30.5.2019

Toukokuun kuulumisia

Hyvää helatorstaita! Toukokuu tarkoitti minulle tänä vuonna lomaa. 10. päivä meillä oli viimeinen tentti, jota ennen olin jo palauttanut loputkin palautettavat potilasraportit sekä sisätautien suoritusvihon. Tänä vuonna kesäloma alkoi siis paljon aiemmin kuin kahtena viime vuonna. Nuoremmat jäivät lomalle samaan aikaan kuin minäkin, ja eskarilainen on saanut olla "puokki" eli käydä pelkkää eskaria, mitä hän on toivonut koko vuoden. Vaikka eipä mene enää kauaa, kun esikoulukin päättyy ja pääsemme koko jengi hetkeksi yhteiselle kesälomalle ennen kuin kesätyöt taas kutsuvat.




Toukokuussa oli tietenkin vappu, jota seurasi muutaman päivän kestänyt takatalvi. Sittemmin ei ole lunta enää näkynyt. Loppukuu on mennyt aika sateisissa merkeissä, mutta onpa sitä aurinkoakin tässä kuussa näkynyt. Vappua vietimme ihan perinteisesti oman porukan kesken ja itse tehdyillä munkeilla ja simalla herkutellen. Nyt loppukuusta mies kävi nuorempien kanssa vajaan viikon reissun vanhemmillaan ja mökillä. Sillä aikaa minä ja esikoinen hoidimme kumpikin omia velvollisuuksiamme, hän eskaria ja minä syväreitä, ja tietenkin vietimme "laatuaikaa", kuten ihana tuleva koululaisemme asiaa kuvasi ♥





Kun on ollut "lomalla" jo monta viikkoa, tuntuu kuin kesä olisi pidemmälläkin, vaikka vasta toukokuuta elellään. Kevään tentit ja muu elämä siinä sivussa veivät tehokkaasti ainakin omat voimani, joten tuntui todella vapauttavalta päästä eroon pakollisista opiskeluistani. Vaikken opiskelujuttuja olekaan päässyt täysin pakoon, syvärit ovat olleet ihan piristävää vaihtelua tenttipänttäykseen. Analyysivaihe on yllättävää kyllä soljunut ihan mukavasti, vaikken SPSS-ohjelman ylin ystävä olekaan. En jaksa enää asetella mitään toiveita tai odotuksia tutkimukseni valmistumisen suhteen, koska kaikki aiemmat ovat pettäneet surkeasti milloin minusta, milloin jostain muusta johtuen :D Siksipä keskityn olemaan onnellinen siitä, että homma etenee vaikka hitaastikin. Pari "ei tää valmistu ikinä"-tuskastumista on matkan varrella koettu, mutta pääosin hyvällä fiiliksellä on vedetty. Selvästi voiton puolella ollaan jo, eikä ole enää pitkä matka maaliin. Jospa koko ensi vuotta ei enää tarvitsisi viettää tässä syvärisuossa!





Alussa mainitsemani kevään viimeisen tentin eli sisätautien lopputentinkin tulokset saapuivat viimein. Sehän meni juuri niin huonosti kuin täällä manasin (taivaskin itki sinä päivänä), mutta taisi olla aika vaikea kaikille muillekin. Onneksi en sentään uusimaan joudu. Nyt on siis kaikki kolmosen kurssit onnistuneesti suoritettu ja suoritusmerkinnät saatu. Tällä hetkellä opintopisteitä on kasassa hurjat 176 op. Ihan vielä en pisteiden puolesta ole puolivälissä, vaikka ajallisesti ollaankin. Kesä jatkuu tästä edelleen enemmän tai vähemmän lomailun ja syvärihomman merkeissä, ja heinäkuussa kutsuukin sitten manuilut! Yksi kuukausi amanuenssuuria on minulle tässä kohtaa enemmän kuin tarpeeksi, vaikkei sen jälkeen taida jäädäkään kuin muutama hassu päivä lomaa ennen syyslukukauden alkua. Pitänee velvollisuuksista huolimatta yrittää ottaa iisisti kesäkuu, jotta jaksaa taas loppuvuoden :)




Sellaista sekalaista tällä kertaa. Kuvat ovat eräältä koko perheen retkeltä, kun kerrankin jaksettiin koko porukalla ulkoilemaan. Aika lailla vuorotellen on tämä kevät menty, kun kummallakin on ollut tehtävää ja luettavaa liiaksi asti. Mutta jee, taas on yhdestä lukuvuodesta selvitty, ja sekä minä että mies olemme tällä hetkellä opintojemme puolivälissä :) Mahtavat kaksi ja kolme vuotta olleet, ja vaikuttaa siltä, että aina vaan paranee! Ja hei, jos on jotain, mikä kiinnostaa ja mitä en ole hoksannut kertoa, kysy ihmeessä :)


Pirteää kesän jatkoa just sulle!

18.5.2019

Muuto(kse)n plussat ja miinukset - päivitys

Jokin aika sitten törmäsin vanhaan postaukseeni, jossa listasin ennen Kuopioon muuttoa tulevan muutoksen hyviä ja huonoja puolia. Liki kolme vuotta kuopiolaisena viettäneenä minulla on tähän(kin) asiaan jo paljon enemmän perspektiiviä kuin tuolloin - tuota postausta kirjoittaessani kun minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, millaista Kuopiossa todella on.

Eli Kuopioon muuton uudempia plussia ja miinuksia luvassa nyt!




+ lyhyet matkat

Ainakin tällä hetkellä saamme nauttia lyhyistä matkoista, kun molempien opiskelupaikat ja lasten päiväkoti ovat kodista parin kilsan säteellä. Myöhemmin työelämässä tilanne voi olla toinen, joten nautitaan tästä nyt, kun voidaan!

+ uusi ympäristö ja ilmasto

Toki tässä parissa vuodessa uusi kotiympäristö on tullut tutuksi, mutta tähän mennessä olen vain ihastunut siihen enemmän ja enemmän. Luovuin joo entisestä kauniista ympäristöstä, mutta sain tilalle jotain, joka peittoaa entisen mennen tullen. Kuopion vuodenajat miellyttävät minua suuresti (ainakin talvi), ja olen täältä löytänyt paljon kauniita lempipaikkoja. Korkeuseroilla on se hyvä puoli, että maisemat ovat ihan omaa luokkaansa.




+ kotoinen ilmapiiri

Toisin kuin etukäteen ajattelin, Kuopio ei tunnu mitenkään (liian) pieneltä eikä savonkaan kuuntelu ole loppujen lopuksi kovin kamalaa :D Paljon on toki tekemistä silläkin, että Kuopiossa asuu niin paljon muualta tulleita, etenkin opiskelijoiden joukossa. Mutta siis olen yllättynyt positiivisesti tästä leppoisasta tunnelmasta, jota kaipaan aina pk-seudulla vieraillessani. Elämästä ei ikinä tiedä, mutta tällä hetkellä entiset kotikulmat eivät houkuttele yhtään!

+ uudet kuviot

Kun on jo kerran muuttanut kauas kotoa, lähteminen toiselle paikkakunnalle on ja oli paljon helpompaa. Minusta on kivaa, kun ystäviä ja sukulaisia löytyy vähän joka puolelta. Uusien kuvioiden luominen on toisaalta aika raskasta, mutta toisaalta on hyvä huomata, että me pärjätään kyllä vähän vieraammallakin maaperällä. Uusiin kuvioihin voinee lukea myös uusvanhat harrastukseni, jotka etelämmässä asuessa olivat vuosikaudet hukassa, mutta jotka ilokseni löysin taas muuton myötä.




- mäet

Ne mäet!!! Etukäteen kun kuulee varoitteluja kamalista mäistä, sitä vaan tuhahtelee itsekseen ja ajattelee, että kyllähän mä nyt yhdelle mäelle pärjään... Onneksi pääsin loppuvuodesta tapahtuneen muuton myötä tuosta yhdestä järkyttävästä ylämäestä eroon, joskin mäellä asumme edelleen :D

- shoppailumahdollisuudet

Aika rajalliset siis. En edes tykkää shoppailusta, joten siksi olisi kiva, jos takuuvarmasti löytäisi kerralla sen, mitä etsii. Pk-seudun (netti)kirppistarjontaan verrattuna täällä joutuu usein odottelemaan, että sopivia asioita tulee tarjolle, mikä välillä turhauttaa. Samoin harmitti, kun Kuopion ainoa lastenvaatteisiin ja -tarvikkeisiin keskittynyt kirppis lopetti toimintansa tänä keväänä.

- opiskelukaupunki

Porukka vaihtuu opintojensa tahdissa eli tiuhaan. Voi tietysti olla, että kuulun itsekin tähän joukkoon, joka opintojen jälkeen lähtee muualle töiden perässä, joten enpä tiedä, onko minulla varaa "valittaa". Joka tapauksessa lienee rasittavaa tutustua aina vaan uusiin ihmisiin, jotka kuitenkin katoavat elämästä sitä mukaa, kun saavat opintonsa päätökseen.




Viimeisenä: parhaina juttuina ovat - tietenkin - säilyneet lääkis ja kaikki muuton myötä löytyneet ihan mahtavat tyypit! Opiskelu on vuosi vuodelta mielenkiintoisempaa ja antoisampaa vaikkakin myös rankempaa, ja on ilo huomata, että jonkin sortin tukiverkostoa on saatu tännekin, toiselle puolelle Suomea, rakennettua. Enää ei olla ihan yksin, vaikka siltä hetkittäin elokuussa 2016 Kuopioon muuttaessamme tuntui. (Olihan ja on edelleen meillä täällä jo muutamat tutut ennestään, ja uusia on saatu.) Eikä minulla edelleenkään ole ikävä entiseen. Tätä nykyä pidän ihan varteenotettavana vaihtoehtona, että jäisimme tänne pysyvästi, mutta siihen toki vaikuttavat myös meistä riippumattomat seikat, kuten työt... No, hetkeen ei niistä tarvitse huolehtia, kun on vasta (jo) puolet opinnoista hoidettuna!

 Iloista viikonlopun jatkoa! ♥

13.5.2019

Kasvattava kolmosvuosi

Keväistä maanantaita! Puolet lääkistaipaleesta on nyt takana, kaikki tämän vuoden suoritukset tehtynä ja sisätautien lopputenttikin saatiin pois alta perjantaina. Kesälomalla ollaan siis! Suurimman harppauksen kohti tulevaa lääkäriyttäni koen ottaneeni juuri tämän lukuvuoden aikana. Hyppäys preklinikasta kliinisten opintojen pariin ei ollut ihan niin suuri kuin etukäteen ajattelin, mutta silti huomaan näin jälkikäteen, kuinka paljon tämä vuosi on minua kasvattanut.




Syksyn alussa tuntui tosi jännältä alkaa "oikeasti" töihin eli harjoittelemaan ihan oikeita potilaskontakteja varten tutkimuksia ja toimenpiteitäkin. Tietysti tätä kevensi aiempi osaamiseni, kun esimerkiksi potilaan kohtaamista ei tarvinnut enää alusta pitäen harjoitella. Joka tapauksessa on ollut mukavaa vuoden edetessä huomata, miten pikku hiljaa taidot ja tiedot ovat karttuneet, eikä enää ihan joka tilanteessa tarvitse potea suurta epävarmuutta ja jännitystä. Erityisesti viimeistä potilasta tutkiessa oli hienoa huomata, miten tietyt rutiinit ovat jo vahvistuneet eikä enää tarvinnut niin orjallisesti noudattaa omaa tarkoin laadittua tutkimusjärjestystä. Juu, ja tähän väliin sanottakoon, että kaikki tuskin ottavat joka asiasta niin suuria paineita kuin minä, toipuva perfektionisti ;)

Klinikan opintojen vaikeudesta puhuttiin paljon etukäteen - siitä, miten kursseja ei enää läpäistä niin helposti tai kuinka vaikeaa on hahmottaa kurssien asioita. Itselläni on tästä ihan päinvastainen kokemus. Opiskelumenestykseni ei ole vielä koskaan ollut näin hyvä kuin tänä vuonna. Siinä missä en preklinikassa oikein jaksanut ottaa kaikkia kursseja tosissaan (mikä näkyi arvosanoissa, vaikka keskiarvo oikein hyvä olikin), klinikassa olen ollut omimmillani. Olen tämän vuoden aikana todennut, että menestykseni salaisuuksia taitavat olla pieni stressi ja "takamatkalla" olemisen tunne, jotka saavat minut puskemaan eteenpäin. Sama piirre lienee aikanaan ollut osallisena siihen, että lääkiksen ovet minulle avautuivat. Missään tapauksessa en pidä itsestään selvänä, että pärjään jatkossakin yhtä hyvin kuin tänä vuonna. On silti helpottavaa jatkaa eteenpäin, kun on jo todennut, ettei se niin mahdotonta ollutkaan.




Monta kertaa tänä vuonna olen ollut niin onnellinen siitä, että joudun ja pääsen oikeasti haastamaan itseäni opiskelujen suhteen. Ja joka kerta ennen tenttiä hämmästyn, kuinka paljon omaa osaamistaan voikaan viikossa-parissa kasvattaa. Tenteissä on mukavaa, kun painotus on kokonaisuuksien hallinnassa pikkunippeleiden sijaan, mikä on minulle ehdoton vahvuus. Sisätautien lopputentistä jäi kieltämättä melko huono fiilis heikohkon valmistautumisen vuoksi, mutta pääosin sanoisin, että klinikka on ollut itselleni "helpompaa" kuin preklinikka. Työmäärä ja opiskeluun käytetty aika ovat toki tänä vuonna olleet paljon suurempia kuin aiemmin. Kuten täällä blogin puolellakin on tullut ilmi, välillä on väsyttänyt aivan armottomasti etenkin tenttiputkien keskellä, joten silkkaa ruusuilla tanssia ei tämäkään vuosi ole ollut.

Tietysti kolmosvuotta ovat vahvasti värittäneet muut klinikkaan kuuluvat asiat, kuten ryhmäopetukset sekä omatoimiset tutkimiset ja seurannat. Omatoimisesti tehtävät osasto- ja päivystysseurannat ovat olleet ihan mukavia, joskin odotan kesän amanuenssuuria mielenkiinnolla. Pääsen silloin varmasti paljon paremmin tutustumaan sisätautien ihmeelliseen maailmaan. Sisätautien omatoimisia tehdessä usein harmitti, kun monet mielenkiintoiset asiat jäivät lyhyen seuranta-ajan vuoksi "kesken" enkä siis päässyt seuraamaan tapauksia alusta loppuun. Tämä toivottavasti korjaantuu kesällä. Asioihin tutustuminen vie minulta aina melko paljon aikaa enkä liiemmin pidä jatkuvasti uusiin paikkoihin tutustumisesta. Siksi toivonkin, että saan amanuenssuurin aikana rauhan keskittyä olennaiseen ja imeä itseeni kaiken mahdollisen tiedon.




Lienen aiemminkin kirjoittanut tämän, mutta jälleen kerran on sanottava, että tämä vuosi oli vielä parempi kuin edellinen! Vaikka suoranaisia motivaatio-ongelmia minulla ei näiden opintojen aikana ole juuri ollutkaan, kuluneen vuoden opinnot ovat kiinnostavuudessaan kirkkaasti päihittäneet parin ekan vuoden kurssit. Ja voitte vain kuvitella, miten innoissani odotan ensi vuotta, erityisesti neurologiaa, kirurgiaa ja psykiatriaa :) Onneksi on sentään kesä välissä, jotta saa kerättyä voimia uusia koitoksia varten. Ensi vuodesta tulee rankka, sen nimittäin tiedän jo nyt.

Ai niin, ja kaikille pääsykokeisiin meneville aivan hurjasti tsemppiä! Lukaiskaapa täältä vielä vinkit näihin viimeisiin päiviin. Pidän teille keskiviikkona peukkuja koko päivän :)

3.5.2019

Lontoo

Pitkästä aikaa suoriudun taas blogin ääreen! Pääsykokeen lähenemisen huomaa kyllä, kun blogin  kävijämäärät alkavat kasvaa, vaikkei päivityksiä tulekaan :) Takatalvi lumisateineen iski Kuopioonkin, joten on sopiva hetki palata keväisiin Lontoon-tunnelmiin ♥

Vietimme Lontoossa pääsiäisviikolla kolme kokonaista päivää ja neljä yötä, mikä oli - tietenkin! - aivan liian vähän. Perheellisenä on luonnollisesti pohdittava myös se, kuinka pitkään alle kouluikäiset ovat hoidossa, joten siltä kannalta katsottuna matkan pituus oli aivan riittävä. Huolta lasten pärjäämisestä ei toki ollut, kun hoitovuoroissa vaihtelivat molemmat isovanhemmat, ja pari tätiäkin pyöri vahvistuksena.




 


Kahdenkeskiset (ulkomaan)matkat ovat meille harvinaisia, joten yritimme ottaa tästäkin lomasta kaiken irti. Käveltyä tuli vähintäänkin riittävästi, eikä pelkälle olemiselle jäänyt liiemmin aikaa satunnaisia puistoissa istuskelemisia lukuun ottamatta. Lämpöä Lontoossa oli näin huhtikuun puolivälissä päivisin 20-24 astetta ja alimmillaan noin 9 plusasteen luokkaa. Se vastasi melko hyvin muistojani vuosien takaisista huhtikuisista kevätpäivistä, joskaan en luottanut muistikuviini niin paljoa, että olisin pakannut mukaan kesävaatteita!

Lontoo on ainakin omasta mielestäni keväällä hyvin hurmaava kaupunki suurine puistoineen. Hyde Parkissa vietimme ehkä eniten aikaa, mutta toki seikkailimme myös metroilla (rakastan niitä!) ympäri kaupunkia. Vaikka edellisestä kerrasta Lontoossa oli todella pitkä aika, muistin hyvin erilaisia reittejä eikä julkisilla kulkeminen tuottanut mitään ongelmia. Toista on ollut aikanaan esimerkiksi Pariisissa :D Ehkä kätevin muutos kaupungissa liikkumiseen oli se, että nykyään yksittäisetkin metro- ja bussimatkat voi maksaa lähimaksuominaisuudella varustetulla pankkikortilla! Siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten piti ostella automaatista lippuja tai Oyster card, matkanteko oli nyt todella sujuvaa. Päiväkohtaiset maksukatot olivat kohtalaiset ja tulivatkin täyteen matkan jokaisena päivänä.



 



Nähtävyyksistä kävimme varta vasten tutustumassa Westminster Abbeyyn, joka oli tuttu esim. nuorten kuninkaallisten häälähetyksistä. Pääsiäisen aikana siellä järjestettiin useita messuja ja muita uskonnollisia tapahtumia, joten pääsimme osalliseksi myös tällaiseen. Toinen ehdottomasti tärkeä kokemus oli London Eye, joka oli kyllä jonottamisen arvoinen. Lisäksi kävimme Madame Tussaudsilla ja ohitimme pikaisesti Sherlock Holmesin patsaan sekä museon. Viimeisenä päivänä vierailimme Chislehurstin luolissa, jotka olivat kyllä kokemus sinänsä. Harmi, ettei siellä saanut kuvata, koska tunnelma luolastossa oli aivan omaa luokkaansa. Luolissa oli aivan pimeää ja hieman viileää, ja osallistujille jaettiin hurmaavat lyhdyt valoa tuomaan. Opas kertoi väliin hurjiakin tarinoita siitä, mitä luolissa oli tapahtunut ja mitä missäkin paikassa tehtiin. Jos on vähänkään kiinnostunut historiasta, Chislehurst on tutustumisen arvoinen paikka!








Mutta kuten kaikki muukin, myös ihanat ja rentouttavat lomat päättyvät aikanaan. Vajaat pari viikkoa on taas eletty arkea, vaikka siihen olikin taas liian vaikeaa päästä kiinni... Viikon päästä on kuitenkin se vuoden pahin tentti, joten oli motivaatiota tai ei, pakko saada luettua. Hurjaa ajatella, että kolmosvuosi on ihan kohta oikeasti ohi.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle! ♥