Aina välillä tulee niitä hetkiä, kun katsoo jotain toista ihmistä ja ajattelee, että tuo voisin olla minä. Joskus se tunne on helpottava, toisinaan kateus pistää kipeästi. Viimeisin tällainen kokemus on nyt työelämästä. Siellä on niitä omanikäisiäni, vuosia sairaanhoitajina työskennelleitä ammattilaisia, joihin verrattuna olen sairaanhoitajana aivan aloittelija. Vaikka itse aktiivisesti pyrin elämässäni toisaalle, silti sen toisen vaihtoehdon näkeminen havahduttaa. Minä voisin olla tuossa.
Tämän vaihtoehtoisen elämänhän voi ulottaa ihan kaikkeen. Entä jos en olisi koskaan lähtenyt kotipaikkakunnalta? Olisiko minulla enemmän läheisiä ihmissuhteita? Entä jos en olisikaan vielä äiti? Tai vaimo? Jos olisinkin tyytyväisenä jatkanut hoitotyössä? Tai olisin jo valmis lääkäri? Ehkä rakentaisimme omaa kotia? Ehkä sitä, ehkä tätä. Kukapa näistä tietää.
 |
Minä olen niin ahne elämälle, että haluaisin kaiken. Haluaisin yhtä aikaa olla pullantuoksuinen kotiäiti ja työssään jatkuvasti eteenpäin pyrkivä ammattilainen. Haluaisin olla kokenut ja ammattitaitoinen sairaanhoitaja ja siitä huolimatta jo valmistunut lääkäriksi, kuten monet ikäiseni. Haluaisin yhtä aikaa asua huolettomasti vuokralla ja omistaa unelmieni kodin. Samanaikaisesti olisi kiva olla kunnon downshiftaaja ja silti tavoitteellinen elämässään. Ristiriitaista, eikö?
Mutta kun riisuu noista glitteröidyistä unelmakuvista kaiken ylimääräisen, en vaihtaisi tätä elämääni mihinkään. En silti olisi valmis luopumaan juuri tästä elämäni polusta. Ehkä ammatinvalintani on mutkainen ja elämässäni ollut valon lisäksi välillä varjoista, mutta juuri ne kokemukset ovat tehneet minusta minut. Ainahan se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Aina näyttää, että muilla on jotenkin paremmin. Aina jää jostain paitsi. Niin haikeaa kuin se onkin, ihminen ei koskaan voi saada kaikkea - ainakaan kerralla. Tähän myös liittyy olennaisesti se, ettei muidenkaan ihmisten elämä ole välttämättä sitä, miltä näyttää. Älä kadehdi ihmisten iloja, jos et tunne hänen surujaan, sanotaan.
Mutta kun riisuu noista glitteröidyistä unelmakuvista kaiken ylimääräisen, en vaihtaisi tätä elämääni mihinkään. En silti olisi valmis luopumaan juuri tästä elämäni polusta. Ehkä ammatinvalintani on mutkainen ja elämässäni ollut valon lisäksi välillä varjoista, mutta juuri ne kokemukset ovat tehneet minusta minut. Ainahan se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Aina näyttää, että muilla on jotenkin paremmin. Aina jää jostain paitsi. Niin haikeaa kuin se onkin, ihminen ei koskaan voi saada kaikkea - ainakaan kerralla. Tähän myös liittyy olennaisesti se, ettei muidenkaan ihmisten elämä ole välttämättä sitä, miltä näyttää. Älä kadehdi ihmisten iloja, jos et tunne hänen surujaan, sanotaan.
 |
Näitä fiiliksiä kuvaa mielestäni hyvin Maaria Leinosen runo:
Nyt vasta tajuan,
kuinka mieletöntä,
jos kaikki toiveeni
unelmani
olisivat toteutuneet.
Lapsuudesta
nuoruudesta alkaen.
Jos olisin saanut sen pojan.
kuinka mieletöntä,
jos kaikki toiveeni
unelmani
olisivat toteutuneet.
Lapsuudesta
nuoruudesta alkaen.
Jos olisin saanut sen pojan.
Tai sen toisen.
Sen ammatin. Sen työn.
Jos olisin päässyt pakoon
mitä pakenin.
Jos olisin päässyt pakoon
mitä pakenin.
Ehkä olisin sittenkin
sitenkin
selvinnyt.
Mutta ihan toinen elämä.
Ihan eri ihminen.
Noista ajoittaisista haavekuvistani huolimatta tunnen, että kaikki on tässä. Aavistan kyllä, etten olisi tämän onnellisempi missään muualla. Jokaisella raskaallakin vaiheella on ollut oma merkityksensä, levottomuudella ja kivullakin viestinsä kerrottavana. Tuskin missään muualla olisi sen helpompaa. Yksi lempisitaateistani kuuluukin: "Joka paikassa on vaikeeta." (S.E.Hinton: Me kolme ja jengi)
Joten: nyt olen tässä, ja olen onnellinen - en koko aikaa, mutta nyt. Meillä jokaisella on vain tämä yksi hetki, mutta onneksi siitä on lupa tehdä mahdollisimman hyvä.
 |
Joten: nyt olen tässä, ja olen onnellinen - en koko aikaa, mutta nyt. Meillä jokaisella on vain tämä yksi hetki, mutta onneksi siitä on lupa tehdä mahdollisimman hyvä.
Onnellista hetkeä sinulle!
Käykö sinulla koskaan mielessä, missä muualla voisit olla nyt? Vaihtaisitko toiseen elämäntilanteeseen, jos voisit? :)
Käykö sinulla koskaan mielessä, missä muualla voisit olla nyt? Vaihtaisitko toiseen elämäntilanteeseen, jos voisit? :)
Mä mietin tätä tosi paljon! Mietin kamalasti että olisinko nyt jo vuosia työskennellyt lääkäri, jos olisin abina pitänyt haaveista kiinni ja jatkanut sitkeästi lääkikseen hakemista sen sijaan että ryhdyin dippainssiksiksi. Tai, että en koskaan pääse opiskelemaan, olisinko nykyisellä urallani päässyt paljon eteenpäin sinä aikana jona olen keskittänyt energiani hakemiseen. Entä jos olisin opiskellut toisessa kaupungissa, minkälainen elämä sitten olisi. Eniten omat ajatukset pyörii "tuhlatun" ajan ympärillä. Monesti minua harmittaa, kun ajattelen että olen käyttänyt 10 vuotta opiskellessa alaa josta en ollut superkiinnostunut. Tuntuu että nyt olen jäljessä unelmieni kanssa! Toisaalta, nuo vuodet toivat minulle hurjasti itseluottamusta ja monia rakkaita ystäviä joita en olisi muuten koskaan tavannut. Luulen, että olisin ihan erilainen ihminen, jos olisin päässyt lääkikseen suoraan lukiosta. Teekkarivuodet toivat minusta esiin sellaisen ihmisen, joka aina nuorempana haaveilin olevani ja siitä olen kiitollinen. Ehkä näin ei olisi, jos polku olisi kulkenut eri reittejä. Tämä "entä jos"-leikki on välillä ainakin itselleni tosi ahdistavaa, mutta toisaalta laittaa miettimään myös sitä mitä kaikkea positiivista nuo valinnat ovat tuoneet. Ja tiedän jo nyt jos toivottavasti opiskelupaikka vielä lohkeaa, varmasti tuntevani ahdistusta siitä kun entiset opiskelutoverit ovat edenneet urallaan jo pitkälle ja perustaneet perheen ja itse aloitan taas alusta (toki perheen perustaminen on ihan oma juttunsa :D). Toisaalta tuntuu äärettömän hyvältä että on ottanut niitä askeleita sitä omaa haaveammattia kohti, se jotenkin auttaa jaksamaan omassa tämän hetkisessä työssä kun tietää että on ottanut ohjat omiin käsiinsä. Toivottavasti perjantaina tulisi sitten ne hyvät uutiset, Helsingin tuloksia tässä siis edelleen odotellaan :P
VastaaPoistaKuulostaapa tutulta nuo pohdintasi! Totta kyllä tuo, että kun miettii "entä jos", saa usein todeta, että paljon hyvääkin on matkan varrella tapahtunut. Sehän se tässä pahinta on, kun ei haluaisi luopua omista kokemuksistaan mutta silti haluaisi, että opiskelu olisi jo takana jne :D Kai se on vain tultava siihen tulokseen, että elämä on mennyt ihan hyvin!
PoistaHaha, hyvin oot varautunut jo tulevaan. Niinhän se menee, että nyt (taas) opiskellessa katsoo vähän haikeana niitä valmistuneita työelämään päässeitä kavereita raksoineen ja perheineen :) Mutta nimenomaan tuo, että tietää olevansa matkalla kohti omaa ammattia, antaa voimia ja fiiliksen siitä, että tässä on hyvä.
Peukut pystyssä sulle!!! Toivotaan parasta, että se sun haaveammatti ois sisäänpääsyn myötä taas lähempänä :) Tuu sit kertomaan, miten kävi!
Pakko oli tulla huutelemaan että hyvinhän tässä kävi, pääsin Helsinkiin yleiselle! Koko eilinen menikin siten itkun sekaisissa tunnelmissa :D Pomollekin kiikutin opintovapaahakemuksen varmaan 5 minuuttia sen jälkeen kun tulokset tuli. Epähuomiossa olin katsonut tosin opintojen aloitusppäivän väärin ja koulu alkaakin viikkoa aiemmin. Täytyy nyt nolona hipsiä se vielä korjaamaan ja toivoa että myöntävät tuon vapaan. Olivat kyllä hyvin yllättyneitä ja ehkä vähän harmissaan, kun nyt on etsittävä uusi ihminen ja syksyn töitä on varmasti jo tilattu. Oh well, eipä tuo meikäläisen riemua vähennä :D
PoistaNiin siistiä, ONNEA!!! Mä niin tiesin, että pääset! Ollut vähän huono päivä, mutta piristit sitä tällä uutisella, kiitos siitä :D
PoistaHahaa, voin vaan kuvitella kun eka hyvillä fiiliksillä viet opintovapaahakemusta ja kohta palaat nöyränä korjailemaan päivämääriä :D Mahtava juttu! Niin, eipä ne syksyn tilaukset taida olla enää sun päänsärkyjä, kun oot silloin jo muualla :)
Vielä kerran onnea! Oot super ♥
Hihih, voi kiitos! Oon kyl saanu niin paljon hyvää energiaa ja voimaa tästä blogista että iso kiitos, oot ollu mun inspiraatio :)
PoistaKauniisti sanottu, kiitos :')
PoistaAina välillä tulee mietittyä, millaista elämä olisi jos olisin vaan pysynyt päätöksessäni hakea lääkikseen enkä olisikaan abivuonna kokenut totaalista loppuunpalamista sen suhteen. Lukiokaverit ovat jo valmistuneita eikä itsellä ole vielä tutkintoa mistään. Toisaalta tiedän että jos olisin hakenut ja päässyt lääkikseen aiemmin, ei minulla olisi ihania lapsiani eikä monia niistä ystävistä jotka minulla nykyään on. Ja ihmisenäkin olen kasvanut valtavasti tässä välissä. Vaikka välillä mietityttääkin, en vaihtaisi mitään. Nyt olisi kuitenkin jo sen lääkiksen aika, vielä odotellaan paria kaupunkia josko tärppäisi...
VastaaPoistaNiin tuttuja fiiliksiä :) Toisaalta on haikeaa nähdä, missä itse olisi, jos asiat olisivat menneet toisin. Toisaalta taas on saanut tältä omalta polulta niin paljon hyviä juttuja, ettei niistä luopuisi millään. Elämänkokemus on kyllä yksi juttu, josta lääkiksessä ja sitten lääkärinä ei ole muuta kuin hyötyä :) Sikäli olen itsekin onnellinen siitä, että olen just tässä just nyt. Kun elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin ammatti ja työ, niin kuin ihanat lapset esimerkiksi. Kai tämä ajoittainen miettiminen kuuluu ihmisluontoon :D
PoistaTsemppiä vielä odotteluun, pidän peukkuja!!!
Niin vain lääkiksen ovet aukesivat täälläkin, uskomaton fiilis!
PoistaAivan huippua, hurjasti ONNEA ♥ Tuli niin hyvä mieli sun puolesta! Kivaa kesän jatkoa ja ota kaikki irti tuosta fiiliksestä! :)
PoistaTosiaan jännä, miten sitä jossittelee asioita ja toisinaan haaveilee asioiden menneen eri tavalla! Ja miten erilailla ihmisten jossittelut poikkeavat toisistaan...
VastaaPoistaItsekin jossittelin tässä välivuosien aikana paljonkin. Mitä jos olisin hakenut suoraan lukiosta tosissaan jollekin muualle kuin lääkikseen... Olisin tähän ikään mennessä voinut jo valmistua toiselta alalta ja tienata sen sijaan, että olisin ollut hanttihommissa ja hakenut epätoivoisesti lääkikseen. Mitä jos olen ns. menettänyt nuoren opiskelija-arjen (siihen kuuluvat riennot, uudet ystävät jne.) turhaan vain hakiessa kouluun, jonne en edes tiedä varmasti pääseväni? Mitä jos kaikki tää aika, vaiva ja rahanmeno on ollut ihan turhaa? Kaverit etenee elämässään ja ite polkee vaan paikallaan...
Nyt kaikki tuo jossittelu on onneksi turhaan, sillä mä pääsin! Mä tosiaan pääsin tänä vuonna hampaalle, enkä vielä oikeasti ole ihan kamalan vanha. :) Vaikka en ehkä usko kohtaloon, niin uskon, että kaikella on aina hyvät ja huonot puolensa ja toisaalta hyväkin, että ehdin kypsyä ja kasvaa jokusen vuoden ennen opintoja.
Kiitos muuten sulle tästä blogista! Oon lukenut tätä ahkerasti alusta asti ja saanut kyllä tsemppiä omiin lukemisiin tätä kautta. :)
Vau, huippuja uutisia! Onneksi olkoon, tuleva hammaslääkäri :) Voi että tuli onnellinen olo sun puolesta!
PoistaNuo paikallaanpolkemisfiilikset ovat varmaan tuttuja jokaiselle hakijalle. Ja se epävarmuus, kun ei voi tietää, palkitaanko omaa työtä koskaan. Mutta sillä hetkellä, kun saavuttaa sen tavoitteen, ei sillä käytetyllä ajalla ja menetetyllä rahalla ole enää merkitystä.
Nimenomaan noin, kaikella on hyvät ja huonot puolensa. Jos asiat olisivat menneet toisin, olisin ainakin itse jäänyt paitsi monista mahtavista asioista. Ajattelen ihan täysin samoin, että mieluummin olen lääkiksessä tämänikäisenä kuin vuosia nuorempana.
Ja kiva kuulla, että oot saanut täältä tsemppiä :) Huippua! Ei muuta kuin mahtavaa kesän jatkoa sulle ja vielä kerran ONNEA!!!
Kiitos onnitteluista! :) Kieltämättä fiilikset ovat olleet katossa tulosten saannin jälkeen ja lähinnä sitä vain odottaa syksyä ja koulun alkua. :D Ja tuo on tosiaan ihan totta, että kun sen tavoitteen sitten vihdoin saavuttaa, niin menetettyä aikaa ja rahaa ei kyllä tule enää murehdittua...
VastaaPoistaIhanaa kesän jatkoa sulle ja perheellesi myös! Innolla lueskelen jatkossakin blogiasi. :)
Fiilikset katossa ja hyvä niin :D Paina mieleen tuo fiilis, sitä voi muistella hankalampien hetkien tullen! Ainakin itsellä on aina välillä tullut tarvis muistella, mitenkäs paljon minä tänne kouluun halusinkaan... :D Vaikka malttamattomana odotatkin jo opintojen alkua, muistahan vähän lomaillaki tässä välissä ;)
PoistaKiitos, yritän töistä huolimatta nauttia kesästä... Lomaa odotellessa :D Ja mukava kuulla! Päivittelehän sinäkin joskus kuulumisia, jos siltä tuntuu :) Huippua kesän jatkoa ja tsemppiä sitten syksyllä opintoihin!
Joka valinta on aina samalla valinta pois monesta muusta vaihtoehdosta... En osaa juurikaan harmitella elämääni tähän asti. Nyt sen sijaan ihmettelen mitä minusta vielä tuleekaan, mihin kaikki vielä viekään, pääsin nimittäin minäkin lääkikseen vaikken vuosi sitten sitä uskaltanut oikein toivoakaan, ja kurssikavereina voi olla puolta nuorempaa porukkaa! Ihan uusi ala ja ura vielä edessä!
VastaaPoistaIhanaa kuulla ja ONNEA sisäänpääsyn johdosta! Todella ihana asenne sinulla :) Noinhan se menee, että jokainen valinta tai valitsematta jättäminen sulkee aina jonkin oven. Mutta asioita pyöriteltyään aina sitä itsekin lopulta päätyy siihen, että kaikki on mennyt just niin kuin pitää :)
PoistaTosi mahtavaa kuulla varsinkin konkareiden sisäänpääsyistä, varmasti moni saa sinunkin tarinastasi voimia omaan urakkaansa ja kenties uskallusta omien unelmiensa tavoitteluun :) Kivaa kesän jatkoa ja rutkasti onnea uudelle uralle!