31.10.2017

Kuukausikatsaus: lokakuu

Lokakuun fiilikset niin opiskelun kuin muunkin elämän suhteen ovat heitelleet ihan laidasta laitaan. Lokakuu alkoi toisella puolella Suomea sateisessa syyssäässä, ja lokakuun viimeinen valkeni koti-Kuopiossa lumisessa ympäristössä ja pirteässä parin asteen pakkasessa. Ihana ilma :) 




Opiskelufiilisten suhteen olen nyt nousukiidossa. Hankalan alun jälkeen korjausliikkeitä on tehty, ja ne näköjään tuottavat tulosta. Nyt on hyvä fiilis, enkä aio miettiä sitä, onko siihen edes aihetta :D Mutta kerrataanpa vielä lokakuun kuulumiset täällä blogin puolella ja muutenkin. Lokakuussa siis:





Aina se vaan kuun lopussa tuntuu, ettei "mitään" ole tullut tehtyä. Listaamalla tehdyt asiat saattaakin huomata, että oho, noin paljon kaikkea. Siksi pidän näistä kuukausikatsauksistani. Samalla kun ne niputtavat yhteen koko (blogin) kuukauden, minä itse saan mahdollisuuden muistella kaikkia noita hetkiä ja asioita. Ei tunnu enää siltä, ettei olisi tehnyt mitään, vaan tajuaa, että mullahan on sittenkin ihan kiva elämä ;)

No niin, mutta nyt luentomatskujen ääreen. Huomenna on LYF:n tentti, joten paljoa ei ole enää tehtävissä. Jotain pientä kertailen kuitenkin. Iloista tiistaita!

30.10.2017

Liian syvällistä?

Pirteää lokakuun viimeistä maanantaita! Marraskuu odottelee jo kulman takana, uskomatonta :) Saimmepa ensilumen tänne meillekin, kun lauantaiaamuna herätessä ikkunan takana loisti valkoinen maa ♥




Joskus minua huvittavat nämä blogitekstini. Alan kirjoittaa jotain peruskuulumisia, mutta usein lopulta mennään pintaa syvemmälle, kaivetaan merkityksiä ja pohditaan sitä sun tätä. Väistämättä, kun on kyse ajatusten kirjoittamisesta ja jakamisesta, tullaan sen ääreen, kuinka paljon haluan itsestäni antaa ja omia ajatuksiani jakaa. Näköjään paljon, jos blogia katsotaan!

Silti on tehtävä ero pinnallisemman pohdiskelun ja syvällisimpien ajatusten välillä. Minulla on ajatuksia, ja paljon onkin. Osa niistä näkyy blogissa, mutta uskallan väittää, että suurin osa ei. Todella harvoin kirjoitan mitään raflaavia mielipidepostauksia tai tuon selvästi ilmi oman kantani johonkin asiaan. Sitäkin enemmän harrastan toisaalta-toisaalta-tyyppistä asioiden pyörittelyä, josta en totta puhuen tiedä, viisastuuko kukaan ;)




Minusta on ihanaa jakaa omia mietteitäni ja pohdiskelun aiheita täällä muun arkisen kuulumishöpinän lomassa. On myös hauskaa saada postaukseen kommentteja ihmisiltä, jotka tunnistavat kirjoituksestani itsensä, kuten kävi esimerkiksi onnistumisaddiktiosta kirjoittaessani. Blogin kautta voin tuoda esiin omia kivoja, välillä hassujakin oivalluksia, joista on ehkä iloa jollekin muullekin. Bloggaamisen myötä olen oppinut tiettyä avoimuutta ja asennetta, jotka toivottavasti tekevät blogista omanlaiseni ja antavat sille tunnistettavan tyylin.

Se taas on aivan eri asia, mitä kaikkea jätän sanomatta ja kertomatta. Vaikka blogin kautta minusta tietyn kuvan saakin, todellisuus on aina vähän erilainen. Helmikuussa kirjoittelin blogimaailman kiiltokuvamaisuudesta, mikä liippaa tätä läheltä. En tietoisesti halua maalata itsestäni mitään yltiöpositiivista kuvaa, mutta ihan jo itsesuojelun vuoksi on paljon asioita, jotka olen jättänyt ja jätän vastedeskin blogini ulkopuolelle.




Vaikka välillä vähän syvemmissä vesissä käydäänkin, pyrin pitämään tekstien sävyn kevyenä. Kuten edellä mainitsin, paljon myös rajaan sitä, mitä ylipäätään blogin puolella käsittelen. Ei ole kuitenkaan tarkoitus uuvuttaa lukijaa ylenpalttisella pohdiskelulla :D Blogia voisi kutsua "julkiseksi päiväkirjaksi", mutta päiväkirjasta poiketen sensuroimattomia juttuja ei tänne päädy - niin minun kuin teidän lukijoidenkin onneksi!


Ja hei, pieni pyyntö tähän loppuun: jos pidät blogin nykyisestä tyylistä, paina ""! Muutenkin kiinnostaisi tietää, miten sinä blogini näet ja koet :) Tsemppiä alkaneeseen viikkoon!

27.10.2017

Tenttiin lukua, sairastelua ja hyisiä hetkiä

Kas otsikossapa viikko pähkinänkuoressa! Viime viikonlopusta saadut voimavarat on valjastettu käyttöön, ja lopputuloksena on kohtuu hyvällä fiiliksellä alusta loppuun seilattu viikko. Ei tosin ole toivoakaan, että tulevaa viikonloppua vietettäisiin yhtä rennoissa merkeissä kuin edellistä. Iki-ihana fysiologian oppikirja sekä luentomateriaalit ovat todennäköisesti ahkerassa kulutuksessa koko viikonlopun. 




Syysflunssakin käväisi kylässä, mutta omalla kohdallani hellitti onneksi alle viikossa. Minun jälkeeni on niiskutellut koko muu perhe, ja tämän päivän aikataulut menivät sikäli uusiksi, että sain opiskeluseurakseni kolme flunssaista lasta. Tänään ei siis ole ollut ihan niin tehokasta opiskelua kuin olisin toivonut, mutta näillä mennään. Omista opiskelutavoitteistani olen hyyyvin kaukana - kuten aina -, mutta parhaani teen näinä viimeisinä päivinä ennen tenttiä. Kun arki lyö kapuloita opiskeluni rattaisiin, pitää kaivaa esiin positiivista asennetta ja unohtaa se (liian korkealle asetettu) rima. Yllättävän hyvillä fiiliksillä mennään, jos verrataan vaikkapa kuukauden takaiseen.




Aamuista on ihan pakko mainita, että on kyllä ollut todella hyytävää! Vaikka pakkasta on ollut vain pari astetta, tuuli on puhaltanut niin kylmästi, ettei lämpömittarin lukemaan ole ollut luottamista. Postauksen kuvat ovat viime viikonlopulta, jolloin eteläisessä Suomessakin oli ensimmäisiä aamupakkasia. Oli hauskaa, kun puiden oksien kastepisaratkin olivat jäätyneet :)





Näiden pikaisten (opiskelu)kuulumisten myötä rentouttavaa viikonloppua kaikille!

26.10.2017

Keidas kiireen keskellä

Kaupallinen yhteistyö: Montevista Oy  

Syyskuun loppupuolella olin jokseenkin stressaantunut. Opiskelun ja uuden arjen aloitus vei yllättävästi voimia, ja stressiä lisäsivät viikon välein tapahtuneet matkat toiselle puolelle Suomea. Juuri silloin sähköpostiini ilmestyi kutsu osallistua Montevistan järjestämään valmennukseen Pysähdy itsesi äärelle, enkä olisi voinut olla ajoitukseen tyytyväisempi.


Helsinki, valokuvaus, photography, hyvinvointi, valmennus

Matkalla Hyvinvoimalaan ennen valmennuksen alkua.


Aloin saman tien järjestellä aikataulujani, jotta kyseinen ilta onnistuisi. Valmennus järjestettiin Helsingissä, minne on tietenkin Kuopiosta katsottuna melkoisesti matkaa. Koska tulossa olivat myös I love me -messut, jonne aioin suunnata, ajattelin tehokkaana naisena yhdistää nämä kaksi tapahtumaa. Onneksi valmennuksen ajankohdan vaihtoehdoissa oli myös kyseinen perjantai.


Hyvinvoimala, Helsinki, valmennus, hyvinvointi, pysähtyminen


Pysähdy itsesi äärelle -valmennus järjestettiin kauniissa ja tunnelmallisessa Hyvinvoimalassa, ja tilaisuus kesti kolme tuntia. Valmennuksessa sananmukaisesti pysähdyttiin itsemme äärelle, pohtimaan sitä, mikä on itselle tärkeää ja miten niitä tärkeitä asioita saisi lisättyä arkeen. Oli puhdistavaa valmennuksen aluksi purkaa paperille kaikki huolet ja stressinaiheet, joita oli siihen hetkeen kantanut mukanaan. Muiden valmennukseen osallistuneiden kanssa jaetut ajatukset yhdistettynä omaan pohdintaan muodostivat illasta harmonisen kokonaisuuden. Monien kanssa löytyi samankaltaisia ajatuksia mm.  vaativuudesta, perfektionismista, tyytyväisyydestä ja pysähtymisestä. Kaiken sen keskellä toimi valmentaja, ihana Rosa, joka kertomalla omia kokemuksiaan ja antamalla  erilaisia tehtäviä auttoi ainakin minua saamaan kiinni monista teemoista.


hyvinvointi, valmennus, muistikirja, pohdintaa, minä, ajatuksia


Valmennus antoi muistutuksen siitä, miten tärkeää on pitää huolta itsestään. Syyllisyys, riittämättömyys, turha vaatimattomuus ja ankaruus vaanivat meitä jokaista. Illan päätteeksi ja näin jälkikäteen tuntui kuin koko kokemus olisi ollut unta. Sumuisia katuja kävellessäni ajattelin, että tämän tunteen haluan muistaa. Oli niin tyyni ja kevyt olo, etten muista, koska viimeksi olen sellaisen kokenut. Kuten omaan muistikirjaani kesken valmennuksen kirjoitin: Tämä on täydellistä juuri nyt, työntäyteisen arjen keskellä. Valmennus sekä lauantainen I love me -messukokemus oli yhdistelmä, jota voi mitä suurimmalla syyllä kutsua omaksi hyvinvointiviikonlopukseni. Sain viikonlopusta kokonaisuudessaan aivan superisti voimia pimeään ja synkkäänkin syksyyn.


hyvinvointi, stressi, luonto, aurinko, rentoutuminen, arki

Kaivopuiston kalliot ja kasvun ihme :)


Avoimet ryhmävalmennukset jatkuvat edelleen, ja seuraavat Pysähdy itsesi äärelle -illat järjestetään pe 10.11. sekä pe 1.12.  Montevistan sivuilta voit lukea lisää valmennuksista sekä halutessasi ilmoittautua valmennusiltaan. Voin suositella lämpimästi!


Hyvinvoivaa syksyn jatkoa sinulle ♥

25.10.2017

Aamuhetki kultainen

Aamut ovat lempihetkiäni. Viime viikolla saatiin yksi huikean kaunis aamu kirpeine tuoksuineen ja kultaisine säteineen. Lapset oli viety hoitoon, ja minä istuin tablettini ääressä opiskelemassa. Jonkin aikaa saman asian kimpussa jumitettuani oli pakko vetää ulkokamppeet  niskaan ja lähteä ikuistamaan tuota valoa.







Ulkona aurinko lämmitti hennosti, ihan kuin kevään ekoina varovaisen lämpiminä päivinä. Välillä pitää oikein ihmetellä, miten vähän kuitenkaan muistaa käydä luonnossa. Pienikin hetki metsässä tekee omille stressitasoille ihmeitä, kuten sain tuona aamuna todeta. Keskittymiskykyni oli pienen ulkoilun jälkeen aivan eri luokkaa, ja epäselvistä asioista sai paljon paremmin kiinni. Pitääpä muistaa myös jatkossa :)




Näiden kuvaterveisten myötä toivottelen hyvää keskiviikkoa! Fysiologian toiseen tenttiin on enää viikko, joten luontoterapialle lienee käyttöä... 

23.10.2017

7 vinkkiä onnellisempaan arkeen

Taas on maanantai, mikä useimmille tarkoittaa paluuta arkeen viikonlopun jäljiltä. Itse sain viettää mahtavan viikonlopun, jota varmasti hehkutan vielä lisää paremmalla ajalla! Arki voi olla synonyymi vastuulle ja velvollisuuksille, aikatauluille, "pitäisi"-asioille ja suorituspaineille. Lomalla on usein helppo hymyillä, mutta arkea on kuitenkin suurimmalla osalla ihmisistä valtaosa elämästä. Itsehän olen todellinen arkifani ja rakastan kaikkia oivalluksia, joilla saan omasta arjestani vielä hiukkasen mukavampaa. Itselleni sana "arki" on vahvasti positiivinen. Seuraavat seitsemän asiaa ovat niitä, joiden avulla selviydyn ja pääosin myös nautin arjestani.


arki, hyvinvointi, onnellinen, tyytyväisyys, kiire, stressi


Muista nauraa.

Pienten lasten kanssa tulee lähes päivittäin sellaisia itkisikö vai nauraisiko -tilanteita. Kun maitolasi kaatuu viidennen kerran tai tenava koristelee mustekynällä huonekaluja/seiniä tai tyhjentää juuri pestyt ruokailuvälineet lattialle... Variaatioita näihin tilanteisiin löytyy lukematon määrä. Tilanteen etäännyttäminen auttaa, kun savu uhkaa tulla korvista. Itse olen opetellut katsomaan tilannetta ulkopuolisen silmin, jolloin pakostakin näkee asiassa jotain koomista. Niin, ja itkisikö vai nauraisiko -tilanteissa voi valita naurun.

Älä unohda itseäsi.

Kukaan ei jaksa päivästä toiseen olla toisten tarpeita täyttävä pyhimys. Jos sinulla on tapana auttaa muita liikaakin, opettele pyytämään vastapalveluksia tai vaihtoehtoisesti sanomaan ei, kun et jaksa. Kukaan muu ei pidä sinun puoliasi kuin sinä itse, ja liian kilteille ihmisille löytyy hyväksikäyttäjiä liiankin helposti. Ota kalenteriisi aikaa itsellesi, varsinkin, jos olet niitä, jotka rentoutuvat parhaiten yksin ollessaan.


lapsiperhe, arki, kiireinen, oma aika, hyvinvointi, stressi


Opettele sietämään keskeneräisyyttä.

Oletko sinäkin sellainen, joka kokee, ettei pysty rentoutumaan ennen kuin on hoitanut asiat x,y ja z? Keskeneräisyys - ja epäjärjestys, ainakin tässä lapsiperheessä - on koko elämää leimaava piirre, joten sen sietämisen opettelu todellakin kannattaa. "Ensin työ, sitten huvi"-mentaliteetti istuu ainakin minussa turhan tiukassa. Onkin pitänyt opetella tunnistamaan, milloin on parempi levätä hetki - ja levon jälkeen jatkaa kenties uusin voimin ja paremmilla fiiliksillä kesken jäänyttä urakkaa. Liian usein etenkin kotiäitinä ollessani kävi niin, etten päivän aikana ehtinyt levätä ollenkaan, kun lasten päiväuniajat kuluivat siivotessa ja kotitöitä tehdessä. En voi suositella kenellekään. 

Jousta rutiineista tarvittaessa.

Arjesta tulee tosi raskasta, jos kaikkeen suhtautuu vakavasti. Rutiinit on hyvä olla koko perheen hyvinvoinnin kannalta, mutta maailmaa ei kaada, vaikka rutiineista jonakin päivänä joustettaisiin. Samoin töissä ja opiskelussa on asioita, jotka voi jättää odottamaan parempaa aikaa. Omassa arjessani tällä hetkellä lähes parasta ovat pienet valinnat, joita voin tehdä: opiskelenko heti vai juonko ensin kahvit? Lähdenkö yliopistolle vai luenko kotona? Omista totutuista tavoista poikkeaminen piristää kummasti, vaikka pääosin arki pyöriikin tutuksi tulleella turvallisella kaavallaan.


valinnat, arki, opiskelu, lääkis, perhe-elämä, ajankäyttö


Hellitä.

Ketä ihmettä varten suoritat? Pitääkö kodin olla koko ajan tiptop, kun "kaikilla muillakin" on? (Voin paljastaa, että jos joku tulee sovitusti kyläilemään, meillä on hyvin paljon siistimpää kuin tavallisesti...) Olisitko silti ehkä onnellisempi, jos suorittaisit vähemmän ja olisit läsnä enemmän? Mitä pahaa tapahtuu, jos lasket vähän rimaa? Joo, tiedän, se tuntuu siltä, että menettää sen vähäisenkin kontrollin. Mutta joskus se on ihan hyväksi - olla vaan ja antaa maailmankin olla. Loppujen lopuksi olen mieluummin hyvinvoiva ja hyväntuulinen äiti vähän sotkuisessa kodissa kuin kireä, epäjärjestyksestä ahdistuva äiti tiptopsiistissä asunnossaan. Molempia olen kokeillut.

Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa.

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kiitollisuuden aiheiden löytäminen omasta arjestaan lisää onnellisuutta.  Minulla on vihko, johon vasta hiljattain (Unelma Itsestä -valmennuksen kannustamana) olen alkanut kirjata päivittäisiä ilonaiheitani. Varsinkin huonon päivän jälkeen on suorastaan terapeuttista, kun löytää siitäkin päivästä syitä kiitollisuuteen. Kesätyöni aikana kirjoitin monena iltana olevani kiitollinen opettavaisesta työvuorosta, joka sai minut uskomaan, että pärjään missä vaan.


rutiinit, kiitollisuus, onnellisuus, hetkessä eläminen,


Nauti hetkestä.

Klisee tämäkin, mutta aiheellinen sellainen. Oletko sinäkin niitä, joiden mielestä elämä on "sitten kun"? Tiedän itse liiankin hyvin, mitä se on, kun ajattelee onnen olevan aina vasta kulman takana, sitten kun on aikaa tai loma tai hieno koti tai unelmien työpaikka... Kun ihmisellä ei ole muuta kuin tämä hetki, miksi ei tekisi tästä hetkestä mahdollisimman mukavaa? Vaikka itsekin mielelläni petaan itselleni onnellisuutta tulevaisuuteen, on pitänyt opetella ottamaan ilo irti myös tästä hetkestä. Juuri siksi pidän usein lyhyen kahvitauon koneeni ääressä, ennen kuin kaivan kirjat esiin ja aloitan opiskelun.


Onnellista arkea ja mahtavaa lokakuun viimeistä viikkoa juuri Sinulle! Löytyykö sinulta jokin oma onnellisen arjen ainesosa, jota ei tässä mainittu? Kerro se kommentissa :)

19.10.2017

Varaslähtö jouluun

Tämä on Tasapainoilua-blogin 300. postaus, huikeaa! Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, yhdeksän pääsykoeaiheista postausta olin kirjoitellut jo aiemmin. Mutta väliäkö sillä - ne ovat edelleen luettuja ja oletettavasti pidettyjäkin. Hei vaan sinä, joka olet löytänyt blogini pariin. Lämpimästi tervetuloa! Sinulle, joka olet seurannut jo pidempään, ehkä alusta saakka: todella mahtavaa, kun olet siellä :) 


koti, joulu, sisustus, lyhty, kynttilä, tunnelmaa, syksy


Nyt vakavampiin aiheisiin. Olen pinnistellyt, ihan totta olen. Yrityksen puutteesta ei voi minua syyttää, sillä joululaulut ja kaikki muu jouluun liittyvä on haudattu syvälle mielen pohjalle odottelemaan marraskuuta. Mutta tiedättekö, en enää pystynyt siihen. Tällä viikolla ostin ensimmäiset glögit, ja sitä nautiskellessamme kuuntelimme joululauluja. Näköjään nämä muut syksyn ilonaiheet eivät enää riitä, vaan oli otettava esiin tuo viimeinenkin. Käsittämättömintä tässä oli se, että puoliso oli ihan tässä mukana. Näköjään synkeähkö opiskeluarki on hieman pehmittänyt häntäkin ;)


arki, lukeminen, joulufiilis, harrastus, ilta, oma aika, vapaa hetki


Piti oikein tarkistaa viimevuotisesta blogipostauksesta, miten pitkään silloin piti venyttää "jouluhulluuttani". Vastaus on: marraskuun loppuun! What. Vaan olipa miten oli, tänä vuonna aloitan aiemmin jouluvalmistelut, -askartelut ja muut. Ei sillä, että edelleenkään aikoisin tehdä itse joululaatikoita, lahjoja tai isotöisiä joulusisustusjuttuja. Mutta jotain pientä aion arjen ohessa puuhastella. Annoin jo miehelle ukaasin, että heti kun LYF:n toinen tentti on ohi, laitan jouluvalot parvekkeelle ja muuallekin. Yrittäköönkin estää!


joulu, fiilistely, glögi, syksy, lokakuu, joululaulut


Tänään ensin opiskelen ja sitten pakkaan laukkuni. Huomenna hyppään heti aamusta Helsingin-junaan, koska kauan odotettu äidin oma loma, hyvinvointiviikonloppuni, on kohta täällä. Sitä odotellessa jaksan ehkä just ja just perehtyä maksan toimintaan ja ravinnonoton säätelyyn.

Kivaa torstaita ja mahtavaa viikonloppua! Mun fiiliksiä löytynee myös viikonlopun aikana Instasta @tasapainoilija - käy kurkkaamassa :)

18.10.2017

J: Kolme kovaa opiskelun tukena

Lokakuun puoliväli, keskiviikko - J:n vuoro. Viimeksi hän kirjoitti syyskuun lukukuulumisista. Tänään hän esittelee kolme opiskelua tukevaa asiaa. Nämä ovat hyvää muistutusta pääsykokeisiin valmistautuvien lisäksi myös jo opiskeleville. Tsemppiä edelleen ihan kaikille opiskelijoille! Teksti ja kuvat: J.


Tarkoituksena oli kirjoittaa konkreettisesti hakemisesta ja siihen liittyvistä uudistuksista, mutta tiedot ensi kevättä varten eivät ole vielä päivittyneet Opintopolkuun. Helsingin yliopisto, Turun yliopisto ja Tampereen yliopisto lupaavat päivittää tiedot ensi kuun alkuun mennessä. Oulun yliopisto lupaa päivittää tiedot jo 18.10. ja heidän sivuilta, löysin tiedon, että lääketieteen valintakoe on 16.5.2018. Itä-Suomen yliopiston sivuilta en löytänyt vielä mitään mainintaa ensi kevään hauista.

Nyt tämän postauksen aiheeseen! Tällä kertaa haluan jakaa kolme tärkeintä asiaa, jotka ovat minua tukeneet aina yläkoulusta yliopistoon asti. Uskon niiden tukevan minua myös pääsykoeopinnoissa ja toivon, että niistä voisi olla sinullekin apua.




Sosiaalisuus

Sosiaalisuudessa on (ainakin) kaksi opiskelua tukevaa näkökulmaa. Ensinnäkin sosiaalisen kanssakäymisen avulla voit unohtaa hetkeksi opiskelut ja tämä auttaa aivoja palautumaan. Esimerkiksi illanvietto ystävien kanssa auttaa stressin purkuun. Toinen sosiaalisuuden tärkeä piirre on opiskeluista puhuminen. Se auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja etenkin silloin, kun kohtaat jonkin haasteen. Oli ongelma sitten aikataulutuksessa tai jonkin ilmiön ymmärtämisessä, se kannattaa sanoa ääneen jollekin (myös kirjoittaminen on toimiva tapa) ja pohtia, mikä siitä asiasta tekee ongelman ja miten ongelman voi poistaa. Mielestäni opiskelusta puhuminen tai tulevien opintojen esittely toiselle ihmiselle on loistava tapa lisätä omaa motivaatioita pääsykoeopiskeluun! Perheeni on varmaankin jo nyt kyllästynyt kuulemaan ”Arvaa, mitä olen oppinut tänään!” –lausahduksiini, mutta urheasti he ainakin vaikuttavat kiinnostuneilta.

Aktiivisuus

Omalla kohdallani aktiivisuus tarkoittaa ulkoilua ja urheilua. Kuitenkin uskon, että se voi olla mitä tahansa, missä poistutaan opiskelumateriaalien äärestä ja oma mieli kirkastuu. Jokainen ihminen on erilainen, joten suosittelen panostamaan siihen, että löydät edes yhden sellaisen aktiviteetin, joka takuuvarmasti saa sinut ja etenkin ajatuksesi irti pääsykoemateriaaleista tai muista opiskeluista. Ulkoilmaa suosittelen kaikelle ja itse koitan imeä kaikki mahdolliset syksyn auringonsäteet itseeni! Kirjastossa, kahviloissa, kulttuuriharrastuksissa, kaupoissa ja harrastusryhmissä käyminen tai vaikkapa illanvietot, pelien pelaaminen tai käsityöt voivat olla hyviä tapoja nollata aivojaan. Olen huomannut, että työni on yksi ”aktiviteetti”, joka auttaa opiskeluun, sillä vaikka töissä pitää ajatella paljonkin työpaikka on erilainen ympäristö ja töissä ajatellaan hyvin erilaisia asioita.




Positiivisuus

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että positiivisen vireen ja toiveikkuuden ylläpitäminen on elämässä ja opiskelussa yksi tärkeimmistä menestymiseen vievistä tekijöistä. Se on kuitenkin huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty. Uuden oppimisessa turhautumista ei voi välttää, mutta omaa suhtautumista turhautumiseen voi muuttaa, vaikka se haasteelliselta tuntuukin. Itse pyrin aina miettimään, miksi opiskelen ja miksi se on minulle niin tärkeää. Lisäksi olen oivaltanut, että teen parhaani ja se riittää. Aina. Suosittelen siis kaikille pysähtymään hetkeksi ja pohtimaan omaa arkeaan ja sitä, mitkä asiat siinä ovat tärkeitä ja millaista arjen haluaisi olevan. Pohdinnan jälkeen kannattaa asettaa itselleen sekä pieniä että suurempia tavoitteita, sillä niiden toteutumisesta saa energiaa ja positiivisuutta toteuttaa uusia tavoitteita!


Vaikka opiskelu tuntuu ajoittain todella haastavalta, lopputulos useimmiten palkitsee. Tsemppiä kaikille opiskeluun ja syksyn pimeyteen!

17.10.2017

Vuorovaikutus ammatissa ja huippuhetki

Moneen otteeseen olen lupaillut postausta vuorovaikutuksesta, joten tässäpä tulee! Varhainen vuorovaikutus, empatia ja aktiivinen kuuntelu ovat vuorovaikutukseen liittyviä termejä, joista varmaan kaikki ovat kuulleet. Muiden muassa näitä termejä käsittelimme myös VPL-kurssilla (Vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa) tänä syksynä. Näen hyvät ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot hyvin olennaisena osana sekä olemassaolevaa että tulevaa ammattiani. Totta kai tärkeitä ovat tiedot ja taidot, mutta vuorovaikutus toimii työvälineenä niin potilaiden kuin kollegoiden kanssa työskennellessä.




Ihan jo omien kokemusteni perusteella on paljon helpompaa luottaa lääkärin ammattitaitoon ja hänen valintoihinsa, kun kokee potilaana tulleensa kuulluksi eikä ohitetuksi.  Aiemman työhistoriani myötä olen oppinut, että vuorovaikutuksella voi avata paljon ovia - tai sulkea ne. Toinen ihminen aistii kyllä, suhtaudutaanko häneen arvostavasti ja kunnioittavasti. Empatia on vaikea laji. Itseni kohdalla tunnistan sekä riskin "yliempaattisuuteen" että toisaalta kyynistymiseen. Pohdinkin näitä teemoja jo aiemmin tänä vuonna.




VPL-kurssiin liittyen saimme harjoitella potilaan kohtaamista "ihan oikean" potilaan kanssa. Potilaana toimi siis näyttelijä. Minä sain kohdalleni kohtalaisen haastavan potilaan - kaikkihan ne olivat haastavia omalla tavallaan -, mutta voi vitsit, mikä fiilis tuosta harkasta jäi! Sen vartin aikana unohdin olevani oppimistilanteessa ja "esittäväni roolia". Heittäydyin ihan täysillä mukaan ja oikeasti olin se lääkäri (joskin melkoisen tietotaidoton lääkäri, mutta se ei ollut tässä se pointti). Se tilanne ja vuorovaikutuskupla, jonka saimme potilaan kanssa aikaan, oli jotain niin hienoa.




Siihen varttituntiin kiteytyi se, miksi minä opiskelen nyt. Haluan lisää tuollaisia hetkiä, oikeita potilaskohtaamisia, omien vuorovaikutus- ja muiden taitojen kehittämistä, ihan kaikkea. Kyseinen lyhyt harkka antoi toivoa siitä, että lääkärin työssä voin hyödyntää aiempaa ammatillista osaamistani sekä pääsen tekemään niitä asioita, joista sairaanhoitajan työssä eniten pidän. Kohtaamiset ja vuorovaikutuksen voima - ne ovat ihan parasta. Vaikka välillä tuntuu, että minulle paras paikka olisi jokin tutkijankoppi, en usko, että pystyn luopumaan potilastyöstä. Mutta nyt mennään jo ihan eri asiaan, joten jatkan tulevista urahaaveista joskus toiste ;)


Kokemusrikasta viikon jatkoa!

16.10.2017

Nelivuotiaan supersynttärit

Vihdoin lähes kuukautta myöhässä saimme aikaiseksi juhlia kunnolla reipasta nelivuotiasta. Hän toivoi supersankarikakkua, joten sellaisen hän myös sai. Muovailin pastaväreillä värjätystä kaulintamassasta kissan ja sen päälle asiaankuuluvat vermeet. Tämä syksy on vaatinut veronsa, joten tällä kertaa en jaksanut tehdä itse vaahtokarkkimassaa. Kakun päälle päätyi siis levy samaa valmista kaulintamassaa, josta tein koristeetkin. Valitettavasti massa ei riittänyt koko kakun päälle, joten reunus koristeltiin kermalla.


synttärit, syntymäpäivä, kakku, 4-vuotias, kaulintamassa, täytekakku

juhlapöytä, koristelu, kakku, kakunkoriste, kaulintamassa, synttärikakku


Supersankarikissa herätti hilpeyttä, mutta niin kai oli tarkoituskin :D Joka tapauksessa oli kivaa päästä taas tekemään kakkua, vaikka joka ikinen kerta tuskailen noiden massojen ja ideoideni kanssa. Koristelu on lasten lempipuuhaa, joten ilmapalloja piti puhaltaa toosi monta ihan vain kuullakseen seuraavassa hetkessä sen poksahduksen... 


koristelu, värikäs, juhlat, synttärit, 4-vuotias, ilmapallot, lyhdyt

juhlapöytä, kakku, tarjoilut, muffinit, suolainen piirakka, synttärit


Kutsuvieraita juhlissa oli synttärisankarin toiveesta vain yksi, mutta hyvin pärjättiin pienelläkin juhlaporukalla. Sen vaan huomasin valmistellessa, että on näköjään aivan sama, onko vieraita yksi vai kymmenen - stressaan juhlista joka tapauksessa. Kaverisynttäreitä kauhulla odotellen... 


juhlapöytä, vaahtokarkit, teemaväri, tarjoilut

synttärit, tarjoilut, suolainen, makea, koristeet, kynttilät, vaaleanpunainen

synttärit, lahja, synttärisankari, 4-vuotias, lahjatoive


Sellaiset pienimuotoiset pirskeet oli tällä kertaa. Nyt on 3/5 tämän vuoden synttäreistä juhlittu. Me kuopuksen kanssa juhlimme sitten joulukuussa. Mutta sitä ennen tehdään kaikenlaista kivaa, kuten käydään tulevana viikonloppuna I love me -messuilla!


Pirteää viikkoa jokaiselle :) Meillä piti ottaa kirkasvalolamppu taas käyttöön, sen verran väsyttävät jo nuo pimeät aamut. Loppusyksy on vuoden pahinta aikaa, ainakin minulle. Yritetään jaksaa - tsemppiä siis meille kaikille!

12.10.2017

Miksi minä bloggaan?

Otsikon kysymystä tulee tässä arjen tiimellyksessä mietittyä. Miksi ihmeessä käytän suurehkon osan vapaa-ajastani blogin parissa postauksia kirjoitellen, kommentteihin vastaten ja valokuvaten? En hyödy bloggaamisesta taloudellisesti, joten raha ei voi olla syy. Joten: miksi minä bloggaan?


blogi, bloggaaminen, miksi, blogin, aloittaminen, perustaminen,


Välillä tekee mieli kyseenalaistaa, miksi juuri minä pidän blogia. Ketä tämä tylsä elämäni edes kiinnostaa? Aina vaan samoja horinoita kiireisestä arjesta ja kivoista viikonlopuista. Opiskeluni lääkiksessä ei tosiaankaan suju aina niin kuin elokuvissa. Olen kaukana superihmisestä, jollainen toki mielelläni olisin ;) En shoppaile saati esittele uusia ihanuuksia täällä blogissa. Kuvatkin ovat just sellaisia "tältä näytti viikonloppuna". Enkä edes tarjoa kovin suurta vastinetta tirkistelynhalulle, koska pidän melko tiukasti kiinni omasta ja lasteni yksityisyydestä. Niin, tällaisena kyynisenä hetkenä koko blogi tuntuu todella surkealta.


bloggaaja, vaikeus, haaste, ongelma, blogi, yksityisyys, raja, anonyymi


Mutta kun unohdetaan tuo (lähinnä väsyneinä hetkinä esiin puskeva) kyynisyys, sen alta paljastuvat ne positiiviset puolet. Minusta on ensinnäkin kivaa kirjoittaa. Toisekseen on ihanaa, että höpinöitäni lukeekin joku tai jotkut. Parasta ovat kuitenkin kommentit ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa. Valokuvaus unohdettuna ja uudelleen löydettynä intohimonani on mainittu jo monesti. Siis mä niin rakastan sitä, kun kerrankin valo on kohdillaan ja jopa mun kuvaustaidoilla saa otettua kerrassaan upean otoksen. Haaveilen makro-objektiivista, joten jospas saisin joskus sellaisen (huhuu, kuuleeko Joulupukki?).


blogi, ilo, ajatuksia, tavoite, päämäärä, lukijat, postaustahti


Aiemmin olen bloggaamista käsitellyt puolen vuoden sekä vuoden etapin kohdalla. Hyvin samoissa mietteissä mennään edelleen. Suurin yksittäinen syy blogille on seuraava: minä bloggaan, koska haluan ja voin. Blogi muistuttaa olemassaolollaan minua siitä, että onnen avaimet ovat omissa käsissäni. Samalla se muistuttaa siitä, että kaikki on mahdollista - ei helppoa eikä vaivatonta, mutta mahdollista. En tiedä, mihin tie tästä vielä vie, mutta olen pikku blogini kanssa onnellinen juuri nyt. Teen tätä suurella sydämellä myös teitä lukijoita ajatellen, joten toivon, että omistautumiseni välittyy ruudun toiselle puolelle ♥


Tällaisia torstaimietteitä tänään. Tsempit loppuviikkoon!

11.10.2017

Onnen pisaroita

Sadepäivänä, arjen sumussa katsoo ikkunasta ulos: taas tätä. Maisema on samean harmaa. Taivaan peittää raskas pilvipeite, eikä valoa näy. Ei kauneutta missään - tai niin sitä luulee.




Mutta kun katsoo tarkemmin, näkee harmaudessakin sävyjä. Näkee valoja, näkee varjoja. Näkee luonnon omia kristallikruunuja, kastehelmiä, valoa välkkyviä pisaroita. Kiireessä kulkee äkkiä ohi, ei ole aikaa pysähtymiseen. Ei ollut ennen minullakaan. Piti mennä, tehdä ja kokea, kun päässä takoi pelkkä kiirekiirekiire.




Iloa harmaaseen päivään voi tuottaa ihan mikä vain, iso tai pieni, odotettu tai yllätys. Pienten ilojen  näkeminen vaatii pysähtymisen, mutta siinä ne ovat - kaiken kiireen keskellä, katsomista ja ihailemista vailla. Edelleen ihmettelen sitä, että koko ajan ne ovat olleet ihan lähellä. Onnen pisaroitahan ne - ohikiitävät hetket, pienenpienet ilot,  hymy, katse tai lämmin ajatus. 




Sinä sumuisena aamuna oli harmaata, kaunista ja pysähtynyt tunnelma. Ja niitä onnen pisaroita - kaikesta harmaudesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi.


Onnellista päivää sinulle!

10.10.2017

Lokakuun alun opiskelukuulumiset

Olen tietoisesti vältellyt opiskelujutuista kirjoittamista, koska se tuntuu just nyt aika hankalalta. Mutta tiedän, että ainakin osa teistä palaa halusta tietää, mitä kaikkea jännää ja siistiä on tapahtunut sitten syyskuun. Otan siis itseäni niskasta kiinni nyt ja kerron, mitä on meneillään :)




LYF eli lääketieteellinen yleisfysiologia on edelleen käynnissä. Koska kurssi on järjettömän laaja, tentti on jaettu kahdeksi välitentiksi - ja hyvä niin. Ensimmäinen tentti oli reilu viikko sitten, tosin tiedän jo nyt meneväni uusintaan marraskuussa. Nyt opiskellaan toisen välikuulustelun asioita. Liikkeelle lähdettiin munuaisista, joiden fysiologia on yksi ehdottomista lemppareistani. 




Harkkoja on enää yksi jäljellä :( Tähän mennessä olemme päässeet ottamaan laskimoverinäytteitä ja tutkimaan omia näytteitämme, ottamaan ja tulkitsemaan EKG:ta, harjoittelemaan sydänauskultaatiota, mittaamaan verenpainetta sekä tekemään keuhkojen toimintakokeita. Vaikka hyvin suuri osa harkoissa opetelluista asioista on ollut itselleni silkkaa kertausta, aina harkka peruspänttäämisen voittaa!




VPL eli vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa oli piristävän käytännönläheinen kurssi. Siihen sisältyi pari psykologian luentoa, yksi essee (jonka tein jo, hyvä minä!) sekä kivoimpana ja jännittävimpänä kolme potilaskohtaamista käsittelevää harkkaa. Palaan tähän kurssiin myöhemmin, kun lupaukseni mukaisesti kirjoitan vuorovaikutuksesta tarkemmin.




Nyt alkoi EBIS eli epidemiologian ja biostatistiikan kurssi. Jo pelkkä sana "statistiikka" saa minulle aikaan kylmät väreet, joten nähtäväksi jää, kuinka tuskaa tämä kurssi minulle tuottaa. Toisaalta syväreideni kannalta olisi hyvä saada tästä kurssista jotain irti. Ai niin, ne syvärit. Ne junnaavat tällä hetkellä paikallaan, ja minä kellun suunnitelma- ja toteutusvaiheen välitilassa. Mutta ei stressiä, otetaan loman kannalta.

Postauksen kuvilla osallistun Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen ihan liian pitkän tauon jälkeen. Kuvat otin viikonloppuna, kun olimme pyöräretkellä koko porukalla. Viimeinen kuvista on ehdottomasti lempikuvani näistä. On lähes mahdotonta sanoa, missä ilma loppuu ja vesi alkaa :) Käy kurkkaamassa muiden osallistujien lokakuisia kuvia täältä!

9.10.2017

Liikunta osaksi (perhe)arkea - 6 vinkkiä liikkeelle lähtöön

En usko, että olen ainoa, joka on taistellut tämän asian kanssa. Mistä löytää aikaa liikkumiselle hektisen (perhe)arjen keskellä? Ja erityisesti: miten saada itsensä liikkeelle, kun etenkin syksyn pimeinä iltoina sohva+suklaa houkuttelee paljon enemmän?

Tässä postauksessa toin esille oman on/off-suhteeni liikuntaan. En edelleenkään ole mikään himoliikkuja tai joka kerta lähdössä innoissani jumppaan tai salille. Mutta vaikka olen itsekin vasta matkalla kohti tavoitettani, voin kaiketi jakaa muutaman vinkin, jotka ovat helpottaneet omaa liikkeelle lähtöäni.




1. Päätös ja siinä pysyminen

Ah, vaikeaa. En ole koskaan ollut kovin hyvä tekemään päätöksiä tyyliin "tänään menen lenkille". Usein päätin niin ja jätin sitten menemättä. Eipä jäänyt hyvä fiilis.

Ihan eri lailla saa päätöksen tehtyä, jos a) päättää mennä kaverin kanssa tai b) kertoo suunnitelmansa jollekulle. Kun sanon miehelle, että lähden kohta lenkille, hän kyllä kysyy hetken päästä, että etkö aikonut mennä. Pakkohan se on sitten lähteä, vaikka laiskottaakin. Toinen hyvä vaihtoehto on merkata liikuntahetket kalenteriin, jolloin ne ovat kiinteä osa viikon ohjelmaa.

2. Oman lajin löytäminen

Varmasti yksi tärkeimmistä motivaation ylläpitäjistä on se, että treenistä oikeasti nauttii - jos ei sen aikana, niin sen jälkeen :D Itse olen aivan koukussa ryhmäliikuntaan, jossa itse lähinnä raahaudun paikalle ja tsemppaava ohjaaja saa minut ylittämään itseni. Vaikka en pahemmin itseäni muihin vertailekaan, tietynlainen "ryhmäpaine" saa minut pistämään parastani. Loistavaa treenin kannalta! Toisaalta tajusin viime talvena, kun kävin hiihtämässä, että minähän nautin tästä. Oli kyllä outoa ymmärtää pitävänsä lajista, jota on luullut inhoavansa koko siihenastisen elämänsä.

Kannattaa siis kokeilla rohkeasti ja ennakkoluulottomasti eri lajeja, sillä niiden joukosta saattaa löytyä juuri se oma juttu!




3. Hyvän fiiliksen muisteleminen

En ole varmaan koskaan katunut heti treenin jälkeen sitä, että tuli lähdettyä. Vaikka monesti heti liikunnan jälkeen väsyttääkin, fiilis on kuitenkin ihan eri kuin väsymys ilman liikuntaa. Vaikka ennen treeniä väsyttää ja laiskottaa, treenin jälkeisen fiiliksen muistelu auttaa pääsemään siitä irti.

4. Arkiliikunta

Liikunnan ujuttamista arjen sekaan harrastin varsinkin kotiäitiaikoina, kun mahdollisuudet kodin ulkopuoliseen urheiluun olivat vähissä. Vauvan ja isompienkin kanssa voi jumpata. Meillä ainakin lapset toimivat painoina enemmän kuin mielellään :)  Ohjeita äiti-vauvajumppaan löytyy pilvin pimein netistä, mutta myös erilaisia kirjoja löytyy. Tietysti jo lasten nostelu syliin, syöttötuoliin, keinuun, rattaisiin, milloin mihinkin aktivoi lihaksia, jotka itselläni olivat aivan olemattomat viime raskauden jälkeen. Ulkona ollessamme saatoin samalla tehdä pientä kehonpainotreeniä: askelkyykkyjä, dippiä puistonpenkin vieressä ja sen sellaista.

Tätä nykyä pyöräilen paljon ja kävelen melko paljon. Esimerkiksi lapset vien hoitoon ja haen sieltä kävellen. Käytän portaita ja välttelen hissin käyttöä. Bussilla kulkiessani saatan kävellä yhden tai kaksi pysäkinväliä, jos bussin tuloon on vielä reilusti aikaa. Pieniä valintoja, joilla saa kuitenkin helposti lisättyä omaa aktiivisuutta!




5. Liikunta koko perheellä

Tämä on täytynyt opetella oman perheeni kanssa, koska lapsuudessani me lapset ulkoilimme yleensä keskenämme. Vaikka lasten kanssa ulkoilu ei (välttämättä) hikitreenistä käykään, toimii se ainakin hyvänä palauttavana treeninä. Lastenrattaita työnnellessä saa kävelyyn vähän vastusta, samoin pulkkaa vetäessä. Ulkoleikit ovat kivoja, varsinkin kun lapset ovat jo vähän isompia. Nyt, kun esikoinen oppi ajamaan pyörällä, hän toimii loistavana lenkkiseurana. Lapsi pyöräilee ja äiti juoksee hiki päässä perässä!

Sykettä-korkeakoululiikunta tarjoaa sunnuntaiaamuisin perhevuoron, jota mielellämme hyödynnämme. Isossa salissa lapsilla on tilaa juoksennella, kiipeillä ja pelailla. Kun kevättalvella sairastelujen vuoksi tuli perhevuorossa käyntiin pitkä tauko, lapset oikeasti kaipasivat sinne. Nyt syksyllä voisi taas aktivoitua tälläkin saralla.

6. Vähäkin on parempi kuin ei mikään

Harva perheellinen ehtii liikkua siinä määrin kuin lapsettomat ihmiset. Välillä itseäni harmittaa, kun jokin hyvä treeni jää välistä. Omat harrastukset ovat tässä elämäntilanteessa niitä, joista helpoiten karsii, kun on tiukka paikka. Siitä pidän kuitenkin kiinni, että joka viikko pääsen ainakin 1-2 kertaa liikkumaan. Mutta vaikkei joka viikko ehtisikään tunnille tai salille, arkiliikunta paikkaa paljon.




Kesällä en paljoa jaksanut liikkua arkiliikunnan lisäksi, joten nyt on ollut kiva palata takaisin aktiivisempaan arkeen. Pitääkin ottaa taas uudenlaisia kivoja jumppia kokeiluun :)

Miten sinä ujutat liikunnan arkeesi? Oletko vaihtelun- ja kokeilunhaluinen vai viihdytkö ennemmin tutun liikuntamuodon parissa?