Vastauksia

Kuukausi vaihtui syyskuuksi, ja yhtä aikaa syksyn kanssa alkoi arki. Lupailin vastauspostausta heti kuun alkuun, mutta näinhän se on taas arki vienyt mennessään! Muutamia kysymyksiä sain Lääkisopintoni tähän asti -postaukseen, kiitos niistä! Tokihan aina saa kysyä lisää, jos jokin mietityttää. :) Hieman muokkaamani kysymykset kursiivilla, kaikki muu omaa tekstiäni.

Ajankäyttö

Onko teillä vuosien varrella kehittynyt jotain hyväksi havaittuja rutiineja, jotka sujuvoittavat arkea ja luovat aikaa opiskelulle? 

Tähän on oikeastaan vain yksi vastaus: suunnittelu. Itse tykkään kartoittaa aikataulut pitkälle eteenpäin, ja esimerkiksi tällä hetkellä tiedän suunnilleen koko syyslukukauden aikatauluni. Toki ne päivittyvät ja muokkautuvat matkan varrella, mutta jonkinlainen käsitys pitää olla. Jokaiselle viikolle teen omat henkilökohtaiset tavoitteeni.

Koko perheen aikataulut suunnitellaan viikko- ja päivätasolla siten, että edellisellä viikolla suunnitellaan aina seuraava (mahdollisimman pitkälle). Lasten (tai tällä hetkellä lapsen) hoitoajat pitää ilmoittaa edellisen viikon maanantaina, joten silloin suunnitellaan pääpiirteittäin seuraavan viikon kulku. Miehen kanssa sovitaan yleensä, jos jommallakummalla on pakottava tarve esim. iltaopiskeluun. Silloin toinen ottaa päävastuun lapsista. Nykyään meillä on myös kuuden viikon kiertävä ruokalista sekä etukäteen päätetyt kauppa- ja siivouspäivät, joilla pyritään minimoimaan ylimääräinen säätäminen.

Työnjako on toinen asia, joka sekin osaltaan liittyy suunnitteluun. Vauvan hoito, koululais(t)en saattaminen ja päiväkotilaisen vieminen ovat asioita, jotka pyritään saamaan mahdollisimman sujuviksi. Useimmiten se, joka on muutenkin lähdössä jonnekin, vie matkalla lapset. Tekemistä on paljon ja välillä liikaa, mutta pala kerrallaan!

Koetko, että monesta asiasta joutuisi tinkimään ajanpuutteen vuoksi?

Koen ja en. Perhe on ollut yksi elämäni suurista haaveista, ja vaikka arki hyvin työntäyteistä ja ajoittain kovin raskasta onkin, koen silti eläväni suurin piirtein sellaista elämää kuin haluankin. Tietysti krooninen ajanpuute vaivaa, mutta ketäpä ei. Olisi ihanaa ehtiä/jaksaa käydä kaikilla luennoilla (tosin kiitos etäaikakauden tämäkin on viime ajat ollut mahdollista!), nähdä kavereita vähän useammin ja harrastaa enemmän. On kuitenkin sanottava, että siinä elämäntilanteessa kun kaikki edellämainitut olisivat olleet mahdollisia, en niitä kuitenkaan siinä määrin tehnyt kuin olisin voinut. Siksi en osaa ajatella, että joutuisin niin kovin tinkimään ainakaan mistään kovin tärkeästä. Toki toisinaan ennen tenttiä harmittaa, kun joutuu viime metreillä kirimään, mutta se on elämää se.

 

Menevätkö illat ja viikonloput usein opiskeluun?

Opiskeluun käyttämäni aika riippuu vahvasti siitä, missä vaiheessa kurssia ollaan - ja tietysti siitä, mikä kurssi on menossa. Huumorilla aikanaan listasin oman opiskelusyklini, ja viitteitä tästä on havaittavissa edelleen. Mitä lähemmäs tenttiä tullaan, sitä intensiivisemmin, pidempiä päiviä ja jopa viikonloppuja opiskelen. Normiarjessa pyrin kyllä pitämään vapaapäiviä opiskelusta edes viikonloppuisin, mitä nyt sunnuntaisin päivitän aina seuraavan viikon to do -listan. Vähän liian usein tosin olen aikonut pikaisesti tarkastaa jonkin asian, mutta huomaankin sukeltaneeni oppimateriaalien kimppuun. Skarppaamista on siinä, että muistaisi välillä vähän levätäkin, mutta positiivinen ongelmahan se on. Kurssit ovat myös erilaisia niin työ- kuin opintopistemääriltään. Esimerkiksi kirurgia 15 opintopisteellään työllistää tällä hetkellä kiitettävästi - leppoisampia ajanjaksoja odotellessa...

Kuinka käyttää tehokkaasti opiskeluun käytettävissä olevat tunnit?

Ikuisuusongelma! :D Sanoisin, että suunnittelu on kaiken a ja o. Itselleni on jo päivänselvää, että kun lapset ovat poissa jaloista, se aika käytetään mahdollisimman hyvin opiskeluun. Kuluneet neljä vuotta ovat opettaneet, että asiat kannattaa hoitaa saman tien alta pois. On nimittäin ikävää, kun tekee vaikkapa tenttiin lukua ajatellen tiukat aikataulut, jotka sitten pettävät esim. lasten sairastelun vuoksi. Siksipä nyt kirurgian kurssillakin yritän mahdollisimman vauhdikkaasti saada pakolliset seurannat ym. tehtyä, jottei loppukurssista tule niiden kanssa stressiä. Moni asia jää tosin yritykseksi, mutta silloin lasketaan rimaa. ;)

Kalenterissani on viikkotasolla to do -lista, jonka päivitän aina sunnuntaisin. Muutenkin suunnittelen aina etukäteen päivätasolla, milloin teen ryhmäopetusten ennakkotehtävät jne. Loput on itsekurista kiinni. Välillä pitää turvautua ajanhallintasovelluksiin, jotka "pakottavat" opiskelemaan tietyn ajan, jota seuraa pieni tauko. Useimmiten nyt klinikkavaiheessa opiskelu on kuitenkin ollut niin mielekästä, että aivan mielelläni opiskelen silloin kun voi. Pyrin kuitenkin säilyttämään joustavuuden siinä mielessä, että voin vähän valikoida tekemisiäni sen mukaan, mikä milloinkin kiinnostaa. Pahin painajaiseni opiskeluun liittyen on, että pitäisi yhdeltä istumalta tuottaa vaikkapa essee ja palauttaa se saman tien!

Opinnot

Suoranaisesti lääkisopintoihin liittyen minua kiinnostaisi lukea enemmän nykyisistä opiskelutavoistasi (muistiinpanojen tekeminen, flash cards tmv.).

Olen tässä heti vuoden alusta taas yrittänyt saada käsitystä opiskelutavoistani, koska ne ovat vähän hämärän peitossa itsellenikin. Etäluennot ovat sotkeneet aika tavalla omia rutiinejani. Yleensä siis olen luentojen aikana tehnyt muistiinpanoja käsin vihkoon, mutta nyt etäluennoilla joko pelkästään kuuntelen tai samalla teen luentoslaideihin merkintöjä. Käsin kirjoittaminen toimii minulla parhaiten, usein muistan hyvin tarkkaan vihkojeni sisällön ja saan esim. luentolistaa katsomalla kartoitettua, mitkä asiat ovat vielä käymättä läpi.

Ryhmäopetuksiin valmistaudun lukemalla aiheesta etukäteen (mikä on usein myös ennakkotehtävänä) ja tekemällä lyhyet, olennaisimmat asiat sisältävät muistiinpanot Wordiin. Opetuksen aikana teen muistiinpanoja erilliseen, pienempään vihkoon. Kun tietty asiakokonaisuus on käsitelty, teen siitä koosteen tabletille (lähteinä mm. luentodiat ja oppikirja sekä omat muistiinpanot). Etäopetuksessa Word on ahkerassa käytössä, kun muutenkin joutuu olemaan tabletin äärellä.

Teen paljon listoja asiakokonaisuuksista ja värikoodailen niitä sen mukaan, olenko opiskellut niitä vielä ollenkaan, vähän vai hyvin. Kurssin tavoitteet ja ydinainesanalyysit ovat ahkerassa käytössä ja ohjaavat sitä, kuinka syvällisesti pyrin kutakin aihealuetta ymmärtämään. Vanhoja tenttejä tulee niitäkin katseltua. Flash cardit taisivat omalla kohdallani jäädä fuksivuoteen ja anatomian opetteluun, joskin yritin niitä surkealla menestyksellä hyödyntää myös sisätautien lopputenttiin lukiessa. Tällaisena kokonaisuuksina asiat hahmottavana tuntuu a) turhalta ja b) ihan liian työläältä tehdä saati käydä läpi kasapäin kortteja eri asioista. Itselleni paremmin toimii asioiden selittäminen (itsekseni, yleensä) ja osin siihen liittyen itseni tenttaaminen. Mutta tokihan jokainen oppii omalla tavallaan, joten varmasti löytyy heitäkin, jotka liputtavat flash cards -opiskelun puolesta.

Lisäksi minua kiinnostaisi lukea, oletko joutunut menemään opintojen aikana omalle epämukavuusalueelle ja miten olet niihin tilanteisiin sopeutunut? Voiko lääkiksessä mielestäsi pärjätä myös henkilö, joka on kiinnostunut lääketieteestä, mutta pitää esim. verikokeita epämiellyttävänä operaationa?

Voi kuule, ehdottomasti olen joutunut opintojen (niin lääkiksessä kuin aiemmin sairaanhoitajaksi opiskellessani) aikana epämukavuusalueelleni lukemattomia kertoja. (Henkilökohtainen mukavuusalueeni on verrattain pieni.) Eniten epämukavuusalueellani olen erilaisissa simulaatio- ja arviointitilanteissa esimerkiksi potilastenteissä tai muuten, kun pitää osoittaa osaamisensa. Opetustilanteissa opetushenkilökunta on kyllä aina suhtautunut positiivisesti, joten ikäviä reaktioita ei tarvitse pelätä. Itseäni on auttanut ja auttaa se, kun tietää, että näistä vain pitää selvitä päästäkseen eteenpäin. 

Aiempi sairaanhoitajan ammattikin on koulinut minua myös tässä suhteessa: uusiin paikkoihin (uusille osastoille) meneminen, toisen ihmisen pistäminen (kanylointi, lääkitseminen ym) sekä pistettävänä oleminen oli tuttua jo lääkikseen tullessa. Itsekin mietin ennen sairaanhoitajaksi kouluttautumista, mitenköhän mahdan pärjätä opinnoissa tai töissä. En varsinaisesti kärsi verikammosta tai muusta, mutta jostain syystä kuvat tai videot esimerkiksi leikkauksista tai vaikeista haavoista aiheuttavat enemmän huonoa oloa kuin live-tilanne. Kuitenkin olen menestyksekkäästi tähän mennessä tehnyt useita haavanhoitoja sekä ollut seuraamassa ja osallistumassa useisiin eri leikkaus- ja pienempiin toimenpiteisiin. Omien kokemusteni pohjalta voisinkin sanoa, että mielikuvat eri asioista ovat usein ikävämpiä kuin todellinen tilanne. On tietysti eri tasoisia "verikammoja" eli lienee yksilökohtaista, kuinka haastavaa on siedättyä näihin toimenpiteisiin. En kuitenkaan tämän perusteella itse sulkisi tätä alaa pois, jos ala muuten kiinnostaa ja tuntuu omalta, koska noita tilanteita tulee kuitenkin verrattain harvoin. Kuten kurssikaverini kertoikin jo kokemuksistaan tämän postauksen kommenteissa, myös verikammon kanssa voi lääkiksessä pärjätä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä myös siitä, että kun itse on tilanteessa aktiivisena osapuolena, toimenpiteet vaativat sen verran keskittymistä, että niistä selviää usein helpommalla kuin passiivisesti vierestä seuraamalla.

Lyhyesti: olen joutunut epämukavuusalueelle todella monia kertoja, mutta hyvin olen näistä tilanteista selvinnyt. Opetushenkilökunta on hyvin ymmärtäväistä esim. verinäytteenotto- ja kanylointiharkoissa, etkä varmasti ole ainut, jolla voi tulla huono olo vastaavissa tilanteissa. Onnistuneet kokemukset lisäävät varmuutta siitä, että jatkossakin vastaavista toimenpiteistä selviää.

 

Miten perheellisenä opiskelijana tulee toimeen (muistaakseni miehesikin opiskelee)?

Kyllä, olemme olleet kahden opiskelijan perhe vuodesta 2017 alkaen.  Vuoden 2016-2017 mieheni hoiti lapsia kotona kotihoidontuella, mikä sekään ei ole paljoa opintorahaa kummempi. Koska meille riittää tässä elämäntilanteessa kombo opiskelu+perhe+harrastukset, downgreidasimme elämäämme melko tavalla, kun opiskelut alkoivat. Omistusrivarinpätkä vaihtui vuokrakerrostaloon (joskin paikkakunnanvaihdos tarkoitti joka tapauksessa asunnon vaihtoa), hankintoja mietimme entistäkin tarkemmin ja niin edelleen.

Töitä olemme tehneet siis vain kesäisin, mutta saa nähdä, muuttuuko tilanne nyt näinä viimeisinä opiskeluvuosinani. Opiskelijaeduilla, opintorahalla ja yleisellä asumistuella on ollut toimeentulossamme suuri merkitys. Tokihan esimerkiksi lasten hoitomaksuissa huomioidaan perheen tulot, joten nekin menot ovat huomattavasti pienemmät kuin työssäkäyvänä. Opintolainaa on nostettu jonkin verran ja säästöjä syöty, mutta toistaiseksi ei ole taloudellista hätäpäivää tullut vastaan. Opintotukikuukausia olen vuosien varrella säästellyt, muuten ne olisivat loppuneet jo toisena tai viimeistään kolmantena opiskeluvuonna.

Vastauksena kysymykseen: olen itsekin yllättynyt siitä, kuinka hyvin olemme näinä vuosina tulleet toimeen. Uskonkin, että tästä ajanjaksosta jää käteen myös ekologisempi elämäntapa. Pahimmat kauhuskenaariot ovat jääneet toteutumatta, mutta eihän tämä pidemmän päälle herkkua ole. Astunen aivan mielelläni takaisin työelämään, kun se päivä koittaa!

-----------------------------------------------------------------------

Tässäpä olivat vastaukset tältä erää, toivottavasti kysyjät saitte toivomanne vastaukset! Mikäli herää jatkokysymyksiä, sopii vapaasti kommentoida :)

Vastauksia 2

LUKUPROSESSI

Millaisena oppijana pidät itseäsi? 

Fysiikassa ja kemiassa koen olevani nopeampi edistymään kuin biologiassa. Jo kouluaikoina lukuaineet olivat inhokkejani, mutta vasta aikuisena ymmärsin, mistä se johtui. Minun täytyy tietää kokonaisuus ennen kuin on mitään toivoa siitä, että muistaisin yksittäisiä asioita. Jos opittavaa asiaa ajatellaan palapelinä, minun täytyy tietää, mikä kuva siitä muodostuu sekä saada palapelille raamit, ennen kuin osaan asetella yksittäisiä paloja paikoilleen.

Olen syväsuuntautunut oppija, mikä tekee opiskelusta hidasta ja vaivalloistakin. Moni asia on lukiokirjoissa selitetty niin ympäripyöreästi ja oikoen, että omalla kohdallani oli parempi vaihtoehto lukea vaikkapa ihmisbiologia teoksesta, joka selkeästi ylitti lukion oppimäärän. Oppijana olen myös tietyllä tavalla vaativa: haluaisin tietää kaikesta kaiken enkä mielelläni päästä itseäni kovin helpolla.

Jäävätkö uudet asiat nopeasti mieleen vai vaativatko ne paljon kertausta?

Lyhyt ja ytimekäs vastaus: eivät jää nopeasti mieleen ja vaativat hyvin paljon kertausta :D Esimerkiksi hermosolun toiminnasta (aktiopotentiaali jne) luin ensimmäisen kerran ennen joulua enkä silloin ymmärtänyt asiaa ollenkaan. Helmikuussa opiskelin asian kunnolla ja aika oli siihen mennessä tehnyt tehtävänsä, eikä aihe tuntunut enää lainkaan niin hankalalta.

Pienenä inhosin sitä, kun koulussa opettaja sanoi, että jokin asia "jätetään hautumaan", mutta omalla kohdallani olen todennut sen ainoaksi oikeaksi tavaksi oppia vaikeita asioita.

Miten kertasit syksyllä kurssien läpikäynnin ohella (tahti kaksi kurssia/kaksi viikkoa)?

Noloa myöntää, mutta enpä juuri mitenkään... Yritin kovasti ottaa kertaamisen alusta asti mukaan opiskeluun ja esimerkiksi aloittaa päivän kertaamalla edellisen päivän asiat. Syksyllä omat oppimismetodini olivat vielä hakusessa, joten vasta kevään puolella opin oikeasti kertaamaan.

Fysiikka-sarjan kirjoissa joka luvun jälkeen oleva kertaussivu oli kiva tapa kerrata pikaisesti luvun asiat. Muuten en syksyn aikana pahemmin kertaillut fysiikkaa tai kemiaa, vaan pyrin jatkuvasti eteenpäin. Tietysti välillä tuli vastaan edellisen kurssin asioita, joita en enää muistanut, joten otin tavaksi tarkastaa epäselvät asiat saman tien. Lukupaikallani komeilikin lähes koko vuoden ajan järjetön kirjapino, koska pitihän kaikkien materiaalien olla toki jatkuvasti saatavilla...

Biologian osalta syksy oli tosiaankin pelkkä kartoituskierros, ja jouduinkin opiskelemaan kaiken "kunnolla" keväällä. Syksyllä ikään kuin piirsin ääriviivat ja vasta keväällä vahvistin ne valmiiksi piirrokseksi. Jälkikäteen voisi ajatella, että syksy meni biologian osalta hukkaan. Toisaalta läpikäydyt asiat kuitenkin jättävät jonkinlaisen muistijäljen, jolloin niiden opiskelu uudestaan ei ehkä tunnu enää niin hankalalta.

Mitkä olivat kertaamismetodisi?

Itselleni/perheelleni selitin paljon kaikenlaista fysiikan ilmiöistä kemiallisten reaktioiden kautta biologian yksityiskohtiin. Kyselyikäinen esikoiseni helpotti huomattavasti tätä kertaamistapaa - hän saattoi kysellä ihan mitä vain, ja minä vastasin parhaani mukaan... Mahtavaa pääsykoetreeniä ;) Erityisesti ihmisbiologia oli ja on hänen suuri mielenkiinnon kohteensa, joten rasittavasta ihanasta kyselemisestä oli välillä todellista hyötyäkin!

Minulla on näkömuisti, joten melko usein kertasin opittuja asioita muistelemalla tiettyä kirjan sivua tai omia muistiinpanojani. On muuten välillä todella turhauttavaa, kun saatan muistaa tarkkaan, millä sivulla ja missä kohdassa tiettyä asiaa käsitellään, mutten silti pääse itse asiaan käsiksi! Yksi kertaamismetodini oli myös kuvien tai miellekarttojen piirtely muistinvaraisesti.

Iltaisin ennen nukkumaanmenoa pelasin usein JetSetHighLifea :D Khan Academysta kertaamiseen käytin erityisesti anatomian ja fysiologian videoita ja visoja. Palvelu on englanninkielinen, joten samalla tuli hyvin kerrattua termistöä, kun suomensin mielessäni tai ääneen kaikki mainitut termit.

Kuuluin WhatsApp-lukupiiriin, jossa esitimme aina välillä toisillemme kysymyksiä mistä tahansa aiheesta ja aineesta. Niiden avulla tuli hyvin kerrattua yksittäisiä asioita. Itse kertasin "samalla vaivalla" myös kysymystä koskevan laajemman kokonaisuuden, joten minua tämä metodi auttoi myös kokonaisuuksien hahmottamisessa.

Miten ja milloin teit flashcardeja?
Tein ensimmäiset korttini vasta tammikuun lopussa, koska vasta silloin sain itseäni niskasta kiinni. Niiden tekeminen tuntui niin vaivalloiselta, että lykkäsin aloittamista aina vain eteenpäin...

Flashcardien tekeminen lukemisen lomassa ei onnistunut omalla kohdallani, koska tietokone oli eri huoneessa (ja vieläpä eri kerroksessa). Tein usein niin, että päivän aikana opiskelin tietyn kokonaisuuden ja illalla laadin kortit koneelle. Vastauksia laatiessa piti tietysti pitää kirjat vieressä, jotta vastaus tuli varmasti kirjoitettua oikein. Yleensä vastasin ensin senpäiväisiin kysymyksiin ja tein sen jälkeen muutaman kortin.

Tekemissäni flashcardeissa tein varsinkin alkuun kysymyksistä aivan liian laajoja. Vähitellen opin sen, miten paljon asiaa kannattaa laittaa yhteen korttiin, jotta vastaaminen on mahdollisimman mukavaa. On miellyttävämpää vastata vaikka kolmeenkymmeneen lyhyeen kysymykseen kuin viiteen älyttömän paljon asiaa sisältävään.

Olitko itse simuloiduissa harjoituskokeissa?

En ollut. Ainoat "simuloidut" olivat itse itselleni tekemät vanhat pääsykokeet, joita tein keittiönpöydän ääressä muksujen mekastaessa vieressä... Mietin kyllä mahdollisuutta osallistua simuloituihin, mutta elämäntilanteeni vuoksi päädyin sitten tähän ratkaisuun.

Parhaat ja monipuolisimmat vinkit lukuprosessissa?

Näistäkin saisi kirjan... En nyt tiedä, ovatko nämä kovin monipuolisia tai edes parhaita vinkkejä :D Keskityin nyt kuitenkin enemmän tällaisiin yleispäteviin neuvoihin kuin konkreettisiin ohjeisiin, koska jokaisella on kuitenkin oma oppimistyylinsä ja -metodinsa.

1. Keskity omaan lukuprosessiin. Älä vertaile kavereihin, tutuntuttujen kumminkaimansiskoihin tai kehenkään muuhunkaan. Pidä fokus omassa opiskelussasi äläkä käytä turhaan energiaa pohtimalla, miten pitkällä muut ovat tai kuinka paljon kukakin lukee päivässä. Aina löytyy niitä, joille kaikki on helppoa ja vaivatonta. Toisaalta varmasti löytyy myös niitä, jotka liioittelevat osaamistaan tai lukutuntejaan - tai joiden äidit tekevät niin ;) Tiedättehän, "meidän Erkki se luki kolme vuotta yötä päivää eikä silti päässyt!" tai toisaalta "Mirkulle kaikki oli niin helppoa, että hän teki pääsykokeen silmät kiinni ja kirjoitti laskut lopusta alkuun päin ja sai parhaat pisteet koko Suomesta!!!"

Kannattaa pitää mielessä, että ihmisten mielikuvat omasta tai muiden osaamisesta eivät aina osu ihan nappiin. Älkää siis ahdistuko muiden hakijoiden "ylivertaisuudesta", koska pääsykokeessa kaikki ovat kuitenkin samalla viivalla. Vertaistuki on tietysti asia erikseen, ks. kohta 4!

2. Pidä huolta hyvinvoinnistasi. Tee muutakin kuin opiskelet. Urheile, nuku, syö hyvin, kaikki nämä perusjutut. Itse huomasin monesti vaikkapa lasten kanssa ulkoillessa, että yhtäkkiä jokin vaikea lasku tai asia tuntui loksahtavan paikoilleen. Toisekseen motivaatio pysyy paremmin yllä, kun on välillä tilanteissa, joissa ei pääse opiskelemaan, vaikka haluaisi :D

On todennäköisempää, että pitkän lukurupeaman jaksaa käydä paremmin loppuun asti, kun ei lähde heti alusta sata lasissa liikkeelle. Itselläni syksy oli selvästi keveämpää ja keväällä lisäsin kierroksia. Jälkikäteen ajateltuna hyvin meni, mutta kyllä vuodenvaihteessa oli välillä tosi raskaitakin hetkiä. Muistakaa siis myös lepo!

3. Mieti etukäteen, miten selviät haasteista. Itse tein heti lukuprosessin alussa suunnitelman siitä, mitä teen, jos motivaationpuute iskee ("Jos ei kiinnosta, vaihda aihetta/kirjaa/oppiainetta.") tai aikataulutus tökkii ("Hengitä. Aikaa on hyvin, käytä se tehokkaasti."). Kun kokeeseen oli kolme viikkoa aikaa, tein selviytymisohjeet viime hetken paniikin varalle ("Pidä mielessä, että pääsemättömyys ei ole maailmanloppu."). Suluissa esimerkkejä omista selviytymisohjeistani.

Sinänsä aika hauskaa, että kun olin tiedostanut nämä riskit ja tehnyt suunnitelmat niitä varten, oikeastaan mitään niistä en joutunut kohtaamaan siinä mittakaavassa kuin olisin kuvitellut. Motivaationpuutetta, lukuväsymystä ja muita haasteita tulee vastaan lähes satavarmasti. Ainoa asia, mikä siinä vaiheessa merkitsee, on se, miten niihin suhtautuu: luovuttaako täysin, vältteleekö vaikeita asioita vai ottaako sen asenteen, että periksi en anna!

4. Etsi vertaistukea. Itsenäinen opiskelu on välillä myös tooodella yksinäistä. Vaikka oma perhe/kaverit/muut tsemppaisivat ja sanoisivat uskovansa sinuun, vain samaa prosessia läpikäyvä voi ymmärtää, miltä tuntuu kun masentaa tai miten mahtavaa on kun vihdoin ymmärtää jonkun asian. Itse olin helmikuusta toukokuuhun pikkuruisessa WhatsApp-lukupiirissä, jossa jaoimme fiiliksiä ja kyselimme toisiltamme kysymyksiä. Emme tavanneet kertaakaan, mutta oli mukava edes viestien välityksellä olla yhteydessä muihin.

Valmennuskursseilla luonnollisesti tämä aspekti tulee itsestään mukana, mutta itsenäisesti puurtava joutuu näkemään vähän vaivaa löytääkseen samassa tilanteessa olevia. Tässäkin asiassa kannattaa kuunnella itseään, missä määrin kokee tarvitsevansa vertaistukea. Itselleni joku valmennuskurssi ja luokkahuoneellinen "kilpailijoita" olisi ollut kauhistus kun taas joku toinen ei yhtään ymmärrä, mitä tuollaisesta WA-ryhmästä muka saa. Pointtina kuitenkin, että ihan yksin ei kannata jäädä, ellei itse sitä välttämättä halua.

5. Opettele tuntemaan itsesi ja opiskelutyylisi. Kokeile erilaisia opiskelutyylejä, jotta löydät itsellesi parhaat mahdolliset metodit. Arvioi oppimistasi säännöllisin väliajoin, jotta tiedät, oletko matkalla oikeaan suuntaan vai onko tarvetta tehdä muutoksia opiskeluun. Vaikeina hetkinä yritä saada selville perimmäinen ongelmasi, jotta voit puuttua siihen. Kuuntele itseäsi ja sitä, mitä minäkin hetkenä oikeasti tarvitset. Jos vastaus on "uni" tai "laiskottelu", noudata sitä. Todennäköisesti opiskelu maistuu taas jonkin ajan kuluttua paremmin. Tässä on tietysti tehtävä ero todellisen tarpeen ja mukavuudenhalun välillä, ettei opiskelu jää kokonaan rentoutumisen jalkoihin :)

OPISKELUAIKA

Saiko miehesi töitä?

Kuopus on vielä sen verran pieni, että hänestä on "äitiyslomaa" vielä jäljellä, kun minä aloitan opinnot. Mies siis jää vähintään muutamaksi kuukaudeksi kotiin lasten kanssa. Mielestäni se onkin paras mahdollinen vaihtoehto ja on ihanaa, kun mies on suhtautunut uuteen rooliinsa hyvin. Pyrimme siihen, että muutoksia tulee lapsillekin vain yksi kerrallaan: ensin muutto, pienen loman jälkeen äidin opiskelut+isän kotiinjäänti ja vasta sitten myöhemmin mahdollinen päivähoito.

Aiotko tehdä keikkatöitä opiskeluaikana/oletko hakenut niitä?

Todennäköisesti aion keikkailla ainakin jossain vaiheessa, mutten ole vielä hakenut töitä. Keskityn nyt kuitenkin alkuun siihen, että saadaan elämään jonkinlainen rytmi :) Viimeistään ensi kesäksi on luultavasti "pakko" mennä töihin...

Huh, tulipas paljon asiaa! Tässä olivat vastaukset loppuihin kysymyksiin, mutta vaikkei uutta vastauspostausta olekaan enää tulossa, aina voi esittää kysymyksiä joko kommenteissa tai sähköpostitse :)

Vastauksia 1

Kiitos kaikille kysymyksistä, niihin oli kiva vastailla! Kysymyksiä tuli sen verran paljon, että luettavuuden vuoksi jaan tämän kahteen eri postaukseen.

AJANKÄYTTÖ JA MATTERIAALIT

Mihin aikaan vuodesta aloitit lukuprosessin?
Koko lukuprojektin aloitin joulukuun puolivälissä 2014. Ennen vuoden 2015 pääsykoetta olin siis opiskellut 5 kk kolmivuorotyön ja perheen ohella.

Tämän vuoden pääsykoetta varten aloitin opiskelun hiljalleen elokuun lopussa. Syksy meni vielä kohtuullisen keveästi ja keväällä lisäsin sitten tahtia.

Paljonko aikaa kului yhden kirjan opiskeluun?
Molemmilla hakukerroilla opiskelin lukiokirjat alusta loppuun vain kerran. Viime kerralla en ehtinyt enempää ja tällä kerralla tein sen vain kartoitusmielessä. Käytin yhden kirjan läpikäyntiin noin viikon verran, kahdessa viikossa kävin läpi kaksi kurssia. En tällä kertaa tehnyt lähellekään kaikkia tehtäviä, vaan vain sen verran, että sain selville, onko kyseessä oleva asia minulle helppo, kohtalainen vai vaikea.

Milloin sait luettua kaikki kirjat?
Puolivälissä joulukuuta olin opiskellut kaikki kurssit kertaalleen bilsan 5-kurssia lukuun ottamatta. Kuten edellä mainitsin, tämä oli vasta kartoituskierros, jonka perusteella osasin syventyä paremmin itselleni haastaviin aiheisiin. Fysiikkaa ja kemiaa syvensin yo- ja valmennusmateriaalitehtävin joulukuusta toukokuuhun asti. Kaikki biologian aihealueet olin käynyt kunnolla läpi huhtikuun loppuun mennessä. Käytyäni aihealueen huolellisesti läpi tein heti perään valmennusmateriaalin tehtävät.

Paljonko aikaa olisi hyvä jättää kertaamiselle?
Kertaaminen on asia, josta saisi kirjoitettua vaikka kokonaisen kirjan! Kertaaminen oli päivittäinen rutiinini, ja suosittelen lämpimästi, että kunnollisen kertaamisen ottaa mukaan opiskeluprosessiin heti alusta saakka. Karkeasti arvioiden käytin kertaamiseen (käytyjen aiheiden muistelu, flashcardit, visat ym.) tammikuusta lähtien suunnilleen puoli tuntia päivässä.

Puhdasta kertaamista minun kohdallani oli viimeiset kolme viikkoa. Fysiikassa ja kemiassa keskityin vaikeiden laskujen sahaamiseen ja biologiasta kävin kertauskirjan tehtävät läpi.

  
Kuinka monta tuntia opiskelit päivittäin pääsykoetta varten?
Tähän on todella vaikea vastata, koska lukuaikani vaihteli päivittäin. En muutenkaan tuijotellut pahemmin kelloa, vaan paahdoin menemään, koska tavoite piti saada täyteen. Asetin siis joka päivälle tavoitteen, joka piti saada sen päivän aikana tehtyä.

Jos luin vain illalla, opiskelutunteja kertyi maksimissaan kolme. Kunnon lukupäivinä, kuten viikonloppuina ja lasten hoitopäivinä, opiskelin 8-12 tuntia. Nämä ajat sisältävät paitsi kunnollista opiskelua, myös vauvan syöttämistä ja nukuttamista, syömistä, kahvin juontia, ikkunasta tuijottelua ym. ylimääräistä.

Piditkö yhtään vapaapäiviä?
Suunnilleen koko syksyn ajan pidin vähintään yhden päivän viikosta vapaana ja muutenkin opiskelu oli kevyempää. Keväällä otin uuden vaihteen silmään ja koko kevään aikana pidin vain yhden viikonlopun vapaata. Satunnaisia vapaapäiviä oli, mutta ei välttämättä viikoittain. Joskus opiskelu sisälsi kuitenkin esimerkiksi biologian videoiden katselua tms kevyttä, joten niska limassa en kuitenkaan puurtanut 24/7.

Mitkä oppikirjat luit ja oliko sulla muita materiaaleja?
Biologiasta oma kirjasarjani oli BIOS, fysiikassa Fysiikka ja kemiassa Mooli. Lisäksi olin ostanut käytettynä Valmennuskeskuksen materiaalit. Tarkemmat tiedot käyttämistäni materiaaleista löytyvät tästä postauksesta :)

Kannattaa tosiaan lukea eri kirjasarjoja rinnakkain, koska painotus ja asioiden esittämisjärjestys vaihtelee. Esimerkiksi itse koin BIOS-sarjan jotenkin epäloogisempana kuin Biologia-sarjan, joten oli hyvä, että pystyin vaihtelemaan eri sarjojen välillä. Valmennuskeskuksen materiaalit sisältävät jonkin verran Galenos-tyyppistä asiaa, joka on kuitenkin selitetty ymmärrettävästi ja kaavat avattu hyvin. En tiedä, tuleeko tulevaisuuden pääsykokeissa enää sen tyyppisiä tehtäviä (tänä vuonna niitä ei ollut), mutta soveltavat tehtävät auttavat hyvin paineen- ja epävarmuuden siedon kehittämisessä.

Loppuihin kysymyksiin vastailen loppukuun aikana. Jos tästä heräsi lisäkysymyksiä tai haluatte tietää jotain muuta, kysymyksiä voi edelleen esittää kysymyspostauksessa tai tähän alle :)