Loppusyksyn kuulumiset

Heippa! Joulu on enää muutaman yön päässä, ja kuten lupailin, pieni kertaus syksyn kulusta lienee paikallaan. Tilannekatsauksena mainittakoon, että nelosen työluvat sain pitkän ja piinaavan tenttitulosten odottelun jälkeen marraskuussa. Jos tenttitulosten odottelua ei lasketa, työoikeuksien kirjautuminen tapahtui todella sujuvasti parissa päivässä, ja Valviran kirjekin kolahti postilaatikkoon alle viikossa. 

Syksyni alkoi tänä vuonna amanuenssuurilla, joka täytti sopivasti alkusyksyä. LT5-opinnoistahan alkusyksystä kävin vain yhden luentoviikon sekä muutaman työlääketieteen ryhmäopetuksen. Noin muuten kirurgian kurssi täytti kalenterin syyskuusta alkaen tehokkaasti, ja vaikka etukäteen en sitä juurikaan odottanut, se oli kyllä tämän syksyn mielenkiintoisin kurssi. Etenkin yksi päivä tekonivelleikkauksissa oli aivan mahtava! 

Syysloman jälkeen LT5-opintoni jatkuivat silmätautien merkeissä. Kun oli kirran kurssilla tottunut siihen, että liki joka päivä on mentävä KYS:lle, silmätaudit tuntui kerrassaan leppoisalta. Neljän viikon aikana meillä oli ryhmäopetuksia paikan päällä vain jokunen, mutta Moodle-tehtäviä ja -videoita senkin edestä. Mukavinta oli vihdoinkin oppia tekemään kunnon silmästatus, koska etenkin oftalmoskoopilla silmänpohjan tutkiminen oli ennen tätä kurssia aivan hepreaa. Silmätautien jälkeen kalenterissani oli enää viikon mittainen terveyskeskusopetusjakso hajautuksena Jyväskylässä. Vaikka niin kovin väitinkin, etten tänä syksynä aio stressata, täytyy sanoa, että tuo nelipäiväinen oli kuluneen syksyn raskain pala. Ei siinä vielä kaikki, että piti opetella pitämään vastaanottoa, vaan hyvin lyhyen perehdytyksen jälkeen piti osata käyttää itselle täysin vierasta potilastietojärjestelmää sekä - tottahan toki - sanella kaikki tekstit. Tässä vaiheessa olin siis sanellut tasan kerran elämässäni, joten melkoisen lisästressin sain siitäkin aikaiseksi. Noh, siitäkin viikosta selvittiin lopulta, ja taas muutamaa kokemusta rikkaampana opinnot jatkuvat. 

Viimeiset viikot olen viettänyt harjoittelussa ensi kesän työpaikassani. Kyllä, ensi kesän työtkin ovat selvillä. Tuleva työpaikkani on aika samantyyppisessä paikassa, jollaisessa olen sairaanhoitajana työskennellyt. Yllättävän helpolta tuntui sopeutua kyseiseen paikkaan, joten toivotaan, että hyvä fiilis jatkuu sittenkin, kun vihdoin työn touhuun kesällä pääsen.

Ensi kevään opinnoista sen verran, että varmaan aika tiivis kevät tulossa. Isoina kursseina keväällä minulla ovat lasten- ja naistentaudit. Lisäksi kalenterissa on kliinistä ravitsemustiedettä, yleislääketiedettä ja englantia, loppukeväästä luvassa vielä terveyskeskusopetustakin. Samalla tutkimusurakkani jatkuu, artikkeli on työn alla. Ja onpa tätä muutakin työtä ja touhua elämässä. Tuskinpa siis kyllästymään pääsen ensi vuonnakaan!

Opiskelu on siis tänä poikkeuksellisenakin vuonna maistunut. Etenkin, kun opinnot käyvät vähiin (tällä hetkellä opintopisteiden valossa minulta puuttuvat enää 1,5 vuoden opinnot), tuntuu, että opiskelijanahan viihtyisi vielä vaikka kuinka pitkään. Tosin on niitäkin hetkiä, kun toivoisi jo pääsevänsä töihin... Vitosen opinnot eivät jostain syystä tähän asti ole sytyttäneet niin kuin aiempina vuosina, mutta jospa esim. naistentaudit yllättääkin positiivisesti, kuka tietää. Lastentaudeista uskoisin pitäväni kyllä. :) Vaan olivatpa fiilikset mitä vain, tarpeellista oppia luvassa joka tapauksessa.

Näillä tunnelmin rauhallista joulun aikaa ja iloista alkuvuotta 2021!