Opiskelupäiväni 4

Huhtikuisen opiskelupäivän aika! Linkkien takaa löydät tammikuun, helmikuun ja maaliskuun opiskelupäivät. Naistentaudit siis jatkuvat, ja mikä mukavinta, tällä hetkellä ei muita kursseja meneillään olekaan. Kliinisen ravitsemustieteen tenttikin meni suorastaan yllättävän hyvin. Mutta nyt, huhtikuinen opiskelupäiväni, olkaapa hyvät:

 

 

6.45 

Tutun kaavan mukaan ei kun ylös ja aamutoimiin!

7.45

Mies vie töihin lähtiessään pienet, minä olen isompien kanssa aamupalalla.

8.15

Isommatkin lähtevät koulutielle.

9.00

Olen valmistautumassa KYSille lähtöä varten, kun lapsi soittelee koululta. Uimakassi oli jäänyt kotiin. Hei sitten, rauhallinen aamu! Käyn viemässä kassin lapselle ja palaan äkkiä kotiin pakkaamaan loput tavarat.

 

 9.25 

Ja nyt KYSille, opetus kutsuu! Vaatevarastolta taas kerran puhtaat ylle ja vielä toinen vaatekerta mukaan huomista neuvolaopetusta varten.

9.50-11.30

Gynekologian opetuksessa. Ensin haastattelen, sitten tutkitaan yhdessä kliinisen opettajan kanssa. Tällä kertaa saan monta onnistumisen kokemusta, mukavaa! Uskaltaisinkohan sanoa jopa, että alan vähitellen lämmetä naistentaudeille?

11.45

Vaatteiden vaihto, työvaatekerta ja sisäkengät huomista opetusta varten reppuun ja äkkiä kotiin.

12.00

Kotona. Lämmitän pikaisesti eilistä ruokaa ennen iltapäivän opetusta. Hyvin harvoin meillä on iltapäivän opetusta, mutta tänään sattuu olemaan sellainen päivä. Kiirehän se taas tuli, enkä juuri ehdi tässä välissä hengähtää.

12.30 

Opetus alkaa Zoomissa, aiheena äitiyshuolto Suomessa. Siemailen kahvia opetusta kuunnellessa. Paljon tuttua asiaa ja vähän uuttakin.

 

14.00 

Hetkinen omaa aikaa. Lähetän yhden sähköpostiviestin tutkimukseeni liittyen ja saan vastauksenkin pian - josko taas saisin sitä näillä ohjein eteenpäin? Muitakin hoidettavia asioita surraa päässä, mutta en nyt jaksa paneutua niihin. Viestittelen kaverin kanssa kuulumisia.

15.15

Lähden hakemaan pieniä hoidosta. Matkalla soittelen isoimmalle, kun häntä ei ole näkynyt. Oli kuulemma saanut luvan mennä kaverilleen.

16.00

Kotona taas. Nykyään matka päiväkodilta kotiin sujuu hyyyvin hitaasti, kun 1,5-vuotias haluaa kävellä koko matkan. Uskomatonta sinnikkyyttä, etten sanoisi! Mikäpä tässä aurinkoisesta ja lämpimästä ilmasta nautiskellessa. Hetken vielä ulkoilemme kotipihalla ennen sisälle tuloa.

16.15

Kotona pötkötellään kukin tenava vuorollaan kainalossa, samalla luen kirjaa. Kuopus saa puhelimeni käteensä ja tuttuun tapaansa ottaa innokkaasti selfieitä (esimerkki alla).

 

16.45

Mies on tullut töistä, laitetaan yhdessä ruokaa ja jutustellaan koko perheen kanssa päivän polttavimmat kuulumiset. Kirjoittelen hetken tätä postausta.

18.00

Online-treeni pitkästä aikaa - pakko ottaa ilo irti näistä tunneista, kun niitä vielä järjestetään. Pikku puntti eli kuopus tuo lisähaastetta treeniin! Isommat juoksentelevat ulkona kevätillasta nauttimassa.

19.00

Lasten iltapala-aika. Mutta oho, huomiseen opetukseenhan oli ennakkotehtäviäkin... Etsin ja näpyttelen omasta mielestäni olennaisimmat tiedot ennakkotehtäviin, jotten ihan nolaa itseäni opetuksessa. Paljoa en jaksa panostaa, kuten en ikävä kyllä oikein muihinkaan gynen kurssin ennakkotehtäviin. Unohdun selailemaan muitakin opiskeluun liittyviä juttuja ja tarkistelemaan aikatauluja.

19.30 -

Tenavien iltatoimia, siivoilua, huomisten aikataulujen tarkistelua ja muita iltahommia. Kirjoittelen taas tätä postausta, kun liian nopeasti unohtuu, mitä kaikkea päivän mittaan tapahtuukaan!

21.00

Nukkumaan, tai no ensin hyvän kirjan lueskelua ja hiljaisesta kodista nautiskelua. Öitä!

 

 

Gynen kurssi on nyt reilusti yli puolivälin, ja tentti odottelee toukokuun puolivälissä. Alkaa tulla pikkuinen kiire taas, opiskelumotivaationi kun uinuu edelleen eikä ole liiemmin heräämisen merkkejä näyttänyt... Mutta, kuten lukuisia kertoja aiemminkin, teen sen, minkä ehdin ja jaksan, seuraamuksia katselen myöhemmin! Onneksi ensi kesän työt eivät ole tästä kurssista kiinni. Palataan taas opiskelupäivien osalta ensi kuussa!

 

Kevättä ja kiirettä

Kevät on viime viikkojen aikana ottanut aimo harppauksen eteenpäin, vaikka pientä takapakkiakin on nähty. Asfaltti paljastuu, lumen pinta alenee ja valoa riittää nykyisin aamusta iltaan. Kevään kanssa tasatahtia eteenpäin kiiruhtaa viides (en lakkaa hämmästelemästä ajan kulua!) opiskeluvuosi, josta on jäljellä enää 1,5 kuukautta. 

 

Harvoin sanon, että on kiire, mutta nyt tuntuu siltä. Yksistään meneillään olevat opinnot riittäisivät tällä hetkellä täyttämään jos ei kalenteria, ainakin ajatukset. Käynnissä on kuitenkin samaan aikaan niin tutkimusta kuin töitäkin perhe-elämän velvollisuuksia unohtamatta. Vielä pari vuotta sitten välttelin työntekoa opintojen aikana, mutta näköjään oman alan töihin pääsy muutti kelkan tässä suhteessa. Kevään aikana sairastelut ja niistä johtuvat aikatauluongelmat ovat jälleen tulleet tutuiksi. Tilannetta ei helpota se sinänsä onnellinen asia, että perheemme toinen opiskelija vaihtoi viimeisimmätkin etäopintonsa (toistaiseksi) osa-aikaiseen oman alansa työhön. Jälleen kerran nähtäväksi jää, miten loppukevät sujuu, ja jääkö itselleni vielä lisää opintoja rästiin. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin juuri siten kuin on suunniteltu. Tähän asti kaikki on sujunut oikein kivasti, joten jospa sama trendi jatkuisi.

Kesää tässä taloudessa suunnitellaan tällä hetkellä kiivaasti. Kesän kuviot ovat vielä melko lailla auki sitä perustietoa lukuun ottamatta, että vuosikausien jälkeen sekä minä että mies olemme töissä koko kesän. Omat työkuvioni aiheuttavat pientä tai suurempaakin päänvaivaa, mutta toivottavasti asiat selkenevät ennen varsinaisen työrupeaman aloitusta. Tällä hetkellä fiilikset tulevaa kesää kohtaan vaihtelevat varovaisesta innostuksesta lievään paniikkiin - taas kerran pitää kohdata uuden ammatin herättämät tunteet.

 

Kaiken suunnittelun, keskeneräisyyden, kärsimättömyyden ja kiireenkin keskellä olen - kiitos korona-ajan - löytänyt itselleni sopivan rentoutumismuodon. Kuluneen vuoden aikana puikoilta on valmistunut niin pientä kuin suurempaakin asustetta, pienimpinä lapaset pikkuisimmalle ja suurimpana neulepaita - ensimmäinen koskaan neulomani - isoimmalle muksulle. En edes yritä väittää olevani mitenkään päin hyvä käsitöissä tai varsinkaan neulomisessa, mutta hyvää harjoitusta se on. On äärimmäisen ihanaa saada edes jotain pientä valmiiksi tässä kaiken keskeneräisyyden keskellä, ja harjaantumaton kädenjälkeni opettaa sietämään epätäydellisyyttä edes vähän. Nykyisin olematon keskittymiskykynikin on saanut harjoitusta silmukka silmukalta. Ja mikä parasta, jälkikasvun mielestä äidin neulomukset ovat aivan hyviä, jopa toivottuja - vielä. :D

 

 

Vaikuttaa vähitellen siltä, että helpot ja huolettomat opiskeluvuodet ovat takana. Portti työelämään on avattu, viimeisetkin opintorahakuukaudet käytetty ja uudelleen orientoitumisen aika alkanut. Itselläni toki opinnot vielä jatkuvat ainakin reilun vuoden ajan, mutta pikku hiljaa opiskelijaperheen titteli alkaa olla historiaa. Totuttelua uusi arki varmasti vaatii, vaan onpa vuosien varrella tullut nähtyä, miten sopeutuvainen ihminen lopulta onkaan. Pian ei enää muistakaan, millaista opiskeluarki olikaan, kun työt vievät mennessään. Sitäpä odotellessa!