18.8.2019

Raskauskuulumisia - 2/3 takana!

Raskaus jaetaan kolmanneksiin eli trimestereihin - lähteestä riippuen vähän eri tavoin. Omalla kohdallani toinen kolmannes on ollut jo tovin takana, kun 28+0 vaihtui viikko sitten. Viimeistä kolmannesta viedään siis!

Toinen kolmannes oli aika paljon helpompi kuin ensimmäinen ja todennäköisesti tämän raskauden helpointa aikaa. Alkuraskauden oireet pahoinvointeineen ja väsymyksineen jäivät taakse, mutta sen sijaan, kuten moneen kertaan olen jo kertonut, ikävät lantion alueen kivut tulivat jälleen jäädäkseen. Onneksi tällä kertaa olin ajoissa hankkimassa tukivyötä ja fysioterapeutin ohjeita, joten tällä hetkellä voin paremmin kuin etukäteen uskoin tässä vaiheessa raskautta voivani. Kohtuullisen napakoita harjoitussupistuksiakin tulee päivittäin, mikä sekin vähän pakottaa hiljentämään jo ennestäänkin rauhoittunutta tahtia. Laskettuun aikaan on vielä 2,5 kuukautta aikaa, ja opiskelemaan pitäisi pystyä vielä kymmenisen viikkoa, joten kaikki, mikä auttaa jaksamaan ja voimaan paremmin, on plussaa. Onneksi opintoja on sen verran tiiviisti, etten turhaan ehdi ajatella omaa vointiani :)




Toiseenkin raskauskolmannekseen kuului omalla kohdallani sokerirasitus, josta - kuten ensimmäiselläkin kerralla - selvisin puhtain paperein. Minulla ei siis ole raskausdiabetesta, mikä on totta kai hieno juttu varsinkin, kun sukurasitetta löytyy. Sen sijaan olen jo pidempään kärsinyt anemian oireista, joten rautalisä on käytössä neuvolaterkkarin suosituksesta ainakin jälkitarkastukseen asti. Toivottavasti olo jossain kohtaa helpottaa - ei lupaa hyvää loppusyksyn opinnoille tai muullekaan elämälle, jos väsymys tästä vain pahenee.

Lisäjännitysmomentteja raskauteen on tuonut se, kun rakenneultrassa todettiin, että napanuora on istukan reunassa kiinni. Tällä viikolla oli sen asian tiimoilta kontrolliultra, jossa onneksi todettiin, että kaikki on kunnossa, vauva on kasvanut hyvin eikä virtauksissa ollut mitään poikkeavaa. Sain toisenkin kontrollin raskausviikolle 36. Onneksi vauva liikkuu reippaasti, joten toistaiseksi ei ole tarvinnut kantaa suurta huolta hänen voinnistaan. Välillä tosin toivon, että olisi edes hetken paikallaan, kun nyt jo välillä kylkiä kiristää ja koko vatsan alue tuntuu tosi ahtaalta! Hurjaa, että vauva vielä liki kolminkertaistaa painonsa, jos siis syntyy suunnilleen samankokoisena kuin sisaruksensa.




Viimeiseen kolmannekseen lähdin ihan hyvin fiiliksin. Vaikka lähes koko raskauden olen ajatellut, että voi kun tämä olisi jo ohi, kumma kyllä haikeus uhkaa iskeä nyt, kun loppupuolta mennään. On hauskaa, miten samaan aikaan tuntuu, että aika kuluu käsittämättömän hitaasti ja silti ihan liian vauhdilla. Ihan uskomatonta, miten jo viikon päästä ollaan viikoilla 30+, mikä on joka kerta ollut raskauksieni viimeinen kymmenluku, kun kaikki lapseni ovat syntyneet reilusti ennen laskettua aikaa. Vähän tai aika paljonkin jo jännittää, miten ja milloin tämä vauva syntyy. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä viikkokausiin! Uskon tai siis tiedän kyllä, että mitä lähemmäs synnytystä päästään, sitä kypsempi olen kaikin tavoin tähän olotilaan. Nautitaan siis vielä sen verran mitä voidaan!

11.8.2019

Nelosvuoden alku

Viikko on eletty neljättä lääkisvuotta, ja päivät ovat täyttyneet lähinnä luennoista ja parista infosta. Onpa yksi oppimistehtäväkin jo tälle vuotta tehty, ja seuraavat tulossa heti ensi viikolla. Joka päivä luentoja on ollut 8-16 (15), joten mitenkään pehmeä lasku ei tämän(kään) vuoden alku ollut. Toisaalta nytkin vain harva luennoista on pakollista opetusta, mutta ihan jo alkuinnostuksen vuoksi olen kyllä pääosin ollut reippaasti paikalla.




Syksyn ensimmäiset viikot mennään siis hyvin luentopainotteisesti, mikä toki minulle sopii. Kirurgia on kiinnostavaa, vaikka epäilenkin, ettei minusta kirurgia leivota. Ensi viikolla alkavat myös fysiatrian ja psykiatrian luennot. Erityisesti keskityn luennoista fysiatrian ja ortopedian opiskeluun, koska ne ovat reseptiopin ja yleislääketieteen 1-kurssin lisäksi ainoat kurssit, jotka syksyn aikana käyn. Kirjat ovat hienossa rivissä työpöydällä, mutta tässä mainittakoon, etten ole niitä vielä edes avannut.





Vaikka etukäteen ajattelin, että tuntuisi raskaalta aloittaa heti (okei, neljän lomapäivän jälkeen) amanuenssuurin perään uusi lukuvuosi, ei se lopulta mennytkään niin. Oli oikeasti mukava palata taas tuttuihin rutiineihin ja nähdä kaikki kaverit, eikä se luennoilla istuminenkaan ikävää ole. Tänä vuonna opiskelujen alkua ei sitä paitsi tarvinnut jännittää edes sen vertaa kuin viimeksi. Varsinkin, kun tietää, ettei opiskelusyksyni ole kovin pitkä, tuntuu, että opiskeluintoa olisi - ainakin vielä - vaikka muille jakaa. Jos verrataan esimerkiksi parin vuoden takaiseen fiilikseen, tämänhetkiset tunnelmat ovat aika lailla päinvastaiset. On todella paljon helpompaa ja mukavampaa, kun ei ole lukuvuoden alkaessa jo valmiiksi väsynyt.




























Ensi viikko on paljon edellistä jännittävämpi, kun perheessämme onkin yhtäkkiä yksi uusi koululainen esikoisen aloittaessa ekaluokan. Kovasti on viime aikoina mietitty, millaista koulussa oikein onkaan ja harjoiteltu ekaluokkalaisen tärkeitä taitoja. Iso pieni esikoiseni ♥ Isoja elämänmuutoksia ja sopeutumista uusiin kuvioihin on siis ihan kulman takana, mutta toivotaan, että kaikki menee hienosti.

Samalla, kun hankittiin tulevalle koululaiselle tarvikkeita, pakkohan minunkin oli päivittää opiskelutarvikevarastoni. Nuo pastellisävyiset yliviivaustussit ♥ Samoin sain vihdoin hankittua uudet kynät muistitauluani varten! Puitteet ovat siis kunnossa alkanutta ja alkavaa opiskeluvuotta varten, enää pitäisi vain jaksaa opiskella... (En mitenkään laske, mutta yhdeksän viikkoa syyslomaan!)

Tsempit alkavaan viikkoon!

3.8.2019

Syksyn suunnitelmat

No niin, heinäkuu vaihtui elokuuksi, ja uusi lukuvuosihan käynnistyy taas ihan (liian?) pian. Vauvauutisten myötä montaa teistä varmaan kiinnostaa, mitä aion lähitulevaisuudessa tehdä lähinnä opintojen suhteen. Hyvin nöyrin mielin tässä mennään, kun mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, mutta tarkoituksena on tosiaan ainakin aloittaa LT4 yhtä aikaa kurssikavereideni kanssa.

Vuosi alkaa siis maanantaina koko vuosikurssin yhteisillä opintojaksoilla, joita ovat ainakin reseptioppi sekä kirurgian, psykiatrian ja fysiatrian sekä yleislääketieteen luennot. Heti elokuun lopulla on jo kirurgian tasokuulustelu. Syyskuun alussa käynnistyy ensimmäinen sykli, joka minulla sisältää fysiatriaa ja ortopediaa, käsikirurgiaa ja traumatologiaa (viimeisimmät ovat osa kirurgian kurssia). Muut kolme sykliä ovat kirurgia, neurologia/neurokirurgia ja psykiatria, ja eri ryhmät siis käyvät nämä neljä sykliä eri järjestyksessä. Omassa ryhmässäni käydään syksyllä fysiatrian ja ortopedian yms lisäksi kirurgia, keväällä sitten neurologia/neurokirurgia ja psykiatria. Ensimmäinen sykli päättyy syyslomaan, joka tuttuun tapaan on viikolla 42.




Ja sitten siihen epävarmaan osuuteen... Jos kaikki menee kuten toivoisin, voin ja jaksan käydä kaikki opinnot ensimmäisen syklin loppuun saakka. Syklin päättyessä tenttiin raskausviikkoja on liki 37, joten  tiukille menee varmasti niin jaksamisen kuin kaiken muunkin kanssa - parhaassa tapauksessa nyytti on tuossa vaiheessa jo sylissä. Toisaalta jatkuvien kipujen kanssa eläessä olen todennut, että jaksan kaikin puolin paremmin, kun voin tehdä jotain mielekästä sen sijaan, että käpertyisin omaan surkeuteeni. Siksi en aio jo etukäteen "luovuttaa" opintojen suhteen (kyllä, ne ovat tällä hetkellä parasta mitä tiedän :D), vaan vasta sitten, jos on pakko. Mietin kyllä muitakin vaihtoehtoja liki pääni puhki, mutta tulin siihen tulokseen, että tämä on paras vaihtoehto juuri minulle.

Toisen syklin kirurgia jää omalta kohdaltani hyvin todennäköisesti ensi vuoteen. Jaksoon kuuluu neljän päivän hajautus - omalla kohdallani Jyväskylässä -, joka on järjelläkin ajateltuna täysi mahdottomuus muutaman viikon ikäisen vastasyntyneen kanssa. Lisäksi loppusyksyyn ajoittuvat terveyskeskusviikot, joiden kohdalla on sama juttu. Nekin siis siirtyvät hamaan tulevaisuuteen - aika näyttää, minne.




Kirurgian syklin jälkeen onkin joululoma, ja mitä sen jälkeen tapahtuu, jää nähtäväksi. Elämää ei voi varsinkaan tässä tilanteessa liiaksi suunnitella, joten sen mukaan mennään, mitä sattuu tulemaan. Välivuosi tai tauko opinnoista ei ole mikään katastrofi, vaikka tokihan mieluiten hyödyntäisin huippuunsa viritetyn opiskelumotivaationi etenkin, kun monia kursseja olen odottanut ihan lääkiksen alusta asti. Mikään ei kuitenkaan mene oman ja perheeni hyvinvoinnin edelle ♥ Suhtaudun ensi vuoteen aika samalla tavalla kuin viime kerralla pääsykokeeseen: jokainen pienikin asia ja kurssi on eteenpäin, lopputuloksesta on turha murehtia. Viimeksi kaikki meni aivan loistavasti, nyt voi käydä toisin, mutta hyvillä mielin suuntaan silti syksyyn!