Hektinen helmikuu

Helmikuussa olen ollut vähän pulassa kaiken tekemiseni kanssa. Vaikka suunnitelmieni mukaan ei olisi pitänyt olla hätäpäivää, tekemisen määrä on kaatunut varsin tehokkaasti niskaan. Syynä siihen on lähinnä ollut lasten sairastelu, jota on nyt jatkunut non-stop yli kolme viikkoa. Sairastelija vain on vaihtunut välissä. Kotitestit ovatkin tulleet hyvin tutuiksi.

Kalenteriani ovat nyt helmikuun ajan täyttäneet lastentautien amanuenssuuri sekä saman alan valinnainen kurssi, johon liittyy seurattavien päivien lisäksi kirjallisia tehtäviä. Olen joutunut tekemään töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin, jotta saisin tunnit täyteen. Vaan eipä auta, levätään sitten ensi kuussa - ehkä. 

 

 

Olenkin nyt päässyt hyvin monipuolisesti seuraamaan toimintaa niin perusterveydenhuollossa kuin yliopistosairaalassakin ja nauttinut joka hetkestä. Lastenneuvolassa on ollut mukava huomata, että eri-ikäisten tutkiminen sujuu jo melko lailla rutiinilla, ja esimerkiksi korvien tutkiminen on jo hyvin paljon helpompaa kuin lastentautien kurssilla vuosi sitten. Koululaisista en päässyt ihan pienimpiä tutkimaan lainkaan, sen sijaan yläkouluikäisten tapaaminen tuli hyvinkin tutuksi. Amanuenssuurin aikana olin niin vauvateholla kuin kahdella muullakin lastenosastolla, lisäksi lastentautien sekä lastenneurologian poliklinikalla sekä lukemattomia tunteja päivystyksessä. Olen tykännyt ihan älyttömästi, ja vähän melkein harmittaa, etten aio erikoistua lastenlääkäriksi. Toki esimerkiksi terveyskeskustyössä väkisinkin tulee vastaan myös pienempiä potilaita, mitä en pane ollenkaan pahakseni. Päinvastoin pidän suuresti lasten kanssa työskentelystä; on palkitsevaa onnistua tutkimaan pikku potilas ilman itkua. :)

Ihan kohta alkaa myös lääkiksen "loppurutistus": viimeinen kurssi viimeisine ryhmäopetuksineen ja seminaareineen! Niiden jälkeen suoraan jatkuvat lääkiksen viimeiset, koko kurssimme yhteiset seminaarit. Lääketieteen perusopinnot käyvät siis erittäin vähiin. Viimeinen kurssi on omalla kohdallani sisätautien täydentävä kurssi, jolla syvennetään monipuolisesti eri sisätautien alojen osaamista. Kurssi koostuu pääasiassa ryhmäopetuksista ja niiden ennakkotehtävistä, muutamista seurantatunneista haluamassaan yksikössä sekä viikon kestävistä seminaareista.

 

 

Opintoja on jäljellä enää seitsemän viikkoa ja lisäksi viikon talviloma. Kevätlukukausi olisi voinut olla hyvinkin kevyt opintojen suhteen, mutta enpä - taaskaan - osannut pitää kalenteriani niin tyhjänä kuin olisin voinut. Amanuenssuuri sekä valinnainen kurssi olivat täysin ylimääräisiä, mutta erittäin antoisia, ja lisäksi, kuten olen moneen otteeseen maininnut, teen jatko-opintojani tässä sivussa sen verran kuin ehdin. Töitä teen edelleenkin samaa tahtia, muutaman vuoron kuukaudessa, kunnes toukokuussa lähden hetkeksi kokopäivätyöhön. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee.

Mutta nyt hengähdän hetkisen, ennen kuin opiskeluhommat taas kutsuvat toden teolla. Pirteää alkavaa viikkoa!

 

Uutta arkea

Ihanaa joulukuun alkua! Täällä on vajaat pari kuukautta nyt eletty kuusihenkisenä perheenä. Käsittämätöntä, miten aika vierii! Tälläkin kertaa vaikuttaa vahvasti siltä, että vauva-arki on raskauteen verrattuna kohtuullisen helppoa. Pikkuisella ovat mahavaivat alkaneet - juuri ja juuri täysiaikaisuus on meidän lapsilla näkynyt lähinnä juuri näin -, mutta muuten kaikki on hienosti. Bilirubiineja piti kotiutumisen jälkeen seurata muutamaan otteeseen labrassa, mutta nekin onneksi laskivat lopulta ilman sinivalohoitoa. Tässä muutama kuva vauvan ensimmäisiltä päiviltä:

Yöt on kuluneen 1,5 kuukauden aikana menty pahimmillaan tunnin-parin pätkissä, oletettavasti mahavaivoista johtuen, mutta yleensä ottaen yöhönkin on saatu edes vähän pidempi unipätkä. Jospa jonkinlainen rytmi alkaisi pikku hiljaa löytyä. Pimeä marraskuu on muutenkin vuoden ikävintä aikaa, ja valvominen teki siitä vielä aika tavalla raskaamman. Onneksi tuli joulukuu ja lunta ♥ Oli marraskuussa ihaniakin hetkiä, esimerkiksi ristiäiset. Vaikka ne pienet juhlat olivatkin, oli niissäkin oma hommansa. Pääsinpä kuitenkin taas väsäämään kakkua ja eritoten koristeita (Pionilaakso sai inspiroida tänäkin vuonna, vaikka ikävä kyllä kakkuateljeen toiminta on lopetettu jo vuosia sitten).

Arki on siis uomissaan, ei nyt yllättävän nopeasti mutta kuitenkin. Vauvanhoito menee tämän neljännen kanssa jo hyvin rutiinilla, mikä on totta kai kiva. Siksipä olenkin jaksanut hyvin tehdä valinnaisia opintoja tässä sivussa, ja kuutisen opintopistettä valinnaisiin pitäisi olla nyt tältä loppusyksyltä tulossa. Fysiatrian arvosana ja ortopedian pisteet (jotka lasketaan mukaan kirurgian arvosanaan) saatiin tietoon viime kuussa, ja YLE:stäkin sain suoritusmerkinnän jo viikkoja sitten. Kun syväreistä saadut 20 op lasketaan mukaan syksyn saldoon, jouluna pitäisi olla ihan hyvin opintopisteitä kasassa. Tällä hetkellä opintopistesaldoni on jo yli 200 op, mikä tarkoittaa sitä, että reilusti yli puolet 360 opintopisteestä on jo takataskussa. Tässäkin vaiheessa: hyvä minä! Vielä ennen joulua käyn viimeisen opinnäytetyöseminaarin, joka olisi pitänyt käydä jo aikaa sitten... No, ehkä sieltä saa vielä jotain irti tulevaisuutta ajatellen :D

Täällä siis voidaan hyvin ja eletään aika rentoa elämää uudella, mahtavalla kokoonpanolla! Opiskelut jatkuvat täydellä teholla tammikuussa, joten nyt nautitaan tästä. Joulukin tulossa ja kaikkea ♥