Löytynyt: opiskeluinto

Lauantaita jokaiselle! Lupasin ilmoittaa, kun opiskeluinto löytyy ja arvatkaa mitä: nyt se on löytynyt. Tähän syynä ovat sekä tulevat terveyskeskuspäivät (jee, päästään oikeaan ympäristöön!) sekä Vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa -kurssi eli tuttavallisemmin VPL. Vuorovaikutus on yksi niistä asioista, joista voisin jauhaa loputtomiin. Sen merkitys myös lääkärin ammatissa on todella huomattava. Kirjoitan tämän kurssin herättämistä ajatuksista ihan oman postauksensa, on nimittäin sen arvoinen asia!

Fysiologian opiskelun tehokkuus ei (valitettavasti) ole vielä saavuttanut korkeinta astettaan. Taas palataan solun rakenteeseen, ionikanaviin ja aktiopotentiaaleihin. Sydämen toiminta ja EKG ovat itseäni kiinnostavia asioita, vaikka mietinkin, miten ihmeessa joku tajuaa noista vektorisuunnista jotain. Fysiologiassa eniten omalla kohdalla tökkii opiskelualueen laajuus ja se, etten hahmota kokonaisuutta kunnolla. Taas on törmätty syväsuuntautuneen opiskelijan ongelmiin. Sain kuitenkin pienen innostuksen päälle tässäkin, kun suunnittelin joka päivälle oman aiheen, otin kirjan käteen ja aloin lukea. Ensimmäinen tentti ei ole edes kovin kaukana, joten on jo aikakin päästä vauhtiin.

Harkkoja meillä on ollut sekä fysiologiasta että VPL:stä. Fysiologian harkoissa olemme nyt opetelleet ottamaan verinäytteitä, tai siis muut ovat opetelleet ja minä kerrannut. Siipineulalla pistin ensimmäistä kertaa nyt, aiemmin en ole sellaista käyttänyt. Jännittihän se näytteenotto silti, kun edellisestä kerrasta on viitisen vuotta aikaa. Yllättävän hyvin tuollaiset taidot kuitenkin jäävät muistiin, vaikkei niitä vuosikausiin käyttäisikään. Tulevissa harkoissa itselleni tuttuja asioita ovat ainakin verenpaineen mittaus ja EKG:n otto, uusina taas tulevat erilaiset rasitustestit ja kunnollinen sydänauskultaatio. Stetoskoopilleni on siis käyttöä :) VPL:ssä harjoitellaan potilaan kohtaamista, mikä sinällään on itselleni tuttua mutta lääkärin roolissa vielä opettelemista. Sitä paitsi jännitän aina tilanteita, joissa koko ryhmä tarkkailee, miten hoidat homman. Onneksi meillä on kiva pienryhmä, jossa kaikki tsemppaavat toisiaan.

Tällaisia fiiliksiä lauantain kunniaksi! Loppukuun viikonloput vierähtävät kahdella eri matkalla, joten tämä viikonloppu vietetään ihan hiljakseen kotona. On kiva viettää viikonloppua, kun tuntuu, että on viikolla saanut hyvin aikaan. Kuten Instasta näkyikin, pääsin tällä viikolla piiitkästä aikaa myös treenaamaan. Niin kivaa! Toivotaan, että (opiskelu)innostus jatkuu myös maanantaina ;)

Valoisaa viikonloppua!

Lapsiperheen lauantai kuvina

Ihan tavallinen (no okei, ehkä keskimääräistä vähän aktiivisempi) lauantai: leikkimistä, ulkoilua, olemista. Tässä lauantaimme kuvina! Kuvien ottoa en pahemmin suunnitellut, joten arkirealismia näkyvissä...
 

Aamulla nukuin historiallisen pitkään eli kymmeneen, mies oli herännyt lasten kanssa jo aiemmin. Aamupalan jälkeen mies lähti isompien kanssa pulkkamäkeen ja minä kuopuksen kanssa lenkille.

Samalla kuvasin (taas kerran) upeassa auringonvalossa kylpevää talvimaisemaa.

Viikonlopun ruokatäydennykset.

Ulkovaatteet siinä, mihin ne tuppaavat jäämään.

Ulkoilun jälkeen kävin hiihtämässä ekaa kertaa tälle talvelle. Siitä ei jäänyt todistusaineistoa, taivaan kiitos, menoni oli nimittäin niin onnetonta. Ehkä minusta vielä joskus kuoriutuu superhiihtäjä :D

Lasten karkkipäivä.

Tässä välissä vanhemmat tekivät kuntotestin. Hyvässä kunnossa ollaan, uskokaa pois ;)

Kuntotestistäkään ei jäänyt todistusaineistoa, paitsi kuva jumppamatosta, jonka vierellä kuntotestiä sabotoineen juniorin pikkuiset kintut.

Legoleikkejä. Kuvassa 3-vuotiaan rakentama "äiti".

Ruokalistalla oli pizzaa. Koko perhe osallistui ruuanlaittoon.

Esikoinen levittää jauhelihakastiketta. Tarkkaa työtä.

3-vuotias raastaa juuston.

Kuopus osallistui astianpesukoneen (ja laatikoiden...) tyhjennykseen.

Joku ilmeisen nälkäinen lapsi pääsi käsiksi paprikaan.

Lauantaina vaihdetaan lakanat ja tuuletetaan peitteet ja tyynyt.

Joululahjaksi saadun tarrakirjan täyttämistä yhdessä. Lapset valitsivat tarrat, isi opastaa.

Saunaan lähdössä.

Iltapesut!

Hiljaista. Vihdoin. Ilta jää lyhyeksi, kun itseäkin väsyttää ja pitää mennä nukkumaan. Aamulla taas luvassa aikainen herätys. Oli vapaa tai ei, ensimmäinen tenava herää aina viimeistään seitsemältä!