Lääketieteen lisensiaatti!

Vastavalmistunut LL ja laillistettu lääkäri täällä hei! Ajanjakso marraskuusta 2014 - jolloin lääkisajatuksen päähäni sain ja pääsykoeurakan aloitin - tähän hetkeen on sisältänyt niin paljon, ettei yhteen tekstiin mahdu. Siksi en edes yritä. Blogiurani alkoi pääsykoeurakasta syksyllä 2015, kun koin tavoittelevani mahdottomia ("tähtiä"). Vaan kuinkas kävikään: avautui opiskelupaikka Savon sydämeen ja muuton myötä uudenlaiset ympäristöt, tuoreet kuviot, uudet ja vanhat tuttavuudet sekä täysin aiemmasta poikkeavat tulevaisuuden näkymät. Nyt opintojen päätyttyä koen haikeuttakin, sillä monet ystävät muuttavat muualle, ja arki on jatkossa taas hyvin erilaista.

On tullut aika heittää hyvästit tälle blogille ja teille kaikille. Muutaman sanan haluan kuitenkin vielä kirjoittaa.

 

Sinulle, joka harkitset lääkikseen (tai muualle opiskelemaan) hakemista:

Toivon, että voit tehdä elämäsi suunnitelmia rohkeasti. Mieti rauhassa, mitä haluat ja kun suunta on selvillä, pyri sitä kohti määrätietoisesti. Uusille poluille lähteminen vaatii suunnitelmallisuutta ja pikkuisen uhkarohkeuttakin. Usko itseesi, tee parhaasi (se, mitä kulloisessakin tilanteessa voit) ja katso, minne se vie. Aina lopputulos ei ole toivottu, mutta muista, että voittajat erottaa häviäjistä vain se, että he nousevat vielä kerran ylös. Joka tapauksessa unelmien tavoittelu vie aina jonnekin, vaikka lopputulos voikin yllättää.

Jos vielä arveluttaa, lue ainakin nämä: Parhaassa iässä lääkikseen, Onko olemassa täydellistä ajoitusta?, Kauhuskenaarioni ja kuinka sitten kävi, Pääsykokeeseen valmistautuminen 1, Kenen unelmia toteutat? sekä Toista tutkintoa opiskelemassa

 

 

Sinulle, opiskelupaikkaa odottava, pääsykokeiden tuloksia jännittävä ja/tai seuraavaa hakua harkitseva:

Onneksi olkoon, olet ottanut ensimmäiset askeleet kohti uutta ammattia ja uutta uraa. Muistathan juhlistaa haun päättymistä ja sitä, että mahdollinen pääsykoeurakka on nyt takana. On helpommin sanottu kuin tehty, mutta toivon, että voit olla itsestäsi ylpeä, olipa haun lopputulos mikä tahansa. Aina eivät saman tien avaudu ne ovet, joiden toivoisi itselle avautuvan, mutta toisinaan toinen - kuten itselläni - tai kolmas tai viideskin kerta voi sanoa toden. Tärkeintä kai on, että tosissaan haluaa sinne minne pyrkii ja tosissaan pyrkii sinne minne tahtoo. Tsemppiä odotteluun juuri sinulle!

Vertaistukea odotteluun tai toivotun lopputuloksen fiilistelyä: Omat pääsykoetulokseni,  Tulokset 2017, Kohti uusia pettymyksiä sekä Tulokset 2018

 

 

Sinulle, opiskelija:

Toivon, että tunnet löytäneesi oman paikkasi ja nauttivasi edes toisinaan siitä, mitä teet. Jos opiskelupaikka tai -ala tuntuu totaalisen väärältä, muistathan, että maailmassa on lukuisia muita opiskelupaikkoja ja -aloja, joista valita itselle sopivampi. Tee omaa juttuasi ja vältä vertailua. Vaikka muut vaikuttaisivat osaavan tai tietävän kaiken paremmin, se tuskin pitää paikkaansa. Pidä huoli itsestäsi ja hyvinvoinnistasi ja muista relata, sillä opinnot eivät loppujen lopuksi ole niin vakavia. Ja mikä tärkeintä, nauti!

Omia opiskelukokemuksiani, niin hyviä kuin huonompiakin, löytyy täältä: Minä opiskelijana, Totaaliväsymys, Opiskelukatastrofi, Epäilyksen hetkiä, Vuorovaikutus ammatista ja huippuhetki sekä Alku ja innostus

 

Sinulle, työelämässä ensiaskeleita ottava:

Olitpa ensimmäisen tai uuden urasi alussa, elät ainutlaatuisia hetkiä, joita et enää koskaan samassa mittakaavassa kohtaa. Jos tuntuu vaikealta, muistathan, ettet ole yksin eikä sinussa ole mitään vikaa - meillä jokaisella on omat hankaluutemme, ja eräille meistä uudet tilanteet ovat vaikeampia kuin toisille. Ja jos kaikki sujuu hienosti, nauti siitä! Iloitse, jos oma paikka näyttäisi löytyvän heti, mutta ethän älä lannistu, jos ensimmäinen, toinen tai kolmaskaan ei tunnu omalta. Sopiva paikka löytyy vielä, usko pois!

Ei se aina niin helppoa ollut minullekaan, lue vaikka täältä: Uuden työuran alussa, Tasapainoa hakemassa, Oman alan töissä sekä Nyt vähän väsyttää

 

 

Sinulle, lukijani:

Kiitos, että olet ollut mukana. Kiitokset kommenteista, sähköposteista, kiitoksista - jokainen niistä on lämmittänyt mieltäni. Toivon, että olet saanut blogistani jotain - itseluottamusta, tsemppiä, vertaistukea kenties? Olen pyrkinyt avaamaan kokemuksiani ja elämäni (opiskelu)tapahtumia rehellisesti, vaikken tietenkään täysin avoimesti, jotta teksteistäni ja kokemuksistani voisi olla mahdollisimman paljon hyötyä juuri Sinulle. Lukijani, on ollut ilo kirjoittaa teille ja jakaa tätä taivalta kanssanne! Tämä tarina päättyy nyt,  mutta monta uutta on jo alkanut.

Kiitos vielä kaikesta. Kaikkea hyvää juuri sinulle jatkoon! ♥

 

Vastauksia

Kuukausi vaihtui syyskuuksi, ja yhtä aikaa syksyn kanssa alkoi arki. Lupailin vastauspostausta heti kuun alkuun, mutta näinhän se on taas arki vienyt mennessään! Muutamia kysymyksiä sain Lääkisopintoni tähän asti -postaukseen, kiitos niistä! Tokihan aina saa kysyä lisää, jos jokin mietityttää. :) Hieman muokkaamani kysymykset kursiivilla, kaikki muu omaa tekstiäni.

Ajankäyttö

Onko teillä vuosien varrella kehittynyt jotain hyväksi havaittuja rutiineja, jotka sujuvoittavat arkea ja luovat aikaa opiskelulle? 

Tähän on oikeastaan vain yksi vastaus: suunnittelu. Itse tykkään kartoittaa aikataulut pitkälle eteenpäin, ja esimerkiksi tällä hetkellä tiedän suunnilleen koko syyslukukauden aikatauluni. Toki ne päivittyvät ja muokkautuvat matkan varrella, mutta jonkinlainen käsitys pitää olla. Jokaiselle viikolle teen omat henkilökohtaiset tavoitteeni.

Koko perheen aikataulut suunnitellaan viikko- ja päivätasolla siten, että edellisellä viikolla suunnitellaan aina seuraava (mahdollisimman pitkälle). Lasten (tai tällä hetkellä lapsen) hoitoajat pitää ilmoittaa edellisen viikon maanantaina, joten silloin suunnitellaan pääpiirteittäin seuraavan viikon kulku. Miehen kanssa sovitaan yleensä, jos jommallakummalla on pakottava tarve esim. iltaopiskeluun. Silloin toinen ottaa päävastuun lapsista. Nykyään meillä on myös kuuden viikon kiertävä ruokalista sekä etukäteen päätetyt kauppa- ja siivouspäivät, joilla pyritään minimoimaan ylimääräinen säätäminen.

Työnjako on toinen asia, joka sekin osaltaan liittyy suunnitteluun. Vauvan hoito, koululais(t)en saattaminen ja päiväkotilaisen vieminen ovat asioita, jotka pyritään saamaan mahdollisimman sujuviksi. Useimmiten se, joka on muutenkin lähdössä jonnekin, vie matkalla lapset. Tekemistä on paljon ja välillä liikaa, mutta pala kerrallaan!

Koetko, että monesta asiasta joutuisi tinkimään ajanpuutteen vuoksi?

Koen ja en. Perhe on ollut yksi elämäni suurista haaveista, ja vaikka arki hyvin työntäyteistä ja ajoittain kovin raskasta onkin, koen silti eläväni suurin piirtein sellaista elämää kuin haluankin. Tietysti krooninen ajanpuute vaivaa, mutta ketäpä ei. Olisi ihanaa ehtiä/jaksaa käydä kaikilla luennoilla (tosin kiitos etäaikakauden tämäkin on viime ajat ollut mahdollista!), nähdä kavereita vähän useammin ja harrastaa enemmän. On kuitenkin sanottava, että siinä elämäntilanteessa kun kaikki edellämainitut olisivat olleet mahdollisia, en niitä kuitenkaan siinä määrin tehnyt kuin olisin voinut. Siksi en osaa ajatella, että joutuisin niin kovin tinkimään ainakaan mistään kovin tärkeästä. Toki toisinaan ennen tenttiä harmittaa, kun joutuu viime metreillä kirimään, mutta se on elämää se.

 

Menevätkö illat ja viikonloput usein opiskeluun?

Opiskeluun käyttämäni aika riippuu vahvasti siitä, missä vaiheessa kurssia ollaan - ja tietysti siitä, mikä kurssi on menossa. Huumorilla aikanaan listasin oman opiskelusyklini, ja viitteitä tästä on havaittavissa edelleen. Mitä lähemmäs tenttiä tullaan, sitä intensiivisemmin, pidempiä päiviä ja jopa viikonloppuja opiskelen. Normiarjessa pyrin kyllä pitämään vapaapäiviä opiskelusta edes viikonloppuisin, mitä nyt sunnuntaisin päivitän aina seuraavan viikon to do -listan. Vähän liian usein tosin olen aikonut pikaisesti tarkastaa jonkin asian, mutta huomaankin sukeltaneeni oppimateriaalien kimppuun. Skarppaamista on siinä, että muistaisi välillä vähän levätäkin, mutta positiivinen ongelmahan se on. Kurssit ovat myös erilaisia niin työ- kuin opintopistemääriltään. Esimerkiksi kirurgia 15 opintopisteellään työllistää tällä hetkellä kiitettävästi - leppoisampia ajanjaksoja odotellessa...

Kuinka käyttää tehokkaasti opiskeluun käytettävissä olevat tunnit?

Ikuisuusongelma! :D Sanoisin, että suunnittelu on kaiken a ja o. Itselleni on jo päivänselvää, että kun lapset ovat poissa jaloista, se aika käytetään mahdollisimman hyvin opiskeluun. Kuluneet neljä vuotta ovat opettaneet, että asiat kannattaa hoitaa saman tien alta pois. On nimittäin ikävää, kun tekee vaikkapa tenttiin lukua ajatellen tiukat aikataulut, jotka sitten pettävät esim. lasten sairastelun vuoksi. Siksipä nyt kirurgian kurssillakin yritän mahdollisimman vauhdikkaasti saada pakolliset seurannat ym. tehtyä, jottei loppukurssista tule niiden kanssa stressiä. Moni asia jää tosin yritykseksi, mutta silloin lasketaan rimaa. ;)

Kalenterissani on viikkotasolla to do -lista, jonka päivitän aina sunnuntaisin. Muutenkin suunnittelen aina etukäteen päivätasolla, milloin teen ryhmäopetusten ennakkotehtävät jne. Loput on itsekurista kiinni. Välillä pitää turvautua ajanhallintasovelluksiin, jotka "pakottavat" opiskelemaan tietyn ajan, jota seuraa pieni tauko. Useimmiten nyt klinikkavaiheessa opiskelu on kuitenkin ollut niin mielekästä, että aivan mielelläni opiskelen silloin kun voi. Pyrin kuitenkin säilyttämään joustavuuden siinä mielessä, että voin vähän valikoida tekemisiäni sen mukaan, mikä milloinkin kiinnostaa. Pahin painajaiseni opiskeluun liittyen on, että pitäisi yhdeltä istumalta tuottaa vaikkapa essee ja palauttaa se saman tien!

Opinnot

Suoranaisesti lääkisopintoihin liittyen minua kiinnostaisi lukea enemmän nykyisistä opiskelutavoistasi (muistiinpanojen tekeminen, flash cards tmv.).

Olen tässä heti vuoden alusta taas yrittänyt saada käsitystä opiskelutavoistani, koska ne ovat vähän hämärän peitossa itsellenikin. Etäluennot ovat sotkeneet aika tavalla omia rutiinejani. Yleensä siis olen luentojen aikana tehnyt muistiinpanoja käsin vihkoon, mutta nyt etäluennoilla joko pelkästään kuuntelen tai samalla teen luentoslaideihin merkintöjä. Käsin kirjoittaminen toimii minulla parhaiten, usein muistan hyvin tarkkaan vihkojeni sisällön ja saan esim. luentolistaa katsomalla kartoitettua, mitkä asiat ovat vielä käymättä läpi.

Ryhmäopetuksiin valmistaudun lukemalla aiheesta etukäteen (mikä on usein myös ennakkotehtävänä) ja tekemällä lyhyet, olennaisimmat asiat sisältävät muistiinpanot Wordiin. Opetuksen aikana teen muistiinpanoja erilliseen, pienempään vihkoon. Kun tietty asiakokonaisuus on käsitelty, teen siitä koosteen tabletille (lähteinä mm. luentodiat ja oppikirja sekä omat muistiinpanot). Etäopetuksessa Word on ahkerassa käytössä, kun muutenkin joutuu olemaan tabletin äärellä.

Teen paljon listoja asiakokonaisuuksista ja värikoodailen niitä sen mukaan, olenko opiskellut niitä vielä ollenkaan, vähän vai hyvin. Kurssin tavoitteet ja ydinainesanalyysit ovat ahkerassa käytössä ja ohjaavat sitä, kuinka syvällisesti pyrin kutakin aihealuetta ymmärtämään. Vanhoja tenttejä tulee niitäkin katseltua. Flash cardit taisivat omalla kohdallani jäädä fuksivuoteen ja anatomian opetteluun, joskin yritin niitä surkealla menestyksellä hyödyntää myös sisätautien lopputenttiin lukiessa. Tällaisena kokonaisuuksina asiat hahmottavana tuntuu a) turhalta ja b) ihan liian työläältä tehdä saati käydä läpi kasapäin kortteja eri asioista. Itselleni paremmin toimii asioiden selittäminen (itsekseni, yleensä) ja osin siihen liittyen itseni tenttaaminen. Mutta tokihan jokainen oppii omalla tavallaan, joten varmasti löytyy heitäkin, jotka liputtavat flash cards -opiskelun puolesta.

Lisäksi minua kiinnostaisi lukea, oletko joutunut menemään opintojen aikana omalle epämukavuusalueelle ja miten olet niihin tilanteisiin sopeutunut? Voiko lääkiksessä mielestäsi pärjätä myös henkilö, joka on kiinnostunut lääketieteestä, mutta pitää esim. verikokeita epämiellyttävänä operaationa?

Voi kuule, ehdottomasti olen joutunut opintojen (niin lääkiksessä kuin aiemmin sairaanhoitajaksi opiskellessani) aikana epämukavuusalueelleni lukemattomia kertoja. (Henkilökohtainen mukavuusalueeni on verrattain pieni.) Eniten epämukavuusalueellani olen erilaisissa simulaatio- ja arviointitilanteissa esimerkiksi potilastenteissä tai muuten, kun pitää osoittaa osaamisensa. Opetustilanteissa opetushenkilökunta on kyllä aina suhtautunut positiivisesti, joten ikäviä reaktioita ei tarvitse pelätä. Itseäni on auttanut ja auttaa se, kun tietää, että näistä vain pitää selvitä päästäkseen eteenpäin. 

Aiempi sairaanhoitajan ammattikin on koulinut minua myös tässä suhteessa: uusiin paikkoihin (uusille osastoille) meneminen, toisen ihmisen pistäminen (kanylointi, lääkitseminen ym) sekä pistettävänä oleminen oli tuttua jo lääkikseen tullessa. Itsekin mietin ennen sairaanhoitajaksi kouluttautumista, mitenköhän mahdan pärjätä opinnoissa tai töissä. En varsinaisesti kärsi verikammosta tai muusta, mutta jostain syystä kuvat tai videot esimerkiksi leikkauksista tai vaikeista haavoista aiheuttavat enemmän huonoa oloa kuin live-tilanne. Kuitenkin olen menestyksekkäästi tähän mennessä tehnyt useita haavanhoitoja sekä ollut seuraamassa ja osallistumassa useisiin eri leikkaus- ja pienempiin toimenpiteisiin. Omien kokemusteni pohjalta voisinkin sanoa, että mielikuvat eri asioista ovat usein ikävämpiä kuin todellinen tilanne. On tietysti eri tasoisia "verikammoja" eli lienee yksilökohtaista, kuinka haastavaa on siedättyä näihin toimenpiteisiin. En kuitenkaan tämän perusteella itse sulkisi tätä alaa pois, jos ala muuten kiinnostaa ja tuntuu omalta, koska noita tilanteita tulee kuitenkin verrattain harvoin. Kuten kurssikaverini kertoikin jo kokemuksistaan tämän postauksen kommenteissa, myös verikammon kanssa voi lääkiksessä pärjätä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä myös siitä, että kun itse on tilanteessa aktiivisena osapuolena, toimenpiteet vaativat sen verran keskittymistä, että niistä selviää usein helpommalla kuin passiivisesti vierestä seuraamalla.

Lyhyesti: olen joutunut epämukavuusalueelle todella monia kertoja, mutta hyvin olen näistä tilanteista selvinnyt. Opetushenkilökunta on hyvin ymmärtäväistä esim. verinäytteenotto- ja kanylointiharkoissa, etkä varmasti ole ainut, jolla voi tulla huono olo vastaavissa tilanteissa. Onnistuneet kokemukset lisäävät varmuutta siitä, että jatkossakin vastaavista toimenpiteistä selviää.

 

Miten perheellisenä opiskelijana tulee toimeen (muistaakseni miehesikin opiskelee)?

Kyllä, olemme olleet kahden opiskelijan perhe vuodesta 2017 alkaen.  Vuoden 2016-2017 mieheni hoiti lapsia kotona kotihoidontuella, mikä sekään ei ole paljoa opintorahaa kummempi. Koska meille riittää tässä elämäntilanteessa kombo opiskelu+perhe+harrastukset, downgreidasimme elämäämme melko tavalla, kun opiskelut alkoivat. Omistusrivarinpätkä vaihtui vuokrakerrostaloon (joskin paikkakunnanvaihdos tarkoitti joka tapauksessa asunnon vaihtoa), hankintoja mietimme entistäkin tarkemmin ja niin edelleen.

Töitä olemme tehneet siis vain kesäisin, mutta saa nähdä, muuttuuko tilanne nyt näinä viimeisinä opiskeluvuosinani. Opiskelijaeduilla, opintorahalla ja yleisellä asumistuella on ollut toimeentulossamme suuri merkitys. Tokihan esimerkiksi lasten hoitomaksuissa huomioidaan perheen tulot, joten nekin menot ovat huomattavasti pienemmät kuin työssäkäyvänä. Opintolainaa on nostettu jonkin verran ja säästöjä syöty, mutta toistaiseksi ei ole taloudellista hätäpäivää tullut vastaan. Opintotukikuukausia olen vuosien varrella säästellyt, muuten ne olisivat loppuneet jo toisena tai viimeistään kolmantena opiskeluvuonna.

Vastauksena kysymykseen: olen itsekin yllättynyt siitä, kuinka hyvin olemme näinä vuosina tulleet toimeen. Uskonkin, että tästä ajanjaksosta jää käteen myös ekologisempi elämäntapa. Pahimmat kauhuskenaariot ovat jääneet toteutumatta, mutta eihän tämä pidemmän päälle herkkua ole. Astunen aivan mielelläni takaisin työelämään, kun se päivä koittaa!

-----------------------------------------------------------------------

Tässäpä olivat vastaukset tältä erää, toivottavasti kysyjät saitte toivomanne vastaukset! Mikäli herää jatkokysymyksiä, sopii vapaasti kommentoida :)

Lontoo

Pitkästä aikaa suoriudun taas blogin ääreen! Pääsykokeen lähenemisen huomaa kyllä, kun blogin  kävijämäärät alkavat kasvaa, vaikkei päivityksiä tulekaan :) Takatalvi lumisateineen iski Kuopioonkin, joten on sopiva hetki palata keväisiin Lontoon-tunnelmiin ♥

Vietimme Lontoossa pääsiäisviikolla kolme kokonaista päivää ja neljä yötä, mikä oli - tietenkin! - aivan liian vähän. Perheellisenä on luonnollisesti pohdittava myös se, kuinka pitkään alle kouluikäiset ovat hoidossa, joten siltä kannalta katsottuna matkan pituus oli aivan riittävä. Huolta lasten pärjäämisestä ei toki ollut, kun hoitovuoroissa vaihtelivat molemmat isovanhemmat, ja pari tätiäkin pyöri vahvistuksena.

 

Kahdenkeskiset (ulkomaan)matkat ovat meille harvinaisia, joten yritimme ottaa tästäkin lomasta kaiken irti. Käveltyä tuli vähintäänkin riittävästi, eikä pelkälle olemiselle jäänyt liiemmin aikaa satunnaisia puistoissa istuskelemisia lukuun ottamatta. Lämpöä Lontoossa oli näin huhtikuun puolivälissä päivisin 20-24 astetta ja alimmillaan noin 9 plusasteen luokkaa. Se vastasi melko hyvin muistojani vuosien takaisista huhtikuisista kevätpäivistä, joskaan en luottanut muistikuviini niin paljoa, että olisin pakannut mukaan kesävaatteita!

Lontoo on ainakin omasta mielestäni keväällä hyvin hurmaava kaupunki suurine puistoineen. Hyde Parkissa vietimme ehkä eniten aikaa, mutta toki seikkailimme myös metroilla (rakastan niitä!) ympäri kaupunkia. Vaikka edellisestä kerrasta Lontoossa oli todella pitkä aika, muistin hyvin erilaisia reittejä eikä julkisilla kulkeminen tuottanut mitään ongelmia. Toista on ollut aikanaan esimerkiksi Pariisissa :D Ehkä kätevin muutos kaupungissa liikkumiseen oli se, että nykyään yksittäisetkin metro- ja bussimatkat voi maksaa lähimaksuominaisuudella varustetulla pankkikortilla! Siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten piti ostella automaatista lippuja tai Oyster card, matkanteko oli nyt todella sujuvaa. Päiväkohtaiset maksukatot olivat kohtalaiset ja tulivatkin täyteen matkan jokaisena päivänä.

 

Nähtävyyksistä kävimme varta vasten tutustumassa Westminster Abbeyyn, joka oli tuttu esim. nuorten kuninkaallisten häälähetyksistä. Pääsiäisen aikana siellä järjestettiin useita messuja ja muita uskonnollisia tapahtumia, joten pääsimme osalliseksi myös tällaiseen. Toinen ehdottomasti tärkeä kokemus oli London Eye, joka oli kyllä jonottamisen arvoinen. Lisäksi kävimme Madame Tussaudsilla ja ohitimme pikaisesti Sherlock Holmesin patsaan sekä museon. Viimeisenä päivänä vierailimme Chislehurstin luolissa, jotka olivat kyllä kokemus sinänsä. Harmi, ettei siellä saanut kuvata, koska tunnelma luolastossa oli aivan omaa luokkaansa. Luolissa oli aivan pimeää ja hieman viileää, ja osallistujille jaettiin hurmaavat lyhdyt valoa tuomaan. Opas kertoi väliin hurjiakin tarinoita siitä, mitä luolissa oli tapahtunut ja mitä missäkin paikassa tehtiin. Jos on vähänkään kiinnostunut historiasta, Chislehurst on tutustumisen arvoinen paikka!

Mutta kuten kaikki muukin, myös ihanat ja rentouttavat lomat päättyvät aikanaan. Vajaat pari viikkoa on taas eletty arkea, vaikka siihen olikin taas liian vaikeaa päästä kiinni... Viikon päästä on kuitenkin se vuoden pahin tentti, joten oli motivaatiota tai ei, pakko saada luettua. Hurjaa ajatella, että kolmosvuosi on ihan kohta oikeasti ohi.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle! ♥

J: Viimeiset jutut ja vinkit

Nyt on J:n viimeisen postauksen aika. Pitkä matka on tultu J:n ensimmäisestä postauksesta tähän päivään. Toivottavasti J:n tarina tsemppaa juuri sinua ja muistuttaa, että vuodessa voi saada ihmeitä aikaan! Mikäli haluat palata J:n aiempiin vaiheisiin, kaikki J:n postaukset löytyvät tunnisteella vieraileva bloggaaja. Lämmin kiitos J:lle ajatusten, kokemusten ja vinkkien jakamisesta ja tsemppiä ja menestystä opintoihin ♥ Kuvat omiani, teksti J:n.

Se unohtui mainita MAFY-postauksesta, että eihän MAFYssä kaikkea ole, kuten ei missään muussakaan materiaalissa. Tämän vuoden kokeeseen sattui useampi asia tai aihe, joihin en ainakaan minä MAFYssä törmännyt. Tämän vuoksi on hyvä hakea lisätietoa eri kirjoista tai netistä. Mielestäni ei kuitenkaan ole tarvetta opiskella lukion opetussuunnitelmaa korkeammalla tasolla.

Pääsykoeopiskelu vie aikaa ja voimavaroja. Voikin olla hyvin haastavaa mahduttaa sitä uran tai perheen kanssa samaan aikaan. Tässä kannattaa pohtia omia voimavaroja. Haastetta tähän lisää se, ettei aluksi oikein yhtään tiedä, mitä on tulossa, mitä jo osaa, kuinka paljon tarvitsee aikaa ja lisäksi aina tulee jotain muutoksia. Itse kannatan rauhallista aloitusta, suunnittelua, joustoa, vapaapäiviä, pieniä lomia ja irtiottoja. Jos on jo hyvä pohja, ei mielestäni vielä syksyllä kannata aloittaa kokopäiväistä tai joka päiväistä opiskelua.

 

Olisin kovasti halunnut piirtää kuvia ja erilaisia ajatuskarttoja ja kuvia muistiinpanoihin. Koska en ole visuaalisesti lahjakas ja siten olen aika onneton piirtäjä, tein vain yksinkertaisia listoja ja käytin hyväkseni numerointia. Esimerkiksi maksa hajottaa kolmea, valmistaa seitsemää ja varastoi viittä ainetta. Tämä oli mielestäni aivan loistava tapa minulle, vaikka kauniit muistiinpanot olisivat myös olleet kivoja.

Useilta hakijoilta takavarikoitiin laskin kokeessa. Ole siis tarkkana, että sinulla on oikeanlaiset välineet ja ne on pakattu oikein. Tämä vähentää stressiä ja voit tarkistaa asian jo ilmoittautumisessa näyttämällä välineesi.

Pääsykokeessa muista ”helpot” pisteet. Niitä saa usein esimerkiksi vastauksen alkuun kirjoitetuista ja sievennetyistä kaavoista sekä lukuarvoista, jotka on muutettu laskussa tarvittavaan yksikköön. Tuota tehtävään edes jotain koko ajan, sillä pisteitä voi saada keskeneräisitäkin kaavoista tai lauseista.

Lue tehtävänannot ja etenkin aineisto kynän kanssa. Ympyröi ja kirjoita marginaaleihin apusanoja. Käytä nuolia tai huutomerkkejä, joilla kiinnität huomioisi oikeaan asiaan nopeasti. Useissa tehtävissä joutuu tehtävänantoa katsomaan monta kertaa, jolloin merkinnät nopeuttavat. Kun vilkaisu riittää, eikä tarvitse lukea uudelleen koko tekstiä, säästät paljon aikaa. Harjoittele tätä tehdessäsi harjoituskokeita, sillä tottumattomalle tämä on yllättävän haastavaa.

Jos jokin tehtävä tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja ahdistavalta, usein auttaa, kun hetken hengittää ja päättää tehdä edes jotain. Itse suosittelen tehtävänannon lukemista uudelleen kynän kanssa, jolloin teksti aukeaa paremmin. Näin voi saada edes jonkun ajatuksen mieleen. Näin kävi myös minulle kokeessa. Tehtävän 12 kohdalla meinasin nostaa kädet pystyyn ja todeta ettei tästä tule mitään. Hengitin ja luin sen uudelleen, tein muutaman merkinnän ja siirryin seuraavaan. Uudella kierroksella paneuduin siihen uudelleen ja loppujen lopuksi sain raavittua siitä kokonaiset 6 pistettä!

Vielä loppuun haluan kertoa, että on ollut todella hyödyllistä kirjoittaa näitä postauksia, sillä niiden avulla on saanut reflektoitua omaa ajattelua ja siten huomannut, milloin on aika muuttaa suunnitelmaa. Suosittelen siis kaikille pitämään jonkinlaista lukupäiväkirjaa tai projektipäiväkirjaa. Tsemppiä, uskallusta, energiaa, onnea, voimaa, rohkeutta ja positiivisuutta sekä kaikkia muita mahtisanoja kaikille!

J: Avaimet onnistumiseen ensimmäisellä yrityksellä

Pitkästä aikaa J:n postauksen aika. Tänään hän vastaa kysymykseen, jota moni varmaan miettii: miten päästä lääkikseen ekalla yrityksellä? Kuvat ovat tällä kertaa omiani. Voimia loppuviikkoon jokaiselle! :)

Pohja oli kaiken kaikkiaan hyvä ja työt joustivat. Niiden koen olevan avainasemassa heti ensimmäisellä kerralla sisäänpääsyssä. Myös oma asenne ja se, että pidän valtavasti opiskelusta sekä uuden oppimisesta ja haasteista ja olen aidosti kiinnostunut kaikista kolmesta aineesta, auttoi jaksamaan hyvin. Toki huonoja päiviä tulee kaikille ja välillä pitää buustata motivaatiota, että jaksaa aloittaa opiskelun. Pidin tarkasti kiinni siitä, että en opiskele väsyneenä ja vältän stressiä. Perhe, harrastukset, hyvät yöunet ja vapaapäivät olivat minulle todella tärkeitä.

Suunnitelmallisuus ja se, että tiesin omat vahvuudet sekä heikkoudet. Etenkin ne heikkoudet on tärkeä tunnistaa. Kenestäkään tuskin on kivaa olla ulkona omalta mukavuusalueelta, mutta oppiminen on tehokkainta, kun ollaan lähellä sitä omaa osaamista, mutta kuitenkin sen verran sen ulkopuolella, että välillä tekee mieli hakata päätä seinään. Oppiminen ja etenkin syvällinen ymmärtäminen on harvoin hauskaa ja helppoa. Se hauskuus ja ilo tulee vasta jälkeenpäin, kun tajuaa oppineensa uutta.

Suunnittelin ja analysoin omaa etenemistä sekä päivitin suunnitelmaa. Kuuntelin paljon itseäni ja luotin siihen, että tiedän, miten opin. Uskon, että tämä voi olla suuri haaste monelle, joka ei ole ennen joutunut panostamaan oppimiseensa vaan lukio on mennyt niin sanotusti lukematta läpi. Silloin ne oppimisen negatiiviset tunteet voivat hyvinkin tuntua musertavilta. Lisäksi on vaikeaa pysyä objektiivisena itselleen ja tarkastella omaa tekemistään. On siis tärkeää pohtia sitä omaa oppimista ja pyrkiä kehittämään sitä. Tähän auttoi minulla huomattavasti se, että olen aiemminkin joutunut tekemään töitä oppimisen eteen ja oppinut yliopistossa hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia ja todella abstrakteja asioita. Toki harjoituskokeissa pärjääminen tuki myös sitä, että hyvin menee. Kannattaa pyytää apua, jos tuntuu, että on umpikujassa. Vaikka on jo lukiosta valmistunut, voi silti soittaa vanhalle opolle ja kysyä apua ja ohjausta. Tai jos tuntee jonkun opettajan, niin voi hänen kanssaan keskustella etenemisestä. Kukaan ei ole yksin, vaikka siltä saattaa välillä tuntua.

Pidin huolen siitä, että en opiskele väsyneenä tai negatiivisena. Jos alkoi jurppia liikaa, lopetin tai ainakin vaihdoin aihetta. Olin tarkka siitä, että minulla on lähes koko ajan positiivinen fiilis ja ote opiskeluun. Positiivisuus ei ole päätös, mutta silti siihen omaan fiilikseen voi vaikuttaa paljon pohtimalla omaa tilannetta ja analysoimalla, miksi ajattelen tai asennoidun tai suhtaudun näin. Onko huonoja kokemuksia tai motivaatio hukassa? Gradua kirjoittaessa luin ihan aluksi pari graduopasta ja sieltä sain paljon hyviä vinkkejä motivaatioon ja asenteeseen, jotka ovat auttaneet kaikissa muissa projekteissa. Suosittelen siis tutustumaan alan kirjallisuuteen!

Keskityin omaan tekemiseen enkä miettinyt muita. Itse ajattelin seuraavaa: ”Jossain pölyisen kirjaston nurkassa istuu se yhdeksän ällän ylioppilas, jolla on kaikki raha ja aika panostaa vain tähän ja hän osaa kaiken. Siinäpähän on, minulle riittää, että vielä on yli 100 paikkaa jaossa tämän yhden superyksilön jälkeen ja niistäkin tarvitsen vain yhden.” Aina se ei ollut niin helppoa, mutta suurimman osan ajasta unohdin kaikki muut. En lukenut keskustelupalstoja tai blogeja suunnitteluvaiheen jälkeen ollenkaan. On turhaa käyttää energiaa sellaiseen, mihin ei voi vaikuttaa.

Tsemppiä ja iloa opiskeluun kaikille!

Parhaat vinkit perhematkailuun

Nyt on jo maaliskuu, mutta yksi postaus tammikuisesta lomastamme oli hukkunut luonnosten uumeniin. Ulkomaanmatkan muodossa tuli siis testattua toimivia toimintamalleja, joten voinen jakaa pari vinkkiä tänne bloginkin puolelle. Voin sitten seuraavan matkan tullen käydä itsekin katsomassa, millä keinoin pidettiin kolme alle kouluikäistä (ja muut matkustajat) kohtalaisen tyytyväisinä lentokentällä, koneessa ja muissa julkisissa tiloissa.

Ruoka ja juoma

Nälkä on pahin vihollinen. Kunnon aamiaisella, lounaalla tai välipalalla ennen lähtöä voi pelastaa paljon. Liian vähäinen juominen voi ainakin meidän muksuilla näkyä kiukkuisuutena, joten juomista on tarjottava riittävän tiuhaan. Vaikka emme muuten harrasta napostelua aterioiden välillä, lentokoneessa ja muutenkin lomalla ei olla niin tiukkoja. Lapsilla oli lennon aikana naposteltavana rusinoita ja pieniä karkkiaskeja, joiden avulla he pysyivät tyytyväisinä koko lennon ajan. Tietenkin lentoateria meni herkkujen edelle ihan niin kuin kotonakin ruoka syödään ensin. Nousun ja laskun aikana isommat pureksivat purkkaa ja pienin jauhoi rusinaa tai joi vettä.

Riittävä väsytys ja lepo

Tämäpä onkin taiteilua, kun parasta olisi, että lapset ovat purkaneet energiaansa ennen matkalle lähtöä, mutta silti niin virkeitä, ettei väsymyskiukku iske. Paras on toki, jos lennot tai matkustusaika yleensäkin sopii lasten päivärytmiin. Meillä näin ei ollut, vaan tulopäivänä olimme todella myöhään perillä hotellissa (Suomen aikaa n. klo 1.30), kun taas paluumatkalle piti herätä jo kolmelta aamuyöllä. Hivenen haastavat ajat siis lasten kannalta. Kaksi nuorempaa otti onneksi päiväunet  lennolla molempiin suuntiin, joten matkoista selvittiin melko helposti. Helpotti muuten suunnattomasti, kun minulla ja nuorimmaisilla oli oma penkkirivi. Ei tarvinnut varoa vieressä istuvia, vaan lapset voivat valita sopivan asennon ja vaihdella paikkoja keskenään.

Pelit ja leikit

Automatkoilla meillä on mukana lastenlaulu-cd:itä tai äänikirjoja, joita kuunnellessa ajankulu unohtuu. Saatamme myös leikkiä erilaisia leikkejä, kuten laiva on lastattu tai "omanväristen" autojen etsintää. Lentokoneessa lentotilassa oleva puhelin tai tabletti on hyvä apu, joskaan meillä muut kuin esikoinen eivät sen päälle vielä (onneksi) ymmärrä. Piirtämistä rakastavalle lapselle mukaan otettiin värityskirja ja muutama värikynä, lukemisesta/kirjojen katselusta kiinnostuneelle pari lastenkirjaa. Lentokonekuulokkeiden avulla lapset voivat seurata piirrettyjä, mutta muuten lennot sujuivat vailla kummempia ohjelmanumeroita. Välillä katseltiin ulos ikkunasta ja mietittiin, mitä siellä näkyykään. Paluumatkalla lapset nököttivät välistä paikoillaan niin nätisti, että saatoin itse lueskella kirjaa.

Rento ja rauhallinen asenne

Lasten myötä olen oppinut vähintäänkin teeskentelemään, että kaikki on hallinnassa. Jos vanhempi stressaa, rauhattomuus tarttuu helposti lapsiinkin. Tyynenä pysyminen onkin kaikki kaikessa. Menomatkamme piteni yllättäen tunnilla, joten olimme vielä suunniteltua myöhemmin perillä. Kaikki meni kuitenkin hyvin, emmekä tehneet Kööpenhaminan välilaskusta sen suurempaa numeroa. Onneksi konetta ei tarvinnut vaihtaa, vaikka ensin niin kuulutettiinkin. Joka tapauksessa suunnitelmien muutoksia ja yllättäviä käänteitä tulee jokaisella matkalla, joten niitä on vain opeteltava sietämään - ja pysymään tyynenä, tuli mitä tuli.

Sääntöjen opetus ja kertaaminen

Lapsi ei tietenkään itsestään opi, miten julkisissa tiloissa, kuten junassa tai lentokoneessa käyttäydytään. Vanhemman pitää kertoa säännöt, se, että lentokoneessa istutaan paikallaan ja niin edelleen. Me jopa kuivaharjoittelimme turvatarkastusta ja lentokoneessa istumista, koska edellisestä lentomatkasta ei lapsilla luonnollisesti ollut muistikuvia. Teroitimme lapsille, ettei lentokoneessa huudeta, kiljuta eikä potkita edellä istuvan penkkiä. Parhaankin harjoittelun ja valmistautumisen jälkeen on mahdotonta sanoa, miten lapsi lopulta käyttäytyy, mutta uskon, että etukäteen valmistautumisella ja toimintatapojen opettamisella päästään kuitenkin parempaan lopputulokseen. Itse olen tämän matkan jälkeen hirmuisen ylpeä omista pikkuisistani ♥

Näistä viidestä kohdasta eniten lomailuamme helpotti hyvä asenne, tai ehkä sittenkin etukäteen varautuminen. Kun oli jo ajatellut, ettei kaikki mene niin kuin Strömsössä, todellisuus ei lyönyt silmille niin pahasti. Joka tapauksessa kaikki meni paljon paremmin, sujuvammin ja helpommin kuin olisin koskaan osannut etukäteen kuvitella. Pessimisti ei pety, vai miten se menikään :D Seuraavaa lomaa jo odotellen!

J: Kiire, stressi ja väsymys

Moikka taas! Viimeksi kaksi viikkoa sitten kuulimme J:n lukukuulumisia ja kevään suunnitelmia. Tänään vuorossa on asiaa, joka ainakin itselleni osui ja upposi :D Tsemppiterveiset jokaikiselle pääsykokeisiin lukevalle! Ajatelkaa hei, neljän kuukauden päästä ootte jo vapaita :) Teksti ja kuvat: J.

Minulle on tärkeää olla positiivinen ja pyrin näkemään kaikissa asioissa mahdollisimman paljon hyviä puolia. Lisäksi minulle on tärkeää vältellä kiireen ja stressin tunteita. Yleensä kiireen tunteen onnistun välttämään hetkeksi pysähtymällä ja hengittämällä. Samalla usein ”päätän”, että minulla on juuri niin kiire kuin haluan. Stressiä välttelen tekemällä asiat tehokkaasti ja mahdollisuuksien mukaan etukäteen. Toki aina nämä eivät onnistu, mutta usein kyllä. Uskon vahvasti siihen, että kiireen tunne ja stressi vievät tehokkuutta ja intensiteettiä pois toiminnasta ja sen vuoksi pyrin niistä niin kovasti eroon. Lisäksi kiire ja stressi vievät energiaa ja lisäävät palautumiseen tarvittavaa aikaa, mikä on taas pois jostain toisesta tekemisestä.

Viime aikoina stressin, kiireen ja väsymyksen välttely ei ole onnistunut niin hyvin kuin ennen. Töissä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet poikkeuksellisen kiireisiä ja työtunteja on kertynyt lukematon määrä. Samaan aikaan olen käyttänyt (lähes) kaiken vapaa-aikani opiskeluun. Tämä on ollut hyvin kuluttavaa ja luonnollisesti on ollut pakko myös levätä, joten harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat jääneet toissijaisiksi.

Olen huomannut, että kiireeseen, stressiin ja väsymykseen auttaa hetkessä rauhoittumisen lisäksi muutama muukin asia. Koska liikuntaharrastukset ovat jääneet vähemmälle, olen hyödyntänyt tehokkaasti hyötyliikuntaa, etenkin työmatkakävelyä. Se on osoittautunut yllättävät kivaksi ja siinä saa samalla ulkoilmaa ja aikaa ajatella tai esimerkiksi kuunneltua presidenttiehdokkaiden haastatteluita. Olen kuitenkin pitänyt kiinni niistä kaikista tärkeimmistä ja nautinnollisimmista harrastuksista. Nukkuminen auttaa väsymykseen, mutta suosittelen myös kokeilemaan tietoista rentoutumista, lyhyitä powernappeja ja kahvia. Näillä kolmella on omat positiiviset vaikutukset väsymykseen ja useimmiten virkistävät tehokkaasti toisin kuin varsinainen nukkuminen, joka vaatisi piristääkseen pidemmän ajan. Kiireessä tulee hyvin tärkeäksi myös ennakointi. Olen aina ollut suunnitelmallinen ja ennakoinut paljon, mutta nyt ne ovat korostunut entisestään, jotta kaikki tarvittavat työt ja kotiasiat saa hoidettua. Vielä eräs asia, joka on auttanut minua, kun on kiirettä tai stressiä, nimittäin se, että hyväksyy tilanteen ja ymmärtää, että se ei jatku niin ikuisesti.

Onneksi on valoa tunnelin päässä ja viime viikonloppuna sain opiskeltua tehokkaasti. Lisäksi tiedän, että tämä viikko on jo huomattavasti normaalimpi kuin edelliset kaksi. Vaikka työni onkin välillä hyvin kuluttavaa, on siellä olevat ihmiset todella ihania ja heiltä saa paljon energiaa. Myös ihanan aurinkoiset pakkaspäivät ovat piristäneet aamuisin! Kuvituksena vanhoja kesäkuvia linnuista aurinkoisina päivinä.

Tsemppiä just sulle ja aurinkoista tammikuuta!

19. Joulufiilis kadoksissa?

Jouluaattoon on enää viisi yötä! Mutta mitä tehdä, jos tuntuu, ettei joulumieltä ole? Ehkä on syytä miettiä, mitä joulumieli itselle tarkoittaa, mistä se syntyy ja mikä sen syntyä estää. Jouluun liittyy paljon odotuksia ja tunnelatausta, joista suuri osa on peräisin oman lapsuuden jouluista. Lapsena joulumieli löytyi niin paljon helpommin kuin aikuisena - totta kai, kun ei tarvinut kantaa huolta mistään!

Aikuisena voi joulun alla tuntua, että työ- tai opiskelukiireet ovat vieneet kaikki mehut, ja joulu alkanut tuntua enemmän velvollisuudelta kuin ilolta. Samoin mielikuvat täydellisen idyllisestä perhejoulusta saavat ainakin oman stressikäyrän nousuun. Voi myös olla hankalaa siirtyä sujuvasti kiireisen tuntuisesta arjesta rentoon ja leppoisaan lomamoodiin. Oikeastaan aika outoa, että sellaista edes odottaa.

Näillä keinoin voit yrittää herätellä uinuvaa joulufiilistä:

1. Rentoudu ja rauhoitu.

Jos kotona ei pysty rentoutumaan, kun "pitäisi" tehdä niin paljon, lähde ulos. Kävely hiljaisessa metsässä rauhoittaa levotonta mieltä, ja kotiin palatessa ajatukset ovat jo paljon kirkkaampia.

2. Kuuntele joulumusiikkia.
Musiikki on minulle puoli elämää, joten sen avulla pääsen helpoimmin tunnelmaan kuin tunnelmaan. Jouluradio kuuluu ehdottomasti jouluvalmistelujeni ja ihan pelkän olemiseni taustalle. Parhaan vaikutuksen joulumusiikista saa, kun pysähtyy oikeasti kuuntelemaan sanoja ja melodiaa. Tähän jokin joulukonsertti voi olla hyvä ratkaisu :)

3. Tuo kotiin joulun tuoksua.
Pipareiden leipominen, glögin lämmittäminen, kynttilöiden polttaminen... Vanha keino toki on se, että laitat jouluisia mausteita pellille ja pellin kuumaan uuniin ;)

4. Tai ehkä heittäydyt sohvalle etkä tee yhtään mitään. Aikuisuudessa on hei se hyvä puoli, ettei ole pakko jos ei tahdo! Joulu tulee vähemmälläkin - tai siis vaikkei tekisi yhtään mitään sen eteen. Ehkä levon kautta löytyy hippunen joulumieltäkin.

Edelleen stressitöntä joulun aikaa jokaiselle!

Marraskuinen maanantai - vinkkejä viikon aloitukseen

Marraskuu on alussa, kirkasvalolamppu kaivettu taas esiin piristämään mustia aamuja ja fysiologian uusinta on ihan kohta. Jos jotain vaihetta syksyssä inhoan, se on tämä. Ollaan jo kaukana alkusyksyn innostuksesta mutta jouluun (ja lomaan!) on vielä liian pitkä aika. Joulufiilistelyt on tosin jo aloitettu, ja ensilumikin käväisi maassa. Tällä hetkellä ikkunasta näkyy harmaa ja sateinen maisema, joten se siitä lumesta :( No, on toki plussakeleissäkin puolensa.

Mutta nyt itse asiaan eli siihen, miten saa arjesta otteen:

1. Viikkosuunnitelma

Joka viikon lopulla teen seuraavaksi viikoksi suunnitelman. Listaan viikolle kolme tärkeintä tavoitetta sekä muutaman lisätavoitteen, joihin voin jatkaa, jos aikaa jää. Suunnitelma helpottaa arkiviikon aloitusta, kun maanantaita ei tarvitse käyttää sen miettimiseen, mikä nyt mahtaakaan olla tärkeintä. Samalla viikkosuunnitelma vähentää stressiä, koska tiedän, mikä on juuri nyt kiireellistä. Tietysti viikkosuunnitelmaan voi laittaa myös muut pakolliset hoidettavat asiat, jolloin niillekin on oma suunniteltu ajankohtansa.

2. Rauhallinen aloitus

Jos on viikonlopun tai loman rentoutunut, voi olla aluksi vaikeaa päästä opiskelurytmiin. Itse aloitan opiskelun hyvin kevyesti suunnilleen tahdilla vartti opiskelua, viisi minuuttia taukoa. Vähitellen pidennän opiskeluun käytettyä aikaa niin pitkäksi kuin hyvältä tuntuu. Pääasia on kuitenkin pitää tauot lyhyinä, jotteivät muut asiat vie huomiota liian vahvasti. Varsinkin nyt pimeään vuodenaikaan tuntuu, että tarvitsee vähän herättelyä, ennen kuin opiskelu alkaa sujua. Siksi rauhallinen aloitus toimii omalla kohdallani hyvin.

3. Hyvä fiilis

Joskus tämän hakemiseen etenkin maanantaiaamuna saa käyttää tovin jos toisenkin. Itse satsaan erityisesti maanantaisin siihen, että kaikki sujuu mahdollisimman mukavasti ja sujuvasti. Vaatteet ja muut laitetaan valmiiksi, ja lapsia muistutellaan illalla seuraavasta hoitopäivästä. Kiukkuiset, kiireiset aamut pilaavat helposti fiiliksen, ja lasten luotsaaminen hoitoon on siinä mielentilassa tuskaista. Olen todennut tarvitsevani oman rauhallisen aamuhetken, jotta päivä ja viikko lähtee hyvin käyntiin. Aamuhetkeeni kuuluu aamupala kirkasvalolampun ääressä ja puhelin tai kirja siinä vieressä. Kun olen saanut itselleni mukavan kiireettömän fiiliksen, on niin paljon helpompi keskittyä opiskelujuttuihin.

4. Asia kerrallaan

Varsinkin, jos viikonloppuna ei ole uhrannut ajatustakaan opiskelulle, maanantaiaamuna saattaa odottaa melkoinen tehtävätulva. Tehtävälistan purkamiseen ei auta multitaskaus, koska se on loppujen lopuksi - ainakin omalla kohdallani - melko tehotonta. Opiskelu tai työ ei tekemällä lopu, joten täydellisyyttä on turha tavoitella. Mutta kun jostain aloittaa, saa väkisinkin jotain valmiiksi. On kuitenkin helpompaa käsitellä yhtä asiaa kerrallaan kuin sukkuloida monen erilaisen tehtävän välillä. Samalla tehtävään pystyy syventymään paremmin, kun tietää, että kaikille muillekin tehtäville on oma aikansa (ks. kohta 1).

Ei anneta marraskuun mustuuden lannistaa! Siksipä laitan tähän kuvitukseksi huonolaatuisia mutta ah niin jouluisia tunnelmallisia fiilistelykuvia kodistamme, johon ihan omin lupineni laittelin vähän kaamosvaloja :) Jotain iloa oltava marraskuussakin, eikö?


Tsemppiä ja valonpilkahduksia synkkyyden keskelle!

Opiskelijaperheen säästövinkit III: Koti ja sisustus

Aiemmat säästöpostaukset, ruoka sekä vaatteet ja vapaa-aika linkkien takana! Tällä kertaa keskitymme asumiseen, kotiin ja sisustukseen eli miten näistä selviää kenties vähemmillä kustannuksilla.

1. Asumismuodon valinta

Asumisessakin voi päästä halvemmalla, jos on valmis tinkimään omista vaatimuksistaan jonkin verran. Asuinpaikka, asumismuoto, asunnon ikä ja kunto vaikuttavat vuokran suuruuteen tai vaihtoehtoisesti myyntihintaan. Harva mieltää asumismuodon valintaa miksikään säästökohteeksi, mutta miksi pitäisikään, jos on varaa juuri sellaiseen asuntoon kuin haluaa :)

Me asumme tällä hetkellä 80-neliöisessä opiskelija-asunnossa. Asunto ei vastaa puitteiltaan mitään suurinta unelmaamme: olohuoneen tapetti on ihanan mummolamainen ja asunnossa on muutenkin asunut joku innokas paneloija, kylppärin "sisustuksesta" puhumattakaan! Toisaalta keittiö voisi olla kauheampikin ja makkareissa on kivat perusmaalarinvalkoiset seinät. Tässä elämäntilanteessa opiskelija-asunto on meille juuri sopiva asumismuoto: vuokra on halpa ja tähän asti ilmenneet ongelmat on saatu korjattua nopeasti. Irtisanomisaikakin on vuokralla asuessa niin lyhyt, että asuntoa voi vaihtaa lyhyelläkin varoitusajalla, kunhan vain löytää seuraavan asunnon.

2. Kilpailuta vakuutukset, sähkö ja muut kodin kulut

Vakuutukset kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa, samoin sähkön tuottaja. Sähkönsiirtomaksuunhan ei voi vaikuttaa, kun sähkönsiirto määräytyy asuinpaikkakunnan mukaan, mutta itse sähköntuottajilla hinnat saattavat vaihdella reilustikin. Itse käytän vertailussa usein vertaa.fi-palvelua. Muita kodin kuluja voivat olla esimerkiksi laajakaista ja osittain tähän liittyen henkilökohtaiset puhelinliittymät. Nämä kannattaa kilpailuttaa säännöllisin väliajoin.

3. Sisusta maltillisesti

Aika on säästäväisen sisustajan paras ystävä. Meillä on montakin huonekalua tai esinettä, josta olemme haaveilleet pitkään. Sykli ensimmäisestä inspiraatiosta tavaran hankintaan saattaa meidän taloudessamme olla kuukausia, ellei vuosia. Esimerkiksi voisin ottaa ruokapöydän tuolit, jotka hankimme tämän vuoden helmikuussa. Niiden uusimisesta taisi olla ensimmäisen kerran puhetta yli vuosi sitten, kun asuimme vielä aivan eri ympäristössä. Seurasimme käytettyjen tuolien tarjontaa tori.fi:stä säännöllisesti, kunnes sopivat löytyivät.

4. Kuinka paljon olet valmis maksamaan uutuudesta?

Aivan uusi huonekalu tai sisustuselementti oli itselleni pitkään normi, mutta vasta parisuhteen myötä opin laajentamaan näkökulmaani kirpputoreille ja käytetyn tavaran suuntaan. Esimerkiksi nettikirppiksellä saattaa olla myynnissä  tyyliin puolella hinnalla täysin uusi matto tai huonekalu, jota on vain kokeiltu asunnossa, mutta se on syystä tai toisesta osoittautunut huonoksi ostokseksi. Kirppiksiltäkin voi löytää uusia sisustuselementtejä, mutta halvemmalla kuin kaupasta.

Kysymys kuuluukin, kuinka paljon ihminen on valmis maksamaan siitä tunteesta, että saa itse hakea kaupasta uudenuutukaisen tuotteen, jonka voi itse avata pakkauksesta ja asetella paikoilleen. Monet vierastavat (netti)kirpputoreja, vaikka varsinkin nykyään kirppiksillä voi olla laaja valikoima myös aivan uusia tuotteita, jotka tosin eivät ehkä ole enää alkuperäispakkauksessaan. Onko sinulle tärkeämpää tuotteen käyttöarvo vai se, että se on brand new? Muutaman vuoden päästä kun tuotteesta tai huonekalusta ei useinkaan voi sanoa, onko se ollut ostettaessa aivan uusi vai ei.

5. Vältä väliaikaisratkaisuja

Ainakin meillä väliaikaisratkaisuilla on taipumus jäädä pysyviksi, joten itse olen mieluummin ilman jotain tavaraa ennemmin kuin hankin jotain sinne päin. Muutenkin yritän välttää sellaista "ehkä totun tähän"-tyylistä ostamista. Harvoin nimittäin käy niin päin, että se "ihan kiva" muuttuisi aivan mahtavaksi. Toisin päin saattaa käydä useammin ;) Eli lyhyesti: osta vain sellaista, josta oikeasti pidät tai oikeastaan jota ilman et voi elää.

6. Pidä silmät auki

Välillä voi tulla vastaan löytöpisteillä tai kierrätyskeskuksissa aivan uskomattomia juttuja, kunhan vain pitää silmät auki. Olen jo aiemmin mainostanut oman asuintalomme löytöpistettä. Itse olemme luovuttaneet siihen mm. ylimääräisiä verhoja, jotka ilahduttavan pikaisesti katosivat toivottavasti tyytyväiselle uudelle omistajalle. Itsekin olemme toki tehneet mukavia löytöjä kyseiseltä pisteeltä.

Säästäväisenä sisustajana ihan paras fiilis on, jos löytää ihan ilmaiseksi tavaran, jollaista on pitkään etsinyt. Luovana sisustajana voi nähdä jonkun pois heittämässä tavarassa potentiaalia johonkin kivaan sisustusesineeseen. Välillä myös esim. omasta tai puolison lapsuudenkodista löytyy sopivaa tavaraa, joka muuten heitettäisiin pois. Toisen romu on toisen aarre, niinhän sitä sanotaan :)

7. Tärkeintä on maku

Välillä törmää väitteisiin, ettei jollakulla voi olla kaunista kotia, kun ei ole paljoa rahaa laitettavaksi sisustukseen. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että pienemmälläkin rahalla voi kodista saada kauniin ja viihtyisän. Ihastelen usein ystävien ja ystäväperheiden kauniita koteja, joiden sisustamisessa on useimmiten käytetty enemmän luovuutta kuin rahaa. Tietenkin, jos kaunis koti tarkoittaa modernia, vain design-kalusteita sisältävää kotia, voi olla haasteita saavuttaa tavoitettaan minimibudjetilla. Ja totta kai suuremmat huonekalut maksavat usein paljon eikä esimerkiksi sängyn ostossa kannata pihistellä.


Lopuksi voisin mainita vielä sen, että itse tuunaamalla voi ilmaiseksi/halvalla saadun tuotteen muokata mieleisekseen. Tästä esimerkkinä voisi olla vaikkapa lastemme kerrossänky, joka sai pintaansa valkoisen maalin ja muuttui hetkessä salonkikelpoiseksi!

Blogin 1v-juhlat ja uudistuksia

Ah, keskiviikkoaamuna koitti vapaus pitkän työputken jälkeen. Oli aika kaikkensa antanut olo. Silloin siis vietettiin blogini 1-vuotissynttäreitä ja pistettiin käyntiin arvonta. Arvontaan voit käydä osallistumassa täällä!

Eilen, Eino Leinon sekä runon ja suven päivänä, juhlimme pienimuotoisesti blogia ja muitakin juhlanaiheita perheen kesken. On kesä, perhe koossa, vapaapäivät ja syksylle uusia tuulia, niin ja tietysti blogi 1v! Syksyn suuntaviivat ovat tässä perheessä selvillä, ja niistä lisää huomenna. Tänään keskitytään blogiin :)

Uudistuksena blogin 1-vuotisjuhlien aikaan lisäsin blogiin uuden sivun nimeltä Opiskeluvinkkejä. Sieltä löytyvät kaikki vuoden aikana kirjoittamani opiskeluvinkit ja muut pääsykokeisiin ja opiskeluun liittyvät pohdinnat. Ne ovat olleet suosittuja, joten lukijoideni iloksi kokosin ne nyt yhteen paikkaan. Käyhän tutustumassa! Samoin vasemmalla sivupalkissa on viikon ajan esillä kysely siitä, toivotko sinä lääkikseen hakeva, että kirjoitan myös jatkossa pääsykokeisiin liittyviä postauksia. Vastailkaahan reippaasti, niin saan jonkinlaista käsitystä asiasta :)

Sitten toinen uudistus tai ennemmin toive sinulle, lukijani. Kuten varmaan jokainen tietää, oma "blogiurani" lähti käyntiin vierailevan bloggaajan ominaisuudessa. Olen edelleen Cialle paljosta kiitollinen. Arvoin aikani, uskallanko omista lähtökohdistani edes ryhtyä vierailevaksi bloggaajaksi, mutta onni oli suotuisa ja kaikki meni lopulta paremmin kuin hyvin.

Nyt haluankin tarjota jollekulle teistä lukijoista mahdollisuuden vierailla blogissani silloin tällöin. Olisi mukavaa, jos teidän lukijoiden joukosta löytyisi yksi tai useampi pääsykokeisiin valmistautuva, joka voisi tarjota arvokasta vertaistukea kevättä 2018 varten valmistautuville. Elämäntilanteella tai lähtökohdilla ei ole väliä, vaan eniten etsin henkilöä, joka haluaa ja uskaltaa avata fiiliksiään ja kokemuksiaan hakuprosessin pyörteistä. Tarkemmista yksityiskohdista voimme keskustella myöhemmin.

Ota rohkeasti yhteyttä sähköpostilla, jos asia kiinnostaa vähänkään! Yhteydenotto ei ole mikään sitova ilmoittautuminen ;)