8.7.2016

Tieni tähän OSA 9: Tulokset!

27.6.2016

TULOKSET, VIHDOIN JA VIIMEIN

On tullut totuuden hetki. Tätä on odotettu viikkotolkulla, välillä kauhusta kankeana ja toisinaan jopa aivan rennoin mielin. Ajatukset ovat vaihdelleet toiveikkuudesta ahdistuksen kautta silkkaan epätoivoon. Joka toinen päivä on tuntunut, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia ja joka toinen päivä pikkuruinen toivo on nostanut päätään ja kuiskannut: Jospa sittenkin?

Tänä aamuna kädet täristen avasin Opintopolun. Olin aavistanut, että tulokseni tulevat tänään, joten heti herättyäni kaivoin avainluvut esiin ja yritin henkisesti valmistautua siihen, mitä sieltä tulee.  Ensin koko systeemi heitti minut ulos, mutta lopulta pääsin kohtaan, jossa hakemukseni tulos latautui. Minua ei ole koskaan jännittänyt niin paljon, voin kertoa, vaikka takanani on jo monia vastaavia kokemuksia.

Ja vihdoin se latautui: Opiskelupaikka myönnetty! Suuni avautui isoksi kuin mikä ja töllötin sitä tekstiä aivan tyhmänä. Siis MITÄ?! Ja sitten tuli huuto AAAAGHHH minä tein sen MINUSTA TULEE LÄÄKÄRI!!! 2-vuotiaani kysyi ”Äiti, itkettääkö sinua?” ja minä rutistin häntä lujasti ja sanoin, että ei, äiti on vain niin onnellinen!

Kävimme koko perheellä juhlajätskillä ja vietimme ihanan kauniin aurinkoisen kesäpäivän lapsuuteni maisemissa. Vieläkin tuntuu aivan epätodelliselta, voiko tämä olla tottakaan! Koko vuoden olen opiskellut todella ahkerasti, siitäkin huolimatta, etten noin vuoteen ole nukkunut kuin yhden (!!!) kokonaisen yön ja kärsin pahoista kivuista koko syksyn ennen nuorimmaiseni syntymää. Kuopukseni syntyi uudenvuoden tienoilla ja kevään luin sitten vauveli kainalossa.

Sen haluan sanoa teille kaikille, jotka siellä ruudun toisella puolella joko odottelette omia tuloksianne tai olette kenties jo aloittaneet uuden luku-urakan, että te pystytte tähän. Jos minä, useamman pienen lapsen äiti olemattomalla lähtötasolla ei-ensikertalaisena olen päässyt tähän pisteeseen, te pystytte tähän myös, siitä ei ole epäilystäkään!

Tässä ei nyt ole päätä eikä häntää, koska ajatukseni ovat yhtä puuroa :D Ehkä paremmalla ajalla vielä kirjoittelen kokeesta tarkemmin, mutta juuri nyt, tällä hetkellä tärkeää on vain se, että olen max 57 sisälle päässeen ei-ensikertalaisen joukossa. Ja kyllä, kliseisesti voin sanoa, että kaikki se vaiva ja masennus ja ahdistus ja vapaa-ajan puute ON tämän hetken arvoista!

Loppuun vielä aforismi, jonka jostain luin: ”Kurkota kuuhun. Jos putoat, laskeudut tähdelle.”

Minun tähteni on saavutettu, olen päässyt tavoitteeseeni. Ja tästä matka vasta alkaa! Kiitos jo tässä vaiheessa mukanani kulkemisesta, on ollut ilo jakaa kokemukseni teille :) Kaikkea hyvää teille lukijani!

8 kommenttia:

  1. Hei!

    Mahtavaa, kun jaoit tarinasi. Se antoi minulle uskoa, jospa saisin kokea saman vielä joskus! :) Pitää kysyä, opiskelitko fysiikan kurssit aikuislukiossa, vai kaikki itsenäisesti? En ole käynyt aikanaan lukiossa fysiikasta kuin yhden kurssin.. Eikä aikuislukiossa voi opiskella kuin kaksi lähiopetuksena. Vinkit ovat erittäin tervetulleita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Mukava kuulla, että voin tarinallani rohkaista :)

      Opiskelin siis täysin itsenäisesti kaiken, en käynyt mitään kursseja aikuislukiossa enkä valmennuskurssia. Ehdottomasti suosittelen aikuislukiota, mikäli sinulla vain on mahdollisuus sellaiseen. Itselläni elämäntilanne oli ja on sen verran haastava, ettei minulla ollut mahdollisuutta käydä kursseja aikuislukiossa, vaan yksin piti pärjätä.

      Mikäli päätät kuitenkin opiskella itsenäisesti, olen esimerkki siitä, että sekin voi onnistua :D Paljon tsemppiä lukemiseen!

      Poista
  2. Kiitos! Tällä hetkellä en voi osallistua aikuislukion opetukseen, eli itsenäisesti on lähdettävä liikkeelle. Rohkaisevaa kuulla, että kaikki on mahdollista itsenäisestikin, mikäli halua ja innostusta riittää. Ja sitähän riittää! Tsemppiä sinullekin uusien haasteiden edessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kunhan motivaatio on hyvällä tasolla niin loput hoituu kyllä :) Kirjoittelen jossain vaiheessa vinkkejä pääsykoevalmistautumiseen ja kysymyksiäkin saa aina esittää, jos jotain tulee mieleen. Kiitos, tsemppiä todellakin tarvitaan!

      Poista
  3. Tuhannesti onnea! Kyllä tämä vain antoi voimia ja uskoa tällaiselle kahden pienen lapsen äidille. Kirjoitin ylioppilaaksi 2008 ja kaikki nämä vuodet olen harhaillut ihan väärillä aloilla, vaikka jo lukiossa tiesin mitä haluan tehdä. Nyt olen äitiyslomalla ja nyt jos koskaan on aika tavoitella tuota unelmaa. Työtä se tulee kyllä vaatimaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Työtä se vaatii, mutta voin taata, että sisäänpääsy on kaiken työn arvoista! Ja tuo "nyt jos koskaan" oli niin totta myös omalla kohdallani: tiesin, etten enää kovin helpolla pääse lapsettomaksi sinkuksi (tai edes halunnut sitä!), joten piti pystyä löytämään omasta tilanteesta ne hyvät ja voimauttavat puolet. Ja kun siinä onnistuu, vain taivas on rajana! Tsemppiä lukemiseen ja elämään :)

      Poista
    2. Tuli mieleen tämä viestini, jonka kirjoitin tänne vuosi sitten. Olipa hauskaa lukea tuon hetken fiiliksiä! Halusin tulla kertomaan, että pääsin kuin pääsinkin tänä keväänä unelmieni opiskelupaikkaan. Sain sinun onnistumisestasi voimaa aloittaa ja tässä sitä ollaan. Musta tulee psykologi! :)

      Kaikkea hyvää!

      Poista
    3. Voi vitsit, hurjasti ONNEA tulevalle psykologille! Psykallehan on ihan törkeän vaikea päästä :o Aivan loistava juttu!!!

      Tuli kylmät väreet tuosta, että oma tarinani tsemppasi sinua kohti unelmaasi. Niin huippua kuulla tällaista palautetta :)

      Lämpimästi onnea ja tsemppiä opintoihisi! ♥

      Poista

Kiva kun kommentoit ♥