen viettänyt harjoittelussa ensi kesän työpaikassani. Kyllä, ensi kesän työtkin ovat selvillä. Tuleva työpaikkani on aika samantyyppisessä paikassa, jollaisessa olen sairaanhoitajana työskennellyt. Yllättävän helpolta tuntui sopeutua kyseiseen paikkaan, joten toivotaan, että hyvä fiilis jatkuu sittenkin, kun vihdoin työn touhuun kesällä pääsen.





Ensi kevään opinnoista sen verran, että varmaan aika tiivis kevät tulossa. Isoina kursseina keväällä minulla ovat lasten- ja naistentaudit. Lisäksi kalenterissa on kliinistä ravitsemustiedettä, yleislääketiedettä ja englantia, loppukeväästä luvassa vielä terveyskeskusopetustakin. Samalla tutkimusurakkani jatkuu, artikkeli on työn alla. Ja onpa tätä muutakin työtä ja touhua elämässä. Tuskinpa siis kyllästymään pääsen ensi vuonnakaan!

Opiskelu on siis tänä poikkeuksellisenakin vuonna maistunut. Etenkin, kun opinnot käyvät vähiin (tällä hetkellä opintopisteiden valossa minulta puuttuvat enää 1,5 vuoden opinnot), tuntuu, että opiskelijanahan viihtyisi vielä vaikka kuinka pitkään. Tosin on niitäkin hetkiä, kun toivoisi jo pääsevänsä töihin... Vitosen opinnot eivät jostain syystä tähän asti ole sytyttäneet niin kuin aiempina vuosina, mutta jospa esim. naistentaudit yllättääkin positiivisesti, kuka tietää. Lastentaudeista uskoisin pitäväni kyllä. :) Vaan olivatpa fiilikset mitä vain, tarpeellista oppia luvassa joka tapauksessa.



Näillä tunnelmin rauhallista joulun aikaa ja iloista alkuvuotta 2021! 

8.12.2020

Toivepostaus: my day

Moikka! Joulukuuta mennään, syksyn opinnot ovat onnellisesti ohi, mutta lomaa saan odotella vielä hetken. Tämä(kin) postaus on odotellut julkaisua luokattoman kauan, mutta josko nyt! 

Aiemmin tuli toivetta my day -tyyppisestä postauksesta, joten on aika taas vähän raottaa, miten oma ja perheeni arki pyörii. Oikeastaan tekisi mieli kirjoittaa koko viikosta, koska yhden päivän perusteella nyt ei saa kovin hyvää kuvaa. Tyydyn nyt kuitenkin kuvaamaan yhden ihan tavallisen lokakuisen arkipäivän.



6.45

Herätyskello soi. Yön aikana sänkyymme on näköjään löytänyt tiensä 2/4 lapsista. En jaksa nousta heti, sillä tiedän, että miehen kello soi ihan kohta.

7.00

Toinen herätys kilkattaa. Mies nousee ylös ja lähtee aamuhommiin. Minä pötköttelen vielä jonkin aikaa kuopus kainalossa. Opetus alkaa vasta ysiltä.

7.30

Pakko nousta ylös. Päiväkotilaisella on tänään naamiaiset. Hän lähtee noita-asussa hoitoon. Autan häntä aamutoimissa samalla kun ekaluokkalaista pitää hoputtaa aamupalalle. Esikoinen on jo lähdössä kouluun, aina ajoissa toisin kuin moni muu...

7.45

Toinenkin lähtee kouluun, mies vie päiväkotilaisen. Minä syön kuopuksen kanssa aamupalaa. Samanlainen aamupala äidin kanssa on hänelle kova juttu. Vuoden ikään mennessä hän on jo oppinut "pyytämään" (vaatimaan) kaikkea, mitä muut syövät. Mansikat ovat tänä aamuna "nammmnammm". 

8.15

Ei kun opiskelujen ääreen. Etäseminaari alkaa vasta ysiltä, mutta pakko tarkastaa vielä, että muistikuvani pitävät paikkansa. Tsekkaan sähköpostin (ei mitään uutta) ja muut viestintäkanavat. Mies on palannut kotiin ja istuu kuopuksen kanssa vielä hetken ruokapöydän ääressä.

 


8.50

Avaan Zoomin ja Wordin valmiiksi. Etäseminaarit ovat erilaisia kuin liveopetus, joissa tykkään kirjoittaa käsin. Etäopetus etenee usein sen verran vauhdilla, ettei käsin kirjoittaessa ehdi mitenkään mukaan, joten pitää turvautua tablettiin. Seminaari näytön toiseen reunaan, tekstitiedosto toiseen ja hyvin sujuu!

9.00

Opetus alkaa. Oppiaineena silmätaudit ja aiheena traumat. Kuuntelen ryhmäläisteni esityksiä ja kirjoitan muistiinpanoja minkä ehdin. Kuopus touhuaa lattialla omiaan ja tahtoo välillä syliin. Hän kiskoo lattialle kaiken, mihin yltää. Kuulokkeiden johto on ylivoimaisen kiinnostava, ja suuren osan ajasta kuuntelen seminaaria suosiolla vain yhdellä kuulokkeella. Mies tekee omia opiskelujuttujaan samassa huoneessa. Kuopus käy vuorotellen molempien sylissä, välillä lattiallakin. Näköjään hän on oppinut kiipeämään lelulaatikon päälle, mutta itku tulee, kun ei osaakaan laskeutua sieltä alas.

10.00

Kuopus väsähtää ja siirtyy päiväunille omaan sänkyynsä. Seminaari jatkuu, esitykset seuraavat toistaan ja asiat menevät päässäni jo iloisesti sekaisin. Mahtaa olla opiskeltavaa tenttiä varten, mietiskelen.


 

10.30

Lääkäri soittaa kuopuksen kontrollipuhelun. Delegoin puhelun miehelle, koska seminaarissa on just nyt tärkeää asiaa. Hyviä uutisia, kontrolleja lasten polilla ei tarvitse enää jatkaa.

11.00

Seminaari on ohi, mikä tarkoittaa lounasaikaa. Syönnin jälkeen selailen uutiset ja somet, katson taas kerran sähköpostit ja Yammerin. Käyn kurkkaamassa toiveikkaana kirurgian Moodlea, josko tenttituloksista kuuluisi, mutta turha toivo.

12.00

Kuopus heräilee päiväunilta ja syö hänkin lounaan. Käydään miehen ja kuopuksen kanssa pienimuotoisesti asioilla. Mukava käydä kesken päivän vähän virkistäytymässä ulkoilmassa!

13.00

Palaamme kotiin taas. Esikoinen on tullut koulusta, kaveri on kylässä. Yleistä puuhastelua, siivoilua ja kotitöitä hetken aikaa, mutta vielä pitäisi vähän jaksaa opiskella. Kuopus kulkee mukana, tassuttelee ympäri asuntoa ja kantaa tavaroita paikasta toiseen. Teen kauppatilauksen ensi viikon ruokalistan mukaan. Mies tekee taas omia opiskelujuttujaan.


 

15.00

Työlääketieteen tentti häämöttää reilun viikon päässä. Apua. Perehdyn hetkisen ammattitautien ja ammatillisen kuntoutuksen ihmeelliseen maailmaan, mutta kauaa en jaksa. Tässä vaiheessa toivon vain, että pääsen tentistä läpi. Mies hakee lapsen hoidosta, ekaluokkalainen tulee iltapäiväkerhosta kaverinsa kanssa.

16.00 - 

Ruoanlaittoa, kotihommia ym. tavallista puuhastelua. Pelataan lasten kanssa Muuttuvaa labyrinttia. Lojun sohvalla kuopus kainalossa, muut puuhaavat omiaan. Miehellä on tänään harrastuspäivä, joten oma iltani vierähtää lasten ja kodinhoidon parissa.

20.00

Lapset nukkumaan tai ainakin huoneisiinsa. Pientä siivoilua ja järjestelyä. Sitten loppuilta omaa aikaa eli rentoutumista mieluiten hyvän kirjan kanssa. (Todellisuudessa unohdun vaihteeksi koneelle.)

22.00

Nukkumaan! Huomenna on "vapaa", mutta rytmistä pitää pitää kiinni. Lapset on kuitenkin huolehdittava kouluun ja päiväkotiin. Itsenäistä opiskeltavaakin riittää sen verran kuin kuopuksen kanssa touhuamiselta ehtii.

 


 

Siinä oli yksi ihan tavallinen päivä. Enemmänkin tosiaan voisi tätä omaa arkea avata tällaisten my day -postausten kanssa. Jos useamminkin kiinnostavat tämäntyyppiset postaukset, paina tuosta alta "tykkäsin". Ehkäpä vielä jaksan syyslukukauden päätteeksi kirjoittaa koontia kuluneen syksyn opinnoista, joten palataan taas. :) 

 Jaksamista näihin vuoden pimeimpiin päiviin - onneksi kohta on joulu!