Elo-syyskuu 2018

Kivaa sunnuntai-iltaa! Ja niinpä, näköjään jäi elokuun kuukausikatsaus kokonaan välistä. Ai miten niin kiireistä? Elo-syyskuuta on aika tavalla rytmittänyt opiskelu, ja kuten täältä voi lukea, fiiliksiä on jo näin lyhyessäkin ajassa tullut laidasta laitaan. Vietimme elokuussa kahdeksatta hääpäivää (miten voi olla?!) ja kävimme mökillä pariin otteeseen talkoilemassa. Syyskuussa keskimmäinen täytti viisi ja sai lahjaksi toivomansa pehmokäärmeen. Juhlienjärkkäämisinspiraatiota odottelen edelleen...

Joka tapauksessa kahden viime kuukauden aikana:

parasta oli päästä helteisen kesän jälkeen takaisin kiinni arkirutiineihin. Ihan parasta oli se, että kenenkään ei tarvinnut tänä syksynä sopeutua uusiin kuvioihin (paitsi minun ja eskarilaisen ehkä vähän), vaan kaikki saivat palata tuttuihin ympyröihin kesän jälkeen.

inspiroivinta on ollut klinikan aloitus, uudenlaiset mielenkiintoiset kurssit ja tietenkin oikeat potilaskohtaamiset. Tunneskaala opiskeluun liittyen on myös laajentunut molempiin suuntiin :D Vaikka välillä (etukäteen) tuntuu, ettei muka kykene johonkin, saattaa heti perään ajatella, ettei tämän siistimpää voi enää ollakaan!

ikävintä oli joutua syväreideni kanssa epätoivoon, kun tuntui, ettei koko hommasta tule mitään. Nyt olen saanut apua jumitukseeni, joten paremmilla fiiliksillä jatketaan. Ikävää on ollut myös se, kun aikaa tuntuu olevan ihan liian vähän suhteessa tekemisen määrään - koskee siis niin opiskelua kuin muutakin elämää.

ärsyttävintä on ollut kaikenlainen aikataulusäätö, johon saanee tottua klinikkavuosien aikana. Ajankäytön suunnittelu on välillä vaikeaa, kun jostain saattaakin tulla yhtäkkiä jokin pakollinen käynti tai parhaassa tapauksessa illaksi tekemistä. Onneksi ollaan molemmat opiskelijoita, niin varmemmin toinen on sentään valmis hakemaan lapset ajoissa. Sairasteluja kauhulla odottaen...

hauskinta - vakiovastaus! - ovat lasten jutut ja tajuton tilannekomiikka. Aika äkkiä jäävät omat opiskelustressit taka-alalle, kun kuuntelee 2-6-vuotiaiden kokemuksia ja elämän oivalluksia. Yksi edellytys tässä elämäntilanteessa selviämiselle on varmaan se, että kykenee sekunnissa vaihtamaan moodista toiseen.

ilahduttavinta on ollut jo näin lyhyessä ajassa saada itseluottamusta ja -varmuutta siitä, että on oikealla alalla ja oppimiskykyinen yksilö. Arjen aloitus sujui myös koko porukan osalta ilahduttavan keveästi, ja olen viime syksystä poiketen voinut heti alusta asti panostaa opiskeluun niin paljon kuin olen halunnutkin. Eka tenttikin on jo hienosti takana, joten hyvä alku ollut tälle syksylle!

raskainta - tähän en osaa vastata! En ole vielä pahemmin rasittunut opiskelujutuista tai arjesta muutenkaan. No ehkä jotkut aamuheräämiset ovat olleet pienen työn takana :D

piristävintä on ollut liikuntaharrastusten aloittaminen kesän jälkeen. Rakastan myös näitä viileitä syyspäiviä - tällä hetkellä en todellakaan kaipaa kesää enkä myöskään odota talvea tai joulua. Parasta aikaa on just nyt.

kauneinta - tietenkin - sumuiset syysaamut ja kultainen auringonpaiste! Ja kaunein näky totta kai omat maailman suloisimmat muksut ♥

haikeinta taisi olla se, kun lapsuudenkotini myytiin lopulta pois. Kesällä kävimme siellä tällä porukalla viimeistä kertaa, ja nyt on yksi ajanjakso taas jäänyt taakse. Onneksi elämään on saatu myös paljon kivoja uusia juttuja - säilyypähän tasapaino :)


Melko pieneen pakettiin saa tiivistettyä parin kuukauden tapahtumat, kun tällä hetkellä elellään niin tasaisen tylsää arkea. Harmittavan vähän jää myös aikaa blogille, kun opiskelu, perhe, koti ja muut harrastukset kiilaavat edelle. Jos sulla on jotain kysyttävää tai postaustoiveita, laita ihmeessä kommenttia tai sähköpostia!

Kolmas syksy

Ihanaa, raikkaat ja viileät syyspäivät ovat taas täällä! Kun on kohta kaksi kuukautta tätä opiskelusyksyä takana, voinee varmaan todeta, että aloituksesta on selvitty. Itse asiassa - vaikka toista pelkäsin - tämä on ollut minulle se helpoin syksyn aloitus, vaikka uusia juttuja on jatkuvasti tullutkin. Koko ajan tuntuu muuten olevan viikonloppu, kun päivät vierivät niin käsittämätöntä tahtia.

Klinikan aloitus on omalla kohdallani sujunut yllättävän kivuttomasti. Muutos aiempaan ei ole likimainkaan niin iso kuin viime keväänä kuvittelin, vaan aika paljon mennään edelleen luento- ja harkkalinjalla. Toki erilaisia ryhmäopetuksia on preklinikkaan verrattuna paljon enemmän, keskimäärin 2-4 viikoittain, jonain viikkona taisi olla jopa kuusi. Uusina asioina tänä vuonna alkavat omatoimisesti tehtävät tutkimiset ja seuraamiset, joista info pidettiin tällä viikolla. Sisätautien kurssiin liittyen potilaita on tutkittava ja sairauskertomuksia tehtävä tänä vuonna yhdeksän kappaletta (yksi oli parin kanssa eli yhteensä kymmenen), polien ja osastojen seurantaa on 15 tuntia ja päivystyksessä seuraamista 30 tuntia. Lisäksi esimerkiksi kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen kurssiin kuuluu erilaisten tutkimusten seuraamista ja niistä raportoimista, mutta ne ovat pientä "oikeisiin omatoimisiin" verrattuna. Tuntimäärät eivät kuulosta todellakaan pahoilta - etenkin kun ne jaetaan koko vuodelle - mutta kyllä vaan jo nyt on välillä tunne, etteivät vuorokauden tunnit riitä mihinkään.

Astetta "oikeampiin" asioihin siirtyminen on paitsi tosi kiinnostavaa (vihdoinkin päästään asiaan!), myös välillä hirveän kuumottavaa. Kun stressi puskee pintaan, on vaan muistutettava itseään, että oppimassa täällä ollaan - ja onneksi vielä pitkään! Lisästressiä syksyyn ovat tuoneet myös syvärini, joita yritän tässä sivussa tahkota eteenpäin. Jonkinlainen aallonpohja tuli jo vastaan, joten nyt pääsen taas paremmalla fiiliksellä etenemään. Pitäisi tässäkin projektissa muistaa, että joka ikinen käytetty minuutti ja kirjoitettu sana on kotiin päin.

Pääfiilis taitaa olla, että tänä vuonna meiltä odotetaan jo ihan erilaista omatoimisuutta ja -aloitteisuutta. Jokainen on vastuussa siitä, että tekee ja oppii vaaditut asiat, mutta totta kai apua saa, jos jokin on epäselvää. Itsehän olen kavereiden mielestä perillä kaikesta, mikä ei kyllä ihan aina pidä paikkaansa. Pääpiirteet on hallussa kuitenkin, koska luonteeseeni nyt vaan kuuluu varautua kaikkeen etukäteen. Niin - vaikka kuinka yritin olla kurkkimatta tuleviin kuukausiin, tulin silti puolivahingossa päivittäneeksi kalenterini aina joululomaan asti. Lomista puheenollen klinikkaan siirtymisessä oli sekin kiva puoli, että nyt meillä on miehen ja lasten kanssa yhteiset syys- ja talvilomat! Tuskin teemme ainakaan syyslomalla mitään sen kummempaa, mutta vähän repaleisen kesän jälkeen on kivaa lomailla yhdessä koko poppoo :)

Kun nyt on kolmas syksy käynnissä, voinee jo muistella pienellä haikeudella sitä ihan ekaa syksyä. Katsokaa nyt, millainen pallero meillä asui vielä kaksi vuotta sitten :')

Toivottavasti sielläkin on syksy pyörähtänyt hyvin käyntiin. Rentouttavaa viikonloppua!

J: Viimeiset jutut ja vinkit

Nyt on J:n viimeisen postauksen aika. Pitkä matka on tultu J:n ensimmäisestä postauksesta tähän päivään. Toivottavasti J:n tarina tsemppaa juuri sinua ja muistuttaa, että vuodessa voi saada ihmeitä aikaan! Mikäli haluat palata J:n aiempiin vaiheisiin, kaikki J:n postaukset löytyvät tunnisteella vieraileva bloggaaja. Lämmin kiitos J:lle ajatusten, kokemusten ja vinkkien jakamisesta ja tsemppiä ja menestystä opintoihin ♥ Kuvat omiani, teksti J:n.

Se unohtui mainita MAFY-postauksesta, että eihän MAFYssä kaikkea ole, kuten ei missään muussakaan materiaalissa. Tämän vuoden kokeeseen sattui useampi asia tai aihe, joihin en ainakaan minä MAFYssä törmännyt. Tämän vuoksi on hyvä hakea lisätietoa eri kirjoista tai netistä. Mielestäni ei kuitenkaan ole tarvetta opiskella lukion opetussuunnitelmaa korkeammalla tasolla.

Pääsykoeopiskelu vie aikaa ja voimavaroja. Voikin olla hyvin haastavaa mahduttaa sitä uran tai perheen kanssa samaan aikaan. Tässä kannattaa pohtia omia voimavaroja. Haastetta tähän lisää se, ettei aluksi oikein yhtään tiedä, mitä on tulossa, mitä jo osaa, kuinka paljon tarvitsee aikaa ja lisäksi aina tulee jotain muutoksia. Itse kannatan rauhallista aloitusta, suunnittelua, joustoa, vapaapäiviä, pieniä lomia ja irtiottoja. Jos on jo hyvä pohja, ei mielestäni vielä syksyllä kannata aloittaa kokopäiväistä tai joka päiväistä opiskelua.

 

Olisin kovasti halunnut piirtää kuvia ja erilaisia ajatuskarttoja ja kuvia muistiinpanoihin. Koska en ole visuaalisesti lahjakas ja siten olen aika onneton piirtäjä, tein vain yksinkertaisia listoja ja käytin hyväkseni numerointia. Esimerkiksi maksa hajottaa kolmea, valmistaa seitsemää ja varastoi viittä ainetta. Tämä oli mielestäni aivan loistava tapa minulle, vaikka kauniit muistiinpanot olisivat myös olleet kivoja.

Useilta hakijoilta takavarikoitiin laskin kokeessa. Ole siis tarkkana, että sinulla on oikeanlaiset välineet ja ne on pakattu oikein. Tämä vähentää stressiä ja voit tarkistaa asian jo ilmoittautumisessa näyttämällä välineesi.

Pääsykokeessa muista ”helpot” pisteet. Niitä saa usein esimerkiksi vastauksen alkuun kirjoitetuista ja sievennetyistä kaavoista sekä lukuarvoista, jotka on muutettu laskussa tarvittavaan yksikköön. Tuota tehtävään edes jotain koko ajan, sillä pisteitä voi saada keskeneräisitäkin kaavoista tai lauseista.

Lue tehtävänannot ja etenkin aineisto kynän kanssa. Ympyröi ja kirjoita marginaaleihin apusanoja. Käytä nuolia tai huutomerkkejä, joilla kiinnität huomioisi oikeaan asiaan nopeasti. Useissa tehtävissä joutuu tehtävänantoa katsomaan monta kertaa, jolloin merkinnät nopeuttavat. Kun vilkaisu riittää, eikä tarvitse lukea uudelleen koko tekstiä, säästät paljon aikaa. Harjoittele tätä tehdessäsi harjoituskokeita, sillä tottumattomalle tämä on yllättävän haastavaa.

Jos jokin tehtävä tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja ahdistavalta, usein auttaa, kun hetken hengittää ja päättää tehdä edes jotain. Itse suosittelen tehtävänannon lukemista uudelleen kynän kanssa, jolloin teksti aukeaa paremmin. Näin voi saada edes jonkun ajatuksen mieleen. Näin kävi myös minulle kokeessa. Tehtävän 12 kohdalla meinasin nostaa kädet pystyyn ja todeta ettei tästä tule mitään. Hengitin ja luin sen uudelleen, tein muutaman merkinnän ja siirryin seuraavaan. Uudella kierroksella paneuduin siihen uudelleen ja loppujen lopuksi sain raavittua siitä kokonaiset 6 pistettä!

Vielä loppuun haluan kertoa, että on ollut todella hyödyllistä kirjoittaa näitä postauksia, sillä niiden avulla on saanut reflektoitua omaa ajattelua ja siten huomannut, milloin on aika muuttaa suunnitelmaa. Suosittelen siis kaikille pitämään jonkinlaista lukupäiväkirjaa tai projektipäiväkirjaa. Tsemppiä, uskallusta, energiaa, onnea, voimaa, rohkeutta ja positiivisuutta sekä kaikkia muita mahtisanoja kaikille!

J: Loppupohdinta

Keskiviikkoa! J:n pääsykoepostaukset alkavat kohta olla paketissa, joten nyt on loppupohdinnan aika. Omista kiireistäni johtuen julkaisen tämän aamupäivän sijaan iltapäivällä. Toivottavasti tästä on uutta tai ensimmäistä luku-urakkaa suunnitteleville iloa! :) Teksti: J, kuvat omiani.

Tämän jälkeen tulee vielä yksi postaus, johon olen kirjoitellut kaikkea sellaista, jolle en ole paikkaa näistä muista löytänyt. Nyt viimeistään kannattaa laittaa kommenttia tai sähköpostia, jos jotain kysyttävää tai asiaa on noussut mieleen.

Mitä tekisin toisin, jos aloittaisin kaiken alusta?

Luin postaukseni uudestaan läpi ja huomasin, että syksyllä ne olivat negatiivisia. Syksy olikin huomattavasti rankempi niin töiden kuin syksyn pimeyden kanssa. Pyrkisin keventämään jo syksyllä jostakin. En ainakaan tekisi työmatkoja tai ylitöitä, jos se vain olisi mahdollista. Toisaalta tuntui, ettei syksyllä ollut vielä hahmottanut työmäärä ja kokonaisuutta, joka oli edessä. Lisäksi oppimiskyky kehittyi huimasti kevääseen mennessä. Nämä lisäsivät syksyn rankkuutta. Minusta oli ihanaa, kun sain olla keväällä sen 1,5 kk pelkästään kotona ja opiskella. Koska kevät tuntui niin mukavalta, vaikka välillä olikin haastavia ja huonoja päiviä, tällä hetkellä koko pääsykoevuosi tuntuu positiiviselta ajanjaksolta.

Kirjoitin ensimmäiseen postaukseeni, että laskurutiini on hyvä, mutta ei se sitä kuitenkaan oikeasti ollut. Tämän ymmärsin vasta alkukeväästä. Kokeessa oleellista on, että pystyy hyppäämään aiheesta toiseen. Tätä ei voi harjoitella, jos opiskelee kurssi kerrallaan, vaan täytyy tehdä sekalaisia tehtävälistoja tai vanhoja YO-kokeita tai pääsykokeita. Laskurutiinia harjoittaisin paremmaksi jo syksyllä. 

Syksyllä lukisin vain bilsan 5. kurssin, sillä se oli ainoa, joka oli kunnolla unohtunut. Lisäksi mielestäni on turhaa opiskella bilsan juttuja syksyllä kovin ykistyiskohtaisesti, sillä ne unohtuvat kevääseen mennessä moneen kertaan. Vain kokonaiskuvan luominen on mielestäni oleellista. Kemian opiskelisin kuten olin tehnytkin. Fysiikasta vain selaisin kirjat läpi siten, että näkisin mitä muistan ja mikä voisi olla vaikeaa. Käytännössä pitäisin itselleni jotain ”kurssikokeita”, jotta oikeasti näkisin mitä osaan. Merkitsisin ylös ne asiat, joita en osaa. Jäisin töistä kokonaan pois tammikuussa ja silloin aloittaisin MAFYllä kemian ja fysiikan. Bilsan aloittaisin MAFYllä vasta ystävänpäivän aikoihin.

Entä jos en olisi päässyt?

Ennen tulosten julkaisua olin jo valmistautunut siihen, että en pääse. Tiesin, mitkä olivat ne asiat, jotka eivät sujuneet täydellisesti. Olin tehnyt jo listan niistä: Bilsa 5 + evoluutio, Kemia 5, Fysiikka 6 + 7. Varmastikin ne asiat, jotka ovat muidenkin mielestä joko vaikeita muistaa tai haastavia ymmärtää. Nämä suunnittelin käyväni syksyn aikana perin pohjin ja rauhallisessa tahdissa läpi. Keväällä olin suunnitellut opiskelevani joko MAFYllä tai jollakin toisella materiaalilla samoin kuin tänäkin keväänä. MAFYn uudelleen ottamisessa minua olisi häirinnyt ohjelman samat tehtävät. Varmaankin olisin päätynyt siihen, että otan MAFYn uudelleen ja ostan käytettynä jotkut tehtäväpaketit esimerkiksi Valmennuskeskuksen tai Epionen. Syksyn olisin tehnyt täysipäiväisesti töitä. Keväällä olisin lopettanut työt tammikuun alussa, jotta stressitasoni olisivat olleet entistä matalammalla ja minulla ei olisi ollut tunnetta, että olen koko ajan väärässä paikassa ja teen väärää asiaa.

Ensifiilikset klinikasta

Aurinkoista sunnuntaita! En ymmärrä, miten tätä lukuvuotta voi olla takana jo yli kuukausi. Tällä viikolla muukin perhe jatkoi siitä, mihin keväällä jäätiin, joten oikea arki on vihdoin alkanut. En tiedä, ovatko tässä vaiheessa fiilikset enää ihan niitä ensimmäisiä, mutta aika alkua eletään kuitenkin. Fuksitkin aloittivat oman opiskelunsa maanantaina ja toivat mieleen omat parin vuoden takaiset tunnelmat :D

Kesäloman viimeisenä päivänä klinikan aloitus jännitti. Stressasin etukäteen yllättävän vähän opintojen alkua - näköjään jotain kehitystä on parissa vuodessa tapahtunut ;) Eka tunne oli, että onpa mukava nähdä taas kavereita ja saada arkirutiinit kuntoon. Ekojen viikkojen täydet lukujärjestykset eivät juuri haitanneet, vaan pääosin olin ihan tyytyväisenä ja kiinnostuneena luennolla.

Paljon infoja oli heti lukuvuoden alkuun, mutta omat infonsa esimerkiksi potilaiden tutkimisesta tai päivystyksessä seuraamisesta ovat vasta tulossa. Osittain saaduista infoista johtuen toisena fiiliksenä oli vahva "miten oikeasti voin oppia tämän kaiken". Sh-taustastani tuntuu ainakin tunnepuolella olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, kun ymmärrän tuskallisen selvästi, miten paljon minulla on joka asiasta opittavaa. Toki tässä vaiheessa opintoja huomaa ilahduttavasti myös oppineensa jotain matkan varrella.

Sairaalan puolelle pääseminen oli kivaa ja innostavaa. Etukäteen kuvittelin, että meillä olisi heti alkuun paljon enemmän ohjelmaa sairaalan puolella, mutta ehtiihän tässä. En oikeastaan edes tiedä ohjelmaamme muutamaa viikkoa pidemmälle, koska yritän siten pitää ylimääräisen stressin aisoissa. Katsotaan, kuinka se onnistuu!

Muina aikoina fiilikset ovat risteilleet loistavista tunnelmista pienoiseen kauhistukseen. Välillä oikein harmittaa, kun tiedän jo etukäteen, etten tänä(kään) vuonna pysty kaikkeen, mihin haluaisin. Kun aika on rajallista, pitää väkisinkin karsia ylimääräisiä asioita. Oman stressinsä arkeen tuo yksinkertaisesti se, kun elämässä on paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Pitää vaan toivoa, että tämäkin vuosi menee niin hyvin kuin on ylipäätään mahdollista ♥

Tunnelmia on jo tähän mennessä tullut laidasta laitaan. Tästä vuodesta tulee ehdottomasti paljon rankempi kuin kahdesta edellisestä. Siinä missä eka vuosi meni opiskelua opetellessa ja toinen vähän siinä sivussa, klinikan alku on ainakin itselleni ihan eri juttu. Todennäköisesti suurinta ammatillista kasvua tänä vuonna minulle aiheuttavat ystävämme epävarmuus ja ahdistus, joista kummankin kanssa on tultava toimeen. Onnea ovat kuitenkin mahtavat kurssikaverit, joiden kanssa selvitään varmasti tästäkin vuodesta - tulipa eteen mitä vain, ympäriltä löytyy ihmisiä, jotka käyvät samaa läpi.

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa ja tsempit alkavaan viikkoon!

J: Avaimet onnistumiseen ensimmäisellä yrityksellä

Pitkästä aikaa J:n postauksen aika. Tänään hän vastaa kysymykseen, jota moni varmaan miettii: miten päästä lääkikseen ekalla yrityksellä? Kuvat ovat tällä kertaa omiani. Voimia loppuviikkoon jokaiselle! :)

Pohja oli kaiken kaikkiaan hyvä ja työt joustivat. Niiden koen olevan avainasemassa heti ensimmäisellä kerralla sisäänpääsyssä. Myös oma asenne ja se, että pidän valtavasti opiskelusta sekä uuden oppimisesta ja haasteista ja olen aidosti kiinnostunut kaikista kolmesta aineesta, auttoi jaksamaan hyvin. Toki huonoja päiviä tulee kaikille ja välillä pitää buustata motivaatiota, että jaksaa aloittaa opiskelun. Pidin tarkasti kiinni siitä, että en opiskele väsyneenä ja vältän stressiä. Perhe, harrastukset, hyvät yöunet ja vapaapäivät olivat minulle todella tärkeitä.

Suunnitelmallisuus ja se, että tiesin omat vahvuudet sekä heikkoudet. Etenkin ne heikkoudet on tärkeä tunnistaa. Kenestäkään tuskin on kivaa olla ulkona omalta mukavuusalueelta, mutta oppiminen on tehokkainta, kun ollaan lähellä sitä omaa osaamista, mutta kuitenkin sen verran sen ulkopuolella, että välillä tekee mieli hakata päätä seinään. Oppiminen ja etenkin syvällinen ymmärtäminen on harvoin hauskaa ja helppoa. Se hauskuus ja ilo tulee vasta jälkeenpäin, kun tajuaa oppineensa uutta.

Suunnittelin ja analysoin omaa etenemistä sekä päivitin suunnitelmaa. Kuuntelin paljon itseäni ja luotin siihen, että tiedän, miten opin. Uskon, että tämä voi olla suuri haaste monelle, joka ei ole ennen joutunut panostamaan oppimiseensa vaan lukio on mennyt niin sanotusti lukematta läpi. Silloin ne oppimisen negatiiviset tunteet voivat hyvinkin tuntua musertavilta. Lisäksi on vaikeaa pysyä objektiivisena itselleen ja tarkastella omaa tekemistään. On siis tärkeää pohtia sitä omaa oppimista ja pyrkiä kehittämään sitä. Tähän auttoi minulla huomattavasti se, että olen aiemminkin joutunut tekemään töitä oppimisen eteen ja oppinut yliopistossa hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia ja todella abstrakteja asioita. Toki harjoituskokeissa pärjääminen tuki myös sitä, että hyvin menee. Kannattaa pyytää apua, jos tuntuu, että on umpikujassa. Vaikka on jo lukiosta valmistunut, voi silti soittaa vanhalle opolle ja kysyä apua ja ohjausta. Tai jos tuntee jonkun opettajan, niin voi hänen kanssaan keskustella etenemisestä. Kukaan ei ole yksin, vaikka siltä saattaa välillä tuntua.

Pidin huolen siitä, että en opiskele väsyneenä tai negatiivisena. Jos alkoi jurppia liikaa, lopetin tai ainakin vaihdoin aihetta. Olin tarkka siitä, että minulla on lähes koko ajan positiivinen fiilis ja ote opiskeluun. Positiivisuus ei ole päätös, mutta silti siihen omaan fiilikseen voi vaikuttaa paljon pohtimalla omaa tilannetta ja analysoimalla, miksi ajattelen tai asennoidun tai suhtaudun näin. Onko huonoja kokemuksia tai motivaatio hukassa? Gradua kirjoittaessa luin ihan aluksi pari graduopasta ja sieltä sain paljon hyviä vinkkejä motivaatioon ja asenteeseen, jotka ovat auttaneet kaikissa muissa projekteissa. Suosittelen siis tutustumaan alan kirjallisuuteen!

Keskityin omaan tekemiseen enkä miettinyt muita. Itse ajattelin seuraavaa: ”Jossain pölyisen kirjaston nurkassa istuu se yhdeksän ällän ylioppilas, jolla on kaikki raha ja aika panostaa vain tähän ja hän osaa kaiken. Siinäpähän on, minulle riittää, että vielä on yli 100 paikkaa jaossa tämän yhden superyksilön jälkeen ja niistäkin tarvitsen vain yhden.” Aina se ei ollut niin helppoa, mutta suurimman osan ajasta unohdin kaikki muut. En lukenut keskustelupalstoja tai blogeja suunnitteluvaiheen jälkeen ollenkaan. On turhaa käyttää energiaa sellaiseen, mihin ei voi vaikuttaa.

Tsemppiä ja iloa opiskeluun kaikille!