Pääsykokeeseen valmistautuminen 1

Kirjoittelen seuraavaksi pari postausta siitä, mitkä asiat oman näkemykseni mukaan olivat tärkeässä roolissa opiskeluprosessissani. Ensin kirjoitan henkisestä puolesta, motivaatiosta ym. ja toisessa osassa konkreettisista asioista, kuten käyttämästäni materiaalista ja lukusuunnitelmasta.

Henkinen valmistautuminen ja asennoituminen

Uskallan väittää, että monen unelmiaan tavoittelevan konkreettinen valmistautuminen on huomattavasti tehokkaampaa kuin henkinen. Itse olen sitä mieltä, että kaikki lähtee henkisistä valmiuksista. Suomeksi sanottuna: kun ihmisellä on todella vahva motivaatio, hän voi oppia lähes mitä vain. Henkinen pääoma on näkymätöntä, mutta sillä on uskomaton voima. Myös henkisiä valmiuksiaan voi ja kannattaa kehittää. Tämä kuulostaa nyt joltain halvalta self-help-oppaalta, mutta koettakaa kestää...

Tässä kuitenkin muutamia asenteita, jotka olivat suuressa roolissa oman hakuprosessini aikana. Näiden ”mielen taitojen” ansiona pidän sitä, että olen tässä nyt. Näin paljon vaivaa pitääkseni negatiiviset ajatukset loitolla ja keskittyäkseni alla oleviin asioihin. Joillakin ihmisillä on kaikki nämä taidot syntyessään, toiset (kuten minä) joutuvat tekemään paljon työtä kyetäkseen positiiviseen ajatteluun.

Sitaatit ovat Tähtien tavoittelijan teksteistä. Toivottavasti ne auttavat ymmärtämään, mitä ajan takaa.

HETKESSÄ ELÄMINEN: En huolehdi huomisesta.

”Siihen asti katse pääsykokeessa ja sen mukaisesti opiskellaan, mahdollisia ongelmia mietitään sitten myöhemmin.” (9.12.2015)

”Tärkeintä itselleni tässä lukuprosessissa on pyrkiä säilyttämään mielenrauha. Stressaaminen ei auta minua ollenkaan.” (13.2.2016)

Tämä vaati paljon työstämistä. Usein uhkasi käydä niin, että aloin stressata, ehdinkö edes opiskella kaikkea saati kerrata riittävästi. Silloin piti hengittää syvään ja todeta, että tänään teen parhaani, ja sanoa sama seuraavana päivänä.

ITSEARVOSTUS: Teen hyvää työtä.

”Lopputuloksesta riippumatta voin olla tyytyväinen itseeni.” (4.4.2016)

”Olen tyytyväinen suoritukseeni, kävi miten kävi. Tein parhaani.” (18.5.2016)

Yritin muistaa usein kehua itseäni, miten reipas olen ollut. Otin sen asenteen, etten ruoski itseäni eteenpäin, koska väkisin vääntämällä mikään ei suju. Päätin myös, että vaikken pääsisi sisään, olen silti ylpeä itsestäni ja siitä, että olen taas päässyt eteenpäin.

LUOTTAVAISUUS: Kaikki järjestyy.

”Kyllä se tästä vähitellen selkenee.” (8.10.2015)

”Jotenkin on silti hyvä fiilis, vaikken todellakaan tiedä, miten tämä päättyy.” (4.4.2016)

Muistan, kun sanoin vuodenvaihteessa, että vuosi 2016 on hyvä vuosi. Ja sitä se on ollut, ainakin tähän asti. Vuonna 2014 sain syntymäpäiväkortin, jossa oli teksti ”Elä niin kuin tietäisit kaikkien unelmiesi toteutuvan”. Sitä olen yrittänyt noudattaa. Tekee nimittäin elämästä aika mukavaa, kun ainoa pohdinnan aihe on se, milloin unelmani toteutuvat ;)

POSITIIVINEN ASENNOITUMINEN: Mitä hyvää tilanteessani on? 

”Tilanteessani kääntöpuolena on kuitenkin mieletön into ja motivaatio. Jos minulla olisi rajattomasti aikaa lukemiseen, tuskin olisin siitä lähellekään näin innoissani :D” (13.2.2016)

”Kaikki mitä luen ja opin, on plussaa.” (13.2.2016)

Jossain vaiheessa oma elämäntilanne ja koko lukutouhu tuntui niin raskaalta, että oli pakko kaivaa sieltä alta jotain positiivista. Ja se kannatti, erityisesti tuo jälkimmäinen ajatus. Itsensä saa niin helposti lannistumaan, kun keskittyy siihen, mitä ei vielä osaa. Mutta jos näkee sen, miten paljon osaa jo nyt ja oppii jatkuvasti lisää, oppiminen on paljon kevyempää.

ASIOIDEN SUHTEUTTAMINEN: Kyse ei ole mistään elämää suuremmasta.

”Se koe on kuitenkin vain kasa paperia.” (3.5.2016)

Opiskelupaikka on iso asia, sitä en kiistä. Pelissä on loppuelämä ja tulevaisuus. Silti kyse ei ole elämästä ja kuolemasta. Minulle henk. koht. toimi tuon kaltainen ”vähättely”, jolla sain itseni uskomaan, ettei maailma kaadu, vaikken pääsisikään. Toisaalta taistelutahtoni (ks. seuraava kohta) heräsi: minuahan ei yksi paperikasa päihitä!

TAISTELUTAHTO: Tehän ette minua voita!

 ”Tärkeimmät aseeni ovat hyvä asenne ja järjetön motivaatio, ja niillä mennään läpi harmaan kiven!” (8.10.2015)

 ”Huono menestys ei suoranaisesti yllättänyt. Sisuunnuin siitä.” (6.1.2016)

Tämä on ehkä tärkein näistä, ainakin minulle! Mieheni sai aina toisinaan naurunaihetta, kun mulkoilin fysiikan laskuja ja ajattelin tiukasti: Luuletteko tosiaan pärjäävänne minulle?! Jos oli huono päivä, en edes yrittänyt vaikeita laskuja, vaan pitäydyin helpommissa. Kun taistelutahtoa oli kerättynä riittävästi, otin vaikeimpia tehtäviä käsittelyyni - ja usein voitin ne!

TAVOITTEEN MIELEEN PALAUTTAMINEN: Miksi? Ketä varten? Mitä tästä saan?

”Sitten pysähdyn hetkeksi miettimään, miten loistavan lääkärin maailma minussa menettääkään, jos en nyt keskity tähän asiaan kunnolla.” (28.10.2015)

Tähän liittyy olennaisesti se, että ensinnäkin tietää oman tavoitteensa. Miksi haluan sitä, mihin pyrin? Tämän asian pohdin itse läpikotaisin, ennen kuin tein päätöksen uudelleen hakemisesta. Halusin olla varma siitä, mitä teen, ja että teen niin oikeista syistä. Kun motivaation lähde oli löydetty, sen luo oli helpompi palata, jos into uhkasi hiipua.

YRITTELIÄISYYS: Jokainen askel on eteenpäin.

”Nähtäväksi jää, onko minulle vielä tänä vuonna mahdollista saavuttaa riittävät valmiudet pääsykokeessa pärjäämiseen. Niiltä osin kuin voin teen tietysti kaikkeni.” (6.1.2016)

Tämä oli johtotähteni koko hakuprosessissa. Vaikka en olisi saanut opiskelupaikkaa, olisin silti päässyt eteenpäin. Vaikka en olisi ”riittävän hyvä”, olisin silti parempi kuin ennen.

Nämä varmaan kuulostavat melkoiselta hutulta, mutta ei se mitään :) Minulle nämä olivat tärkeä osa koko prosessia, jollekin toiselle jotkut muut asiat ovat kantavia voimia. Tärkeintä on, että löytää omat vahvuutensa ja voimanlähteensä!

Jos teillä on jotain toiveita, mitä käsittelisin konkreettisesta valmistautumisesta kertovassa postauksessa, kommentoikaa ihmeessä :)