30.12.2021

Viimeinen opiskelusyksy

Hei taasen! Viimeisen LL-tutkintoon kuuluvan opiskelusyksyn kunniaksi haluan sitoa yhteen koko kuluneen syksyn. Ensiksi toki pitää saattaa teidät ajan tasalle: LT5 päättyi siis omalta osaltani marraskuun loppupuolella lastenpsykiatrian tenttiin. Heti sen jälkeen seurasi koko syksyn ja koko opiskelu-urani työntäyteisin ja myös raskain viikko, kun yhden viikon aikana tienasin 4,5 op syöpätautien ryhmäopetusten ja tentin sekä kliinisen farmakologian seminaarien muodossa. (Toki syöpätautien luennot ja seminaarit olivat jo aiemmin syksyllä, mutta kuulostaa paljon dramaattisemmalta noin!) Samaisella viikolla myös pakkasin suurimman osan taloutemme tavaroista (joita on käsittämättömän paljon kuusihenkisellä perheellä) sekä puursin tutkimukseeni liittyvää osa-aluetta, jonka deadline oli seuraavan viikon alussa. Jollain konstilla tuostakin viikosta selvisin, mutta palautuminen otti oman aikansa.
 

 

Kyseisen katastrofiviikon jälkeen tuntui lepolomalta päästä auditorioon istumaan MOKU- eli moniammatillisen kuntoutuksen kurssille. Kurssille osallistuivat fysioterapeutti-, sosiaalityön sekä lääketieteen opiskelijat, ilmeisesti kaikki loppuvaiheen opiskelijoita. Kurssilla tehtiin töitä ryhmissä, joista ainakin omassani oli 3 opiskelijaa meidän kurssilta ja 1 fysioterapeuttiopiskelija. Meillä oli hyvä tuuri, sillä kaikki olivat koko viikon paikalla (osassa ryhmistä osa opiskelijoista oli etänä) ja yhteinen työskentely onnistui näppärästi. Toki muutto vei tuona viikkona ajasta ja voimavaroista suuren osan samoin kuin oman tutkimushomman kanssa säätäminen. Tähän kurssiin päättyi LT6-vuosikurssin syksy, joskin osa vielä jatkoi valinnaisen terveyskeskusjakson parissa kaksi seuraavaa viikkoa. 

Ja nyt syksyn koosteeseen:

  • Opintopisteitä yhteensä kasassa nyt 337,5 op, tutkinnosta puuttuu 25 op (valinnaisissa 2 ylimääräistä op)
  • Syksyn aikana opintopisteitä ansaitsin 23 op
  • Lempikurssini syksyllä oli yllättävästi syöpätaudit
  • Vähiten pidin lastenpsykiatriasta, mutta arvosanan perusteella se oli helpointa
  • Parasta olivat yhteiset lounashetket pitkien taukojen (korona) jälkeen
  • Ikävintä oli kiire ja se, kun ei ehtinyt opiskella niin hyvin kuin olisi halunnut (syöpätaudit)
  • Raskainta ja samalla ihaninta oli muuttaa - yksi lisämakuuhuone tuli enemmän kuin tarpeeseen!
  • Ennen joulua ilahduttivat tuoreet LK5-oikeudet 

 


 

Toisinaan tuntuu, että aika valuu hiekan lailla sormien välistä, ja valmistuminen koittaa ennen kuin sitä tajuankaan. Moni on sanonut, että meidän (minun ja puolisoni) opiskeluaika on mennyt äkkiä, "mutta teistä ei ehkä tunnu siltä". Vaan kun tuntuu! Ruuhkavuosissa opiskeluaikakin hujahtaa ohi älytöntä vauhtia, joten suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat nopeasti päästä opiskeluvuosista eroon. ;) Todella kummallinen ajatuskin, että oikeasti olen opiskellut kuudesta vuodesta jo 5,5.

Nyt just haluaisin kuitenkin pysäyttää ajan lempivuodenaikaani, joulufiilistelyyn (kyllä, vähintään loppiaiseen asti) ja rentoon puuhasteluun. Välipäivät ovat vierähtäneet töissä miehen kanssa limittäin, jotta lapset ovat saaneet olla kotona lomalla. Ainakin osalla porukkaa loma jatkuu vielä ensi viikon. Raskaan syksyn ja vuoden jälkeen on tullut todella tarpeeseen pysähtyä ihan vaan olemaan. 

 

 

Palaan viimeistään ensi vuoden puolella asiaan. Vuosi 2021 oli sen verran ainutlaatuinen, että se ansaitsee ihan oman postauksensa. Iloista loppuvuotta kaikille!


24.12.2021

Hyvää joulua!

Ihan nopsat jouluterveiset vielä näin jouluaattona! Tänä jouluna olen stressannut niin vähän kuin ylipäätään on ollut mahdollista. Syksyn raskaimmat viikot ottivat koville, joten nyt olen ottanut täysin loman kannalta. Muutto tapahtui vajaa kuukausi sitten ja verotti voimia melkoisesti, mutta vähitellen olemme päässeet asettumaan uuteen kotiin.

 


 

Lapset ovat saaneet vapaat kädet joulukuusen koristelussa, ja tänä vuonna - ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen - piparit leivottiin kaupan valmistaikinasta sen sijaan, että olisin itse tehnyt (älyttömän hyvän) piparitaikinan isotätini ohjeella. Siivouksesta en puhu mitään. Siitä huolimatta tai juuri siksi on ollut tilaa joulumielelle, tunnelmoinnille, kirjojen lukemiselle (pitkästä aikaa!) ja jouluvalmisteluille omien voimien mukaan.

Niin äkkiä saapui joulu. Nyt on aika pysähtyä, nauttia, istua kynttilän valossa, ihastella lasten innosta ja odotuksesta säihkyviä silmiä ja antaa heidän odottavan joulumielen tarttua itseenikin. Nyt on hyvä ♥

 


 

Joulurauhaa teille kaikille!

23.12.2021

Opiskelupäiväni 11

Jouluaatonaattoa kaikille! Opiskelupäiviä on tänä vuonna kirjattu jos jonkinlaisia, ja nyt on jälleen yhden opiskelupäivän aika. Muutto sotki aikatauluja sen verran, että marraskuun opiskelupäivä jäi julkaisematta, joten se tulee tässä. Esittelyssä oleva opiskelupäivä on lastenpsykiatriaa käydessä tehty. Sehän päättyi tenttiin jo kuukausi sitten hyvin tuloksin. Lastenpsykiatrian jälkeen olen ehtinyt käydä syöpätautien ryhmäopetukset ja tentin, kliinisen farmakologian seminaarit sekä moniammatillisen kuntoutuksen kurssin, ja joululomakin on jo virallisesti alkanut jo viikkoja sitten. Mutta tässäpä siis marraskuinen opiskelupäivä:




Klo 6.20

Kello soi, mutta vitkuttelen nousemista vielä hetken.

Klo 7.00

Omat aamutoimet, lasten laittamista valmiiksi. Tänään koko perhe lähtee suurin piirtein samaan aikaan ovesta ulos.

Klo 7.45

Lasten vienti päiväkotiin yhdessä miehen kanssa. Pääsen hänen kyydillään seminaariin.

Klo 8.15-10

Lastenpsykiatrian seminaarissa, seuraamme toisten opiskelijoiden esitystä. Kiinnostavia, haastavia aiheita. Tosin on sanottava, että elämäntilanteestani johtuen tämä kurssi tuntuu menevän välillä vähän liikaakin ihon alle. Hyvänä puolena toki on, että monia asioita pystyy peilaamaan oman elämänsä kautta, mikä helpottaa asioiden ymmärtämistä ja oppimista.



 

Klo 10-10.40

Valmistelemme parin kanssa omaa huomista esitystämme, viimeistelemme PowerPointin yhdessä. Sen jälkeen matkustan bussilla takaisin kotiin.

Klo 11.30

Kotiruokailun aika, eilistä lihakeittoa on vielä jäljellä. Nam. Keitän kahvit, tuskailen hetken kiireitäni ja siirryn koneen ääreen. Wilmaan näköjään viestillä tullut koululaisen oppimiskeskusteluaika. Tyypillistä, että sekin sattuu juuri vuoden kiireisimmälle viikolle!

Klo 12-13.45

Kahvikupposen kanssa syöpätautien asioihin perehtymässä, nyt kirjasta luen eturauhassyövästä ja teen samalla muistiinpanoja. Perjantaina on lastenpsykiatrian tentti ja siitä viikon päästä on syöpätautien vuoro, mutta lastenpsykiatrian lomassa on ollut pakko vähän orientoitua jo syöpätauteihinkin. Lähetän samalla ohjaajilleni piiiitkän ongelmalistani sähköpostilla. Saan vastauksenkin liki saman tien - ihanaa, pääsen taas eteenpäin! Aikataulut pakkaavat päälle vähän joka suunnasta, mutta asia kerrallaan. Sain sentään tuon pitkään hautomani viestin lähetettyä.

Lapset tulevat koulusta, molemmilla on kaverit mukanaan. On niin mukavaa, kun talossa on elämää, vaikka koululaiset aika hiljaista porukkaa jo ovatkin.



 

Klo 13.45-14.00

Pikku tauko opiskelujutuista. Kirjoittelen tätä postausta ja arvon, mikä aihepiiri syöpätaudeista seuraavaksi kiinnostaisi.

Klo 14-15

Opiskelen syöpätaudeista sädehoidon toteutusta ja haittavaikutuksia. Sen jälkeen kertailen lastenpsykiatrian oppeja mm. masennuksesta, PTSD:stä ja käytöshäiriöistä. Sitten saa luvan riittää tältä päivältä!

Klo 15-16.30

Käyn läpi aiempia opiskelumateriaalejani ja heitän melkoisen kasan paperinkeräykseen. En näköjään viime muutossa kovinkaan ahkerasti paneutunut karsimaan monisteita tai vihkoja. Ymmärrettäväähän se toki on, kun muutto tapahtui alle kuukauden sisällä (ajanjakso asuntohakemuksesta muuttotapahtumaan).

Klo 16.30-

Loppupäivä vierähtää perheen kanssa puuhaillen, ruokaa laittaen, siivoillen. Illat ovat nykyään yhtä sirkusta, kun kuopus on oppinut kipuamaan pinnasängystään pois ja kirmailee vanhempien luo suu virneessä toistakymmentä kertaa illassa. No, kaipa tämäkin vaihe päättyy joskus!



 

Joulu on ihan kohta täällä, lukukausi ollut jo viikkoja ohi. Tässäpä olivat siis opiskelupäivät tältä vuodelta. Toivottavasti nämä postaukset ovat valottaneet lääkisarkeani, ja kommentoikaa ihmeessä, mikäli toivotte näiden jatkuvan vielä kevään ajan! Muutama teksti odottelee julkaisua, ja ajattelinpa vielä tehdä pienen koosteen kuluneesta syksystä. Jospa saisin sen loman aikana vielä julkaistua!


16.12.2021

Osastolla töissä

Heippa! Jostain syystä sairaanhoitajuus - tai ehkä ennemmin sairaanhoitajasta lääkäriksi -teema - on ollut vuosien varrella blogissani hyvin suosittu aihe. Viisi vuotta sitten kirjoittamani Sairaanhoitajana lääkiksessä -postaus nousee säännöllisesti kuukauden luetuimpien postausten listalle. Tätä olen päivittänyt parisen vuotta sitten Sairaanhoitajana lääkiksessä 2 -postauksessa. Lisäksi ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kirjoitin kolmiosaisen postaussarjan aiheesta Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi, jonka keskimmäinen, työstä kertova osa löytyy tuota otsikkoa klikkaamalla. Tuolloin toki kokemukseni lääkärin työstä oli olematon, minkä kyseisestä tekstistä huomaakin.

Nyt kokemusta on pikkuisen enemmän, enkä malta olla suorittamatta pientä vertailua siitä, millaista osastolla työskentely on sairaanhoitajana ja toisaalta lääkärin viransijaisena. Osastoja on totta kai hyvin monenlaisia erikoisalasta, paikkakunnasta ja yksiköstä riippuen, joten mikään kaikenkattava listaus tämä ei ole, vaan kyseessä ovat vain ja ainoastaan omat kokemukseni. Osasto, jota kesäkandin roolissa tässä käsittelen, vastannee parhaiten terveyskeskuksen vuodeosastoa. Kuluneena kesänä työskentelin LK4-työoikeuksin, jotka antavat tarkoin rajatut oikeudet työskennellä lääkärin viransijaisena. Käytän tässä tekstissä monenlaisia eri termejä, mutta ylläolevasta asiasta on siis kyse koko ajan.

 



Kesän alussa kummastutti todella asettua työskentelemään huoneeseen, jonka oven pielessä luki "lääkäri". Täytyy myöntää, että mieluummin olisin astellut hoitajien kansliaan. Vaikken enää aikoihin ole sairaanhoitajan työtä tehnyt, se tuntui silti niin tutulta ja turvalliselta, että oikeasti olisi tehnyt mieli paeta niihin hommiin! Pikku hiljaa oma rooli alkoi hahmottua. Kokeneista hoitajista oli minulle iso apu niin kierroilla kuin muutenkin. Yhteistyö hoitajien kanssa sujui mainiosti, ja pyrin tekemään asiat niin, että myös hoitajien työ sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Halusin olla helposti lähestyttävä kesälääkäri ja onnistuinkin siinä. Osastotyötä hahmottaessa aiemmasta työkokemuksestani oli suuri hyöty: tiesin jo valmiiksi, miten osasto pyörii. Potilaiden ja omaisten kanssa keskustelu oli aiemman työkokemukseni pohjalta hyvin helppoa, olihan sitä tullut harjoiteltua yli kymmenen vuoden ajan.

Positiivisina asioina kesän aikana tulivat aiempaan työkokemukseeni verraten monet pienet ja suuremmat asiat: Se, että työtahti oli rauhallisempi (päivästä riippuen toki) ja keskeytyksiä oli vähemmän. Lääkärin sijaisena koin, että minulla oli useimmiten hyvin aikaa pohtia niin lääketieteellisiä kuin muitakin kysymyksiä. Omassa (tai jaetussa) työhuoneessa oli paljon rauhallisempaa kuin hoitajien kansliassa, jossa olen tottunut työskentelemään. Pidin siitä, miten voin itse valita, mitä asioita ja missä järjestyksessä teen eli pääsin vaikuttamaan työpäivieni sisältöön paljon enemmän kuin hoitotyössä. Myöskin työn fyysinen kuorma on lääkärin työssä huomattavasti pienempi kuin hoitajana, joskin istumatyön huonot puolet korostuivat viime kesänä (onnea on sähköpöytä!). Työaika miellytti minua huomattavasti aiempaa enemmän: vasta nyt lääkisaikana olen ymmärtänyt, kuinka raskasta kolmivuorotyö onkaan. Tähän on myös mainittava lounastauot: siinä missä sairaanhoitajana lounas jäi ikävän usein kesken kellojen soidessa, kesäkandina pääsi lounasaikaan hetkeksi osastolta pois ja sai syödä rauhassa. Eri kollegoiden kanssa oli mukava jutella ja saada niin lääketieteellistä kuin muutakin oppia.



 

Aiemmasta työnkuvastani kesän aikana kaipasin etenkin tiimityötä eli tekemistä isommalla porukalla. Välillä vähän kateellisena kuuntelin, kun hoitajilla oli hyvät jutut kahvitauolla. Vähäiset kahvitaukoni (kesän aikana ehdin kahville aika harvoin) vietinkin hoitajien kanssa mukavia jutellen. Toki aika on kullannut muistot, nimittäin hälyisessä kansliassa työskentelyä en kaipaa laisinkaan. Kesäkandina työskentelin pääasiassa yksin tai toisen lääkärin kanssa. (Lounaalla tosin kävimme yhdessä isommalla porukalla, mikä oli mukavaa ja kuuluikin noihin positiivisiin asioihin.) Potilaita en nähnyt likimainkaan niin paljon tai usein kuin aiemmassa ammatissani olen tottunut. Jatkuvasti kuitenkin heidän asioitaan hoidin niin kutsuttujen paperitöiden muodossa. Sinänsä yllätyksenä paperitöiden määrä ei tullut, mutta olihan siihenkin pieni tottuminen. Vastuu painoi vielä enemmän kuin aiemmissa töissäni, mutta ei niin paljon enemmän kuin olisin kuvitellut - olen kokenut sairaanhoitajankin työn hyvin vastuulliseksi, joten johtuneeko siitä.

Työkuormaa pidin aika lailla yhtäläisenä sairaanhoitajana ja nyt kesäkandina. Molemmissa töissä on ollut vähintään ajoittain kiire ja "liikaa tekemistä". Molempia töitä tehdessä olen potenut riittämättömyyttä ja epävarmuutta osittain luonteenpiirteideni, osittain työkuorman vuoksi. Kummassakin työssä olen kokenut saaneeni paljon hyvää aikaan. Olen saanut runsaasti kiitoksia ja hyvää palautetta, tosin hoitajana enemmän kuin nyt kesäkandina johtuen ainakin osittain siitä, että hoitajana potilaita ja omaisia tapasin paljon tiheämmin. Merkille pantavaa oli se, että nyt lääkärin viransijaisena minua kiitettiin useammin ajastani, jonka keskusteluihin käytin.



 

Ensimmäisen kandikesän muistot haalistunevat vähitellen ajan kuluessa. Paljon tuli tehtyä ja koettua, mutta erityisesti opittua. Vaikka uuden uran alku välillä melkoista tasapainoilua onkin, tässä kohtaa tuntuu ihan hyvältä muistella viime kesää. Kaiken kaikkiaan moneen kertaan kesän aikana ajattelin, että tästä työstä minä pidän, ja jatkossa voisinkin nähdä itseni osastonlääkärinä. Vähintään jonkin verran on tulevaisuudessa tehtävä myös vastaanottotyötä, mutta nähtäväksi jää, minne askeleeni lopulta johtavat. Mielenkiinnolla odotellen!


9.11.2021

Tiivistä, toimivaa arkea

Moikka! Onpas kulunut pitkä aika viimeisimmästä kuulumishöpinäpostauksesta. Opinnoissa KNK ja syysloma ovat takana päin, ja nyt menossa oleva lastenpsykiatrian kurssikin jo loppusuoralla. Sairasteltu on tänä syksynä viimeisten 1,5 vuoden edestä, ja meni pitkään, ennen kuin tuli kokonainen viikko, jonka kaikki lapset olivat koulussa ja hoidossa. Laskeskelin juuri, että neljä viikonloppua putkeen oli joku perheenjäsen sairaana. Sanomattakin selvää, että sairastelut yhdistettynä tiiviiseen KNK-kurssiin ja muuhun elämään olivat melko väsyttävä kombo. Yöunetkin ovat jääneet melko katkonaisiksi, kun sairastelijat ovat heräilleet keskellä yötä. Nyt vaikuttaisi siltä, että pahin sairastelusuma on takana päin - päästiin vihdoin pari viikkoa sitten pitämään myös kahdet rästiin jääneet synttärijuhlat.




 
Kesän jälkeen olemme keskittyneet rakentamaan entistä toimivampaa arkea. Kun arki koostuu kouluasioista, päiväkotijutuista, opinnoista, töistä (toisen kokoaikaisesta, toisen keikkaluonteisesta), harrastuksista ja omasta tutkimuksestani, pitää olla pakka aika hyvin kasassa, jotta kaikki toimisi edes sinne päin. Tähän väliin mainittakoon, että koko kesä yritettiin elää tässä taloudessa mahdollisimman vähällä stressillä. Arki sai mennä omalla painollaan, kunhan jokainen oli päivisin siellä missä kuuluikin olla. Vanhoja tekstejä selatessa tajusin, etten ole täällä edes kertonut, että puolisoni valmistui kesäkuussa uuteen ammattiinsa tavoiteajassa ja on siitä lähtien ollut kokopäiväisesti töissä, vaikka aloittikin työt osa-aikaisena jo keväällä. 1/2 perheen opiskelijoista on siis jo valmistunut - näin ne vuodet vierivät!

Arkea sujuvoittaaksemme laadimme alkusyksystä viikkoaikataulun, johon listasimme suurin piirtein kaikki kotityöt. Tehtävät jaoimme ikätasoisesti kuopusta lukuun ottamatta jokaiselle perheenjäsenelle, ja muutamien viikkojen jälkeen listaa modattiin vielä toimivammaksi. Yllättävää kyllä - tai ehkei kuitenkaan niin yllättävää -, kyseinen lista on osoittautunut melko toimivaksi ratkaisuksi arjen haasteisiin. Onpa ollut virkistävää, kun kerrankin arki tuntuu  toimivan ihan kivasti, ja lapset ovat innostuneet esimerkiksi ruoanlaitossa avustamisesta. Seuraavaa sudenkuoppaa odotellessa...

 

  


Opiskelukuulumisia tähän väliin sen verran, että LT5-vuoden viimeinen kurssi, lastenpsykiatria on nyt vähän yli puolivälissä. KNK:n jälkeen vain 3 op:n opintojakso tuntuu kevyeltä, mutta kaikenlaista pientä puuhaa etenkin "omalla ajalla" tehtäväksi mahtuu tähänkin kurssiin. Tämän kurssin jälkeen siirryn kokonaan LT6-opintojen pariin, ja loppusyksy on kovin tiivis. Yritänkin vähän etupainotteisesti kurkkia seuraavien kurssien materiaaleja ja valmistautua samalla myös syöpätautien tenttiin, sillä lastenpsykiatrian ja syöpätautien tenttien välillä on vain viikko. Lisähaastetta loppusyksyyn tuo tuleva muutto, sillä pääsemme kuun vaihteessa vihdoin muuttamaan hieman isompaan asuntoon! Kuten elämässä yleensä, asiat kasautuvat juuri siihen kohtaan, jossa on muutenkin täyttä. En toki valita, sillä kuten täällä jo mainitsin, nykyinen asunto ei ole missään kohtaa tuntunut kovin mieleiseltä.

Arki rullaa tällä hetkellä omalla painollaan. Nautin kovasti niistä - nykyään melko harvinaisista - hetkistä, kun saan opiskella yksin kotona. Iltapäivisin kotona ovat usein paitsi omat koululaiset, myös heidän ystäviään, joten silloin on harvemmin riittävän rauhallista opiskeluun. Joka tapauksessa nautin suuresti tästä tilanteesta, jossa voin yleensä olla kotona lasten saapuessa koulusta, ja muutenkin arki on omalta osaltani kiireetöntä ja melko vapaatakin, vaikka puuhaa riittääkin niin kotona kuin sen ulkopuolella. Töitä teen jokusen vuoron kuukaudessa, mikä on tuntunut ihan hyvältä tahdilta etenkin näiden tiiviimpien kurssien kylkeen. Vaikuttaa siltä, että tasapaino on jokseenkin löytynyt, vaikka tuskin elämästäni koskaan täysin vakaata ja stabiilia saadaankaan - enkä sitä edes toivoisi! Ensi syksynä kenties ovat jo ihan toiset kuviot, joten otan täyden ilon irti viimeisestä (perustutkinto-)opiskeluvuodestani. 

 


 

Mutta nyt pitää palata opiskeluiden pariin. Huominen seminaariesitys pitää vielä tarkastaa tälle päivää. Mukavaa viikon jatkoa teillekin!

31.10.2021

Opiskelupäiväni 10

Lokakuun viimeistä päivää viedään, joten on lokakuisen opiskelupäivän aika. Viime viikko vietettiin syyslomaa, tosin osittain töiden merkeissä, ja maanantaina alkoi lastenpsykiatrian kurssi. KNK päättyi ennen syyslomaa tenttiin, joka oli yllättävän kiva kompakteine kysymyksineen. Mutta nyt ollaan jo siinä pisteessä, että LT5 on yhtä kurssia vaille valmis. Vitosen oikeuksia toki saanen odotella tovin jos toisenkin, sillä yliopiston järjestelmä vaihtuu eikä opintosuorituksia saada kirjattua heti tenttitulosten jälkeen. Vaan eipä niillä oikeuksilla kiire ole, kun en aio kylmiltään lähteä mihinkään päivystelemään. Lastenpsykiatria on opintopisteiden valossa kevyempi kuin KNK, mutta erinäisiä omalla ajalla tehtäviä pieniä tehtäviä vaikuttaa olevan runsaasti. Pidemmittä puheitta kohti lokakuista opiskelupäivää! Kuvat ovat jotain vanhoja, koska en muistanut kuvata juuri kyseisenä päivänä.



Klo 7.00

Herätys! Tänään on pelkkää etäopetusta, joten voin nukkua jopa seitsemään. Herätyksen jälkeen aamutoimet, joka päivä liki samanlaisina toistuvat rutiinit, joista olette lukeneet näistä postauksista monen monta kertaa.

Klo 8.15

Koneen ääreen ja etäopetus käyntiin! Lastenpsykiatriassa on vuorossa teoriaseminaari, johon myös minulla parini kanssa on oma lyhyt esitys. Parituntinen vierähtää mukavasti käytännönläheisten aiheiden parissa. 

 

 

Klo 10.00

Opetus päättyy. Valmistaudun lähtemään KYSille opiskelemaan iltapäiväksi. Tutkimusta pitäisi taas saada eteenpäin, ja kalastelen opiskelukavereistani seuraa, jotta saisin helpommin jotain tehdyksikin! Iltapäivisin kotona opiskelu on aika mahdotonta koululaisten ja usein myös heidän kavereidensa ollessa kotona.

Klo 11.00

KYSillä ollaan! Käväisen pikaisesti tietokoneella katsomassa parit mieltä askarruttaneet asiat ja suuntaan sen jälkeen syömään kavereiden kanssa. Lounastauko venähtää pitkäksi.

Klo 12.30 - 14.30

Teen tutkimushommaani eteenpäin samalla kun kaveri opiskelee viereisellä koneella. Välillä autan (tai yritän auttaa) häntä tietoteknisissä ongelmissa. Teen korjauksia omaan artikkeliini ja lähettelen välillä viestejä ohjaajilleni, kun tulee ongelmia. Toiseen viestiini jään odottelemaan vastausta, joten laitan koneen kiinni ja päätän jatkaa toisella kertaa.


 

Klo 14.30 - 16

Kahvilla kavereiden kanssa. Nautin kerrassaan suuresti tästä viimeisestä(kin) opiskeluvuodesta, kun vielä voidaan viettää (toki oman elämäntilanteeni antaessa myöten) kiireettömästi aikaa yhdessä. Tiedän jo nyt, että tulen kaipaamaan tätä aikaa. <3

Klo 16.15

Hakemaan lapsukaisia hoidosta. Matkalla soitan koululaisille, jotka eivät tavallisesta poiketen ole soittaneet minulle koulun jälkeen. Kaikki hyvin kuulemma. Kävelen pienten kanssa kotiin, ja suurimman osan matkasta joudun kantamaan kuraista kuopusta, koska rattaat ovat jääneet kotiin. Kerrankos sitä, totean, kun matkalle putoaa milloin pipo, milloin kumisaapas...

Klo 17.00

Vihdoin kotona, olipa pitkä ja tuskallinen taival! Laitan ruoan uuniin, ja sen valmistuttua tarjoilen sitä lapsille. Itselläni on vähän kiirettä, kun huomisen teoriaseminaariesitys on vielä omalta osaltani tekemättä. Perehdyn silmät ristissä lapsen kommunikaatiotyyleihin ja kehitykseen.

 

 

Klo 18.00

Esitystä lastenhoidon lomassa väsätty. Huomenna on tiedossa kuopuksen synttärijuhlat, rästiin jääneet nekin, joten nyt leivon kakun. Kakun ollessa uunissa järjestelen kämppää, yritän estää kuopusta kiipeilemästä pöydillä ja muuta perusmeininkiä. 

Klo 19-21.30

Iltatoimia, kakun ja juhlien valmistelua, kakun koristeiden askartelua ja sen sellaista. 

Klo 21.30

Kylläpä väsyttää! Vilkaisen vielä huomisen esityksen, onko parilta tullut siihen muutoksia. Ei ole, joten ei kun nukkumaan ja huomista kohti! Huomenna luvassa lisää etäseminaarimeininkiä, kiireinen aikataulu ja ne synttärikahvit. Mukavan tapahtumarikas syksy jatkuu. :)


 

Seuraavat viikot vierähtävät siis lastenpsykiatrian parissa. Paljon kiinnostavia ja tulevaisuuden kannalta hyödyllisiä teemoja kurssilla varmasti käsitellään, vaikka kurssi onkin vasta alussa. Muista opinnoista ja syksyn jatkumisesta lisää pohdintaa seuraa myöhemmin. Palataan taas opiskelupäivien pariin marraskuussa!

28.9.2021

Opiskelupäiväni 9

Heippa! Tammikuussa aloitetut opiskelupäivät saavat kesätauon jälkeen taas jatkua. Nyt esittelyssä siis syyskuinen opiskelupäivä. Kolme elokuista opiskeluviikkoa hujahtivat ohi niin vikkelästi, etten edes muistanut koko "opiskelupäiväni"-sarjaa. Eipä niistä muutenkaan olisi kovin paljoa sanottavaa löytynyt, kun opiskelupäivä tarkoitti etäyhteyksien päässä istumista tyypillisimmin 8 tuntia päivässä. Joten nyt: syyskuisen opiskelupäivän vuoro!
 


 
7.00

Kello soi. Olen nukkunut huonosti, joten tavoistani poiketen torkutan kokonaiset viisi minuuttia!

7.05 

Laahaudun ylös. Laittelen lapsukaisia valmiiksi hoitopäivää varten, teen kampauksia ja autan pukemisessa. Pikkuisin on vallan ihastunut uusiin kenkiinsä ja kopsuttelee niillä heti aamusta.

7.45

Pienimmät lähtevät miehen vieminä hoitoon. Vielä on koulukuvaukseen menevän kampaus laittamatta - onpahan muuten tarkat ohjeet, miten hiukset pitää laittaa! Yksi lapsista on vielä tänään toipilaana kotona. Tuttuun tapaan talon hiljettyä hoidan omat aamutoimet ja syön aamiaista.
 


 
8.00

Siirryn kahvin kanssa tabletin ääreen. KNK-kurssilla seminaarit ja muut yhteiset opetukset ovat etänä, ryhmäopetukset läsnä. Ihan mukava tällainen hybridimalli, kun ei tarvitse joka päivä raahautua paikan päälle. En jaksanut eilen riittävästi perehtyä seminaarin aiheeseen, joten tehtävää jäi vielä aamullekin. Katson päivän seminaariin liittyen videoita ja artikkeleita korvaperäisestä huimauksesta ja vilkuilen oppikirjaakin aiheen tiimoilta. Lisäksi katson sähköpostit ja muut tiedotuskanavat, joissa ei ole kerrassaan mitään uutta.

9.15

KNK-seminaari alkaa, aiheena siis tänään kuuloviat sekä korvaperäinen huimaus. Mielenkiintoinen seminaari! KNK eli korva-nenä-kurkku-kurssia olen odottanut jo pitkään, mutta kurssi on vasta alussa, joten en tiedä vielä, vastaako kurssi odotuksia. Toipilas tarvitsee oman siivunsa huomiosta myös seminaarin aikana, joten jälleen kerran osa menee ohi korvien.

11.00

Seminaari päättyy. Lounashetkellä kokeilussa kauppatilauksen mukana tutustumistuotteena tullut Saarioisten uutuus, jonkinlaista kanapataa italialaisittain. Muuten hyvää, mutta oliiveista en oikein pidä edelleenkään! Lounaan jälkeen pelataan toipilaan kanssa Blokusta.
 


 
12.00

Takaisin opiskelujuttujen ääreen. Huomenna on taas harkka, johon on liuta ennakkotehtäviä kirjattuna. Katson tarvittavat videot (onneksi ne ovat lyhyitä) ja selailen piakkoin avautuvan alkukuulustelun materiaalia. Jostain syystä pääsykoeajoista lähtien etenkin korvan anatomia on ollut tosi vaikeaa hahmottaa, joten vietän tovin jos toisenkin näiden teemojen parissa.

14.00

Nyt riittää opiskelu, keskittymiskyky on vielä kesälomalla. Soittelen neuvolaan ja varaan lapselle ajan tarkastukseen. Koululaiset puuhaavat omiaan ja minä saan tehtyä omia juttujani. Luen kirjaa ja otan rennosti.

14.30

Päivällisen valmistelua ja muuta kotihommaa. Puolison isä piipahtaa ohikulkumatkalla tuomassa tuliaisia.
 


 
15.30

Ryhmäliikuntatunnin aika! Yllättävän suosittuja ovat kaikki nyt alkusyksystä, mutta onneksi toisinaan, kuten nyt, saan peruutuspaikan. Kesän jäljiltä haetaan vielä kuntoa, mutta tästäpä sekin taas lähtee. Hyvä mieli ainakin tulee! Tunnilta kotiin ja päivälliselle, jonka olin aiemmin päivällä valmistanut.

Klo 17.50

Lapsukaisen harrastusaika, mies lähtee kuskaamaan ja viettää samalla omaa aikaa. Minä vietän leppoisaa iltaa muiden muksujen kanssa, joskin ehtiväisen kuopuksen perässä saa aika lailla jatkuvasti kulkea.

19.00

Lasten iltatoimet.
  


 
Klo 20.00

Vilkaisen, pitääkö kirjaamani huominen aikataulu paikkansa ja olenko tehnyt kaiken tarpeellisen. Tällä kertaa olen. Laitan vielä tavarat valmiiksi aamun läsnäolo-opetusta varten. Sen jälkeen loppuilta vapaata, nähdään miehenkin kanssa ensimmäistä kertaa tänään kunnolla. :D

Klo 21.30

Ja nyt nukkumaan!

 

KNK:ta on nyt takana reilu viikko eli reilu neljäsosa. Vaikuttaa tosi jämptisti järjestellyltä kurssilta, mikä on aina opiskelijan taakkaa helpottavaa. Mielenkiintoisia opetuksia on tähän mennessä tullut vastaan. On ollut ihanaa palata takaisin opiskelijan rooliin, jossa aina joku tietää, missä pitäisi olla ja mitä tehdä. :D Tähän asti on ollut mukavaa, ja nähtäväksi jää, mitä kaikkea seuraavat viikot tuovat tullessaan!

10.9.2021

LT6: alku

Uskomatonta kyllä viimeinen lääkisvuoteni on täällä! LT6 oli jotain käsittämätöntä pikkuruisena fuksina viisi vuotta sitten. Vaikka kuinka aiemman ammattini perusteella tiesin, ettei edes kuuden vuoden koulutus riitä tekemään minusta valmista, toivo siitä eli yllättävän pitkään. Epävarmuus on kuitenkin ollut uutta uraa aloittaessani uskollinen seuralainen, kuten jo moneen kertaan olen kevään ja kesän mittaan ehtinyt kirjoittaa. Nyt on kuitenkin neljän viikon verran käyty LT6-lukuvuotta, joten on aika teillekin selventää, missä mennään.


Kuudes ja viimeinen lääkisvuosi on opintosuunnitelmassa kevyt, vain 20 op sisältävä lukuvuosi. Toki väliin sullotaan pakollisia amanuenssuureja suunnilleen 12 op arvosta tai tehdään syväreitä (20-25 op), mikäli ne ovat vielä tekemättä (tähän syvärit jo tehneen pienesti itsetyytyväinen hymy, joka hyytyy heti seuraavassa virkkeessä). Minulla toki kutosvuoden opintojen lomaan ahdetaan vielä kaksi LT5-kurssia, KNK eli korva-nenä-kurkku sekä lastenpsykiatria, yhteensä 11 op. Täytyypä vielä muutama päivä käydä korvaamassa kevään tk-jaksostakin, jotta saan siitäkin suoritusmerkinnän. Pahimmoilleen juuri ennen kesää sairastuin flunssaan, jonka seurauksena joudun korvauspäivät suorittamaan.

LT6 sisältää paljon aiemmin opitun kertausta ja syventämistä, esimerkiksi oikeuslääketieteen opinnot jatkuvat, sisätauteja täydennetään ja kliininen farmakologia syventää preklinikassa opittua. Valinnainen tk-jakso voidaan suorittaa joulukuussa, mikäli haluaa vielä tk-taitojaan ennen valmistumista harjoitella. Täysin uusia kursseja ovat iho- ja sukupuolitaudit, syöpätaudit sekä oikeuspsykiatria, joita olisin kieltämättä voinut hyödyntää viime kesänä. Loppukeväästä juuri ennen kurssin valmistumista käydään ongelmalähtöisiä seminaareja. Muitakin kursseja mahtuu LT6:n ohjelmaan, mutta niistä lisää tuonnempana.

 

 

Koko vuosikurssilla oli heti alkuun kolme yhteistä luento- ja seminaariviikkoa (sekä oikeuspsykiatrian opintojakso kokonaisuudessaan), joiden jälkeen ryhmät A-D jatkavat omien kurssiensa parissa tuttuun tapaan. Nuo viikot ovat nyt onnellisesti takana päin - on nimittäin sanottava, että klo 8-16 etäyhteyksien päässä oleminen alkoi pidemmän päälle väsyttää. Minulla alkuviikkoja seuraavat pari vapaata viikkoa, joiden jälkeen alkavat loput LT5-opinnot nätisti peräkkäin. Niiden jälkeen opiskellaan viikko syöpätauteja ja kliinistä farmakologiaa, viikko moniammatillista kuntoutusta ja kaksi viikkoa tk-jaksoa (tuota valinnaista, jonne totta kai olen menossa). Joululomaa jää silti ruhtinaalliset kolme viikkoa.

Kevätpuolella vuorossa ovat hätätilanteet sekä oikeuslääketiede (1 viikko), iho- ja sukupuolitaudit (2 viikkoa), muutama vapaa viikko, joiden aikana suoritan lastentautien lisäkurssia ja kaiken kruununa sisätautien täydentävä kurssi sekä mainitut ongelmalähtöiset seminaarit. Ja lisäksi keikkatöitä sen verran mitä ehdin ja jaksan. Eli ihan vähän vaan kaikkea!

 

 

Pahoin pelkään, että ajan kulu vain kiihtyy tänä vuonna, ja ennen kuin arvaankaan, olen sormi suussa työelämässä ihmettelemässä, mihin nämä kuusi vuotta hujahtivatkaan. Kuluneesta kandikesästä olen hakenut hyväksilukuja pakollisiin amanuenssuureihin kahden kuukauden edestä, joten kaksi on vielä jäljellä. Ne ajattelin hankkia ensi kesän kesätöistä, jos laatimani suunnitelmat vain pitävät paikkansa. Ja sitten se koittaisi, valmistuminen!

28.8.2021

Tasapainoa hakemassa

Elokuu on lopuillaan, koulut ja opinnot alkaneet taas. Tänään kirjoitan ehkä hieman tavallisesta poikkeavia kuulumisia ja ajatuksia. Blogini ei ole varsinaista avautumista varten, ja olen tietoisesti pitänyt täältä poissa juuri näitä harmaita sävyjä, joista tänään kirjoitan. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että on hyvä kirjoittaa kaiken positiivisen lisäksi myös muista opiskelun ja elämän puolista. Kun "kaikkialla" - vai kuvittelenko vain? - tuodaan esiin lääkisopiskelun ja työelämään astumisen ihanuutta ja hehkutetaan uusia kokemuksia ja tilanteita, joihin on päästy, tekee mieli vastapainoksi kertoa siitä toisesta puolesta, vaikeista tunteista ja asioista, joita väistämättä joutuu välillä kohtaamaan.

 


 

Olen useita kertoja kirjoittanut rehellisesti myös opiskeluun ja työhön liittyvistä vaikeammista hetkistä ja fiiliksistä. Väsymystä, motivaationpuutetta ja monia muita teemoja olen käsitellyt esimerkiksi täällä, täällä ja täällä. Etenkin vuosi 2017 oli minulle kovin raskas, ja samanlaisia tunnelmia kuin nytkin koin tuolloin työntäyteisen kesän jäljiltä. Vaikka arveluttaakin ("Mitä muutkin nyt minusta ajattelevat?") julkisesti näistä asioista kirjoittaa, teen sen silti, koska en halua olla vahvistamassa illuusiota täydellisesti pärjäävistä opiskelijoista tai (tulevista) lääkäreistä. Sillä jokainen meistä on ihminen.

Olen - ikävä kyllä ja toisaalta oikein hyvä niin - yksi suorittajista, jotka puurtavat ja pinnistelevät, kunnes raja tulee vastaan - ja pyrkivät rajasta huolimatta puskemaan aina vaan eteenpäin. Ei ole herkkua yhtäkkiä havahtua siihen, että omat voimavarat ovat hiipumassa. Väsyneenä kaikki tuntuu  tuplasti hankalammalta kuin muuten, ja jossain vaiheessa on vain tunnustettava, ettei juuri nyt jaksa enempää. Eteen voi tulla myös tilanne, jossa on haettava apua esimerkiksi opiskelijaterveydenhuollosta. Kliseisesti ilmaistuna ensin pitää osata huolehtia itsestään, jotta voisi kantaa huolta muista.

 

 

Blogissani olen aiemmin kirjoitellut ajatuksistani liittyen (uuteen) ammattiini sekä työhön. Epäilyksen hetkiä on näköjään koettu joskus ennenkin. Tällä hetkellä vastaavat teemat ovat pinnalla, sanoisinko jopa luonnollisesti, ensimmäisen kandikesäni jälkimainingeissa. Ensimmäinen kunnon kosketus työelämään oli minulle kaunistelematta kovin raskas pala, joskin paljon hyvääkin mahtui kuluneisiin kuukausiin. Vaikka opintojenkin aikana on tullut pohdiskeltua omaa alanvalintaa ja siihen liittyviä asioita, työnteko on lisännyt näitä pohdintoja entisestään: Onko tämä oikeasti sitä, mitä haluan elämälläni tehdä? Löytyykö minulle "oma paikka"? Missä toivon olevani vuoden kuluttua? Entä viiden tai kymmenen vuoden? Totta kai pitää välttää tekemästä pitkälle meneviä johtopäätöksiä yhden kesän tai muutaman kuukauden perusteella, mutta myönnettävä on, että ammattiin kasvu on tälläkin kertaa ollut niin paljon kivuliaampaa kuin olisin toivonut. 


 

Syksy on siis alkanut hieman harmaissa merkeissä muutenkin kuin sään puolesta. Motivaatiota ja tasapainoa tässä vielä etsiskellään, mutta jospa tämä viimeinenkin opiskeluvuosi lähtisi pian käyntiin toden teolla. Pikkuisia onnen pisaroita ja toivon pilkahduksia on jo harmauden keskeltäkin tavattu. Kuulaita, kauniita, viileitä ja aurinkoisia syyspäiviä odotellen.

Iloista syksyn jatkoa teillekin!

2.8.2021

Kandikesä takana!

Lauantaina alkoi kauan odotettu loma. Kesä on vierähtänyt hurjaa vauhtia, vaikka välillä on tuntunut, ettei aika liiku mihinkään, ja alkukesän päivistä tuntuu olevan iäisyys. On mahdotonta enää täysin ymmärtää, millainen kandi kesän alussa työpaikalle asteli, mutta sen tiedän, että kauas on tuosta hetkestä tultu. Pohja uudelle uralle on nyt luotu. 

 


Mikä töissä yllätti? Ehkä eniten se, että asiat, joita etukäteen pohdin eniten, eivät lopulta olleetkaan niin vaikeita kuin ajattelin. Toisaalta vastaan tuli tilanteita ja asioita, joita en etukäteen osannut edes kuvitella. Yllätyin siitä, miten paljon pidin työni rutiineista, siitä, kun sain itse suunnitella päiväni kulun - ainakin osittain - ja pienistä, päivittäin toistuneista mukavista jutuista.

Hoitajien ja muun henkilökunnan kanssa yhteistyö sujui hyvin, missä varmasti auttoi oma kokemukseni hoitajien roolista. Etenkin alkuun oli lieviä vaikeuksia muistaa oma roolini, koska hoitajuus on minussa kuitenkin niin syvällä. (Lääkäri? Ai niin, sehän olen minä!) Aiemman kokemukseni ansiosta potilaiden ja omaisten kanssa työskentely tuntui mutkattomalta. Konsultaatiopuheluita soittelin kesän aikana jonkin verran, ja ilokseni on todettava, että vastaanotto oli joka kerta hyvä - sain ystävällisen tai vähintään neutraalin vastauksen ja selkeät ohjeet, kuinka toimia.

 

 

Kesä koostui ajoittain liki sietämättömästä epävarmuudesta, onnistumisen ilosta, uuden oppimisesta, tilanteista, jotka menivät hyvin ja niistä toisista, joihin nyt olen saanut oppia ja varmuutta. Olen stressannut joissain tilanteissa paljon ja toisissa vielä vähän enemmän. Olen saanut onnistumisen kokemuksia, hyviä kohtaamisia ja kiitoksia. Olen hoitanut potilaita ja asioita unissanikin, sillä työt ovat ikävä kyllä pyrkineet mukaan vapaallekin. Tämän toki tiesinkin jo omalla kohdallani todennäköiseksi aiemman urani perusteella. Selvitty on kuitenkin, ja tärkeintä on, että koen tehneeni parhaani.

Kulunut kesä on ollut kieltämättä raskas ja kasvattava. Kaiken kaikkiaan on sanottava, että takki on tällä hetkellä hyvin tyhjä. Aika näyttää, millä mielin tätä kesää jatkossa muistelen.  Kaikesta huolimatta pohjimmiltaan ajattelen, että jos tämä oli se vaikein kesä, minulla ei ole jatkossa mitään hätää. Tämän kesän jälkeen on pakko olla ylpeä itsestään.

 

 

Nyt ensimmäinen kandikesä on takana. Parin viikon päästä palaan toivottavasti levänneenä ja virkistyneenä takaisin lääkisopintojen pariin - ajatelkaa, kuudetta ja todennäköisesti viimeistä kertaa. Mutta nyt lomapuuhiin, kesälomareissu odottaa! Iloista elokuun alkua sinnekin! :)
 

22.7.2021

Staycation

Hei taasen! Heinäkuu on yli puolenvälin, ja saimme pienen hengähdystauon helteistä. Meillä kotona sisälämpötila on ollut käytännössä koko kesän 28-30 astetta, mikä on ulkoilman helleasteisiin yhdistettynä ollut aikamoisen kamalaa. Siksipä pakenimme hellettä yhdeksi viikonlopuksi lähihotelliin, tuttuun Sokos Hotel Puijonsarveen. Aikanaan - tarkemmin sanottuna 5 vuotta ja 2 kuukautta sitten - yövyimme samaisessa hotellissa pääsykoereissulla. Reipas tuleva eskarilaisemme oli tuolloin 5-kuinen vauveli, jota heräsin monta kertaa yössä imettämään. En saanut aamuyöstä enää unta, mutta kun vihdoin nukahdin, olin nukkua pommiin, kun en jaksanut nousta kellon soittoon. Silloisesta hotelliaamiaisesta muistan vain sen, etten jännityksen vuoksi saanut alas yhtään mitään muuta kuin puolikkaan kahvimukillisen!






Mutta tähän hetkeen: Koululaiset olivat pari viikkoa putkeen mummolareissulla. Kuten taisin aiemmin kertoa, kaikki kynnelle kykenevät sukulaiset on valjastettu kesällä koululaisten vahdiksi. Pienemmät toki ovat päiväkodissa arkisin. Paikallisia lapsenvahtivaihtoehtoja ei liiaksi ollut, joten isommat saivat viettää viikon toisessa ja toisen toisessa mummolassaan. Pienempien kanssa kaksilapsista standardiperhettä larpatessamme saimme eräänä torstai-iltana idean varata hotellihuone viikonlopuksi, eikä montaa minuuttia mennyt, kun huone oli varattu.

Oli kuin suurtakin matkallelähtötunnelmaa, kun pakkasimme tavarat viikonloppua varten. Matka kotoa hotellille kesti suunnilleen vartin, mutta uskomatonta kyllä pääsimme vallan mainiosti kesälomatunnelmiin tuossakin ajassa. Kirjauduimme sisään, tilasimme hissin ja astelimme huoneeseemme. Ja ah, mikä viileys siellä odottikaan! Sijatut vuoteet ja kylpyhuone saunoineen ilahduttivat toki myös. 

 



 

Lauantaina nautimme runsaan, mutta kuten kuvasta näkyy, lasten tyytyväisenä pitämiseksi hyvin kiireessä lautaselle kasatun aamiaisen.  Onni Oravakin kävi moikkaamassa lapsia aamiaisella, jossa lapset oli huomioitu hienosti heille erikseen osoitetulla tarjoilupöydällä. Aamiaisen jälkeen vietimme aikaa Kirkkopuistossa ja läheisen koulun leikkipaikalla.  Kävelimme satamaan jäätelölle ja päätimme ex tempore hypätä piakkoin lähtevän laivan kyytiin sisävesiristeilylle. Saaristokaupungin kierros väsytti kuopuksen niin, että hän simahti rattaisiinsa, mutta isompi nautti täysin siemauksin koko matkasta.

 

   


Hotellilla lapsiperheen näkökulmasta ilahdutti suuri leikkipaikka, jossa lapset viihtyivät mainiosti useaan otteeseen. Lauantai-illan kruunasi illallinen hotellin alakerrassa sijaitsevassa ravintola Ehtassa. Viileästä huoneesta oli mukava pitkästä aikaa livahtaa "omaan" saunaan, meillä kun ei tätä nykyä ole edes saunavuoroa. 

 

   


 

Sunnuntaina kirjauduimme ulos puoliltapäivin. Arki uhkasi puskea saman tien vastaan, kun suunnistimme isoille ruokaostoksille Prismaan. Ruoat löysivät tiensä kärryihin ja kauppakasseihin, ja saatoimme lähteä kotimatkalle. Vielä kotonakin kummastelimme sitä, miten noin lähellä kotia voi päästä noin lomafiiliksiin! Tuntui ihan kesältä, lomalta ja vapaudelta. Päästiin ihan eri tavalla irti arjesta, vaikka samat asiat olisi voinut tehdä kotoakin käsin. 

Oikeaa lomaa odotellessa - enää kuusi työpäivää!


30.6.2021

Kandikesän alku

Hei taas! Ensimmäiset viikot kandikesästäni ovat ohi. Tässä sitä kirjoitellaan eli todistetusti olen tähän asti selvinnyt. Aikakäsitykseni heittelee laidasta laitaan: yksi päivä voi tuntua viikolta, mutta viikot ovat sekunnissa ohi. Takana on likimain puolet ekasta kandikesästä, joten tässäpä ensimmäisen puolikkaan kandikesäkuulumisia. 
 
 

 
Jännitti kieltämättä kovasti aloittaa uudessa työpaikassa, vaikka olinkin yhden pariviikkoisen siellä jo etukäteen ehtinyt viettää hyvin fiiliksin. Arvelutti alkuun, osaanko edes käyttää enää kyseistä potilastietojärjestelmää tai muistanko muutenkaan yhtään mitään, mitä siellä opin, mutta sain yllättyä iloisesti. Asiat nimittäin palautuivat mieleen yllättävänkin sutjakasti, ja säästyinkin alkusokilta melkein täysin.

Henkisesti töiden aloitus ei ottanut niin koville kuin etukäteen ajattelin. Ei tosin fyysisestikään. On ihanaa tehdä päivätyötä, eikä töitä edes tarvitse aloittaa klo 7! Tietojärjestelmät, niiden aktivointi ja toimivuus sen sijaan tuottivat runsaasti päänvaivaa ensimmäisinä päivinä. Nekin saatiin onneksi lopulta toimimaan, ainakin tähän asti.

Sittemmin työn sisältö ja määrä on realisoitunut. Töitä on riittävästi, välillä liikaakin. Yritän välttää ylitöitä, mutta toisinaan päivät venyvät. Kiire tuo painetta välillä enemmän kuin pystyn hallitsemaan. Etenkin viime viikolla väsytti ihan älyttömästi, ja kuten varmasti jokainen tietää, väsyneenä ei pysty todellakaan kaikkeen, mihin virkeämpänä kykenisi.
 


 
Töissä olen keräillyt hurjasti "ensimmäisiä" eli uusia asioita. Jokunen on jo takana, mutta lukemattomia toki edessä. Eivät opeteltavat asiat taida tämän elämän aikana loppua, oli kyse sitten töistä tai muusta elämästä. Olen yrittänyt muistaa olla ylpeä oppimistani asioista, vaikka ikäväkseni olen todennut, että liian helppoa on kiinnittää huomiota asioihin, joita en vielä hallitse.

Täällä kirjoittelin uuden uran herättämistä tunteista. Epävarmuus on kuluneiden viikkojen aikana ollut näistä tunteista tutuin. Innostusta ovat lisänneet ne hetket, jolloin olen voinut todeta, etten turhaan ole liki viisi vuotta opiskellut. Itsereflektiota harrastan välillä ehkä liikaakin. Onneksi on kotona ihan toinen todellisuus, joka kiskoo irti työajatuksista, vaikka ihan aina sekään ei toimi.

On todella vaikeaa yrittää tiivistää, millaista töissä on tähän asti ollut, mutta yritän: Monenlaisia fiiliksiä, työn iloa, painavaa vastuuta. Epävarmuutta, varmistelua, välillä uniinkin puskevia hoitopäätöspohdintoja. Toisinaan ilonpilkahdus kiitoksista ja hyvin menneistä tilanteista. Hyvä mieli siitä, kun huomaa omilla hoitopäätöksillä hyviä tuloksia. Ja kohtaamiset, ne ovat ehkä parasta.
 


 
Tässä oli lyhykäinen katsaus kesätyöni päällimmäisiin tunnelmiin. Palailen toivottavasti asiaan vielä kerran-pari kesän aikana, kunhan ehdin ja jaksan! Muutama viikko takana, saman verran vielä edessä. Tsemppiä ja voimia muillekin kesäkandeille ja kesätyöläisille!

13.6.2021

LT5 - mietteitä menneestä lukuvuodesta

Kesä on alkanut ja LT5 tältä erää onnellisesti ohi. Koska on aina kiva vilkaista taaksepäin ennen suuntaamista kohti tulevaa, nyt seuraa koonti kuluneesta lukuvuodesta. Viime vuoden vastaavan postauksen löydät täältä! Tänä lukuvuonna kävin loput LT4:sta (kirurgia) sekä suurimman osan LT5-vuodesta (kaiken muun paitsi KNK:n ja lastenpsykiatrian). Opintopisteitä suoritettavanani on vielä suurin piirtein 60 op, joista 24 op (= 4 kk) pakollisia harjoitteluja eli amanuenssuureja. Kuvituksena - totta kai - pieniä palasia kuluneen vuoden opiskeluhetkistä!



Yleisesti koen saaneeni tänä vuonna erityisesti varmuutta omaan tekemiseeni. On ollut ihan mahtavia ja ihan kamalia hetkiä, mutta pääosin aika tasaisesti on tämä vuosi mennyt. Tuntuu tosin, että syksystä on kulunut äärettömän pitkä aika. Alkusyksy oli aika haastavaa, kun piti 100 % opiskelujen (sekä minun että miehen) lomassa hoitaa kuopusta kotona. Onneksi ollaan saatu ympärille ihania ihmisiä, jotka kävivät välillä jeesaamassa pikkuisen kanssa niin, ettei mitään opintoja syksyltä jäänyt rästiin. Kirurgia yllätti minut todella positiivisesti,  se oli laaja mutta hyvin järjestetty kurssi. Lempijuttujani taisivat olla leikkaussalikäynnit sekä päivystyksen seuranta. Loman jälkeen siirryin silmätauteihin, joka oli melko vaivaton kurssi. Sitä seurannut tk-jakso oli sitten kaikkea muuta, ja ehdottomasti etenkin henkisesti kuluneen lukuvuoden raskain pala. Kevät sujahti mukavasti ensin lasten-, sitten naistentauteja opiskellen. Väliin mahtuivat lisäksi yleislääketieteen, englannin sekä kliinisen ravitsemustieteen kurssit, jokainen melko pieni opintokokonaisuus mutta yhdessä kohtalaisen työllistävät.


 

Jos LT4 sujui mukavasti ja sisälsi pitkään odotettuja kursseja, vitosvuosi ei (tähän mennessä ole) ollut lempparini ollenkaan - paitsi lastentautien osalta. Tasaisen varmasti on kuitenkin myös tämä vuosi suoritettu, ja vähiten suosikkikurssistani (naistentaudit ja synnytysoppi) sain paljon uutta oppia ja motivaatiotasooni nähden suuresti ilahduttaneen arvosanan. Kuluneen lukuvuoden aikana

  • mukavinta oli oppia lisää eri aihealueista ja saada varmuutta ja luottamusta omaan tekemiseen ja osaamiseen
  • raskainta oli etenkin loppusyksystä mutta oikeastaan koko lukuvuonna piinanneet omat terveysongelmat, joiden vuoksi myös opinnot tuntuivat välillä raskaammilta kuin muuten ehkä olisivat tuntuneet
  • eniten opin sillä lyhyellä tk-jaksolla, ehdottomasti, lisäksi sanelu on nykyään jo hyvin hallussa
  • vielä kehitettäväksi jäi no, aika moni lääkärin työn osa-alue, joita parhaiten oppinee työelämän puolella...
  • innostavinta oli huomata oma edistymisensä niin tiedollisesti kuin taidollisestikin eri opintojaksojen yhteydessä - etenkin tk-jaksoilla sai huomata oman ajattelunsa kehittyneen, mikä oli kivaa
  • eniten haasteita oli alkusyksystä opintojen ja pikkuisen hoidon yhteensovittelussa

Jokseenkin mitäänsanomaton fiilis jäi tästä lukuvuodesta, mutta syytä sille en osaa oikein eritellä. Syksyllä on luvassa alkuun luentoja, sitten käymättä jääneet LT5-opinnot KNK ja lastenpsykiatria (näitä odotan), joiden jälkeen loput LT6-opinnot. Omalla kohdallani LT6 ei ole niin keveä kuin muilla, mutta ei se mitään. Joka tapauksessa teoriaopinnot saan - jos kaikki menee hienosti, kuten tähän asti on mennyt - purkkiin yhtä aikaa muun kurssin kanssa, mikä on totta kai upeaa!

 

 

Mutta ennen viimeistä (apua) opiskeluvuotta on selvittävä koetuksesta, jota ensimmäiseksi kandikesäksi kutsutaan. Syksyllä opintoihin - viimeistä kertaa - palaa kokeneempi mutta toivottavasti alastaan vieläkin innostuneempi opiskelija. Kutosen opinnoista lisää tuonnempana, sillä ennen sitä on vielä kokonainen kesä elämättä! Ehkäpä ensi kerralla kirjoittelen kesätyötunnelmista.

Kauniita kesäpäiviä teille jokaiselle ja tsemppiä kullekin omiin elämäntilanteisiinsa!