Lapset ja lääkis

Otsikon aiheesta on varmasti keskusteltu vuosikaudet ellei jopa -kymmenet, mutta kerronpa tähän väliin omia - ja mainittakoon jo tässä vaiheessa, melko positiivisia - kokemuksia aiheesta. Lapset liittyvät olennaisesti lääkisopintoihini, olinhan äiti jo lääkikseen hakiessani ja sinne päästessäni. Olen aiemmin kirjoittanutkin opiskelun ja äitiyden yhdistämisestä. Viimeisen 1,5 vuoden aikana olen saanut lisäksi kokemusta siitä, millaista on saada lapsi kesken lääkisopintojen, ja millaisia järjestelyjä se vaatii. Näin naisena lapsen saaminen on toki kovin erilaista kuin esimerkiksi miehelleni ihan biologisista syistä, joten pääasiassa naisnäkökulmaa tarjolla tässä.

Jos saa lapsen kesken lääkisopintojen, on käytännössä kolme vaihtoehtoa järjestellä opinnot:

1) Opintojen jatkaminen niin kuin ennenkin oman vuosikurssin mukana

2) HOPS-järjestelyt

3) Kokonainen välivuosi opinnoista

1. vaihtoehdon toteuttaminen etenkin äitinä on aika haasteellista, mutta tiedän kyllä pari äitiä, jotka ovat tämän vaihtoehdon valinneet ja onnistuneet siinä. Preklinikan aikana tämä vaihtoehto onnistunee paremmin kuin klinikassa. Preklinikassa ensinnäkin pakollista opetusta on vähemmän ja lisäksi ryhmäopetukset ovat (useammin) sellaisia, joihin voi pakon edessä paremmin ottaa myös vauvan mukaan. Vaihtoehtoisesti pitää olla todella hyvät tukiverkostot tai puolisolla joustavat aikataulut, jotta pakollisiin opetuksiin pääseminen onnistuu.  Itse en olisi nähnyt tässä vaihtoehdossa mitään ongelmaa muuten, mutta kirurgian hajautus toisella paikkakunnalla sekä parin viikon tk-jakso olisivat tuottaneet liiaksi vaikeuksia vauvanhoidon (+ muun perheen rooli myös) osalta. Monet asiat ovat järjesteltävissä, mutta omalla kohdallani päätös oikeastaan tehtiin puolestani, enkä siis edes tosissani alkanut pohtia näihin ratkaisuja.

2. vaihtoehto on se, miten itse opintoni järjestän. Itseni lisäksi tiedän useita muitakin, jotka ovat tämän kannalle kallistuneet. HOPS eli henkilökohtainen opiskelusuunnitelma tehtiin minulle jo edellisen lukukauden puolella, ja onnekseni olen tähän asti sen kyennyt täyttämään. Aina, kun elämä muuttuu, on paljon kysymysmerkkejä siitä, miten kaikki lopulta menee. Tämä lienee välittynyt mm. tästä viimesyksyisestä postauksestani. Minulle raskausaika on ollut joka kerta raskaampaa kuin vauvan kanssa opiskelu, joten suurimmat vaikeudet opinnoissani koin viimeisinä kuukausina ennen vauvan syntymää. (Olin viime syksynä ihan loppu, hyvä kun sain nelosvuoden keveimmän jakson suoritettua!) Onneksi kaikki meni lopulta hienosti, ja raskaus sai jatkua vielä viimeisenkin tentin ohitse.

Kuten moneen kertaan olen maininnut, LT4:n suorituksista minulta jäi puuttumaan ainoastaan kirurgian kurssi viime syksyltä. Tk-jakson kävin myös vasta keväällä 2020, koska vauva oli alkuperäisen ajankohdan aikaan vain 3-4 viikon ikäinen. Palasin opintoihin vauvan ollessa liki 3 kk, ja puoliso joustav(amp)ine aikatauluineen otti vastuun vauvasta omien pakollisten opintojeni aikana. Muutamia kertoja meillä menivät pakolliset opinnot päällekkäin. Muutamaan otteeseen vauva oli mukana seminaareissa, ja välillä ystävät auttoivat viemällä vauvelin vaunulenkille, kunnes toinen ehti paikalle. Loppukeväänä aikatauluongelmia ei samassa mittakaavassa ollut, koska etäopetus rantautui sekä miehen että minun opintoihin. Toki piti silti määrittää, kumman vastuulla vauva ja muut lapset ovat, koska opetuksen aikana piti välillä olla äänessä. Nyt syksyllä sekä miehelle että minulle on sattunut yhtä aikaa tiiviit ja paljon huomiota vaativat kurssit heti alkuun, joten tukiverkostoja on tarvittu.

HOPSin ehdottomia hyviä puolia ovat joustavuus (pystyy itse vaikuttamaan opintoihinsa ja niiden ajankohtaan) sekä HOPS-ohjaajien tuki opintojen suunnittelussa. Omalla kohdallani esimerkiksi päädyttiin ryhmän vaihtoon, jotta tulevat opinnot saadaan järjestymään paremmin. Lääkis itsessään ei juurikaan jousta, vaan tietyt opinnot tulee suorittaa esimerkiksi työkynnyksiä varten, kuten laissakin määritellään. Samoin kurssit ovat tarjolla vain kerran vuodessa. (Edit: vasta jälkikäteen tajusin, että kyllähän klinikan loppuvaiheessa samat kurssit pyörivät useita kertoja vuodessa eivätkä suinkaan vain kerran.)

3. vaihtoehto on käytännössä sama kuin 2. vaihtoehto, koska oman käsitykseni mukaan HOPS tulee tehdä myös tuossa tilanteessa. Halusin kuitenkin nostaa sen omaksi vaihtoehdokseen, koska siitä usein  pidetään eniten ääntä ("jos saa lapsen, on pakko jättäytyä vuodeksi pois opinnoista"). Ymmärrän hyvin tämänkin ratkaisun - opintojen suhteen on helpointa jäädä kokonaan pois ja jatkaa vuoden päästä, vaikka "omasta" vuosikurssista joutuukin luopumaan. Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa on myös yksi niistä tilanteista, joissa opinnoista voi olla poissa ilman että tutkinnon suoritusaikaa kuluu. Tätä vaihtoehtoa ehdotettiin minullekin ainakin siten, että olisin opiskellut vain vauvan syntymään asti ja jatkanut tasan vuoden päästä siitä, mihin viime syksynä jäin. Tämä ei kuitenkaan ollut minulle vaihtoehto, mikä jälkikäteen ajateltuna on osoittautunut aivan oikeaksi päätökseksi. Vielä koskaan ei tämän opiskelutaipaleen aikana ole motivaationi ollut niin tapissa kuin kuluneena keväänä ja nähtävästi myös nyt syksyllä. Myös arvosanani olivat tänä keväänä parempia kuin koskaan, uskokaa tai älkää, yövalvomisista ja muista elämän haasteista huolimatta! Pikku tauko opinnoista teki siis tehtävänsä, mutta yhtään pidempää taukoa en kaivannut.

Summa summarum: vaikka tuntuukin (ja täysin perustellusti), ettei lääkis jousta mihinkään suuntaan, erilaisia mahdollisuuksia järjestää opinnot löytyy silti. Lapsen saaminen kesken opintojen ei välttämättä tarkoita kokonaista välivuotta tai edes huomattavaa valmistumisen viivästymistä. Tietysti on ihmisestä itsestään kiinni, haluaako tai jaksaako opiskella vauva-aikana, kun paljon johtuu myös siitä, millainen kyseinen lapsi on. Onneksi jokainen voi tehdä omat ratkaisunsa myös tähän asiaan liittyen!

Mitä yleensä lasten kanssa (lääkis)opiskeluun tulee, se on osoittautunut ihan kohtuulliseksi. Etukäteen pelkäsin, että varsinkin klinikassa on suurinpiirtein asuttava sairaalalla eikä vapaa-aikaa ole, mutta todellinen tilanne on onneksi ollut paljon helpompi. Jos olisin odottanut helppoa ja keveää opiskeluaikaa, olisi todellisuus totta kai lyönyt kasvoille aika lujaa, mutta omiin odotuksiini nähden kaikki on sujunut oikein hyvin. Toki aikataulusäätöä on aivan riittämiin kahden opiskelijan lapsiperheessä. Positiivisena asiana mainittakoon, etten toistaiseksi kertaakaan ole joutunut lasten sairastelun vuoksi olemaan poissa pakollisesta opetuksesta. Toivottavasti sama jatkuu, joskin hyvin epäileväinen olen sen suhteen... Kahden opiskelijan perheessä on kuitenkin helpompaa järjestellä myös sairauspäivien kuviot, kun molemmilla löytyy aikatauluista jonkin verran joustoa. Käytännön esimerkkejä arjestamme löytyy esimerkiksi täältä, ja kuvissa nähtävissä vahvaa arkirealismia. ;)

Omat kokemukseni lääkiksessä opiskelusta perhe-elämän keskeltä saavat siis toimia positiivisena esimerkkinä siitä, että kyllä se lääkisopiskelu - ja toki opiskelu muillakin aloilla - voi onnistua myös lasten kanssa ja vaikka vanhempainvapaalla. Helppoa tai vaivatonta se ei missään tapauksessa ole, enkä toki voi tällaista elämää varauksetta suositella kaikille. :D Ihmisetkin ovat erilaisia; joku toinen olisi voinut nämä tähänastiset lääkisvuodet tuntea paljon raskaammiksi kuin minä. Silti on aina ilo esitellä vaihtoehtoja niille käytännöille, joista pidetään eniten ääntä. Jos siis joku siellä haaveilee uusista urista perheen keskeltä, haluan toimia rohkaisevana esimerkkinä vastapainoksi kaikille negatiivisille mielipiteille, joita varmasti tulee vastaan niin tosielämässä kuin Internetissäkin!

 

Mukavaa marraskuun jatkoa, pysykäähän terveinä!