Opiskelupäiväni 4

Huhtikuisen opiskelupäivän aika! Linkkien takaa löydät tammikuun, helmikuun ja maaliskuun opiskelupäivät. Naistentaudit siis jatkuvat, ja mikä mukavinta, tällä hetkellä ei muita kursseja meneillään olekaan. Kliinisen ravitsemustieteen tenttikin meni suorastaan yllättävän hyvin. Mutta nyt, huhtikuinen opiskelupäiväni, olkaapa hyvät:

 

 

6.45 

Tutun kaavan mukaan ei kun ylös ja aamutoimiin!

7.45

Mies vie töihin lähtiessään pienet, minä olen isompien kanssa aamupalalla.

8.15

Isommatkin lähtevät koulutielle.

9.00

Olen valmistautumassa KYSille lähtöä varten, kun lapsi soittelee koululta. Uimakassi oli jäänyt kotiin. Hei sitten, rauhallinen aamu! Käyn viemässä kassin lapselle ja palaan äkkiä kotiin pakkaamaan loput tavarat.

 

 9.25 

Ja nyt KYSille, opetus kutsuu! Vaatevarastolta taas kerran puhtaat ylle ja vielä toinen vaatekerta mukaan huomista neuvolaopetusta varten.

9.50-11.30

Gynekologian opetuksessa. Ensin haastattelen, sitten tutkitaan yhdessä kliinisen opettajan kanssa. Tällä kertaa saan monta onnistumisen kokemusta, mukavaa! Uskaltaisinkohan sanoa jopa, että alan vähitellen lämmetä naistentaudeille?

11.45

Vaatteiden vaihto, työvaatekerta ja sisäkengät huomista opetusta varten reppuun ja äkkiä kotiin.

12.00

Kotona. Lämmitän pikaisesti eilistä ruokaa ennen iltapäivän opetusta. Hyvin harvoin meillä on iltapäivän opetusta, mutta tänään sattuu olemaan sellainen päivä. Kiirehän se taas tuli, enkä juuri ehdi tässä välissä hengähtää.

12.30 

Opetus alkaa Zoomissa, aiheena äitiyshuolto Suomessa. Siemailen kahvia opetusta kuunnellessa. Paljon tuttua asiaa ja vähän uuttakin.

 

14.00 

Hetkinen omaa aikaa. Lähetän yhden sähköpostiviestin tutkimukseeni liittyen ja saan vastauksenkin pian - josko taas saisin sitä näillä ohjein eteenpäin? Muitakin hoidettavia asioita surraa päässä, mutta en nyt jaksa paneutua niihin. Viestittelen kaverin kanssa kuulumisia.

15.15

Lähden hakemaan pieniä hoidosta. Matkalla soittelen isoimmalle, kun häntä ei ole näkynyt. Oli kuulemma saanut luvan mennä kaverilleen.

16.00

Kotona taas. Nykyään matka päiväkodilta kotiin sujuu hyyyvin hitaasti, kun 1,5-vuotias haluaa kävellä koko matkan. Uskomatonta sinnikkyyttä, etten sanoisi! Mikäpä tässä aurinkoisesta ja lämpimästä ilmasta nautiskellessa. Hetken vielä ulkoilemme kotipihalla ennen sisälle tuloa.

16.15

Kotona pötkötellään kukin tenava vuorollaan kainalossa, samalla luen kirjaa. Kuopus saa puhelimeni käteensä ja tuttuun tapaansa ottaa innokkaasti selfieitä (esimerkki alla).

 

16.45

Mies on tullut töistä, laitetaan yhdessä ruokaa ja jutustellaan koko perheen kanssa päivän polttavimmat kuulumiset. Kirjoittelen hetken tätä postausta.

18.00

Online-treeni pitkästä aikaa - pakko ottaa ilo irti näistä tunneista, kun niitä vielä järjestetään. Pikku puntti eli kuopus tuo lisähaastetta treeniin! Isommat juoksentelevat ulkona kevätillasta nauttimassa.

19.00

Lasten iltapala-aika. Mutta oho, huomiseen opetukseenhan oli ennakkotehtäviäkin... Etsin ja näpyttelen omasta mielestäni olennaisimmat tiedot ennakkotehtäviin, jotten ihan nolaa itseäni opetuksessa. Paljoa en jaksa panostaa, kuten en ikävä kyllä oikein muihinkaan gynen kurssin ennakkotehtäviin. Unohdun selailemaan muitakin opiskeluun liittyviä juttuja ja tarkistelemaan aikatauluja.

19.30 -

Tenavien iltatoimia, siivoilua, huomisten aikataulujen tarkistelua ja muita iltahommia. Kirjoittelen taas tätä postausta, kun liian nopeasti unohtuu, mitä kaikkea päivän mittaan tapahtuukaan!

21.00

Nukkumaan, tai no ensin hyvän kirjan lueskelua ja hiljaisesta kodista nautiskelua. Öitä!

 

 

Gynen kurssi on nyt reilusti yli puolivälin, ja tentti odottelee toukokuun puolivälissä. Alkaa tulla pikkuinen kiire taas, opiskelumotivaationi kun uinuu edelleen eikä ole liiemmin heräämisen merkkejä näyttänyt... Mutta, kuten lukuisia kertoja aiemminkin, teen sen, minkä ehdin ja jaksan, seuraamuksia katselen myöhemmin! Onneksi ensi kesän työt eivät ole tästä kurssista kiinni. Palataan taas opiskelupäivien osalta ensi kuussa!

 

Kevättä ja kiirettä

Kevät on viime viikkojen aikana ottanut aimo harppauksen eteenpäin, vaikka pientä takapakkiakin on nähty. Asfaltti paljastuu, lumen pinta alenee ja valoa riittää nykyisin aamusta iltaan. Kevään kanssa tasatahtia eteenpäin kiiruhtaa viides (en lakkaa hämmästelemästä ajan kulua!) opiskeluvuosi, josta on jäljellä enää 1,5 kuukautta. 

 

Harvoin sanon, että on kiire, mutta nyt tuntuu siltä. Yksistään meneillään olevat opinnot riittäisivät tällä hetkellä täyttämään jos ei kalenteria, ainakin ajatukset. Käynnissä on kuitenkin samaan aikaan niin tutkimusta kuin töitäkin perhe-elämän velvollisuuksia unohtamatta. Vielä pari vuotta sitten välttelin työntekoa opintojen aikana, mutta näköjään oman alan töihin pääsy muutti kelkan tässä suhteessa. Kevään aikana sairastelut ja niistä johtuvat aikatauluongelmat ovat jälleen tulleet tutuiksi. Tilannetta ei helpota se sinänsä onnellinen asia, että perheemme toinen opiskelija vaihtoi viimeisimmätkin etäopintonsa (toistaiseksi) osa-aikaiseen oman alansa työhön. Jälleen kerran nähtäväksi jää, miten loppukevät sujuu, ja jääkö itselleni vielä lisää opintoja rästiin. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin juuri siten kuin on suunniteltu. Tähän asti kaikki on sujunut oikein kivasti, joten jospa sama trendi jatkuisi.

Kesää tässä taloudessa suunnitellaan tällä hetkellä kiivaasti. Kesän kuviot ovat vielä melko lailla auki sitä perustietoa lukuun ottamatta, että vuosikausien jälkeen sekä minä että mies olemme töissä koko kesän. Omat työkuvioni aiheuttavat pientä tai suurempaakin päänvaivaa, mutta toivottavasti asiat selkenevät ennen varsinaisen työrupeaman aloitusta. Tällä hetkellä fiilikset tulevaa kesää kohtaan vaihtelevat varovaisesta innostuksesta lievään paniikkiin - taas kerran pitää kohdata uuden ammatin herättämät tunteet.

 

Kaiken suunnittelun, keskeneräisyyden, kärsimättömyyden ja kiireenkin keskellä olen - kiitos korona-ajan - löytänyt itselleni sopivan rentoutumismuodon. Kuluneen vuoden aikana puikoilta on valmistunut niin pientä kuin suurempaakin asustetta, pienimpinä lapaset pikkuisimmalle ja suurimpana neulepaita - ensimmäinen koskaan neulomani - isoimmalle muksulle. En edes yritä väittää olevani mitenkään päin hyvä käsitöissä tai varsinkaan neulomisessa, mutta hyvää harjoitusta se on. On äärimmäisen ihanaa saada edes jotain pientä valmiiksi tässä kaiken keskeneräisyyden keskellä, ja harjaantumaton kädenjälkeni opettaa sietämään epätäydellisyyttä edes vähän. Nykyisin olematon keskittymiskykynikin on saanut harjoitusta silmukka silmukalta. Ja mikä parasta, jälkikasvun mielestä äidin neulomukset ovat aivan hyviä, jopa toivottuja - vielä. :D

 

 

Vaikuttaa vähitellen siltä, että helpot ja huolettomat opiskeluvuodet ovat takana. Portti työelämään on avattu, viimeisetkin opintorahakuukaudet käytetty ja uudelleen orientoitumisen aika alkanut. Itselläni toki opinnot vielä jatkuvat ainakin reilun vuoden ajan, mutta pikku hiljaa opiskelijaperheen titteli alkaa olla historiaa. Totuttelua uusi arki varmasti vaatii, vaan onpa vuosien varrella tullut nähtyä, miten sopeutuvainen ihminen lopulta onkaan. Pian ei enää muistakaan, millaista opiskeluarki olikaan, kun työt vievät mennessään. Sitäpä odotellessa!

 

Opiskelupäiväni 3

Ohoh, mitä vauhtia maaliskuu on hujahtanut! Jäipä tipalle taas opiskelupäivän kirjaaminen, onneksi ehdin kuitenkin. Kuten aiemmatkin opiskelupäiväni, osa 1 ja osa 2, kyseessä jälleen kerran randomisti valittu opiskelupäiväni mahdollisimman tarkasti iloksenne kuvattuna.

 

7.15

Kello soi. Perusjutut, aamutoimet, kahvi tippumaan ja pukeutumaan. 

7.45

Laitan pikkuisia valmiiksi hoitoon lähtöä varten, mies vie heidät tälläkin kertaa. Syön koululaisten kanssa rauhassa aamupalaa.

8.30

Koululaisetkin komennettu koulutielle. Omalta osalta viime hetken tarkastukset, missä pitikään olla ja monelta. Repun pakkaus, sen tarkistus, että kulkukortti, avaimet ja puhelin ovat varmasti mukana ja menoksi!

 

 

9.00-11.15

Naistentautien opetusta, pääsen haastattelemaan ja tutkimaan gynekologisen potilaan. Opetukset gynellä ovat korona-ajasta johtuen joko yksin tai pareittain, joten potilastapauksia tulee määrällisesti vähemmän kuin aiempina vuosina. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että tänä keväänä läsnäolo-opetuksia on pystytty järjestämään. Vastaanoton päätteeksi sanellaan, sen opettelu näkyy olevan yksi LT5-vuoden tavoitteista. Hidasta se on edelleen, mutta onneksi jonkinlainen rutiini on syntynyt.

11.15

Syömään! Tällä kertaa olen kaukaa viisas ja käyn ruokalassa syömässä.

11.30

Lääkärin soittoaika, tällä kertaa omista asioistani, sattuu sopivasti tähän väliin. Syönnin ja puhelun jälkeen kipitän pikapikaa vaihtamaan vaatteet ja saman tien kotiin. 

12.00

Kotona. Keitellään kahvit, availen koneen iltapäivän opetusta varten. Selailen sähköpostin, ei mitään uutta. Lähetän yhden viestin tutkimukseeni liittyen.

 

 

12.30 - 14

Neulomukset esiin, opetus alkaa! En tosin ehdi paljoa neuloa, kun interaktiivisessa opetuksessa pitää vähän väliä äänestää sopivia vaihtoehtoja (mitä tutkimuksia teet, miten suunnittelet jatkot, mikä on diagnoosi ja niin edelleen). Etäopetus näyttää huonoja puoliaan, kun yhteydet katkeilevat, mutta onneksi nekin korjaantuvat lopulta.

14.30

Opetuksen jälkeen lähden hetkeksi lenkille miehen kanssa. Opiskeluaika on siksikin niiiin ihanaa, kun voi keskellä päivää ulkoilla! Lunta on vielä paikoin reilusti, mutta bongaamme kevään merkkinä sitruunaperhosen.

15.00

Käväisemme kotona vaihtamassa vaatteet ja suuntaamme yhdessä hakemaan lapset. 

 

 

15.45

Kotona taas. Kirjoittelen tätä postausta, laitetaan päivällistä ja toivutaan päivästä. Miten voikin väsyttää! Onneksi kohta on taas loma. Uhraan muutaman ajatuksen huomiselle, tarkastan, missä ja milloin pitää olla paikalla. Naistentautien osalta opetusta järjestetään niin monessa eri paikassa, että saa olla tarkkana, ettei ole väärässä paikassa tai väärään aikaan!

17.00

Päivällinen perheen kesken, samalla tuttuun tapaan jutellaan jokaisen päivän päällimmäiset tunnelmat.

18.00

Online-liikuntatunti.Vaikka ei millään jaksaisi aloittaa, tunnin jälkeen on aina virkistynyt olo! Kohta tosin on ihan liian kuuma treenata kotona, joten pitää keksiä muita vaihtoehtoja.

19.00

Lasten iltatoimia, lomasuunnitelmien pohdintaa, pientä järjestelyä, omaa aikaa.

22.00

Nyt nukkumaan - aamulla pitää herätä tavallista aikaisemmin, kun opetusta on heti kasilta.

 

Näin sujui opiskelu maaliskuisena päivänä. Opiskelua on huomattavasti helpottanut se, kun nyt on meneillään vain yksi, joskin hyvin laaja, kurssi. Mutta kevättä kohti! Toivotaan, että talviunille vaipunut opiskelumotivaatio löytäisi taas tännekin, sen verran se opiskelua helpottaa kuitenkin... Nyt joka tapauksessa pääsiäislomalle, opiskelujuttuja mietitään lisää viikon päästä.

Kivaa huhtikuun alkua ja pääsiäistä kaikille!

Naistentauteja ja synnytyksiä

Heippa! Kuluneiden parin viikon aikana on sukellettu naistentautien ja synnytysopin maailmaan. Osa ryhmästä viettää puolet jaksosta (= 4 viikkoa) hajautuksessa, mutta itse käyn koko kurssin Kuopiossa. 

Toisin kuin esimerkiksi lastentaudeilla, gynen kurssilla ei ole jaettu aihealueita viikoittain, vaan tutkittavia potilaita ja aihealueita tulee laidasta laitaan yhdenkin viikon aikana. Esimerkkinä tästä mainittakoon viikko, jonka aikana poliopetuksina olivat loppuraskauden polikäynti sekä käynti gynekologisen oireen vuoksi, teoriaopetuksen aiheena olivat vaihdevuodet, ultraääniopetuksessa seurattiin alkuraskauden ultraäänitutkimusta ja seminaarissa käsiteltiin akuutteja gynekologisia ongelmia. Omaan makuuni koko kurssi vaikuttaakin vielä tässä vaiheessa kovin sekavalta.

 

 

Pääasiallisesti toivomani kurssin anti lienee se, että oppisin tutkimaan gynekologisen potilaan, heitä kun varmasti kohtaa tulevassa työssäni tk:ssa. Kurssi on sikäli mukavasti järjestetty, että potilaskontakteja on enemmän kuin monella muulla kurssilla - toivotaan, että se auttaa tavoitteeni saavuttamisessa! Kurssilta ehkä eniten odottamani seuranta, synnytyssaliseuranta, oli nopeasti ohi, kun suoritin sen jo ensimmäisen viikon aikana kokonaisuudessaan. (Ylläolevassa kuvassa olen hankkimassa eväitä synnärillä "päivystämistä" varten, siellä kun joutui välillä odottelemaan.) Synnytysosasto on tuttu minulle lähinnä omien kokemusten kautta, joten oli kiintoisaa päästä näkemään sitä toista puolta. Näin meidän kesken voin tunnustaa, että liikutuin kyllä syntymän ihmeen äärellä. Seurannoista jäljellä ovat enää leikkaussaliseuranta sekä päivystävän lääkärin seuranta. 

 

Ainakaan tähän asti naistentaudit ei ole vakuuttanut, mutta katsotaan, kuinka fiilikset muuttuvat kurssin edetessä. Pientä kevätväsymystä ja motivaationotkahdusta on nyt ollut havaittavissa, mutta josko tämä tästä. Motivaationi kannalta parempi järjestys keväälle olisi varmasti ollut se, jos lastentaudit olisivat olleet viimeisenä - kuin kirsikkana kakun päällä! Loppukevättä kuitenkin helpottaa, kun kliininen ravitsemustiede saatiin tentin kautta jätettyä taakse. Lopullisesta tuloksesta tosin en menisi hurraamaan... Kotielämäänkin tuli vaihteeksi vipinää, kun eräs perheenjäsen joutui korona-altistuksen vuoksi karanteeniin. Onneksi tartuntaa ei tullut, joten säästyimme ainakin tällä erää ikävämmiltä seuraamuksilta. Toivotaan yhtä hyvää tuuria jatkossakin, vaikka itse toki teemme kaikkemme tartunnoilta välttyäksemme.

 

 

Kohta saadaan vielä viimeinen pieni breikki tälle keväälle, kun pääsiäislomaa on tänä vuonna kokonainen viikko. Viime vuonnahan uhrasin koko pääsiäisloman tk-jakson suorittamiseen - edelleen meinaa kylmä hiki nousta otsalle viime kevättä muistellessa! Loppukevät sujahtanee ohitse vähintään yhtä vauhdilla kuin koko LT5 tähän asti. Jäljellä tälle lukuvuodelle on siis enää:

• Työlääketiede
  
• Oikeuslääketiede (osa)
• Kirurgia (LT4)
  
• Silmätaudit
• Tk-jakso II
  
• Kliininen ravitsemustiede
• Englanti
• Johdatus yleislääketieteeseen (teoria)
• Lastentaudit
• Naistentaudit
• Tk-jakso III

Erittäin vähiin käy, eikö? LT5-opinnoista rästiin jääneet KNK ja lastenpsykiatria väijyvät jo ensi vuoden lukarissa, LT6-ryhmäjakoa vielä odotellaan!

 

Voimia kevääseen jokaiselle, ja etenkin pääsykokeisiin lukeville hurjasti tsemppiä! Yritetään jaksaa. Toivotaan (lisää) aurinkoisia päiviä meille kaikille!

Talviloman tunnelmia

Reilu viikko sitten saatiin lastentaudit tentin kautta pakettiin ja päästiin talvilomalle! Oikeastaan loma kesti muulla perheellä melkein kaksi viikkoa, kiitos sairastelun (ei ollut koronaa tälläkään kertaa, flunssaa vain!). Lastentauteja jään kaipaamaan - kurssi oli ehkä tämän vuoden kivoin, mihin vähintäänkin osasyynä on se, kun elämäntilanteestani ja -kokemuksestani oli kerrankin jotain hyötyä! :D Sisällöltään lastentautikurssi oli hurjan laaja eikä monistakaan asioista jäänyt mieleen pintaraapaisua enempää. Olennaisimmat asiat onneksi kertautuivat kurssin aikana, joten eivätköhän tärkeimmät opit iskostuneet mieleen. Harmillisesti kurssin aikana itseltäni peruuntui pari tutkittavaa, mutta onneksi selkeästi suurin osa toteutui. Minulle sattui tutkittaviksi tosi monta vauvaa, mikä sopi minulle varsin hyvin. Oli hauskaa huomata, miten maskinkin takaa onnistui saamaan hymyvasteen aikaiseksi - siis pelkällä katseella. :)

Kurssi oli mielestäni tosi kiva ja hyvin järjestetty, mutta tentti sanalla sanoen kammottava - kuten ikävä kyllä monet etätenteistä ovat olleet -, mutta kaipa siitäkin selvittiin. Ei tosiaan helpottanut tenttiin valmistautumista eikä sen tekemistä, kun suurin osa porukasta oli kotosalla toipilaana koko edeltävän viikon. Taisin kesken tentin huudahtaa viereiseen huoneeseen, että on ihan mahdotonta keskittyä samalla, kun muulla porukalla oli kiihkeä shakkipeli kesken. Tentistä ei siis jäänyt lainkaan hyvä fiilis, mutta nähtäväksi jää, mikä on todellinen tulos.

Loman ensimmäiset päivät menivät pitkälti viimeisimmistäkin sairasteluista toipuessa. Onneksi flunssa ei ollut pitkittyvää sorttia, joten ehdimme koko perheellä ulkoilemaan ja muutenkin lomapuuhiin. Kotiseutumatkailuna piipahdimme Puijon tornissa ihailemassa maisemia ensimmäistä kertaa koskaan koko porukalla. Vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen olemme pitäneet myös kotimaanmatkailun minimissä. Vaatii kekseliäisyyttä päästä omissa ympyröissään irti arjesta, mutta aika pienestä lomafiilis onneksi syntyy.

Pari työpäivääkin tein loman aikana. On työnteko vaan erilaista opiskeluun verrattuna, ja tässä vaiheessa on todettava, että todellakin pidän opiskelusta enemmän! Uudella uralla on siis otettu ensimmäiset, haparoivat askeleet. Tästä se toden teolla lähtee, uudenlaisen ammatti-identiteetin luominen ja uuteen rooliin kasvu. Täytyy sanoa, että yllättävän samanlaisia tuntemuksia on herännyt kuin kahdeksisen vuotta sitten sairaanhoitajan töitä aloitellessani: ajatuksissa risteilevät niin epävarmuus kuin innostuskin. Ehkäpä jossain kohtaa kirjoittelen näistäkin enemmän. (Paina postauksen alta "♥", jos uuden ammatin synnyttämät fiilikset kiinnostavat!)

 
Tunnelmia laidasta laitaan mahtui tähänkin lomaan. Pääasioina taisivat silti olla perheen kanssa rauhassa hengailu, se, kun opiskeluista sai pienen hengähdystauon, kun mitään ei ole just nyt kesken sekä ihana, ihana talvi! En voi tarpeeksi hehkuttaa upeita talvipäiviä, joista on viime viikkojen aikana saatu nauttia - yhdistelmänä narskuva lumi, kirpeä pakkanen ja pieni aavistus keväästä ovat vertaansa vailla.

Näillä tunnelmin jatkan kohtuullisen iloisin ja huolettomin mielin kohti vuoden viimeistä neljännestä ja naistentauteja. Luvassa heti alkuun ainakin synnytyssaliseurantaa, jota sivumennen sanoen taidan ko. kurssilta odottaa eniten! ♥

Mukavaa maaliskuuta teillekin!