Kandikesän alku

Hei taas! Ensimmäiset viikot kandikesästäni ovat ohi. Tässä sitä kirjoitellaan eli todistetusti olen tähän asti selvinnyt. Aikakäsitykseni heittelee laidasta laitaan: yksi päivä voi tuntua viikolta, mutta viikot ovat sekunnissa ohi. Takana on likimain puolet ekasta kandikesästä, joten tässäpä ensimmäisen puolikkaan kandikesäkuulumisia. 

 

 

 

Jännitti kieltämättä kovasti aloittaa uudessa työpaikassa, vaikka olinkin yhden pariviikkoisen siellä jo etukäteen ehtinyt viettää hyvin fiiliksin. Arvelutti alkuun, osaanko edes käyttää enää kyseistä potilastietojärjestelmää tai muistanko muutenkaan yhtään mitään, mitä siellä opin, mutta sain yllättyä iloisesti. Asiat nimittäin palautuivat mieleen yllättävänkin sutjakasti, ja säästyinkin alkusokilta melkein täysin.

Henkisesti töiden aloitus ei ottanut niin koville kuin etukäteen ajattelin. Ei tosin fyysisestikään. On ihanaa tehdä päivätyötä, eikä töitä edes tarvitse aloittaa klo 7! Tietojärjestelmät, niiden aktivointi ja toimivuus sen sijaan tuottivat runsaasti päänvaivaa ensimmäisinä päivinä. Nekin saatiin onneksi lopulta toimimaan, ainakin tähän asti.

Sittemmin työn sisältö ja määrä on realisoitunut. Töitä on riittävästi, välillä liikaakin. Yritän välttää ylitöitä, mutta toisinaan päivät venyvät. Kiire tuo painetta välillä enemmän kuin pystyn hallitsemaan. Etenkin viime viikolla väsytti ihan älyttömästi, ja kuten varmasti jokainen tietää, väsyneenä ei pysty todellakaan kaikkeen, mihin virkeämpänä kykenisi.

 

 

Töissä olen keräillyt hurjasti "ensimmäisiä" eli uusia asioita. Jokunen on jo takana, mutta lukemattomia toki edessä. Eivät opeteltavat asiat taida tämän elämän aikana loppua, oli kyse sitten töistä tai muusta elämästä. Olen yrittänyt muistaa olla ylpeä oppimistani asioista, vaikka ikäväkseni olen todennut, että liian helppoa on kiinnittää huomiota asioihin, joita en vielä hallitse.

Täällä kirjoittelin uuden uran herättämistä tunteista. Epävarmuus on kuluneiden viikkojen aikana ollut näistä tunteista tutuin. Innostusta ovat lisänneet ne hetket, jolloin olen voinut todeta, etten turhaan ole liki viisi vuotta opiskellut. Itsereflektiota harrastan välillä ehkä liikaakin. Onneksi on kotona ihan toinen todellisuus, joka kiskoo irti työajatuksista, vaikka ihan aina sekään ei toimi.

On todella vaikeaa yrittää tiivistää, millaista töissä on tähän asti ollut, mutta yritän: Monenlaisia fiiliksiä, työn iloa, painavaa vastuuta. Epävarmuutta, varmistelua, välillä uniinkin puskevia hoitopäätöspohdintoja. Toisinaan ilonpilkahdus kiitoksista ja hyvin menneistä tilanteista. Hyvä mieli siitä, kun huomaa omilla hoitopäätöksillä hyviä tuloksia. Ja kohtaamiset, ne ovat ehkä parasta.

 

 

Tässä oli lyhykäinen katsaus kesätyöni päällimmäisiin tunnelmiin. Palailen toivottavasti asiaan vielä kerran-pari kesän aikana, kunhan ehdin ja jaksan! Muutama viikko takana, saman verran vielä edessä. Tsemppiä ja voimia muillekin kesäkandeille ja kesätyöläisille!

LT5 - mietteitä menneestä lukuvuodesta

Kesä on alkanut ja LT5 tältä erää onnellisesti ohi. Koska on aina kiva vilkaista taaksepäin ennen suuntaamista kohti tulevaa, nyt seuraa koonti kuluneesta lukuvuodesta. Viime vuoden vastaavan postauksen löydät täältä! Tänä lukuvuonna kävin loput LT4:sta (kirurgia) sekä suurimman osan LT5-vuodesta (kaiken muun paitsi KNK:n ja lastenpsykiatrian). Opintopisteitä suoritettavanani on vielä suurin piirtein 60 op, joista 24 op (= 4 kk) pakollisia harjoitteluja eli amanuenssuureja. Kuvituksena - totta kai - pieniä palasia kuluneen vuoden opiskeluhetkistä!

Yleisesti koen saaneeni tänä vuonna erityisesti varmuutta omaan tekemiseeni. On ollut ihan mahtavia ja ihan kamalia hetkiä, mutta pääosin aika tasaisesti on tämä vuosi mennyt. Tuntuu tosin, että syksystä on kulunut äärettömän pitkä aika. Alkusyksy oli aika haastavaa, kun piti 100 % opiskelujen (sekä minun että miehen) lomassa hoitaa kuopusta kotona. Onneksi ollaan saatu ympärille ihania ihmisiä, jotka kävivät välillä jeesaamassa pikkuisen kanssa niin, ettei mitään opintoja syksyltä jäänyt rästiin. Kirurgia yllätti minut todella positiivisesti,  se oli laaja mutta hyvin järjestetty kurssi. Lempijuttujani taisivat olla leikkaussalikäynnit sekä päivystyksen seuranta. Loman jälkeen siirryin silmätauteihin, joka oli melko vaivaton kurssi. Sitä seurannut tk-jakso oli sitten kaikkea muuta, ja ehdottomasti etenkin henkisesti kuluneen lukuvuoden raskain pala. Kevät sujahti mukavasti ensin lasten-, sitten naistentauteja opiskellen. Väliin mahtuivat lisäksi yleislääketieteen, englannin sekä kliinisen ravitsemustieteen kurssit, jokainen melko pieni opintokokonaisuus mutta yhdessä kohtalaisen työllistävät.

 

Jos LT4 sujui mukavasti ja sisälsi pitkään odotettuja kursseja, vitosvuosi ei (tähän mennessä ole) ollut lempparini ollenkaan - paitsi lastentautien osalta. Tasaisen varmasti on kuitenkin myös tämä vuosi suoritettu, ja vähiten suosikkikurssistani (naistentaudit ja synnytysoppi) sain paljon uutta oppia ja motivaatiotasooni nähden suuresti ilahduttaneen arvosanan. Kuluneen lukuvuoden aikana

• mukavinta oli oppia lisää eri aihealueista ja saada varmuutta ja luottamusta omaan tekemiseen ja osaamiseen
  
• raskainta oli etenkin loppusyksystä mutta oikeastaan koko lukuvuonna piinanneet omat terveysongelmat, joiden vuoksi myös opinnot tuntuivat välillä raskaammilta kuin muuten ehkä olisivat tuntuneet
  
• eniten opin sillä lyhyellä tk-jaksolla, ehdottomasti, lisäksi sanelu on nykyään jo hyvin hallussa
  
• vielä kehitettäväksi jäi no, aika moni lääkärin työn osa-alue, joita parhaiten oppinee työelämän puolella...
  
• innostavinta oli huomata oma edistymisensä niin tiedollisesti kuin taidollisestikin eri opintojaksojen yhteydessä - etenkin tk-jaksoilla sai huomata oman ajattelunsa kehittyneen, mikä oli kivaa
  
• eniten haasteita oli alkusyksystä opintojen ja pikkuisen hoidon yhteensovittelussa

Jokseenkin mitäänsanomaton fiilis jäi tästä lukuvuodesta, mutta syytä sille en osaa oikein eritellä. Syksyllä on luvassa alkuun luentoja, sitten käymättä jääneet LT5-opinnot KNK ja lastenpsykiatria (näitä odotan), joiden jälkeen loput LT6-opinnot. Omalla kohdallani LT6 ei ole niin keveä kuin muilla, mutta ei se mitään. Joka tapauksessa teoriaopinnot saan - jos kaikki menee hienosti, kuten tähän asti on mennyt - purkkiin yhtä aikaa muun kurssin kanssa, mikä on totta kai upeaa!

 

 

Mutta ennen viimeistä (apua) opiskeluvuotta on selvittävä koetuksesta, jota ensimmäiseksi kandikesäksi kutsutaan. Syksyllä opintoihin - viimeistä kertaa - palaa kokeneempi mutta toivottavasti alastaan vieläkin innostuneempi opiskelija. Kutosen opinnoista lisää tuonnempana, sillä ennen sitä on vielä kokonainen kesä elämättä! Ehkäpä ensi kerralla kirjoittelen kesätyötunnelmista.

Kauniita kesäpäiviä teille jokaiselle ja tsemppiä kullekin omiin elämäntilanteisiinsa!

Kohti ensimmäistä kandikesää

Toukokuiset päivät lipuvat ohitse kuin varkain, ja ensimmäisen kandikesäni alkuun on enää pari hassua päivää. Aiemmin kirjoitinkin jo tunteista, joita uudelle uralle astuminen on herättänyt. Tähän mennessä olen pikkuisen työkokemusta kerännyt, mutta ensimmäinen kandikesä on asia, joka suorastaan vaatii oman postauksensa.

Siirryn työelämään saman tien opintojen päätyttyä, ja opiskeluvuoden ja kesätöiden välillä on vain tämä viikonloppu. Minun siis tulisi muuttua vastaanottoa seuraavasta kandista lääkärin sijaiseksi suunnilleen yhdessä yössä. Melkoinen harppaus, etten sanoisi. Toisaalta on ihan hyvä, etten liiaksi ole ehtinyt stressata töiden alkua, kun opintoja on riittänyt ihan loppuun saakka.

 

 

 

Päällimmäisinä tunteina ennen kandikesän pyörteisiin sukeltamistani ovat jännitys ja innostus. On yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa päästä (joutua) kokeilemaan siipiään työelämässä. Vaikka kesä vähän jopa pelottaakin, olen onnellinen tästä mahdollisuudesta tehdä töitä jo opiskeluaikana. Uskon, että kun on käytännön kokemusta alla, on helpompi ottaa lopuista opinnoista paras hyöty irti. On myös sanottava, että minun on monestakin syystä parempi olla kandikesän kynnyksellä nyt kuin vuosi sitten.

Olen valmistautunut kesään (muka niin) huolellisesti, osallistunut lukemattomiin webinaareihin (joista vain osa on koskenut käytännön lääkärin työtä) ja imenyt joka puolelta oppia itseeni niin paljon kuin suinkin voin. Olen järjestellyt koululaisten asioita siten, että voisin itse olla töissä mahdollisimman stressittä. Eniten olen kuitenkin keskittynyt siihen, miten ihmeessä aion jaksaa tämän kesän. Olen saanut paljon vinkkejä siihen, miten pystyä ja jaksaa, mistä saada tukea ja niin edelleen. Silti nyt, kandikesän kynnyksellä, en rehellisesti sanottuna todellakaan tiedä, miten aion selvitä. Se selvinnee aikanaan kesän edetessä.

 

 

Ensimmäinen kandikesä on yksi niistä kokemuksista, joita ei varmasti koskaan unohda. Meni miten meni ja kävi miten kävi, työt alkavat kohta. Toivon vain, että siinä kohtaa olen riittävän valmis.

 

Tsemppiä kaikille muillekin (kesä)töitä aloittaville! Hyvin me pärjätään.

Kesäkuulumisia

Viimeistä lomaviikkoa tässä vietän, joten jo on aikakin päivittää edes pienesti tämän kesän tunnelmia. Raskaan kevään jälkeen tuli enemmän kuin tarpeeseen myös lomailla koko perheen voimin. Osittain koronatilanteesta johtuen työt jäivät myös miehellä aika vähiin tänä kesänä, mutta toisaalta samasta syystä loma oli tänä vuonna todella paljon odotetumpi. Joka tapauksessa reilusti suurin osa opiskeluvuosista (molempien opinnot yhdistettynä 7/10) on takana, joten voi olla, että tämä oli opiskeluaikojen viimeinen rennompi kesä meille kummallekin. Siksipä yritimme nauttia siitä niin paljon kuin näissä olosuhteissa pystyy.

Alkukesä toi mukanaan hurjasti vastoinkäymisiä. Tähän asti uskollisesti palvellut automme jätti meidät kesälomamatkalla keskelle ei-mitään - tai oli siinä onneksi huoltamo vieressä. Erinäisten seikkailujen jälkeen saimme hankituksi "uuden" auton, jonka kanssa olen nyt totutellut elämään. Se kun on vielä isompi kuin edellinen, kuten toki kuuluukin tällä porukalla olla. Lisäksi lapsilla on ollut loppukevään ja kesän vaivoina erinäisiä terveyspulmia, joista mainittakoon yhdellä rannemurtuma ja toisella osastotutkimusjaksoakin vaatinut oire. Onneksi mitään vakavampaa ei taustalta löytynyt, mutta sanottakoon, että kuluneen kevään jäljiltä fiilis oli näiden jälkeen lähinnä, että mitähän vielä.

Sittemmin tilanne tasoittui, ja juhannukselta pääsimme viettämään mukavan kesäisiä päiviä mm. mökillä. Kesän tähän mennessä pahimmat (tai parhaat) helteet ajoittuivat sopivasti juuri siihen ajankohtaan, ja oli kieltämättä mukavaa viettää järven rannalla leppoisia kesäpäiviä. Yövyimme teltassa koko porukalla kokonaisen viikon. Vauvakin nukkui hienosti yönsä raittiissa ulkoilmassa. Sen jälkeen kotonakin on lempeää unikoulutusta jatkettu, kun äiti meinaa taas olla valjastettuna 24/7 palvelusväeksi :D Mies saa siis vuorostaan "nauttia" katkonaisista öistä, mikä toki minulle sopii.

Ensimmäinen artikkeli on edelleen työn alla. Aika on kortilla, mutta nyt tämän viikon aion tosissani tehdä sitä eteenpäin. Ensi viikolla aloitan amanuenssuurin, ja siitä viikon päästä alkavatkin jo LT5-opinnot. Lievästi järkyttävää todeta, että toiseksi viimeinen lääkisvuosi on ihan kohta täällä! Etenkin, kun aika tuntuu vierivän vuosi vuodelta nopeammin... Kieltämättä mielelläni olen taas kerran palaamassa arkeen, vaikka nähtäväksi jää, millaiseksi syksy muotoutuu koronatilanteen ja omien muuttuneiden kuvioiden kanssa. Syksyllä meillä on nimittäin jo kaksi koululaista, kaksi opiskelijaa, yksi päiväkotilainen ja yksi kotihoidossa. Hoitopaikkaa on pikkuiselle haettu tammikuun alusta, jotta saisi edes sinne reilun vuoden ikäiseksi olla kotona. Saa pitää peukkuja, että sopiva paikka löytyy ja muutenkin kaikki sujuisi hyvin! 

Toivottavasti teilläkin kesä on sujunut mukavasti, oli lomaa tai ei. Ai niin, kaikille tuoreille fukseille rutkasti onnea sisäänpääsyn johdosta sekä tsemppiä opiskeluun! :) Tänä keväänä rannalle jääneille toivotan suuresti voimia jatkoon ja muistutan, että kevään suuret ja yllättävät muutokset sisäänpääsyä ja pääsykoejärjestelyjä ajatellen olivat varmasti vaikea pala monelle. Älkää siis missään tapauksessa vetäkö tämän kevään perusteella johtopäätöksiä siitä, onko teillä mahdollisuuksia päästä opiskelemaan! Edelleen hurjasti tsemppiä jokaiselle vielä oman alan opiskelupaikkaa odottavalle 💗

Nyt viimeisten lomapäivien viettoon! Kauniita kesäpäiviä myös teistä jokaiselle 🌞

J: Pääsin lääkikseen!

Teksti ja kuvat: J. 

Poikkeuksellisesti halusin jakaa nämä ilouutiset mahdollisimman pian. Valmistelin itseäni koko tulosviikon ajan siihen, että hylätty tulee. Olin odottanut tuloksia ja päivitellyt eri keskustelupalstoja tietokoneella torstaina, kunnes turhauduin ja lähdin lenkille nauttimaan ihanasta säästä. Lenkillä oltuani sain viestin ihan muusta aiheesta ja samalla ajattelin, että katson äkkiä sähköpostin, jos jotain olisi tullut. Siellähän oli postia Helsingin yliopistolta ja ajattelin sen olevan ilmoitus, etteivät pisteeni riitä Helsinkiin. Avasin sen ja siinähän olikin linkki pistetaulukkoon sekä oma hakijanumero. Etsin äkkiä lähimmän puistonpenkin ja kädet hikisenä aloin etsiä valtavan pitkästä PDF-tiedostosta omaa hakijanumeroa. Puhelimen pieneltä näytöltä katsominen tuntui tosi vaikealta. Varmistin omaa hakijanumeroa numero kerrallaan, koska se oli tosi pitkä numerosarja. Kun vihdoin löysin oman rivini, en ollut uskoa silmiäni, koska sain todella hyvät pisteet. Soitin puolipaniikissa äidille ja selitin, mitä oli tapahtunut sekä totesin, että olen varmasti katsonut ne pisteet ihan väärin, sillä ne eivät voi olla totta. Juoksin äkkiä kotiin ja kotona kirjauduin opintopolkuun. ”Opiskelupaikka myönnetty” -teksti toi mukanaan valtavan tunneryöpyn. Soitin välittömästi puolisolleni ja hänen kanssaan puhuessa otin paikan vastaan, sillä varmistin häneltä, että varmasti painan oikeaa nappia. Minua pelotti kamalasti, että on tullut joku virhe tai itse teen jonkin virheen ja en saakaan opiskelupaikkaa. Soittelin läheisille ja kerroin hakemisesta niille kavereille, joilta olin asian salannut. Onneksi kaikki olivat hyvin ymmärtäväisiä ja onnellisia puolestani. Kävimme vielä pienellä porukalla illalla syömässä ja pienesti juhlistamassa tulosta.

Haluan sanoa tsempit kaikille, ketkä eivät tänä vuonna vielä päässeet. Koska itse pääsin jo nyt, en edes osaa kuvitella, miltä pitkän ajan uurastamisen jälkeen hylkäys tuntuu. Olen halunnut avittaa ja tsempata muita jakamalla omaa tarinaani ja niin haluan myös jatkossa. Tulenkin tässä kesän mittaan julkaisemaan useita postauksia pääsykoeopiskeluihin liittyen. Tulossa juttua ainakin opiskeluaikataulusta, MAFYsta, laskimista ja itse koepäivästä. Jotta postauksista saataisiin mahdollisimman hyvin uusia hakijoita auttavat, toivoisin mahdollisimman paljon kysymyksiä kirjoittamisen tueksi. Jos siis haluat jotain kysyä, niin laita kommenttia tai T:n kautta sähköpostia! Myyn kuvan laskimet yhteishintaan 14 €. Laita sähköpostia, jos kiinnostuit.

Pahoitteluni, kun julkaisu viivästyi muutamalla päivällä. Joka tapauksessa aivan superpaljon ONNEA J:lle - todella huikea saavutus! ♥♥♥ Kiitos omasta puolestani, kun jaoit matkasi kanssamme ja rutkasti tsemppiä opintoihin! Lääkikseen hakemista suunnittelevat, pysykäähän linjoilla ja esittäkää paaaljon kysymyksiä, jotta J:n kokemukset edellä mainituista asioista hyödyttäisivät mahdollisimman monia :)

Viimeinen viikko preklinikkaa

Kivaa keskiviikkoa! Tasan viikon päästä olen jo kesälaitumilla, mutta vielä on tämän lukuvuoden viimeinen ja isoin projekti käynnissä. Yritän siis opiskella parhaani mukaan viikon päästä pidettävään SFL:n tenttiin. Opiskelua ei helpota mitenkään nämä helteet eikä myöskään se, että koko muu jengi on lomalla vielä tämän viikon. Koska viimeinen opiskeluviikko on yksi työntäyteisimmistä, tuskin tajuan vielä hetkeen, että preklinikka on kohta pysyvästi takana. Jahka pääsen "kesälomalle", kirjoittelen lisää preklinikan loppumisen herättämistä fiiliksistä.

Viime viikko meni vähän harakoille. Tiistaina pääsin eroon lopuista viisaudenhampaistani (jo oli aikakin!), ja tiistaista torstaihin vietettiin siskon kanssa laatuaikaa. Torstaina hyppäsin junaan - joka oli yllätysyllätys myöhässä, kiitos taas kerran VR -  ja matkustin muun perheen luo mökille. Tarkoitus oli rentoutua vähän tässä välissä, jotta jaksaa painaa loppuajan täysillä. Rentoutuminen toki onnistui pikkuisen liiankin hyvin, ja niin, stressihän tässä nousee, kun pitäisi viikon päästä osata ihan järjetön määrä asioita.

Ajatukset ovat nyt melko tiukasti CYP-entsyymeissä, lääkeaineissa, interaktioissa, käyttöaiheissa ja kaikessa muussa farmakologiaan ja toksikologiaan liittyvässä, joten jätän suosiolla kirjoittelun lyhyeen! 

Tsemppiä loppuviikkoon kaikille ja ihanaa kesää - koska kesähän nyt on, ainakin keleistä päätellen! :)

J: Huhtikuun lukukuulumisia

Toukokuu on täällä! Se tarkoittaa myös sitä, että pääsykokeeseen on tänään enää kaksi viikkoa. Mitkä siellä on fiilikset? Onko olo, että "tulisi jo" vai ennemmin "ei vielä!" Muistan, miten tässä vaiheessa omat fiilikset heittelivät noiden kahden välillä. Ihan supersuperpaljon tsemppiä niin J:lle kuin jokaiselle muullekin hakijalle! Enää ei tarvitse kauaa jaksaa. No niin, ja nyt J:n kuulumisiin. Teksti ja kuvat: J.

Tällä kertaa lukukuulumiset ovat ennemminkin fiilis ja tunne -kuulumisia, sillä ne tuntuvat vaihtelevat enemmän kuin aiemmin. Liekö tulevalla pääsykokeella jotain tekemistä asian kanssa? Kuvituksessa tänäänkin hyönteisiä, mutta myös leskenlehti, sillä niitä on huhtikuun aikana alkanut ilmestyä katujen varsiin.

Aikatauluttamista

Kuten olen kertonut, olen ollut huhtikuussa enemmän töissä kuin olin maaliskuussa. Se on myös näkynyt lukutuntien vähentymisenä ja stressin kasvamisena. Suurimman osan ajasta olen edelleen hyvillä fiiliksillä, mutta ajoittain huolettaa, että ehdinkö riittävästi opiskella ja palautua. Olen myös huomannut, että mitä enemmän on töitä, sitä enemmän tarvitsee aikaa palautua. Tämä on luonnollisesti pois opiskelusta. Etenkin huhtikuun viimeinen viikko töissä ennen toukokuun ”lukulomaa” vei virtaa. Töiden ja opiskelun lisäksi huhtikuulle on sattunut paljon viikonloppumenoja, jotka ovat entisestään verottaneet jaksamista ja lukuaikaa. 

Hyvää fiilistä ja stressiä

Lukutuntien vähäisempi kertyminen ja väsymys ovat puolestaan omiaan olleet nostamaan stressiä ja pelkoa, että mitenköhän kaikki sujuu. Kuitenkin olen ollut suurimman osan aikaa hyvin luottavaisin ja positiivisin mielin. Oikeastaan vasta nyt, kun kokeeseen on enää kaksi viikkoa aikaa alkaa täälläkin jo hieman kuumottaa. On haastavaa saada ajatuksia pois pääsykokeesta vapaapäivinä ja välillä tulee lamaannuttava ”en osaa, en jaksa, en pysty” -tunne. Pyrin kuitenkin hyväksymään negatiiviset ajatukset ja kääntämään ne sitten aktiivisesti positiivisiksi esimerkiksi miettimällä niitä asioita, joita osaan tai hyvin menneitä harjoituskokeita. Onneksi kuitenkin näitä ei ole vielä monesti tullut mieleen.

Viimeistelyä

Alkuperäinen suunnitelma oli vähentää opiskelutunteja koetta kohti. Kuitenkin nyt minusta tuntuu siltä, että jatkan mielelläni suunnilleen samoin kuin olen tehnyt tähänkin asti. Etenkin nyt, kun huhtikuun työt veivät opiskeluaikaa niin paljon, huolestuttaa olenko sittenkään tehnyt tarpeeksi. Kertaaminen on minulle ollut aina jotenkin haastavaa. Tuntuu, että en oikein osaa kerrata mitenkään järkevästi ja siitä seuraa tunne, että voin pilata kaiken vaivalla tehdyn työn, jos kertaan huonosti. Kuitenkin ja onneksi tiedän, että se oikea ja suurin työ on tehty pitkin kevättä ja nyt vain ”nautitaan” oman työn tuloksista rennosti, mutta tehokkaasti kertaillen.

Kirjoittelen vielä yhden postauksen ennen koetta. Tsemppiä kaikille loppurutistukseen ja aurinkoisia opiskelupäiviä!

Seitsemän syytä rakastaa syksyä

"Tiesitkö, että sä opetit mut tykkäämään syksystä?" sanoi mieheni eräs ilta, kun ajelimme kylästä kotiin päin. Kun itse pitää kaikista vuodenajoista tasavahvasti (paitsi kesästä vähän vähemmän kuin muista), on helppo löytää kivoja piirteitä niistä jokaisesta. Näitä minä syksyssä rakastan:


1. Uudet alut ja innostukset

Syksyt ovat hyvin usein olleet minulle hetkiä, jolloin suuria muutoksia tapahtuu. Opiskelupaikkaan meneminen, uuden työn aloittaminen ja muutoista monet ovat tapahtuneet syksyllä. Tätä kesänjälkeistä intoa pitää hyödyntää, joten olen päättänyt joka syksy aloittaa jotain uutta. Tänä syksynä toteutin pitkäaikaisen haaveeni saksan kurssista. Olen opiskellut saksaa vuosikausia, mutta sanat ovat hukassa ja puhe ruosteessa. Mutta nyt siihen tulee muutos, nimittäin "Träume nicht dein Leben, lebe dein Traum!" on uusi mottoni.

2. Kauniit päivät

Siinä missä kesällä kaunis sää tuntuu olevan itsestäänselvyys - ja jonka puuttumisesta sitten purnataan -, syksyyn liitetään (turhankin vahvasti?) sade. Siksi ainakin itse ilahdun, kun sateen sijasta saadaankin upeita, kuulaita ja aurinkoisia syyspäiviä. Valo on ainakin omasta mielestäni pehmeämpää kuin kesän kirkkaimpina päivinä ja antaa maisemalle kultaisen hohteen. Tykkään ♥

3. Pimenevät illat

Hyvä syy poltella kynttilöitä ♥ Vaikka aktiivinen arki onkin käynnissä, iltaisin on kiva rauhoittua oman porukan kesken ja kerätä voimia seuraavaa päivää varten. Kynttilärakkauteni määrän voi päätellä jo siitä, kun eräs ilta keskimmäinen totesi: "Äiti, sinä unohdit sytyttää lyhdyn!" Iltaisin palavat kynttilät ja lyhdyt ovatkin tässä taloudessa enemmän sääntö kuin poikkeus.

4. Ruska

Tänä(kin) vuonna ruskaretki Lappiin jää haaveeksi, mutta onneksi ruska yltää ihan koko Suomeen. Joku syksy me vielä päädymme Lappiin retkeilemään. Sydämeltäni olen hyvin vahvasti Lapin lapsi. Kuopiossa yksi hyvä puoli on se, että pohjoisempikin Suomi on helpommin tavoitettavissa kuin etelästä käsin.

5. Marjastus ja sienestys

Mustikat ja vadelmat on poimittu, mutta puolukka-aika on käsillä. Tänä vuonna voisi löytyä aikaa puolukkametsälle! Sienistä kanttarelleja olemme saaneet tälle vuotta, mutta muuten sienestys on jäänyt vähälle. Vaan ehtiihän tässä vielä. Vaikkei saalista pahemmin saisikaan, syyspäivä metsässä piristää mieltä paremmin kuin mikään!

6. Sadepäivät

Ainakin lapset rakastavat näitä - kumpparit jalkaan ja lätäkköön... Itsekin pidän syyssateista, niissä on fiilistä. Paitsi toki silloin, kun pitäisi sadeaamuna olla kohtalaisen siistissä kunnossa jossain. Onneksi minulla on viime keväänä hankitut Gore-Tex-saapikkaat sekä sadetakki, joilla selviän ainakin kuivin jaloin paikasta toiseen.

7. Joulun odotus

Tulihan se sieltä, ensimmäinen j-sana tämän jouluhullun suusta. Syksyn pimeisiin iltoihin kaivataan jotain piristystä, ja mistäpä muualta sitä tehokkaasti saataisiin kuin joulufiilistelystä. Pa(r)h(a)impina vuosina olen kaivanut joululaulut esiin jo lokakuussa, mutta pariuduttuani ei-niin-jouluhullun kanssa olemme taipuneet kompromissiin. Minun jouluni alkaakin 1. marraskuuta. Silloin laitetaan kaamosvalot parvekkeelle, kaivetaan jouluaskartelut esiin ja poltetaan entistäkin innokkaammin kynttilöitä joululaulujen soidessa taustalla.

Miksi sinä rakastat syksyä? Vai onko se sinulle vain välttämätön paha seuraavaa kesää odotellessa ;)

Arvonnan voittaja on...

Ihan ensiksi suurkiitokset kaikille blogin synttäriarvontaan osallistuneille ja blogia onnitelleille! Tervetuloa myös blogin pariin kaikki te, jotka arvonnan myötä löysitte tänne. Osanotto arvontaan oli paljon innokkaampi kuin olisin osannut odottaa. Ilmeisesti arvontavoitto oli mieluinen! Todennäköisesti järkkäilen siis arvontoja myöhemminkin, kunhan sopivia syitä ja palkintoja löytyy ;)

´

Arvonta suoritettiin lupaukseni mukaisesti tänään 12.7.2017 klo 12. Voittajaksi paljastui alla olevan kommentin kirjoittanut. Paljon onnea, Sari!

Voittajaan on otettu yhteyttä sähköpostitse. Onnea vielä voittajalle! Paketti lähtee matkaan pikapuoliin, joten toivottavasti pääset pian piknikille ja nauttimaan ihanista tuotteista :)

Blogi 1v + ARVONTA!

Kaupallinen yhteistyö: Dermosil  

Rakas blogini täyttää tänään vuoden! Blogini ensimmäinen vuosi on ollut melkoisen tapahtumarikas: siihen on sisältynyt mm. muutto toiselle puolelle Suomea, hyppy työssäkäyvästä opiskelijaksi, asunnon myynti, opiskelun aloitus, syvärit ja nyt viimeisimpänä uusi kesätyö. Näiden lomassa on toki vietetty sitä tavallista perhearkea ja koottu yhdessä uudenlaista arkea uuteen kotikaupunkiin. Onpahan blogin ulkoasukin kokenut melkoisen muodonmuutoksen vuoden aikana.

Blogi näki päivänvalon (tai siis yön-) heinäkuun alussa 2016. Taipaleeni vierailevana bloggaajana oli päättymässä, joten totesin, että nyt on oman blogini vuoro. Osa teistä nykyisistäkin lukijoista seurasi Tähtien tavoittelijan tarinaa lokakuusta 2015 aina kesäkuiseen sisäänpääsyyn asti. Asia, joka jäi Tähtien tavoittelijalta tietoisesti mainitsematta, oli kuopuksen syntymä joulukuussa 2015. Kaikki vihjaukset "elämän muuttumisesta" ja "arjen raskaudesta" liittyivät pääosin perheen kasvamiseen, raskausajan vaivoihin, synnytyksestä toipumiseen ja katkonaisiin öihin. Tämän joulukuisen postauksen kirjoitin muutama päivä ennen kuopuksen syntymää, ja se julkaistiin, kun pikkuinen oli vain parin päivän ikäinen. Tuloksista kertoessani kerroin myös lukemiseni taustoista, vaikeasta raskausajasta ja väsyttävästä vauva-arjesta.

Tasapainoilua-blogi sai nimensä siksi, koska se tuntui niin sopivalta tähän elämäntilanteeseen. Vaikka nimi onkin ehkä kulunut, ehkä turhan käytetty ja vähän tylsäkin, se kuvaa ihan täydellisesti tätä kaaosta, jonka keskellä elän. Joka kerta, kun mieleni tekisi käyttää tekstissä sanaa "tasapainoilua", olen iloinen blogini nimestä. Mainittakoon tässä, että ensimmäistä postausta lukuun ottamatta olen onnistuneesti välttänyt ko. sanan käyttöä, jottei se kokisi inflaatiota :D Mutta kyllä, tasapainoilun aiheita on elämässäni aivan lukematon määrä lähtien ajankäytöstä ja päättyen äitiyden keinulautaan.

Blogin kirjoittaminen on tuonut elämääni aivan käsittämättömän paljon iloa. Olen löytänyt valokuvaamisen uudestaan. Olen jopa opetellut muokkaamaan kuviani edes jollain tapaa. Olen oppinut ilmaisemaan itseäni paremmin ja löytänyt oman linjani blogin suhteen. Olen saanut toteuttaa mukavia, blogiini sopivia yhteistöitä. Mutta mikä tärkeintä, blogin kautta olen löytänyt monia hurmaavia tyyppejä sieltä ruutujen toiselta puolelta. Ehkä olen jotakuta onnistunut tsemppaamaan tai motivoimaankin.

Tänään olen ylpeä pikkuisesta blogistani, joka on urheasti kerännyt lukijoita nollasta muutamaan kymmeneen. Onhan teitä kävijöitä enemmänkin, mutta lukijoiksi/seuraajiksi on päätynyt vain murto-osa. Joka tapauksessa olen onnellinen jokaisesta lukijasta ja kävijästä, joka piipahtaa blogissani ja tulee ehkä takaisinkin. Arvostan lukijoitani kovasti, mikä toivottavasti välittyy teille asti kommentteihin ja sähköposteihin vastaamisena sekä postaustoiveiden toteuttamisena (postaus Kuopiosta opiskelukaupunkina on työn alla!). On huikean kivaa, jos joku teistä uskaltautuu kommentoimaan, joten koen kunnia-asiaksi vastata jokaiseen kommenttiin! Kaikki kysymykset ja postausideat ovat myös aina tervetulleita :)

Tämän lyhyehkön (köh, taisin innostua TAAS) pohjustuksen jälkeen polkaistaan käyntiin SYNTTÄRIARVONTA! Arvonta on blogissani ensimmäinen, ja palkinnon tarjoaa Dermosil. Arvontavoitto sisältää kompaktin kokoisen kylmälaukun, hyttys- ja punkkisuihkeen sekä ihanan Summer dreams -kesäsetin matkakokoisine voidetuubeineen. Settiin kuuluvat After sun lotion, Sun lotion, Shower gel, Aloe gel ja Cooling balsam. Kelpaisi tämä setti itsellenikin, mutta suon tämän palkinnon jollekulle ihanista lukijoistani ilomielin! Toivotaan, että loppukesästä saataisiin alkukesää parempia pikniksäitä.

Arvontaan voi osallistua kuka tahansa yhdellä arvalla. Kaksi arpaa saa seuraamalla blogia Bloggerin, Facebookin, blogit.fi:n tai Bloglovinin kautta. Kommentoi alle, monellako arvalla olet mukana sekä sähköpostiosoitteesi. Arvonta suoritetaan 12.7.2017 klo 12, siihen asti on aikaa osallistua :)

Onnea arvontaan!

Jännitys tiivistyy

Ei enää kauaa tulosten odottelua jäljellä! Ketä jännittää?! Niin naurettavaa kuin se onkin, minä odotan tuloksia lähes yhtä jännittyneenä kuin vuosi sitten. En pysty seuraamaan mitään tulostenodotteluketjuja tai muita, koska jännitys näkyy nousevan ihan ilman syytäkin. Aivan kummallista. Suuri osa jännäyksestäni johtunee siitä, että toivon niin kovasti menestystä niin omille läheisilleni kuin blogin lukijoillekin!

Kuopioon hakeneiden vuoksi toivon, että Kuopio yllättää tulosten aikaisuudella tänäkin vuonna. Tai vielä parempi: toivottavasti kaikki muutkin kaupungit ottavat Kuopiosta mallia ;) Postauksen aurinkoinen kuva muuten muistuttaa, että aurinko paistaa risukasaankin! Pitäkäähän loppuun saakka lippu korkealla ja fiilis hyvänä. Kokemuksesta tosin tiedän, miten vaikeaa se on. Viime vuonna taisin kiipiä seinille viimeisinä päivinä - ja etenkin öinä - ennen tuloksia...

Kohtahan onkin jo juhannus. Rentoutukaa ja nauttikaa sen minkä pystytte :) Tsempit viimeisiin odottelupäiviin!