Reilu viikko sitten saatiin lastentaudit tentin kautta pakettiin ja päästiin talvilomalle! Oikeastaan loma kesti muulla perheellä melkein kaksi viikkoa, kiitos sairastelun (ei ollut koronaa tälläkään kertaa, flunssaa vain!). Lastentauteja jään kaipaamaan - kurssi oli ehkä tämän vuoden kivoin, mihin vähintäänkin osasyynä on se, kun elämäntilanteestani ja -kokemuksestani oli kerrankin jotain hyötyä! :D Sisällöltään lastentautikurssi oli hurjan laaja eikä monistakaan asioista jäänyt mieleen pintaraapaisua enempää. Olennaisimmat asiat onneksi kertautuivat kurssin aikana, joten eivätköhän tärkeimmät opit iskostuneet mieleen. Harmillisesti kurssin aikana itseltäni peruuntui pari tutkittavaa, mutta onneksi selkeästi suurin osa toteutui. Minulle sattui tutkittaviksi tosi monta vauvaa, mikä sopi minulle varsin hyvin. Oli hauskaa huomata, miten maskinkin takaa onnistui saamaan hymyvasteen aikaiseksi - siis pelkällä katseella. :)
 |
 | |
Kurssi oli mielestäni tosi kiva ja hyvin järjestetty, mutta tentti sanalla sanoen kammottava - kuten ikävä kyllä monet etätenteistä ovat olleet -, mutta kaipa siitäkin selvittiin. Ei tosiaan helpottanut tenttiin valmistautumista eikä sen tekemistä, kun suurin osa porukasta oli kotosalla toipilaana koko edeltävän viikon. Taisin kesken tentin huudahtaa viereiseen huoneeseen, että on ihan mahdotonta keskittyä samalla, kun muulla porukalla oli kiihkeä shakkipeli kesken. Tentistä ei siis jäänyt lainkaan hyvä fiilis, mutta nähtäväksi jää, mikä on todellinen tulos.
Loman ensimmäiset päivät menivät pitkälti viimeisimmistäkin sairasteluista toipuessa. Onneksi flunssa ei ollut pitkittyvää sorttia, joten ehdimme koko perheellä ulkoilemaan ja muutenkin lomapuuhiin. Kotiseutumatkailuna piipahdimme Puijon tornissa ihailemassa maisemia ensimmäistä kertaa koskaan koko porukalla. Vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen olemme pitäneet myös kotimaanmatkailun minimissä. Vaatii kekseliäisyyttä päästä omissa ympyröissään irti arjesta, mutta aika pienestä lomafiilis onneksi syntyy.
 |
 |
 |
Pari työpäivääkin tein loman aikana. On työnteko vaan erilaista opiskeluun verrattuna, ja tässä vaiheessa on todettava, että todellakin pidän opiskelusta enemmän! Uudella uralla on siis otettu ensimmäiset, haparoivat askeleet. Tästä se toden teolla lähtee, uudenlaisen ammatti-identiteetin luominen ja uuteen rooliin kasvu. Täytyy sanoa, että yllättävän samanlaisia tuntemuksia on herännyt kuin kahdeksisen vuotta sitten sairaanhoitajan töitä aloitellessani: ajatuksissa risteilevät niin epävarmuus kuin innostuskin. Ehkäpä jossain kohtaa kirjoittelen näistäkin enemmän. (Paina postauksen alta "♥", jos uuden ammatin synnyttämät fiilikset kiinnostavat!)
Tunnelmia laidasta laitaan mahtui tähänkin lomaan. Pääasioina taisivat silti olla perheen kanssa rauhassa hengailu, se, kun opiskeluista sai pienen hengähdystauon, kun mitään ei ole just nyt kesken sekä ihana, ihana talvi! En voi tarpeeksi hehkuttaa upeita talvipäiviä, joista on viime viikkojen aikana saatu nauttia - yhdistelmänä narskuva lumi, kirpeä pakkanen ja pieni aavistus keväästä ovat vertaansa vailla.
 |
 |
Näillä tunnelmin jatkan kohtuullisen iloisin ja huolettomin mielin kohti vuoden viimeistä neljännestä ja naistentauteja. Luvassa heti alkuun ainakin synnytyssaliseurantaa, jota sivumennen sanoen taidan ko. kurssilta odottaa eniten! ♥
Mukavaa maaliskuuta teillekin!
