Kesäkuulumisia

Viimeistä lomaviikkoa tässä vietän, joten jo on aikakin päivittää edes pienesti tämän kesän tunnelmia. Raskaan kevään jälkeen tuli enemmän kuin tarpeeseen myös lomailla koko perheen voimin. Osittain koronatilanteesta johtuen työt jäivät myös miehellä aika vähiin tänä kesänä, mutta toisaalta samasta syystä loma oli tänä vuonna todella paljon odotetumpi. Joka tapauksessa reilusti suurin osa opiskeluvuosista (molempien opinnot yhdistettynä 7/10) on takana, joten voi olla, että tämä oli opiskeluaikojen viimeinen rennompi kesä meille kummallekin. Siksipä yritimme nauttia siitä niin paljon kuin näissä olosuhteissa pystyy.

Alkukesä toi mukanaan hurjasti vastoinkäymisiä. Tähän asti uskollisesti palvellut automme jätti meidät kesälomamatkalla keskelle ei-mitään - tai oli siinä onneksi huoltamo vieressä. Erinäisten seikkailujen jälkeen saimme hankituksi "uuden" auton, jonka kanssa olen nyt totutellut elämään. Se kun on vielä isompi kuin edellinen, kuten toki kuuluukin tällä porukalla olla. Lisäksi lapsilla on ollut loppukevään ja kesän vaivoina erinäisiä terveyspulmia, joista mainittakoon yhdellä rannemurtuma ja toisella osastotutkimusjaksoakin vaatinut oire. Onneksi mitään vakavampaa ei taustalta löytynyt, mutta sanottakoon, että kuluneen kevään jäljiltä fiilis oli näiden jälkeen lähinnä, että mitähän vielä.

Sittemmin tilanne tasoittui, ja juhannukselta pääsimme viettämään mukavan kesäisiä päiviä mm. mökillä. Kesän tähän mennessä pahimmat (tai parhaat) helteet ajoittuivat sopivasti juuri siihen ajankohtaan, ja oli kieltämättä mukavaa viettää järven rannalla leppoisia kesäpäiviä. Yövyimme teltassa koko porukalla kokonaisen viikon. Vauvakin nukkui hienosti yönsä raittiissa ulkoilmassa. Sen jälkeen kotonakin on lempeää unikoulutusta jatkettu, kun äiti meinaa taas olla valjastettuna 24/7 palvelusväeksi :D Mies saa siis vuorostaan "nauttia" katkonaisista öistä, mikä toki minulle sopii.

Ensimmäinen artikkeli on edelleen työn alla. Aika on kortilla, mutta nyt tämän viikon aion tosissani tehdä sitä eteenpäin. Ensi viikolla aloitan amanuenssuurin, ja siitä viikon päästä alkavatkin jo LT5-opinnot. Lievästi järkyttävää todeta, että toiseksi viimeinen lääkisvuosi on ihan kohta täällä! Etenkin, kun aika tuntuu vierivän vuosi vuodelta nopeammin... Kieltämättä mielelläni olen taas kerran palaamassa arkeen, vaikka nähtäväksi jää, millaiseksi syksy muotoutuu koronatilanteen ja omien muuttuneiden kuvioiden kanssa. Syksyllä meillä on nimittäin jo kaksi koululaista, kaksi opiskelijaa, yksi päiväkotilainen ja yksi kotihoidossa. Hoitopaikkaa on pikkuiselle haettu tammikuun alusta, jotta saisi edes sinne reilun vuoden ikäiseksi olla kotona. Saa pitää peukkuja, että sopiva paikka löytyy ja muutenkin kaikki sujuisi hyvin! 

Toivottavasti teilläkin kesä on sujunut mukavasti, oli lomaa tai ei. Ai niin, kaikille tuoreille fukseille rutkasti onnea sisäänpääsyn johdosta sekä tsemppiä opiskeluun! :) Tänä keväänä rannalle jääneille toivotan suuresti voimia jatkoon ja muistutan, että kevään suuret ja yllättävät muutokset sisäänpääsyä ja pääsykoejärjestelyjä ajatellen olivat varmasti vaikea pala monelle. Älkää siis missään tapauksessa vetäkö tämän kevään perusteella johtopäätöksiä siitä, onko teillä mahdollisuuksia päästä opiskelemaan! Edelleen hurjasti tsemppiä jokaiselle vielä oman alan opiskelupaikkaa odottavalle 💗

Nyt viimeisten lomapäivien viettoon! Kauniita kesäpäiviä myös teistä jokaiselle 🌞