Kirurgian viemää

Pirteää lokakuun alkua! Kirurgian jakso alkaa olla loppusuoralla. Voin todellakin sanoa, että tätä kurssia olen odottanut kauan. Tosin vaikka vuosi sitten kesällä sanoinkin odottavani kirugian jaksoa nelosvuoden kursseista melkein eniten, vuoden aikana fiilikset hiipuivat ja kirra tuntui juuri ennen kurssin alkua lähinnä pakolliselta pahalta. Yllättävää - tai ehkei sittenkään niin yllättävää - kyllä, kuluneen kuukauden aikana kirurgian kurssi on osoittautunut yhdeksi lemppareistani.

 

 

Etukäteen ja kurssin keskelläkin tuntui, että tekemistä on liikaa paljon, kun poliopetusten ja potilaan tutkimisten lisäksi pitää seurata tietyt tuntimäärät leikkauksia + muuta kirurgian toimintaa sekä päivystystä. Osa tutkimisista hyväksytetään suullisina raportteina, joten sisätautien kaltaista aikataulusäätöä ei onneksi samassa mittakaavassa ole. Nyt reilu viikko ennen tenttiä kaikki seurannat ja tutkimiset ovat onnellisesti takana (haluan nimittäin ne työluvat ja mahdollisimman pian!). Ensi viikon tosin vietän vielä hajautuksessa Mikkelissä, mikä onkin minulle ihan uusi kokemus. Keväällä psykiatrian hajautus peruttiin koronan vuoksi kokonaan, mutta se olisi muutenkin ollut Kuopiossa. Mutta mukavaa päästä näkemään keskussairaalaakin!

Tällä hetkellä ihan parhaaksi on osoittautunut leikkaussaliseuranta, jota tuli suoritettua melko lailla enemmän kuin oli vaatimus. Pääsin ekaa kertaa elämässäni myös pukeutumaan steriiliksi sekä olemaan apuna leikkauksessa assistenttina. Vaikka tuleva erikoisalani onkin jo melko lailla lyöty lukkoon (no joo, niin lukkoon kuin tässä vaiheessa voi), kyseiset hetket leikkurin puolella saivat (melkein tosissaan) pohtimaan kirurgiaa omana alanani! Vastauspostauksessa käsiteltiin epämukavuusaluetta verikammoineen, ja on tässäkin yhteydessä todettava, että kun itse on jotenkin osallisena, on helpompi - tai omalla kohdallani jopa helppoa - selvitä näistä tilanteista. 

 

 

Näin viikko ennen tenttiä alkaa pieni stressi nousta. Asiaa ja opittavaa on aivan älyttömästi, kuten sopii olettaakin, kun kirurgian kurssin kokonaisopintopistemäärä on 15. Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin hyvä - toivottavasti sama jatkuu loppuun asti. Saapa nähdä, miten jaksaa hajautuksessa vielä opiskella täysien päivien lisäksi... :D Joka tapauksessa enää viikko syyslomaan! (Tunnelmat ovat kyllä kovin erilaiset kuin vuosi sitten, ja tämä vuosi vie voiton kirkkaasti :) Syysloman jälkeen pääsenkin loppulukuvuodeksi oman (ihanan) vuosikurssini seuraan jatkamaan LT5-opintoja, mutta niistäpä lisää myöhemmin.

Ihanaa viikonloppua!