Kivaa kotiin kierteistä x 3

Nyt olen löytänyt uuden lempinäpertelymateriaalini, nimittäin vanhojen kierrevihkojen kierteet! Osa teistä jo aikojen alusta minua seuranneista muistaakin, miten hankkiuduin eroon hakuprosessin aikaisista vihoistani käyttämällä niitä mökillä kokon sytykkeinä... (Sinulle, joka taannoin päädyit blogiini hakusanoilla "polttaa lukiokirjat", tiedoksi, että en minä nyt ihan niin varoissani ole, että voisin rahanarvoista tavaraa poltella :D)

Mutta asiaan. En siis viitsinyt poltella vihkoja metallikierteineen päivineen, vaan jätin kierteet itselleni. Joku aika sitten keksin ruveta vääntelemään näistä kierteistä kaikenlaista, ja tässäpä seuraa kolme artikkelia, jotka sain aikaan.

1: Muisti"taulu"

Meillä on käytössä perhekalenteri, jossa jokaiselle on oma sarakkeensa, mutta eihän siihen ihan kaikkea mahdu. Kuvassa muistitaululla on muun muassa hääkutsu, matkavalmistelut, kilometrin mittainen kirjastokuitti sekä lasten kerhon erikoispäivät. Erilaiset post-it-laput, kortit ja muut toimivat kivoina sisustuselementteinä ja ovat lasten ulottumattomissa toisin kuin vaikkapa jääkaapin ovessa ollessaan.

Tämä maksoi minulle tasan 0 e, koska käytin tähän yhden vanhan A5-kokoisen vihon kierteen, kaksi kaapista löytynyttä pientä valkoista naulaa, omaa rippilahjaksi saamaani vasaraa sekä muutaman verhoklipsin. Esteettisempää ulkoasua kaipaava voisi käyttää pienen summan kauniiden klipsien etsimiseen tai metallisten nipsujen värjäämiseen.

2: Huoneiden ovikoristeet

Koska on äärimmäisen todennäköistä, että joku vieraista tai talonväestä eksyy tässä 80 neliön ja kolmen huoneen lukaalissa, tein jokaisen huoneen oveen omanlaisensa koristeen. Kylppärin oveen laitoin "wc", makuuhuoneiden ovissa taas on sydämiä ja muita kiekuroita. Jos haluaa oikein hifistellä, voi metallilangasta taivutella vaikka sanoja tai nimiä, mutta itse tyydyin nyt tällaisiin perusmalleihin.

3: Sydänkoriste ikkunaan

Tämän sydämen taivuttelin vanhasta Martta Wendelinin kalenterin kierteestä. Kalenterien ja muiden paksumpien kirjojen kierteet ovat vähän eri tyylisiä kuin kierrevihkojen, joten venytettynäkin metalli jäi hauskasti mutkalle. Sydänkoriste on löytänyt paikkansa makuuhuoneen ikkunasta ja sopii vallan hienosti pitsiverhojen kaveriksi :)

Viimeinen artikkeli ei ole itse väsäämäni vaan puolison, ja se päivystää nykyään olohuoneessamme muiden kiintoisien sisustuselementtien kanssa. Eräs ilta hän sai käsiinsä vanhan muistikirjan kierteen ja pyörähän siitä lopulta syntyi. Kaikenlaista.

Metallilangan taivuttelussa saattavat sormet olla kovilla, joten pienet pihdit voivat helpottaa. Itse taivuttelin suurimmaksi osaksi käsin, mutta tiukimmat kulmat piti vääntää pihdeillä.

Suosittelen kokeilemaan, mitä kaikkea kivaa saattekaan kierteistä aikaiseksi. Varoitan kuitenkin, että tähän voi jäädä koukkuun! Itse katselen nykyään kaikkia vihkoja sillä silmällä, että mitäköhän kivaa tuonvärisestä kierteestä saisi. Erityisesti tällä hetkellä käytössä olevan kalenterini keltaisen kierteen vapautumista odotan innolla :D

P.S. Varoissaan olevat voivat ostaa metallilankaa kaupasta ;)

"Uusi" ruokailuryhmä

Pari viikkoa sitten, tarkemmin ystävänpäivänä, bongasimme tori.fi:stä juuri sellaiset ruokapöydän tuolit, joista olemme jo pitkään haaveilleet. Aiemmat tuolimme olivat melko raskasrakenteisia ja väriltään tummia, mikä teki ruokailuryhmän yleisilmeestä raskaanpuoleisen. Jossain vaiheessa heräsi ajatus vaaleista tuoleista, jotka keventäisivät keittiön ilmettä. Uudet tuolit siis bongattiin tori.fi:n kautta ja noudettiin pari päivää myöhemmin. Oli siinäkin reissu, kun yksien tuolien takia piti ajaa Ouluun ja takaisin! No, onneksi vanhojen tuolien myynti kattoi sentään matkakulut.

Ruokapöytänä meillä on tumma tammipöytä, jonka mies sai aikoinaan ilmaiseksi työkaveriltaan. Tämä oli aikeissa heittää pöydän menemään, mutta mies pelasti sen meille. Siihen asti meillä oli ollut vain pieni ruokapöytä, jonka ympärille mahtui neljä tuolia. Nyt tilaa on kuudelle tai jopa kahdeksalle, jos päädytkin varataan. Pöytä käsiteltiin kertaalleen kotioloissa lakalla suunnilleen pari vuotta sitten. Joka tapauksessa käytössä pöytäpinta oli jo kärsinyt, petsi kulunut ja mm. kuopuksen lusikalla takomiset näkyivät piinallisen selvästi. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy vanha pinta.

Mies otti pöytälevyn mukaansa puutyökerhoon, hioi sen alkuperäispinnalle ja maalasi sävytetyllä lakalla. Viikon verran projektissa kesti, ja sen aikaa ruokapöytänä toimi entinen pieni pöytämme. Uusi pöytäpinta on niin upea: kiiltävä, tasainen ja helppo pitää puhtaana. Yhtään ei vanha pöytä häpeä uudempien tuolien rinnalla! Lopuissa kuvissa esiintyykin sitten uusi kiiltävä pöytä, koska sattuneesta syystä kunnon ennen-kuvat jäivät ottamatta...

Tuolit ovat muotoilultaan omaan silmääni todella kauniit. Verhoilu on valkoista nahkaa, joka on kohtuu helppo puhdistettava. Aiemmissa tuoleissa oli istuinpehmusteet sekä päällä kangas, jota ei saanut sen kerran sotkeennuttua enää kunnolla puhtaaksi. Vaikka uusissa tuoleissa ei olekaan neljää jalkaa, ne ovat yllättävän tukevat, vaikka toki keinahtelevat kevyesti. Joka tapauksessa uudet tuolit tuovat kaivattua raikkautta keittiöömme.

Tässä vielä yleiskuvaa:

Harmi tosiaan, ettei jäänyt yhtään kuvaa alkuperäiskuntoisesta pöydästä! Ero on noissakin kuvissa jo pelkästään tuolien ansiosta selvä, mutta tosiasiassa muutos oli vielä paljon suurempi - ja nimenomaan hyvään suuntaan :) Sittemmin ostin tälle keväälle ensimmäiset tulppaanit, jotka vilahtivat jo hääpostauksessa ja Facebookissa. Ihanan värikäs ja piristävä kimppu. Hauskaa, kun ulkona riehuvasta lumimyräkästä huolimatta itselläni on jo pieni kevätfiilis!