Lääkisajan tilinpäätös 1

Lääkis, tuo kultainen kuuden vuoden ajanjakso, on pysyvästi takana.  Kaikki opinnot ovat nyt tehtynä, mutta todistusta (varsinaista valmistumista) vielä odottelen. Kuusi vuotta on pitkä aika - kuka muistaa, kuinka pitkältä alakoulu tuntui? - mutta niin vain se äkkiä hujahti. Parhaiten ajan kulun huomaa, kun katsoo jälkikasvua: Lääkikseen hakiessani nelivuotias esikoisemme on tätä nykyä kymmenvuotias, pikkarainen pääsykoebabyni aloittaa syksyllä koulun ja puolivälissä opintoja syntynyt kuopuksemmekin täyttää piakkoin kolme vuotta. Itsekin olen kuusi vuotta vanhempi, vuosikymmen on vaihtunut, ja toivottavasti jonkin verran viisauttakin on iän myötä kertynyt.

 

 

Kuuden lääkisvuoden aikana olen

• täyttänyt kuusi paperikalenteria, joista jokainen on edelleen tallessa
• käynyt 77 kurssia
• hyväksilukenut kolme kurssia aiemmista opinnoistani
  
• tehnyt neljä kuukautta kokopäiväistä harjoittelua, joista kolme sisätaudeilla ja yksi yleislääketieteen puolella
• mielenkiinnon vuoksi tehnyt kaksi puolipäiväistä amanuenssuuria (neurologialla ja lastentaudeilla)

 

 

• saanut 0 hylättyä tentistä
  
• tehnyt tutkimusta ajallisesti yhteensä 5,5 vuoden ajan - aloitin syventävistä tammikuussa 2017, sain ne valmiiksi syksyllä 2019 ja jatkoin väitöstutkimusta siitä suoraan aina tähän asti
• vastaanottanut opiskelupaikan kliinisestä tohtoriohjelmasta
• suorittanut 13 op tohtoriopintoja eli lähes puolet tarvittavista
  
• muuttanut kolme kertaa
• kokenut raskaita vaiheita ja xxx määrän epävarmuutta ja riittämättömyyttäkin

 

• saanut upeita kokemuksia paikoista, joissa en todennäköisesti koskaan tule työskentelemään (leikkaussali, vauvateho, lastenosastot, synnytyssalit)
• aloittanut (ja lopettanut) ainakin neljä harrastusta
• löytänyt (ryhmä)liikunnan uudelleen
• rakastunut Kuopioon
• saanut elämääni ihan huikeita tyyppejä, joiden kanssa juttu jatkuu toivottavasti jatkossakin!
• löytänyt itsestäni ominaisuuksia ja puolia, joita en tiennyt olevan olemassakaan - esimerkiksi sen, että viihdyn akateemisessa maailmassa sittenkin oikein hyvin

 

• kirjoittanut yli 500 blogitekstiä ja saanut niihin monta sataa (!) kommenttia
  
• tehnyt töitä niin sairaanhoitajana eräällä osastolla kuin lääkärin viransijaisenakin sisätautiosastolla, päivystyksessä ja terveyskeskuksessa 
• eniten opinnoissa innostunut kirurgiasta, sisätaudeista, neurologiasta ja lastentaudeista, vähiten naistentaudeista ja patologiasta
  
• kokenut terveysongelmia ja saanut olla potilaan roolissa omasta mielestäni liikaakin, vaikka se opettavaista onkin myös tulevan lääkäriyden kannalta
  
• saanut hurjasti vertaistukea ja ihan mahtavia kohtaamisia eri paikoista ja eri henkilöiltä ♥

 

 

Kuinka vaikea onkaan tiivistää kuluneita kuutta vuotta! Sen voin sanoa, että pahimmat kauhuskenaariot eivät todellakaan ole toteutuneet. Elämä on toki yllättänyt, eikä lääkisaika ole tietenkään ollut täysin sellaista kuin ajattelin etukäteen sen olevan. Loppusilausta odotellessani listaan lääkiksen parhaat ja pahimmat (oma kokemukseni, ei muiden!) seuraavassa postauksessa, pysykäähän kuulolla :)

 

Opiskelupäiväni 3

Ohoh, mitä vauhtia maaliskuu on hujahtanut! Jäipä tipalle taas opiskelupäivän kirjaaminen, onneksi ehdin kuitenkin. Kuten aiemmatkin opiskelupäiväni, osa 1 ja osa 2, kyseessä jälleen kerran randomisti valittu opiskelupäiväni mahdollisimman tarkasti iloksenne kuvattuna.

 

7.15

Kello soi. Perusjutut, aamutoimet, kahvi tippumaan ja pukeutumaan. 

7.45

Laitan pikkuisia valmiiksi hoitoon lähtöä varten, mies vie heidät tälläkin kertaa. Syön koululaisten kanssa rauhassa aamupalaa.

8.30

Koululaisetkin komennettu koulutielle. Omalta osalta viime hetken tarkastukset, missä pitikään olla ja monelta. Repun pakkaus, sen tarkistus, että kulkukortti, avaimet ja puhelin ovat varmasti mukana ja menoksi!

 

 

9.00-11.15

Naistentautien opetusta, pääsen haastattelemaan ja tutkimaan gynekologisen potilaan. Opetukset gynellä ovat korona-ajasta johtuen joko yksin tai pareittain, joten potilastapauksia tulee määrällisesti vähemmän kuin aiempina vuosina. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että tänä keväänä läsnäolo-opetuksia on pystytty järjestämään. Vastaanoton päätteeksi sanellaan, sen opettelu näkyy olevan yksi LT5-vuoden tavoitteista. Hidasta se on edelleen, mutta onneksi jonkinlainen rutiini on syntynyt.

11.15

Syömään! Tällä kertaa olen kaukaa viisas ja käyn ruokalassa syömässä.

11.30

Lääkärin soittoaika, tällä kertaa omista asioistani, sattuu sopivasti tähän väliin. Syönnin ja puhelun jälkeen kipitän pikapikaa vaihtamaan vaatteet ja saman tien kotiin. 

12.00

Kotona. Keitellään kahvit, availen koneen iltapäivän opetusta varten. Selailen sähköpostin, ei mitään uutta. Lähetän yhden viestin tutkimukseeni liittyen.

 

 

12.30 - 14

Neulomukset esiin, opetus alkaa! En tosin ehdi paljoa neuloa, kun interaktiivisessa opetuksessa pitää vähän väliä äänestää sopivia vaihtoehtoja (mitä tutkimuksia teet, miten suunnittelet jatkot, mikä on diagnoosi ja niin edelleen). Etäopetus näyttää huonoja puoliaan, kun yhteydet katkeilevat, mutta onneksi nekin korjaantuvat lopulta.

14.30

Opetuksen jälkeen lähden hetkeksi lenkille miehen kanssa. Opiskeluaika on siksikin niiiin ihanaa, kun voi keskellä päivää ulkoilla! Lunta on vielä paikoin reilusti, mutta bongaamme kevään merkkinä sitruunaperhosen.

15.00

Käväisemme kotona vaihtamassa vaatteet ja suuntaamme yhdessä hakemaan lapset. 

 

 

15.45

Kotona taas. Kirjoittelen tätä postausta, laitetaan päivällistä ja toivutaan päivästä. Miten voikin väsyttää! Onneksi kohta on taas loma. Uhraan muutaman ajatuksen huomiselle, tarkastan, missä ja milloin pitää olla paikalla. Naistentautien osalta opetusta järjestetään niin monessa eri paikassa, että saa olla tarkkana, ettei ole väärässä paikassa tai väärään aikaan!

17.00

Päivällinen perheen kesken, samalla tuttuun tapaan jutellaan jokaisen päivän päällimmäiset tunnelmat.

18.00

Online-liikuntatunti.Vaikka ei millään jaksaisi aloittaa, tunnin jälkeen on aina virkistynyt olo! Kohta tosin on ihan liian kuuma treenata kotona, joten pitää keksiä muita vaihtoehtoja.

19.00

Lasten iltatoimia, lomasuunnitelmien pohdintaa, pientä järjestelyä, omaa aikaa.

22.00

Nyt nukkumaan - aamulla pitää herätä tavallista aikaisemmin, kun opetusta on heti kasilta.

 

Näin sujui opiskelu maaliskuisena päivänä. Opiskelua on huomattavasti helpottanut se, kun nyt on meneillään vain yksi, joskin hyvin laaja, kurssi. Mutta kevättä kohti! Toivotaan, että talviunille vaipunut opiskelumotivaatio löytäisi taas tännekin, sen verran se opiskelua helpottaa kuitenkin... Nyt joka tapauksessa pääsiäislomalle, opiskelujuttuja mietitään lisää viikon päästä.

Kivaa huhtikuun alkua ja pääsiäistä kaikille!

Uutta arkea

Ihanaa joulukuun alkua! Täällä on vajaat pari kuukautta nyt eletty kuusihenkisenä perheenä. Käsittämätöntä, miten aika vierii! Tälläkin kertaa vaikuttaa vahvasti siltä, että vauva-arki on raskauteen verrattuna kohtuullisen helppoa. Pikkuisella ovat mahavaivat alkaneet - juuri ja juuri täysiaikaisuus on meidän lapsilla näkynyt lähinnä juuri näin -, mutta muuten kaikki on hienosti. Bilirubiineja piti kotiutumisen jälkeen seurata muutamaan otteeseen labrassa, mutta nekin onneksi laskivat lopulta ilman sinivalohoitoa. Tässä muutama kuva vauvan ensimmäisiltä päiviltä:

Yöt on kuluneen 1,5 kuukauden aikana menty pahimmillaan tunnin-parin pätkissä, oletettavasti mahavaivoista johtuen, mutta yleensä ottaen yöhönkin on saatu edes vähän pidempi unipätkä. Jospa jonkinlainen rytmi alkaisi pikku hiljaa löytyä. Pimeä marraskuu on muutenkin vuoden ikävintä aikaa, ja valvominen teki siitä vielä aika tavalla raskaamman. Onneksi tuli joulukuu ja lunta ♥ Oli marraskuussa ihaniakin hetkiä, esimerkiksi ristiäiset. Vaikka ne pienet juhlat olivatkin, oli niissäkin oma hommansa. Pääsinpä kuitenkin taas väsäämään kakkua ja eritoten koristeita (Pionilaakso sai inspiroida tänäkin vuonna, vaikka ikävä kyllä kakkuateljeen toiminta on lopetettu jo vuosia sitten).

Arki on siis uomissaan, ei nyt yllättävän nopeasti mutta kuitenkin. Vauvanhoito menee tämän neljännen kanssa jo hyvin rutiinilla, mikä on totta kai kiva. Siksipä olenkin jaksanut hyvin tehdä valinnaisia opintoja tässä sivussa, ja kuutisen opintopistettä valinnaisiin pitäisi olla nyt tältä loppusyksyltä tulossa. Fysiatrian arvosana ja ortopedian pisteet (jotka lasketaan mukaan kirurgian arvosanaan) saatiin tietoon viime kuussa, ja YLE:stäkin sain suoritusmerkinnän jo viikkoja sitten. Kun syväreistä saadut 20 op lasketaan mukaan syksyn saldoon, jouluna pitäisi olla ihan hyvin opintopisteitä kasassa. Tällä hetkellä opintopistesaldoni on jo yli 200 op, mikä tarkoittaa sitä, että reilusti yli puolet 360 opintopisteestä on jo takataskussa. Tässäkin vaiheessa: hyvä minä! Vielä ennen joulua käyn viimeisen opinnäytetyöseminaarin, joka olisi pitänyt käydä jo aikaa sitten... No, ehkä sieltä saa vielä jotain irti tulevaisuutta ajatellen :D

Täällä siis voidaan hyvin ja eletään aika rentoa elämää uudella, mahtavalla kokoonpanolla! Opiskelut jatkuvat täydellä teholla tammikuussa, joten nyt nautitaan tästä. Joulukin tulossa ja kaikkea ♥

Hän on täällä!

Edelliseen viitaten: ei mennyt viikkoja, ei edes päiviä, sillä postausta seuraavan päivän aikana viime maanantaina syntyi uusi ihana pikkuinen ♥♥♥ Viimeisimmällä äitipolikäynnillä rv 37+1 synnytys päätettiin käynnistää, joten polilta matka jatkui synnytyssaliin. Tällä kertaa käynnistys sujui todella helposti, omat supistukset käynnistyivät kalvojen puhkaisun jälkeen eikä oksitosiinitippaa (taivaan kiitos) tarvittu. Lenkkeilyä ja porrastreeniä se vähän vaati, mutta oli sen arvoista ;) Jos synnytystä voi helpoksi kuvailla, tämä oli juuri sellainen. Kaikki eteni nopeasti mutta rauhallisesti, ja tällä kertaa ehdin saada kaikki toivomani kivunlievitykset. Reilut 6 tuntia synnytyksen käynnistämisestä ja 4,5 tuntia sen käynnistymisestä pikkuinen näki päivänvalon (tai siis yön-).

Kotiin päästiin vauvan ollessa 1,5 vuorokauden ikäinen, ja täälläpä sitä ihmetellään uutta elämää ♥ Koko perhe sisaruksia myöten on aivan myytyjä, vauva on nimittäin NIIN ihana! Syntymän ajoitus ei olisi voinut olla täydellisempi, koska näin saimme liki kokonaisen viikon viettää aikaa uudella kokoonpanolla. Syysloma kului siis sopivasti tässä touhussa, ja tänään palattiin arkeen, opiskeluihin ja kouluihin. Itselläni on muutamat lausunnot vielä kirjoittelematta, samoin yksi essee. Pitänee itsekin siis tarttua toimeen, vaikka mieluusti vain ihastelisin pientä tulokasta tekemättä yhtään mitään muuta ♥

(Olipa hyvä, että kirjoitin tuon edellisen postauksen; olen nimittäin jo autuaasti unohtanut, miten tuskainen tuo loppuraskaus olikaan... Tietysti on pitkä toipuminen taas edessä, mutta olo heti niiin paljon parempi ja kevyempi!)

Syksyn suunnitelmat

No niin, heinäkuu vaihtui elokuuksi, ja uusi lukuvuosihan käynnistyy taas ihan (liian?) pian. Vauvauutisten myötä montaa teistä varmaan kiinnostaa, mitä aion lähitulevaisuudessa tehdä lähinnä opintojen suhteen. Hyvin nöyrin mielin tässä mennään, kun mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, mutta tarkoituksena on tosiaan ainakin aloittaa LT4 yhtä aikaa kurssikavereideni kanssa.

Vuosi alkaa siis maanantaina koko vuosikurssin yhteisillä opintojaksoilla, joita ovat ainakin reseptioppi sekä kirurgian, psykiatrian ja fysiatrian sekä yleislääketieteen luennot. Heti elokuun lopulla on jo kirurgian tasokuulustelu. Syyskuun alussa käynnistyy ensimmäinen sykli, joka minulla sisältää fysiatriaa ja ortopediaa, käsikirurgiaa ja traumatologiaa (viimeisimmät ovat osa kirurgian kurssia). Muut kolme sykliä ovat kirurgia, neurologia/neurokirurgia ja psykiatria, ja eri ryhmät siis käyvät nämä neljä sykliä eri järjestyksessä. Omassa ryhmässäni käydään syksyllä fysiatrian ja ortopedian yms lisäksi kirurgia, keväällä sitten neurologia/neurokirurgia ja psykiatria. Ensimmäinen sykli päättyy syyslomaan, joka tuttuun tapaan on viikolla 42.

Ja sitten siihen epävarmaan osuuteen... Jos kaikki menee kuten toivoisin, voin ja jaksan käydä kaikki opinnot ensimmäisen syklin loppuun saakka. Syklin päättyessä tenttiin raskausviikkoja on liki 37, joten  tiukille menee varmasti niin jaksamisen kuin kaiken muunkin kanssa - parhaassa tapauksessa nyytti on tuossa vaiheessa jo sylissä. Toisaalta jatkuvien kipujen kanssa eläessä olen todennut, että jaksan kaikin puolin paremmin, kun voin tehdä jotain mielekästä sen sijaan, että käpertyisin omaan surkeuteeni. Siksi en aio jo etukäteen "luovuttaa" opintojen suhteen (kyllä, ne ovat tällä hetkellä parasta mitä tiedän :D), vaan vasta sitten, jos on pakko. Mietin kyllä muitakin vaihtoehtoja liki pääni puhki, mutta tulin siihen tulokseen, että tämä on paras vaihtoehto juuri minulle.

Toisen syklin kirurgia jää omalta kohdaltani hyvin todennäköisesti ensi vuoteen. Jaksoon kuuluu neljän päivän hajautus - omalla kohdallani Jyväskylässä -, joka on järjelläkin ajateltuna täysi mahdottomuus muutaman viikon ikäisen vastasyntyneen kanssa. Lisäksi loppusyksyyn ajoittuvat terveyskeskusviikot, joiden kohdalla on sama juttu. Nekin siis siirtyvät hamaan tulevaisuuteen - aika näyttää, minne.

Kirurgian syklin jälkeen onkin joululoma, ja mitä sen jälkeen tapahtuu, jää nähtäväksi. Elämää ei voi varsinkaan tässä tilanteessa liiaksi suunnitella, joten sen mukaan mennään, mitä sattuu tulemaan. Välivuosi tai tauko opinnoista ei ole mikään katastrofi, vaikka tokihan mieluiten hyödyntäisin huippuunsa viritetyn opiskelumotivaationi etenkin, kun monia kursseja olen odottanut ihan lääkiksen alusta asti. Mikään ei kuitenkaan mene oman ja perheeni hyvinvoinnin edelle ♥ Suhtaudun ensi vuoteen aika samalla tavalla kuin viime kerralla pääsykokeeseen: jokainen pienikin asia ja kurssi on eteenpäin, lopputuloksesta on turha murehtia. Viimeksi kaikki meni aivan loistavasti, nyt voi käydä toisin, mutta hyvillä mielin suuntaan silti syksyyn!

Ensimmäisiä raskausoireita

Kivaa heinäkuun alkua! Tähän väliin taas vähän raskausjuttuja :) Raskausviikkoja on takana jo enemmän kuin edessä, mutta palataanpa ihan hetkeksi alkuraskauteen. Aavistelin jo monta päivää ennen positiivista testiä, että saattaisin olla raskaana (repäisykivut ja väsymys olivat pääasialliset epäilysten herättäjät). Syykin tälle selvisi myöhemmin. Joka tapauksessa nyt esittelyssä alkuraskauden oireita.

Väsymys oli ihan hillitöntä etenkin toisen tenttiputken aikana ja oikeastaan siitä lähtien koko loppukevään ajan. Parhaimmillaan nukuin 12 tuntia yössä ja parin tunnin päikkärit päälle - minä, joka en koskaan nuku päivällä! Vaikka koen väsymystä jatkuvasti, alkuraskauden väsymys on jotain käsittämätöntä. Onneksi pahin väsymys väistyi viikkoihin 12 mennessä. Voitte vain kuvitella, miltä kotimme näytti, kun liki kaikki liikenevä energia meni tenttiin lukuihin ja kotona tein vain pakollisimmat. Kun alkuraskauden väsymys on tuoreessa muistissa, osaa toden totta nauttia normaalimmasta olotilasta ja seesteisemmästä keskiraskaudesta!

Palelu oli yksi ensimmäisistä oireista. Asuntomme ei todellakaan ole viileä, mutta niin vain jouduin kääriytymään huopiin, jotta pysyisin lämpimänä. Tähän liittynee se, että lämpö oli jatkuvasti koholla suunnilleen puoli astetta, mikä kesti myös 12-viikolle asti.

Pahoinvointi oli pahimmillaan viikoilla 8-12. Raskausviikolla 7 lasten mahatauti tarttui minuunkin, ja alkuun luulin sitä pahemman luokan raskauspahoinvoinniksi. Onneksi se meni ohi parissa päivässä, mutta sen jälkeen tutuksi tulikin jatkuva etominen ja liki päivittäinen oksentelu. Tässä raskaudessa pahoinvointi oli paljon aiempia raskauksia pahempaa. Syödä piti 2-3 tunnin välein ja vähänkään raskaamman liikunnan jälkeen oksetti. Pahoinvointi kesti noin viikolle 14 eli suunnilleen ekan kolmanneksen ajan. Kiitin onneani, että pahimman pahoinvoinnin aikaan pakollisia opintoja oli enää todella vähän - muuten olisi tehnyt tiukkaa! Salailu oli kyllä välistä vaikeaa, kun milloin mikäkin tuoksu aiheutti suunnatonta kuvotusta.

Sairastelu - siis yleensä lapsilta tarttuneet flunssat - ei yleensä kuulu omaan ohjelmaani. Nyt kevään aikana sairastin kuitenkin kaksi kamalaa flunssaa, toisen helmi-maaliskuussa ja toisen huhtikuussa sekä yhden vatsataudin, jota tosin luulin alkuun normaaliksi raskausoksenteluksi.

Liitoskivut - nämä tavallisesti loppuraskauteen liittyvät vaivat alkoivat (odotusten mukaisesti) vielä aiemmin kuin viimeksi eli suunnilleen raskausviikolla 9. Viikolla 14 kävin hakemassa fysioterapeutilta jumppaohjeet, joita olen äärimmäisen uskollisesti noudattanut. Tukivyö on myös hankittu, koska ilman sitä en pysty kävelemään sitäkään vähää. Pyöräily vielä onnistuu, mutta maha alkaa ottaa vastaan siinäkin. Jossain kohtaa joudun hankkimaan kyynärsauvat, jos kaikki menee kuten viimeksi - ja nythän näyttää juuri siltä.

Suurin yllätys tässä raskaudessa tuli nt-ultrassa, kun laskettu aika pomppasi kokonaisella viikolla taaksepäin. Koska olin tehnyt positiivisen raskaustestin melko aikaisin, arvelin, että sikiö voisi olla vähän isompi. Mutta että viikon, ja onneksi oikeaan suuntaan! Olin heti vaan, että jes, viikko vähemmän kärsittävää :D Näillä näkymin perheemme kasvaa kokoa marraskuuhun mennessä, mutta en pane pahakseni, vaikka tämäkin saapuisi pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Kunhan nyt päästäisiin ensin sinne asti!

Meille tulee vauva!

Vihdoin uskallan julkistaa tämän uutisen, kun kaikki on tähän asti sujunut hyvin. Viime kerralla, hakuprosessin aikana vältin edes viittaamasta siihen, että odotan vauvaa tai opiskelen vauvan kanssa siitä pelosta, jos kaikki ei menekään/olekaan hyvin. Enpä ole noista peloista päässyt eroon tälläkään kertaa, mutta nyt ajattelin silti toimia toisin.

Voi olla, että ruutujen toisella puolen on joku vastaavassa tilanteessa, joten tämänkin asian esiin tuonnista saattaapi olla jollekulle iloa. Onhan tämä yksi suurimmista elämänmullistuksista, vaikka pikkuinen perheeseemme jo neljäs onkin, joten totta kai asia vaikuttaa ja on jo vaikuttanutkin myös täällä blogin puolella. Olen toki varautunut siihen, että joudun täälläkin kertomaan, mikäli jossain kohtaa jokin menee huonosti, mutta se riski on aina näissä julkisissa avautumisissa otettava.

Tällä hetkellä mennään raskausviikoissa 21. Voisin kirjoittaa vähän enemmänkin tähänastisesta raskaudesta ja sen oireista vaikka ihan oman postauksensa verran, mutta tässä mainittakoon, ettei raskaus tällä(kään) kertaa ole ollut mitään elämäni kulta-aikaa. Olen jo monta kertaa vitsaillut, että voisin hoitaa vaikka sata vauvaa, jos ei tarvitsisi niitä itse kantaa :D Ajatukset ovat koko kevään pyörineet vauva-asian ympärillä, fiilikset ovat vaihdelleet (kiitos hormonit) innostuksesta pelkoon  ja välillä on ollut todella vaikea salata asiaa ihmisiltä, joiden kanssa viettää paljon aikaa. Ennen kesälomia kerroin läheisimmille kavereilleni, jottei tule syksyllä yllätyksenä, kun ilmaannun mahan kanssa luennolle. Tällä hetkellä elän todennäköisesti tämän raskauden seesteisintä aikaa, joten nyt on otettava ilo irti, kun alkuraskauden ongelmat ovat takanapäin ja loppuraskauden vaivat vielä toistaiseksi hallinnassa.

Lisää liikkuvia osia ja tasapainoilua on siis elämäämme luvassa, joten nähtäväksi jää, miten kaikki järjestyy ja millaiseksi elämä muotoutuu. Kirjoittelen myöhemmin lisää niin tästä kuin monesta muustakin aiheesta. Kaunista kesän jatkoa ja ihanaa juhannusta!

2 0 1 8

Vuoden 2018 alussa kirjasin blogiin kahdeksan tavoitetta kuluneelle vuodelle. Seuraava vuosi kolkuttelee jo ovelle, joten käydäänpä läpi, miten tavoitteideni kanssa kävi. Suurin osa tavoitteistani on tarkoituksella hyvin abstrakteja, mikä tekee arvioinnista vähän hankalaa...

Tammikuussa 2018 lupasin itselleni, että

• teen enemmän juttuja joista nautin - En tiedä, onko tämä totta, mutta tältä minusta tuntuu. Valokuvasin todella paljon etenkin alkuvuodesta, olen lukenut enemmän ja taiteillutkin vähän. Olen tyytyväinen tämän tavoitteen osalta, vaikka sama toki jatkuu ensi vuonna :)
• annan enemmän arvoa ja armoa itselleni ja muille - Opettelen tätä edelleen, mutta suunta on hyvä!
• pidän parempaa huolta itsestäni - Yritys on tässäkin asiassa ollut hyvä, mutta mm. työntäyteinen arki on iskenyt kapuloita rattaisiin. Jatketaan tätä siis!
• keskityn olennaiseen - kaikkea ei tarvitse hallita - Osittain toteutunut. Perfektionismi vaivaa edelleen ajoittain, mutta olen oppinut (pakon edessä) myös hellittämään.
• annan tilaa uudelle, oli se sitten uudenlaisia ratkaisuja tai erilaisia näkökulmia - Tämäkin tuntuu toteutuneen, vaikka tavoitteeni melko abstrakti onkin. Koen olevani vähän eri ihminen kuin vuoden alussa.
• sanon useammin kyllä - Vaikea sanoa, kun ei ole tarkkoja tilastoja ;) Sanoisin, että osittain toteutunut, ja tämä kohtahan vähän liittyy tuohon viimeiseen kohtaan.
• jatkan pyrkimistä kohti parempaa arkea - Vihdoin asia, joka on toteutunut täysin! (Tässähän piti pyrkiä, ei saavuttaa :D) Hyvä ja sujuva arki on se juttu, jonka avulla jaksan ja pärjään hyvin, joten arjen optimointi jatkunee myös ensi vuonna :)
• valitan, arvostelen ja negistelen vähemmän - Olen yrittänyt ja omasta mielestäni onnistunutkin. Erityisesti kiireestä ja tekemisen paljoudesta valittamista pyrin ankarasti välttämään, koska tekemisen määrä ei siitä vähene, mutta valitus ja negistely vievät viimeisetkin voimat.

Suurin osa tavoitteistani toteutui vähintään osittain. Tässä vaiheessa vuotta voinee jo sanoa, että vuosi 2018 oli elämäni paras ♥ Vuosi alkoi ihanalla ja lämpimällä ulkomaanmatkalla. Vaikka keväällä sairasteltiinkin pitkään ja hartaasti, pysyin katastrofeista huolimatta hienosti opiskelutavoitteissani ja sain 2. vuoden parhaan arvosanan koko preklinikan suurimmasta kurssista. Kesä oli (helteitä lukuun ottamatta!!!) - ainakin jälkikäteen ajateltuna - mukava, kun tein "omassa kopissani" tutkimustani eteenpäin. Syksy toi mukanaan klinikan aloituksen ja uudet kuviot sairaalan puolella. Oli jännittäviä hetkiä ja raskaita viikkoja, mutta niinpä siitäkin selvittiin. Marraskuussa  vietin 2,5 viikkoa yksin lasten kanssa, kun mies oli matkalla. Juuri kun ajattelin, että pian on tästäkin vuodesta päästy, tulikin eteen vielä muutto, joka tapahtui muutama päivä ennen joulua. Nyt on vanha asunto tyhjennetty ja uuteen kotiuduttu, joten uusi vuosi aloitetaan monin tavoin puhtaalta pöydältä. 

(Yksi tässä vuodessa harmittava asia on se, että blogi jäi niin vähälle huomiolle. Taitaa vain olla niin, ettei ihan kaikkea voi saada.)

Kiitos, 2018 ♥ Millaisena vuosi 2018 jää sinun mieleesi?

Lapsiperheen Gran Canaria

Ihanaa perjantaita! Kuten aiemmassa lomapostaksessa jo kerroinkin, oma tammikuinen etelänmatkamme suuntautui Gran Canarialle ja sujui lentoineen päivineen oikein hyvin. Kerron tässä vähän tarkemmin matkan yksityiskohdista ja siitä, millaista tekemistä lapsiperheelle Gran Canaria tarjoaa. Julkaisu vähän viivästyi, mutta tiedot naputtelin ylös heti matkalta palattua ennen kuin arki ehti sumentaa lomamuistot täysin :D Kerron arkikuulumisia heti huomenna, jotta pääsette senkin suhteen kärryille!

Hotelli

Kohdekaupunkeja sekä tietysti hotelleja ja muita majoituskohteita löytyy Gran Canarialta moneen lähtöön ja makuun. Itse majoituimme siis Puerto Ricossa. Hotelliksi valitsimme Eden-nimisestä neljän tähden huoneistohotellista kolmion, joka oli mitoitettu neljälle hengelle. Lapset nyt eivät paljoa (nukkuma)tilaa vie, joten ihan hyvin mahduimme viidestäänkin. Miinuksena tässä ja monessa muussakin hotellissa on yömyöhään jatkuva musiikki, joka kuului kohtalaisen kovaa ainakin omaan huoneistoomme. Muuten hotellivalintamme osui nappiin, korkeammalta oli ihanat maisemat eikä rannallekaan ollut pitkä matka. Keittiö ei ollut suurensuuri, mutta sisälsi hyvät ruoanlaittomahdollisuudet ja peruskeittiövälineet, joten ruoanlaitto hotellilla oli helppoa.

Uimarannat

Puerto Ricossa oli kaksi aallonmurtajin varustettua rantaa. Itse emme käyneet kuin Amadoresin rannalla, koska se oli lähempänä ja saatoimme kävellä sinne koko porukalla. Kyseinen ranta oli alkuun tosi matala, mutta syveni äkkiä, joten lasten kanssa piti olla tarkkana. Pienehköjä aaltoja tuli rantaan asti, mutta muuten ranta oli rauhallinen. Autolla toki pääsi helposti muillekin rannoille, kun pysytteli vain mahdollisimman lähellä rannikkoa ja bongaili uimarannan merkkejä.

 
Aktiviteetit

Alle kouluikäisten kanssa pienetkin aktiviteetit ovat riittäviä. Suomen oloista poiketen ilmaisia leikkipuistoja ei ainakaan oman hotellimme lähistöllä ollut, vaan usein erilaisiin "laitteisiin" kuten trampoliiniin oli maksu esim. 4 €/20 min. Mies kävi kahden isomman kanssa Angry Birds -puistossa, ja jengi viihtyi siellä tuntikausia. Kuopus olisi päässyt ilmaiseksi sisään, mutta koska aikuisen pääsymaksu oli 12 €, pidimme parempana vaihtoehtona kyseistä järjestelyä. Isommat (ja mies, tietenkin!) saivat seikkailla sydämensä kyllyydestä, ja me kuopuksen kanssa nautimme olostamme hotellilla. Muina aktiviteetteina meillä oli totta kai uimarannalla olo ja välillä pienet kävelyretket. Pidemmistä retkistämme lisää seuraavana.

Retket

Teimme vuokra-autolla (vuokra-aikana meillä oli neljä kokonaista päivää)  kolme erillistä retkeä eri paikkoihin. Aamupäivät vietimme yleensä hotellin uima-altaalla, ja iltapäivästä lähdimme autolla liikkeelle. Yhtenä päivänä ajoimme Maspalomasin hiekkadyyneille, joilla lapset kiipeilivät innoissaan. Näimme siellä myös auringonlaskun, jonka jälkeen ilma viileni pikavauhtia. Kaunista oli.

Toisena päivänä lähdimme Puerto Ricosta toiseen suuntaan ja päädyimme meren rannalle, jonka kuvasaldoa oli nähtävissä jo Instagramin puolella.

Pisin retkemme suuntautui Gran Canarian korkeimmalle huipulle nimeltään Pico de las Nieves (1949m), jonne saimme kiemurrella melkoisen pitkään serpentiiniteitä. Lisämaustetta retkeen toi huono eli epätarkka kartta (perus kartanlukijan tekosyy, kun johdattaa joukon ihan väärään paikkaan...), joka johti meidät aluksi aivan outoihin maisemiin. Noh, lopulta pääsimme oikeaan paikkaan eli nousujohteiselle tielle kohti korkeuksia. Maisemat Pico de las Nievesin näköalapaikalta olivat kyllä huikeat, mutta kauaa siellä ei voinut olla, kun tuuli puhalsi niin kylmästi - huipulla todella tuulee! 

Pahoinvoinnilta vältyttiin ajelemalla hiljakseen ja mahdollisimman tasaisesti. Yritimme päästä huipulta alas mahdollisimman nopeasti, joten ajelimme Teldeen ja sieltä pikaisesti moottoritielle. Lapset hinkuivat uimaan, joten pysähdyimme kotimatkalla San Agustinin kiviselle rannalle. Alimmassa kuvassa kaksi pientä kummitusta kuivattelemassa :)

Puerto Ricossa on tarjolla monenlaisia retkiä merelle tai muualle, mutta niille emme tällä kertaa lähteneet.

Ravintolat

Näistä ei kertynyt kovin paljoa kokemusta, koska ostimme ja valmistimme itse pääosin ruokamme. Pari kertaa turvauduimme ravintolapalveluihin, ja kuten jo aiempien kokemusten perusteella tiesimme, lapsiin suhtauduttiin kuin parhaisiin VIP-vieraisiin. Siinä missä itse suomalaisen pidättyväisenä yrittää pitää lapset hiljaa ja paikallaan, ravintolan henkilökunta jututti ja nauratti lapsia minkä töiltään ehti. Totta kai lapsille tarjottiin myös jäätelöannokset ruokailun päätteeksi sekä vielä tikkarit ja toisetkin lähtiäisiksi.

Yhteenvetona: Gran Canaria on helppo, huoleton ja rento lomakohde myös lasten kanssa. Ilmat olivat ainakin nyt tammikuussa sopivat (päivällä +22, yöllä +17), joten lastenkin kanssa siellä pärjäsi mainiosti. Muihinkin saariin olen tutustunut, mutta tähän mennessä Gran Canaria on oma lempparini - monipuolinen luonto, ihanat hiekkarannat, dyynit ja vuoristo sekä tietenkin meri ovat juuri sitä, mitä omalta etelänlomalta kaipaan!

Opiskelupäiväni 11/2017

Viimeksi vuosi sitten tein postauksen omasta päivästäni ja sen sisällöstä. Nyt onkin hyvä hetki päivittää, miltä peruspäiväni on tänä syksynä näyttänyt!

7.00 Herätys! Ei jaksaisi nousta mutta pakko on. Lapset ovat nousseet jo hetki sitten ja leikkivät lastenhuoneessa. Saman tien suuntaan aamutoimille ja tutulla rutiinilla hoitamaan lasten pesuja ja pukemisia.

7.40 Tänään on minun vuoroni viedä pienemmät, mies vie esikoisen. Kaksi eri hoitopaikkaa tuo arkeen omat haasteensa, kun hoitoon viennit ja haut tapahtuvat useimmiten kävellen. Tänään kuopus istuu nätisti rattaissa ja toinen kävelee reippaasti. Toisenlaisiakin aamuja on nähty!

8.15 Kun lapset on saateltu aamupalalle ja tiedot päiväkodin ohjelmasta saatettu ajan tasalle, kävelen takaisin kotiin. Syön aamupalaa kirkasvalolampun ääressä. Samalla käyn läpi päivän opiskeluohjelman ja selailen somet läpi.

9.00 Koneen ääreen. Tapani mukaan katson ensin sähköpostit, tänään laitan viestiä syväreihini liittyen ohjaajilleni. Muuta kiinnostavaa ei sähköpostissa tänään olekaan. Lataan omiin tiedostoihin muutamat luentodiat, ettei tarvitse jatkuvasti käydä netissä.

9.30 EBIS eli epidemiologia ja biostatistiikka. Tänään on vuorossa erilaisia biostatistiikan tehtäviä: määrittele moodi, mediaani ja keskiarvo, tee runko ja lehti -kuvio, arvioi SPSS-tulosteista, onko muuttujien  välillä riippuvuutta jne. Ei todellakaan lempijuttujani, mutta pari tuntia jaksan tähän keskittyä.

11.30 Ruokatauko. Syön eiliseltä tähteeksi jäänyttä ruokaa ja luen samalla naistenlehteä. Lounaan jälkeen aion vaihtaa opiskeluaihetta, joten pidän kunnon tauon ennen sitä.

12.30 NET eli neurotieteiden perusteet. Otan työn alle synapsirakenteen, transmission ja neurotransportterit. Teen mindmappeja ja piirtelen kuvia vihkoon samalla kun selailen luentodioja. Välillä katson opetusvideota.

13.30 Keskittyminen rakoilee, päädyn surffailemaan eri sivuille ja miettimään blogijuttuja.

14.00 Yritän vielä hetken keskittyä, mutta hankalaa on. Lopulta nousen järjestelemään tavaroita, teen tiskejä ja heitän pyykit koneeseen. Ei ollut kovin tuottoisa opiskelupäivä, mutta parempi kuin ei mitään. Kaikki on kotiin päin -ajatus on lohdullinen, kun tuntuu, ettei vaan pysty enempään.

14.30 Mies on tullut kotiin, harvinaista kyllä näinkin aikaisin. Lähdemme yhdessä autolla hakemaan lapsia.

15.00 Laitan päiväkodissa lapset valmiiksi ja otan päiväkodista tarvittavat vaatteet mukaan. Mies ajaa kohta päiväkodin pihaan haettuaan esikoisen, ja mekin hyppäämme kyytiin.

15.15 Menen keskimmäisen kanssa kauppaan, mies vie muut lapset poliisiasemalle passinhakua varten.

16.30 Isot ruokaostokset tehty. Olipa taas urakka. Ostoskärryyn päätyi tälläkin kerralla ylimääräisiäkin juttuja, kuten lankaa, askartelutarvikkeita ja lasten vaatteita.

16.45 Kotiin. Kauppakassien purkua ja ruuanlaittoa. Lapset juoksevat saman tien omaan huoneeseen leikkimään. Päivällisellä koko perhe istuu yhtä aikaa ruokapöydässä. Samalla käydään läpi jokaisen päivän kuulumiset.

17.30 Imurointia, pyykinpesua ja rentoa olemista. Lapset saavat katsoa ohjelmia ja käyvät välillä kertomassa asioitaan.

19.30 Iltapala.

20.00 Hammaspesut ja nukkumaan. Lapsille tärkeintä on se, että äiti tai isi muistaa joka ilta kysyä, mikä päivässä oli kaikkein kivointa. Lähellekään aina vastaus ei ole se, mitä vanhempana ensin ajattelisi! Nuoremmat jatkavat vielä leikkiä huoneessaan, mutta simahtavat lopulta.

20.30 Vanhemmilla vihdoin vapaata, jolloin kumpikin tekee omia juttujaan. Minä muokkaan kuvia blogia varten ja aloittelen joulukalenteripostauksia luonnoksiin. Lopun aikaa katselen videoita ja surffaan muuten vain.

23.00 Itsekin menen nukkumaan, väsyttäähän se jo. Hyvää yötä!

Jos haluaisit blogiin lisää my day -tyyppisiä postauksia, paina alareunasta "♥"!

15. Jouluiset menovinkit x 10

Ihanaa perjantaita! Vastassa on viimeinen viikonloppu ennen joulua, mutta vielä ehtii mattimyöhäinenkin joulumyyjäisiin tai tapaamaan Joulupukkia :) Tässäpä pari jouluista tapahtumavinkkiä niin aikuisille kuin lapsillekin. Esitellyt tapahtumat ovat Kuopiossa, mutta vastaavanlaisia varmasti löytyy ympäri maata. Kuva: Kuopion Joulumaa.

Kuopion keskusta:

15.-22.12.  Design Joulu Pop-up, Kauppakeskus Minnassa, 2. krs

Myynnissä kotimaista designia vaatteista, koruista ja kankaista aina kortteihin ja leluihin asti! Täältä löytyvät varmasti kauniit koristeet joulupöytään tai viime hetken lahjaostokset. Myös Joulupukki vierailee 16.12. klo 11-14.

15.-17.12. Pikku Pietarin torikuja, Hatsalankatu 24

Nimeä myöten ihanan perinteinen ja tunnelmallinen joulukuja putiikkeineen. Suosittelen lämpimästi tutustumaan! Katso aukioloajat täältä.

15.-16.12. Joulun Loimu - jouluinen glögi- ja streetfood-tapahtuma kävelykadulla, ravintola Hurman edustalla.
Lippu tapahtumaan 15 €/hlö.
Tutustu tarkemmin tapahtuman kotisivuilla.

16.12. Joulupukki torilla klo 10.00-15.00
Kuva täältä.

Korttelimuseo (Kirkkokatu 22, lisätiedot täällä):
Liput 6/4 €, alle 18-v maksutta.

5.-30.12. Korttelimuseon joulunäyttely.
Aikamatka 1800-luvun lopun -1950-luvun jouluihin.

Matkus (katso tarkemmat tiedot täältä):

16.12. Lucia ja kuoro

16.-17.12. Joulupukki ja tonttu paikalla klo 12-17

Puijo:

13.-23.12. Puijon tonttuseikkailu, lähtö Puijon majan edestä, Puijontie 135
Hinta 5 €/hlö

Puoli tuntia kestävä seikkailu vie lapset taikametsään etsimään Joulun pelastusta. Lisätietoja ja kuvan lähde täällä.

Konsertit ja musiikkitapahtumat:

Kauneimmat joululaulut,  paljon vaihtoehtoja niin ajan, paikan kuin sisällönkin suhteen!

19.12. klo 19 Ding dong, joulu soi! - Kuopion kaupunginorkesterin joulukonsertti, Kuopion musiikkikeskus, konserttisali
Liput alk. 11,50 €, ostettavissa esim. lippu.fi


Johan tässä alkoi itselläkin tehdä mieli joulutapahtumiin! Harmi kun ensi maanantain tentti hidastaa joulutapahtumissa juoksemista :)