Vastauksia 2

LUKUPROSESSI

Millaisena oppijana pidät itseäsi? 

Fysiikassa ja kemiassa koen olevani nopeampi edistymään kuin biologiassa. Jo kouluaikoina lukuaineet olivat inhokkejani, mutta vasta aikuisena ymmärsin, mistä se johtui. Minun täytyy tietää kokonaisuus ennen kuin on mitään toivoa siitä, että muistaisin yksittäisiä asioita. Jos opittavaa asiaa ajatellaan palapelinä, minun täytyy tietää, mikä kuva siitä muodostuu sekä saada palapelille raamit, ennen kuin osaan asetella yksittäisiä paloja paikoilleen.

Olen syväsuuntautunut oppija, mikä tekee opiskelusta hidasta ja vaivalloistakin. Moni asia on lukiokirjoissa selitetty niin ympäripyöreästi ja oikoen, että omalla kohdallani oli parempi vaihtoehto lukea vaikkapa ihmisbiologia teoksesta, joka selkeästi ylitti lukion oppimäärän. Oppijana olen myös tietyllä tavalla vaativa: haluaisin tietää kaikesta kaiken enkä mielelläni päästä itseäni kovin helpolla.

Jäävätkö uudet asiat nopeasti mieleen vai vaativatko ne paljon kertausta?

Lyhyt ja ytimekäs vastaus: eivät jää nopeasti mieleen ja vaativat hyvin paljon kertausta :D Esimerkiksi hermosolun toiminnasta (aktiopotentiaali jne) luin ensimmäisen kerran ennen joulua enkä silloin ymmärtänyt asiaa ollenkaan. Helmikuussa opiskelin asian kunnolla ja aika oli siihen mennessä tehnyt tehtävänsä, eikä aihe tuntunut enää lainkaan niin hankalalta.

Pienenä inhosin sitä, kun koulussa opettaja sanoi, että jokin asia "jätetään hautumaan", mutta omalla kohdallani olen todennut sen ainoaksi oikeaksi tavaksi oppia vaikeita asioita.

Miten kertasit syksyllä kurssien läpikäynnin ohella (tahti kaksi kurssia/kaksi viikkoa)?

Noloa myöntää, mutta enpä juuri mitenkään... Yritin kovasti ottaa kertaamisen alusta asti mukaan opiskeluun ja esimerkiksi aloittaa päivän kertaamalla edellisen päivän asiat. Syksyllä omat oppimismetodini olivat vielä hakusessa, joten vasta kevään puolella opin oikeasti kertaamaan.

Fysiikka-sarjan kirjoissa joka luvun jälkeen oleva kertaussivu oli kiva tapa kerrata pikaisesti luvun asiat. Muuten en syksyn aikana pahemmin kertaillut fysiikkaa tai kemiaa, vaan pyrin jatkuvasti eteenpäin. Tietysti välillä tuli vastaan edellisen kurssin asioita, joita en enää muistanut, joten otin tavaksi tarkastaa epäselvät asiat saman tien. Lukupaikallani komeilikin lähes koko vuoden ajan järjetön kirjapino, koska pitihän kaikkien materiaalien olla toki jatkuvasti saatavilla...

Biologian osalta syksy oli tosiaankin pelkkä kartoituskierros, ja jouduinkin opiskelemaan kaiken "kunnolla" keväällä. Syksyllä ikään kuin piirsin ääriviivat ja vasta keväällä vahvistin ne valmiiksi piirrokseksi. Jälkikäteen voisi ajatella, että syksy meni biologian osalta hukkaan. Toisaalta läpikäydyt asiat kuitenkin jättävät jonkinlaisen muistijäljen, jolloin niiden opiskelu uudestaan ei ehkä tunnu enää niin hankalalta.

Mitkä olivat kertaamismetodisi?

Itselleni/perheelleni selitin paljon kaikenlaista fysiikan ilmiöistä kemiallisten reaktioiden kautta biologian yksityiskohtiin. Kyselyikäinen esikoiseni helpotti huomattavasti tätä kertaamistapaa - hän saattoi kysellä ihan mitä vain, ja minä vastasin parhaani mukaan... Mahtavaa pääsykoetreeniä ;) Erityisesti ihmisbiologia oli ja on hänen suuri mielenkiinnon kohteensa, joten rasittavasta ihanasta kyselemisestä oli välillä todellista hyötyäkin!

Minulla on näkömuisti, joten melko usein kertasin opittuja asioita muistelemalla tiettyä kirjan sivua tai omia muistiinpanojani. On muuten välillä todella turhauttavaa, kun saatan muistaa tarkkaan, millä sivulla ja missä kohdassa tiettyä asiaa käsitellään, mutten silti pääse itse asiaan käsiksi! Yksi kertaamismetodini oli myös kuvien tai miellekarttojen piirtely muistinvaraisesti.

Iltaisin ennen nukkumaanmenoa pelasin usein JetSetHighLifea :D Khan Academysta kertaamiseen käytin erityisesti anatomian ja fysiologian videoita ja visoja. Palvelu on englanninkielinen, joten samalla tuli hyvin kerrattua termistöä, kun suomensin mielessäni tai ääneen kaikki mainitut termit.

Kuuluin WhatsApp-lukupiiriin, jossa esitimme aina välillä toisillemme kysymyksiä mistä tahansa aiheesta ja aineesta. Niiden avulla tuli hyvin kerrattua yksittäisiä asioita. Itse kertasin "samalla vaivalla" myös kysymystä koskevan laajemman kokonaisuuden, joten minua tämä metodi auttoi myös kokonaisuuksien hahmottamisessa.

Miten ja milloin teit flashcardeja?
Tein ensimmäiset korttini vasta tammikuun lopussa, koska vasta silloin sain itseäni niskasta kiinni. Niiden tekeminen tuntui niin vaivalloiselta, että lykkäsin aloittamista aina vain eteenpäin...

Flashcardien tekeminen lukemisen lomassa ei onnistunut omalla kohdallani, koska tietokone oli eri huoneessa (ja vieläpä eri kerroksessa). Tein usein niin, että päivän aikana opiskelin tietyn kokonaisuuden ja illalla laadin kortit koneelle. Vastauksia laatiessa piti tietysti pitää kirjat vieressä, jotta vastaus tuli varmasti kirjoitettua oikein. Yleensä vastasin ensin senpäiväisiin kysymyksiin ja tein sen jälkeen muutaman kortin.

Tekemissäni flashcardeissa tein varsinkin alkuun kysymyksistä aivan liian laajoja. Vähitellen opin sen, miten paljon asiaa kannattaa laittaa yhteen korttiin, jotta vastaaminen on mahdollisimman mukavaa. On miellyttävämpää vastata vaikka kolmeenkymmeneen lyhyeen kysymykseen kuin viiteen älyttömän paljon asiaa sisältävään.

Olitko itse simuloiduissa harjoituskokeissa?

En ollut. Ainoat "simuloidut" olivat itse itselleni tekemät vanhat pääsykokeet, joita tein keittiönpöydän ääressä muksujen mekastaessa vieressä... Mietin kyllä mahdollisuutta osallistua simuloituihin, mutta elämäntilanteeni vuoksi päädyin sitten tähän ratkaisuun.

Parhaat ja monipuolisimmat vinkit lukuprosessissa?

Näistäkin saisi kirjan... En nyt tiedä, ovatko nämä kovin monipuolisia tai edes parhaita vinkkejä :D Keskityin nyt kuitenkin enemmän tällaisiin yleispäteviin neuvoihin kuin konkreettisiin ohjeisiin, koska jokaisella on kuitenkin oma oppimistyylinsä ja -metodinsa.

1. Keskity omaan lukuprosessiin. Älä vertaile kavereihin, tutuntuttujen kumminkaimansiskoihin tai kehenkään muuhunkaan. Pidä fokus omassa opiskelussasi äläkä käytä turhaan energiaa pohtimalla, miten pitkällä muut ovat tai kuinka paljon kukakin lukee päivässä. Aina löytyy niitä, joille kaikki on helppoa ja vaivatonta. Toisaalta varmasti löytyy myös niitä, jotka liioittelevat osaamistaan tai lukutuntejaan - tai joiden äidit tekevät niin ;) Tiedättehän, "meidän Erkki se luki kolme vuotta yötä päivää eikä silti päässyt!" tai toisaalta "Mirkulle kaikki oli niin helppoa, että hän teki pääsykokeen silmät kiinni ja kirjoitti laskut lopusta alkuun päin ja sai parhaat pisteet koko Suomesta!!!"

Kannattaa pitää mielessä, että ihmisten mielikuvat omasta tai muiden osaamisesta eivät aina osu ihan nappiin. Älkää siis ahdistuko muiden hakijoiden "ylivertaisuudesta", koska pääsykokeessa kaikki ovat kuitenkin samalla viivalla. Vertaistuki on tietysti asia erikseen, ks. kohta 4!

2. Pidä huolta hyvinvoinnistasi. Tee muutakin kuin opiskelet. Urheile, nuku, syö hyvin, kaikki nämä perusjutut. Itse huomasin monesti vaikkapa lasten kanssa ulkoillessa, että yhtäkkiä jokin vaikea lasku tai asia tuntui loksahtavan paikoilleen. Toisekseen motivaatio pysyy paremmin yllä, kun on välillä tilanteissa, joissa ei pääse opiskelemaan, vaikka haluaisi :D

On todennäköisempää, että pitkän lukurupeaman jaksaa käydä paremmin loppuun asti, kun ei lähde heti alusta sata lasissa liikkeelle. Itselläni syksy oli selvästi keveämpää ja keväällä lisäsin kierroksia. Jälkikäteen ajateltuna hyvin meni, mutta kyllä vuodenvaihteessa oli välillä tosi raskaitakin hetkiä. Muistakaa siis myös lepo!

3. Mieti etukäteen, miten selviät haasteista. Itse tein heti lukuprosessin alussa suunnitelman siitä, mitä teen, jos motivaationpuute iskee ("Jos ei kiinnosta, vaihda aihetta/kirjaa/oppiainetta.") tai aikataulutus tökkii ("Hengitä. Aikaa on hyvin, käytä se tehokkaasti."). Kun kokeeseen oli kolme viikkoa aikaa, tein selviytymisohjeet viime hetken paniikin varalle ("Pidä mielessä, että pääsemättömyys ei ole maailmanloppu."). Suluissa esimerkkejä omista selviytymisohjeistani.

Sinänsä aika hauskaa, että kun olin tiedostanut nämä riskit ja tehnyt suunnitelmat niitä varten, oikeastaan mitään niistä en joutunut kohtaamaan siinä mittakaavassa kuin olisin kuvitellut. Motivaationpuutetta, lukuväsymystä ja muita haasteita tulee vastaan lähes satavarmasti. Ainoa asia, mikä siinä vaiheessa merkitsee, on se, miten niihin suhtautuu: luovuttaako täysin, vältteleekö vaikeita asioita vai ottaako sen asenteen, että periksi en anna!

4. Etsi vertaistukea. Itsenäinen opiskelu on välillä myös tooodella yksinäistä. Vaikka oma perhe/kaverit/muut tsemppaisivat ja sanoisivat uskovansa sinuun, vain samaa prosessia läpikäyvä voi ymmärtää, miltä tuntuu kun masentaa tai miten mahtavaa on kun vihdoin ymmärtää jonkun asian. Itse olin helmikuusta toukokuuhun pikkuruisessa WhatsApp-lukupiirissä, jossa jaoimme fiiliksiä ja kyselimme toisiltamme kysymyksiä. Emme tavanneet kertaakaan, mutta oli mukava edes viestien välityksellä olla yhteydessä muihin.

Valmennuskursseilla luonnollisesti tämä aspekti tulee itsestään mukana, mutta itsenäisesti puurtava joutuu näkemään vähän vaivaa löytääkseen samassa tilanteessa olevia. Tässäkin asiassa kannattaa kuunnella itseään, missä määrin kokee tarvitsevansa vertaistukea. Itselleni joku valmennuskurssi ja luokkahuoneellinen "kilpailijoita" olisi ollut kauhistus kun taas joku toinen ei yhtään ymmärrä, mitä tuollaisesta WA-ryhmästä muka saa. Pointtina kuitenkin, että ihan yksin ei kannata jäädä, ellei itse sitä välttämättä halua.

5. Opettele tuntemaan itsesi ja opiskelutyylisi. Kokeile erilaisia opiskelutyylejä, jotta löydät itsellesi parhaat mahdolliset metodit. Arvioi oppimistasi säännöllisin väliajoin, jotta tiedät, oletko matkalla oikeaan suuntaan vai onko tarvetta tehdä muutoksia opiskeluun. Vaikeina hetkinä yritä saada selville perimmäinen ongelmasi, jotta voit puuttua siihen. Kuuntele itseäsi ja sitä, mitä minäkin hetkenä oikeasti tarvitset. Jos vastaus on "uni" tai "laiskottelu", noudata sitä. Todennäköisesti opiskelu maistuu taas jonkin ajan kuluttua paremmin. Tässä on tietysti tehtävä ero todellisen tarpeen ja mukavuudenhalun välillä, ettei opiskelu jää kokonaan rentoutumisen jalkoihin :)

OPISKELUAIKA

Saiko miehesi töitä?

Kuopus on vielä sen verran pieni, että hänestä on "äitiyslomaa" vielä jäljellä, kun minä aloitan opinnot. Mies siis jää vähintään muutamaksi kuukaudeksi kotiin lasten kanssa. Mielestäni se onkin paras mahdollinen vaihtoehto ja on ihanaa, kun mies on suhtautunut uuteen rooliinsa hyvin. Pyrimme siihen, että muutoksia tulee lapsillekin vain yksi kerrallaan: ensin muutto, pienen loman jälkeen äidin opiskelut+isän kotiinjäänti ja vasta sitten myöhemmin mahdollinen päivähoito.

Aiotko tehdä keikkatöitä opiskeluaikana/oletko hakenut niitä?

Todennäköisesti aion keikkailla ainakin jossain vaiheessa, mutten ole vielä hakenut töitä. Keskityn nyt kuitenkin alkuun siihen, että saadaan elämään jonkinlainen rytmi :) Viimeistään ensi kesäksi on luultavasti "pakko" mennä töihin...

Huh, tulipas paljon asiaa! Tässä olivat vastaukset loppuihin kysymyksiin, mutta vaikkei uutta vastauspostausta olekaan enää tulossa, aina voi esittää kysymyksiä joko kommenteissa tai sähköpostitse :)