Lääkistaipaleeni lähestyy loppuaan. Olen pitkään pohtinut, mitä blogille tapahtuu, kun valmistun. En ole aikeissa sitä poistaa - ainakaan vielä -, mutta sen jatko on vielä kysymysmerkki. On ollut ihanaa ja antoisaa bloggailla lääkisarjesta ja kaikesta muustakin. Erityisen inspiroivaa on ollut, kun olen saanut kuulla antaneeni toivoa tai motivaatiota haaveiden ja unelmien toteuttamiseen jollekulle lukijalleni.
Ja sitten se "mutta": En koe luontevaksi ottaa minkäänlaista asiantuntijaroolia täällä blogissa tai muualla somessa. Arvostan kaikkia heitä, jotka tekevät upeaa työtä tuottamalla laadukasta terveysaiheista sisältöä ja tekemällä lääkärin työtä tunnetummaksi. Itse en kuitenkaan aio tuohon suuntaan lähteä, ja täällä blogissakin olen tietoisesti kuvannut vain omia ajatuksiani, kokemuksiani ja arkeani. Jatkossa tavallisesta arjesta kirjoittamisessakin on omat haasteensa. Mutta sitten on vielä yksi asia, oikeastaan ainoa, jonka vuoksi harkitsen blogia jatkavani. Se on - totta kai - tohtorikoulutus, johon sain opiskeluoikeuden joulun alla. Pienenpieni osa minusta haluaisi jatkaa tarinaa täällä aina tohtoriksi valmistumiseen asti.
 |
Onko jotakin olennaista jäänyt sanomatta?
Mitä vielä haluaisit kuulla?
Muita toiveita?
Muuta kommentoitavaa?
Mielelläni kuulen näitä toiveita ja toteutan niitä parhaani mukaan. Opiskelupäiväpostauksille ei tainnut olla enää tilausta, joten se sarja sai jäädä viime vuoteen. Postaustoiveiden lisäksi aina on tilaa myös kommenteille, kokemuksille, kuulumisille. Monen blogiini aikanaan kommentoineen tilannetta olen välillä pohtinut jälkeenpäin. Toivottavasti elämä on kuljettanut sellaisiin suuntiin, joihin olette pyrkineetkin!
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit ♥