Lääkiksen pääsykoe vs. opinnot

Maanantaita! Sain jokin aika sitten postaustoiveeksi kirjoittaa siitä, miten pääsykoeasiat näkyvät näissä oikeissa opinnoissa. Pääsykokeeseen on vielä - tai enää - 1,5 kuukautta aikaa, joten tämä postaus olkoon tsemppinä teille hakuprosessin keskellä kamppaileville! No niin, miksi se pääsykoe ja just ne asiat ovat niin tärkeitä lääkikseen pääseville?

Lääkiksen pääsykokeen vaatimuksina ovat lukion fysiikan, kemian ja biologian oppimäärät, mikä on jo lähtökohtaisesti todella laaja alue. Myönnän kyllä, että itsekin esim. kasvihormoneja opiskellessani tai biodiversiteetista lukiessani mietin, miksi ihmeessä tällaista pitää opiskella. Pääsykokeessa piti sitten tietää mm. miten hapan laskeuma vaikuttaa havupuihin (pistesaldonani huikeat 5/11!), mutta enpä voi sanoa, että olisin sen jälkeen tarvinnut ko. tietoa. Fysiikan kohdalla eniten inhosin sekavia sähkö- ja magneettikenttälaskuja, kemiassa taas pahinta olivat tasapaino- ja liukenemislaskut. 

On hankalaa eritellä, miten pääsykoetta varten opiskellut asiat näkyvät itse opinnoissa, mutta muutaman esimerkin voin kertoa. Lääkiksessä ei enää opeteta perusasioita, vaan oletus on, että perustiedot anatomiasta, fysiologiasta, solun toiminnasta, eri molekyyleistä jne ovat jo hallussa. Tai ainakin työmäärä lisääntyy rutkasti, jos kaikki pitää aloittaa ihan alusta. Etenkin biokemian kursseilla on ollut hyötyä erilaisten molekyylien (eräässäkin tentissä piti tunnistaa erinäisiä biomolekyylejä) ja reaktiotyyppien osaamisesta. Nyt farmakologian kurssilla törmäsin pitkästä aikaa ihastuttavaan Henderson-Hasselbachin yhtälöön, joten niin, siitäkään ei näköjään päässyt eroon ihan noin vain. Ekan vuoden fysiikan kurssilla piti laskea joitain laskuja mm. säteilystä, mutta muuten ei ole laskimelle ollut käyttöä. Tietysti esim. hermosoluista puhuttaessa otetaan aina esille Nernstin yhtälö ja solukalvopotentiaali, joita pitää osata tulkita.

Kysymykseen, mitä hyötyä pääsykokeeseen opiskelusta on lääkiksen opinnoissa, vastaisin tällä kokemuksella näin:

Pääsykokeeseen opiskelu paitsi antaa perustiedot lääkiksessä opiskeluun, myös kehittää pitkäjänteisyyttä, opettaa ottamaan haltuun laajoja kokonaisuuksia, antaa valmiuksia erottaa olennaisen epäolennaisesta, treenaa aikatauluttamistaitojasi (paitsi jos jokin valmennuskurssi hoitaa tämän puolestasi) ja testaa paineensietokykyä. Vaikka "kaikki" sanovat, että pääsykoe on lääkiksen vaikein koe, mistään edellä mainitusta ominaisuudesta ei ole ainakaan haittaa opiskelussa ja myöhemmin työelämässä. Omalla kohdallani voin todellakin sanoa, että ellen olisi joutunut tosissani opiskelemaan pääsykoetta varten ja siten "harjoittelemaan" itsenäistä opiskelua vuosien tauon jälkeen, olisin takuuvarmasti ollut opintojen alettua aivan pulassa. 

Ja tietenkin pääsykokeeseen lukiessa tärkeintä on muistaa, että - ainakin tällä hetkellä - vain sen kautta pääsee opiskelemaan siihen ammattiin, johon haluaa! Pitäkää tavoite kirkkaana mielessä, unohtakaa turhat vaatimukset ja muut sudenkuopat, treenatkaa epävarmuuden sietokykyänne ja olkaa ylpeitä siitä, että uskallatte tavoitella omaa unelmaanne.

Tsemppiä, tsemppiä, TSEMPPIÄ! Jaksat kyllä loppuun saakka, vaikka lukuväsymystä olisikin jo - usko pois. Käytä opiskeluaikasi tehokkaasti, mutta muista nauttia kevätauringostakin välillä! Ihanaa kevään jatkoa, älä stressaa liikaa :)